Raban

Tänne kaikki hahmot, jotka ovat puolueettomia.

Valvojat: Crimson, Ivy

Raban

ViestiKirjoittaja suskari » 10 Loka 2011, 12:04

Nimi: Raban
Ikä: 17-vuotta
Sukupuoli: Uros/mies
Laji: Kettu anthro
Puolue: Puolueeton
Pituus/Paino: 159 cm pitkä ja painaa noin 50 kg (joskus vähemmänkin, riippuu miten on saannut syötyä)
Seksuaallinen suuntaus: Hetero

Ulkonäkö:
Ruumiin rakenteeltaan Raban on hoikka ja kevyt rakenteinen nuorukainen, jolta löytyy jonkin verran lihasta kehostaan ja pituutta 159 cm verran, joten mistään isosta tankista ei ole kysymys. Turkin väritykseltään Raban on harmaan erisävyinen, mutta pääosin tuo on tumman harmaa ja vain osa kasvoista, korvien sisäosat ja kaula leuan alta ovat vaaleamman harmaat. Korvien päät ovat mustat ja ainoa valkoinen osa koko ketussa on tuon valkoinen hännänpää, mikä nyt yleensäkin on ketuilla valkoinen. Silmät ovat kirkkaan keltaiset ja pupillit kapeat liki kissamiaset.

Arpia Rabanilla on hieman siellä täällä, kiitos menneisyydessä sekaantumisen tappeluun, pieniä arpia jotka näkyvät hyvin nuhruisen repeytyneen pitkähihaisen paidan alta kohdista, joista paita on revennyt. Näkyvimpiä arpia ovat sitten selässä olevat kolme pitkää haavaa, sekä nilkassa oleva leikkausarpi jonka ympärillä Raban pitää pientä sideharso kerrosta, koska nilkka ei hoidosta huolimatta ole aivan parantunut ja sideharso tukee nilkkaa hieman. Nilkka ilmoittaa itsestään usein pienillä kipu kohtauksilla jotka menevät nopeasti ohi. Nilkkansa takia Raban ei voi hyppiä kovinkaan korkeilta alas ilman että kaatuisi turvallensa ja saattaa toisinaan kipeimpinä päivinä haittaa kävelyä pahastikkin.
Päällään Raban sitten pitääkin varastamaansa ruskeaa pitkähihaista paitaa joka lievästi sanottuna hieman kärsinyt niin hihoista kuin vähän muualtakin. Paidan alla Raban ei pidä mitään, koska ei ole onnistunut sinne mitään hankkimaan. Jalassaan ketulla on löysät tummat, hieman harmahtavat housut jotka ovat myös jonkin verran kärsineet ajan saatossa ja pysyvät jalassa ruskealla narulla johonka Raban on myös laittanut ainoan aseeksi kelpaavan puukkonsa roikkumaan kotelostaan. Kenkiä Raban ei käytä.

Kaulassa Raban kantaa äitinsä antamaa korua, jonka avulla löytää haltia takaisin haltia kylään aina jos on mennyt sen ulkopuolelle. Koru itse on tehty hopeasta ja se on pyhitetty joskus aikanaan kirkossa, ja sen päässä roikkuu hopeinen puu jonka runko osassa on kaunis valkoinen puhdas timantti. Timantti hohtaa kun haltia kylä on lähellä ja antaa vapauden nähdä sen sellaisenaan kuin se onkin paikoillaan kauempanakin katsottuna.

Luonne:
Luonteeltaan Raban on melko hiljainen ja ujo, sekä arka vieraita kohtaan ja saattaakin olla melko hiljainen aluksi sekä melkolailla myöntäilevä seuralainen uskaltamatta paljoa sanoa vastaan mistään täysin vieraalle henkilölle. Raban on myös melko sinisilmäinen asioiden suhteen eikä osaa välttämättä nähdä selkeästikkin ilkeän näköisissä henkilöissä mitään pahaa, vaan saattaa mennä noiden kanssa iloisesti juttelemaan jos nuo näyttävät seuraa vailla olevan.. ja juosta sitten karkuun häntä koipien välissä. Mikä on taas tehnyt nuorukaisesta varovaisen vieraita kohtaan- erityisesti jos paikalla on useampi kuin yksi henkilö-, eikä oikein mielellään itse mene kenenkään kanssa juttelemaan, eri asia jos nuo itse viitsivät ketulle tulla juttelemaan.

Mutta jos Rabanin kanssa saa pienen luottamuksen kipinän aikaiseksi tuo saattaa olla yllättävänkin puhelias seuralainen kertoen omia asioitaan seuralaiselleen oikein mielellään, sekä kysellen uteliaasti vieraan asioista. Erityisesti Raban on kiinnostunut "rikkaampien" asioista, koska ei ole koskaa esimerkiksi nukkunut sängyssä tai mitään muutakaan ylellisyyksissä elännyt ja voit olla varma että utelias kettu voi kysellä sinulta näitä asioita vaikka maailman loppuun asti. Ja vaikka varasteleva köyhä onkin on ketun sydän täysin paikallaan ja tuo on hyvin ystävällinen persoona, eikä osaa vahingoittaa ketään fyysisesti millään asteella, paitsi silloin jos on itse uhattuna tai vaarassa. Tappamiseen Raban ei kuitenkaan sortuisi mistään hinnasta, ja millä lihas voimalla Raban ketään edes tappaisi? Ei millään, ja tämän seikan takia Raban ei halua itsekkään taistella mielellään, koska on fyysisesti isompia karjuja vastaan hyvin heikoilla vaikka nopeampi varmasti onkin. Juoksee mielummin karkuun kun jättää itsensä nyrkkeilysäkiksi.

Menneisyys:
Rabainin elämä ei alkanut sillä kaikkein ihanimmalla tavalla syntyessään suoraan kylmälle kadulle haltiakylään ei-niin-toivottuna lapsena äitinsä helmoissa, joka koitti parhaansa mukaan elättään pienen poikansa elämän ensi vaiheilta ilman minkäänlaista apua. Isä kun oli lähtenyt ajat sitten omille teillensä jättäen raskaana olevan naisen hoitamaan yksin lastaan kadulle kun oli saannut parempaa silmä ruokaa. Rabanin isä myös aluperin johdatti Rabanin äidin haltia kylään aikomuksenaan aluksi perustaa tämän kanssa perheen turvassa ihmisiltä, jotka kuitenkin muuttuivat uuden naisen astuttua kuvioihin.

Vuodet vierivät Rabanin kasvaessa ja selvitessä elämän vaarallisimmista vaiheista äidin alkaessa opettamaan nuorelle pojallensa kuinka kadulla voidaan selvitä niin varastamalla muilta, tai sitten rehellisesti kerjäämällä ruokaa tai muutaman kiven kokonaiseen leipään. Mutta ainoan asian minkä äiti kielsi pojaltaan kokonaan oli tappaminen, koska siintä saattoi joutua pahoihin ongelmiin ja nuori Raban pisti tarkkaan tämän opetuksen muistiinsa -on tälle opetukselle uskollinen tänäkin päivänä.
Eräänä päivänä Rabanin äiti kuitenkin lähti yksin etsimään elantoa kaupungilta lapselleen ja itselleen käskien poikaansa odottamaan paluutaan tutulla kujalla, mutta tuo ei kuitenkaan koskaan palannut 8-vuotiaan poikansa luokse vaikka Raban odottikin tuon paluuta monta tuntia nälkä mahassa kurnien. Kunnes kylmä totuus paljastui: hänen äitinsä ei koskaan palaisi vaikka kuinka odottaisi. Raban ei itse sitä tiedä tänäkään päivänä, mutta hänen äitinsä jäi kiinni varkaudesta ja joutui tiilenpäitä lukemaan siintä hyvästä.

Nuori Raban joutui itse kovaan kouluun joutuessa itse hankkimaan elantonsa tehden virheitä ja onnistuen välillä enemmän tai vähemmän paremmin, mutta ajan kanssa nuori ketun poika oppi itse miten kadulla voitaisiin selvitä omin voimin. Sinä aikana Rabanin onnistui myös hankkimaan pyykkkinarulta itselleen nykyiset vaatteensa (vanhat kun alkoivat pieneksi jäädä), vaikka saikin vihaisen omistajan kimppuunsa päästen kuitenkin nopeiden kinttujensa avulla karkuun kevyesti. Kuitenkin pako matkallaan Raban törmäsi vahingossa johonkin tuntemattomaan henkilöön kaatuen hetkeksi aikaa takamuksillensa maahan, mutta ei jäännyt sen pidemmäksi aikaa tuon kanssa keskustelemaan kadoten kujille vaate nippunsa kanssa. Kauaa kettu ei kuitenkaan saannut olla rauhassa kun tämä henkilö, johon hän oli törmännyt vahingossa, tulikin Rabanin luokse. Kettu totta kai säikähti pahanpäiväisesti tulijaa vetäen ainoan aseeksi kelpaavan puukkonsa esille.. Kävi kuitenkin selväksi ettei vieras ollut kiinnostunut ketusta sen enempää kuin että tuota oli käynnyt poikaa sääliksi ja antoikin tuolle muutaman hassun kolikon tuoreeseen leipään jos haluaisi ostaa esitellen samalla itsensä. Kymmenen vuotias Raban esitteli itsensä myös muukalaiselle. Raban ja haltia tutustuivat jonkin aikaa toisiinsa sinä päivän aikana, kunnes haltian oli aika poistua ja jättää nuorukainen jälleen oman onnensa nojaan.

Muukalaisen tapaamisesta noin kolme vuotta eteenpäin, Rabanin ollessa jälleen ruuan haku reissullaan tuo törmäsi aivan sattumalta kapakka tappeluun johon tuo hölmönä meni sekaantumaan auttaakseen vähempi osaista parhaansa mukaan. Autettava kyllä pelastui, mutta Raban itse jäi jengin nyrkkeilysäkiksi onnistuen juuri ja juuri pakenemaan pahoin loukkaantuneena. Erityisesti pahan kolhun sai Rabanin vasen nilkka, joka vaivasi pitkän aikaa nuorukaista. Sairaalaan tai parantajan hoidettavaksi Rabanilla ei ollut kuitenkaan varaa mennä hoitamaan itseään, tai ainakin niin pitkään kun sama tuttu haltia ilmestyi jälleen kuvioihin ja lupautui maksamaan nuorukaiselle tarvittavan parantamisen ja hoidon.
Parantumisen jälkeen Raban palasi takaisin kadulle yhtä köyhänä kun oli aina ollutkin.

Kyvyt/Aseet:
- Rabanilla ei varsinaisesti ole kykyjä, mutta hän on nopea jaloistaan ja ketterä liikkumaan ahtaissakin paikoissa, kiitos pienen ketterän ruumiinsa.
- Hieman tylsä ja ruosteessa oleva puukko, jota kantaa narusta tehdyllä vyöllä

Muuta:
- Ei osaa kovinkaan hyvin lukea, eikä osaa kirjoittaa laisinkaan
- Vaikka kirjoittaminen tai lukeminen ei luonnistu, on kettu oikein taitava piirtäjä. Ainakin silloin harvoin jos pääsee jotakin piirtämään ja saattaakin kerätä monta kuukautta rahaa vain ostaakseen vähän paperia ja kyniä piirtääkseen.
- Kantaa kaulassaan lumottua korua, jonka avulla pystyy löytämään mistä tahansa takaisin haltia kylään. Korua pystyy käyttämään vain henkilöt joilla on hyvät aikomukset haltioita tai haltiakylää kohtaan. Ja jos joku jolla on pahat aikomukset laittaessaan koru kaulaan niin koru palaa automaattisesti omistajansa kaulaan roikkumaan. Pimeyden olennotkaan eivät tätä pysty käyttämään, koska se on pyhitetty. Eikä korua voi tuhota fyysisillä keinoilla (kuten vaikka lyömällä nuijalla) tai edes tuhota loitsujen avulla.

Kayden - "Hyvin hyvin pelottava mies!"
suskari
 

Paluu Puolueettomat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron