Viesti To Tammi 07, 2010 8:31

Emir Haél

Nimi: Emir Haél
Ikä: 10
Rotu: Enkelin luomus
Spk: poika
Ammatti: Mardukin oppipoika
Puolue: Puolueeton
Aura: Vaalean sininen

Luonne: Ulkopuoliselle arka ja varovainen. Ketkä tuntevat hänet hän on enemmän huomaavat miten tunteellinen pikku poika on. Hyvin leikkisä ja ennen kaikkea utelias. Uteliaisuuden takia joutuu välillä pulaan. Välillä hän saattaa olla nenäkäs ja kova kysymään, kun toinen on sen verran kiinnostava ja luetettava. Haluaa oppia kaikenlaista mitä pystyy oppimaan. Kun oppi ei onnistu niin kiinnostus lopahtaa ja samoin myös keskittyminen. Uteliaisuus on erittäin hyödyllisen siihen, mutta helposti hän ei pysty paikoillaan ilon jännityksen aikana. Ei halua toisen pettyvän häneen missään vaiheessa. Rehti ja avustavainen Mardukille, jolle hän ei voi valehdella mitenkään.
Menneisyydestä hän ei oikein puhu, koska hän ei osaa sitä järkevästi selittää tapahtunutta. Kertoo mielellään lyhyemmin asustelee Mardukin luolassa. Mielellään Emir tahtoisi tietää paremmin menneisyydestäänsä. Tällä hetkellä häntä hieman kiinnostaa nähdä minkälaista on luolan ympärillä.

Ulkonäkö: Lyhyt ja honteloinen. Silmät ovat vaaleat, kuin pojalla ei olisi silmiä ollennkaan. Kasvon piirteet ja myös koko ulkomuoto näyttää enemmän naispuoliselta sirolta. Iho on vaalea, mutta erittäin samettinen. Hiukset ovat pitkät ja vaalea, kuin haltialla. Selässään on siipien alut. Siipien alut eivät kuitenkaan häiritse pojan menoa.
Suuri kokoinen hattu pään päällä mikä on vihreä väriltään. Ihan kuin poika voisi hukkua hatun sisään. Vaatetus on simppeli tyyppinen kaapu missä kaulan kohdassa on kuitenkin kravatti solmio. Kaapu on niin pitkä, että ei näy kenkiä kunnolla. Välillä hän kompuroi kaavun helmaan. (kuva tulee, kun saa koneelle)

Menneisyys: Poika ei oikein muista miten päätyi vuorille. Oli hyvin myrskyinen sää ja hän oli joutunut selviämään siitä. Se oli hirveää, koska hän ei tiennyt missä hän oli ja miten oli joutunut tällaiseen myrskyyn. Myrskyn riepotteleman hän löysi ihmeen kaupalla suojan myrskystä. Kova tuuli toi luolan
sisään suurikokoisen vihreän hatun. Hatun sisään poika suojautui kylmyydeltä.
Myrskyn laantuessa hän uskaltautui kurkistamaan ulos luolasta, mutta kova ääni sai pojan itkemään. Silloin hän muisti, että hän tiennyt yhtään mitään paitsi oman nimensä. Rohkeasti hän katseli ulos luolasta ja näki joka puolella lohikäärmeitä. Vaaleat silmät ei voinut uskoa mitä näki ja huomasi, että hän oli yhden lohikäärmeen luolassa. Nopeilla jaloillaan hän juoksi pois pesästään pyytäen anteeksi. Tyhjällä vatsallansa hän juoksi toista otusta karkuun. Hänen onneksi suurempi kokoinen lohikäärme tuli ja pelasti hänet. Siitä hetkestä pojan silmät jäivät ihailemaan toista. Myös hän jäi asustamaan tietämättä kuka oli tuo suurikokoinen lohikäärme. Emir oli erittäin iloinen päästessään Mardukin oppipojaksi ja siitä hän on ylpeä. Mardukin osaisi vain pienesti kertomaan kuka oli poika niin menneisyys ennen myrskyä oli edelleen hänelle mystistä.

Muuta:
- Ei muista myrskystä syvemmälle
- Pitää Maradukia isänä
- Ei osaa lentää (vielä)
- Muihin taidot riippuu siitä mitä oppii