Viesti Pe Tammi 27, 2012 11:19

Jackalope

Dream as if you'll live forever, live as if you'll die today.

Kheelan Lanai

Kutsumanimi: Jackalope. Tuttavilla on tapana kutsua häntä lyhyemmin myös Jacka nimellä, tai vaihtoehtoisesti jollain muulla keksimällään lempinimellä. Ainoastaan harva luotettava taho tietää miehen oikean nimen, sillä rötöstelyittensä tähden Jacka on oppinut verhoutumaan lukuisten valenimien ja identiteettien taakse kun kokee niitä tarvitsevansa. Kheelan tarkoittaa Jackan kansan kielellä Soturia.
Ikä: 135. Ulkonäöllisesti noin alta 30 vuotiaan näköinen.
Sukupuoli: Mies
Rotu: Viera (rotu esiintyy alun perin Final Fantasy pelisarjassa), puoliverinen haltia.
Ammatti: Tyhjäntoimittaja. Kheelan on hyvä monessakin asiassa, mutta varsinaista ammattia hänellä ei ole. Hän harrastaa kadonneiden esineiden metsästystä rahaa vastaan ja hämärissä lähinnä vanhasta tottumuksestaan varkauksia ja muita rikollisia toimia saadakseen valuuttaa vaatteisiin ja muihin välttämättömiin tarpeisiinsa.
Asema: Yleiseen tietoon tavallinen kansalainen. Tietyissä piireissä Jackaa tiedetään kuitenkin kutsua lainsuojattomaksi.
Puoli: Puolueeton
Suuntautuminen: Bi


Kuva


ULKONÄKÖ
Kheelanilla on hyvä fyysinen kunto akrobaattisuudella varustettuna, jota hänen notkea ja vahva kehonsa tukee varsin näppärästi vaikka jänis onkin kasvanut aikuisen mittoihin. Pituutta hänelle on kertynyt kasvettuaan lähemmäs kaksi metriä, pituuskasvun ollen tuonut mukanaan myös leveämmät hartiat, sekä vankemman lihaksiston niin käsiin kuin jalkoihinkin fyysisen toiminnan seurauksena. Jackalla on leveä rintakehä, mutta suhteellisen kapea vyötärö, joka jatkuu aavistuksen levenevään lantioon ja treenatun pyöreään takamukseen. Miehen reidet ovat myös lihaksikkaan muhkeat, ja jatkuvat siitä missä normaalit nilkat sijaitsisivat jäniksen takajalkoja muistuttavina kinttuina jalkateriin, jotka ovat hennonpehmeän hänen ihonsa sävyä hitusen tummemman karvan peitossa. Jackalla on myös niin käsissään kuin jaloissaankin terävät, kestävät kynnet, jotka eivät todellakaan helpolla ota katketakseen ja ne kulkevat alati hänen matkassaan luonnonmukaisina aseina.

Khee on perinyt vanhemmiltaan tummemman hipiänsä, joka erottuu selvästi paikallisten haltioiden parissa tavallisesti seikkailevasta miehestä. Tummempaa ihoaan koristavat myös olkavarsilta, reisiltä, sekä niskasta alaselkään saakka tiikereille ominaiset raidankaltaiset, jotka ovat väriltään muuta ihoa tummemmat. Raidat lepäävät myös punertavanruskeilla, ihosta erottuvilla alueilla, jollaista Jackalla on myös kämmenissään sekä jäniksen jaloissaan pehmeänä karvana. Jackalla on myös kasvoillaan, olkapäillään ja rinnallaan pisamia, joilla on tapana tulla entistäkin paremmin näkyville kesäisin. Hänellä on myös pienempiä arpia haaverien takia siellä täällä, jotka tuskin kuitenkaan erottuvat selvästi, ellei niitä läheltä pääsisi tutkailemaan tai koskemaan.

Jackan kasvot ovat kulmikkaat, mutta kuitenkin pehmeäpiirteiset. Hänen leukansa ja kasvonpiirteensä ovat miehille ominaisesti vahvapiirteisempiä ja kulmikkaampia mitä naisilla, eikä hänen sukupuolestaan voisi millään erehtyä kasvojen, saati sitten edes ruumiinrakenteen perusteella. Jackan silmät ovat pohjaltaan tummemmat turkoosit, ja silmien värikalvot niitä hieman vaaleammat siniset, jotka hohtavat pimeässä. Silmiä kehystävät tuuheanvalkeat, kulmikkaat kulmat, sekä yläluomelta selvästi tummempi väri, joka miehellä on kasvoillaan luonnollisesti muiden ihomerkkien lisäksi. Jackan otsalla onkin kaksi päällekäin olevaa tummempaa pistettä, ja silmien alla molemmilla poskipäillään kaksi lyhyehköä raitaa. Leukaansa Jackalope on myös onnistunut kasvattamaan pienen partamaisen tupsun, kehonsa karvankasvun ollen muuten hyvin olematon ja keskittynyt lähinnä hiuksiin.
Jackalla on suussaan myös pari terävämpiä ja vahvempia kulmahampaita, joiden purema vahvaan puruvoimaan yhdistettynä tuntuu varmasti ikävältä, jos Khee päättäisikin purukalustollaan jotakuta näykkäistä ikävästi.

Mikä Kheelanin kuitenkin erottaa tavallisesta kulkijasta, ovat hänen vieroilta perityt korvansa. Jacka ei omista ihmisten tai haltioiden tapaan humanoideille tyypillisiä korvia, vaan hänen korvansa pilkottavat hiusten lomasta suurina jäniksenkorvina, jotka päättyvät hapsuiseen tummaan karvaan päistään ja ovat hyvin liikkuvaiset. Muuten Jackalopen päätä verhoaa todella tuuhea, vaikkakin karhea ja usein takkuinen ja sotkuinen hiuspehko, joka ylettää takaa hänen takareisiinsä saakka. Mies pitääkin hiuksiaan usein kiinni edestä molemmin puolin päätään löysällä poninhäntämäisellä menetelmällä, siinä missä on myös takaa punonut puolivälistä pehkonsa kiinni nyöreillä ja lettimäisellä pätkällä, jottei huiskunsa tulisi tielle turhan helposti. Hiukset ovat väriltään vaaleat, valkeaan taittuvat, latvoista puolestaan tumman harmaanruskeaan kääntyvät, ja ne kasvavat luonnollisesti Jackan päästä pidemmissä sykleissä näitä kahta väriä vuoron perään, minkä tähden Jackan juurikasvu parhaimmillaan näyttää muuta lettiään tummemmalta, ja myöhemmin se vuorostaan olisi muuta huiskua selvästi vaaleampi.

Turhaa vaatekerrastoa Jackalla ei todellakaan ole säästöissään - hän omistaakin vain muutaman eri vuodenaikoihin sopivan kunnollisemman puvun, ja muutamia kulahtaneita vaatekappaleita, joiden kulahtaneisuus ei kuitenkaan häntä haittaa. Khee suosii löysiä paitoja, jotka piilottavat hänen olkavarsiensa raidat kuitenkin alleen vaikka olisivatkin rinnalta avoimempia. Hän pitää ihoaan nuolevista housuista, jotka tuovat esille vuosien varrella harjautuneita jalkojaan, jotka ovat Jackan suoranainen ylpeydenaihe. Mutta vaikka pitääkin kinttujensa voiman esittelystä, ei Jacka pidä rennompiakaan haaremihousuja sen hullumpina kapistuksina etenkään kesäkuumilla, jolloin häneen saattaa helposti myös törmätä täysin ilman paitaa. Kenkiä hän ei luonnollisesti pidä, mutta erikoisempia jalkojaan tukemaan Jackalope saattaa toisinaan kiertää tukevat mutta joustavat sukkamaiset nauhat. Märkää ja kylmää hylkivän karvapeitteen tähden Jackan varpaat eivät myöskään palellu kylmällä, eivätkä ne kastu helposti, ellei niille tarkoituksella niin yrittäisi tehdä.
Yleensä ihmistenilmoilla kulkiessaan Kheelanilla on yllään kuitenkin aavistuksen parempi asustus, kuin mikään jonninjoutavan rento asukokonaisuus. Tummanahkaiset housut ovat hänen suosikkinsa, sillä ne tuovat suojaa myös tilanteen tullen kepeän kankaan sijaan. Hänen yläkroppaansa verhoaa usein hihaton kulahtaneen musta toppi, sekä paksumpikankainen polviin saakka ulottuva takki. Takki on sävyltään tummanruskea, rinnalta pääosin musta. Jacka saisi sen kiinni vyötäröönsä asti nahkanyöreillä, mutta useimmiten hän kantaa takkia kuitenkin täysin avoinna rennommin harteillaan.
Kheen talvipukeutuminen poikkeaa tavallisesta muuten lähinnä vain paksummalla takilla turkiskauluksineen ja viitalla, sekä hanskoilla, vaikka hän kykenisi viileämmälläkin säällä pärjäämään vähemmällä vaatetuksella.


If you are still talking about what you did yesterday, you haven't done much today.


LUONNE
Päällisin puolin Jackalope on erittäin avoin, iloinen ja pirteä tapaus. Hymy hänen kasvoillaan on tavallisesti aina herkässä, mutta sen taakse myös piiloutuu paljon asioita, joita pojan kasvoilta ei tuota täysin tuntevakaan osaa aina tulkita. Muiden seurassa Jacka onkin äärimmäisen positiivinen ja kannustava vaikka häntä vieroksuttaisiinkin, eikä hän aina ymmärrä poistua muita härnäämästä ilman että se hänelle kovin sanoin tai teoin lopulta osoitetaan. Kheelan kuitenkin rakastaa elämää ja sen mukanaan tuomaa jännitystä, ja vaikka silmänsä mustaksi saisikin, nauraisi hän jo asialle jälkikäteen hyvin pian. Voisikin väittää, että Jacka on tyhmänrohkea, ja toisinaan turhan vahva uteliaisuutensa saattaa hänet usein osaksi sellaisia tilanteita ja ongelmia, joita hän ratkoo ja pohtii vielä vuosienkin päästä parhaimmillaan. Asiaa ei myöskään helpota se, että Kheellä on taito onnistua raahaamaan tahallisesti tai tahattomasti myös seuralaisensa mukaan mitä yllättävämpiin päähänpistoihinsa ja sotkuihinsa, joista hän toistuvasti saakin muilta kuulla.

Suurimman osan iästään itsekseen eläneenä Kheelan ei ole myöskään koskaan päässyt ylitse lapsenmielisyydestään tai naiiviuudestaan. Vaikka onkin kokemuksiensa ja maailmankatsomuksensa suhteen varsin välkky ja kekseliäs tapaus, on Kheelan kuitenkin keskustelukumppanina tyhmä ja nielee helposti valheet ja pajunköydet, joita hänelle syötetään. Joku saattaisi luulla hänen vain esittävän idioottia, mutta todellisuudessa Jackalope usein vasta jälkikäteen keksii jonkun parhaimmillaan huijanneen häntä tai puhuneensa ohi suunsa tietyissä tilanteissa, joissa hänen keskustelukumppaninsa kykenevät ohjailemaan puheenaiheita mielensä mukaan. Siksipä toisinaan hänelle kerrotuilla salaisuuksillakin on tapana myös lipsua sellaisiin korviin, joiden ei niitä tarvitsisi tietää, ellei kyseessä ole Jackalle hyvänkin ystävän yksityiset asiat.
Kheellä onkin runsaasti tuttavia, ja hän luo uusia suhteita mutkattoman ja avoimen luonteensa puolesta helposti mistä tahansa. Hän osaa myös käyttää suhteitaan tarvittaessa hyväkseen, ja tietää kenen puoleen kääntyä milloinkin, jos hän on ongelmissa tai vain tarvitsee jotain tiettyä. Jackalla on myös runsaasti ystäviä ja läheisempiä tahoja, joiden osaa elämässään miehellä on kaikesta typeryydestään huolimatta tapana varjella. Hän pitääkin ystäviään äärimmäisen tärkeinä ja korvaamattomina, eikä koskaan tarkoituksella kertoisi noiden hänelle uskomistaan asioista muille tai saattaisi heitä vaaraan, vaikka se tarkoittaisi sitä että hän menettäisi sen tähden oman henkensä. Siinä missä hän saattaisi yllyttää puolituttua matkaansa loikkimaan katoille ja tekemään pahojaan, ei Kheelan halua tehdä sitä itselleen tärkeille. Hän ennemmin kannustaa noita pysymään turvallisilla vesillä kaiken varalta ja olemaan seuraamatta hänen valitsemiaan vaarallisia polkuja, tietäessään millaisia vaaroja ja haittoja niillä on tapana tuoda mukanaan. Voisikin siis väittää että Jacka on ystäviään kohtaan luotettava ja suojeleva, jopa rehti, sillä hän ei ikinä kykenisi kääntämään selkäänsä sellaisille jotka mieltää kohdallaan tärkeiksi millään tavalla. Hänen seuraansa joutavien olisi kuitenkin tarpeen omata reilusti tervettä järkeä kahdelle jaettavaksi, sillä muuten todennäköisesti ajaudut Kheelanin seurassa lusikaksi sellaisiin soppiin, joista muuten haluaisit pysytellä harvinaisen kaukana.

Kheellä on myös vaistomainen tarve auttaa muita, puolustaa itseään heikompia, tarjota olkapäätään sitä tarvitsevalle ja jakaa omastaan tilanteen tullen. Hän ei epäili antaa leipäkannikkaansa ja vesileiliä jollekin niitä enemmän tarvitsevalle, tai järjestää omista vähäisistä varoistaan sijaa majataloon sellaiselle, joka yösijan tarvitsisi muttei siihen varoja omista. Hänellä ei ole myöskään nykyiseltään tarvetta varastaa vähävaraisemmiltaan henkilökohtaisesti, sillä hän pitää moista piirrettä halpamaisena eleenä sellaisia kohtaan, joilla muutenkin on elämässään ja asemassaan mahdollisesti vaikeaa. Jackalla on myös opittu taito esiintyä uhkaavasti tarvittaessa, sillä kokonsa ja taustansa puolesta häntä voisi luulla ilkeämmäksi tahoksi, vaikkei näin todellisuudessa kuitenkaan ole. Hän ei kuitenkaan epäilisi uhkarohkeastikin astua väliin ja nostaa rumasti käyttäytyviä seinälle ja suoltaa muutamaa rumaa uhkausta noille kylmän katsahduksen kera, mutta sen enempään Kheestä ei usein olekaan, sillä hän ei kuitenkaan tahdo satuttaa muita mistään syystä varsinaisesti.

Jackalope elää päivä kerrallaan. Hän ei suotta murehdi tulevaa, tai suunnittele kuinka ja kenen seurassa seuraavan päivän aikoisi viettää, tai mitä hän tekisi viiden vuoden kuluttua. Kaikella hänen elämässään on ollut tapana aina järjestyä, eikä Khee ole koskaan jäänyt vaille kattoa päänsä päälle tai nälkäkuoleman partaalle, sillä hän on selviytyjä tyyppiä. Kheelanilla on myös keinonsa keplotella itsensä sellaisiin piireihin tarvittaessa, jotka ovat valmiita auttamaan hänen kaltaistaan hönttiä tarvittaessa, oli kyseessä sitten häntä säälivä majatalon emäntä, tai hämäräperäinen salamurhaaja, joka voisi käännyttää hänen takaa-ajajansa ympäri tai tarvittaessa kääntää noilta niskat nurin. Alamaailmasta onkin muodostunut Jackalle omanlaisensa koti ja turvasatama, jossa jäniksenkorvainen tunnetaan, mutta häntä ei pidetä uhkana, vaan ennemminkin vain hyödyllisenä välikätenä, jonka osan Khee onkin ottanut omakseen. Sopivaa palkkiota vastaan hän on valmis varastamaan muilta, tai salakuljettamaan laittomia asioita muille. Häntä pidetäänkin omalla alallaan luotettavana ja varsin pätevänä tapauksena, vaikka todellisuudessa Jacka voisi ansaita paljon enemmänkin halutessaan, muttei hyväntahtoisuuttaan koskaan viitsi pyytää muilta enempää kuin mitä hänelle tarjotaan. Koska Jackalope on kuitenkin hyväksynyt osansa alamaailmassa muiden hämäräheppujen joukossa, mistä hän saa tarvitsemansa halutessaan, ei hän koskaan ole nähnyt tarpeelliseksi murehtia kaidalla polulla kulkemisen tai rehellisen työn tekemisen suhteen varsinaisesti.

Kaiken sen elämäniloisen ja positiivisen ajatusmaailman taakse kuitenkin kätkeytyy varsin yksinäinen ja melankolinen ajatusmaailma, jonka pariin Jacka ei turhan usein halua vapaaehtoisesti heittäytyä. Hän murehtii asioista kuten muutkin, ja toivoisi tiettyjen asioiden elämässään olevan paremmin, siinä missä toisinaan kokee olonsa myös hyväksikäytetyksi ollessaan niin sinisilmäinen useimpia kohtaan. Kheelan usein hukuttaakin murheensa huumeisiin, joita hänen on turhankin helppo käsiinsä saada, ja turruttaa surumieliset ajatuksensa niiden tuomaan mukavanrentoon tunteeseen, vaikka se usein kostautuukin seuraavana hetkenä hänelle takaisin. Miehestä on kuitenkin helpompi olla väsähtänyt ja ärtynyt sen sijaan, että olisi apea ja pahoittaisi muiden mielen jakamalla omia murheitaan noille, sillä täytyyhän hänelläkin joskus olla huonoja päiviä, jolloin hymy hänen kasvoiltaan ei irtoakaan enää yhtä helposti.
Jacka onkin temperamenttinen ja toisinaan myös hyvin impulsiivinen tapaus. Hän saattaa suuttua hyvinkin herkästi, jos joku pyrkii ärsyttämään tai loukkaamaan häntä tahallaan, mutta myös lauhtuu yllättävänkin nopeasti ja herkästi, sillä hänestä ei ole olemaan pitkävihainen kenellekään. Jacka antaakin asiat anteeksi toisille nopeasti ja ehkä turhankin helposti toisinaan, hänen kuitenkin erottaen myös milloin anteeksi antaminen ei ole tarpeellista. Khee muistaakin herkästi menneet, ja jos häntä tai hänen ystäviään satutetaan tai loukataan peruuttamattomasti, ja pitemmän päälle oikeamielinen ajatustyylinsä ja elämäntapansa ovat opettaneet häntä olemaan myös varovainen ja suhtautumaan muihin tietyllä varauksella. Vaikkei Jackalope sitä päällepäin mitenkään näyttäisikään, osaa hän nähdä seuralaisistaan pitemmän päälle kuitenkin kannattaako noihin luottaa ja tarkoitatko hänelle hyvää vai et, mikä määrittelee hänelle pitkälti suhtautuuko hän sinuun pelkkänä ohikulkevana hyvänpäiväntuttuna, vai yrittää jopa kenties luoda parempaa suhdetta välillenne.


MENNEISYYS
Kheelan syntyi pohjoisessa, Quinn metsän ja Kleth vuorten läheisyydessä maitaan pitävän viera klaanin pariin äpäränä. Khee kuitenkin sopi kansansa keskuuteen ulkonäkönsä puolesta, eikä häntä vieroksuttu missään välissä nuorukaisen elämää. Hän sai elää leppoisia päiviä vuoristoisilla metsämailla oppien ja kehittyen kömpelöstä kersasta varsin näppäräksi kulkijaksi ja metsästäjäksi äitinsä Tanin opeissa. Khee oppi yleishyödyllisiä taitoja alkeellisesta lukemisesta ja kirjoittamisesta lähtien, mutta ennen kaikkea poika oppi pitämään itsestään huolta jo nuoresta pitäen, ja pärjäämään yksin pimeimmässäkin yössä, oppien elämän kyllä kolhivan ja koettelevan, mutta myös antavan takaisin periksi antamattomuudesta.
Kaikki Tanirjnin opeista olivat kuitenkin pelkkää valmistelua myöhempää varten. Muiden miespuolisten jäsenten tavoin myös Kheelan lähetettiin klaaninsa asuinsijoilta lopulta tiehensä. Khee ei millään olisi halunnut lähteä, hän ei tuntenut kansansa historiaa ja toimintaperiaatteita hyvää elämää lukuun ottamatta. Eikä niitä jääty hänelle myöskään kertaamaan, kun Tani lähetti poikansa uuden oppi-isän matkaan lopulta klaanin parista, alemmas Klethin vuoristoseuduille suojelemaan klaanin maita ja sen sydänseutuja perinteiden mukaisesti.

Kheelan tuskin oli kymmentä kesää nähnyt, kun hän asteli oppi-isänsä kanssa tutuilta seuduilta aivan toisenlaiseen ympäristöön kuin missä hän oli tottunut tähän saakka asumaan ja piilottelemaan vuoristoseutujen muilta kulkijoilta. Vhalrenar oli jo iäkkäämpi, hiuksiltaan harmahtunut klaaninjäsen, joka nuorukaisen tavoin oli aikanaan ajettu matkoihinsa sen naispuoleisten jäsenten keskuudesta. Oli hänen vuoronsa siirtää oppejaan nuorukaiselle, joka alkuunsa vaikutti hyvinkin aralta, eikä lainkaan tuntunut sopeutuvan karumpiin oloihin oppi-isänsä asuinsijoilla. Ne päivät jäivät hiljalleen kuitenkin taakse, kun Khee löysi ruokahalunsa ja tiedonjanoisuutensa, oppien Vhalrenarilta paremmin miksi äitinsä oli hänet siten vain lähettänyt pois muiden luota. Totuttelu metsäisemmässä maastossa elämiseen ei vienyt Kheelanilta lopulta kauaa, ja poika löysi myös oppi-isästään nopeasti luotettavan isähahmon, jonka esimerkkiä ja oppeja Khee seurasi tarmokkaasti. Hän painoi runsaasti tietoa päähänsä, oppi heistä, mutta myös muista mantereen kansoista lisää, asioita joista ei koskaan oman perhepiirin keskellä oltu ääneen puhuttu. Oppi tärkeitä ja vähän turhanpäiväisempiäkin taitoja, samalla kun Kheelanista varttui nuori ja iloinen nuorimies, jonka energialle ja päättäväisyydelle ei tuntunut tulevan loppua. Khee viihtyikin Vhalrenarin apulaisena pitkään, kunnes hänen oli aikansa etsiä oma sijansa klaanin suojelijana.
Sanottakoon sen sijan etsimisen venähtäneen hieman turhankin kauas lopulta, kun uteliaisuudenhaluinen maailmanmatkaaja päätyi lopulta haltioiden piilopaikkaan monen mutkan kautta vieraaksi.

Kheelan oli nopea luomaan uusia ystävyyssuhteita, eikä häntä katsottu äärimmäisen vihaisesti haltioiden parissa, toisin kuin ihmisten toimesta oli tehty, joiden vihamielisyyden taruolentoja kohtaan varomaton nuorukainen oli saanut kantapään kautta oppia. Mitä pidempään Khee kuitenkin vietti aikaansa haltioiden parissa, alkoi hänestä roolinsa muualla kotimailla tuntua turhalta. Hän oppi uuden kielen, soittamaan instrumenteilla, sekä taitamaan jännittävää magiaansa haltioiden parissa, Kheelanin viehtyen täysin suippokorvaisiin ja noiden taitoihin lopulta. Hän vietti monta kymmentä vuotta haltioiden metsään piilotetussa kylässä, tehden milloin mitäkin ruokapalkalla enemmän ja vähemmän hämärissä piireissä joihin naiivin nuorukaisen oli helppo päästä, kunnes sota puhkesi haltioiden ja ihmisten välille.
Vaikeat ja koettelevat ajat ajoivat esille tietenkin myös rikollisia, hämäriin piireihin eksyneen Kheenkin jo pitkään palvelemansa rouvan kannustamana alkaen rötöstellä ”isäntäperheelleen” kaikkea mahdollista ruuasta arvokkuuksiin tilaisuuden tullen. Erikoisten taitojensa puolesta Kheelan olikin siinä varsin näppärä mitä teki, eikä naiivi nuorikko tietenkään ymmärtänyt tekevänsä väärin ennen kuin näpeilleen saisi, kuten kotona oli tapana ollut aikanaan oppia asiat kantapään kautta. Ja näpeilleenhän Khee myös lopulta sai, mutta omalta emännältään, joka lopulta itseään ja perhettään suojellakseen hylkäsi nuorikon oman onnensa nojaan saatuaan tuolta haluamansa. Mutta sehän ei jänistä lannistanut, Kheelanin ryöstäen mielestään oikeutetusti vanhan emäntänsä kostoksi, arvotavaroita anastaen matkaansa, sekä mustanahkaisen orin, josta oli ehättänyt muodostua eräänlainen ystävä tallissa elämäänsä viettäneelle nuorikolle. Kheelan hävisikin haltioiden piireistä kuin tuhkatuuleen, eikä varmaan kukaan häntä hyvänpäiväntuttujen lisäksi jäänyt piilopaikkaan kaipaamaan.

Nuorikko viettikin vuosia maata kiertäen, milloin karavaanien mukana kulkien, ja milloin matkaansa jäi silloin tällöin yhtä jos toistakin vaatteista arvotavaroihin, jotka myymällä yksi toistaan erikoisemmilla ja hämäräperäisimmille tahoille Khee sai viimein ansaittua omaa rahaa. Kheelan vieraili myös ihmisten sijoilla, hän sai hämärissä ja kaduilla elävistä itselleen ystäviä ja omanlaisiaan perheenjäseniä, joiden auttamisen Kheelan otti tehtäväkseen. Häntä alettiinkin kutsua lopulta yksinkertaisesti rötöstelyyn ja kuokkimiseen viitaten jänikseksi, ja siitä edelleen Jackalopeksi, Kheen ottaen kutsumanimen omakseen nopeasti. Hänestä tuli Jacka, hänet alettiin tuntea köyhien ja väärinkohdeltujen ystävä, jolla oli tapana mennä ja tulla takaisin aina silloin kun häntä tarvittiin. Sama jatkui edelleen haltioiden kaupungissa, jonne nuori jäniksenkorvainen lopulta eksyi sotien päätyttyä pitämään majaansa ja seikkailemaan. Jacka tekikin sijansa alamaailmaan lainsuojattomana varkaana, kasvoi pikkurikollisten ja toinen toistaan karskimpien pahantekijöiden keskellä, varttuen aikuiseksi hämärissä piireissä, mutta onnistui kuitenkin säilyttämään elämänilonsa ja positiivisuutensa matkassaan ilkivallan ja pikkurikosten tekemisestä huolimatta.


TILANNE NYT
Nykyisin Jackalope majailee pääsääntöisesti haltioiden kaupungissa, hissunkissun kaupungin alimpien tasojen majataloissa hääräillen ja milloin missäkin tuttaviensa luona aikaansa viettäen. Vaikka Jacka onkin yrittänyt jättää taakseen rikolliset tapansa ja keskittyä tienaamaan elantoaan muutenkin kuin varastamalla, tai alamaailman kuriirina toimimalla, saattaa Kheelan siltikin toisinaan sortua sopivan tilanteen tullen tekemään pahojaan lähinnä muiden pyynnöstä. Hän ei varsinaisesti kaipaa takaisin kotikonnuilleen löydettyään mieleisensä elämäntyylin kaupungista, jossa hänen mielihalujaan ovat ruokkimassa niin vanhat kuin uudetkin ystävät, sekä laittomat aineet ja elementit, jotka tuovat hänen elämäänsä jännitystä.


ASEET, TAISTELUTYYLI JA MAAGISET TAIDOT
Jacka on taitava lähitaistelija, vaikka tavallisesti käsirysyyn joutuessaan hän pakeneekin paikalta ennemmin kuin ryhtyisi satuttamaan jotakuta, ellei kyse ole ystäviensä puolustamisesta. Näppärimmin hän osaa hyödyntää kevyitä, pieniä aseita, kuten tikareita tai nyrkkirautoja, mutta sopiipa jäniksen käteen myös pidempi miekka, yksinkertaisempi kirves tai vaikka jousipyssy. Jackalope on myös neuvokas ja näppärä hyödyntämään tavallisiakin käyttöesineitä aseinaan tarvittaessa. Hänen taistelutyylinsä on lähinnä tilaisuuden etsintää iskeä takaisin, sillä kuten sanottu, on jäniksenkorvainen varsin vastahakoinen riitatilanteissa ottamaan yhteen kenenkään kanssa.
Vaikka Jacka onkin pakenijatyyppiä, osaa hän silti puolustaa itseään, vaikka jälkikäteen päteekin pahaa oloa muiden satuttamisesta. Ilman aseitaankin Kheelan on vaarallinen vastus parhaimmillaan, sillä hänen käsiään koristavat pitkiksi kasvaneet kestävät raatelukynnet, jollaiset koristavat myös hänen erikoisempia jäniksenkinttuja muistuttavia koipiaan. Jackan potkuvoimat ovat myös kehittyneet harvinaisen ronskiksi passiivisen treenaamisen myötä. Siinä missä hän juoksee todella nopeasti ja kykenee loikkimaan kuin vieteri korkealle ja tavanomaista pidemmälle, on kintuissa voimaa pistää kevyempirunkoisia puita tai lautojakin säpäleiksi, mikä tavalliseen kulkijaan kohdistettuna varmasti aiheuttaisi vakavia ruumiillisia vammoja jo pelkästään voimansa tähden, parhaimmillaan rikkoisi luitakin. Jackan fyysinen kunto onkin kuin parhaimmalla sotilaalla, vaikkei hän itse ymmärräkään ottaa siitä kaikkea irti, ja hänen tasapainonsa on vailla vertaa.

Koska Jackan molemmat vanhemmat omaavat synnynnäisesti maagisia lahjoja, on tämä taito periytynyt myös hänelle. Kheelanin erikoisuutena on kontrolloida varjoja, ja tekeytyä sellaiseksi itse. Hän osaa sulautua muiden varjoihin ja kulkea täten täysin näkymättömissä pysytellessään varjoisilla pinnoilla, siinä missä varjottomalla alueella hänen varjonsa tulee esiin hänen näköisenään ja muotoisenaan hahmona. Varjohahmoa kykenee koskemaan paljain käsinkin, ja siihen kykenee tekemään myös vahinkoa, jos tietenkin vain onnistuu löytämään sen ensin. Jacka on äärimmäisen tarkka siitä, milloin ja missä tilanteessa kykyään käyttää, eikä esimerkiksi koskaan tarkoituksella paljastaisi itseään täysin valoon joutumalla muille.
Jackalope kykenee myös manipuloimaan omaa varjoaan, saaden sen parhaimmillaan muistuttamaan elävän olennon kaltaista. Hän voi liikutella sitä miten mielii, nostaa irti pinnoilta moniulotteiseksi hahmoksi, ja muodostaa siitä erilaisia olomuotoja hyödyntäviä elementtejä, kuten tasoja, suojia, aseita ja miksei hänen liikkeitään seuraamaan kykenevää taisteluparia tarvittaessa. Jacka kykenee myös piiloutumaan omaan varjoonsa, mikä onkin näppärä keino hävitä esimerkiksi väenpaljoudessa kuin tuhka tuuleen tarvittaessa maantasolla muiden jalkoihin kulkemaan.
Yksi Jackan lempitemppu varjomagiallaan onkin muodostaa omasta varjostaan molempiin käsiinsä kauttaaltaan mustat, tummaa pölyä savuavat sapelit tai tikarit, jotka leikkaavat kaikkea paremmin mitä tavanomainen ase tekisi.

Opetellun magian lisäksi Jackalla on taipumusta myös tunneperäisen magian räiskähtelyyn tilanteissa, joissa epätoivo tai suuttumus ovat äärimmillään. Hänen maaginen energiansa on kylmää ja voimakasta, vaikka se esiintyykin punertavissa sävyissä, jonka myös ulkoisesti kykenee hänestä näkemään iholla ja hänen silmissään maagisen energian pyrkiessä pintaan. Jackalope ei ole kyseistä puolta kyvyistään millään tasolla hionut kuitenkaan, sillä hän itse ei ole koskaan todistanut magiansa räiskyvän kontrolloimattomasti – tai sitten hän ei vain muista käyttäneensä sitä. Kyseinen voima kuitenkin syö todella nopeasti Jackan energiat, eikä jätä jäniksenkorvaisesta räsynukkea enempää, ellei samantien jopa kaada häntä vain tajuttomana alas maahan.


LÄHEISIMMÄT SUKULAISET
Delathos N’drayer - Isä, jota Jacka ei koskaan ole tavannut tietoisesti.
Tanijrn Lanai – Jackan äiti, joka nimesi ja kasvatti Kheelanin nuorukaiseksi, ennen kuin poika lähetettiin suojelemaan klaanin alueita asuinkylän ulkopuolelle. Elossa.
Vhalrenar Yase – Jackan oppi-isä, eräänlainen ottoisä ja opettaja, jolta Jacka oppi nuorempana maailmanmenoa laajemmalla skaalalla. Elossa.


I don't need a friend who changes when I change and who nods when I nod; my shadow does that much better.


MUUTA
- Puhuu yleiskieltä, haltioidenkieltä, sekä oman kansansa (vierat) kieltä. Jacka osaa kyllä kirjoittaa ja lukea, mutta takeltelevasti, sillä hänellä ei ole koskaan ollut kärsivällisyyttä tai suurempaa tarvetta kehittää kirjallisia taitojaan varsinaisesti.
- Näkee tarkasti, myös pimeässä, mutta myös kuulee äärimmäisen tarkasti ääniä kauempaakin erikoisilla korvillaan.
- Taitava metsästäjä, jäljittäjä ja luonnossa kulkija.
- Jacka on niin sanotusti paksunahkainen ja sietää myös kylmää tavallista paremmin, eikä täten osaa pelätä talvipakkasia tai kylmiä kelejä varsinaisesti. Hän saattaa antaa takkinsa sinulle jos olet viluissasi, eikä se haittaa häntä itseään lainkaan.
- Ei koskaan varsinaisesti eksy, löytää tiensä turhankin näppärästi ihmistenilmoille tarvittaessa, mutta osaa myös suunnistaa kartan kera kuin ilmankin, sekä tähtitaivaan ja auringon perusteella.
- Jackalope on erityisen musikaalinen ja osaakin soittaa useammalla kansan silmin tyypillisillä soittimilla. Hänen suosikkejaan ovat ehdottomasti kuitenkin luuttu ja okariina.
- Nuorukaisella on vahva immuniteetti sairauksia vastaan jo pelkästään loistavan kuntonsa puolesta, mutta myös erikoisempi magiansa tuntuu suojaavan häntä taudeilta ja kirouksilta, siinä missä se myös parantaa hänen ruhjeitaan nopeammin.
- Jacka jumaloi kaikkea kiiltävää, eikä tavallisesti mistään hinnasta suostuisi jakamaan saaliitaan muiden kanssa, jos on onnistunut rikkauksia kähveltämään tai muuten saamaan haltuunsa. Hän keräileekin erilaisia uniikkeja jalokiviä, joista osa ovat hänelle äärimmäisen tärkeitä muistojensa tähden.
- Jacka omistaa hyvin pidetyn hevosen, friisiläisen orin, jonka karva on yönmusta, harja ja häntä tuuheita ja pitkiä. Ori kulkee nimellä Anduril ja se kulkee Jackalopen matkassa alati missä jäniksenkorvainen kulkeekin.
- Hevosen lisäksi Jackan seurassa kulkee myös kultapöllö nimeltä Nyx, joka on oppinut viestilinnun tavoille seuralaisen lisäksi ja osaakin kuljettaa kirjeitä tarvittaessa pitkiä matkoja mantereen sisällä.
- Teema biisejä We're not getting any younger - Son
- Äänenä lyek Troy Baker


TAVATUT
Tummahipiäinen perkele - Ajautunut ongelmiin enemmän kuin kerran kyseisen miehen kanssa, Jackan osaten jo vältellä mokomaa nähdessään tuota kaupungilla satunnaisesti. Miehellä vaikuttaisi olevan kana kynittävänä hänen kanssaan.
Perian - Silkkikoipinen tuli tutuksi Kheelanille kömmähdyksien kautta, kaksikon jäädessä typeryyksistään lähestulkoon kiinni virkavallalle yksi kerta. Jacka luuli Perianin haihtuneen kaupungista, mutta sattumalta törmäsi tuohon uudelleen haltioiden linnalla kuokkiessaan. Perian on mukava tuttu, vaikkakin aivan hirveä valittaja.
Zhiermatui - Alamaailman pahamaineinen rikollispomo, jonka olemassaolon Jacka lähinnä uskoi olevan pelkkää tarua, kunnes tapasi miehen kasvotusten hovin juhlissa sattumalta. Mitähän kiltapomo on oikein hautomassa liikkuessaan vastaavissa piireissä?
Nuka -


AIKAJANA
Cervi et Lepus
Eyes so fresh, so cool, so pretty
Yksin julmassa maailmassa
Käärmeenpesä
Jänisprinssi (kesken)
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR - DELATHOS - JACKALOPE - ARETHDRIEL - ATREVAUX - SHYVANA - NOEL - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA - QIRA - OMANIRON - LOTHAR - ZHIERMATUI - ELANORDIL
---

Älä pelkää ottaa yhteyttä, jos peli kiinnostaa missään muodossa.