Viesti Ma Helmi 22, 2010 8:13

Ivor

Kuva Kuva

Nimi: Ivor
Puolue: Puolueeton, petturi niin ihmisille kuin haltoillekkin
Ikä: 610-vuotta ->fyysisesti ja henkisesti 50-vuotias
Sukupuoli: Uros
Laji: Koira demoni ->kaaaukaista sukua ihmissusille
Asema: sotilas

Ulkonäkö:
Tasan 3 metriä pitkä kahdella jalalla tallusteleva karvainen, ihmissutta muistuttava koira demoni, jonka turkki on ruosteen punainen jossa on mustia tiikeri raitoja. Ruumiin rakeenteeltaan Ivor on hyvin lihaksikas ja voimakas rakenteinen, mikä viittaa demonin voimakkuuteen vahvasti. Eikä Ivorille tuota mitään vaikeuksia kantaa painavaa haarniskaa yllään tai repiä ihmistä kahtia paljain käsin, saati sitten heilutella kevyen näköisesti kahta 2 metristä miekkaansa käsissään. Korvat ovat pystyt ja tylpät päistä, eivät terävät, ja vasemmassa korvassa on pieni lovi ja oikeassa on yksi hopean värinen rengas korvakoru. Käsissä on terävät ja tappavat, melkein 5 cm pitkät terävät kynnet, joilla kyllä leikkaa kätevästi lihaa auki syvältäkin. Silmät ovat kullan keltaiset ja pupillit ovat viirumaiset kuten kissalla. Päässä demonilla menee tumman ruskea harja/hiukset, joka alkaa irokeesi tyylisesti villisti pystyssä ja loppua kohden muuttuu pidemäksi ja "vapaammaksi", josta Ivor on laittanut lettinsä kiinni. Kirsussaan Ivorilla on rengasnenäkoru.
Päällään työ asioissa Ivorilla on haarniska, keskiverto kevyt mallia, joka suojaa hartijoita ja olkapäitä, keskiruumista kokonaan (myös takaa), polvia ja muutenkin jalkoja edestä. Käsissään Ivorilla on suojahanskat, joissa on kynsiä varten tehty reijät. Suojahanskojen alla Ivorilla on siteet- lähinnä suojana suojahanskojen hankaukselta- jotka alkavat kyynerpäistä ja peittävät käden aina kämmeneen asti. Selässä Ivor kantaa kahta ristikkäin meneviä pari metrisiä miekkojaan, joissa hopean herkkien otusten ja frikkien harmiksi on hopeaa. Päässä Ivorilla on näyttävä kypärä, joka muistuttaa paljolti kalloa ja siinä onkin tekoylähampaat, sekä punaisella maalattu kallo kuvio. Kypärä on kaksi värinen alta hopeinen ja ylhäältä tumman harmaa. Kypärän sivussa, takaa on teräviä pieniä piikkejä
Vapaa-ajallaan Ivor yleensä jättää painavan haarniskansa kotiin ja laittaa jalkaansa ihan vain siveellisyyden takia pitkät, suht löysät housut jotka pysyvät vyön kanssa jalassa. Paita? Takki? Voi ei Ivor sellaisia tarvitse kun on jo yksi takki päällä omasta takaa. Eikä tällöinkään demoni ole aseeton, tuo kantaa mukanaan vyöllään ketjua jonka päässä on viikatteen tapainen terä, sekin hopealla täydennetty.

Luonne:
Pelottavasta ja hurjasta ulkonäöstään huolimatta Ivor on ystävällinen lähes kaikkia kohtaan rodusta ja lajista riippumatta, eikä katso noita kieroon. Lisäksi Ivor osaa myös olla kohtelias ja suhteellisen hyvätapainen herrasmies, sekä lapsirakas vaikkei sitä ensinäkemällä oikein uskoisikaan. Ivor onkin enemmänkin rauhaa rakastava kuin taistelija.. Ei sillä etteikö Ivor kykenisi tappamaan, mutta demoni ei vain nauti siitä millään tapaa ja tekeekin sitä lähinnä työkseen. Huvikseen Ivor ei pysty ketään tappamaan sillä näkee sen vastenmielisenä, eikä myöskään koston perässä pysty tappamaan ketään etenkin jos taistelu käydään epäreilusti. Kyllä, Ivor on hyvin, siis hyvin tarkka kunniastaan eikä suostu paljoa kunnian polulta minnekkään siirtymään. Taitelut käydään reilusti vastustajaa kunnoittaen ja se siitä. Ivor ei siitä periaatteesta liiku minnekkään. Sota tosin on hieman eri asia, mutta mitään älyttömiä teurastuksia Ivor ei suostu tekemään vaikka itse kuningas käskisi. Jääräpää siis joissain asioissa.
Demoni sattumoisin vihaa myös sitä että tuota luullaan harmittavan usein ihmissudeksi.. okei ensikertalaiselta demoni hyväksyy erehdyksen, sillä loppujen lopuksi ei demoni paljoa eroa serkuistaan, mutta jos toitottaminen alkaa mennä tahalliseksi ja pilkan teoksi niin sitten on helvetti irti. Ivor ei helposti lepy, ei ainakaan kovin nopeasti, ja demonin voimat jos otetaan lukuun niin tuhot ovat sen mukaiset- Ivor voi silloin myös tappaa "vahingossa". Joten parasta miettiä muutaman kerran uudestaan ennen kuin päättää käydä tätä koira demonia ärsyttämään.
Ihmisiä kohtaan Ivor on melko avoin viellä ainakaan ole jokaista vastaan tulevaa ihmistä listimässä, ei ainakaan ihan sen takia että vihaisi tai kantaisi kaunaa, itsehän demoni riveistä lähti kalppimaan. Mutta se ei tarkoita sitä etteikö Ivor olisi ihan valmis tappamaan vastaan tulevaa ihmistä..
Omistaa myös joitakin koiramaisia tapoja, yllätys?

Menneisyys:
Ivor syntyi alun alkaen tavalliseen ihmisperheeseen, jossa hänellä oli vanhempi isoveli Refgor ja äiti, sekä isä. Refgor oli veljeksistä vanhempi ja oli 12-vuotias ja Ivor oli huomattavasti nuorempi 8-vuotiaana. Heidän yhteinen normaali elämä sai kuitenkin särkyä kun heidän kylänsä joutui hyökkäyksen kohteeksi.
Joukko koiramaisia petoja hyökkäsi pieneen kylään, jossa ei ollut suuremmin sotilaallista vahvistusta ennestään. Suurta vastarintaa ei syntynyt kyläläisten keskuudessa, kuin muutaman yrittelijään miehen toimesta, jotka maksoivat urheudestaan hyvin nopealla kuolemalla. Kylä oli vallattu hetkessä ilman suurta veren vuodatusta ja kyläläiset vangittiin, lukittiin omiin koteihinsa. Näin oli myös Ivorin ja Refgorin perheen kohdalla. Heidät vangittiin omaan kotiin ja ulos sai mennä vain erillisen luvan kanssa, muuten heidät tapettaisiin ja ehkä syötettäisiin näillä erikoisille pedoille. Näin heille ainakin peloteltiin.
Ensimmäiset päivät kuluivat oman kodin vankina, kunnes eräänä iltana velhot alkoivat repimään kyläläisiä yksitellen ulos kodeistaan ja raahasivat kylän keskustaan, jonne oli tehty maahan valtava pentagrammi ja sen ympärillä oli velhoja, sekä häkkeihin vangittuja ihmissusia. Vangitut kyläläiset kirjaimellisesti odottivat yksitellen jonossa velhojen aikomuksia ja odottivat kuolemaa. Sitä velhot eivät kuitenkaan koskaan tarjonneet kyläläisille, vaan kun ensimmäinen sidottiin keskelle pentagrammia, revittiin vastahakoinen ihmissusi häkistä. Tapettiin ja sydän leikattiin irti rinnasta, jolloin yksi velhoista kantoi sydämen ensimmäisen uhrinsa luokse, viiltäen rituaaliveitsellä kohteen rinnan auki ja työnsi yhä sykkivän ihmissuden sydämen uhrin rintaan loitsujen kanssa. Muutos alkoi välittömästi kun uhri huusi tuskasta samalla kun tuon ihmismäiset piirteet katosivat luiden rusahdellessa ja koon kasvaessa. Lopulta paikalla oli vain karvainen susimainen olento, joka ei kyennyt muistamaan alkuperäistä elämäänsä.

Näin tehtiin jokaiselle kyläläiselle, ketään ei säästetty. Ivor ja Refgor kohtasivat perheineen kohtasivat saman kohtalon. Heille toki annettiin mahdollisuus pysyä perheenä ja kerrottiin nopeasti totuus mitä oli tapahtunut. Vanhemmat ja jo koulutetut pedot pitivät yhdessä velhojen kanssa huolta, ettei kapinaa syntyisi. Uudet tulokkaat joko tottelisivat tai heidät teloitettaisiin varoituksena muille. Tietysti näitäkin yrittelijäitä löytyi, mutta he kohtasivat nopeasti loppunsa velhojen toimesta.
Kun tilanne alkoi rauhoittumaan, alkoivat vanhemmat ja kokeneemmat lajitoverit kouluttamaan uusia tulokkaita niin tavoille, kuin taistelemaan. Väliä sukupuolesta tai iästä. Tähän heidät oli luotu velhojen toimesta ja niin oli uusien tulokkaidenkin opittava! Nuoremmille tämä oli kova koulu kun aikuiset kouluttivat kova otteisesti lapsia, niin myös Ivor sai osaansa tästä koulutuksesta. Oikeastaan punaturkkinen raitapaita oli se outolintu, jolla olisi ollut lahjoja vaikka mihin, mutta ilmeisesti tuon ihmismäiset pehmeät luonteet piirteet olivat nuoreen jääneet. Ivorin onneksi tuon perhe puolusti nuorimpaansa ja vakuuttivat useita kertoja poikansa oppivan joskus opettajiensa vaatimat tavat, jota pojalta odotettiinkin. Ivorin isä alkoikin antamaan nuoremmalle pojallensa lisäkoulutusta oikeiden kouluttajiensa lisäksi, että tuo oppisi, eikä enään saisi selkäänsä ilkeiltä kouluttajiltaan. Ivor kehittyi saamiensa oppiensa avulla paljon, mutta nuorukaisen pehmeä luonne oli yhä ongelmaksi. Sitä ei toivottu tulevalta tappokoneelta. Näin velhot sanoivat kun olivat kuulleet yhdestä viallisesta yksilöstä, joka omasi liikaa ihmismäisyyttä. Ivorin isä oli yhä poikansa puolella koko perheen voimin ja aneli velhoja säästämään poikansa hengen. Kyllä tuo kasvaessaan varmasti oppisi.. heidän uudet tapansa. Velhot eivät olleet varmoja tästä, mutta antoivat Ivorille vielä lisäaikaa kasvaa ja varttua. Ehkä tuon punaturkin kasvaessa tuon luonne muuttuisi haluttuun suuntaan. Olihan tuo vähintäänkin mielenkiintoinen koe-eläin, jos myöhemmin vastaan tulisi samoja ongelmia.
Eräänä päivänä kylään saapui kierteleviä kauppiaita, jotka olivat usein ennenkin pysähtyneet ystävällisessä pikku kylässä lepäämässä ja hieromassa kauppoja. Nyt kaikki oli kuitenkin toisin. Kylä oli täynnä ihmissusia muistuttavia hirviöitä! Kauppiaat joutuivat heti huomatuksi tullessaan petojen hyökkäyksen kohteeksi ja kaksi viidestä pääsi karkuun, kun loput kolme otettiin vangiksi ja lukittiin vajaan odottamaan kohtaloaan.
Kaksi pakoon pääsyttä kauppiasta ratsastivat verissään suoraan ihmisten pääkaupunkiin ja kertoivat näkemästään ihmisten kenraalille, joka otti tehtävän hoitaakseen. Kauppiaat saisivat jäädä hoidattamaan haavojaan kaupunkiin. Kenraali ei kuitenkaan ymmärtänyt millaisen vastuksen olikaan saannut ja ehkä oli olettanut saavansa vastaan tavallisia ihmissusia. Kenraali sotilaidensa kanssa saapui tähän pieneen kylään ja sai yllätykseen kohdata joukkojensa kanssaitseään puolet suurempia koiramaisia petoja, jotka jyräsivät voimalla vain ihmissusiin erikoistuneen joukon. Ihmisten sotilaita, ainakaan kaikkia, ei tapettu vaan suurin osa säästettiin haavoittamalla liikunta kyvyttömäksi. Muutaman päivän päästä kenraali saattoi vain seurata sivusta, kuinka kauppiaat ja kiinni jäänneet hänen omat sotilaat muutettiin yksitellen pedoiksi. Lopuksi kenraali itse.
Velhojen oma ahneus ja luottamus omiin sotilaisiinsa kostautui heille, kun heidän omat sotilaansa alkoivat kääntymään heitä vastaan silloin kun heidän apua tarvittiin kipeimmin. Ihmiset eivät jättäneet pientä kyläänsä pulaan, petojen armoille, vaan uudestaan suuremmalla voimalla hyökkäsivät kylään ja tappoivat jokaisen vastaan tulevan pedon, tai velhon. Ivor oli tässä sekasorrossa ja kaaoksessa mukana, eksyen vanhemmistaan ja oli vähällä joutua ihmisten sotilaiden tapettavaksi. Lapsen onnistui kuitenkin päästä pois kylästä pakokauhun vallassa ja juoksi niin kauas kuin vain pääsi pieneillä jaloillaan. Ivor oli juossut kilometrejä, kunnes lapsi oli vain niin uupunut, ettei jaksanut ja vain tuupertui väsyneenä ja eksyneenä metsän pohjalle. Ivor heräsi uudestaan tuntien päästä ja kuten lapset yleensä, alkoi eksynyt lapsi etsiä vanhempiaan kiertäen pitkin metsää ja eksyen vielä pahemmin. Jo nälkäisenä ja janoisena lapsi kuitenkin onnistui löytämään pienen maalaiskylän, josta peto herätti keskellä päivää melkoista kauhua ja pelkoa. Kyläläiset piiloutuivat tai asettautuivat kuka milläkin kättä pidemmällä. Lapsi ei kuitenkaan ollut vaarallinen.. lähinnä nälkäinen ja janoinen, jota lapsi meni tyydyttämään löytämäänsä sadevesiastiaan talon nurkalle.
Kyläläiset tajusivat nopeasti, ettei tämä pennun näköinen peto ollut vaarallinen, joten yksi kylän miehistä alkoi lähestymään ruuan kanssa lasta, kysyen samalla oliko poika eksynyt tai nälkäinen. Ivor ei ymmärtänyt vaaraa ja otti mielellään vastaan miehen tarjoamat ruuat, kertoen olevansa eksynyt perheestään. Mies meni lapsen kertomukseen mukaan ja lupasi tarjota Ivorille yösijan kylästä ja auttaa perheen etsimisessä. Lapsi tietenkin suostui välittömästi näkemättä kuonoaan pidemmälle miehen juonesta, joka loppujen lopuksi vain houkutteli lapsen kaupungin pieneen tyrmään. Tällöin kyläläiset saivat suunnitella rauhassa mitä tehdä tälle oudolle lapsi olennolle, joka lopulta päättyi siihen että kylänjohtaja otti tämän olennon itselleen työläiseksi, orjaksi.. jahka se olisi kesytetty. Ivor joutui muutaman viikon kestäneeseen kouluun, jossa tälle karvaiselle olennolle tehtiin hyvin selväksi että se oli nyt kylän omaisuutta ja orja, joka tekisi kaiken mitä käskettiin. Ivor joutui kylänjohtajan ohjaksissa tekemään raskasta työtä, niin kylänjohtajalle itselleen kuin toisinaan itse kylän hyväksi.
Vuodet kuluivat näin ja Ivor kasvoi isommaksi kuin yksikään kyläläinen olisi olettanut, mutta sentään tuosta jättiläisestä koiraolennosta oli hyötyä raskaissa töissä. Joihin normaali ihminen ei olisi kyennyt. Ivor saikin elää kylänjohtajan käskyn alla kokonaisen ihmisen elämän, kunnes kylänjohtaja kuoli vanhuuttaan. Ivor jäi tuon perilliselle ja lapsille orjaksi.
Eräänä päivänä kylään saapui korkea-arvoisempi kapteeni muutaman sotilaan kanssa. He etsivät kylistä miehiä, jotka olisivat valmiita astumaan sotaan haltioita vastaan. Eikä ollut mikään yllätys, että kapteeni kiinnostui kylänjohtajan suuresta peto orjasta ja päätti ostaa tuon olennon sotilaalliseen käyttöön. Ivorilla ei ollut tähän päätökseen sanavaltaa kun demoninen olento kahlittiin ja ohjastettiin sotilas kulkueen mukana ihmisten pääkaupunkiin.

Ihmisten kaupunkiin päästyään kapteeni teki Ivorille selväksi kuka oli johtaja ja varoitti rankasti kapinoinnista. Se oli Ivorille tuttua kauraa, joten kapteeni aloitti Ivorille taistelu koulutuksen ja hieman yllättyi, että peto osasi taistella. Ainakin kohtalaisesti. Kapteeni otti suuren demonikoiran omiin joukkoihinsa käyttöön koulutuksen päätteeksi, jolloin Ivor pääsi ensimmäistä kertaa oikeaan taisteluun mukaan. Tehtävä oli hyvin pieni ja yksinkertainen, heidän oli tarkoitus tukea alakynteen jäänyttä joukkoa ja yllättää vihollinen. Tehtävä oli helppo ja nopeasti haltiat oli ajettu tiehensä. Näin Ivor sai ensimmäistä kertaa päästä ihmisten mukaan taistelemaan ja kehittyi lisää harjoitusten, sekä kenttätehtävien myötä.
Taustansa takia koirademonia ei kuitenkaan koskaan nostettu arvoltaan rivisotilasta kummemmaksi ja ihmiset pitivät huolen, että peto pysyisi ruodussaan. Tapahtui mitä hyvänsä.

Vuosia kului ja ihmisten oli aika ottaa lopullisesti yhteen haltioiden kanssa verikentillä. Ivor oli mukana ja jo kokeneena taistelijana taisteli ihmisten joukoissa, saaden jopa ensimmäistä kertaa jotakin arvostusta kapteeniltaan, joka nosti sotien jälkeen demonikoiran omaksi henkivartijakseen. Tätä varten kapteeni ensimmäistä kertaa alkoi opettamaan karvaiselle sotilaalleen jotakin sivistystä, kuten lukemista ja kirjoittamista, sekä tarvittavia käytöstapoja. Ivorista siis tuli kapteenin henkivartija ja seurasi tuota minne mies menikin. Valitettavasti tämä liitto ei kestänyt ikuisuutta kun yllättäen kapteeni kuoli taistelukentällä tulleeseen haavaan ja sen tuomaan tulehdukseen. Ivorin joukko sai vain uuden kapteenin vanhan kuoltua, joka alensi pedon takaisin rivisotilaaksi. Ivorin elämä kului lähinnä näin vuodesta toiseen, pääsemättä koskaan eteenpäin minnekään, asemassaan tai yli päätänsä elämässään.

Kunnes 8 aikakauden alussa tapahtui jotakin, joka muutti Ivorin elämän täysin. Kapteenin joukko, jossa Ivor itse oli, oli joutunut saarroksiin haltioiden armeijan kanssa. Armoa ei annettu, eikä jaettu puolin tai toisin, kunnes ihmisten joukko alkoi kaatumaan jokainen yksitellen kapteenia myöten. Ivor oli se, joka oli viimeisenä pystyssä. Haavoittunut, mutta ainakin pystyssä ja hengissä toistaiseksi, mutta kerta Ivorilla ei tässä vaiheessa ollut enään mitään tai ketään joka olisi kahlinnut pedon tottelemaan ihmisiä. Ivor kävi anomaan armoa haltioilta, jotta nuo säästäisivät hänen henkensä ja ottaisivat mukaansa. Hän ei enään halunnut olla ihmisten orja tai määräyksiä totteleva sotakone. Haltiat eivät olleet täysin luottavaisia tähän karvaiseen olentoon, mutta päättivät ottaa tuon mukaan vähintäänkin kuulusteltavaksi, jos tuosta ei muuhun olisi. Ivor tosiaan joutui haltoiden kuulusteltavaksi, kidutettavaksi, mutta kerta tuosta olennosta ei mitään tuntunut irtoavan päivänselvien tietojen lisäksi. Senkin lisäksi, että tuo kovasti vakuutti haluavansa liittyä heihin.. annettiin koiraolennolle mahdollisuus. Ensin olennolle kuitenkin opetettiin heidän kielensä ja kulttuurinsa, sekä tietenkin pidettiin silmällä ensimmäisten kuukausien aikana. Vasta luottamuksen saatuaan Ivor pääsi harjoittelemaan haltioiden kanssa, jossa Ivor myös oppi käyttämään jousta ja muita haltioiden taistelutyylejä. Ivor oli aluksi haltoiden kanssa onnellinen ja sai elää melko itsenäistä elämää sotilaana.

Eräänä iltana Ivor kuitenkin tapasi vangin, joka oli insan heyvanille tuttu jo entuudestaan ja tuo aiottaisiin teloittaa ilman suurempaa syytä. Ivorin lempeä puoli tässä kohtaa vastaan, eikä hän voinut vain antaa toverinsa kuolla, joten Ivor riskeerasi liittonsa haltioiden kanssa ja vapautti ystävänsä varmalta kuolemalta. Haltioiden luokse Ivor ei voinut tapahtumien jälkeen enään palata, vaan Ivor siirtyi asumaan yksinään Mor-vuorille, jonne insan heyvan rakennutti itselleen oman mökin ja asui siellä erakkona useamman vuoden.
Ihmiset ja haltiat kävivät sillä aikaa omaa taisteluaan uudestaan kentillä, joka johti ihmisten häviöön. Ivor ei taisteluihin osallistunut. Tänä aikana Ivorin erakko-elämä sai täyskäännöksen kun hän ensimmäistä kertaa sitten lapsuutensa törmäsi metsällä ollessaan lajitovereihinsa. Ivor tottakai lähestyi iloisena lajitovereitaan, mutta vastaanotto ei ollut iloisimmasta päästä. Etenkin sen jälkeen kun Ivorin oma veli, Refgor, tunnisti kadonneen pikkuveljensä ja Ivor kertoi missä oli ollut kaikki nämä vuodet. Lauma ei ottanut uutista kevyesti, etenkään sen hetkinen päällikkö, joka julisti ruosteturkin petturiksi ja ”rääpäleiden koiraksi”. Päällikkö määräsi Ivorn tapettavaksi koko lauman voimin, kunnes ruosteturkkinen päätti yllättäen haastaa päällikön kaksintaisteluun ja jonka sen hetkinen päällikkö otti mielellään haasteen vastaan. Ivor joutui haastamaan itseään paljon suuremman lajitoverin ja taistelu oli pitkä sekä hyvin verinen, mutta ehkä se oli Ivorin vuosien kokemus ja haltoilta, sekä ihmisiltä opitut taidot, jotka johtivat lopulta siihen että Ivor onnistui kaatamaan päällikön.. ja hänestä tuli nyt laumansa päälikkö. Mitä nyt sai taistelusta komeat arvet naamaansa muistoksi.

Tällä hetkellä:
Ivor on tekemässä liittoa ihmisten kanssa, koska haltiat hyökkäsivät heidän kimppuunsa yön turvin.


Taidot/Kyvyt:
- Hyvin voimakas, pystyy repimään ihmisen helposti kahtia.
- Leuat ovat myös hyvin vahvat ja niillä pystyy murskaamaan luita helposti
- Hyvä yönäkö -vaikka näkeekin pimeällä mustavalkoisena

Suhteet peleissä:
Kalma - " Pelastin haltoiden kynsistä. Mukavan oloinen nuorukainen vaikkakin hieman äkkipikainen.. ja ehkä hieman hölmöhkö."
Edna - "Kalman nainen ja oikein mukava persoona, toivoisin tapaavani uudestaan. Pelastin hänet kenraali Dariuksen kynsistä."
Darius - "Kenraali, jota ehkä joskus kunnoitin kaiken kuulemani perusteella.. mutta nyt kun näin millainen hän on, en pidä häntä moraalittomana sotakoirana kummempana."
Uthrud - "Mies jonka kohtasin sota tantereella ja säästin hengen."

PÄIVÄYKSET:
31.1.2018 - Menneisyys päivitetty kokonaan niin ajantasalle, kuin lisätty enemmän tietoa Ivorin menneisyydestä.
6.6.12 - Menneisyys päivitetty, suhteet peleissä lisätty ja pikkuinen lisäys kykyihin
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu