Lyron Brell


Tänne kaikki hahmot, jotka ovat puolueettomia.

Valvojat: Crimson, Ivy

Ritari
Ritari

Viestit: 1227

Liittynyt: Su Huhti 10, 2011 1:35

Paikkakunta: The Land

Viesti Su Joulu 11, 2011 3:21

Lyron Brell

Pelaaja: Nipustin
Hahmon nimi: Lyron Brell
Ikä: Susi muodossaan Lyron on 7-vuotias, ihmisen iässä se olisi 49, jolta mies ruumiillisesti melkein näyttääkin, ainoastaan nuorekkaammalta kuten haltiat yleensäkin. Ei Lyron vanhalta näytä vielä ollenkaan. Eli koska mies on haltia, hänen ikänsä on kuitenkin satoja vuosia, hän itsekkään ei jaksa enää laskea.
Laumanasema: Alfa uros, johtaja
Rotu: Muodonmuuttaja, Susi/haltia
Sukupuoli: Uros/mies
Pituus/paino: Sutena säkä 145 cm, paino noin 100 kg
Miehenä pituus 180 cm ja paino noin 65 kg
Puolueeton

Ulkonäkö~
Taidokkaan taiteilijan näkemys komeasta haltiamiehestäni :) Kuva (c) Mori
Lyronin susi- ja haltiamuodolla on paljon yhtenäisyyksiä;
Susi muodossaan Lyronin turkki on koko musta, laskematta mahanalusta joka on valkoinen etutassujen välistä hännänaluseen. Turkki on sileää ja ihanan silkkistä vaikkei se olekaan susille normaalia. Haltiana Lyronin hiukset ovat myös mustat ja silkkiset. Ne ovat pitkät ja ylettävät puoliselkään. Hiukset ovat aina auki kun mies harvoin näyttäytyy haltiamuodossaan. Valkoinen mahanalus symboloi Lyronin ihon väriä joka on siis vaalea, kuin miltein valkea.
Mies on normaaleja susia huomattavasti kookkaampi ja siten voikin olla pelottava ilmestys metsässä yksin kulkeville. Lyronin säkäkorkeus on noin 145cm ja päälaelta mitattuna se on noin 170cm.
Haltia muodossaankin herra on komean pituinen, noin 185cm, eli hieman pidempi mitä susimuodossaan.
Lyronin silmien väri ei muutu hänen muotonsa vaihtuessa, se on aina tumman vihreä.
Keholtaan mies on laiha ja sulava, hänen kehoaan voisi luonnehtia naiselliseksi; molemmissa olomuodoissa. Mutta se ei tarkoita että mies olisi heikko, hän ei ole laumansa johdossa pelkästään älykkyytensä vuoksi.

Susi: Jalat ovat pitkät ja sulavat, kertovat siitä että saalistaja on ketterä ja nopea. Häntä on pitkä ja pitkäkarvainen. Lyronin korvat ovat pitkät ja selkeästi suipot, niin paljon haltioiden korvia muistuttavat kun suden korvat vain voivat olla. Ne ovat leveän kallon vastakkaisilla puolilla, eivät siis lähekkäiset. Kallo on kuten jo mainittua melko leveä, mutta kaulan ja kuonon pituus tasapainottaa tämänkin ronskiuden niin että siitäkin saa herkästi tyttömäisen vaikutelman. Ei siis mikään maskuliinisin alfa uros.

Haltia: Vaikkei Lyron olekaan vaalea hiuksinen, kuten suurin osa metsän haltioista on, hän on silti samaa rotua. Hänen kaltaisiaan vain on vähemmistö.
Kasvoiltaan mies on hyvin arvaamaton. Jos naiset viehättyvät miehestä, se yleensä tulee miehen salaperäisestä ulkonäöstä ja mysteerisestä katseesta. Tai ehkä joistakin naisista sirot miehet ovat ihania.
Lyronilla on lantiollaan housurajan tuntumassa vasemmalla puolella pikkuruinen tatuointi, kuva mustasta sudesta. Tatuointi on vain seitsemän senttiä. Susi on seisovassa asennossa ja katsoo sitä katsovia päin, häntä varautuneena alhaalla ja hieman kumarassa.
Silmät miehellä ovat hieman kierot ja viirumaiset. (Kierot = ulkokulmista ylempänä mitä sisäkulmista)
Kasvot ovat yhtälailla laihat niin kuin mies itsekin, vähän ehkä luisevan näköiset koska poskipäät näkyvät selvästi ja poskien kohdalla on havaittavassa pikkuinen varjo, kuoppa. Muuten hän on kasvoiltaan oikein sievä. Kulmat ovat ohuet ja ihan ystävällisen näköisesti kaarevat, mutta kun ne yhdistetään miehen kasvojen muuhun olemukseen, ei mies silti näytä ystävälliseltä vaan juuri kaikki tämä aiheuttaa miehen mystisyyden, Lyronia oli hyvin vaikea tulkita. Susimuodossa se oli yksinkertaisempaa kuin olivat myös murina, korvat ja häntä (+muu kehonkieli) josta niitä lukea.
Moni sanookin Lyrenin olleen susi aivan liian kauan ja näin unohtaneen miten haltiana itseään oikein ilmaistaan.

Miesmuotoon muuttuessaan Lyronilla ei tietenkään ole vaatteita, sillä minusta on typerää että koiralle niitä yhtäkkiä jostain ilmestyisi. Mutta miehellä on omassa kotiluolassaan aina vaatekappaleita joita käyttää jos joutuu jostain syystä lähtemään ihmistenilmoille. Hänen asustukseensa kuuluu valkea kauluspaita joka napitetaan edestä kiinni. Mustat housut jotka yltävät nilkkoihin asti, jossa lahkeet kylläkin peittyvät miehen nahkaisiin pitkävartisiin saappaisiin. Saappaat ylettävät puoleen väliin pohjetta. Housuissa on paksu ruskea vyö jossa saattaa matkan tarkoituksesta riippuen roikkua tikari tai pussukka. Asusteen kruunaa musta viitta jossa on huppu huonoa säätä varten, muulloin mies ei pidä sitä päässä. Viitta on vain ylhäältä kiinni muutamalla lenkillä jotka pujotetaan vastakappaleisiin.
Yleensä Lyron tunnistetaan kaupungeissa jo pelkästä hajuvanan jättävästä koiralauman hajusta, joka kulkee mukana tietysti haltiamuodossakin.
Oikeastaan kun tiivistää Lyron on hyvin kaunis mies (komea) ja varmasti monen neidon unelma. Niin siis kaikkien niiden neitojen jotka eivät halua itselleen jättimäistä lihaskimppua tai kaljamahaa.

Luonne~
Lyronista vaan ei ota selvää.
Lyron on elänyt eläimenä niin kauan ettei hänen kykynsä ilmaista itseään humanoidi muodossaan ole oikein mistään kotoisin. Lyronin ajatuksiin pääsee, kysymättä, pääasiassa käsiksi mikäli tuntee koiraeläinten elekielestä jotain, sillä haltiamuodossaankin eleet tulevat yllättävissä tilanteissa alitajununnan ohjaamina susimaisesti. Ilmeettömyyden sisällä Lyron on kuitenkin todellinen alfa, johtajahahmo. Perheen menetys on jättänyt häneen jälkensä ja hukkaonkin susille tyypilliseen tapaan todella laumatietoinen ja suojelee omiaan viimeiseen asti. Hänellä on myös ihan oma paikkansa sydämessä väärinymmäretyille olennoille, ei ainoastaan toisille muodonmututajille. Lyron harvoin asettu sivustakatsojan rooliin koskaan, eikä hän mieluusti katsokaan sivusta jos hänellä olisi mahdollisuus auttaa. Apua ei kuitenkaan jaeta naiivisti ympäriinsä kenelle vain. Jos hänen häätäsensä nuoruudessa "omiensa" eli haltioiden parista hirviönä on opettanut miehelle mitään niin sen ettei erilaisia, friikkejä, kohdella reilusti. Kaikkea erilaista pitää pelätä ja pelko taas ajaa monet tekemään paljon ennalta-arvaamattomiakin ratkaisuja, jos uskovat sen olevan edellytys hengissä säilymiselle. Lyronistä on kehittyneen elekielenlukutaitonsa vuoksi aina ollutkin jokseenkin etevä arvioimaan muukalaisia, mutta se on kehittynyt laumanjohtajan roolissa entisestään.
Kuten hyvän johtajan kuuluu, mies on kuin rauhallisuuden tyyssija, mutta tosipaikan tullen raivokkaampi kuin laivallinen vihaisia piraatteja saadessaan kiinni roiston, joka pihisti heidän aarteensa. Ei pidä tosin unohtaa toista hyvän alfan ominaisuutta nimittäin sitä kuinka lempeästi ja johdonmukaisesti tämä uros kohtelee laumaansa. Johtajana hän on todellakin oikeuden- ja johdonmukainen. Hän ei suotta suosi ketään, edes itseään.

Kun Lyron kulkee haltiamuodossaan, hänestä on vaikea lukea mitä mieltä tämä on asioista, ellei varta vasten kysy. Niin tai tietysti suututa tätä todella pahanpäiväisesti. Miehen silmissä on jotain hyvin puhuttelevaa ja kiehtovaa, mystistä. Kuin hänen koko persoonansa kiteytettynä yhteen katseeseen, joka säilyy muuttumattomana myös susiolomuotoon.

Rakkauttaan mies ei ole kovin hyvä osoittamaan, eikä häntä kukaan ensimmäisenä kuvailisi tunteikkaaksi. Useita rakkaustarinoita miehellä ei ole kerinnyt olla vaikka hän on paljon elämää jo nähnyt. Yksi niin merkittävä että siitä syntyi hänelle vahinkokaksoset joista toinen asuu lauman kanssa ainoana ei-muodonmuuttajana.
Verbaalisessa itsensä ilmaisussa Lyron ontuu usein. Kyllä hän osaa puhua, välillä viisaitakin, mutta tunteet ilmenevät jo elekielestä, miksi niistä pitäisi puhua erikseen? Vaikka miehen sydän soittaisi rakkauden suloista sambaa jollekin naaraalle, ei mies sitä sanoilla turhaan ilmoittele, saati että tekisi paljoa romanttisia eleitäkään. Jos rakkaus asia joskus tulisi puheeksi, ei miestä hävetä asiasta puhua, mutta rakkauden tunnustus tulee kuin puhuttaisiin jostain täysin luonnollisesta kuten kyllä minäkin tarvitsen ruokaa pysyäkseni hengissä - ihmetyksellä siitä että toisen täytyi kysyä jotain näin itsestäänselvää.

Lyron on peto, joten hänen hampaansa sekä kyntensä eivät loju käyttämättöminä, muttei hän usko tarpeettomaan väkivaltaan. Kuten eläimet hän ei ensisijaisesti haasta riitaa, mutta tietää milloin omaansa pitää ryhtyä puolustamaan ja silloin taistellaankin tosissaan. Mitään aseita Lyron ei koskaan ole opetellut käyttämään sillä aikanaan haltijana hän uskoi todella puhtaasti pasifistisiin ajatuksiin, että tämä sota eri rotujen välillä on turhaa ja kaikkien tulisi tulla juttuun keskenään.

Menneisyys~
Päällimmäisenä kaikilla on kuitenkin kysymys miten mies voi olla susi ja haltia yhtä aikaa, mutta malttakaa hetki, se selviää tässä samalla.
Eli Lyronin syntymä. Miehen isä ja äiti olivat haltioita, molemmat enemmän taiasta kiinnostuneita mitä metsästykseen tai sotimiseen innostuneita. Isä oli oikein etevä taikaesineiden kanssa ja äiti tykkäsi enemmän loitsuista. Molemmat hänen vanhemmistaan osasivat taian muodonmuutokseen mutta aina eri eläin, eikä se ollut kuin hetkellistä. Isä yritti löytää taikaesineistä ratkaisua, kuinka pystyä hallitsemaan muodonmuutosta, kuinka pystyä olemaan eläiminä niin kauan kuin vain halusi. Myös äiti etsi ratkaisua, mutta puhtaasta magiasta. Hän tutki olisiko mahdollista että heidän taikansa ei ollut riittävän vahvaa, tai vaikuttiko jokin luonnonilmiö siihen. Samalla hän myös tapasi ja tutustui rotuihin, jotka olivat olleet muodonmuuttajia koko elämänsä, kahden muodon välissä ikuisesti. Lopulta äiti kiinnostui taikatutkimuksien ohella myös alkemiasta. Molempien vanhempien tutkimukset ja testaukset tuottivat hedelmää, muttei kumpikaan heistä onnistunut täydellisesti.
Eräänä ihanana talvisena päivänä, heille syntyi poikalapsi. Molemmat vanhemmista olivat aidosti onnellisia ja tuntuivat saavan elämäänsä muutakin ajateltavaa kuin taikuuden. Tai ainakin melkein.
Isä millään kyennyt luopumaan kaikesta ja jatkoi kokeitaan, lopulta onnistuen muuttamaan itsensä eläimeksi, sudeksi oikeastaan. Mutta lopullisesti.
Kun miehestä tuli sillä tavalla eläin, tämä yritti surmata oman poikansa joka oli vasta ihan pieni vauva, koska halusi naaraan huomiota niin kovasti. Lyronin äiti puolusti heidän yhteistä pientä vauvaansa käymällä Lyronin isää vastaan. Äidillä oli yhä oma ihmisen järkensä, joten onnistui jotenkin voittamaan miehensä. Kun mies oli tajuttomana, äiti piti huolen että lukitsi tämän turvalliseen häkkiin, josta hänen oma miehensä, lapsen isä, ei varmasti pääsisi ulos. Sillä hänestä ei ollut surmaamaan omaa miestään, vaikkakin tästä oli tullut hirviö.
Äiti luopui taikuuden harrastelusta elämäntyönään ja meni töihin puutarhoille. Hänellä oli ihana hellä ja lämmin kosketus jonka Lyron muistaa koko ikänsä. Se sama kosketus sai kaikki puutarhan kukat kukoistamaan. Niin ainakin Lyron uskoi.
Vauvasta varttui lapsi, pienokaisesta varttui teini-ikäinen. Siinä iässä Lyronin äiti ei enää voinut kiistää pikku poikansa lahjoja magian saralla, pojan auran aisti vähemmänkin kokeneet taikurit ja pikkuisesta taaperosta asti pojalla oli ollut kykyjä. Tämä puhui eläimille, se ei ollut maagilta mitenkään kovin ihmeellinen temppu mutta poika oli ollut vielä ihan pieni lapsi jo tehdessään sitä.
Kun poika vielä vähän varttui, häntä alkoi kiinnostaa hänen isänsä kohtalo. Äiti piti miestään lukittuna heidän asuntonsa kellarissa, synkkänä salaisuutena joka verhosi heidän perhettään. Kyllä mies antoi äidin koskea itseään, muttei koskaan kenenkään muun, ei edes oman poikansa.
Lyronin äiti ei voinut tietenkään salata pojaltaan totuutta ja antoi sekä omansa, että miehensä muistiinpanot vuosien varsilta poikansa luettavaksi. Lyron todella tulkitsi kaiken sen materiaalin läpi ja muunteli sitä hieman. Hän lopulta löysi yhdistelemällä molempia tieteitä keinon luoda sinetti joka auttaa hallitsemaan muuttumista.
Lyron suoritti rituaalin, johon mies tarvitsi muun muassa verta omasta maailmastaan ja tulevan vartalonsa verta, jotta hän voisi aina palata kumpaan tahansa muotoonsa. Niinpä Lyron sai äidiltään ja isältään verta kokeeseensa ja suoritti sen. Kaikki meni, kuten hän oli laskelmoinut. Ehkä kaikki toimi vain sen takia, että hänellä oli riittävästi taikuutta suorittamaan muunnos, muttei sitä varmaksi koskaan saatu tietää.
Lyronista tuli puoliksi haltia, puoliksi susi. Muunnoksesta miehellä on merkkinä ikuisesti pikkuruinen musta susi hänen lantiossaan, tuijottamassa pahasti jokaista joka sitä rohkeni katsoa.
Lyron muutti elämään osittain metsään, mutta vietti paljon aikaa äitinsä luona, kotona. Mutta eräänä iltana kaikki muuttui.
Kun poika viiletti kotiinsa kertomaan äidilleen uusimmista tutkimuksistaan ja kokemuksistaan, äiti ei ollut ovella vastassa. Lyron asteli sisään ovi naristen, sisällä oli aivan liian hiljaista. Äänettömästi mies vaihtoi muotoaan heiveröisestä haltiasta suureksi sudeksi. Ainoastaan halkeavat vaatteet päästivät pikkuruisen risahduksen, mutta sekin oli liikaa, alkoi kuulua äänekästä murinaa ja raskaat tassujen painallukset kaikuivat kellariin johtavista portaista. Vaistomaisesti Lyron vastasi murinaan ja kohta hänen eteensä asteli suuri harmaan musta susi, kuono ja tassut yltä päältä veressä. Lyron antoi vaistojensa viedä toisen uroksen käydessä veriseen taistoon, josta nuorempi selvisi hengissä. Hänen oma isänsä oli lopulta osoittautunut hirviöksi ja pettänyt äidin suloisen uskon. Lyron ei enää koskaan palannut siihen taloon, tai edes siihen kaupungin osaan. Itse asiassa hän hylkäsi kaltaistensa kanssa elämisen lähes kokonaan. Hän ei voinut koskaan luopua ajatuksesta, että jossain hänenkin sisällään eli samanlainen kamala peto. Ehkä juuri siksi Lyron on niin kontrolloiva omia tunteitaan kohtaan.
Kuin tarinat kulkeutuvat suuparilta toiselle, tarina tuppaa yleensä muuttumaan. Aluksi tarina Brellien perheestä oli aiheuttanut suuria myötätunnon huokailuja ja voivotuksia, mutta ajan kuluessa tarina muuttui ja alkoi aiheuttaa paheksuntaa. Tarinan mukaan talosta nähtiin juoksevan verinen susi, perheen pieni poika josta oli tullut kamala peto, joka surmasi omat vanhempansa. Lyron ei tätä tiedä, mutta hänen isänsä oli palautunut omaan miehenhahmoonsa pian kuolemansa jälkeen, joka vain vahvistaa tarinaa pojasta, josta kasvoi murhaaja.

Nykypäivän kuulumiset~
Vuosien rauhaisan metsän luolassa asumisen jälkeen, koittaa laumalle aikakausi jolloin nämä saattavat joutua lähtemään väliaikaisesti Cryptistä.
Metsän oikeus pelasti muuan lohikäärmeen, nimeltään Lounatuuli (Aksuttaren hahmo), päätymästä tyrannimaisen haltiakuninkaan Aranin kouriin, ja näin ollen joutuivat nokatusten Arania vastaan ja vaikka siitä selvittiinkin, nyt kuninkaan vihat ovat lauman yllä ja Lyron ei halua riskeerata laumansa henkeä jäämällä Cryptiin. Edessä on lauman äänestys.
Äänestys päättyi lähtöön Mananess-saarille, jonne lähdettiinkin ja jossa lauma tälläkin hetkellä pitää majaansa. Osa laumasta oli kuitenkin tyytymätön lähtöön, joten nämä jäivät asuttamaan kotiluolaa. Lyronille on myös syntynyt kaksoset, Lyndon ja Azuma. (Azuma on tällä hetkellä NPC, mutta joskus isona saatan tehdä hänestä ihan hahmonkin. Lyndon taas on Nyan pelattavissa.) Azuma sai liittyä laumaan Lyronin jälkeläisenä vaikka jonkun verran vastarintaa olikin.

Erityiskyvyt~
- Puhuu eläimille ollessaan susi tai haltia
- Osaa puhua yleis- sekä haltiakieltä, molemmissa olomuodoissaan.
- Osaa muuttua suureksi sudeksi, jolloin käyttää tassuja sekä hampaita tappavina aseina.
- Haltiana ei ryhdy taistoon, mutta tarvittaessa osaa vaihtaa muotoaan sudeksi vain muutamissa sekunteissa.
- Nopea ja ketterä haltiana, sutena vieläkin nopeampi ja ketterämpi.
- Osaa lukea ja kirjoittaa molempia kieliä
- Tuntee ja tietää paljon loitsutieteestä; alkemiasta, maagisista esineistä, puhtaasta taikuudesta, taikuuden historiasta, jne. Osaa neuvoa ja opettaa muita, muttei itse käytä niitä. Ehkä sillä on jotain tekemistä sen kanssa, ettei Lyron ole juuri taikoja itsessään opetellut tai sillä että se tuo mieleen muistot edesmenneestä perheestään.


Lauma~
- Johtaa omaa laumaansa Cryptin metsässä. Laumansa Lyron on nimennyt Metsän Oikeudeksi.
- Laumaansa uros hyväksyy vain inhimillisiä eläimiä (esim. puhuu) tai muodonmuuttajia, animaageja, jne. Yleensä laumaan liittyvät viihtyvät paremmin eläinmuodossaan, muttei sekään jokaisen kohdalla ole pakote.
- Lauma on puolueeton. Lauma toimii rauhassa ja pitäen huolta toisistaan, mutta jos lauman täytyy toimia jonkin asian suhteen (no ensinnäkin täytyisi määritellä täytyy) ottavat he sen kannan asiaan joka ajaa heidän asiaansa. Ei siis pidä olettaa että olisivat esimerkiksi haltioiden puolella, vain koska heidän alfa uroksensa on haltia.
- Ydinlauma asuu metsässä, suuressa luolassa, (Eli pelit jotka siellä pelataan tällä ovat sitten kohdassa Luola, metsässä. Aluetta ei kuitenkaan ole luotu varta vasten tätä varten joten se ei ole yksin lauman omistuksessa vaan käyttäkää vaikka mielikuvitustanne että on monta eri luolaa! ) mutta ollakseen osa laumaa, ei ole pakotetta asua kotiluolassa.
- Lauman alfa uroksena ja johtajana, Lyron hoitaa lauman diplomaattiset suhteet, haltiamuodossaan tietysti.
- Johtajalla on päätösvalta, joka näkyy erityisesti tilanteissa joissa ei päästä yksimielisyyteen, mutta hyvä johtaja kuuntelee muutakin laumaa ja lauman toiveita.
- Laumalla ei ole aivan yhtä tarkka laumajärjestys mitä susilaumoilla on;
o Kaikki saavat rakkautensa kohdatessa hankkia jälkeläisiä
o Ketään ei ilman hyvin vahvoja perusteita ajeta pois
o Uusille tulokkaille on aina tilaa ja yleensä vastaan ollaan ottamassa avoimin sylin
o Lauman johtoa ei valita raaan voiman perusteella! Muutenhan laumaan liittyvä karhu helposti päihittäisi alfa suden. Johtajalta vaaditaan
1) Ihmis-/haltiamuotoa tai jotain muuta keinoa jolla pystyy saamaan äänensä kuuluviin kaupungeissa tarpeen vaatiessa.
2) Älykkyyttä ja viisautta, unohtamatta viekkautta ja neuvottelutaitoja
3) Voimaa puolustaa itseään ja lähimmäisiään
Eli vaikka karhu voisi voittaa voimassa, se olisi vasta 1/3:sta ja loput 2/3 menisivät suden taskuun ja näin ollen sama johtaja säilyisi laumassa.
- Ollessasi osa laumaa, saat alfa urokselta merkiksi muinaisten puiden pihkalla painetun mustan tassun jäljen. Kuivahdettuaan jälki on vaikea saada pois, joten ei huolta, voitte kylpeä ihan rauhassa, ei se sitä haihduta.
Tassunkuva painetaan eläimillä yleensä kylkeen, etutassujen yläpuolelle. Ihmis-/haltiamuodon omaavilla tassun jälki taasen annetaan ihmismuotoon, jolloin eläinmuodossa karvat kylläkin sen peittävät. Mutta jos Ihmis-/haltiamuodon omaavillekin painettaisiin turkkiin, se sitten toisessa muodossa ilmenisi inhottavana tahmana jossain kohti karvoitusta eikä se olisi kiva, eihän?
- Ainiin ja vielä yksi asia: Mikäli sinut karkotetaan laumasta, johtajan tehtävä on myös päästää sinut, sinulle antamastaan merkistä. Yleensä se tapahtuu nopealla raapaisulla jossa lähtee samalla melkoinen kerros ihoa ja vertakin useimmissa tapauksissa vähäsen lentää, mutta mitäs petit lauman!
Laumasta itse lähteminen on vähän kieroon katsottua, muttei kiellettyä. Silloin säästyt myös edellä mainitulta, saat itse hankkiutua merkistä eroon.
- Laumassa on vielä tilaa ja liittyä saa toki!:3

Laumalaisia~
Huom.! Kaikki tämän otsikon alta löytyvät laumalaiset ovat NPC hahmoja, eli eivät erillisiä hahmoja!

Blade - Koiran vuosissa 5 eli ihmisten vuosissa se on 35, rodultaan susi. Uros, ei omaa muita muotoja, mutta osaa puhua, tosin vain yleiskieltä, jos alkeita haltiakieleen ei lasketa.
Väritykseltään susi on tumman harmaa. Selässä, takapään tienoilla, selän poikki menee vaalean harmaa kuvio, joka muistuttaa viikatteen terä osaa. Siis sirpin muotoinen terä. Lihaksikas, säkä n. 145cm ja pään korkeus 175cm. Hitusen isompi kuin lauma johtaja, Lyron.
Bladen laumatatuointi löytyy vasemman etukäpälän olkavarresta.
Toimii laumassa soturina ja henkivartijana kaupunki keikoilla, mikäli ihmis/haltia/mieshahmoa ei vaadita.

Robin Toimii laumassaan henkivartija kun kaupunkeihin lähdetään, muutenkin soturi. Melko huumorintajuinen tyyppi, ei yleensä jaksa osallistua asioista päättämiseen, koska pitää sitä todella tylsistyttävänä. Rodultaan Robin on puoliksi haltia, puoliksi peikko, mutta onnekseen ei perinyt peikoilta oikeastaan muuta kun vahvan kropan. Eli on ikään kuin lihaksikas haltia vain - ja vähän karumman näköinen. Huomattavia piirteitä ulkomuodossa: Tatuointi löytyy vasemmalta puolen rintakehästä miesmuodossaan, eläin, joksi muuttuu, on vuoristokoira (vähän kuin ruskea susi, on animaagi). Eläinmuodossaan Robin on hieman Lyronia pienempi, mutta paljon tukevampi ja lihaksikkaampi. Hiukset ovat miesmuodossaan ruskeat, sekaiset ja lyhyet.

Talf Lauman iäkkäin jäsen ja kuuluu myös lauman vanhimpiin. On nähnyt Cryptissä haltioiden kukoistuksen ja tämä sota on tehnyt miehestä vähän hullun, hyvin vainoharhaisen, ja luottamattoman keneenkään niin siis paitsi Metsän oikeuteen nykyään.
On lähes poikkeuksetta aina uusia tulokkaita vastaan, toisia enemmän toisia vähemmän. Kaikista pahinta vanhassa veikossa on kuitenkin se että tämä puhuu äärimmäisen karismaattisesti joten on hyvä saamaan muut ajattelemaan että hän on oikeassa. Ihan alkuaikoina hän haastoi Lyronin, vielä kun oli hieman nuorempi, mutta hävisi jääden älyllisiltä lahjoiltaan Lyronin kanssa aikalailla tasoihin, mutta häviten murska voitolla Lyronille vahvuudessa. Siitä päästäänkin miekkosen eläimeen joka on supikoira, pikkuruinen, raihnaantunut supikoira, tosin sitäkin ärhäkämpi.
Mies on haltia, hiukset ovat harmaa ja elottomat, lauman merkki on reidessä haltiamuodossa. Viihtyy laumalaisten mittapuulla paljon haltiamuodossaan. On aika kunniallisesti vanhentunut ottaen huomioon että on tosiaan aivan ikä loppu. Kuinka vanha? No niin vanha ettei kukaan enää osaa laskea. Sanotaan että mies on löytänyt salaisuuden ikuiseen elämään, mutta lauma ainakin tietää sen olevan potaskaa papparainen on vain siunattu huikean pitkällä iällä.

Ginger Lupaava nuorukainen. On eräästä lauman sisällä syntyneestä pentueesta. Kulkee paljon päättäjien kuten lauman johtajan itsensä mukana ja pitää itseään oikein suurena ja mahtava. Ginger oli pentueestaan poikkeuksellinen muutenkin kun hyperuteliaan luonteensa ja suuren egonsa takia, nimittäin tytöllä oli kolme olomuotoa: puolihaltia (isä haltiamuodonmuuttaja, äiti ihmismuodonmuuttaja), gepardin pentu sekä kaunis värikäs kolibri!
Haltiamuodossaan tytön hiukset ovat kirkkaan punaiset, samaa väriä löytyy myös kolibrista, ja kasvoissa on muutamia punaisia pisamia. Silmät ovat ruskeat ja kulmahampaat vähän terävähköt. Korvat ovat ihmistenkorvien kokoiset, mutta päistä hieman suipot. Tyttö on siro, pienikokoinen ja nätti. Gingerin laumamerkki on toisessa poskessa puolihaltiana.

Azuma - Tyttö on johtajan tytär ja ainoa joka ei osaa muuttaa muotoaan eläimeksi laumassa. Tyttö on siitä todella pahoillaan sekä katteellinen ja antaisi mitä vain jos voisi oppia muodonmuuttajaksi. Hän on jopa kysynyt isältään voisiko tuo muuttaa hänet myös sudeksi, mutta Lyron on ehdoton kannassaan ettei aio itse muuttaa pikku tyttöään miksikään.
Azumalla ei ehkä ole konkreettista eläinhahmoa, mutta hän käyttäytyy ja elää kuin metsänasukki. Hän osaa juosta neljällä raajalla, kiipeilee, hyppii ja loikkii kuin susi, syö ruokansa suurimmaksi osaksi raakana, metsästää taitavasti (vaikkakin aseiden avustuksella kun ei omaa vahvoja leukoja tai kynsiä). Azuma osaa puhua ajatuksen voimalla, kuten haltiat, vaikka onkin puolihaltia (äiti on Nyan hahmo Azure).
Azumalla on hiuksissaan panta joka pitää hiuksia vähän aloillaan. Hiukset ovat sekaisat, suorat ja pitkät. Tyttö on kaunis ja pukeutuu nahkasta tehtyyn yläosaan joka peittaa kehittymään alkaneet rinnat sekä alaosaan joka peittää lantion alueen, eli eräänlaisiin lannevaatteisiin.
Luonteeltaan tyttö on villi ja utelias. Tämä on todella kuin pieni peto ja ei ole nähnyt kovin paljoa ihmisiä tai haltioita, tai ketään muutakaan, lauman ulkopuolelta joten reaktio on varmaan jokseenkin negatiivinen kun näitä sitten metsiin palatessa alkaa taas näkyä. Petoneito on kaavoihin kangistuva ja muutoksien kanssa ahdasmielinen, mutta totuttuaan aina sitten reipas ja vikkelä. Hän on kuitenkin melko hiljainen yleisesti katsoen, tietysti kun on lapsi ja on kotonaan niin leikkii ja temuaa minkä kerkeää, mutta paino sanoilla yleisesti katsoen.
HUOM! Azuma ainoana lauman jäsenistä ei ole kenelle vain mahdollinen pelata, se on ainoastaan Nipustimen pelattavaksi!

Mhra Gingerin ja Azuman tapaan myös lauman nuorimmaisia. Mhra on jonkinlainen humanoidi, eniten ehkä ihmistä muistuttava joka tulee jostain Cryptin ulkopuolelta. Tytöltä löytyy suustaan pikkuruiset torahampaan ja silmät ovat suuret ja aivan punaiset. Iho on vitivalkea ja siihen on maalattu punaisia kuvioita, jotka nuori laumalainen piirtää aina uudestaan. Ne liittyivät hänen aikaisempaan kulttuuriinsa josta tuo ei olekaan koskaan puhunut lauman kanssa. Mhra löytyi hylättynä ja nälkiintyneenä lauman erakko aikaina jota he viettivät trooppisilla saarilla.
Hiukset Mhralla ovat oranssin sävyiset ja täysin sekalaiset, sieltä täältä pienillä poninhännillä, mutta pääasiassa kuitenkin auki. Vaatteina toimii jonkinlainen nahka-asu, valmistettua siis nahkariepaleista joista toinen peittää rintakehän ja toinen lantiosta aina polviin asti. Kookas Mrha ei ole, vain vaivaiset 120 senttimetriä. Tatuointi on otettuna humanoidimuotoon sisäreiteen, josta se pilkottaa nahkariekaleen seasta.
Eläinhahmoinaan tytöllä on valkoinen kissaeläin, jolla on punaisia laikkuja, kuin panttereilla ikään. Vielä toistaiseksi tyttö on niin nuori ettei hän ole kasvanut täyteen mittaansa mutta tulevaisuudessa hänestä tulee suuri kissapetoeläin. Kissalla kuten tytöllä on tummanpunaiset silmät, sekä poikkeuksellisesti pikkuruiset torahampaat lisänä suussaan. ne kasvavat aikuisena eläinhahmossa hieman isommiksi ikään kuin sapalihammastiikerillä. Mhra ei osaa puhua eläinmuodossaan ja humanoidi hahmossaankin puhuu vähän kömpelösti, käyttäen esimerkiksi itsestään kolmatta persoonaa.

Euryale Tämä eksoottinen lisä heidän laumaansa lähti mukaan myös trooppiselta saarelta. Nainen muuntautuu myrkylliseksi käärmeeksi käden käänteessä ja sitten taas takaisin humanoidiseen hahmoonsa, jonka iho on kuitenkin suomuisen näköinen ja silmät kovin käärmemaiset. Hiukset ovat pitkät ja lainehtivat melkein kuin nekin esittäisivät käärmeitä. Ihon väri on vaalean vihreä, hiuksien myrkyllisen vihreä ja silmät ovat molemmissa muodoissa kultaiset. Vaikka Eury ei olisikaan käärmeen hahmossa tuo osaa silti sähistä ja omaa vikkelän käärmeen kielen. Puhuessaan nainen kuulostaa valtavan eksoottiselta ja s-äänteet ovat aika sähiseviä. Lauseiden sanajärjestykset hän saattaa muunnella, ehkä omaksi huvikseen, sillä hän ei vaikuta ollenkaan siltä etteikö osaisi keskustella kirjakielellä. Melko salaperäinen tapaus joka on myös pitänyt salaisena menneidyytensä.
Käärmeenä Euryale on neljä metriä pitkä ja kykenää tappaamaan saalitaan puristamalla hengiltä tai iskemällä kuolettavalla myrkyllään. Myrkky ei oikeastaan ole niin kovin vahvaa, se ole pieninä annoksi isommille olennoille alkuunkaan tappava, ainoastaan lamaannuttava ja aiheuttaa toki myrkytyksen normaaleja oireita kuten huimausta ja oksentelua - Jänikset, oravat ja muut pienet se kyllä surmaa ja ne päätyvät suupaloiksi.

Moonlight eli kavereiden kesken Moon. Naisen oikea nimi on Mona, muttei sitä heidän laumastaankaan tiedä moni, eikä sillä ole mitään merkitystä sillä laumaan tullessaan on voinut painaa menneen jälkeensä. Iältään Moon on noin 28 kesää ja talvea. Rodultaan hän on ihminen, joka tuli kaukaa pohjoisesta missä oli aina lunta, ainoastaan toisinaan vain -5 astetta ja toisinaan -40. Hänen heimonsa parissa oli normaalia että eri heimot osasivat ottaa eri eläinten hahmoja, ja hänen heimonsa oli tundrasusien heimo ja näin ollen Moon monien muiden ohella osaa vaihtaa hahmonsa tundrasuteen. Se oli moisissa olosuhteissa eläessä suorastaan elinehto ja ne muutamat onnettomat jotka eivät syntymässään kykyä perineet menehtyivät usein, kuten kävi Moonlightin pikkusiskon.
Moonin silmät ovat oikein jäisen siniset kuvastaen hienosti sukujuuria hyisessä pohjoisessa. Monan susimuodon kuono on aika lyhyt, koska arktisilla alueilla elävällä sen täytyy olla lyhyt, jotta pysyy lämpimänä. Myöskään Monan jalat tai korvat eivät ole niin pitkät kuin tavallisen suden. Korvat ovat siis aika lyhyet ja mutta kuitenki söpösti leveät. Turkki taas on valkoinen ja oikein pörreä ja tiivis.
Vaikkei siinä ole paljoa järkeä, Mona rakastaa kuumaa ja lämmintä! Ehkä se johtuu nimenomaan siitä että hän vietti elämänsä alkuvuodet kylmässä pohjoisesssa. Kesällä tytön turkki on aika tukalan paksu vaikka se oheneekin hieman, joten vaikka tyttö pitää lämpimästä ja siitä näinkin harvoin valittaa on hänen silti kuuma.
Moon osaa puhua haltiaa yleiskielen lisäksi, koska valtakunnassa josta hän tulee, jäätikön jäähaltiat ja hänen heimonsa olivat läheisiä, puhuu kuitenkin haltiaa erilaisella murteella kuin Cryptin alueen haltia. Puhuu myös yleiskieltä. Osaa puhua susi hahmossaan sekä ihmisenä.
Moonlightin tatuointi löytyy tundrasuden hahmossa, valkeasta turkista, vasemman takareiden päältä.

Siinä nyt esimerkiksi muutamia jäseniä, joita kuka tahansa saa esimerkiksi lauman välisissä ropeissa käyttää jos tulee tylsä hetki omalle hahmolleen eikä ole niin paljoa kirjoitettavaa kun haluaisi kirjoittaa.
Saatte myös keksiä omia lauman NPC hahmoja ja minä lisään niitä sitten tähän listaan!:)
Viimeksi muokannut Nipustin päivämäärä Ti Joulu 05, 2017 6:00, muokattu yhteensä 10 kertaa
Only after losing everything, you are free to do anything
---
Once upon a time,
Young lad, who believed in the unbelievable.
Foxy elven blooded, who was bound to a cursed sword.
Charming nobleman, who knew his way with the ladies.
Betrayed sorcerer, who found his place among not his kind.
Beastmaster, who speaks to the beasts as one of them.
Dwarven abigail, who fought the illness.
Master of the flames, who called itself immortal.
Human loathing avenger, who seeked to corret injustice.

---
Peliseuraa multa saa kysellä kans yksärillä:3

Ritari
Ritari

Viestit: 1227

Liittynyt: Su Huhti 10, 2011 1:35

Paikkakunta: The Land

Viesti Ma Loka 22, 2012 2:19

Lyronin päivityksiä

Tatuoinnin koko määritelty tarkemmin (Noin kymmenisen senttiä --> Seitsemän senttiä)

Korjattu kohta jossa luki ihmisenä --> haltiana x 4

Kirjoitusvirheitä korjattu.

Lisätty lista NPC-laumalaista.

Lisätty Menneisyys~ -kohdan jälkeen kohta Nykypäivän kuulumiset~.

Lisäsin pelatut pelit ja käynnissä olevat pelit
Viimeksi muokannut Nipustin päivämäärä La Loka 19, 2013 8:50, muokattu yhteensä 1 kerran
Only after losing everything, you are free to do anything
---
Once upon a time,
Young lad, who believed in the unbelievable.
Foxy elven blooded, who was bound to a cursed sword.
Charming nobleman, who knew his way with the ladies.
Betrayed sorcerer, who found his place among not his kind.
Beastmaster, who speaks to the beasts as one of them.
Dwarven abigail, who fought the illness.
Master of the flames, who called itself immortal.
Human loathing avenger, who seeked to corret injustice.

---
Peliseuraa multa saa kysellä kans yksärillä:3

Ritari
Ritari

Viestit: 1227

Liittynyt: Su Huhti 10, 2011 1:35

Paikkakunta: The Land

Viesti To Heinä 11, 2013 10:49

Lisäsin nykypäivän kuulumisia ja NPCksi Azuman
Only after losing everything, you are free to do anything
---
Once upon a time,
Young lad, who believed in the unbelievable.
Foxy elven blooded, who was bound to a cursed sword.
Charming nobleman, who knew his way with the ladies.
Betrayed sorcerer, who found his place among not his kind.
Beastmaster, who speaks to the beasts as one of them.
Dwarven abigail, who fought the illness.
Master of the flames, who called itself immortal.
Human loathing avenger, who seeked to corret injustice.

---
Peliseuraa multa saa kysellä kans yksärillä:3

Ritari
Ritari

Viestit: 1227

Liittynyt: Su Huhti 10, 2011 1:35

Paikkakunta: The Land

Viesti Pe Marras 10, 2017 5:26

Re: Lyron Brell

Muokkasin luonnetta, se ei tainnut ennen mennä ihan kymmenen virkkeen rajaankaan ;D
Only after losing everything, you are free to do anything
---
Once upon a time,
Young lad, who believed in the unbelievable.
Foxy elven blooded, who was bound to a cursed sword.
Charming nobleman, who knew his way with the ladies.
Betrayed sorcerer, who found his place among not his kind.
Beastmaster, who speaks to the beasts as one of them.
Dwarven abigail, who fought the illness.
Master of the flames, who called itself immortal.
Human loathing avenger, who seeked to corret injustice.

---
Peliseuraa multa saa kysellä kans yksärillä:3

Paluu Puolueettomat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia