Ivor

Tänne kaikki hahmot, jotka ovat ihmisten puolella.

Valvojat: Crimson, Ivy

Ivor

ViestiKirjoittaja suskari » 22 Helmi 2010, 20:13

Ivorin nassu Kypärä Kevyempää vaatetusta

Nimi: Ivor
Ikä: Ei enää laske ikäänsä, mutta yli 500-vuotta vanha. Oman lajinsa mittapuulla lähentelee keski-ikää.
Puolue: Ihmiset
Sukupuoli: Mies/uros
Asema: Insan heyvanien päälikkö.

Laji (Lyhyesti)Alempaa tarkempi esittely lajista!
Insan heyvan (suom. "ihmispeto") ovat mustan taikuuden avulla luotuja petoja. He ovat ruumiinrakenteeltaan kuin ihmisiä, mutta heidän yllään on karvapeite ja pää on susimainen tai koiramainen ja sitä koristaa usein lyhyt niskasta tai päälaesta alkava harjas muistuttamassa ehkä heidän entisestä ihmismäisyydestä. Insan heyvanit ovat hyvin voimakkaita olentoja ja aikuiselle yksilölle ei todellakaan tuota vaikeuksia repiä aikuista ihmistä kahtia käsivoimalla. Insan heyvanit kasvavat myös huomattavan suuriksi ja heidän normaali pituutensa pyörii kolmen tai neljän metrin välissä. Tätä suuremmat yksilöt ovat harvinaisempia, mutta eivät mahdottomia.
Insan heyvanien keskuudessa niin urokset, kuin naaraat ovat tasavertaisia ja naaraat eivät voimassa tai taistelutaidoissaan häviä uroksille.

Tänä päivänä insan heyvanit ovat enemmän metsästäjä kansaa ja ovat erityisesti erikoistuneet kaatamaan lohikäärmeitä.

Ulkonäkö:

Ivor on lajityypillisesti hyvin humaanisen näköinen, mutta omistaa yllään paksun ruosteenpunaisen karvapeitteen kera mustien tiikeriraitojen. Pää on malliltaan susimainen ja pyöreän mallinen. Korvat ovat pystyt pyöreäkärkiset ja kuono on pitkä, jossa on musta kirsu ja roikkuu metallinen värinen rautainen rengaskoru. Jalat ovat eläimelliset muistuttaen kuitenkin kaukaisesti yhä ihmistä ja näin auttaen Ivoria seisomaan kahdella jalalla neljän jalan sijaan.

Suurin huomion herättäjä Ivorissa on hänen valtava kokonsa, joka välittömästi erottaa tavallisen ihmissuden ja insan heyvanin toisistaan. Pituutta Ivorilta löytyy 300 cm verran ja on välittömästi kunnoittava herättävä ilmestys. Lajinsa mittapuussa Ivor ei ole kuitenkaan suurimmasta päästä, vaan jäänyt hieman alimittaiseksi muihin uroksiin verrattuna. Ruumiinrakenteeltaan Ivor on näkyvästi lihaksikas ja hyvä kuntoisen näköinen, eikä juurikaan kärsi ylinmääräisestä rasvasta kehossaan. Oman lajinsa mittapuulla Ivor on kuitenkin melko pienikokoinen lihaksiltaan, joka tekee Ivorista lajistaan poiketen ketterän liikkujan. Mikä antaa Ivorille monissa taistelu tilanteissa etulyönti aseman.
Päälaella Ivorilla on vaalean rusehtava harjas, joka alkaa otsalta ja jatkuu hieman yli niskan ja pitenee muistuttaen jo hiuksia, jotka on sidottu kiinni takaa poninhännäksi.

Vuosia kertyessä ja niiden ollessa melkoisen verisiä, on Ivor onnistunut keräämään itselleen arpia hieman sinne ja tänne. Suurin osa näistä arvista on jo kadonnut paksun turkin alle, mutta näkyvimmät ovat Ivorin kasvoissa kolme pitkää arpea kasvoilla. Oikeassa korvassa on pieni lovi ja häntäkin on katkennut taistelun rytäkässä. Paikalla on enään hyvin lyhyt töpö.

Vaikka Ivor omistaakin jo luonnostaan karvaisen vaatetuksen, joka suojaa insan heyvania talvella pakkasilla ja kesällä vain aiheuttaa tuskaa kuumilla keleillä. Hänkin käyttää vaatetusta, vaikka ei välttämättä tarvitse sitä niin paljoa kuin ihmiset. Vapaa-ajallaan vaatetus on yleensä kevyttä ja yleensä jotakin lyhyt- tai pitkähihaisen kaltaista nahasta valmistettua vaatetusta. Useimmiten lohikäärmeen tai muun suuremman eläimen nahasta tai turkista valmistettua. Jalasta löytyvät myös usein housun tapaiset ja lantiollaan nahkaisella vyöllä Ivor kantaa hyvin usein puukon tapaista asetta itsepuolustus mielessä.

Juhlallisimmissa tilaisuuksissa Ivor pukeutuu huomattavasti koreammin ja vetää yllensä sotilaallisen, mutta selvästi ei taisteluun suunnitellun harmaanruskeaan päin olevan nahkaisen liivin, joka tietyssä valossa näyttää hieman tumman sinertävältä. Tarkempi silmäinen voi helposti huomata, että liivi on tehty serpenttien kauniista pehmeästä nahkasta ja käsityönä todella tarkkaa työtä. Rinnasta löytyy metalliin painettu insan heyvanien klaanin tunnus. Liivin alle Ivor laittaa kevyen pitkähihaisen, käsivarissa on metalliset käsisuojat ja jaloissa on kankaiset housut, joiden päälle on laitettu koristellut, mutta tarpeen tullen suojaavat paksummasta nahkasta tehdyt säärisuojat. Kenkiä Ivor ei pidä, ellei joku sellaisia keksi heidän lajinsa jalkoihin.
Selässä on Ivor pitää harmaan valkoista ihmissuden turkista tehtyä viittaa ja vyöllään lantiolla roikkuu melkein parinmetrin mittainen lyömämiekka, joka on myös hyvin koristeellinen ja sen kahva on tehty lohikäärmeen luusta. Miekka on tehty koriste tarkoitukseen, eikä se ole terävä, mutta se ei tarkoita etteikö sillä voisi tappaa. Asu kokonaisuudessa ei ole olkasuojia.

Sotaan lähtiessään Ivor pukeutuu huomattavasti raskaammin ja paremmin. Hänen asu kokonaisuutensa muuttuu metallisemmaksi kevyen nahkan sijaan. Kaiken alle Ivor laittaa lohikäärmeen nahkasta tehdyn paidan, sekä housut, jotka suojaavat ainakin tavallisten aseiden iskuilta helposti ja muutenkin suuremmilta viiltoiskuilta. Keskiruumiinsa Ivor suojaa metallisella rintasuojalla, kuten selkäpuolen. Olkapäille on laitettu raudasta ja metallista tehdyt olkasuojat.


Luonne:
Vaikka omistaakin suuren koon ja ehkä luontaan pois työntävän olemuksen, on Ivor luonteeltaan ystävällinen ja hyvin suvaitsevainen. Hän ei kuulu henkilöihin, jotka mielellään tarttuvat aseeseen haastaakseen riitaa omasta tahdostaan. Ivor välttää itse tälläisiä tilanteiden luomista, jolloin uros mielummin tarttuu sanan voimaan kuin omaan fyysiseen voiman käyttöön. Hän ei välitä muiden päättömästä vahingoittamisesta omaksi ilokseen, tai edes silloinkaan jos uroksen kärsivällisyyttä koetellaan. Yrittäen toimia järkevästi parhaansa mukaan. Rauhallisena viilipiyttynä onkin vaikea kuvitella Ivorin kykenevän hermostumaan ja pienet sanahelinät, eivät urosta hehkadusta juuri ollenkaan. Onhan hän niitä kuullut aivan tarpeeksi orjana ollessaan ihmisten puolella. Onkin harvinaista nähdä Ivorin hermostuvan näkyvästi mistään kunnolla. Hän saattaa loukkaantua ja ärsyyntyä, mutta pinnan katkeamis pisteeseen häntä on vaikea saada. Tosin jos siinä onnistut niin, onnittelut, olet juuri saanut kolmemetrisen koirahirviön kimppuusi. Raivostuessaan Ivor on kuin kukatahansa hermonsa menettänyt ja saattaa hetkellisesti käyttäytyä arvaamattoman agresiivisesti, mutta kuten raivo puuskat yleensä. Tämäkin päättyy hyvin nopeasti.

Seuralaisena Ivor on kohtelias ja likimain herrasmies osaten kyllä ainakin perusetiketin käytöstavat. Ne on hänelle kuitenkin aikanaan opetettu. Herrasmiesmäinen ystävällisyys ei siis tule yllätyksenä ja Ivor on helppo lähestyttävä oikeastaan kenelle hyvänsä, joka suunsa uskaltaa koira jätille avata. Itsestään Ivor ei välitä puhua. Ruosteturkki ei suoranaisesti ole ylpeä ajoista, jolloin hän oli orja tai käskystä tappava tappokone. Mielummin Ivor kuuntelee muita ja heidän tarinoitaan. Ivor onkin hyvin suvaitsevainen seuralainen, eikä katso muita ulkokuoren perusteella. Kansansa päälikkönä Ivor kuitenkin odottaa jonkinlaista kunnoitusta itseään kohtaan, etenkin jos hän ei ole yksin. Hänelläkin on ylpeys saavuttamaansa asemaa kohtaan, eikä halua tulla esitellyksi tavallisena tallaajana kansansa edessä. Vapaa-ajallaan ja poissa muiden silmistä hän saattaa katsoa tämän sormiensa läpi kerran tai pari, ellet ole läheisempi ystävä Ivorille entuudestaan.
Ivor on kiinnostunut tutustumaan muihin mielellään ja ehkä hieman utelias kuulemaan muiden tarinoita elämästään. Hän arvostaakin rauhallista keskustelu seuraa jonka kanssa puhua asioista vaikka mukavan aterian kanssa.

Kansansa päällikkönä Ivor on hyvin uusi, eikä hän ole ehkä se kokenein henkilö johtamaan kansaansa, mutta jokaisen on aloitettava jostakin. Ivorin kokemattomuus näkyy ja hänen on vielä jollakin asteella vaikea hyväksyä, että hänen on nykyään se edustaja jota muut katsovat ylöspäin. Liian turhamaisena Ivorin onkin muistutteava itseään, ettei ole enään muiden käskytettävä vaan hän saa itse päättää asioista. Olivat ne sitten hyviä tai huonoja. Ivor onkin pyrkinyt asettamaan kansansa itsensä edelle ja olemaan se viisas johtaja, sekä tien näyttäjä. Tämä ei kuitenkaan aina onnistu. Hänenkin on joskus toimittava väärin edustaakseen omaa kansaansa ja heidän tulevaisuuttaan. Erityisesti koskien heidän tapaansa lisääntyä. Hän ei halua olla todistamassa kansansa sukupuuttoa ainakaan lähitulevaisuudessa.
Johtajana Ivoria on yhtä rauhallinen viilipytty kuin aina ennekin ja järkevä ajattelija ja yrittää pitää itsensä helppona lähetyttävänä, jos hänen luokseen tullaan keskustelu mielessä. Hän odottaa tietenkin jonkinlaisia käytöstapoja ja kunnoitusta edessään, kuten ylemmät tahot yleensä. Kansalleen Ivor on kuin huolehtiva isähahmo ja sellaisena haluaa pysyä. Haluten pitää jokaisesta huolta ja että jokaisella olisi hyvä olla. Hän ei halua johtaa kansaansa turhalla voimalla tai väkivallan voimalla. Tietysti jos niskurointia esiintyy niin Ivor on valmis näyttämään kaapin paikkaa enemmän tai vähemmän suuremmalla voimalla ja valmis totta kai puolustamaan, sekä edustamaan kansaansa tarpeen vaatiessa muualla kuin sananvoimalla.

Sotatantereella Ivorin asenne on täysin toisenlainen kun mitä hän olisi muuten. Hänestä tulee armoton tappokone ja tappaa kenet hyvänsä käskystä. Tämä ei tarkoita etteikö Ivor tuntisi myötätuntoa tappamiaan vihollis sotilaita kohtaan, mutta hänen työssään tappaminen kuuluu toimenkuvaan ja jokainen taistelu on selviytymistä. Sinä tapat tai kuolet itse. Eikä Ivor voi olla sanomatta, etteikö edes joskus tappaminen ja taistelu tuntuisi hyvältä. Edes silloin joskus. Taistelukentällä Ivor on tapansa mukaan rauhallinen ja harkisteva, mutta samalla tappava yhdistelmä kylmäpäistä tappajaa, joka ei pienistä asioista horjahda ja etenee kentällä rauhallisesti tappaen kaiken tielleen osuvan.
Vanhana konkarina Ivor arvostaakin taisteluissa rehellisyyttä, eikä itse harrasta petkuttamista taisteluiden aikana ja hyvän vastustajan kohtaaminen on aina piristävää. Ivor kunnoittaakin aina suuresti hyviä vastustajia, jotka arvostavat samoja periaatteita kuin hän itse. Vaikka Ivor vaikuttaakin aluksi moraalittomalta koiralta, joka ottaa kaikki käskyt vastaan ja on osin tottakin, niin hänelläkin on moraalinen käsitys taisteluista. Hän ei tapa mielellään siviilejä tai sivullisia vaan niitä, jotka nostavat miekan häntä vastaan. Tietysti jos käsky on tappaa niin hän tappaa, mutta silloin kun hän saa itse päättää hän päästää mielummin menemään kuin vuodattaa verta turhaan. Sama koskee niitä vastustajia, jotka Ivor on laskenut arvoisekseen.. hän ei tapa jos kukaan ei ole näkemässä, ellei vastustaja sitä itselleen toivo. Silloinkin ilman kiduttamista Ivor päästää kuolevan nopeasti pois.

Ivorin puolueellisuus on vaihtunut puolelta toiselle, ihmiseltä haltoihin ja puolueettomiin. Hän on saanut tätä kautta laajan näkemyksen jokaiselta puolueelliselta näkökannalta ja on yleiseltä kannalta suvaitsevainen jokaista rodun edustajaa kohtaan, tai ainakin oli. Haltoita kohtaan Ivor on kylmettynyt viimeisimmän hyökkäyksen tähden, eikä enää näe näitä suippokorvaisia ihmismäisiä taruolentoja roskasakkina kummempana. Joten jos olet haltia, etenkin sotilaallinen, voit olla varma että olet seuraavaksi vain märkä läiskä maassa. Tavallisia kansalaisia kohtaan Ivor saattaa olla lempeämpi vielä, mutta ei katso näitä silmiensä alla kauaa hyvänä. Ihmisiä kohtaan Ivor osoittaa kuuliaisuutta, kuten on kuninkaalle luvannut ja on valmis kuolemaan kuninkaansa, kuten tuon kansan puolesta, jos tarve vaatii. Hän ei ole kääntämässä enään toistamiseen selkäänsä ihmisille, etenkin kun nyt hänen päätöksensä liitosta on hänen omansa. Puolueettomia kohtaan Ivor on neutraalilla kannalla ja vastaantulijasta riippuen hän käyttäytyy sen mukaan. Ollen ystävällinen, vihainen tai vain jättää tämä kulkija yksinään elämään jos niin haluaa.


Aseet, Taistelutyyli ja taidot:
Ivor on nähnyt ja kokenut paljon taisteluja, ja saanut niin ihmisiltä kuin haltoilta oppia elämänsä aikana, joka taas on kehittänyt ruosteturkkia hyvin monipuoliseksi taistelijaksi. Hän käyttää kuitenkin pääasiallisena aseenaan kahta pitkää lyömämiekkaa, jotka roikkuvat Ivorin selkäpuolella. Nämä kaksi miekkaa ovat alun alkaen olleet ihmisten tekoa, mutta saaneet parannuksia haltoiden käsityöstä ja myöhemmin Ivorin omalta kansalta. Aseet ovat Ivorin kädessä kevyen näköiset, mutta tavallinen tallaaja ei näitä kykene nostamaan edes kokonsa puolesta. Senkin lisäksi, että Ivor on omasta toivomuksestaan halunnut varmistaa aseidensa käytön vain itsellään ja aseet on kirottu niin, että vain ja ainostaan Ivor pystyy näihin koskemaan tappamis mielessä. Muiden kädessä käytettynä aseet eivät tappaisi edes kärpästä. Uusimpana päivityksenä omalta kansaltaan aseet ovat kulumattomat, kestävät kuumuutta ja ikuisesti terävät, mutta myös kykeneväiset leikkaamaan lohikäärmeen nahkaa kuin kuuma veitsi voita, joten tavallinen haarniska hajoaa näiden aseiden edessä melko nopeasti. Kolmantena aseena Ivor kantaa lyhyempää miekkaa, jota insan heyvan kantaa vyöllään lantiolla selkäpuolella tai kyljellä. Lyhyempi miekka on tarkoitettu puolustautumiseen jos vihollinen pyrkii liian lähelle.

Vaikka Ivor on iso kokoinen ja saattaa vaikuttaa kömpelöltä, niin hänen suurin yllätys tekijänsä on hänen ketteryytensä kokoonsa nähden. Hän ei ole lajinsa edustajana se lihaksikkain tai suuri kokoisin voimanpesä, joka jyrää kaikki tieltään. Ivoria on koko ikänsä koulutettu taistelemaan itseään pienempiään vastaan, ihmisten ja haltoiden toimesta, joka on tehnyt ruosteturkista ajan kanssa hyvän jalkatyöläisen ja nopea liikkeisen miekkamiehen.

Ivor hallitsee myös jousen käytön, vaikka käyttääkin sitä enimmäkseen metsästyksessä, niin Ivor on kykeneväinen käyttämänään jousta myös taistelussa hyvinkin tappavalla tavalla. Hänen kansansa valmistamat nuolet ovat kykeneväisiä lävistämään lohikäärmeiden suomukerroksen, joten tavallisen haarniskan osuessa nuolen tielle se lävistää koko uhrinsa ja ehkä vielä takana seisovan kaverisi ja ehkä kolmannenkin. Itse jousi on vahvistettu taikuudella kestämään raakaakin voiman käyttöä.

Ilman aseitaankin Ivor on kykeneväinen taistelemaan ja omistaa luonnostaan suussaan teräviä hampaita, sekä käsissään terävät raatelemiseen sopivat kynnet. Pelkällä raa`alla käsivoimallakin Ivor on kykenevä repimään vastustajansa kappaleiksi.
Koska heidän lajinsa polveutuu ihmissusista niin tarpeeksi hakattuna ja huonokuntoisena hänen lajinsa ominainen "suojeluvaisto" käynnistyy. Tänä aikana Ivor ei tunne kipua ja jonka vuoksi häntä on vaikea pysäyttää ilman kunnollista fataalia iskua. Kohtaus ei yleisesti kestä kauaa ja verrattavissa vain suureen adreaniili piikkiin kehossa. Energian ja voimien loppuessa Ivor kaatuukin maahan, eikä ole välttämättä enään tämän jälkeen hirveän kykeneväinen nousemaan.


Menneisyys:

Ivor syntyi alun alkaen tavalliseen ihmisperheeseen, jossa hänellä oli vanhempi isoveli Refgor ja äiti, sekä isä. Refgor oli veljeksistä vanhempi 12-vuotiaana ja Ivor oli huomattavasti nuorempi 8-vuotiaana. Heidän yhteinen normaali elämä sai kuitenkin särkyä kun heidän kylänsä joutui hyökkäyksen kohteeksi.

Joukko koiramaisia petoja hyökkäsi pieneen kylään, jossa ei ollut suuremmin sotilaallista vahvistusta ennestään. Suurta vastarintaa ei syntynyt kyläläisten keskuudessa, kuin muutaman yrittelijään miehen toimesta, jotka maksoivat urheudestaan hyvin nopealla kuolemalla. Kylä oli vallattu hetkessä ilman suurta veren vuodatusta ja kyläläiset vangittiin, lukittiin omiin koteihinsa. Näin oli myös Ivorin ja Refgorin perheen kohdalla. Heidät vangittiin omaan kotiin ja ulos sai mennä vain erillisen luvan kanssa, muuten heidät tapettaisiin ja ehkä syötettäisiin näillä erikoisille pedoille. Näin heille ainakin peloteltiin.
Ensimmäiset päivät kuluivat oman kodin vankina, kunnes eräänä iltana velhot alkoivat repimään kyläläisiä yksitellen ulos kodeistaan ja raahasivat kylän keskustaan, jonne oli tehty maahan valtava pentagrammi ja sen ympärillä oli velhoja, sekä häkkeihin vangittuja ihmissusia. Vangitut kyläläiset kirjaimellisesti odottivat yksitellen jonossa velhojen aikomuksia ja odottivat kuolemaa. Sitä velhot eivät kuitenkaan koskaan tarjonneet kyläläisille, vaan kun ensimmäinen sidottiin keskelle pentagrammia, revittiin vastahakoinen ihmissusi häkistä. Tapettiin ja sydän leikattiin irti rinnasta, jolloin yksi velhoista kantoi sydämen ensimmäisen uhrinsa luokse, viiltäen rituaaliveitsellä kohteen rinnan auki ja työnsi yhä sykkivän ihmissuden sydämen uhrin rintaan loitsujen kanssa. Muutos alkoi välittömästi kun uhri huusi tuskasta samalla kun tuon ihmismäiset piirteet katosivat luiden rusahdellessa ja koon kasvaessa. Lopulta paikalla oli vain karvainen susimainen olento, joka ei kyennyt muistamaan alkuperäistä elämäänsä.

Näin tehtiin jokaiselle kyläläiselle, ketään ei säästetty. Ivor ja Refgor kohtasivat perheineen kohtasivat saman kohtalon. Heille toki annettiin mahdollisuus pysyä perheenä ja kerrottiin nopeasti totuus ja mitä oli tapahtunut. Vanhemmat ja jo koulutetut pedot pitivät yhdessä velhojen kanssa huolta, ettei kapinaa syntyisi. Uudet tulokkaat joko tottelisivat tai heidät teloitettaisiin varoituksena muille. Tietysti näitäkin yrittelijäitä löytyi, mutta he kohtasivat nopeasti loppunsa velhojen toimesta.
Kun tilanne alkoi rauhoittumaan, alkoivat vanhemmat ja kokeneemmat lajitoverit kouluttamaan uusia tulokkaita niin tavoille, kuin taistelemaan. Väliä sukupuolesta tai iästä. Tähän heidät oli luotu velhojen toimesta ja niin oli uusien tulokkaidenkin opittava. Nuoremmille tämä oli kova koulu kun aikuiset kouluttivat kova otteisesti lapsia, niin myös Ivor sai osaansa tästä koulutuksesta. Oikeastaan punaturkkinen raitapaita oli se outolintu, jolla olisi ollut lahjoja vaikka mihin, mutta ilmeisesti tuon ihmismäiset pehmeät luonteet piirteet olivat nuoreen jääneet. Eivätkä Ivorin kouluttajat tai velhot katsoneet sitä hyvällä. Ivorin onneksi perhe puolusti nuorimpaansa ja vakuuttivat useita kertoja poikansa oppivan joskus opettajiensa vaatimat tavat, jota pojalta odotettiin. Ivorin isä alkoikin antamaan nuoremmalle pojallensa lisäkoulutusta oikeiden kouluttajiensa lisäksi, että tuo oppisi, eikä enään saisi selkäänsä ilkeiltä kouluttajiltaan. Ivor kehittyi saamiensa oppiensa avulla paljon, mutta nuorukaisen pehmeä luonne oli yhä ongelmaksi. Sitä ei toivottu tulevalta tappokoneelta. Näin velhot sanoivat kun olivat kuulleet yhdestä viallisesta yksilöstä, joka omasi liikaa ihmismäisyyttä. Ivorin isä oli yhä poikansa puolella koko perheen voimin ja aneli velhoja säästämään poikansa hengen. Kyllä tuo kasvaessaan varmasti oppisi.. heidän uudet tapansa. Velhot eivät olleet varmoja tästä, mutta antoivat Ivorille vielä lisäaikaa kasvaa ja varttua. Ehkä tuon punaturkin kasvaessa tuon luonne muuttuisi haluttuun suuntaan. Olihan tuo vähintäänkin mielenkiintoinen koe-eläin, jos myöhemmin vastaan tulisi samoja ongelmia.

Eräänä päivänä kylään saapui kierteleviä kauppiaita, jotka olivat usein ennenkin pysähtyneet ystävällisessä pikku kylässä lepäämässä ja hieromassa kauppoja. Nyt kaikki oli kuitenkin toisin. Kylä oli täynnä ihmissusia muistuttavia hirviöitä. Kauppiaat joutuivat heti huomatuksi tullessaan petojen hyökkäyksen kohteeksi ja kaksi viidestä pääsi karkuun, kun loput kolme otettiin vangiksi ja lukittiin vajaan odottamaan kohtaloaan.
Kaksi pakoon pääsyttä kauppiasta ratsastivat verissään suoraan ihmisten pääkaupunkiin ja kertoivat näkemästään ihmisten kenraalille, joka otti tehtävän hoitaakseen. Kauppiaat saisivat jäädä hoidattamaan haavojaan kaupunkiin. Kenraali ei kuitenkaan ymmärtänyt millaisen vastuksen olikaan saanut ja ehkä oli olettanut saavansa vastaan tavallisia ihmissusia. Kenraali sotilaidensa kanssa saapui tähän pieneen kylään ja sai yllätykseen kohdata joukkojensa kanssa itseään puolet suurempia koiramaisia petoja, jotka jyräsivät voimalla vain ihmissusiin erikoistuneen joukon. Ihmisten sotilaita, ainakaan kaikkia, ei tapettu vaan suurin osa säästettiin haavoittamalla liikunta kyvyttömäksi. Muutaman päivän päästä kenraali saattoi vain seurata sivusta, kuinka kauppiaat ja kiinni jäänneet hänen omat sotilaat muutettiin yksitellen pedoiksi. Lopuksi kenraali itse.

Ihmisten sotilaalliset joukot eivät jättäneet pientä kyläänsä petojen armoille, vaan uudestaan suuremmalla voimalla hyökkäsivät kylään ja tappoivat jokaisen vastaan tulevan pedon, tai velhon. Ivor oli tässä sekasorrossa ja kaaoksessa mukana, eksyen vanhemmistaan ja oli vähällä joutua ihmisten sotilaiden tapettavaksi. Lapsen onnistui kuitenkin päästä pois kylästä pakokauhun vallassa ja juoksi niin kauas kuin vain pääsi pieneillä jaloillaan. Ivor oli juossut kilometrejä, kunnes lapsi oli vain niin uupunut, ettei jaksanut ja vain tuupertui väsyneenä ja eksyneenä metsän pohjalle. Ivor heräsi uudestaan tuntien päästä ja kuten lapset yleensä, alkoi eksynyt lapsi etsiä vanhempiaan kiertäen pitkin metsää ja eksyen vielä pahemmin. Jo nälkäisenä ja janoisena lapsi kuitenkin onnistui löytämään pienen maalaiskylän, josta peto herätti keskellä päivää melkoista kauhua ja pelkoa. Kyläläiset piiloutuivat tai asettautuivat kuka milläkin kättä pidemmällä. Lapsi ei kuitenkaan ollut vaarallinen.. lähinnä nälkäinen ja janoinen, jota lapsi meni tyydyttämään löytämäänsä sadevesiastiaan talon nurkalle.
Kyläläiset tajusivat nopeasti, ettei tämä pennun näköinen peto ollut vaarallinen, joten yksi kylän miehistä alkoi lähestymään ruuan kanssa lasta, kysyen samalla oliko poika eksynyt tai nälkäinen. Ivor ei ymmärtänyt vaaraa ja otti mielellään vastaan miehen tarjoamat ruuat, kertoen olevansa eksynyt perheestään. Mies meni lapsen kertomukseen mukaan ja lupasi tarjota Ivorille yösijan kylästä ja auttaa perheen etsimisessä. Lapsi tietenkin suostui välittömästi näkemättä kuonoaan pidemmälle miehen juonesta, joka loppujen lopuksi vain houkutteli lapsen kaupungin pieneen tyrmään. Tällöin kyläläiset saivat suunnitella rauhassa mitä tehdä tälle oudolle lapsi olennolle, joka lopulta päättyi siihen että kylänjohtaja otti tämän olennon itselleen työläiseksi, orjaksi. Kunhan peto olisi kesytetty. Ivor joutui muutaman viikon kestäneeseen kouluun, jossa tälle karvaiselle olennolle tehtiin hyvin selväksi että se oli nyt kylän omaisuutta ja orja, joka tekisi kaiken mitä käskettiin. Ivor joutui kylänjohtajan ohjaksissa tekemään raskasta työtä, niin kylänjohtajalle itselleen kuin toisinaan itse kylän hyväksi.

Vuodet kuluivat näin ja Ivor kasvoi isommaksi kuin yksikään kyläläinen olisi olettanut, mutta sentään tuosta jättiläisestä koiraolennosta oli hyötyä raskaissa töissä. Joihin normaali ihminen ei olisi kyennyt. Ivor saikin elää kylänjohtajan käskyn alla kokonaisen ihmisen elämän, kunnes kylänjohtaja kuoli vanhuuttaan. Ivor jäi tuon perilliselle ja lapsille orjaksi.
Eräänä päivänä kylään saapui korkea-arvoisempi kapteeni muutaman sotilaan kanssa. He etsivät kylistä miehiä, jotka olisivat valmiita astumaan sotaan haltioita vastaan. Eikä ollut mikään yllätys, että kapteeni kiinnostui kylänjohtajan suuresta peto orjasta ja päätti ostaa tuon olennon sotilaalliseen käyttöön. Ivorilla ei ollut tähän päätökseen sanavaltaa kun demoninen olento kahlittiin ja ohjastettiin sotilas kulkueen mukana ihmisten pääkaupunkiin.

Ihmisten kaupunkiin päästyään kapteeni teki Ivorille selväksi kuka oli johtaja ja varoitti rankasti kapinoinnista. Se oli Ivorille tuttua kauraa, joten kapteeni aloitti Ivorille taistelu koulutuksen ja hieman yllättyi, että peto osasi taistella. Ainakin kohtalaisesti. Kapteeni otti suuren demonikoiran omiin joukkoihinsa käyttöön koulutuksen päätteeksi, jolloin Ivor pääsi ensimmäistä kertaa oikeaan taisteluun mukaan. Tehtävä oli hyvin pieni ja yksinkertainen, heidän oli tarkoitus tukea alakynteen jäänyttä joukkoa ja yllättää vihollinen. Tehtävä oli helppo ja nopeasti haltiat oli ajettu tiehensä. Näin Ivor sai ensimmäistä kertaa päästä ihmisten mukaan taistelemaan ja kehittyi lisää harjoitusten, sekä kenttätehtävien myötä.
Taustansa takia koirademonia ei kuitenkaan koskaan nostettu arvoltaan rivisotilasta kummemmaksi ja ihmiset pitivät huolen, että peto pysyisi ruodussaan. Tapahtui mitä hyvänsä.

Vuosia kului ja ihmisten oli aika ottaa lopullisesti yhteen haltioiden kanssa verikentillä. Ivor oli mukana ja jo kokeneena taistelijana taisteli ihmisten joukoissa. Ensimmäistä kertaa saaden jotakin arvostusta kapteeniltaan, joka nosti sotien jälkeen demonikoiran omaksi henkivartijakseen. Tätä varten kapteeni ensimmäistä kertaa alkoi opettamaan karvaiselle sotilaalleen jotakin sivistystä, kuten lukemista ja kirjoittamista, sekä tarvittavia käytöstapoja. Ivorista siis tuli kapteenin henkivartija ja seurasi tuota minne mies menikin. Valitettavasti tämä liitto ei kestänyt ikuisuutta kun yllättäen kapteeni kuoli taistelukentällä tulleeseen haavaan ja sen tuomaan tulehdukseen. Ivorin joukko sai vain uuden kapteenin vanhan kuoltua, joka alensi pedon takaisin rivisotilaaksi. Ivorin elämä kului lähinnä näin vuodesta toiseen, pääsemättä koskaan eteenpäin minnekään, asemassaan tai yli päätänsä elämässään.

Kunnes kahdeksannen aikakauden alussa tapahtui jotakin, joka muutti Ivorin elämän täysin. Kapteenin joukko, jossa Ivor itse oli, oli joutunut saarroksiin haltioiden armeijan kanssa. Armoa ei annettu, eikä jaettu puolin tai toisin, kunnes ihmisten joukko alkoi kaatumaan jokainen yksitellen kapteenia myöten. Ivor oli se, joka oli viimeisenä pystyssä. Haavoittunut, mutta ainakin pystyssä ja hengissä toistaiseksi, mutta kerta Ivorilla ei tässä vaiheessa ollut enään mitään tai ketään joka olisi kahlinnut pedon tottelemaan ihmisiä. Ivor kävi anomaan armoa haltioilta, jotta nuo säästäisivät hänen henkensä ja ottaisivat mukaansa. Hän ei enään halunnut olla ihmisten orja tai määräyksiä totteleva sotakone. Haltiat eivät olleet täysin luottavaisia tähän karvaiseen olentoon, mutta päättivät ottaa tuon mukaan vähintäänkin kuulusteltavaksi, jos tuosta ei muuhun olisi. Ivor tosiaan joutui haltoiden kuulusteltavaksi, kidutettavaksi, mutta kerta tuosta olennosta ei mitään tuntunut irtoavan päivänselvien tietojen lisäksi. Senkin lisäksi, että tuo kovasti vakuutti haluavansa liittyä heihin.. annettiin koiraolennolle mahdollisuus. Ensin olennolle kuitenkin opetettiin heidän kielensä ja kulttuurinsa, sekä tietenkin pidettiin silmällä ensimmäisten kuukausien aikana. Vasta luottamuksen saatuaan Ivor pääsi harjoittelemaan haltioiden kanssa, jossa Ivor myös oppi käyttämään jousta ja muita haltioiden taistelutyylejä. Ivor oli aluksi haltoiden kanssa onnellinen ja sai elää melko itsenäistä elämää sotilaana. Monen vuoden taistelut ja sotimiset alkoivat kuitenkin puuduttamaan vanhaa sotilasta, joka lopulta pitkän pohdinnan jälkeen uskaltautui kysymään esimieheltään eläkettä. Taisteluista sivuun jäämistä ja siirtyä muihin töihin. Tätä ei kuitenkaan Ivorille annettu vaan Ivor pidettiin sotilaana vastoin tahtoaan. Ivor ei tietnkään tästä pitänyt, mutta joutui nielemään kiukkunsa.

Eräänä iltana Ivor kuitenkin tapasi vangin, joka oli insan heyvanille tuttu jo entuudestaan ja tuo aiottaisiin teloittaa ilman suurempaa syytä. Ivorin lempeä puoli tässä kohtaa vastaan, eikä hän voinut vain antaa toverinsa kuolla, joten Ivor riskeerasi liittonsa haltioiden kanssa ja vapautti ystävänsä varmalta kuolemalta. Haltioiden luokse Ivor ei voinut tapahtumien jälkeen enään palata, vaan Ivor siirtyi asumaan yksinään Mor-vuorille, jonne insan heyvan rakennutti itselleen oman mökin ja asui siellä erakkona useamman vuoden.
Ihmiset ja haltiat kävivät sillä aikaa omaa taisteluaan uudestaan kentillä, joka johti ihmisten häviöön. Ivor ei taisteluihin osallistunut. Tänä aikana Ivorin erakko-elämä sai täyskäännöksen kun hän ensimmäistä kertaa sitten lapsuutensa törmäsi metsällä ollessaan lajitovereihinsa. Ivor tottakai lähestyi iloisena lajitovereitaan, mutta vastaanotto ei ollut iloisimmasta päästä. Etenkin sen jälkeen kun Ivorin oma veli, Refgor, tunnisti kadonneen pikkuveljensä ja Ivor kertoi missä oli ollut kaikki nämä vuodet. Lauma ei ottanut uutista kevyesti, etenkään sen hetkinen päällikkö, joka julisti ruosteturkin petturiksi ja ”rääpäleiden koiraksi”. Päällikkö määräsi Ivorn tapettavaksi koko lauman voimin, kunnes ruosteturkkinen päätti yllättäen haastaa päällikön kaksintaisteluun ja jonka sen hetkinen päällikkö otti mielellään haasteen vastaan. Ivor joutui haastamaan itseään paljon suuremman lajitoverin ja taistelu oli pitkä sekä hyvin verinen, mutta ehkä se oli Ivorin vuosien kokemus ja haltoilta, sekä ihmisiltä opitut taidot, jotka johtivat lopulta siihen että Ivor onnistui kaatamaan päällikön.. ja hänestä tuli nyt laumansa päälikkö. Mitä nyt sai taistelusta komeat arvet naamaansa muistoksi.

Tällä hetkellä:
Ivor on tekemässä liittoa ihmisten kanssa, koska haltiat hyökkäsivät heidän kimppuunsa yön turvin.

Muuta/Pikku faktaa:
-Ivor on alimittainen uros insan heyvaniksi, joka johtuu lapsena saadusta liian vähäisestä ravinnosta ihmisten hoidossa.
- Ivor osaa kirjoittaa ja lukea niin haltoiden kuin ihmisten kieltä. Osaa myös puhua kumpaakin kieltä sujuvasti.

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
NPC-HAHMOT -hahmot joilla saatana pelata Ivorin ohessa tai liikkuvat joskus hänen mukanaan.
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Refgor on ja tulee olemaan hahmoista se joka kulkee eniten Ivorin mukana ja hänellä on koko heimon kannalta tärkeä osa, joten hänestä on tämän takia kattavampi esittely.

Naama

Nimi: Refgor "Mustanaama"
Ikä: Yli 500-vuotta
Puolue: Ihmiset
Asema: Ivorin oikea käsi. Henkivartija ja neuvonantaja, mutta myös heimon "vanhin".
- > Entinen aseseppä ja palkkasoturi.

Ulkonäkö:
Yli neljämetrinen järkäle ja voimanpesä, jonka kehosta näkee ensimmäisenä että tämä kaappi on ennenkin ottanut yhteen monenlaisen kanssa. Arpia siellä täällä pitkin kehoa ja turkkiakin on joitakin kohtia kadonnut, eikä ole kasvanut takaisin. Kummatkin korvat ovat vielä tallella ja kasvoissa näkyvin arpi menee hänen oikean silmän yli, josta joku on selvästi ottanut melkoisen palan mukaansa terävillä kynsillään. Silmä on vahingoittunut ja jäänyt puoli avonaiseksi. Silmä on yhä toimiva, mutta sen näkö on huonompi kuin terveessä silmässä. Silmät ovat väriltään tumman punaiset, hieman ruskeaan kääntyvät. Turkin väriksi voisi sanoa nopealla vilkaisulla musta, mutta todellisuudessa turkki on aivan tumman ruskea näyttäen mustalle ja ehkä hieman punertavalla vivahteella höystettynä. Tarkka silmäisempi huomaakin että tämän tummanruskean turkin seassa on mustia merkkejä ja Refgorin naama onkin puoliksi musta, josta hänen kutsumanimi "Mustanaama" tulee. Pääharjas on lyhyt ja jatkuu pitkälle keskiselkään asti, jossa kapenee.
Vaatteina Refgor käyttää nahka-asustetta, joka on usein koristeltu niin ihmisten, lohikäärmeiden tai haltoiden luilla. Refgor kantaakin usein kaulassaan kaulakorua, jossa roikkuu niitä epäonnisten luita joista hän on halunnut muistot itselleen syystä tai toisesta. Korvissa olevat korut ovat samaa käsialaa. Aseena Refgor käyttää valtavaa kirvestä johon uros on ihan vain pelottelu mielessä sitonut kalloja kiinni.
Nämä eivät näy Refgorin paksun turkin alta, mutta hänen kehonsa on täynnä riimuja joita hän osaa aktivoida joko koskettamalla tai lausumalla loitsuja. Aktivoituessaan riimut alkavat hohtamaan ja paljastuvat turkin alta.

Luonne:
Ylpeä jääräpää, se on ensimmäinen asia joka tulee tästä tummaturkista mieleen. Refgor on hyvin itsensätunteva, eikä siedä tai pidä nenilleen hyppijöistä, tai turhista suun soittajista. Refgorilla on myös lyhyt pinna ja se katkeaa herkästi, joka tekee hänestä vaarallisen seuralaisena. Hän on kuitenkin oppinut hillitsemään itseään vuosien saatossa, eikä ole enään yhtä räjähdys herkkä kuin ennen. Hänen ylpeytensä on myös Refgorin pahe. Hän ei peräänny isonkaan vastuksen edessä ja halveksii niitä, joita katsoo itseään heikommaksi. Puhumattakaan niistä, jotka käyvät hänelle sanomaan vastaan. Refgor kyllä pistää vastaan. Refgor osaa kuitenkin arvostaa henkilöitä, jotka ymmärtävät arvostaa häntä takaisin ja hän kyllä arvostaa näitä henkilöitä takaisin mielellään omalla karulla tavallaan.
Refgor on myös tunnevammainen, jonka takia hänen on vaikeuksia tuntea sympatiaa ketää kohtaan. Hän tuntuukin nauttivan suuresti muiden vahingoittamisesta tavalla tai toisella, joka on hänestä ainakin taistelussa tehnyt.. noh täyden sian. Hän ei kunnoita vastustajiaan millään osa-alueella ja nauttii vain kaikesta vahingon teosta mitä saa tehtyä. Syy miksi Refgor on vaikea lähestyttävä ja ajaa lähinnä kaikki uudet tuttavuudet pois luotaan, ellei näillä tosiaan ole mitään sanottavan arvoista.

Tunnnevammaisuudestaan huolimatta Refgorilla on harvoin nähty pehemeä puoli. Hän välittää perheestään ja ainosta veljestään todella paljon, kunnoittaen kumpaakin. Tämän Refgor osoittaa omalla uskollisuudellaan ja ehkä hieman piilottelevalla rakkauden osoituksella perhettään kohtaan. Vieraiden on kuitenkin todella vaikea lähestyä urosta, mutta veljensä käskystä Refgor on opetellut käyttäytymään ihmisiksi tarvittaessa. Refgorissa olisikin johtajan potentiaalia ja olisi siinä hyvä, mutta valitettavasti hänen äkkipikainen käytös estää tämän.

Refgorin käyttämä taikuus:
Kyllä, Refgor osaa taikoa ja onkin siinä vuosien saatossa kehittynyt taitavaksi, mutta toisinkuin voisi luulla hän ei osaa viskoa tulipalloja käsistään tai leijuttaa tavaroita ajatuksen voimalla. Refgor on erikoistunut riimuloitsuihin ja on hyvä näissä. Hän on alunalkaen perillisesi ainakin osittain velho, mutta saanut opetusta asesepän työnsä kautta.

Refgor ei ole riimuloitsujensa tähden erikoistunut suuremmin mihikään tiettyyn elementaaliin (tuleen, veteen jne) vaan pystyy käyttämään riimuja niin paljon kuin hän niitä muistaa ulkoa. Jokaisen loitsun tekeminen, sen voimakkuudesta riippuen, kuitenkin vaatii aina aikansa, kerta riimut eivät piirrä itse itseään maahan ja on ääri harvinaista nähdä Refgoria käyttämässä taikuuttaan taistelussa. Ainoastaan hänen omaan kehoonsa piilotetut riimut Refgor pystyy aktivoimaan halutessaan ja nekin on yleensä tarkoitettu hänen kansansa lisääntymistä varten ja joitakin kevyitä parannusloitsuja verenvuodon tyrehdyttämiseen tai pikku flenssun helpottamiseen, sekä hänen henkilökohtainen suosikki: kutsua oma ase mistä tahansa luokseen. Entisenä aseseppänä Refgor osaa myös erilaisia aseiden vahvistamiseen tai kiroamiseen sopivia loitsuja.
Silloin kun Refgor saa kuitenkin tilaisuuden käyttää aikaa ja vaivaa riimuihin hänen todelliset taitonsa paljastuvat. Hän pystyy kiroamaan sinut ja paljon muuta, mutta henkilökohtaisena suosikkina hän pitää toisten mieliin pääsemistä. Tämä tietysti vaatii. että kohde pysyy sidottuna aloillaan, koskettamista ja riimut, mutta kun Refgor pääsee pääkoppaasi niin hän voi halutessaan kaivaa sieltä mitä haluaa esille. Hän on kykeneväinen myös tuhoamaan olemassa olevat muistot ja korvaamaan ne uusilla, mutta rajoittuen vain siihen mitä Refgor itse muistaa tai hän muokkaa olemassa olevia muistoja esimerkiksi vaihtamalla kohteen muistosta ihmiset insan heyvaneiksi. Tekemisiä tai jo tapahtuneita Refgor ei pysty muuttamaan, eikä tyhjästä luomaan muistoja. Hän pystyy myös poistamaan muistot täysin ja näitä ei enään pysty saamaan takaisin. Ne ovat poissa ja pysyvät. Tästä kyvystä on hyötyä silloin kuin Refgor valmistelee uusia heimon jäseniä ja poistaa näiden vanhat muistot entisestä elämästä tai muokkaa niitä.
Refgorille itselleen toisten pääkoppiin meneminen on vaarallista, etenkin jos kyseessä on psyykkisesti vahva henkilö tai velho joka osaa varoa. Tällöin mielen siivoaminen ja läpi käynti voi kestää kauan, jopa päiviä, tai pahimmassa tapauksessa Refgor "työnnetään" ulos mielestä, joka Refgorille itselleen vahingollista. Tällöin hänen oma mielenterveytensä saattaa kärsiä ja muistot sekoittua uhrin oman kanssa tai hän saa muistinmenetyksen itse. Kauan kestävissä muistin siivouksessa Refgorilla on luonnollisesti myös vaara kuolla nälkään tai janoon. Syy miksi Refgor valitsee uhrinsa hyvin tarkoin.

Aseet/taistelutyyli:
Vaikka osaakin käyttää taikuutta niin Refgor ei henkilökohtaisella tasolla pidä taikuuden käytöstä taistelussa juuri ollenkaan. Ainoa ja näkyvin taikuuden näyte on se, että hän voi kutsua aseensa luokseen silloin kuin haluaa. Refgor nauttiikin voiman näytöstä ja kaikesta missä vain vähän pääsee riehumaan pelosta huutavien vihollisten kimppuun. Häntä on vaikea pysäyttää, eikä hän välitä pätkääkään pikku osumista kehossaan ja omaakin korkean kipukynnyksen. Tämän lisäksi hän nauttii vastustajan nöyryyttämisestä, häpäisemisestä ja pelosta, jota hän enemmän kuin mielellään tuo kentielle sinne astuessaan. Refgor ei välitä moraalista, ellei häntä erikseen ole kielletty tekemään asioita "omalla tavallaan".

Aseenaan Refgor käyttää valtavaa raskasta kirvestä, jolla uros niittaa vihollisia alas kuin heinämies heinää. Ase on painava, eikä tavallinen pulliainen sitä nosta. Kirveensä kaverina Refgor toisinaan kantaa valtavaa kilpeä, joka on pyöristetyn kolmion muotoinen ja siihen on tehty joitakin tylsiä piikkejä. Kummatkin aseet ovat lohikäärmeen kestäviä. Muina "aseina" Refgor käyttää omia luonnostaa olevia aseita, kuten kynnet ja hampaat. Myös kaikki muutkin käteen sattuva kelpaa aseeksi.

Menneisyys:
Refgor on Ivorin tavoin muutettu insan heyvaniksi ja ihmisten hyökätessä kylään veljesten tiet erkanivat. Refgor oli yksi niistä muutamasta selviytyjästä, jotka pakenivat ennen ihmisten hyökkäystä. Jolloin heidän elämänsä vaikeutui huomattavasti kun perässä olivat ihmisten sotilaat, että edessä oleva selviytyminen. Aluksi nälästä ja väsymyksestä kärsivät pedot selvisivät tappamillaan ihmisten sotilaiden tai ratsujen lihalla, sekä satunnaisilla metsän eläimillä ja välillä satunnainen pikku kylä joutui ryöstön kohteeksi. Pienten kaksijalkaisten tappaminen ei kuitenkaan johtanut mihinkään muuhuin kuin ihmisten vihaan sekä raivoon, joka ajoi pedot ahtaamalle ja kauemmas pohjoisten syviin metsiin. Lopulta pedot katosivat maisemista.
Refgor kulki nuorena mukana ja kasvoi kitukasvuisessa ympäristössä jossa vahvommat vain selviävät. Heikoimmat kuolivat ensimmäisten kuukausien aikana nopeasti ja vahvimmat selvisivät jo kuolleita syömällä, vaikka se toi mukanaan sairauksia. Kaikki tiesivät, että elämä ei voisi jatkua nälän varjossa, joten valtavat pedot palasivat takaisin etelämpään, mutta pysyivät yhä piilossa. Ruoka oli heidän tärkein asiansa tällä hetkellä, mutta jokainen tiesi että heitä ei hyväksyttäisi ihmisten tai haltoiden keskuudessa. Refgor pääsi yhtälailla osalliseksi tähän kuten muutkin ja liittyi omasta halustaan pieneen palkkasoturi ryhmään, jossa tummaturkki sai oppia lisää taistelutaitoja ja tietenkin sai rahaa saadakseen laumalleen aseita ja muita elämään tarvittavia asioita.
Palkkasoturina Refgor pysyi vuosia ja kehittyi tätä kautta armottomaksi tappokoneeksi osallistuen jopa ajoittain puolueellisille sotaretkille palkkasoturi ryhmänsä kanssa. Kaikki ei ollut kuitenkaan ruusuilla tanssimista kun joukon yksi suurimmista jäsenistä Refgor otti pahaa osumaa ja loukkaantui taistelussa pahasti. Tästä johtuen Refgor palasi heimonsa luokse nuolemaan haavojaan. Haavojen parantuessa pikkuhiljaa heimon vanhin (heimon jäsen, joka omaa taikuutta ja vastaa lajin lisääntymisestä) tuli kertomaan Refgorille että oli jo kauan aikaa huomannut Refgorissa piilevät voimat. Nyt olisi aika käydä koulimaan nuorta aikuista taikuuden oppeihin. Refgor ei ollut alun alkaenkaan innoissaan asiasta ajatellen menettävänsä soturi ylpeytensä tullessaan taikovaksi kukkakepiksi. Vanhin sai kääntää Refgorin päätä useamman päivän ajan kunnes tummaturkkinen suostui heimonsa tähden ja että vanhin lupasi opettaa riimuloitsuja, jotka eivät tulisi vaikuttamaan Refgorin soturi maineeseen.. jos Refgor vain pitäisi kuntonsa hyvänä.
Ensimmäiset opiskelut olivat tylsiä, mutta sitä mukaan kun Refgor kehittyi niin hänen innostuksensa voimiinsa kasvoi ja hän halusi päästä kokeilemaan kykyjään oikeaan elävään kohteeseen. Refgor oli tässä ajassa jo parantunut ja ensimmäinen asia jonka hän teki, oli tuoda loukkaantunut sotilas mukanaan heimonsa keskuuteen, joka tietenkin herätti närää koko heimon keskuudessa. Refgor kuitenkin vakuutti että kohde tulisi kuolemaan jahka sillä olisi leikitty. Refgorin ensimmäinen yritys oli tuttoisa ja uros innostui voimistaan siinä mielessä, että halusi kokeilla sitä lisää. Useita uhreja tuli lisää ja Refgorin itseluottamus itseensä kasvoi siinä mielessä, että varomattomuus unohtui. Hän toi jälleen heimon keskuuteen uuden uhrin, joka oli korkeammassa asemassa oleva sotilas. Ihminen. Refgor hyökkäsi pahaa aavistamatta kohteensa mielen kimppuun ja sai kokea melkoisen yllätyksen kun tämä ei ollutkaan niin helppo kuin edeltäjänsä. Mies ei kaatunut helpolla ja alkoi ajamaan Refgoria nurkkaan tämän omassa pelissä. Vanhin puuttui tässä kohtaan peliin ja irrotti kaksikon toisistaan, mutta vahinko oli jo sattunut. Refgorin mieli oli vahingoittunut, kuten myös tämän ihmis sotilaan. Refgor oli sekavassa tilassa, mutta ilman omantunnon tuskia Refgor riuhtaisi ihmis sotilaan pään irti paljain käsin ja runnoi loppu ruumiin maahan. Refgor olisi varmasti jatkanut riehumistaan ellei vanhin olisi rauhoittanut nuorta urosta ja alkanut hoitaa tätä niin paljon kuin kykeni.
Refgorin saatua vanhimman taikuuden kautta mielensä tasapainoon, tai ainakin niin että kykeni joten kuten ajattelemaan järkevästi, niin häpeissään Refgor jätti joksikin aikaa heimonsa että saisi miettiä asioita rauhassa. Koota jälleen itsensä. Refgor hankki itselleen töitä kylästä asesepän apulaisena ja toi esille omaavansa taikuuden, josta hänen nykyinen työnantajansa kiinnostui ja alkoi opettamaan tummaturkkista aseissa käytettävässä taikuudessa. Tämän taidon Refgor toi mukanaan myös heimollensa ja alkoi opettamaan näitä myös valmistamaan omia aseita, jotka kestäisivät heidän voiman käyttönsä. Perustaen jopa oman pajansa.
Vuosia myöhemmin Refgor sai kuulla vanhimman kuolemasta, joka tarkoitti sitä että hänen olisi otettava vanhimman paikka ja siiryttävä takaisin heimonsa luokse pysyvästi. Refgor jätti asesepän työnsä ja alkoi kulkemaan heimonsa mukana.

Muuta:
- Refgorista tuli tunnevamainen leikittyään taikuudella.
- Hänellä on vaimo Mia ja noin 8-vuotias poika Tomi, mutta suhde on hieman piilotettu Refgorin aseman takia.
- Ivorin veli, biologinen.


Ivorin suhteet peleissä/tavatut:
Kalma - " Pelastin haltoiden kynsistä. Mukavan oloinen nuorukainen vaikkakin hieman äkkipikainen.. ja ehkä hieman hölmöhkö."
Edna - "Kalman nainen ja oikein mukava persoona, toivoisin tapaavani uudestaan. Pelastin hänet kenraali Dariuksen kynsistä."
Darius - "Kenraali, jota ehkä joskus kunnoitin kaiken kuulemani perusteella.. mutta nyt kun näin millainen hän on, en pidä häntä moraalittomana sotakoirana kummempana."
Uthrud - "Mies jonka kohtasin sota tantereella ja säästin hengen."
Sil - "Nainen, jonka elämän pelastin.. sääli vain etten voinut pelastaa hänen ystäväänsä."

------------------------------------------------------------------------------------------------------
PÄIVÄYKSET:
11.7.2018 - Koko esittely laitettu uusiksi kuvia myöten. Lisään myöhemmin lajista enemmän tietoa.
31.1.2018 - Menneisyys päivitetty kokonaan niin ajantasalle, kuin lisätty enemmän tietoa Ivorin menneisyydestä.
6.6.12 - Menneisyys päivitetty, suhteet peleissä lisätty ja pikkuinen lisäys kykyihin

------------------------------------------------------------------------------------------------------
Viimeksi muokannut suskari päivämäärä 08 Joulu 2018, 20:44, muokattu yhteensä 3 kertaa
suskari
 

Re: Ivor ja Refgor

ViestiKirjoittaja suskari » 08 Joulu 2018, 20:33

TARKEMMAT LAJITIEDOT:

Oletko kiinnostunut Insan heyvaneista enemmän tai tekemään insan heyvanin itsellesi? Tässä on yleistä ja tarkempaa lajitietoa insan heyvaneista.

Laji historia:
Insan hevanien historia on yleisellä tasolla monelle täysin tuntematon, jopa lajille itselleen, sillä se on saanyt jo alkunsa kauan ennen yhdenkään olemassa olevan insan heyvanin syntyä.
Insan heyvanit ovat varsin uusi tulokas laji Cryptin monimuotoisessa taruolento valikoimassa. Heidän ensinmäisiä olemassa oloa todistettiin 5 aikakaudella, jolloin haltioiden ja ihmisten välit olivat kiristyneet ja sota oli syttynyt.

Tuntematon velho klaani ei tähän sotaan osallistunut millään tasolla, mutta käyttivät kaaosta hyväkseen ja usein yksinäinen joukostaan eksynyt sotilas tai joku muu yksinäinen sielu katosi mystisesti, eikä koskaan palannut kotiinsa. Heitä ei etsitty, sillä syy pistettiin aina sodan tuoman eripuran piikkiin ja velhot saivat rauhassa tehdä kokeitaan näillä epäonnisilla.

Viidennellä aikakauden lopulla velho klaani oli saanut luotua pedon, joka ei ollut kuitenkaan heidän hallinnassaan ja se kylvi tuhoa muutaman kuukauden ajan minne vain menikin, kunnes ihmiset onnistuivat tuhoamaan sen.

Kuudennella aikakaudella ihmiset olivat lyönneet haltiat ja rauha oli palannut. Velhot jatkoivat kokeitaan, mutta saivat hiljais elon aikana ihmisten epäilyt heidän puuhistaan heräsivät. Velhot katosivat metsiin ja siirsivät kokeensa maan alle luolastoihin. Jossa he myös lopulta onnistuivat luomaan nykyiset Insan heyvanit.

Seitsemännen aikakauden lopulla velhot valtasivat luomillaan pedoilla kylän, jonka he ottivat haltuunsa ja muuttivat sen kylän jokaisen asukkaanpedoiksi ja orjikseen. Ihmiset yrittivät valloittaa aluksi kylää takaisin, mutta saivat kokea karvaan tappion velhojen ja petojen yhteistyössä. Tällöin myös osa Insan heyvaneista oli aloittanut salaisen kapinan velhoja vastaan.

Kahdeksannen aikakauden alussa ihmiset iskivät voimalla uudestaan kylään, jolloin petturiksi kääntyneet Insan Heyvanit käänsivät herroillensa selkänsä ja jättivät heidät, ja vielä uskollisensa pysyvät lajitoverinsa kuolemaan. Ihmiset saivat valloitettua kylän takaisin.

Henkiin jääneet Insan heyvanit piiloutuivat ja viettivät hiljaiseloa useamman vuoden ajan, jolloin he alkoivat rakentamaan omaa yhteisöä ja toimintatapojaan, koittaen selviytyä vainojen keskellä parhaansa mukaan. Insan heyvanit törmäsivät tällöin ensinmäistä kertaa myös haltoihin, joka päättyi Insan heyvanien pakenemiseen takaisin metsän suojiin ja haltoiden kohdalla lyhyeeseen verettömään takaa-ajoon.

Aikakauden lopulla Insan heyvanit alkoivat näyttäytyä varoen enemmän, mutta pysyivät yhä suurimmalta osin piilossa. Poissa etenkin ihmisten katseilta, sen sijaan haltoiden kanssa he alkoivat hankkimaan hitaasti luottamusta ja uskaltautuivat ajoittain tulla metsästämään Lauriana aroille.

10 aikakausi oli sodan aikaa ja johon Insan heyvanit eivät ottaneet osaa, vaan elivät omaa elämäänsä yhä ja pysyivät poissa ihmisten ja haltoiden sodan keskeltä. Joitakin yksilöitä saattoi liittyä mukaan sotaan omasta halustaan, mutta yleisesti pedot pysyivät omassa piirissään.

Nykyään Insan heyvanit ovat liittoutuneet ihmisten kanssa.

Suhteet:

Ihmiset: Ihmiset ja insan heyvanit ovat liittoutuneet keskenään, joten heidän suhteensa toisiinsa on vähintääkin neutraali tällä hetkellä ja kehittyy pikkuhiljaa.

Haltiat: Välit olivat neutraalit, mutta nyt pahasti tulehtuneet viimeisimmän haltoiden järjestämän hyökkäyksen jälkeen, joten paras haltia on kuollut haltia.

Puolueettomat: Insan heyvanit ovat hyvin vaihtelevia puolueettomia kohtaan ja paljon laji riippuvaista, mutta yleisesti yksinäiselle harmittomalle tapaukselle ei mitään tehdä. Sen sijaan pimeässä paikassa insan heyvaneita ei katsota hyvällä sillä jotkut paikalliset ihmissudet vihaavat heitä. Ovathan insan heyvanit jahdanneet ihmissusia monen sukupolven ajan omiin tarkoituksiinsa. Yksittäiset ihmissudet eivät heistä välttämättä ole kuulleet.
Lohikäärmeet eivät myöskään tunnu pitävän kaksijalkaisista koirista metsästyksen vuoksi.

Loitsu/kirous ja kuinka se toimii:
Insan heyvanit eivät kykene lisääntymään normaalisti, vaikka kykenevätkin lihalliseen nautintoon. Heidät on luotu taikuudella ja niin heidän lisääntyminen myös tapahtuu.

Loitsu jolla heidät muutetaan on rituaaliloitsu. Ennen täydenkuun nousua Insan heyvanit pyydystävät ihmissusia häkkeihin elävänä ja kun kuu on täysi uhrit tuodaan paikalle nukutettuna rituaalipaikalle. Näin säästetään turhaa melua ja että rituaali olisi helpompi uhrille, kuten sen tekijälle. Tämän jälkeen pedoiksi muuttuneet ihmissudet surmataan ja vielä sykkivä sydän irrotetaan pedon rinnasta ja vaihdetaan uhrin kehoon loitsun kera. Muutos alkaa tämän jälkeen välittömästi ja seuravana aamuna uhri herää ilman muistoja entisestä elämästään. Uhrin muistoja on voitu muokata sopivaksi, tai tällä ei ole niitä ollenkaan.

Muutoksen jälkeen on yhä riski kuolla sydämmen irrottamiseen aiheutettuun haavaan rinnassa. Haava kyllä parannetaan, mutta Insan heyvaneilla ei ole haltoiden tai ihmisten tasoista parantamista. Haavan paranemisessa meneekin usein muutamasta viikosta kuukauteen, jona aikana uusi tulokas on tarkkailussa ja vähintään vuoden sen jälkeen.
Loitsun pystyy purkamaan, mutta se vaatii voimakkaan rituaaliloitsun tai vähintäänkin yhtä voimakkaan taikuuden käyttäjän ja tämänkin jälkeen joudut elämään ihmissutena, eikä heimo huoli sinua enään takaisin.

Loitsuun voidaan käyttää muutoksessa tietävästi ihmisiä ja haltoita. Nämän kahden lajin tiedetään olevan "tasapainoisin" muutoksen kohde, mutta käytännössä rituaali toimii kaikkii joihin vain tarttuu ihmissuden kirous.

Insan hevanien voimat ja heikkoudet:
Kuten monella muullakin taruolennonlla on Insan heyvaneillakin omat lajityypilliset kykynsä ja taitonsa. Näistä varmasti selvin on raskas fyysinen voima yhdistettynä hyvään kuulo- ja hajuaistiin. Tämän lisäksi Insan heyvanit näkevät luonnostaa hämärässä ja pimeässä todella hyvin ja heillä on yleisesti ottaen todella korkea kipukynnys ja kestävyys. He eivät ole nopeita juoksijoita, mutta jaksavat jahdata saalistaan lepäämättä useita tunteja. Parhaimmillaan muutaman päivän. Tasamaastolla ja lyhyellä juoksulla, pelkästään jo koon takia, aikuinen Insan heyvan saa hevosen kiinni. Viimeisenä on että Insan heyvanit paranevat paremmin tappavistakin vammoista kestoverto ihmistä paremmin, tai ainakin selviävät hengissä. Kuolemattomia he eivät kuitenkaan ole.

Kukaan ei tiedä tarkkaa kuinka vanhaksi Insan heyvan voi elää, mutta he pystyvät tietävästi moninkertaistamaan tavallisen ihmisen elinkaaren.

Joillakin yksilöillä esiintyy ihmissusi veren takia jonkin asteista hopea-allergiaa, vaikka se harvoin heille kuolemaksi on. Sitä kuitenkin voisi verrata pähkinä allergiaan: jotkut ovat niin allergisia että kuolevat siihen ja toiset taas saavat ehkä hieman kutinaa, ja toiset eivät ole moksiskaan.

Toisinaan myös sydänvaivat vaivaavat ja tämä on Insan heyvaneille se suurin syy kuolemiselle. Vanhemmiten sydäntautien riski kasvaa, mutta myös nuoret voivat kuolla tähän. Lihansyöjinä madot ja muut loiset ovat toisinaan kiusana, mutta näihin on onneksi kehitetty lääkkeitä ja apuja vuosien saatossa. Näitä ei terveellä yksilöllä ole.

Kulttuuri ja tavat:
Insan heyvanit on luotu taistelemaan ja tappamaan alunperin, jonka vuoksi heitä pidetään sellaisina jo pelkästään ulkonäön takia. Todellisuus on kuitenkin aivan muuta. Insan heyvanit elävät enemmänkin perheyhteisössä, jossa on johtaja ja alaiset, mutta jokainen on velvollinen auttamaan toinentoista ja osallistumaan arkisiin askareisiin. Laiskottelijoita ei katsota hyvällä heimon keskuudessa. Johtajan tehtävä onkin enemmän pitää laumassa kuria ja järjestystä kuin pitää valtaa yksinvaltiaan tavoin. Voimalla ja väkivallalla johtavat nousukkaat saavatkin nopeasti tajuta, että heidät tullaan ennemmin tai myöhemmin repimään koko heimon voimin kappaleiksi tai karkoittamaan heimosta. Urokset ja naaraat ovat täysin tasavertaisia heimon keskuudessa ja tekevät samoja tehtäviä.

Insan heyvanit eivät erityisesti välitä kullasta tai mistään "kiiltävästä arvotavarasta". Heille kulta ja muu saattaa toimia maksuvälineenä, mutta muuten he arvostavat enemmän hyödyllisiä asioita, kuten aseita, ruokaa, ja lämmikkeitä.
Insan heyvanit ovatkin enemmän metsästäjä kansaa ja jokainen heimossa, paitsi aivan pienet lapset, osaavat metsästää jollakin tasolla. Lapsille ensimmäiset metsästykset aletaan opettamaan siinä 10-vuoden paikkeilla, kunhan aseiden käyttö on opeteltu. Lohikäärmeiden metsästykseen saa osallistua vasta 25-vuotiaana, tai aikuisten kohdalla useamman vuoden koulutuksen jälkeen. Lohikäärmeiden metsästys onkin Insan heyvanien keskuudessa melkein perinne ja pyhä, johon osallistuu kaikki kynnelle kykenevät ja onnistunut kaato suuren yksilön kohdalla on aina juhlan merkki. Silloin lohikäärmeestä käytetään hyödyksi kaikki mahdollinen syötävä, nahat ja luut, joista saa tehtyä kauniita koriste-esineitä ja myös veri. Lohikäärmeen verestä tehty viini onkin Insan heyvanien oma herkku. Ruokapöydässä halutuin herkku on lohikäärmeen sydän, jonka syömisen aloittaa aina heimon päälikkö.
Muita lohikäärmeistä haluttuja osia on lohikäärmeen elin, jolla lohikäärmeet syöksevät tulta. Tähän tavallisen raudan sekoittaminen ja taikuuden yhdistäminen juuri oikealla tavalla saa tehtyä lohikäärmeen kestäviä ja tappavia aseita.
Insan heyvanit eivät metsästä huvikseen, vaan siihen on aina jokin syy.

Koska Insan heyvanit kuitenkin ovat jollakin asteella sotureita, niin välillä täysin huviksi he järjestävät keskenään raaempaa painia muistuttavia turnauksia. Näin saadaan helposti heimon sisäisiä paineita pois ja ylinmääräistä energiaa poistettua, sekä tarkistettua kuka olikaan se toista kovempi. Vahinkoja sattuu näissä enemmän kuin usein, mutta ketään ei tapeta. Näissä pureminen on kielletty, se on ainoa sääntö.

Lapset ovat Insan heyvanien keskuudessa harvinaisia, ei mahdottomia, mutta harvinaisia. Lapsen tuominen heimon keskuuteen onkin monimutkaisempi asia. Insan heyvanit eivät ole niin julmia, että vievät lapsia muilta ja tuovat omakseen. Ei, yleensä tähän on ollut jokin muu syy. Usein syynä on ollut orpona löydetty lapsi, jolla ei ole vanhempia. Tällöin koko heimo uskoutuu kasvattamaan lasta kuin omanaan ja lapselle annetaan vanhemmat, jotka ovat sitoutuneet lasta kasvattamaan. Tästä todisteeksi luvanneet vanhemmat hankkivat jostakin ihmissuden pennun ja seuraavana täydenkuun yönä he ovat vanhempia.

Insan heyvanien taikuus:
Insan heyvanit käyttävät taikuutta, mutta se ei ole "leijutan tavaroita ilmassa" -tyylistä taikuutta vaan hyvin käytännön läheistä, jolla pystyy parantamaan (sairauksia, pikku haavoja jne), rituaaliloitsut, aseiden vahvistamista ja muuta pientä hyödyllistä. Taisteluun sopiva taikuus on todella harvinaista ja sitäkin harvinaisempaa on parantaminen. Voimakas parantaminen.

Insan hevanien lait:
Insan heyvanien keskuudessa on myös lakeja, joita jokainen noudattaa, tai saa kärsiä seuraamukset.
1. Heimosta poistuminen syystä tai toisesta, niin sinulla ei ole enään asiaa takaisin tai sinut tapetaan.
2. Muutos rituaalista kertominen ulkopuolisille. Rangaistuksena kuolema.
3. Kannibalismi, tällä tarkoitetaan enimmäkseen ihmisiä, haltoita ja muita "kaksijalkaisia". Rangaistuksena, aluksi varoitus sormien leikkaamisella toisesta kädestä, mutta myöhemmin karkoitus tai teloitus.
4. Työhön osallistuminen, kuten muutkin. Rangaistuksena karkoittaminen.
5. Varastamien. Rangaistuksena käden leikkaaminen irti.
6. Murha, tai tappaminen. Karkoitus tai suora teloitus.
7. Johtajan haastaminen. Jos haastat johtajan syystä tai toisesta, niin tämä on aina kaksintaistelu ilman sääntöjä. Kukaan ei auta tai puutu tähän. Olet yksin. Jos häviät ja olet elossa ja johtaja tarpeeksi lempeä, niin rangaistuksena on karkoitus. Muuten kuolema.
suskari
 


Paluu Ihmisten puolella

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron