Viesti Su Kesä 26, 2011 9:43

Eugene Gillespie

Eugene "Gene" Gillespie

Sukupuoli: mies

Ikä: Noin 150 vuotta, ruumiillisesti näyttää olevan kolmenkymmenen paremmalla puolella

Laji: Demoni

Puoli: Puolueeton

Ammatti: Palkkamurhaaja Ascarisin leivissä

Kasvot
Vaatteita
Uudet kuvat mahdollisimman pian!
Ulkonäkö: Eugene on tarkalleen 192cm pitkä demoni, joka muistuttaa ruumiinrakenteeltaan pitkälti ihmistä. Tavallisista ihmisistä poiketen hänellä on kuitenkin kalpea, tuhkanharmaa iho sekä päässään sotkuinen, hiilenmusta pehko, joka sojottaa hamppuisena kaikkiin ilmansuuntiin ja tuo miehelle melkein kymmenen senttiä pituutta lisää. Karva on karkeaa ja huonokuntoisen näköistä, joskin tuuheaa. Miehen kasvot ovat muodoltaan kolmikulmaiset kapean leuan erottuessa selkeästi muista kasvoista. Silmät ovat terävät ja kulmikkaat ja niitä kehystävät mustat ripset sekä suorat, kapeat kulmakarvat. Vasen Eugenen silmistä on väriltään musta, joten sen pupillin ja iiriksen rajat sulautuvat toisiinsa. Oikea silmä on harmaanvalkea pupilliaan myöten, mutta läheltä katsottuna iiriksen ja pupillin voi erottaa toisistaan. Silmät karsastavat hieman, mutteivät niin paljon, että se haittaisi näkemistä. Karsastuksen huomaa jos tuijottaa demonia läheltä suoraan silmiin; muussa tapauksessa ilmiö häviää. Genen kasvot ovat kolhiintuneen näköiset ja sisältävät pieniä valkeita arpia jos jonkinlaisista tappeluista ja kolahduksista. Miehen silmänympärykset ovat kuopalla ja silmäluomet tummat, mikä saa demonin näyttämään riutuneelta. Hänen suunsa on leveyssuunnassa epäsopusuhtaisen pieni, kurvikkaat huulet ovat väriltään tummat ja hampaat luonnostaan terävät. Eugenen nenä on hieman pystyynsuuntautunut ja pyöreäreunainen, ja saa kantajansa näyttämään ikäistään nuoremmalta. Kasvojen yleisilme on vakava ja mietteliäs, jos Eugene on yksin. Seurassa huulilla voi kareilla tarkoitukseton, jokseenkin psykedeelinen virne tai hymy, joka saattaa aiheuttaa muissa hämmennystä. Kasvot on usein suunnattu kohti maata, sillä yleensä kaikki mielenkiintoinen tapahtuu pitkän miehen rintakehän korkeudella.
Ruumiinrakenteeltaan Eugene on hoikka ja omaa työnsä ansiosta lihaksia erityisesti keskivartalossa - sekä selkä- että vatsapuolella. Lihakset erottuvat selkeästi, mutta eivät ole pulleat ja täyteläiset, vaan ennemminkin kulmikkaat, sillä Eugenen ruumiin rasvapitoisuus on alhainen. Jalat ja kädet ovat vähemmän työstetyt, mutta hyväkuntoiset. Niissä on paljon mittaa, ja käsien pituutta lisäävät näennäisesti demonin epäsopusuhtaisen pitkät ja laihat sormet, joissa on huolittelemattomat, lyhyet kynnet. Lihaksien ansiosta demoni on fyysisesti vahva, mutta hänen parempi puolensa on ehdottomasti liikkeiden sulavuus ja notkeus. Miehen kävelytyyli on liukuva ja tasainen, usein toiselle lonkalle nojaava, ja saa Genen näyttämään huolimattomalta tai laiskalta. Taistellessa hän on huomattavasti terävämpi ja kohottautuu täysin erilaiseen, uhkaavaan ryhtiin, ja hänen jokainen askeleensa on varma.
Eugene ei piittaa kosmeettisista vioistaan, mutta peseytyy siitä huolimatta säännöllisesti herättääkseen hajun puolesta vähemmän huomiota villieläimissä ja metsästettävissään. Genen vaateparsi koostuu lähinnä tummista vaatekappaleista ja jalassaan hän pitää mielellään saappaita. Yläosinaan hän suosii suojaavia ja käytännöllisiä paitoja ja takkeja, ja hoikissa käsivarsissaan hän pitää silloin tällöin nahkaisia tai kankaisia tukia estääkseen kättensä väsymistä taistelussa. Housut ovat poikkeuksetta ihonmyötäisiä ja tummia. Riippuen siitä, mitä aseita Eugene kantaa mukanaan, on hänen ylleen kiinnitetty jos jonkinlaisia asevöitä niin vyötäisille kuin rinnan yli tai reisiin.

Aseet: Eugene taistelee lähes aina kahta katanaa käyttäen. Miekat ovat kaarevat ja yksiteräiset ja leikkaavat paksujenkin kohteiden läpi, sillä demoni teroittaa teriään säännöllisesti, ellei liiankin innokkaasti. Katanoita käyttäessään pitkä mies on sulavaliikkeinen ja suorastaan tanssahtelee eteenpäin listiäkseen vihollisensa. Kumpikin katana on miehen kahden kyynärvarren mittainen, ja niiden terät ovat tummaa metallia ja kahvat nahkaiset. Katanoiden lisäksi Eugenella on puolen kyynärvarren mittainen, teräväkärkinen ja kaareva veitsi, joka on yleensä piilotettu vyön selkäpuolelle henkeä uhkaavia tilanteita varten. Toistaiseksi Eugene on joutunut leikkaamaan sillä lähinnä makkarasta siivuja. Reisiin kiinnitettävillä vöillä demoni saattaa pitää pieniä heittoveitsiä, jotka ovat vain vaaksan mittaisia, mutta saavat helposti tuhoa aikaan.

Luonne: Ensivaikutelma Eugenesta on todennäköisesti vakava tuppisuu, joka ajaa luotaan pois niin vihollisensa kuin tuttavansakin. Hänen ei tee oma-aloitteisesti tuttavuutta kenenkään kanssa eikä mielellään jutustele mukavia, joskin sortuu välillä sanaharkkailuun toisten kanssa. Gene on ailahtelevainen persoona, jonka tulkitseminen voi osoittautua päätäsärkeväksi kokopäivätyöksi. Hän ei kuitenkaan ole mahdoton tapaus, mikäli seura on oikeanlaista. Ollessaan tympääntynyt Eugeneen ei uppoa minkäänlainen huumori ja häneen on vaikeaa saada lainkaan kontaktia. Hän on myös äärimmäisen tulenarka ollessaan huonolla tuulella, ja yksikin virhelause saattaa saada hänet menettämään malttinsa ja hyökkäämään. Rakentava kritiikki ei tule Genen suodattimista läpi, sillä hän tuntee olevansa oman elämänsä herra. Jos jokin askare ei onnistu pitkänkään yrittämisen jälkeen, Eugene antaa asian yleensä olla eikä tahdokaan yrittää enempää. Sen sijaan työtehtävissään hän on periksiantamaton, eikä palaa ennenkuin työ on hoidettu. Räjähdysherkkyydestään huolimatta Eugenella on tavallisesti pitkä pinna, varsinkin taistelutaktikoinnin suhteen.
Eugenen huumorintaju rajoittuu pitkälti mustaan huumoriin ja itsekseen nauramiseen, minkä johdosta monet pitävät häntä hulluna tai kajahtaneena. Tarkempi tarkastelu kuitenkin osoittaa, että miehen pääkoppa pelaa hyvin, joskin demoni vaipuu tavallista useammin ajatuksiinsa eikä tee elettäkään raottaakseen muille, mitä hänen päänsä sisällä liikkuu. Aidosti huvittunut Gene on lähinnä toisten tunteilla leikkimisestä ja ärsyttämisestä, mutta ei määräänsä enempää.
Suuttuessaan Eugene ei ole yhtään vähempää kuin hengenvaarallinen - niin itselleen kuin muillekin. Hän toimii täysin vaistojensa ja tunteidensa varassa, eikä jätä lainkaan aikaa ajattelulle. Hän tosin tiedostaa tämän puolen itsestään ja yrittää vältellä suuttumista varsinkin tärkeiden töiden aikaan, sillä kohtauksista on hänen urallaan vain haittaa. Vihan vallatessa demonin mielen tämä hyökkää silmittömällä raivolla, aggressiolla ja adrenaliinilla vihollisensa kimppuun, eikä lepää, ennen kuin on tehnyt tästä selvää. Viha laantuu, kun tunteen laukaissut tekijä on hävitetty. Toistaiseksi ei ole tullut vastaan sellaista henkilöä, joka olisi saanut puhuttua Genen rauhalliseksi.
Ystävyyssuhteet Eugene on todennut turhiksi. Hän viettää aikaansa mielummin yksin kuin seurassa, eikä lue ystävikseen kuin harvoja ja valittuja henkilöitä - ja näitäkin hän nimittää yleensä kollegoikseen tai työnantajikseen, eikä niinkään ystävikseen. Eugenelle pärjäävät yhtä ironiset ja sarkastiset hapannaamat, jotka osaavat pitää puolensa demonia vastaan, mutta antaa tämän ajatuksille tilaa. Jotta Eugenen ja toisen henkilö välille syntyy kontakti, on tämän oltava tietyllä tavalla erityinen. Toivottomina tapauksina Gene pitää henkilöitä, jotka ovat takertuvia ja epätoivoisen sinnikkäitä, ja yrittävät hilata ahterinsa hänen seuraansa väkisin. Eugeneen tutustuminen ei kuitenkaan ole mahdotonta, sillä erilaiset baarituttavuudet ja muut "pakolliset tervehdittävät" voivat saada hänet jopa juttuseurakseen - tosin siinä onnistuvat lähinnä pimeällä puolella tavattavat oliot.
Eugene ei ole koskaan rakastanut ketään eikä maannut kenenkään kanssa. Hänestä sellaiset lihalliset huvit ovat heikoille yksilöille, joilla ei ole elämässään muuta päämäärää, kuin itsensä tyydyttäminen. Näinollen Genen viihdykkeisiin ei kuulu naisten raiskaaminen, vaan jos keikan kohteeksi sattuu naispuolinen henkilö, kohtaa tämä loppunsa yhtä huomiotta kuin miespuoliset asiakkaat.
Rosoisen, mustavalkoisen kuoren alla Eugenessa on myös piilotettu puoli, joka on ahdistunut ja merkityksetön, eikä ymmärrä, minne pitäisi mennä. Eugene etsii puoliksi tietämättään seuraa ja ymmärrystä, sillä on elänyt koko elämänsä omillaan ja ajanut kaikki henkilöt ympäriltään pois. Hän kuvittelee paikkaavansa sisällään ammottavaa koloa saalistamalla ja tappamalla, muttei saa siitä samanlaista tyydytystä, kuin ennen. Väsyessään demoni muuttuu hieman tavanomaista säyseämmäksi ja saattaa avata toisille kielenkantojaan vuodattaakseen inhojaan. Turhanpäiväisen tappamisen Eugene on yrittänyt korvata leikkimielisellä nahistelulla, kuten kädenväännöllä, kortti- ja juomapeleillä, sekä taitojen mittelöillä.

Menneisyys: Gene ei itse tiedä syntyperäänsä, eikä siitä ole toistaiseksi kukaan silminnäkijä ollut kertomassa. Eugene uskoo syntyneensä Cryptissä, mutta tosiasiassa hän on syntyjään sepulchrelainen, ja tuosta toisesta valtakunnasta hänet tuotiin työvoimaa kuljettavalla laivalla Cryptiin, kun hän oli vasta vauva. Vanhemmista - jos sellaisia oli - hänellä ei ole yhtään muistoa, eikä hän siis koe tulleensa lapsuudessaan erityisen rakastetuksi tai halutuksi lapseksi. Sen sijaan huoltajana toimi laivamatkan ajan satunnainen naishenkilö, jonka huomaan oli uskottu muitakin hylättyjä lapsia, jotka oli määrä toimittaa Cryptin eri orpokoteihin, jotta heidät voitaisiin iän myötä rekrytoida töihin laivoille ja satamaan. Vanhempansa tavalla tai toisella menettäneitä työläislapsia ei siis koskaan tarkoitettu vietäväksi uusiin perheisiin, vaan he olivat laivaajille lähinnä omaisuutta.
Eugene vietti lapsuutensa raihnaisessa orpokodissa ei-keillekään kuuluvassa kylässä, toisinsanoen puolueettomien huostassa. Tuota samaista orpokotia, jonka sijainnista ja nykyisestä kunnosta kukaan ei ole varma, Gene luulee synnyinpaikakseen, sillä kaikki hänen varhaiset muistonsa linkittyvät sinne. Yksinäisyydessä ja tiukassa kurissa koulittu poika kasvoi ongelmatapaukseksi, sillä hän ei sopinut mihinkään muottiin. Hänen ulkonäkönsä oli irvokas ja demonisen rotunsa vuoksi hän oppi jo varhain saamaan aikaan tuhoa tulella, joka paljastui sittemmin hänen elementikseen. Eugene ei myöskään ikääntynyt normaaleiden lasten tavoin, mikä hankaloitti koulutusta.
Yhdelläkään lapsella ei ollut orpokodissa nimeä, vaan numerot, joilla heitä kutsuttiin. Eugene oli numero 17, mutta hän ei itse muista sitä, tai ei ainakaan halua muistaa. Onnekkaimmat ja suosituimmat lapset saivat lempinimiä, kuten Piika tai Metsuri, mutta demonilla ei ollut toivoakaan yltää heidän tasolleen. Orpokodin koulutusmetodeihin kuuluivat keskeisesti kuritushuone, ruoskaniskut ja ruokintalakot, joilla nuoret villikot oli tarkoitus saada lauhtumaan. Häiriintynyt, peloteltu ja väsynyt, varhaiseen teini-ikään kasvanut asukas numero 17 päätti kuitenkin eräänä yönä ottaa kohtalonsa nuorat käsiinsä, ja muuttaa tulevaisuuttaan. Sinä samaisena yönä hän sytytti huoneiden tarkastusta suorittamaan tulleen hoitajan tuleen, poltti huoneestaan kaiken puisen ja jätti tuon ahdistavan luukun taakseen viimeistä kertaa. Lähtiessään Eugene tarjoutui ottamaan ohittamiaan lapsia mukaan huoneistaan, mutta kukaan ei halunnut lähteä. He pelkäsivät demonia ja pitivät tätä hulluna. Nuorukainen sydämistyi tästä niin paljon, että sytytti heidän huoneidensa ovet tuleen eikä jäänyt katsomaan taakseen nähdäkseen, leviäisikö tuli muualle. Jos muut lapset halusivat kuolla niin henkisesti kuin fyysisestikin, se ei olisi hänen ongelmansa.
Eugene vietti pitkiä aikoja metsässä ja puelueettomien kylien porteilla, mutta pääsi vain harvoin sisään. Aifric oli yksi niistä harvoista kylistä, joissa hän vietti aikaa pitkään. Aifric oli taikaolentojen kansoittama ja demoni tunsi kylässä olonsa huomattavasti vähemmän friikiksi, kuin oli tuntenut orpokodissa. Hän sai nykyisen nimensä ensimmäiseltä juttuseuraltaan, joka oli jonkin sortin fauni, vanha ja leppoinen. Mies kysyi demonin nimeä, ja kun ei saanut kysymykselleen vastausta, hän alkoi keskustelun ajan nimittää poikaa Eugeneksi. Nimi oli tarpeeksi hyvä jäädäkseen, ja se on aika-ajoin lyhentynyt Geneksi eri tahojen toimesta. Sukunimen mies keksi itselleen myöhemmin huomatessaan tarvitsevansa sellaista. Kylissä ja metsissä kiertäessään Eugene opetteli taistelemaan erilaisten oppejaan jakavien henkilöiden avulla, ja kahden aseen taistelumekaniikka tuntui hänelle luontevimmalta vaihtoehdolta.
Varttuessaan täysi-ikäiseksi Eugene päätti matkustaa Cryptistä Sepulchreen, läheiselle mantereelle, josta oli kuullut puhuttavan orpokodissaan, ja hän löysi alueelta töitä. Työt olivat kyseenalaisia - palkkamurhaajan töitä - mutta Eugene oli tottunut tappamaan selvitäkseen hengissä. Aluksi se oli tuntunut hänestä ristiriitaiselta, mutta pian mieli oli turtunut julmien toimien suorittamiseen, eikä enemmän tai vähemmän viattomien henkien riistäminen enää kalvanut hänen muistojaan. Ennen pitkää tapettujen henkilöiden kasvot unohtuivat, eikä mies enää nähnyt painajaisia tuskissaan huutavista kasvoista.
Keikkojen vaikeusaste kasvoi sitä mukaa, kun kokemusta kertyi, ja demonista tuli työssään haka. Miehenalku toimi Sepulchressa puoli vuosikymmentä palkkamurhaajana tienaten mukavasti taskurahaa. Työnsä ohella Eugenella oli myös aikaa hankkia koulutusta miekkailun suhteen, ja ennen pitkää myös elementtinsä hallitsemiseen. Aiemmin tulenkäyttö oli ollut hänen osaltaan vain pyromaanista räiskimistä, mutta omistautuneen opettajan - jälleen erään vanhan miehen, tälläkertaa hyvinkin humanoidia muistuttavan - avulla hänestä tuli elementtinsä suhteen hyvin tarkka ja hallitseva. Hän oppi miehen koulutuksessa kaikki nykyiset taitonsa, ja on tähän hetkeen mennessä vain laajentanut niitä ja opetellut hallitsemaan liikkeitään täydellisesti.
Ennen pitkää roisi ammatti poiki demonille pesämunaa. Näillä rahoilla Gene osti itselleen omat aseet, vaatteita ja kaiken, mitä tarvitsi toimeentulemiseen. Koska manner oli tuohon aikaan varakas ja Eugenelle maksettiin töistä avokätisesti, hänellä jäi rahaa myös pussukan pohjalle pahan päivän varalle. Gene ei kuitenkaan varsinaisesti perustanut rahasta, eikä pyrkinyt töillään rikkauteen. Hän halusi vain päästä jaloilleen aloittaakseen elämänsä jotakuinkin alusta ja etsiäkseen itselleen suunnan. Siispä näiden viiden vuoden jälkeen Eugene tunsi, vaikkei sitä niin muille kuin itselleenkään tietenkään myöntänyt, kaipuuta (luultuun) synnyinmaahansa ja palasi Cryptiin. Liikekumppaneilleen hän kertoi vain saaneensa paremman palkkasopimuksen, ja asia oli sillä selvä. Hänen peräänsä ei enää kyselty eikä petturuudesta puhuttu, sillä siihen ei ollut aihetta eikä hänen työsuhteensa ollut ollut oman hengen uhalla sinetöity. Gene purjehti loppusyksystä viimeisten laivojen mukana Cryptiin ja asettui asumaan Pimeälle puolelle, sillä siellä asuvien olentojen kanssa hän tuli paljon paremmin toimeen, kuin tavallisen puolueettoman kansan luona. Pimeän paikan suojissa hän on kehittänyt niin ominaisia taitojaan kuin vasta opittujakin, ja on myös oppinut käyttämään lähitaisteluaseitaan yhä paremmin. Hän on myös pyrkinyt paisuttamaan egoaan saadakseen parempia palkkioita hoitamistaan hommista.
Tätä nykyä Eugene työskentelee arvokkaalle vanhukselle, Ascarisille. Demoni ystävystyi - ja nimenomaan myöntää kutsuvansa tätä maineikasta petoa ystäväkseen - raglusin kanssa pitkälti heti saapumisensa jälkeen, sillä mies otti hukkaan joutuneen palkkamurhaajan siipiensä suojaan tarjoamalla hänelle sopimusta, josta hän ei olisi voinut kieltäytyä. Eugene oli ajatellut lopettavansa Sepulchressa harjoittamansa työt sieltä lähdettyään, mutta tajusi sitten, että palkkamurhaus oli ainoa työ, jossa hän oli koskaan menestynyt, ja jossa hän oli oikeasti hyvä. Koska Ascaris oli varakas palkkaaja, pääsi Eugene hänen kauttaan myös kiillottamaan nimeään, ja Pimeässä paikassa hänen nimensä ja ulkonäkönsä tunnistetaan varmasti - muualla kenties heikommin. Ascarisin ansiosta Eugenella on varaa asua ylellisen kokoisessa, joskin sisustukseltaan vaatimattomassa talossa tuolla samaisella laitapuolen kulkijoiden asuttamalla alueella, ja hänellä on ollut varaa myös ostaa itselleen lisää aseita. Muuten demoni tekee työtään lähinnä egonsa ja päämäärättömyytensä takia.

Taidot: Kiitos demonisuutensa, Eugene on ihmistä nopeampi, vahvempi ja kestävämpi. Hänen jaloistaan löytyy ihmistä enemmän ponnistusvoimaa, joten hänen hyppynsä ovat keskivertoihmisten hyppyjä korkeampia. Gene kykenee myös sulautumaan varjoihin ja hengittämään ääneti, jolloin hänet on käytännössä melkein mahdotonta huomata, ellei omaa tarkkoja silmiä ja korvia. Paljastumisen voi kuitenkin aiheuttaa kosketus.
Eugene on kahden katanan käytössä moitteettoman hyvä, sulavaliikkeinen ja taipuisa. Hänen taistelutyylinsä muistuttaa räiskimisen sijaan enemmänkin viuhtovaa tanssimista, ja hän saattaa sisällyttää taisteluun tarvittaessa hyppyjä tai muita notkeutta vaativia liikkeitä. Pistohyökkäysten sijaan Eugene suosii viiltäviä hyökkäyksiä, sillä hänen miekkansa soveltuvat niihin paremmin.
Katanoiden lisäksi Eugene osaa käyttää hyödykseen veistään, mutta koska se on melko lyhyt, ei sillä saa yhtä paljon tuhoa aikaan, kuin kahdella miekalla. Veistä käyttäessään Gene on yleensä aggressiivisessa tilassa, sillä sen on lähinnä tarkoitus pelastaa hänen henkensä. Siispä veitsen kanssa taistelutyyli on vapaa ja sisältää kaikkea, mikä tuntuu tilanteeseen nähden tarpeelliselta.
Eugenella on käytössään myös heittoveitsiä, ja hän kaipaa omasta mielestään vielä harjoitusta veistenheitossa. Suorat heitot onnistuvat, mutta kierteet ja vaikeat etäisyydet eivät aina osu kohteeseensa. Nämä pienet tikarimaiset veitset ovat lähinnä sitä varten, jos joku täytyy naulita paikalleen, tai jos kaikki muut keinot on jo käytetty.
Mekaanisten aseiden lisäksi Eugene hallitsee tulta, ja kiitos siitä kuuluu täysin hänen demonisuudelleen, joskaan demoni ei itsekään tiedä, mistä taito on lähtöisin. Todennäköisimmin se kulkee lajilla verissä. Eugene ei tunne tulen polttavuutta, eikä tuli läpäise hänen ihoaan tai tartu hänen hiuksiinsa. Vain tulenherkimmät kankaat syttyvät tulessa palamaan hänen päällään, mutta mies välttää niiden käyttöä ettei joutuisi tulen keskelle ilman rihman kiertämää. Gene pystyy ampumaan käsistään tulipalloja tai -nuolia ja sivaltamaan ilmaa ruoskamaisella tulinauhalla. Hän voi luoda ympärilleen savuverhon tai valtavan liekehtivän "kuplan", jonka kesto riippuu demonin keskittymiskyvystä ja vireydestä. Demoni voi myös puhaltaa suustaan tulta ja sytyttää asioita kosketuksellaan palamaan - mutta myös lämmittää koskemiaan asioita vain hillitysti. Lisäksi Eugene voi siirtää tulta käsissään paikasta toiseen ja lähettää vastustajaansa kohti kuumia, tuhkaisia paineaaltoja. Pääasiassa kaikenlainen tuleen liittyvä magia on hänellä verissä, mutta käyttömahdollisuuksien vahvuus riippuu siitä, kuinka hyvässä kunnossa demoni on.

Muuta:
- Eugene on demoni ja syö tarvittaessa nälkäänsä myös ihmis- ja haltialihaa sekä riistaksi kelpaavia taruolentoja.
- Tappaa tappamisen ilosta vain äärimmilleen ärsytettynä tai suututettuna. Muuten ei tuhlaa kutejaan turhiin tappoihin.
- On liikkeiltään nopeampi ja kunnoltaan kestävämpi kuin normaali ihminen.
- Pimeänäkö ja kuulo ovat tarkat.
- Työskentelee Ascarisin palkkamurhaajaryhmässä ja on täten velvollinen auttamaan ryhmän muita jäseniä, jos he joutuvat ongelmiin.
- Ei pysty monien demonien tavoin koskemaan ristiin, mutta valtaosasta poiketen pystyy käsittelemään hopeaa.

Tavatut:
Evelyn: Säälittävä ja ärsyttävä, nenäkäs tyttö joka luuli pärjäävänsä minulle. On hänen onnensa että taustajoukot saapuivat.
Randy: Hullu demoninmetsästäjä. Hys. Ei puhuta siitä.
Tenshi: Hyvä taistelemaan, ei käy kieltäminen.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 0/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 0/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 0/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?