Viesti Su Elo 15, 2010 6:04

Pumpkin

Kuvatus

nimi: Saga Anahita, Kutsutaan Pumpkiniksi
Ikä: noin 800-vuotta, ihmismuodossa noin 20-vuotiaan näköinen.
Rotu: Lohikäärme
Puoli: Puolueeton
Sukupuoli: Naaras
Sisarukset: Lounatuuli (Sigurd)


Ulkonäkö:
Ihmisilluusiossaan lohikäärme kulkee nimellä Pumpkin. Pumpkin on noin 170 cm pitkä, tummaihoinen naikkonen. Rakenteeltaan nainen on normaali kroppainen, muodokas. Naisen iho on tosiaankin huomattavasti tummempi, mitä paikallisten ihmisten. Jo se herättää huomiota kansan keskuudessa. Kasvonsa ovat pitkähköt, jokseenkin sirot. Nenä on isohko, pitkä ja huulet täyteläisen paksut. Silmät ovat avarat ja kirkkaat. Väriltään silmät ovat keltaisenruskeat. Päätä koristaa hopeanvalkoiset hiukset, jotka ovat osin nousseet pystyyn, aivan kuin harjas. Kielensä on myös liskomaisen pitkä, mutta Pumpkin varoo näyttämästä tätä ulkoista piirrettä turhan usein.
Yllään naisella on harmaa toppi, joka alun perin on ollut T-paita. Sen hihat ovat kuitenkin revenneet irti ajansaatossa. Jaloista löytyy mustat, puolipitkät, pussitetut housut. Sekä jalat että käsivarret ovat puoliksi kääritty kangasharsoon. Jaloissa harso toimii kenkinä, käsissä taas käsineinä. Yleensä tämän kokonaisuuden päältä löytää myös milloin minkä värisen viitan, riippuen siitä milloin käärme hankkii uuden ja mistä. Yleensä viitat ovat kuitenkin tummanharmaita tai ruskeita.

Lohikäärmeenä Pumpkin Tunnetummin Saga Anahita itämainen lohikäärme. Serpentti on väritykseltään tumman punainen, vastapuolella tuolla menee rivi harmaita panssarisuomuja suojaamassa niin kaulaa, kuin rintakehää ja vatsaa. Sarvensa ovat hopeiset, ylöspäin kaartuvat. Selässä kulkee harja, joka on väritykseltään hopeanvalkoinen. Silmät ovat tässä muodossa täysin kirkkaan keltaiset.
Lohikäärmeellä on kidassaan rivistö neulanteräviä hampaita, jotka tekevät kipeää jos johonkin iskeytyvät. Lohikäärmeellä ei ole valtavaa puruvoimaa, mutta pystyy silti helposti puremaan tavallisen ihmisen luut murskaksi. Tästä johtuen isompien saaliiden kanssa käärme käyttää yllättäen kuristustekniikkaa, aivan kuin kuristajakäärmeet. Sikäli mikäli jos hei halua tulella leikkiä.
Etu ja takajaloista löytyy terävät kynnet, joilla raadella kohtuupaksua nahkaa. Kuitenkaan, kevytrakenteinen lohikäärme ei sovellu painikaveriksi suurille ja jykeville olennoille. Etujaloista löytyy neljä varvasta edestä, sekä yksi takaa, aivan kuin peukalona. Takajaloista löytyy kolme varvasta edestä ja yksi takaa.
Pituutta liskolta löytyy noin 12 metriä.


luonne: Luonteeltaan lisko on naiivin utelias ja seikkailunhaluinen. Pumpkinin on vaikea pysyä poissa toisten asioista, varsinkaan jos toinen sattuu näyttämään surulliselta, murjottavalta tai yksinviihtyvältä. Naaras osaakin olla oikea takapiru, jos joku ei hänen seurastaan satu nauttimaan. Ja harvoin kukaan jaksaakaan katsella ylivilkasta nuorta naista päivää pidempään.
Uteliaisuus johtaa yleensä hankaluuksiin, joista Pumpkin eläimellisen pakokauhumaisesti pyrkii aina pois. Tuo ennemmin pakenee paikalta, kuin jää taistelemaan. Tiukan paikan tullen osaa naaras kuitenkin puolustaa itseään, niin ihmis- kuin lohikäärmemuodossa.
Pumpkin on myös avulias persoona. Tuo pitää toisten auttamisesta, oli kyseessä sitten perseelleen lentänyt aatelinen tai katuojaan mätkähtänyt koditon. Aina jos Pumpkin näkee hädässä olevan, voi olla varma että naaras tulee hätiin. Tuo omistaa myös jonkinlaista äitimäistä suojeluvaistoa nuorempia olentoja kohtaan.

Lajilleen epäominaiseen tapaan Pumpkin viihtyy ihmisten joukossa. Lohikäärme näkee nämä lyhytikäiset kaksijalkaiset harvinaisen mielenkiintoisina olentoina ja onkin oppinut noiden tavoille vuosien varrella. Naaraan löytääkin usein ihmisten seasta pujottelemassa, tekemässä milloin mitäkin.
Ihmisten joukossa vietetyt vuodet ovat myös opettaneet lohikäärmeelle rahan arvon. Tuo osaakin hankkia rahaa töitä tekemällä ja käyttää mielellään ansaitsemansa maallisen omaisuuden milloin mihinkin. Harvoin tuolta kuitenkaan paljon säästöstä löytyy, sillä lohikäärme tuppaa ostamaan rahoillaan täysin turhia asioita. Silkasta uteliaisuudesta. Lohikäärme saattaa esimerkiksi ostaa mielenkiintoisennäköisen esineen, esimerkiksi vaikka sateenvarjon, tutkia sitä hetken ja heittää tai antaa sen sitten pois. Tämä tavaran ostamis- ja heittämiskierre on jo jatkunut muutaman vuosikymmenen.

Uusille tuttavuuksille naaras on turhankin avoin ja ystävällinen. Tuo ei vieläkään ole oppinut varomaan epäilyttäviä henkilöitä ja saattaa löytää itsensä pulasta alta aikayksikön. Toisten lohikäärmeiden kanssa Pumpkin tulee myös jotenkuten toimeen, mutta ei tarkoituksellisesti hakeudu noiden seuraan.
Suuttuessaan lohikäärme on arvaamaton, niin itsensä suhteen kuin muidenkin. Naaras saattaa vahingossa päästää läpi petomaisia eleitään ihmisilluusiossaan, uhittelun tai kiukkuisuuden yhteydessä. Harvoin Pumpkinia kuitenkaan saa hyökkäämään kenenkään kimppuun, ainakaan kunnolla. Uhittelussa tuo on oikea maailmanmestari.
Naaras on perusluonteeltaan seuraan hakeutuva, positiivisen iloinen persoona, joka ei halua pahaa kenellekään. Paitsi niille, jotka sen ansaitsevat



menneisyys: Saga Anahita on veljensä Sigurdin tapaan idästä kotoisin. Saga on kuitenkin toisesta poikueesta, jonka sama lohikäärmepariskunta muni. Veljensä tavoin Saga sai heti ensitöikseen opetella selviytymään omillaan. Alku oli naaraalle hankalaa, Sagan ollessa yksi pienimmistä ja viimeisimpänä kuoriutuneista poikasista. Kuitenkin, veljensä Sigurdin avulla Saga oppi elämään ja selviytymään kuten lohikäärmeet. Sisaruspari kuitenkin erosi, molempien lähtiessä omille teilleen. Siinä missä Sigurd jäi kotivaltakuntaan, lähti Saga ensitöikseen ylittämään merta, päätyen eteläisemmälle mantereelle. Tällä mantereella lohikäärme alkoi tehdä tuttavuutta humanoidien kanssa, saaden kuitenkin oppia, etteivät ihan kaikki kaksijalkaiset toivottaneet petomaista liskoa keskuuteensa. Kuitenkin, eräässä pienessä kylässä asuva nuori sepäntytär näki lohikäärmeessä sen uteliaan inhimillisen puolen, tehden kuukauden jos toisenkin tuttavuutta liskon kanssa. Sepäntytär tuli aina samaan paikkaan tapaamaan Sagaa, joka oli ottanut lähimetsän kallioilta itselleen kotipaikan. Pumpkin tykästyi tähän nuoreen ihmiseen, joka kohteli lohikäärmettä kovinkin ystävällisesti.
Muutaman kuukauden jälkeen tytär uskalsi kertoa metsässä olevasta "Lemmikkilohikäärmeestään" myös vanhemmilleen. Nämä eivät aluksi uskoneet tytärtään, mutta kun tyttö eräänä iltana talutti liskon isänsä pajalle, oli järkytys vanhemmille suuri. Jahka alkujärkytyksestä oli toivuttu, hyväksyivät tytön vanhemmat tämän liskon tyttärensä "lemmikiksi", kunhan tuosta suhteellisen pienestä - tuolloin Saga oli noin ponin kokoinen - liskosta ei haittaa koituisi.

Saga jäi asumaan seppä perheen luokse, oppien samalla myös puhumaan ihmisten kieltä paremmin matkimalla. Saga tutustui myös humanoidien tapoihin, tuoden esille harvinaisen uteliaan luonteensa jo tuolloin. Sagasta oli myös apua sepänpajalla, lohikäärmeen pitäessä sepän ahjon liekit kirkkaina ja kuumina aina pyydettäessä.
Myös muut kyläläiset hyväksyivät lohikäärmeen keskuuteensa, joidenkin tietenkin vierastaen, jopa peläten mokomaa otusta. Saga kuitenkin tutustui moneen kylän nuorista ja sai jopa kylän vanhan maagin avulla opetella muodonmuutosta. Tällöin lohikäärme oppi ottamaan humanoidimuotonsa, jonka avulla lisko pystyi sulautumaan tummaihoiseen ihmiskommuuniin erittäin hyvin. Nuorten seurassa leikkiessään ja oppiessaan, sai Saga myös monta eri lempinimeä. Yksi näistä oli Pumpkin, jolla lisko myös esittelee itsensä melko usein nykyäänkin.
Vuodet vierivät ja sepän tytär kasvoi, vanheni ja hankki oman perheensä. Tällöin Saga päätti, että hänen olisi aika jatkaa matkaansa. Hyvästit heitettiin rakkaille ystäville, jotka vielä elossa olivat, ennen kuin lisko suuntasi matkansa kohti pohjoista. Kiertotien jos toisenkin kautta Pumpkin päätyi lopulta Cryptiin.

Cryptissä lohikäärme kävi heti ensitöikseen soluttautumaan ihmisten joukkoon. Hänen humanoidimuotonsa oli niin täydellinen, ettei kukaan kyseenalaistanut neitokaista. Joskin tuon ihonväri herätti huomiota tämän kovinkin kalpeakasvoisen kansan keskuudessa, mutta moinen näytti olevan pieni este. Pumpkin tutustui jälleen uusiin ihmisiin ja alkoi tutkia valtakuntaa paremmin. Hän oppi myös rahan arvon, jonka johdosta tummahipiä kävi työskentelemään työssä jos toisessakin, ansaitakseen itselleen kolikon jos toisenkin. Rahansa lisko käytti yleensä kaikkeen turhaan, kuten esimerkiksi erilaisiin soittimiin, joihin halusi tutustua paremmin. Jahka soittimet oli tutkittu läpikotaisin, lahjoitti Saga mokomat aina ensimmäiselle vastaantulijalle, joka niistä vähääkään oli kiinnostunut.
Sagalle kävi myös ilmi, että Sigurd oli tässä valtakunnassa, mutta haltioiden puolella. Pariin otteeseen siniharjainen uros tapasi punasuomuisen sisaruksensa, mutta sen pahemmin he eivät välejä pitäneet.

Sittemmin Pumpkin on viettänyt aikaansa vaeltaen pitkin Cryptiä, vieraillen kylässä jos toisessakin. Aluksi hän vietti montakin vuotta ihmisten kaupungissa ystävänsä kanssa, mutta kun tämä kyseinen ystävä kuoli, päätti Saga lähteä vaeltamaan.

Tätä nykyä Pumpkin on vankina Briar kylässä, jossa jäi kiinni. Kylä on tunnettu lohikäärmeiden kouluttamisesta, joten tietenkin nuori naaras halutaan koulia käyttökelpoiseksi lemmikiksi...


TÄLLÄ HETKELLÄ:

Tällä hetkellä Pumpkin pitää majaa Briar kylässä, eräänlaisena "kiusankappaleena". Vapaa liikkumaan, eikä ole kenenkään lemmikki/ratsu siellä.




Taidot/muuta:


- Osaa lentää ja syöstä tulta, mutta vain lohikäärmemuodossa.
- Ihmismuodossa pystyy kuumentamaan suunsa, sekä kätensä. Silmänsä voivat hohkaa tulisina ja saattaa päästellä matalia, krokotiilimaisia murahduksia.
- Hakeutuu aina lämpimään lepäämää. Lämpö vetää lohikäärmettä puoleensa kuin aamuaurinko sisiliskoa.
- Ketterä, nopea ja notkea, niin ihmisenä kuin lohikäärmeenäkin.
- Paremmat aistit mitä eläimillä.
- Puhuu yleiskieltä ja lohikäärmeiden kieltä. Ymmärtää jonkin verran haltiakieltä.
- Idänlohikäärmeenä ei ole fyysisesti voimakas, mutta jokseenkin immuuni maagisille hyökkäyksille.
- Osaa lukea jotenkuten, mutta ei kirjoittaa. Haluaisi oppia.
- Liekkinsä ovat astetta polttavampia, mitä tavallinen liekki.



Tavatut:
Aerdirnaithon Katheranegareya - Yhden päivän tuttu, erittäin mukava sellainen.
Faeros - Yhden päivän tuttu, erittäin epämukava sellainen.
Alf - Typerä ja hölmö, turhan flirttaileva puoliverinen.
Aphaderuiondur Katheranegareya- Yhden päivän tuttu, erittäin mukava sellainen.
Fritz - Pelottava, joskin ärsyttävä lohikäärmeen tappaja. Pumpkin haluaisi vetää miestä kuokkaan, mutta tietää, ettei todellakaan pärjää miehelle.
Ophelia - Mukava nuori neito, johon Pumpkin haluaisi tutustua paremmin.
Silmäpuoli - Typerys. Saga pelasti kerran yhden tuon sotilaista jään alta hukkumasta ja tuo yritti nirhata liskon siitä hyvästä! No, ehkä kyseessä oli väärinkäsitys... mutta silti Saga ei pidä tästä haltiasta.
Iriador - Mukava haltia, johon Saga tutustui kerran metsässä. Saga myös pelasti tuon hukkumasta jään alta. Sen jälkeen lohikäärme ei tuohon ole pahemmin törmännyt, mikä on sääli sinällään.
Zara - Hyvänpäivän tuttu.
Bal - Yksi naamioituneista lohikäärmeistä, joihin Pumpkin törmäsi. Jokseenkin... outo tapaus. Mutta ihan mukava.
Kali - Hauskaa seuraa, Pumpkin myös rakastaa kiusata seppää. Viihtyy toisinaan myös tuon pajalla, johtuen kai menneisyydestä.
Sigurd - Sagan veli, joka on rakas, vaikka välit ovat kovin olemattomat. Saga katsoo ylös tätä vanhempaa sisarustaan ja haluaisi olla enemmänkin tekemisissä tuon kanssa.
Marduk - Typerä, hirveä, pelottava, ahdistava, kauhea vanha pieru. Pumpkin pelkää ja vihaa vanhempaansa, mutta samalla myös omalla tavallaan kunnioittaa.
Lorythas - Typerä itseään täynnä oleva pelle.







//20.12.2014
- Menneisyys kirjoitettu uudestaan.
- Tavatut lista päivitetty.