Kali Kalpana

Tänne kaikki hahmot, jotka ovat puolueettomia.

Valvojat: Crimson, Ivy

Kali Kalpana

ViestiKirjoittaja Aksutar » 01 Maalis 2010, 23:02

((Esittely uusinnan alaisena))

Nimi: Kali Kalpana
Sukupuoli: Nainen
Ikä: vähän päälle 30 vuotta.
Rotu: Ihminen
Ammatti: Seppä, Aseentekijä, "keksijä"
Puoli: Puolueeton, Kuuluu Rajavartijat nimiseen ryhmään.

Kuva
Pika doodle pärstä - hiukset eivät enää pitkät saatikka rastamaiset.

Ulkonäkö:Ruumiinrakenteeltaan nainen on jäntevän laiha. Tuolla ei juurikaan ole ylimääräistä painoa yllään, mutta lihaksia löytyy sen verran, että nainen jaksaa ruumiillista työtä tehdä. Käsivarret varsinkin ovat jänteikkään vahvat, kämmenten ollessa kovasta työstä kovat ja karskit. Naisellisia muotoja Kalilta ei pahemmin löydy, tuolla on erittäin kapea lantio ja kovin tasapaksu siluetti. Rintaa naisella on jonkin verran, mutta löysissä vaatteissa rastapäinen saattaisi hyvinkin mennä miehestä. Sirorakenteisemmasta, nuoresta miehestä. Pituutta kalpeaihoiselta naiselta löytyy noin 176 cm. Ihonsa on kovin ruhjeinen ja kuiva lähes aina, varsinkin kämmenistä. Usein Kalin kämmenet ovatkin selvästi työn karkeuttamat.
Nainen ei selvästikään välitä kauheasti ulkonäöstään, täten harvemmin laittautumatta mitenkään. Kasvonsa ovat kapeat ja teräväpiirteiset, soikeat. Hiusraja naisella on korkealla, täten saaden otsan näyttämään isolta. Kulmansa ovat kapeat ja terävät, väriltään tummat. Nenä on lyhyehkö ja kapea, nousten pienesti nenänpäästä. Huulet taas kapeat ja todella usein rohtuneen kuivat. Poskipäät ovat korkeat ja poskipäillä, silmien alapuolella naisen iholla on tummia pisteitä ja pisamia. Näkyvimmät ovat molempien silmäkulmien alapuolella olevat kolme mustaa pistettä, jotka muodostavat ylöspäin osoittavan kolmion naisen molemmille poskille. Silmät ovat kapeat ja pienet, väriltään näköelimet ovat vihreät.
((Päätä koristaa vihreän sävyttämät, sekaiset ja likaiset rastat. Rastat ovat niin paksuja kuin ohuitakin, sieltä täältä löytyy myös täysin normaalia hiusta. Pehko on kuitenkin sellainen sekasotku, ettei siihen ihan jokainen varmasti halua koskea. Rastat ovat eripituisia ja selvästi hoitamattomia, pehkon toisinaan jopa haisten uskomattoman pahalle. Pisimmillään rastat yltävät naisen keskiselkään, mutta suurin osa niistä päättyy jo yläselän kohdalla. Rastansa Kali on sukinut päälaelleen, laskeutumaan pitkin päänahkaa taaksepäin. Aikanaan hiukset olivat tummanblondit, nykyään luonnollinen hiusvärinsä vastaisi todennäköisesti maantienharmaata. Vihreän sävyn Kali saa hiuksiinsa kasveista ja värkääkin niitä kovin usein. )) Tällä hetkellä Kalin hiukset ovat "normalisoituneet" sen jälkeen, kun seppä itsensä kaljuksi leikkautti. Ajan mittaan hiukset alkoivat kasvaa takaisin ja nykyään Kalin päätä koristaa noin harteille yltävät, tuuheat ja epätasaiset hiukset. Väriltään hiukset ovat tummanruskeankirjavat. Kali pitää hiuksiaan yleensä kiinni, jotteivat ne tulisi tielle töitä tehdessä.

Seppänä Kali harvemmin käyttää mekkoja, joskaan moiset eivät ole ennenkuulumaton asuvalintakaan naiselle. Yleensä tuon kuitenkin näkee työskennellessä lyhyehköissä, polviin asti yltävissä ruskeissa kangashousuissa, sekä löysässä, valkeassa paidassa. Paidan kaula-aukko on erittäin suuri ja jättää sepän hartiat paljaiksi. Hihat ovat yleensä lyhyet tai kääritty käsitaipeisiin, jotteivät ne haittaa naisen työskentelyä. Paidan alla saattaa toisinaan myös olla toppi mallinen, toinen paita.
Kaiken tämän päällä on myös yleensä paksu, ruskeanahkainen essu, joka on tarpeen rautaa työstäessä. Käsissä on paksut, ruskeat nahkahansikkaat ja jalkoja koristaa lyhytvartiset nahkasaapikkaat.

Vapaa-ajallaan Kali pukeutuu samaan tapaan, joskin hieman siistimmin. Seppä on yksi niistä naisista jotka käyttävät mielellään myös vapaa-ajalla housuja ja eivät välitä siitä mitä miehet moisesta ajattelevat. Kali kun menee helposti sirorakenteisesta miehestä, saa tuo myös kovin usein olla rauhassa eikä kukaan kyseenalaista neitokaisen vaatevalintoja. Vaatteet muutenkin ovat hänellä yleensä kovin löysiä ja paljastavat korkeintaan rastapäisen hartioita.
Kylmillä keleillä Kali harrastaa runsasta kerrospukeutumista, sillä palelee erittäin helposti.
Vaatteet ovat yleensä väriltään kovin mitäänsanomattomia, valkeita, harmaita ja ruskeita.




Luonne:
Luonteeltaan Kali on kovin suorasanainen ja alati vitsaileva. Naisella on tapana sanoa sanottavansa, oli sitten seurassa jos toisessakin. Hänellä onkin paha tapa aukoa turpaansa väärille ihmisille, Kalin pahemmin kunnioittamatta arvoasteikkoja. Hän ei pelkää avata suutaan edes siniverisille, jos siihen tilanteeseen joutuisi.
Kali kuitenkaan ei tieten tahtoen hae hankaluuksia, vaan pyrkii tulemaan toimeen kaikkien kanssa. Hän on ennakkoluuloton ja avoin uusille tuttavuuksille, mutta mikäli joku käyttäytyy häntä kohtaan kovinkin ilkeästi, antaa Kali samalla mitalla takaisin. Nainen on myös jokseenkin tyhmänrohkea ja saattaa lähteä haastamaan riitaa itseään huomattavasti isompien kanssa, mikäli sille päälle sattuu.

Kalille maistuu myös alkoholi ehkä turhankin hyvin ja vähäiset varansa seppä saattaakin käyttää ennemmin ryyppäämiseen, kuin johonkin tarpeelliseen. Naisen löytääkin kovin usein läheisistä kapakoista ja tuo on jo tuttu kasvo mokomissa. Kapakoissa alkoholin lisäksi Kali viihdyttää itseään uhkapeleillä ja vedonlyönnillä, siinä toivossa että edes jotain lisätienistiä saisi. Kapakka illat myös päättyvät yleensä seuran jos toisen kanssa makaamiseen, sepän harrastaessa kovinkin railakkaasti irtosuhteita ja yhdenyön juttuja, libidonsa ollessa kovinkin suuri, varsinkin humalassa.

Kaliin on helppo tutustua ja tuon kanssa on helppo ystävystyä, jos vain kestää naisen turhankin energistä ja vinoilevaa luonnetta. Rastapäisellä on tapana heittää läppää asiasta jos toisestakin ja vinoilla ystävilleen noiden virheistä ja mokista aina kun siihen tilaisuus tulee. Kali saattaakin toisinaan olla rasittavaa seuraa "hällä väliä, kerran sitä vain eletään" - mentaliteettinsa kanssa.
Ystävistään Kali välittää ja on valmis auttamaan noita aina, kun voi, tavalla jos toisellakin. Kali on niitä ystäviä, joille voi tulla kertomaan kuinka joku on sanonut rumasti päin kasvoja ja Kali menee sitten vetämään mokomia turpaan ystäviensä puolesta. Rastapää on niin sanotusti "Kanaemo" jonka ystäville ei ryttyillä ilman että saa vastata seurauksista.
Kali ei kuitenkaan usein pyydä apua keneltäkään, eikä itse osaa avautua murheistaan muuta kuin tukevassa humalassa. Nainen ei katso tarpeelliseksi murehtia menneitä saatikka pieniä mutkia elämässä, Kalin halutessa keskittyä vain ja ainoastaan tähän hetkeen ja siinä elämiseen. Täysillä. Hänestä ei olekaan suremaan pitkään mitään ja yhden kunnon ryyppyillan jälkeen kaikki onkin taas hyvin. Tai niin hän uskottelee itselleen.
Varsinaista rakkautta Kali ei osaa ilmaista, eikä uskalla luoda suurempia tunnesiteitä kenenkään kanssa. Hän jo kerran rakastui ja menetti rakkaimpansa, eikä tuon jälkeen ole kyennyt moisia syviä tunteita kehenkään muuhun muodostamaan, lähinnä siksi että pelkää menettävänsä rakkaansa uudestaan.

Suuttuessaan Kali ei pahemmin säästele sanojaan tai voimiaan. Hän totta vie vetää ketä tahansa päin näköä jos siltä tuntuu, joten kun seppä höyryjä päästelee, ei kannata lähellä olla.
Mitä tulee haltioiden ja ihmisten kahakoihin, ei Kali varsinaisesti ota kantaa. Hän viihtyy ihmisten keskuudessa - asuen tällä hetkellä Nahor kylässä - lähinnä siksi, että kanssaeläjien seurassa hän ei koen niin suurta syrjintää, eikä hänen tarvitse pelätä henkensä puolesta. Kuitenkaan hänellä ei ole ongelmaa kaveerata haltioiden tai muidenkaan taruolentojen kanssa, mikäli nuo häntä lähestyvät.


Menneisyys: Kali oli syntyessään vahinko, joka sattui ilotalon suosituimmalle portolle. Vahinko ei kuitenkaan tarkoittanut, että lapsi olisi ollut epätoivottu. Jo pitkään Kalin äiti oli halunnut pois moisista töistä ja raskauden myötä nainen pääsi kaikessa rauhassa vetäytymään sivummalle, kunnes lapsen isä eräänä iltana nappasi naisen mukaansa. Tämä "Isä" sattui olemaan merirosvokapteeni joka syystä tai toisesta oli syvemmin rakastunut porttolan hempukkaan ja nähtyään tilaisuuden, katsoi oikeaksi teoksi napata neitokainen mukaansa kerta hänen lastaan kantoi.
Merirosvokapteeni ei tietenkään "työstään" luopunut, vaan saatettuaan uuden vaimokkeensa turvaan syrjäiselle kylälle merenrannalla, lähti isä seilaamaan jälleen meriä, jättäen äidin kera pienen pesämunan hoitamaan lastaan.
Lapsuutensa olikin kovin köyhää ja kuivahkoa. Kalilla ei pahemmin ollut ystäviä, sillä tyttöä pelättiin tuon isän takia. Kukaan ei halunnut olla tekemisissä merirosvon lapsen kanssa, ties vaikka henki lähtisi, jos jotain väärin tekisi. Kali ei lapsena oppinut lukemaan saatikka kirjoittamaan, sillä äidillään ei ollut varaa hankkia tytölle kunnon opetusta. Sen sijaan Kali oppi kaikkea käytännöllistä äidiltään, kuten vaatteiden parsimista, kokkaamista ja näpistelyä. Vaikka Isänsä toikin vähän väliä aarteista hiluja äidille, jotta perhe sai leipää pöytään, täytyi äidin ja tyttären hankkia myös itse valuuttaa jotteivät nälkään kuolisi.
Isäänsä Kali näki todella harvoin, mutta silloin kun näki, ei tyttö tiennyt oliko iloinen vai peloissaan. Mies vaikutti aina uhkaavalta ja oli enemmän tai vähemmän kännissä, kiinnostuen kotiin tullessa aina lähinnä vain kumppanistaan. Merirosvokapteeni oli toivonut poikaa seuraajakseen, mutta tytön tuo oli saanut. Kuitenkin, pariskunta sai vielä toisen lapsen, joka isän onneksi oli poika. Tällöin neljätoistavuotias Kali jäi täysin vailla huomiota, päättäen kuitenkin auttaa äitiään parhaansa mukaan. Siinä missä äiti oli jälleen lapsessa kiinni, kävi Kali hankkiutumaan töihin. Pitkään sai rastapäinen nuorinainen etsiä itselleen paikkaa, josta tienistiä voisi alkaa keräämään, kunnes eräs vanha seppä suostui ottamaan tytön apulaisekseen. Palkka ei ollut huikeaa, mutta sillä sai juuri ja juuri sen verran ruokaa, että perhe tuli toimeen isän poissa ollessa.

Kali aloitti työnsä toimien lähinnä juoksupoikana ja toimitti tilauksia suuntaan jos toiseenkin. Tyttö katsoi että paja pysyi puhtaana ja edustavana, auttaen myös silloin tällöin töiden tekemisessä, mikäli Seppä häntä pyysi. Kauaa siinä ei mennyt, kun seppä huomasi tytön olevan yllättävänkin lahjakas sepän töissä ja pian apulaisen titteli vaihtui kisällin titteliksi. Seppä opetti tytön työstämään terästä, pikkuhiljaa myös paljastaen taitojaan maagisten aseiden kanssa. Kali oppi kommunikoimaan maagisten aseiden kanssa, hallitsemaan niitä, tekemään niistä ystäviään. Moinen taito oli harvinainen ja Seppäkin ihmetteli, kuinka rastapäisestä niin hyvä maagisten aseiden kanssa tuli. Ehkä moisella taidolla oli jotain tekemistä isänsä juoman taikajuoman kanssa, jota merirosvo oli ryypännyt sinä iltana kun tyttärensä oli siittänyt. Ehkä.
Oli syy mikä tahansa, alkoi seppä käyttää Kalia kokopäiväisenä avustajanaan, antaen tuon hoitaa yhä enemmän ja enemmän töitä yksinään. Kalista kuoriutui myös jonkin asteen käytännönnero, tytön keksiessä ties mitä vekottimia ja rakennelmia helpottaakseen työskentelyään. Perinteinen sepänpaja alkoikin vuosien myötä muuttua kovin absurdiksi työpajaksi, josta ihan jokainen ei ottanut selvää.

Täysi-ikäisyyden lähestyä alkoi Kali myös näyttämään syvempiä tunteita seppää kohtaan. Vanhempi mies oli aluksi ollut kuin isäfiguuri, mutta pian nuorinainen oli huomannut tuntevansa jotain syvempää miestä kohtaan. Seppä myös vastasi näihin tunteisiin ja kaksikosta tuli rakastavaiset, jotka eivät suhdettaan turhaan levitelleet kenellekään, ei edes Kalin vanhemmille.
Kalin isä oli tehokkaasti jättänyt tyttärensä huomioimatta, kunnes merirosvo kuuli tytön työskentelevän sepälle, joka taitoi myös maagisten aseiden taonnan. Tietenkin merirosvo aikoi hyötyä tästä linkistä seppään ja marssi eräänä päivänä pajalle, vaatien tuota tekemään hänelle mahtavan, maagisen aseen ilmaiseksi. Vastalahjaksi tuo saisi vaikka pitää hänen tyttärensä omanaan, ei kapteeni moisella mitään kumminkaan tehnyt, kun pojan omisti.
Seppä ei suostunut. Hän ei halunnut tehdä kauppaa moisilla tarjouksilla, eikä halunnut antaa lain väärällä puolella olevalle miehelle mitään tavallista asetta kummempaa. Kieltäytyminen oli kuitenkin virhe, sillä Kalin isä kävi surmaamaan sepän tyttärensä silmien edessä.

Kali ei edes ehtinyt heittää hyvästejä rakkaalleen, kun isä kävi jo vaatimaan tyttäreltään samaa asetta. Kali kieltäytyi siinä missä seppä, paeten paikalta isän raivostuessa. Shokissa oleva nuori nainen pääsi kuin pääsikin pakoon isältään, tietäen, ettei voinut jäädä tähän kylään enää. Niinpä rastapäinen hankkiutui ensimmäisen kauppalaivan matkaan tekeytyen pojaksi, joka lupautui kansia kuuraamaan matkasta palkaksi.
Kali lähti pois tutusta kotikylästä, jättäen taakseen perheensä ja edesmenneen rakkaansa. Nuorennaisen sydän oli murtunut ja rastapäinen vietti monta kuukautta surren, kunnes uskoi olevansa valmis siirtymään elämässään eteenpäin. Kauppalaivan matkassa rastapäinen päätyi lopulta Crypt nimiseen valtakuntaan.

Cryptissä Kali aloitti mantereen kiertämisen, etsien lähinnä paikkaa johon asettuisi. Matkatessaan seppä tuli törmänneeksi peikkoon nimeltä Samhaina. Kaksikosta tuli hyvät ystävät keskenään ja he matkasivat yhdessä paljon. Matkatessaan he lopulta päätyivät liittymään Rajavartijat nimiseen puolueettomaan ryhmään, jossa he toimivat aikansa aktiivisesti mukana.
Kali päätyi kuitenkin yhtenä iltana Nahor kylän yhteen kapakkaan ryyppäämään ja lopulta uhkapelaamaan. Tuon pelin panokseksi nousikin Nahorin reunalla sijaitseva vanha, hylätty sepänpaja, jonka omistaja ei sillä mitään varsinaisesti tehnyt, mutta ei myöskään sitä ilmaiseksi halunnut antaa. Korttipeli jos toinenkin siinä pelattiin, kunnes Kali juopononnella kävi kuin kävikin voittamaan tuon hökkelin avaimet itselleen.
Kerta pajan oli saanut, alkoi Kali jälleen harkita sepäntöitä. Moisten harjoittaminen oli tuonut mieleen vain huonoja muistoja menneestä, mutta Kalista tuntui että saattaisi nyt kyetä työskentelemään. Ystävien avustuksella Kali kävi kunnostamaan pajan käyttökuntoon ja lopulta lähti tekemään kauppasopimuksia Nahor kylän asiakkaiden ja tavarantoimittajien kanssa. Hitaasti mutta varmasti Kali saikin pajansa pyörimään ja kykeni näin hankkimaan elantoaan. Kalin matkailut jäivät siihen Samhainan jatkaen yksin matkaa, kunnes Kali sai vuoden sisään kuulla, että peikko oli menettänyt henkensä. Ystävän menetys sattui, mutta Kali ei jäänyt suremaan liikaa. Peikko oli varmasti mennyt tavalla, jolla halusi, joten Kali koitti pitää muistonsa ystävästään lämpiminä ja läheisinä, eikä suotta surrut toisen perään.

Elämä jatkui ja erään ryyppyillan päätteeksi Kali päätyi viettämään yötä tummahipiäisen haltian, Delathoksen kanssa. Kaksikosta tuli jonkinlainen "pariskunta", kummankaan varsinaisesti ottamatta tätä "liittoa" turhan vakavasti. Kali ei loppujen lopuksi ollut valmis edes tosissaan harkitsemaan sitoutumista, nauttien mieluummin räväkästä ja vapaasta elämäntavastaan. Tuo haltia kuitenkin alkoi vierailla silloin tällöin sepän luona, Kalin myös ryhtyen maagista asetta heiluttelevan tummahipiän luottosepäksi.

Nykyään Kali viettää aikaansa Nahor kylässä, tehden syrjäisessä pajassaan töitä ja tuhlaten vähäisiä tulojaan kapakoihin.

TÄLLÄ HETKELLÄ:

Kali viettää aikaansa yhä Nahor kylässä, tehden sepäntöitä tilauksesta. Hän on myös alkanut niittää mainetta taidokkaana seppänä ja saa yhä useammin tilauksia yllättäviltäkin tahoilta….




Taidot:


- Kali kykenee käsittelemään maagisia aseita, mutta vain niitä korjatessaan tai huoltaessaan. Sepällä on taito hyssytellä ja hallita maagisia aseita, jotka eivät normaalisti antaisi kenenkään tuntemattoman itseensä koskea. Kali ei kuitenkaan kykene käyttämään näitä aseita taistelemiseen, vaan tuolloin magia iskee takaisin ja evää käytön siinä missä muiltakin eväisi.
Täten Kali onkin hyvä seppä niille, jotka omaavat maagisia aseita, jotka eivät välttämättä jokaisen käteen suostu menemään.
- Kali osaa myös luoda maagisia aseita, kunhan hän vain saa tarpeelliset raaka-aineet. Seppä itse ei osaa magiaa yhtään, joten hän ei voi langettaa tai lumota aseita itse. Osaa myös luoda haarniskoita. Myös kaikki muut sepän työt onnistuvat aina hevosenkengistä maagisiin esineisiin.
- Kali on myös jonkin asteen keksiä, kehitellen itselleen aina kaiken maailman vempaimia ja vekottimia, jotka helpottavat naisen elämää ja työskentelyä. Yleensä nämä "älynväläykset" tulevat naiselle humalassa ja tästä johtuen osa keksinnöistä on niin absurdeja, että ne saattavatkin toimia.
- Taistellessaan Kali käyttää aseina lyhyttä, yhden käden miekkaa ja pitkää, mustaa ruoskaa. Kali ei ole hyvä taistelemaan, mutta kykenee kyllä pitämään puolensa. Aseista riisuttaessa ei nainen pelkää potkia ja lyödä minkä kerkiää, taistellen loppuun asti mikäli tarve.
- Erittäin hyvä kortinpelaaja.

Lemmikit:

Kalilla on tätä nykyä lemmikkeinään seitsemän rekikoiraa, joita käyttää kesäisin kärryjen ja talvisin reen edessä vetojuhtina, kun kuormaa pitää siirtää nopeasti paikasta toiseen. Koiravaljakko oli sepästä parempi tapa kuljettaa tavaraa - Lamirin lisäksi - kuin hevoset. Kolme seitsemästä koirasta Kali on ostanut (Arya, Regulus, Brennus), muut hän voitti uhkapelissä eräältä vanhemmalta herrashenkilöltä, joka ei koiristaan niin kovasti välittänyt.
Kali kuitenkin pitää koirista hyvää huolta ja on luonut noiden kanssa erittäin vahvat välit. Yleensä koirat ovat ulkona narussa tai aitauksessa, kylmillä keleillä ja sateella ne saavat olla sisällä - poikkeuksena kuitenkin valjakon johtajakoira.

Koirat:

Mitra, Viisivuotias naaras. Valjakon vetokoira ja täten omistaa johtajan aseman laumassa. Erittäin lempeä ja rauhallinen luonne, kuitenkin suuri energiankulutustarve ja tylsistyessään saattaa tehdä tuhoja. On kuitenkin hiljainen ja tottelevainen. Ulkonäöltään Mitra muistuttaa Chinook koiraa niin rakenteeltaan kuin vaaleanruskealta turkiltaan. Korvat ovat puolipystyt, korkeutta nartulta löytyy 63 cm. Silmät ovat ruskeat.
Arya, kolmevuotias naaras. Valjakossa toimii ensimmäisenä vauhtiparina kera Isolden. Arya muistuttaa ulkonäöltään siperianhuskya ja on erittäin sirorakenteinen ja nättiturkkinen, väriltään selästä harmaa ja vatsapuolelta valkea, korkeutta naaraalla on 53 cm. Silmät ovat jäänsiniset. Luonteeltaan erittäin aktiivinen ja äänekäs, tottelee parhaiten palkintoa vastaan.
Regulus, kaksivuotias uros. Toinen vauhtipari kera veljensä Brennuksen kanssa. Regulus on solakka nuori uros, muistuttaa ulkoisesti siperianhuskya, jonka turkki on päältä pikimusta ja alta valkea, silmät ovat tummanruskeat. Korkeutta löytyy 57 cm. Erittäin äänekäs ja energinen, kahdesta veljeksestä se aggressiivisempi, jonka johdosta välillä koittaa haastaa lauman vanhinta urosta, Trevoria. Tottelevainen ja omaa halun miellyttää omistajaa.
Brennus, kaksivuotias uros. Reguluksen veli ja veljeksistä se rauhallisempi, arempi. Lauman arvojärjestyksessä alimpana, silti aina menossa mukana. Muistuttaa veljensä tapaan ulkoisesti siperianhuskya. Väriltään Brennus on vitivalkea ja sen silmät ovat harmaansinertävät. Korkeudeltaan Brennus on 55 cm. Erittäin fiksu ja osaa ratkoa pulmia yllättävänkin nopeasti. Myös erittäin suojeleva.
Trevor, seitsemänvuotias uros. Lauman vanhin uros, toinen pyöräparina Bolormaan lisäksi. Erittäin vankkarakenteinen ja suuriturkkinen, muistuttaen ulkoisesti grönlanninkoiraa. Väritykseltään ruskea selästä, alhaalta likaisen valkea. Vanhuuttaan Trevorin suupielet ovat alkaneet roikkua, tuon ollen myös koirista se sottaisin. Korkeutta tältä koiralta löytyy huimat 65 cm. Säyseä ja rauhallinen, erittäin hyvä vahtikoira. Ei niin kovin fiksu, mutta sitäkin sympaattisempi ja hellyydenkipeä. "Sylikoira" jos syliin mahtuisi.
Isolde, kolmevuotias naaras, joka muistuttaa rakenteeltaan alaskanmalamuutin ja amerikanakitan risteytystä, säkäkorkeuden ollen 59 cm. Bolormaan poikanen. Väritykseltään pitkä turkki on selästä sudenharmaa ja alta valkeampaa, silmät ovat tummanruskeat. Energinen ja itsepäinen tapaus, joka pitää lauman urokset kurissa suosiolla tai väkisin. Kova kerjäämään ruokaa, toisinaan ollen valmis myös varastamaan sitä muilta. Erittäin määrätietoinen ja on ainoa koirista, joka omaa vetovietin lisäksi myös jonkinlaista metsästysviettiä.
Bolormaa, "Mama", yhdeksänvuotias naaras, joka rakenteeltaan muistuttaa alaskanmalamuuttia. Säkäkorkeutta löytyy 58 cm. Vankkarakenteinen ja voimakas, turkkinsa on päältä musta ja alta harmaanvalkea. Silmät ovat harmaanvalkeat. Rauhallinen ja emonviettiä omaava narttu, joka on koirista ainoa joka on poikinut. Omaa arpia alaselässään, vanhan omistajan käytettyä kerran jos toisenkin ruoskaa tottelemattomaan narttukoiraan. Vieraita kohtaan varautunut, eikä katso hyvällä laumansa ulkopuolisia koiria...



Tavatut:

Argen - Hölmö ja söpö pikku otus. Toimii toisinaan Kalin avustajana, erittäin hyvä ystävä.
"Pumpkin" - Yhden illan tuttava, joka vaikutti turhankin kiinnostuneelta sepästä kapakassa. Muutaman kerran tullut törmättyä tilanteessa jos toisessakin.
Nau - Mukava ja hauska tuttava! Tahtoisi todellakin tutustua tähän nuorukaiseen paremmin.
Copper - Rajavartijoiden johtaja, mukava tyyppi. Jos pyytäisi, hyppäisi Kali viettämään yötä tuon miehen kanssa mielellään.
Fareos - Törmäsi tyrmillä, eipä sen koommin näkynyt.
"Puoliverinen" - Hyvää ryyppyseuraa ja petiseuraa, ainakin yhden yön ajaksi. Ei muista puoliverisen nimeä, vaikka törmännytkin kerran jos toisenkin mokomaan.
Kalma - Oli ja meni.
"Henry" - Törmäsi kerran kapakassa, silloin kun poika oli nuorempi. Esitteli itsensä Henryksi ja vaikutti ihan mukavalta pojalta. Kali ei ole tietoinen, että kyseessä oli silloinen kruununprinssi, nykyinen kuningas Henry Scarlington.
Delathos N'drayer - Ehkä läheisin henkilö, mitä Kalilla tällä hetkellä on. Mies on ärsyttävä, itsekäs ja koppava, mutta silti Kali pitää tuosta paljon. Jonkinlainen "elämänkumppani", kaksikon mentyä "Naimisiin" yhden känni-illan päätteeksi. Kali välittää suuresti käsipuolesta, vaikka ei sitä aina näytäkään.
Dagnir - Mukava, näin lohikäärmeeksi. Pelasti Kalin ja Delathosin kerran vuorilta, joten ovat tavallaan velkaa (tai ainakin Kali ajattelee olevansa) tälle liskolle.





Päivitykset:
15.4.2015
- Koirat lisätty
7.12.2014
- Menneisyys kirjoitettu uudestaan
- Taidot kirjoitettu uudestaan
- Tavatut lista päivitetty
6.12.2014
- Ulkonäkö uusittu
- Ikää lisätty
- luonne kirjoitettu uudestaan



NPC, yleensä Kalin apuna, kantojuhtana:

Lamir.

Nimi: Lamir
Rotu: Kääpiö behemoth (oma luoma rotu, linkki rodun edustajien kuvaan alhaalla)
Ikä: Vetelee kahtakymppiä
Sukupuoli: Uros

Kuva

Luonne:
Lamir on kääpiö behemottina varsin rauhallinen luonne, ja kasvissyöjä. Kokonsa puolesta voisi olla vaarallinen, mutta hän käyttää ainoitaan aseitaan, jotka hän poikasena saamastaan sairaudesta on onnistunut kehittelemään, vain raivostuessaan. Tämä on harvinaista, ja mieluummin leppoisa Lamir söisikin ruohoa ja olisi toisten vierellä heidän herkkinä hetkinä. Lamir on erittäin suojelevainen pienempiään kohtaan, ja käyttääkin sarviaan puolustaessaan pieniä lapsia. Lapsirakas olento siis. Lamir on myös erittäin ujo, mutta myös erittäin järkevä yksilö. Ujous johtuu menneisyydestä. Huomioikaa, että Lamir ei puhu, koska kukaan ei ymmärtäisi sen äännähdyksiä, joka on sen lauman puhetta. Yleensä Lamir vain kävelee, toivoen ettei törmää mihinkään, joka haluaisi tapella.

Ulkonäkö:
Kuvasta näkee parhaiten. Eli otus on korkea, melkeinpä kolme metriä korkea, mutta vain kyttyrän kohdalta. Muualta hän onkin sitten aika lailla matalahko. Selkä lähtee järkyttävään luisuun taakse, aina kitukasvuisiin takajalkoihin. Noustessaan takajaloilleen, se nousee helposti yli viiteen metriin. Tämä on kuitenkin toisiin kääpiöihin pieni koko, melkeinpä teinin mitta. Mutta korkeus on ainoa asia, jossa hän sitten loistaa. Kaula on toisiin verrattuna liian pitkä, ja Lamir roikuttaa sitä päästäkseen helpommin syömään. Lamirista tulee heti mieleen jokin sorkka-eläin, kuten lehmä tai biisoni, joillekka behemotit ovat läheistä sukua. Kuono tai turpa, miksikä sitä haluaa kutsua, on erittäin pehmeä, ja Lamir puhaltelee jatkuvasti lämmintä ilmaa toisten kasvoihin, jos heistä pitää. Eturaajat ovat älyttömän pitkät, ja niissä on kolme kynttä, mikä on myös epänormaali piirre. Näistä kynsistä ei tosin ole mihinkään, sillä jos niillä huitaisee, osuessaan ne murtuvat, ja ovat muutenkin tiellä koko ajan, kun Lamir kävelee. Nykyään hän kulkeekin kynsien rystysillä. Eturaajoja peittää likaisen ruskea, pitkä karvapeite, joka alkaa suunnilleen puolesta välistä jalkoja. Sama koskee ylipitkää kaulaa ja naamaa, joka on harjaksen peitossa. Muualla karvoitus on hyvin ohutta, eikä suojaa esimerkiksi hyökkäyksiltä. Nuolet lävistävät turkin ja nahan helposti, joten mitähän tapahtuu, kun lohikäärme huitaisee häntä pitkillä kynsillään? Turkki on kuitenkin tarpeeksi paksua ja pehmeää suojaamaan häntä kylmiltä pakkasilta. Takajaloissa on kaksi uloketta, jotka ovat kuitenkin kovan aineen peitossa. Nämä ovat siis hänen sorkkansa. Häntä on pieni tynkä. Ohimoilta lähtee kaksi mustaa sarvea, jotka kaartuvat alhaalta ylös. Nämä ovat puolustautumista varten toisia yhtä isoja olentoja vastaan, mutta myös hyödylliset kaivamaan juuria ylös routaisesta maasta. Korvat ovat pitkät ja luikut, väriltään keltaiset kuten muukin turkki, lukuun ottamatta kaikkia sen raitoja ympäri ruumista.
Silmiä Lamirilla ei enää ole, sillä ne ovat puhkaistu kauan sitten (menneisyys, menneisyys!). Sen sijaan hänellä on tyhjät silmäkuopat, ja muutama arpi niiden sivuilla. Tämä jää kyllä piiloon harjan ansiosta.
Muuta huomioita voisi antaa siinä, että lihasto on erittäin kehittynyttä, että se pystyy pitämään suuren ruho ylhäällä.

Historia:
Lamir syntyi pieneen laumaan, ja oli terve pieni poikanen. Väritys oli toki erikoinen, keltainen oli varsin erilainen väri näiden otusten keskuudessa. Mutta silti Lamirista pidettiin, vanha johtajauros erityisesti huolehti pienestä poikasesta. Sitten kaikki muuttui, kuin taikaiskusta. Lamir sai harvinaisen luustotaudin, joka muutti hänen ulkoista olemustaan rajusti. Ensinäkin hän ei kasvanut yhtä isoksi, takajalat jäivät liian pieniksi, ja etujaloissa olevat sorkkaulokkeet saivat kynnet, jotka murtuivat helposti. Muutenkin hiukan outo Lamir oli nyt niin erilainen, että sen elämä vaikeutui. Ei kuitenkaan niin paljoa, että sen piti lähteä. Lauma oli tukemassa sen elämistä minkä pystyi. Mutta ajan kuluessa, laumanjohtaja kuoli, ja uusi tuli tilalle. Se ei kestänyt Lamiria ja sen outoa ulkomuotoa, ja heittelikin sitä ympäriinsä. Lisäksi sillä oli kiinnostusta Lamirin emään, mikä oli vakava uhka pienelle Lamirille, joka ei voinut vielä elää ilman emoaan. Lamir puolustautui urheasti eräänä päivänä, kun uusi johtaja yritti jälleen kerran pompotella sitä. Lamir menetti nujakassa silmänsä, sillä eihän kitukasvuisella ja epämuodostuneella Lamirilla ollut hirveästi mahdollisuuksia täysikasvuista vastaan. Uusi johtaja nimittäin survaisi sarvensa Lamirin silmiin. Ihme että se selvisi nujakasta elossa, mutta siihen loppui turvallinen laumassa eläminen: se häädettiin pois, aivan liian nuorena. Nyt Lamir vain kiertelee ympäri maailmaa, toivoen löytävänsä jonkun kenen kanssa jakaa sen kaikki seikkailut. Tietysti hän ikävöi myös vanhoja ystäviään

Peleissä:
Saraclya niminen haltianeito otti Lamirin lemmikikseen, nimeten hänet "Ammuksi"

Muuta:

Lamir Suomi Lamir sanakirja:
Puhallus sieraimista kasvoihin: Pidän sinusta.
Kolme lyhyttä puhallusta: Kuka olet?
Maan hakkaaminen kynsien lappeella: En pidä sinusta / Kauemmas, olen vihainen.
Pään työntäminen esim. kainaloon: Helli minua.
Nousu takajaloille + pitkä Möö: Onko siellä ketään? + Missä olet?
Istahdus maahan: Olen väsynyt.
Istahdus maahan + pään kallistus: En ymmärrä.
Kaulan suoristaminen tiettyyn suuntaan: Tuolta tulee jokin.
Laukka yhteen suuntaan ja takaisin: Mennään tänne.
Sarvien teroittaminen kiveen: Valmistaudu tappeluun.
Turkin ravistelu (kuivana): Kohta sataa.
Veden luona ravaaminen: Kohta paistaa aurinko. / Kuiva kausi tulossa.
Nyökkäys: Kyllä. / Selvä.
Ravistelu: Ei.

Tässä kunnollinen kääpiöbehemoth:
Kuva

Lamir (c) Dogster
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Paluu Puolueettomat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron