Viesti Ma Elo 22, 2011 8:24

Jack

Huom! Jack on myös NPC käyttöön Madame Poisonin merirosvojoukkoon. Häntä saa käyttää niissä peleissä aivan kuten muitakin NPC-hahmoja. Ilmoitelkaa, jos häntä pitää lainata peleihin.
~~~~~~~~~~~~~~~


Nimi: Bassem ibn Haidar
Kutsumanimi: Jack
Sukupuoli: Mies
Ikä: 34
Rotu: Ihminen
Puolue: Puolueeton
Työ: Merirosvo ja lääkäri


UlkonäköKuvanahkahousut uuh
Kaukaa katsottuna Jack näyttää varsin normaalilta, leveähartiaiselta mieheltä ja ruumiinrakenteeltaan tuo soluttautuisi helposti joukkoon kuin joukkoon. Siihen hän nuoruudessa turvautuikin, mutta Cryptissa se ei enää onnistu, sillä mies omaa tummemman ihonvärin kuin suurin osa kylmemmän maan asukkaista. Iho on ruskehtava, muttei kuitenkaan aivan tumma, ehkä joku kutsuisi sitä väriä enemmänkin kupariksi. Jack ei oikeasti ole läheskään niin normaalipainoinen, kuin miltä hän löysät vaatteet päällä näyttää. Mies on oikeastaan enemmänkin luuta ja nahkaa, ajat olivat hänelle kovia hänen nuoruudessaan, eikä ruokaa juurikaan ollut. Vaikkakin hänellä menee nykyään paljon paremmin, ei ruoka ikinä maistunut enää samalla tavalla. Seurauksena tuo on hyvin laiha ja heikko, sillä eihän laihalla, nääntyneellä henkilöllä juurikaan lihaksia ole. Ilman vaatteita häntä voisi melkein kutsua luurangoksi, vaikkakin aika ruskeaksi sellaiseksi. Alastomana näkisi myös monet ruoskaniskuista tulleet, varsin karunnäköiset, arvet toisen selässä, mutta helpostihan ne vaatteet eivät hänen päältään lähde. Tohtorin ammatti hyötyy Jackin pitkistä sormista ja ovat hänen ulkomuodostaan huolimatta varsin vakaat eivätkä tärise paljoa haastavissakaan operaatioissa.

Jackin kasvot ovat varsin miehekkäät ja kulmikkaat, vaikkakin laihuus näkyy niistä varsin selvästi. Posket ovat kuopalla eikä kasvoista muutenkaan löydy paljoa pyöreyttä. Tummien ripsien kehystämät silmät näyttävät varsin väsyneiltä tai tympääntyneiltä, muutenkin ne ovat kuopalla ja silmienalustat tummat monista valvotuista öistä. Silmien ympäriltä löytyy myös ryppyjä ja uurteita, saaden hänet näyttämään vanhemmalta, kuin mitä oikeasti onkaan. Oikean silmän alta löytyy tumma luomi, ikään kuin ironinen kauneuspilkku ei niin kauniin miehen kasvoissa. Nenänsäkin joskus Jack on onnistunut murtamaan ja vaikka se on aikoja sitten parantunut, löytyy murtumakohdasta vielä pieni kyömy. Ohuiden huulien poikki menee haalistunut arpi, jonka mies on saanut kauan aikaa sitten tappelusta tulleesta haavasta. Pään päältä löytyvät tummanruskeat, lyhyet hiukset. Kynityltä näyttävä hiuspehko on varsin paksua, mutta kiillotonta ja ei kauhean elinvoimaisen näköistä. Kulmakarvat ovat hieman hiuksien sävyä tummempaa, kuten myös miehen terävästä leuasta kasvava parta. Karvoitusta usein löytyy juuri vain leuasta, muun Jack yrittää pitää ajettuna, vaikkakaan ei aina sitä jaksa tai viitsi ajaa. Siitä syystä sitä sänkeä näkee usein miehen kasvoilla, joskus enemmän, joskus vähemmän. Kasvoista näkee parhaiten toisen elämänkoettelemukset, mikä voi ehkä herättää joissakin kunnioitusta tai sääliä, etenkin kun herra näyttää hieman vanhemmalta ihmishenkilöltä.

Vaatetukseen Jack ei kauheasti tahdo tuhlata aikaa tai rahaansa, ei häntä enää kauheasti kiinnosta ulkonäkö. Tärkeintä on enemmänkin vaatteiden käytännöllisyys. Niissä hämärimmissä hommissa parhaiksi vaatteiksi mies on huomannut tummat vaatteet varjoihin soluttautumisessa ja vartalonmyötäiset vaatteet pitävät huolen, että ainakaan ne vaatteet eivät saa varasta liian paksuksi pieniin koloihin, saati sitten saa toista tarttumaan johonkin. Siitä syystä Jackilta löytyy ihonmyötäinen, musta poolopaita sekä varsin tiukat mustat housut juuri sellaisia tarpeita varten. Edellä mainituissa vaatteissa herran laihuus todellakin näkyy vaatteiden ollessa kuin toinen iho suoraan luiden päällä. Mitään ylimääräistä mies ei tahdo oman turvallisuutensa vuoksi, tosin joitain pieniä tarvikkeita – kuten tiirikoita – voi aina tarvita ja jokin laukku lainatuille esineille on muutenkin hyvä aina olla, joten sellaiset otetaan myös mukaan, jos on tarve. Kaksi kaarevaa puukkoa kuuluvat myös vakiovarusteisiin, jos pitää suojella itseä. Joskus mukaan voi myös tarttua hupullinen pitkä, tumma viitta henkilöllisyyttä turvaamaan, jos on mahdollista, että joku näkee ennen tai jälkeen keikan. Sellaisesta kyllä hankkiudutaan eroon nopeasti tarpeen jälkeen, jos pitää ahtautua pieniin koloihin. Jackin kengät ovat tehty nahasta ja varsi loppuu jo nilkan jälkeen, mutta niiden tarkoitus selviää helposti miestä tarkkaillessa ja kuunnellessa. Kengistä ei nimittäin juurikaan ääntä lähde alustalla kuin alustalla, kiitos niiden pehmeiden, joustavien pohjien, joten ne ovat omiaan kun tahtoo pysyä poissa toisten silmistä ja korvista.

Aina Jack ei kuitenkaan tahdo pukeutua kuin rikollinen, sillä mieluummin hän ei kyseistä ammattia harrasta. Vaikka tummat paidat ja housut, niin tiukat kuin löysätkin, kuuluvat miehen normaaliinkin vaatetukseen, on paidan päälle usein vedetty harmaansinertävä, hihaton takki. Ikää kyseiseltä vaatekappaleelta löytyy ja kyllähän se hieman haalistuneelta näyttääkin, myöskään sen koko ei enää ole miehelle aivan sopiva tuon ollessa laihempi nykyään. Pystykauluksiseen takkiin on ommeltu likaisenkeltaista koristeommelta reunoihin ja helmoissa niin edessä kuin takaa on pitkähköt liepeet. Silti se ei ole mitenkään kauhean koristeellinen tai hieno takki, mutta tyyliltään se on sellainen, mitä Jack piti omassa kotimaassaan päällä aikoja sitten. Se onkin se syy kyseisen takin päällä pitämiseen: tunnearvo ja edes parit hyvät muistot menneisyydestä. Löysän takin vyötärön ympärille voi vielä kiertää pitkän, punaisen huivin monta kertaa paksusti niin koristeeksi kuin hieman antamaan Jackin ohuen ohuelle keskiruumiille hieman leveyttä.


Luonne
Ensivaikutelmat Jackista eivät ole mitenkään mieluisat, päinvastoin. Epämiellyttävät ja pelottavat melkeinpä. Miehen ilme näyttää aina hyvin pelottavan viileältä mutta lievästi ärsyyntyneeltä, silmät katsovat kapeasti ja hyvin pistävästi, aivan kuin arvostellen jokaista liikettä ja tekoa. Vaikka harvoin tuon suusta kuulee mitään sanaa, on se vain melkein pahempi, kun ei suoraan kuule mitä toinen ajattelee. Jack tuntuu miltei joltain gangsteripomolta, vaaralliselta sellaiselta, jos käytöksen ja ulkonäön perusteella tuon tuomitsee. Jos mies joskus suunsa aukaisee, huomaa hänen olevan varsin vähäsanainen, mutta ne parit sanat tekevät kyllä hänen asiansa selväksi. Yleensä ne ovat vähätteleviä tai haukkuvia, eikä hän siten ole kauhean hyvä juttukaveri.

Mutta se on vain kulissi. Oikeasti Jack on varsin hyväsydäminen ja jopa ystävällinen yksilö, mutta heikko ja helposti satutettavissa. Hän ei pysty suojelemaan itseään tai muita, ja hän kyllä tietää sen. Mies ei ole hyvä taistelemaan niin fyysisesti kuin henkisesti, eikä hän kyllä tahtoisi ketään satuttaakaan, mutta muut eivät ole aivan yhtä armollisia häntä vastaan. Siitä syystä on parempi pelotella ja uhkailla muita, saada heidät uskomaan, että olet enemmän kuin mitä oikeasti. Karskilla ulkomuodolla ja elämän koulimalla, kyynisellä puhetyylillä se onkin varsin helppoa, vaikka se voikin joskus satuttaa toisia ja sitä kautta Jackia itseään. Mutta jos henkilö osoittaa olevansa luottamuksen arvoinen, saa hän kokea toisenkin puolen miehestä. Jack on henkilö, johon voi aina luottaa. Hän ei jätä ystäviään pulaan, ei valehtele, ottaisi vaikka miekan rintaansa jos voisi sillä pelastaa ystävän hengen. Ei hän aina kaikille ulkopuolisillekaan aivan kylmä ole. Loukkaantunutta henkilöä hän ei lääkärinä voi käännyttää pois, vaikka ensiksi esittääkin kovaa ja vaatii maksua, jonka hän tietenkin ottaa jos kyseessä on rikas henkilö. Mutta köyhältä hän ei rahoja voisi koskaan riistää, hoitaen toisen kuntoon niin hyvin kuin voi rahoista huolimatta, esittäen tietenkin hyvin tympääntynyttä samalla. Toisten näkeminen terveinä ja iloisina saa hänetkin iloiseksi. Silti ystävyyssuhteen ansaittua on Jack hyvinkin vähäpuheinen, vaikka sanat tietenkin vaihtuvat vähemmän töykeisiin. Ujo ei mies ole, mutta enemmänkin sisäänpäin kääntynyt ja hiljainen, eikä tuo mieluusti riko hiljaisuutta turhan takia. Hyvä kuuntelija hän tosin on, ja jos hän vain pystyy, yrittää tuo kuunnella muiden huolia ja auttaa noita, keskustella asioista jos se vain helpottaisi toisten oloa. Jack tietää varsin monia asioitakin, ei hän mikään tyhmä mies ole, joten monesti tuolla on vastaus tai ehdotus toisten ongelmiin.

Jack ei pidä sodasta, itse asiassa hän inhoaa kyseistä asiaa yli kaiken. Olihan hän jo yhden uhri aikaisemmin. Hän ei ymmärrä toisten halua satuttaa muita, saati sitten jonkin niin typerän seikan takia, kuten rodun. Rasismi on varsin vieras asia miehelle, hänelle kaikki ovat samanarvoisia ikään, sukupuoleen, ihonväriin tai rotuun katsomatta, ja hänestä syrjintä on väärin. Hän ei kohtele muita niin, miten toiset hänen käskevät kohdella. Juorut, pahat tai hyvät puheet henkilöstä eivät muuta Jackin mielipidettä kenestäkään. Kaikki lähtevät samalta viivalta, henkilön pitää itse todistaa olevansa joko ihailun tai inhon arvoinen, mutta toki hän kuuntelee omia vaistojaan ja pysyttelee kauempana, jos toinen voisi olla uhka. Varjoissa pysyttely ja sieltä toisia seuraaminen ovat hänelle mieluisampia tutustumistapoja johonkin, ei niinkään keskustelu kasvotusten.

Menneisyydestään mies ei liiemmin tahdo puhua. Tietenkin Jack häpeää tekojaan, suree huonoja sattumia, mutta hän on aloittanut uuden elämän. Hän on päässyt jo kaiken yli, menneisyys on takana, elämä edessä. Masentuneeksi häntä ei voi kutsua, vaikka ei ilosta liiemmin hypikään. Jack ei voi muuttaa tapahtuneita, eikä siksi turhaan siitä surekaan enää, muttei kuitenkaan yritä unohtaa menneisyyttään. Silti, paljoa ei siitä saa irti, jos häneltä siitä aiheesta kysytään. Mies vain lakaisee aiheen sivuun ja puhuu jostain muusta, tai sitten kertoo jotain, mikä ei oikeastaan kerro mitään tärkeää. Voi hän ilmoittaakin elävänsä tässä hetkessä, eikä enää ajattele menneisyyttä. Jack ei tahdo kenenkään sääliä tai ihailua, eikä oikein sen takia puhu itsestään paljoa. Nimi, millä hän esittelee itsensä, on naamaan nähden epäsopiva, joten siitäkin tulee monesti kysyttävää. Samaan tapaan mies ei siihen oikein kommentoi, pitäen asiat mieluiten omana tietonaan. Joku, joka pääsee hyvin lähelle, voi ehkä saadakin kysymyksiin oikeita vastauksia.

Jackilla on ihailtava itsehillintä. Häntä ei juurikaan koskaan näe vihaisena, eikä oikein surullisena tai iloisenakaan, vaikka noita tunteita hän tietenkin tunteekin. Hyvin stressaantuneena hän yleensäkin sulkeutuu yksinään jonnekin teekupposen ääreen, alkoholiin hän ei enää koske. Hän on jo kokenut, mitä tapahtuu kun oma itsehillintä pettää, eikä aio antaa sen tapahtua enää. Jack ei aio huutaa kenellekään, saati tapella kenenkään kanssa vihaisena, ja tähän asti hän onkin pysynyt viilipyttynä.


Aseet
Aseinaan Jack käyttää kahta käyrää veistä. Molemmat kädet käyttävät veitsiä varsin taidokkaasti, mutta mikään hyvä taistelija hän ei ole. Kunto loppuu nopeasti kesken, eikä paljoa harjoitusta ole tullut. Aivan vähän tuo pystyy suojelemaan itseään. Kovin montaa iskua mies ei voisi myöskään ottaa tuupertumatta. Vaikka hän hyvä olisi taistelemaankin, ei hän kuitenkaan tahtoisi veitsiään kovin paljoa käyttää. Terävät aseet ovat tappavia, eikä Jack tahdo satuttaa ketään, saati sitten tappaa. Hänhän on lääkäri, hänen kuuluisi pelastaa ihmishenkiä, ei riistää niitä. Paras puolustus onkin joko juokseminen, missä kunto myös loppuu kesken liian pitkän matkan jälkeen, tai sitten vain piiloutuminen. Vaikka toisen ulkonäöstä ei sitä uskoisikaan, on Jack oikeastaan aika ketterä ja hiljainen tapaus. Hän pystyy helposti ahtautumaan pieniin tiloihin, soluttautumaan varjoihin tai muuten vain pysyttelemään poissa muiden silmistä. Jack on myös oppinut olemaan hyvin hiljaa, helposti tuota ei kuule, jos hän on päättänyt niin. Hiiviskely on miltei äänetöntä ja tarkat silmät huomaavat helposti mahdolliset vaaratekijät ja piilopaikat. Lääkärintarvikkeita hän ei käytä missään nimessä aseina.


Menneisyys
Jack syntyi kaukana Cryptistä, meren takana toisessa maassa, eikä sentään syntynyt Jackina vaan Bassemina. Hänen perheensä oli varsin suuri, olihan hänen lisäksi perheessä vielä veli ja kolme siskoa, vanhemmat sekä isovanhemmat asumassa saman katon alla. Vaikka perheen isä olikin ammatiltaan lääkäri, hoiti tuo kuitenkin varsin pieniä loukkaantumisia ja sairastumisia, eikä ollut niinkään rikkaiden hoitaja vaan köyhempien, ala- ja keskiluokan tohtori. Siitä syystä, vaikka tulot olivat maassa keskitasoa, ei rahaa kauheasti ollut suuressa perheessä. Silti, ruokaa oli riittävästi ja katto pään päällä, joten kenelläkään ei ollut syytä vikinään vaikkei niitä hienoja vaatteita ja tarvikkeita ollutkaan. Perheen vanhimpana lapsena Jack koki velvollisuutenaan isänsä auttamisen perheen elättämisessä ja siitä syystä tuo jo nuoresta iästä asti seurasi isänsä jalanjälkiä, opetellen lääkärin ammattia isän ohjastamana. Varttuessaan tuo pääsi auttamaan isäänsä, hoitamaan aivan oikeasti ihmisiä. Kaksi lääkäriä pystyi ottamaan kaksi kertaa enemmän potilaita, joten tulotkin kaksinkertaistuivat. Se helpotti perheen elämää huomattavasti, mutta ahkera ja pitkää päivää tekevä Jack ei koskaan siitä oikein ehtinyt nauttimaan.

Jossain vaiheessa Jackin isä alkoi jättää omia töitään vähemmälle, olihan hänkin jo aloittanut työnteon nuorena ja tahtoi pitää hieman taukoa, kun kerta perheessä nyt oli toinenkin mies tuomassa rahaa talouteen ja pitämään perheen yritystä pystyssä. Jackia itseään se ei kauheasti haitannut, näyttihän se vain, että isä luotti häneen ja oli se kyllä mukava joskus olla itse tekemässä ne päätökset, olla oma pomonsa. Vaikka rahaa ei tullut enää niin kovasti, oli se silti miehelle hyvä kokemus ja se sai hänet tuntemaan itsensä hyvinkin tärkeäksi ja arvovaltaiseksi. Saipa hän jopa tytönkin kiinnostumaan hänestä, hänen elämänsä rakkauden, Fatiman. Fatima ja Jack olivat erottamattomat, eräänä päivänä Jack kosikin tyttöä, johon Fatima suostui. Kihlatuilla ei tosin ollut mitään kiirettä pitää häitä lähiaikoina, he olivat vielä nuoria ja Jack oli kiireinen hoitaessaan ihmisiä sekä etsiessään yhteistä asuntoa hänelle ja Fatimalle.

Kaikesta ihanuudesta huolimatta, maalla ei mennyt hyvin. Sota naapurimaan kanssa oli riehunut jo jonkin aikaa, vaikka mitään ei ollut vielä Jackin asuttaman kaupungin lähettyvillä tapahtunutkaan. Rauha ei tietenkään jatkunut loputtomiin ja eräänä päivänä kaupunkiin hyökättiin, yllätyksenä kaikille, sillä kyseinen kaupunki ei ollut mitenkään strategisella paikalla eikä siitä nyt niin kauheasti saisikaan mitään omaisuutta suurimman osan sen asukkaista ollen köyhempää väestöä. Silti, sotilaat valuivat kaupungin kaduille, asukkaiden täytyen nopeasti päättää, jäädäkö jälkeen vai lähteäkö karkuun, mutta molemmassa tapauksessa tulevaisuus olisi ollut epävarma. Jack sai perheensä lähtemään rakkaasta talostaan ja kaupungistaan, onneksi, mutta itse hän aikoi jäädä jälkeen hoitamaan uhreja. Fatima ei lähtenyt ilman Jackia ja miehen vastalauseista huolimatta jäi toisen seuraksi, joten Jackin piti pitää muiden henkien lisäksi vielä kihlattunsakin hengestä huolta, mikä ymmärrettävästi teki varovaisuudesta entistä tärkeämpää. Parivaljakko ei voinut vihollisten nähden tehdä muuta, kuin piiloutua ja katsoa vierestä verilöylyä, odottaa sotilaiden poistumista alueelta ja yrittää hoitaa elävien haavoja. Uhreja oli monia, niin kuolleita kuin haavoittuneita, köyhien alueiden talotkaan eivät säilyneet liekeiltä, mutta arvokkaita ja hienoja rakennuksia nähtävästi suojeltiin tulelta. Syy selvisi parin päivän taisteluiden jälkeen vihollisten asettuessa kaupunkiin, ottaessa sen haltuunsa. Kaupungin omilla, pienillä joukoilla ei ollut mahdollisuutta, eikä apua koskaan tullut.

Jackin pienen klinikan jäänteistä loppui nopeasti tarvikkeet, ruokaa ei myöskään ollut ja moni menetti kotinsa, kuten myös lääkäri itse. Tietoa hänen omasta tai Fatiman perheestä ei ollut, mutta ainakin heillä oli toisensa turvanaan. Pikku hiljaa ihmiset joutuivat antautumaan ja jatkamaan elämäänsä sitten, kun viholliset eivät enää murhanneet nähdessä, vaikka mitään ei ollut. Jack ja Fatima myivät säästyneet tavaransa ruokaa ja tarvikkeita varten, mutta pian kävi selväksi, ettei se riittänyt. Turhautuneena Jackin oli pakko sortua varastamiseen, mutta pikku hiljaa sekin alkoi tuntua hyvältä ja oikealta, kun kerta niiltä tunkeilijoilta ja vain tunkeilijoilta varastettiin. Varkauden salat piti oppia varsin nopeaa, virheisiin ei ollut varaa ja varsin hyvin mies ne oppikin, kun ottaa huomioon sen, että molemmat kädet entiseltä varkaalta vielä löytyvät. Hyvin ei pariskunta vieläkään elänyt, nukkumapaikka vaihtui joka yö ja nälkä alkoi tuntua kovastikin. Elämä meni kokoajan vain rankempaan suuntaan, ihmisten muuttuessa aggressiivisemmiksi ja ahneemmiksi, ruoan ja rahan puute sai kaikki käyttäytymään kuin eläimet. Viidakon laki oli voimassa. Jackin ja Fatiman piti yrittää turvautua toisiinsa, mutta se ei ollut helppoa. Aina pystyi tulemaan hyökätyksi, varkaat kävivät myös varkaiden luona, missään ei ollut turvallista ja ruokaa oli aina vain vähemmän. Yhä useammin Jack vietti päivänsä ilman ruokaa, mutta jossain vaiheessa hän löysi pelastuksen alkoholista. Viina sai murheet unohtumaan aamuun asti, mutta aamulla sitä pystyi aina ottamaan lisää. Viinasta tuli loppujen lopuksi Jackin elämän ainoa kohokohta, pian mies varasti mieluummin alkoholia, kuin ruokaa, eikä sairaita enää hoidettu. Ymmärrettävästi Fatima kyllästyi kihlattunsa käytökseen ja eräänä päivänä nainen olikin kadonnut omille teilleen. Se oli shokki Jackille aluksi, mutta ymmärsi pikku hiljaa, miksi niin oli käynyt. Jos hän katsoo ajassa taaksepäin, toteaisi hän se päätöksen olleen kaikkien kannalta parempi, vaikka tarina meni vielä rumemmaksi, ennen kuin helpotusta tuli.

Ilman Fatimaa mikään ei pitänyt Jackia kurissa. Viina oli elämä, kännissä tapeltiin ja saatiin turpaan, etenkin kun mies innostui näpistelemään humalassa typeryyttään. Varastaminen oli ainoa asia, mikä piti hänet hengissä ja silloinkin vain hädin tuskin. Paikoitellen hän mietti, oliko elämässä enää mitään elämisen arvoista Fatiman hylättyä hänet, mutta silti hän sinnitteli. Vuosien vierähtäessä ei Jackin kotimaata enää ollutkaan toisen maan vallatessa sen kokonaan, mutta elämästä hävinneelle maalle tuli kyllä loppupeleissä helpompaa. Jackin asuttaman kaupungin asukkaita ei enää syrjitty aivan niin paljon, vanhoja asukkaita muutti takaisin ja jälleenrakennus alkoi, ruoan ja vaurauden tullessa takaisin kaupunkiin asukkaiden myötä. Jack ei tosin ikinä nähnyt perhettään, eikä kyllä oikeastaan etsinytkään; joko he olivat jääneet uuteen asuinpaikkaansa tai olivat kuolleet, mutta varmaa tietoa ei ollut mistään. Kaupungin tila parani, mutta Jackin ei. Hän oli edelleen koditon juoppo ja varas, varastaen elantonsa ja juoden surunsa kujien pimeydessä pois, yksin.

Päivät muistuttivat toisiaan, vuosi vuodelta Jackin elämässä ei tapahtunut mitään muutosta. Hieman hän oli kuitenkin onnistunut edistymään elämässään, tajutessaan edes, kuinka alkoholi pilasi elämänsä. Pikku hiljaa tuo oli onnistunut pääsemään kokoaikaisesta juomisen tarpeesta, mutta ei se viina kuitenkaan kokonaan elämästä ollut lähtenyt. Eräänä päivänä Jackin ollessa pienessä hiprakassa sataman lähettyvillä, yrittäessään nukkua yön pimeydessä, kuuli mies omituisia ääniä. Ehkä oikein kännissä mies olisi vain jatkanut uniaan, mutta selkeät taistelun tai muuten vain vihamieliset äänet herättivät miehen huomion hiljaisessa yössä. Järkevänä tuo kuitenkin vain katsoi piilosta tapahtumia, eikä hortoillut paikalle, vilkuillen nurkan takaa varjoista kuunvalossa tapahtuvaa yhteenottoa. Hämärässä ei näkynyt kauhean hyvin, mutta selvästi jotain naishenkilöä jahtasi joukko miehiä, ärtyisiä sellaisia. Nainen sai puukosta parikin kertaa kylkeensä, miesten lopulta nakatessa varsin elottomannäköisen naisen laiturilta alas veteen molskahduksen kera. Joukkio näytti tyytyneen naisen kohtaloon ja lähtivät paikalta, mutta Jack uteliaisuuttaan lähestyi laituria, tahtoen varmistaa tapahtuneen. Meren pinta oli tyyni, eikä naista näkynyt, tosin hetken päästä kuplia nousi pinnalle ja niiden jälkeen naisen kasvot äänekkäästi happea ottamaan. Niin mies kuin nainenkin näyttivät varsin äimistyneiltä toistensa läsnäoloon, naisen ymmärrettävästi ollen hieman varuillaan oudon miehen huomatessa hänen olevan vielä elossa. Silti mies hetken mietinnän jälkeen kiskoi naisen kuiville huomatessaan veden värjäytyvän punaiseksi naisen ympärillä ja sai kuin saikin vakuutettua naiselle, ettei tahtonut tuolle pahaa.

Jackilla ei ollut tarvikkeita syvien puukotushaavojen hoitoon, mutta kekseliäisyyttä ei entiseltä lääkäriltä puuttunut. Alkoholia hänellä oli vaikka millä määrin, ja vaikka ei viina ihanteellisinta siihen ollutkaan, puhdisti se haavan aivan tarpeeksi hyvin. Tämä tapahtuma sai hänet lopettamaan juomisen miltei kokonaan, säästäen viinat mieluummin potilaalleen niin haavojen puhdistukseen kuin kivunlieventämiseenkin, varastamisen myös palatessa takaisin ruoan ja lääkärintarvikkeiden näpistämiseen. Jack ei antanut naisen lähteä, ennen kuin tuo oli parantunut. Hän tunsi taas olonsa jotenkin tärkeäksi ja hyödylliseksi, ja pikku hiljaa hän myös ystävystyi naisen kanssa heidän varsin erilaisista taustoista huolimatta. Vaikka naista ei silloin Madame Poisoniksi kutsuttukaan, on se naisen nimi nykyään, aivan kuten Jackin nimi on Jack. Madame Poisonin haavojen vihdoin parantuessa oli Jack oikeastaan aika masentunut, vaikka lääkäri olikin. Potilaan parantumisen piti olla hyvä asia, mutta hän tiesi toisen lähtevän, olihan toinen yrittänyt sitä jo monta kertaa. Jack ei tahtonut menettää ystäväänsä, mutta naisella olikin hänelle varsinainen yllätys. Naisella oli unelma alkaa merirosvokapteeniksi, mikä todellakin oli outo idea, sai Poison monta kertaa vakuuttaa miehelle, että oli tosissaan. Eikä siinä vielä kaikki, hän tahtoi vielä Jackin tulevan mukaan, perustaa miehistön yhdessä hänen kanssaan. Jack oli varas, kyllä, mutta hän ei varastamisesta pitänyt, eikä myöskään raiskaamiset, tappamiset ja talojen polttamiset kauheasti innostaneet, olihan hän kokenut jo, miltä hyökkäys omaan kotiin tuntui. Silti, hän tiesi Madame Poisonin olevan varsin oikeudenmukainen, eikä uskonut toisen aivan sellaisiin puuhiin alkavan ammatinvalinnastaan huolimatta. Hän tiesi myös toisen olevan varsinainen rämäpää ja hankkiutuvan ongelmiin, aivan kuten heidän tavatessaan, joten nainen tarvitsisi jonkun parsimaan tuon kokoon vahingon sattuessa. Pitkän mietinnän jälkeen Jack suostui liittymään Poisonin outoon ideaan, sillä ehdolla, ettei miehen itse pitäisi koskaan ketään satuttaa, hän on miehistössä vain toisia auttamassa. Silloin Jack päätti myös ottaa nykyisen nimen käyttöönsä ja aloittaa uuden elämän merellä, uusissa paikoissa, uusien ihmisten kanssa. Kymmenen vuoden jälkeen merirosvomiehistö on vieläkin pystyssä ja molemmat perustajajäsenet elossa, eikä Jack usko koskaan lähtevänsä Madame Poisonin rinnalta. Joskus vielä ikävä kotimaata, perhettä ja Fatimaa kohti kaivaa, muttei hän tahdo mennä takaisin. Ei hän tahdo tavata heitä ja puhua niistä hänen kauheimmista teoista kauheimpina aikoina, etenkään Fatiman kanssa. Ei vielä, ei ehkä koskaan. Kuka tietää, jos he ovat enää edes elossa.


Muuta:
-Syntynyt 19.7.
-Horoskooppimerkki olisi siis rapu.
-Kumpikin käsi on yhtä hyvä käyttämään asetta, vaikkakaan sitä ei Jackin tapauksessa varmaan voi hyväksi kutsua
-Käyttää silti tärkeissä asioissa oikeaa kättänsä, sillä se on tarkempi.
-Rakastaa teetä.
-Osaa tiirikoida.
-Inhoaa neuloja, jos niitä pitää omaan ihoon tökkiä, ammatista huolimatta.
-Ei omista tarvikkeita suuriin operaatioihin, eniten hän on varautunut haavoihin ja murtumiin.
-Harjoittaa myös omasta maastaan tulleita luontaislääkkeitä ja sekoittelee omia yrtti- ja kasvisotkujaan. Jotkut toimivat, toiset eivät.
-Omistaa lukulasit ja tarvitsee niitä saadakseen mitään selvää luettavasta tekstistä.
-Osaa tietenkin lukea ja kirjoittaa.
-Vaikkakin hän mieluusti hoitaisi muitakin otuksia kuin vain ihmisiä, ymmärtää hän kuitenkin tietävän muiden olioiden anatomiasta hyvin vähän, eikä luultavasti osaisi auttaa aivan yhtä hyvin.
-Nukkuu aika huonosti, herää pieniinkin ääniin.
-Ei syö paljoa, vaikka ruokaa olisi.


Vahvuudet ja heikkoudet:
+Ketterä
+Älykäs
+Luotettava
+Osaa olla huomaamaton
+Osaa tietenkin paikata murjottuja ihmisiä
+/-Pelottava
-Ei ole vahva
-Huono kunto
-Ei näe lähelle hyvin ilman laseja
-Huono taistelija
-Ei mitenkään kauhean komea ilmestys
-Ei osaa olla ystävällinen tuntemattomille
-Cryptissä hänen eksoottisempi ulkonäkönsä kääntää kasvoja


Pelit:

Menossa -

Pelatut -
Varjojen herra - Demi-Lune
Mikä kesti? - Evelyn Poison, Fred Westmount

Tavatut henkilöt:
Madame Poison - Asiallinen, mukava nainen, kauniskin. Merirosvoksi hyvin kiltti, mikä ei ole paha asia. Oikeudenmukainen ja hyvä ystävä, omalla tavalla Jackin pelastava enkeli. Muiden edessä suhde on hyvinkin asiallinen eikä montaa sanaa vaihdeta, kahdestaan sitä voi puhua sellaisista asioista, mistä ystävät yleensäkin.

Evelyn Poison - Madame Poisonin suojatti. Vaikka ei suinkaan ole tytölle yhtä mieluisa tai vietä tuon kanssa niin paljon aikaa kuin Madame Poison itse, tietää hän kuitenkin tuosta aivan tarpeeksi kohdellakseen tuota jonain muuna, kuin ventovieraana. Evelyn on hyvinkin omapäinen, mutta Jack tietää Madame Poisonin tietävän, mitä tekee. Silti mies on aina valmis auttamaan, vaikka häneltä ei sitä apua ensimmäisenä tulla pyytämäänkään.

Demi-Lune - Naiivi haltiatyttönen. Utelias tapaus.

Fred Westmount - Rasittava nulikka, joka ei kyllä ymmärrä oman eikä muiden turvallisuuden puolesta mitään.

~~~~~~~~~~~~~~