Viesti Pe Tammi 27, 2012 11:19

Jackalope

Dream as if you'll live forever, live as if you'll die today.


Nimi: Alunperin Kheelan (Soturi). Koska tuo ei kuitenkaan halunnut säilyttää keijukaisten puolelta tulevaa nimeään hamaan loppuunsa saakka, poika vaihtoi omatoimisesti nimekseen Lapez Lazule Azelas.
Kutsumanimi: Jackalope (Jackalope = Myyttinen Pohjois-Amerikan kansanperinteen eläin, jonka on kuvattu olevan tavallisen jäniksen näköinen, mutta sillä on antiloopin, peuran tai poron sarvet päässä). Tuttavat kutsuvat häntä lyhyesti Jacka, tai vaihtoehtoisesti jollain muulla keksimällään lempinimellä. Ainoastaan harva luotettava taho tietää miehen oikean nimen - sen alkuperäisen siis, sekä myös uudemman. Kaduilla kulkiessaan Jackalope suojaa identiteettiään myös lukuisilla valenimillä.
Ikä: 70. Ikääntyminen jäänyt ulkonäöllisesti lopullisesti kuitenkin 20-vuotiaan tasolle, jonka takia poikaa voisi kutsua ikinuoreksi.
Sukupuoli: Mies
Rotu: Keijuhaltia
Ammatti: Taitava taskujen kääntäjä. Näpistelyn lisäksi harrastaa toisten kadonneiden esineiden takaisin hankkimista sopivaa hintaa vastaan. Jacka on taitava käsistään, joten toisinaan tuo saattaa myydä itse tekemiään tavaroitakin, kuten puusta veisteltyjä koriste-esineitä. Nykyään Jackalla on myös yhden miehen katuorkesteri ja pojan saattaakin löytää milloin mistäkin musikaalisia taitojaan esittelemästä kannattaa kuitenkin pitää taskujaan visusti silmällä, jos tämän keijun musiikkia pysähdyt kuuntelemaan pidemmäksi toviksi.
Asema: Lainsuojaton, etsintäkuulutettu.
Puolue: Puolueeton
Suuntautuminen: Bi, mutta hurjasti enemmän naisiin päin.


Aseet
Pojan tavalliseen aseistukseen kuuluu pari kolmiteräisiä tikarin tapaisia aseita sekä kolme sormiin asetettavaa kynsiterää. Jacka on taitava lähitaistelija, mutta tavallisesti käsirysyyn joutuessaan tuo pakenee paikalta ennemmin, kuin ryhtyisi satuttamaan jotakuta, ellei kyse ole ystäviensä puolustamisesta.

Koska Jackan molemmat vanhemmat omaavat synnynnäisesti maagisia lahjoja, on tämä taito periytynyt myös Jackalopelle. Keijua voisi kutsua eräänlaiseksi varjomaagiksi, sillä Lapez pystyy kontrolloimaan taidoillaan varjoja ja pystyy myös itse muuttumaan sellaiseksi (toisin sanoen tekee itsensä näkymättömäksi). Tässä tapauksessa varjo jää kuitenkin näkyviin ja pysyy täten piilossa vain muiden varjojen joukossa Jackan pystyy yhä kuitenkin tappamaan tässä maagisessa olomuodossa, kuin minkä tahansa muun elollisen olennon, jos sen vain kykenee löytämään ensin.
Mitä varjojen manipulointiin tulee, Jacka ei pysty kontrolloimaan mitä tahansa varjoa, vaan vain omaansa. Varjonsa on kuin toinen elävä olento, jota pystyy liikuttelemaan pinnoilla miten tahansa ja joka ottaa erilaisia olomuotoja Jackan niin komentaessa kuten piikkejä ja korkeammille tasoille auttavia tasoja tai vaikkapa suojaavia muureja. Varjosta saa muokattua myös vaikkapa kädellisen demonia muistuttavan olennon, joka pystyy aiheuttamaan vahinkoa siinä missä omistajansakin. Jacka pystyy myös piiloutumaan omaan varjoonsa.

Pääsääntö Jackan magiassa on, että varjon tulee aina koskettaa jotain pintaa. Sitä ei voi varsinaisesti siis kiskoa erilliseksi massaksi esimerkiksi tyhjään ilmaan ja liikutella siinä aina edelleen miten sattuu. Varjo voi kuitenkin loikata maasta hetkellisesti ilmaan, mutta vajoaa taas hyvin nopeasti takaisin ensimmäiselle aineelliselle pinnalle. Pinnaksi kelpaa mikä tahansa, jopa keijuhaltia itse. Jackan lempitemppu onkin muodostaa omasta varjostaan jakamalla molempiin käsiinsä kauttaaltaan mustat, tummaa pölyä savuavat sapelit. Ne leikkaavat kaikkea paremmin, mitä tavallisen miekan teroitettukin terä.


Ulkonäkö
Hoikka nuorimies, hyvällä fyysisellä kunnolla ja akrobaattisuudella varustettuna. Jackalopella ei ole pituutta kuin hieman päälle 170cm. Keijuksi se on erittäin paljon, mutta koska Jacka on puoliverinen ja hänen vanhemmistaan toinen osapuoli on haltia, on poika kasvanut vartaanotettavasti pituutta elämänsä aikana. Painoa pojalla on pituuteensa nähden hyvin vähän. Kroppaa koristaa kauttaaltaan kevyt lihaksisto, joka pääsee puhumaan puolestaan erityisesti kun poika nappaa paitansa pois päältään.
Jackalla on selässään hennot, hyvin ohuet ja silkkiset keijujen siivet, jotka tuo piilottaa tavallisesti hyvin takkinsa alle. Väriltään nuo alati värisevät selkäevät ovat turkoosit, ulkoreunoilta huomattavasti tummemmat kuin sisäreunoilta ja lisäksipä vielä läpinäkyvät. Siivet ovat haluttua tavaraa, eikä olisi ensimmäinen kerta, kun joku ne tahtoo nulikan selästä irti leikata. Niin sormien- kuin varpaittenkin päitä koristavat pitkät hyvin terävät ja kestävät kynnet, jotka soveltuvat jollain tasolla myös raatelemiseen. Keijutaustaustasta kielii kynsiensä lisäksi myös suussa piilotteleva terävä, sahalaitainen, hammasrivistö josta häijyn tekeekin se, että rivistöjä pojalla on suussaan peräti jopa kaksi, toinen aivan ensimmäisen rivistön takana, niin ylhäällä kuin alhaalla. Myös kitalakea koristaa muutama hyvin pieni, mutta silti terävä hammas. Jackalla on siis reilusti enemmän hampaita, kuin tavallisella kaksijalkaisella ja jokaisen irronneen hampaan tilalle kasvaa aina uusi.

Jackalope on perinyt isältään tumman hipiänsä, sekä osittain kauttaaltaan lievästi kihartuvat hiuksensa, jotka ovat päältä puhtaan valkoiset ja latvoja kohden muuttuvat hiljalleen täysin mustiksi. Pisimmät hiukset ylettävät aina lapaluiden yli puoleen selkään saakka. Hiukset eivät koskaan ole täysin auki, vaan nämä pisimmät hiukset on lähes aina sidottu taakse sievälle, löysälle poninhännälle.
Äidiltään taas tuo on perinyt korvansa, jotka muistuttavat haltioitten korvia, mutta ovat reilusti suuremmat ja alareunasta luonnostaan hyvin repaleisen näköiset. Molemmissa korvanlehdissä on aivan kärjessä kolme pienempää kultaista rengasta ja vain oikeassa roikkuu alempana muutaman kultaisen renkaan päässä oleva punainen jalokivi. Myös sirot ja terävät kasvonpiirteet on peritty keijuilta.
Silmien valkuaiset ovat poikkeuksellisesti kauttaaltaan pikimustat ja pupillit ovat hyvin vaalean sinertävät, jäisen näköiset. Silmänaluset tuolla ovat luonnostaan selvästi vaaleammat kuin muu iho, ja silmänympärykset muuten taas hyvinkin tummat, joka luo eräänlaisen pesukarhumaskin tuon kasvoille. Jackalopella on myös isänsä pitkät kulmakarvat, mutta erikoisuutena ne kiertyvät luonnostaan kuin spiraalille päistään.

Nuorukaisella on yllään vihreä kuvioitu takki, jonka hihat ovat olkapäästä ranteeseen luonnonvalkeat. Takissa on koholla oleva ruskea kaulus ja helma yltää edestä reippaasti lantion yli jos sen laittaa kiinni, mutta takaa se jää kuitenkin pidemmäksi ja haarautuu kahdeksi. Jackalla on kuitenkin tapana pitää takkia vain osittain kiinni ylhäältä, jolloin liepeet jäävät vielä paremmin leijumaan tuulen vireen mukana.
Takin alla on tavallinen napitettava valkea, avarakauluksinen paita. Housut ovat mustat joustavasta nahkasta tehdyt ja hyvin ihonmyötäiset. Jaloissa on pronssin sävyiset kengät ja säärissä samanväriset säärisuojat. Päässä Jackalopella on hänen yksi kallisarvoisimmista esineistään. Kypärä, pronssinen sekin, jota koristavat pienet mustat sarvet, sekä valkoiset jäniksenkorvat, jotka muuttuvat aina ylemmäs mentäessä aluksi vaaleammasta ruskeasta aina tummempaan ja lopulta mustaan. Kypärä on hyvin väljä, mutta se pysyy kaikesta huolimatta hyvin ja tukevasti päässä. Kypärästä edestä, otsalta nenän päälle laskeutuu pieni piikkimäinen osa silmien tasolle ja silmien alta kiertyvät teräväpäiset ulokkeet suojaamaan poskia. Takaa kypärä laskeutuu koko hiusten mitalla valkoisten kutrien päälle suojaamaan näin takaraivoa.
Jackalopellakin on entiselle klaanilleen ominainen tatuointi yhä kehossaan. Se on niskassa, piilossa tuon hiusten alla, josta sitä ei aivan moni tavallisesti osaa etsiäkään.

Koska Jackalope kykenee käyttämään varjomagiaansa nykyään paremmin, pystyy tuo muuttamaan itsensä varjo-olennoksi, ja liikkumaan sen turvin muitten varjojen joukossa sulautumalla näihin. Jackaa ei tällöin kykene näkemään, ellei tuo erehdy lipumaan itse muiden varjojen turvista näkyville tai muuten paljasta itseään ohikulkijoille. Yhteentörmäys tämän olomuodon kanssa saa varjon hetkellisesti hajoamaan kuin savuna ilmaan, mutta se ottaa hyvin pian hajoamisensa jälkeen taas tavallisen olomuotonsa takaisin. Törmännyt saattaa jopa tuntea törmänneensä johonkin.
Varjomuoto on kauttaaltaan musta ja se ottaa vain valoisammassa ympäristössä itseensä vaaleampia harmaansävyä, jotka saavat varjon näyttämään hieman enemmän kolmiulotteiselta, eikä vain pelkältä mustalta lätyltä. Varjo muistuttaa jalatonta humanoidia. Sillä on pitkät ja epäsymmetriset raajat sekä sormet, jotka tahtoessaan venyvät todella pitkiksi. Niitä voi käyttää myös aseina. Varjo on hyvin häilyvä ja näyttäisi, kuin se valuisi kokoajan jotain mustaa ainetta kehostaan. Päässään sillä on hiuksia muistuttavat ohuet säikeet, jotka leijailevat sinne tänne pienimmästäkin ilmavirrasta. Kasvonpiirteitä sillä ei ole lainkaan, vain pelkät silmät ja suu, jotka hohtavat Jackan oikeiden silmien tapaan turkooseina ja joita ei näe piiloteltaessa, ellei Jacka toisin päätä.

Kuva Jackalopesta
Siivet, silmät, tatuointi
Jackan varjomuoto


If you are still talking about what you did yesterday, you haven't done much today.


Luonne
Jackalope on erittäin avoin, iloinen ja pirteä. Hymy on tuolla tavallisesti aina herkässä, mutta sen taakse myös piiloutuu paljon asioita, joita pojan kasvoilta ei tuota täysin tuntevakaan osaa aina tulkita. Nulikan tietyt luonteenpiirteet saavat muut yleisesti hymyilemään sateisinakin päivinä ja jotenkin tuo vain onnistuu aina löytämään elämän valoisat puolet ja lohduttamaan täten lohdutusta kaipaavia. Jackalopella on myös luontainen vaisto puolustaa itseään heikompia ja auttaa haavoittuneita mies itse pitää tätä piirrettä jokseenkin ärsyttävänä, sillä se ajaa hänet helposti sisään toisten ongelmiin, aivan kuin hänellä itsellään ei niitä jo tarpeeksi olisi harteillaan. Ongelmiin joutumista ei myöskään helpota se, että Jacka on turhankin utelias. Kova jano kokeilla asioita ja yrittää ottaa selvää sellaisista asioista, jotka eivät hänelle varsinaisesti kuulu, tuottavat toisinaan pitempiaikaisiakin pulmia ratkottavaksi.

Nuori miehenalku on elämää ja jännitystä rakastava. Jacka elää päivä kerrallaan ja tarttuu kiinni jokaiseen hetkeen elämässään. Tulevaa hän ei juuri suunnittele tai mieti, mutta menneisyyden hän painaa tiukasti mieleensä, eikä hevillä unohda niin hyviä kuin huonojakaan kokemiaan hetkiä.
Jackalopella ei ole myöskään tapana pysyä kauaa paikoillaan. Hän halajaa nähdä maailmaa niin paljon kuin suinkin hänellä on mahdollisuus. Hän taittaa mielellään matkansa ylhäisessä yksinäisyydessään, eikä varsinaisesti koskaan ole kaivannut vaeltajaseuraa itselleen ratsunsa lisäksi.
Jackalope onnistuu löytämään itselleen niin ystäviä kuin vihollisiakin melkein jokaisesta maan kolkasta, jossa hän sattuu viipymään pitempään kuin vain päivän. Jacka luo suhteita muihin nopeasti avoimen ja mutkattoman luonteensa ansiosta, ja suhteitaan hän osaa käyttää taitavasti hyväkseen tarpeen tullen. Ystävänä tuo on luotettava ja rehellinen, joskin miehen seuraan joutuvan olisi tarpeen omata pidättyväisyyttä ja reilusti tervettä järkeä kahdelle jaettavaksi. Jackalopella on nimittäin taito onnistua raahaamaan tahallisesti tai tahattomasti tuttavansa mukaan mitä yllättävimpiin päähänpistoihinsa ja sotkuihinsa, ja siitäkös ei koskaan mitään hyvää seuraa.

Jacka on isänsä tavoin hyvin lyhyt pinnainen ja temperamenttinen. Hän suuttuu erittäin herkästi, jos joku pyrkii häntä ärsyttämään, mutta myös lauhtuu yllättävän nopeasti. Mies ei ole pitkävihainen, vaan antaa hyvin nopeasti asiat anteeksi. Jackalopella on myös suuri suu suuttuessaan, eikä tuo tavallisesti kielenkantaansa säästele kirotessaan jotain maailman syvimpään maanrakoon. Vain harvat hänelle uskotut salaisuudet säilyvät vain itse nulikan tiedossa, varsinkin jos ne tulevat joltain muulta, kuin ystävältä.
Huonoimpiin puoliin lasketaan myös turha sinisilmäisyys. Naiiviuttaan Jackalope uskoo melkein minkä tahansa pajunköyden jota hänelle yritetään syöttää, kunhan se on vain oikein naamioitu.


Menneisyys
Kheelan syntyi pienenä keijulapsena äidilleen pieneen keijukaisten hallitsemaan metsän kolkkaan, jonne millään muulla kaksijalkaisella ei ollut sijaa astua. Kylä oli pieni ja väkeä, joka sinne oli vielä jäänyt virumaan, oli vähän. Se piti kuitenkin sisällään muutamia samanikäisiä lapsukaisia, kuin vastasyntynyt Kheelan, mutta niistä lapsista ei kauaa pojalle ollut iloa tuon elämässä, kun äiti jo hänet hylkäsikin oman onnensa nojille. Onneksi sentään edes ihmisten maiden lähettyville, josta peukaloaan imevän nuoren pennun mukaansa tempaisi eräs maanviljelijä sääliä tuntiessaan. Tuo mies vaimoineen ja lukuisine lapsineen kasvatti pojan kuin omanaan. Ei valkeatukkaista ja haltiakorvaista poikalasta voinut täysin omakseen kuitenkaan sanoa, mutta hyvä työjuhta tuo heiveröinen siipiniekka kaikesta huolimatta kuitenkin oli. Nimekseen poika sai tuolloin Jack ja kuri pojan kohdalla oli kova, selvästi kovempi kuin muitten lasten kohdalla ja tuo sai jopa nukkua yönsä tallissa eläimet ainoana seuranaan. Kun sitten yksi sateinen aamu, kun talon isäntä päätti pojan töihin tulla herättämään, ei nulikkaa näkynytkään missään. Myös yksi tilan arvokkaimmista hevosista oli poissa, josta isäntä poltti pahoin päreensä.

Niin alkoi 10-vuotiaan Jackalopen kova kierre karkailuissaan. Ensimmäisenä nulikka oli ottanut tähtäimekseen valloittaa ihmisten suurin kaupunki ja ryhtyä sen hallitsijaksi. Valloitusretki loppui kuitenkin lyhyeen, kun viranomaiset kiikuttivat orvoksi todetun pojan orpokotiin. Kehottivat mennessään tulevan kuninkaan opettelemaan aluksi tavoille, ennen kuin jatkaisi valloitusretkeään huipulle.
Muutama vuosi kului. Jackista kasvoi rasavilli teini, johon kaikki muut lapset tavallisesti ja tarpeen tullen takertuivat. Pojalla oli kova uhoamisen tahto, eikä tuo pelännyt tai empinyt puolustamaan ketään tai koskaan kieltäytynyt antamasta apua sitä pyytävälle. Jackia ja tuon päättäväisyyttä vastaan kukaan kun ei ikinä uskaltanut nostaa kättänsä. Orpokodissaan hän myös sai ensimmäisen lempinimensä, Jackalope, josta myöhemmin kehittyi pojalle salanimi, jonka taakse oli hyvä aina piiloutua, vaikka se vihjasi turhankin paljon hänen oikean nimensä suuntaan.

Vain muutamia vuosia myöhemmin koitti se hetki, kun Jackalope tahdottiin adoptoida maineikkaaseen maagien kouluun kuuluvalle opettajalle. Mies näki pojan synnynnäiset magian lahjat heti ja tahtoi kehittää niitä pidemmälle. Niinpä orpokoti jäi taakse ja uusi vaihe nuorukaisen elämässä alkoi. Jack oli tuolloin 15-vuotias, eikä poikaa innostanut olla lukittuna johonkin laitokseen loppuelämäkseen. Hän tahtoi tehdä jotain, missä oli hyvä, ja niinpä karkasi pois mestarin hoivista ajattelematta tietenkään, etteivät ihmiset välttämättä innostuisi kovin nähdessään Jackin kaltaisen friikin pomppimasta katujen kulmissa. Tietämätön kun oli maailmanmenosta.
Päivääkään ei ehtinyt kulua, kun nulikka kiikutettiin pahoinpideltynä takaisin opettajansa hoiviin. Nuoren miehen toinen käsi oli murtunut, tuolla oli lievä aivotärähdys ja ties kuinka monta mustelmaa siellä täällä kehossaan. Miehellä ei ollut tahtoa torua poikaa, vaikka tuo väärin olikin tehnyt. Kerran mies muistutti kuitenkin, ettei Jackin tulisi karata enää uudemman kerran ja selvensikin miksei, mutta tuokin läksytykseksikin nimitetty toimenpide kaikui vain kuuroille korville.

Kuukausi kului ja Jackin murtuma oli parantunut lähes kokonaan. Tuona aikana välit adoptioisäänkin olivat lähentyneet roimasti, ja Jack piti tuota herramiestä lähes kuin omana isänään. Isä oli myös koulinut pojan maagisia lahjoja, vaikkei Jack siitä itse erityisemmin innostunut ollut ollutkaan.
Jack oli tehnyt kuitenkin mielessään päätöksen. Hän tahtoi karata. Tämä paikka ei ollut tehty hänelle ja nulikalla olisi varmasti jotain parempaakin tekemistä jossain toisaalla. Ja koska poika nyt oli tietoinen siitä, mitä koulun seinien takaa löytyisi, osaisi hän myös olla varovaisempi toisella kerralla. Niinpä nulikka pakkasi ainoat itselleen tärkeät tavarat ja illan tullen hiipi talleille napatakseen vanhan kunnon mustan orinsa alleen, jolla oli aikaisemmin maatilaltakin paennut, ja ratsasti tiehensä.

Vuodet muovasivat pojasta taitavan varkaan, joka ei kaihtanut vastoinkäymisiä ja joka auttoi itseään heikompia ja hädässä olevia. Poika oli vaihtanut nimekseen Lapez Lazule Azelas unohtaakseen kaikki menneensä, mutta piiloutti henkilöllisyytensä kuitenkin vanhan kunnon Jackalope nimensä taakse. Jacka oli potentiaalinen päällikkö joillekin nuoremmille ja myös ikäisilleen katujen lapsille, joista myöhemmin muodostui Jackalle tuon uusi perhe - jonka joku viisas nimesi Varjojen asukeiksi sen muututtua klaanin kaltaiseksi joukoksi varkaita. Jäsenistä tuli tunnettuja, erityisesti heidän päälliköstään, jonka tiedettiin pukevan päässään kypärää, johon oli kiinnitetty jäniksen korvat ja joka oli yhtä vikkelä koivistaan kuin villi peura.

Myöhemmin Jackalope kuitenkin jätti klaaninsa johtajuuden ja siirsi sen edelleen joukosta vanhimmalle, joka saattoi tehdä klaanille jatkossa mitä halusi. Päällikön potentiaali ei ollut kadonnut minnekään, mutta Jacka itse ei enää jaksanut kaitsea klaaninsa nuoria jäseniä, vaan päätti kääntyä tavalliseksi, omaa etuaan tavoittelevaksi taskuvarkaaksi, luoden itselleen taas liudan peiteammetteja lisää.
Jacka pitää tänä päivänä majaansa haltioiden aroille nousseessa kaupungissa ja asustaa pienessä mökissään kaupungin hämärimmillä kujilla.


Tärkeimmät sukulaiset
Delathos NDrayer Isä, jota poika ei koskaan ole tavannut tietoisesti.
Meliora Jackalopen äiti.
Pharren Magnyu -Alatthewin poika - Adoptio isä. Jackalopen tunteman maagien koulun opettaja.
Toistaiseksi tuntemattomat sisarpuolet
Aethena


I don't need a friend who changes when I change and who nods when I nod; my shadow does that much better.


Taidot/Heikkoudet
+ Erittäin hyvä fyysinen kunto, jonka lisäksi on erittäin vikkelä ja ketterä liikkeistään. Jackalopella on myös erittäin hyvä tasapaino nulikka voisikin kävellä silmät sidottuna takaperin siimalla, jos sitä vain tahtoisi.
+ Taitava jäljittäjä.
+ Refleksit kuin kissalla.
- Taipumus ajautua helposti ongelmiin ja ajaa muut niihin kanssaan. Naamansa tunnistetaan toisinaan myös liiankin helposti ympäri Cryptin mannerta.
- Impulsiivisuus.


Muuta
- Jackalope on erityisen musikaalinen ja tuo pystyy parhaillaan soittamaan kolmea soitinta kerralla. Suosikki yhdistelmänsä onkin yhdistää kulkuset, djembe rumpu ja didgeridoo, jollaisella kokoonpanolla nulikan saattaa toisinaan nähdäkin taiteilemassa jossain vilkkaammalla seudulla. Yksinkertaisuutta tavoitellessaan Jacka taas turvautuu joko panhuiluun, dulcianiin tai pelkkään didgeridoohon.
- Keräilee jalokiviä.
- Jackalope kärsii Astrafobiasta nulikka siis pelkää ukkosta ja salamointia.
- Puhuu yleiskieltä, haltioidenkieltä sekä hyvin tuntematonta, keijukaisille kuuluvaa kieltä, joka kuulostaa vieraan korvaan lähinnä sihinältä.
- Nuorukaisella on vahva immuniteetti sairauksia vastaan.
- Jacka jumaloi kaikkea kiiltävää, eikä tavallisesti mistään hinnasta suostuisi jakamaan saaliitaan muiden kanssa.
- Vaikka Jackalopella on keijujen siivet selässään, eivät ne jaksa kannatella miehen painoa, koska tuo on tavallista keijua reilusti kookkaampi ja täten myös painavampi. Täten hän ei siis voi lentää. Siivillään Jacka voi kuitenkin antaa lisäpotkua hypyilleen, ja pystyy näin hyppimään pitempiä ja korkeampia loikkia, kuin toiset.
- Jackalopella on oma hevonen. Isännälleen erittäin uskollinen friisiläinen ori, jonka karva on yönmusta ja harja ja häntä tuuheita ja pitkiä. Oria kutsutaan nimellä Anduril.
- Hevosen lisäksi Jacka omistaa kultapöllön nimeltään Nyx - joka kantaa hänen kirjeensä sinne minne mies ikinä ne tahtookin toimitettavan.
- Teema biisinä toimii Color Theory Were not getting any younger
- Äänenä Troy Baker


Tavatut
Delathos N'Drayer Isäukolta varastaminen oli huono idea, sillä poika sai vain selkäänsä ja pakeni paikalta.
Chepi - Erikoinen, mutta erittäin mukava tyttönen. Pitää enkelinä, koska tuolla on siivet.
Perian - Kumma sarvipäinen otus. Nynny. Hyvä kaveri.


Pelatut pelit
Falling from the sky
Cervi et Lepus


Päivitykset
4.8.14 Varjomuodon kuva uusittu
19.8.12 Pientä räätälöintiä menneisyydessä. Aseet, ulkonäkö, taidot ja muuta kohdat kirjoitettu melkeinpä kokonaan uusiksi. Kuvat uusittu.
24.2.12 - Kirjoitus asu uusittu.
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7