Viesti Ma Huhti 30, 2012 2:12

Rickon Baramore

Nimi: Rickon Baramore
Rotu: Ihminen
Ikä: 23
Sukupuoli: Mies
Puoli: Puolueeton
Tittelit: Lordi, palkkasoturi

Ulkonäkö:
Rickon on pituudeltaan keskivertomiehen pituinen . Hänen ruumiinsa on kuin pantterilla: hoikka sekä lihaksikas. Hänellä on hevosmaiset kasvot joilla komeilee koukkunokka, ohuthuulinen suu sekä hyisen harmaat silmät. Hänen suunsa ympärystä koristavat viikset. Partansa hän ajaa muuten täysin pois. Myös muutama arpi komeilee vaaleana hänen kasvoillaan. Huomattavin niistä taitaa olla iso, kuunsirppiä muistuttava hänen vasemmassa poskessaan. Rickonilla on myös pitkät, hiilenmustat ja yleensä rasvaiset hiukset. Useimmiten hän vyöttää hiuksensa poninhännälle, mutta joskus ne roikkuvat vapaina hänen korviensa takana. Hänen ihonsa on kalpea, mutta yleensä lika tummentaa sitä. Rickon pukeutuu usein joko sini- tai tummanharmaaseen paitaan. Kangaspaitansa päälle hän yleensä vetää rautaisen rengaspanssaripaidan. Panssaripaidan päälle hän vielä nykäisee nahkaisen ja pitkähelmaisen taistelutakin. Takin etumuksessa on kirjailtuna vasemmalle puolelle rintakehää Baramoren suvun tunnus, valkoinen sotatorvi keltaista pohjaa vasten. Rickonin päässä voi lähes vain taistelutilanteessa nähdä kypärän joka peittää hänen päälakensa ja jossa on pieni silmikko sekä nenäsuojus. Kypärän takaosaan on taottu kiinni rengaspanssaria suojaamaan niskaa. Miekkosen jalat on verhoiltu ruskeisiin puuvilla housuihin. Jalkaterät puolestaan on piilotettu tyypilliseen tapaan nahkaisiin saappaisiin. Selässä Rickonilla on usein hänen hiuksiinsa sopiva musta ja paksu viitta. Vyötäisillään hänellä roikkuu vyöstä rautainen miekka ja veitsi. Kesähelteillä miestä voi kuitenkin nähdä myös pelkässä paidassa ilman mitään taisteluvaatetusta. Talven paukkupakkasilla hän puolestaan vetää kaiken mahdollisen päälleen ja toivoo sen riittävän.

Luonne:
Rickonin luonnetta voisi kuvastaa kahdella sanalla. Hilpeä ja ylimielinen. Hän rakastaa hyvää seuraa kuten kuka tahansa muukin vaikka onkin melko valikoiva sen suhteen. Hän osaa myös olla vakava vaikka suhtautuukin useimmiten asioihin joko ylevästi tai humoristisesti. On hänellä myös herkkä puolensa kuten kaikilla muillakin, mutta hän ei näytä sitä julkisesti. Herkän puolen tullessa esiin hän voi olla myös romanttinen. Yllättävää kyllä, Rickon ei ole kovinkaan synkeä ajatellen hänen taustaansa. Rickon viettää aikansa kaikista mieluiten miesten seurassa. Etenkin kauniskasvoisten sellaisten. Hän pitää paljon uhkapeleistä ja juhlista sekä festivaaleista. Mies ei ole kenellekään lojaali. Ainoastaan hetkellisesti sille kuka pystyy hänelle maksamaan sovitusta työstä. Rickonilla harvemmin on mitään ketään vastaan. Lähinnä ainoastaan päälle käyviä sekä häntä vähätteleviä kohtaan hän tykkää huonoa. Rickonia inhottavat ihmiset jotka puhuvat kuin omaisivat hopeisen kielen. Eli niitä jotka osaavat puhua muita ympäri keinoja kaihtamatta sekä pystyvät valehtelemaan silmittömästi omasta paremmuudestaan muihin verrattuna. Hänen veljensä kuuluu tämänlaisiin ihmisiin. Häntä myös inhottavat ne jotka hyödyntävät omaa asemaansa tehdäkseen muille hallaa. Äkkipikaisuutta ilmenee muita kohtaan helposti, mutta Rickon on vielä nuori eikä osaa hillitä itseään täysin. Eikä hän mikään pitkävihainen yleensä ole. Mies ei ole mikään kovin nirso ruuan suhteen. Tosin suurimpiin herkkuihin hänellä kuuluvat eksoottiset viinit, juustot sekä makeat hedelmät. Rickon ei erityisemmin pidä eläimistä, mutta ei niitä tapakaan ensisilmäyksellä. Hevoset ovat ainoita eläimiä joihin mies tuntee kiintymystä ja on myös ystävällinen niille. Rickon ei ole mistään uskovaisimmasta päästä eikä hän ole kristinuskossa. Hän uskoo oman maansa kymmeneen jumalaan. Tosin hän ei ota kaikkia sääntöjä ja elämänohjeita elämäänsä joita uskonkirjoihin on kirjoitettu. Miekkonen osaa tyytyä vähään vaikka välillä hän haaveileekin paljosta ja ehkäpä paremmastakin. Rickon ei ole luonnollinen tappaja, mutta sitäkin enemmän taistelija. Tämä seikka tulee esiin aina tilanteissa joissa vastustaja on joko aseeton tai puolustuskyvytön eikä hän rohkene hyökätä näitä kohtaan tappaakseen. Mies ei paljoa kirjallisuudesta välitä. Jos hänet näkee lukemassa niin hän vain pitää mielensä terävänä ja kartuttaa sanavarastoaan Cryptin yleiskielessä.

Menneisyys:
Rickon syntyi Cryptin läntisten rajojen takana. Paikassa missä haltioiden ja ihmisten kireät välit eivät vaikuttaneet. Tässä paikassa sijaitsi linna ja sen maat jotka kuuluivat Baramoren mahtisuvulle. Rickonilla oli muutaman vuoden vanhempi veli nimeltä Dragan. Heidän isänsä oli lordi Ranko Baramore ja heidän äitinsä lady Bogdana Baramore. Baramoret olivat yksi erittäin vanhoista ja vahvoista suvuista joilla oli paljon alaisia sekä kannattajia. Kuten kaikkien aatelisten, myös Rickonin syntymää juhlistettiin mahtipontisesti. Ensimmäiset vuotensa poika kuljeskeli linnan saleissa ja pihoilla leikkien niin veljensä kuin muiden sukulaistensa ja palvelijoiden kanssa. Linnan maisteri ryhtyi opettamaan Rickonille lukemista, kirjoittamista ja laskemista tämän päästyä oikeaan ikään. Asemestari puolestaan opetti pojalle aseiden ja haarniskan käyttöä. Rickon osoittautui taitavaksi aseiden käsittelijäksi muutaman vuoden harjoittelulla ja peittosi veljensä lähes mennen tullen. Dragan ei kovinkaan ilahtunut moisesta vaikka hän olikin Rickonia paljon viisaampi ja ennakoivampi. Hänen veljellään oli silti nopeutta ja voimaa häntä enemmän. Rickonin tullessa lähes miehen ikään, lordi Baramore sairastui äkillisesti ja erittäin vakavasti. Maisteri ja moni muu tietäjä oli lähes avuton eikä kukaan ollut tietoinen mikä häneen oli iskenyt. Rickon jätti paljon opintojaan ja harjoituksiaan syrjään pysyäkseen lähellä isäänsä. Samoin teki Dragan ja heidän äitinsä. He kävivät yhdessä usein rukoilemassa Rankon puolesta. Rukouksiin ei vastattu eikä apua saapunut. Tuolloin, jopa kirkkaina ja aurinkoisina päivinä, tuntui aivan kuin koko linna olisi ollut utuisen sumun ja viileän ilman peittämänä. Eräänä iltana, kun kaikki lordin läheisimmät olivat kerääntyneet tämän makuukammariin, tapahtui se mitä kaikki olivat pelänneet. Lordi Baramor päästi irti viimeisistäkin elämänrippeistään ja jätti taakseen tyhjän kuoren. Varjon siitä mitä tämä oli joskus ollut. Viikkoa myöhemmin hänen hautajaisensa pidettiin ja samassa tilaisuudessa hänen testamenttinsa asetettiin täytäntöön. Kävi ilmi, että Rickonista tuli isänsä seuraaja valtaistuimella. Kaikki olivat ihmeissään eikä kukaan tiennyt oliko se hyvä vai ei. Jopa Rickon oli odottanut, että Dragan pääsisi kiinni vallankahvaan. Samoin oli odottanut Dragan ja hän oli yhtä ihmeissään kuin muutkin, samalla vihoissaan. Rickonin ei auttanut muuta kuin ottaa valta vaikka hän hädin tuskin oli vielä kuusitoistavuotias. Ennen kuin hän sai istua valtaistuimelle, oli hänen suoritettava suvun aikuistumisriitti ennen aikojaan. Hänen tuli juoda erittäin väkevää viiniä, joka kuvasti esi-isien verta, ja kylpeä lähes kiehuvan kuumassa lähteessä, joka puolestaan kuvasti läpäisemätöntä ihoa. Viimeiseksi hänen piti puhaltaa sarvesta valmistettuun sotatorveen keuhkojensa täydeltä ja lausua suvun tunnussanat: Meidän äänemme kuullaan. Hänen veljensä oli myös aikanaan suorittanut samaisen riitin. Lain ylläpitäminen oli Rickonin mielestä loppujen lopuksi melko helppoa. Ei tarvinnut kuin istua tuolilla, kuunnella maallikkojen valittamista, että naapurin vuohet olivat käyneet syömässä ruohoa väärällä puolen aitaa ja määrätä toinen hyvittämään elikkonsa tekoset. Vaikeinta oli päättää uusista säännöksistä ja löytää aikaa myös itselleen. Onneksi Rickon pystyi määräämään Draganin sijaisekseen, josta tämä ei ollut kovin mielissään. Eräänä yönä, jonka Rickon oli viettänyt humalassa, linnan vartioston miehiä ilmaantui hänen huoneeseensa ja he repivät hänet ylös hänen sängystään melko kovakouraisesti. Hän ei tiennyt mitä tapahtui ja yritti karjuen kysellä mitä he olivat tekemässä. Miehet eivät kuitenkaan vastanneet ja raahasivat hänet Draganin kirjastohuoneeseen. Sisällä odotti hänen lady äitinsä ja samoin Dragan. Heidän äitinsä näytti murheelliselle ja Dragan puolestaan erittäin vakavalle. Vartiat istuttivat Rickonin tuoliin keskelle huonetta ja pitivät hänestä yhä kiinni. Hän ehti tuskin suutaan avata, kun Dragan jo syytti häntä ja hänen ovelaa juontansa päästä valtaistuimelle ensin syrjäyttäen heidän isänsä ja sitten Draganin itse. Dragan selitti löytäneensä eräästä kirjastaan merkinnän hitaan, mutta tappavan myrkyn kohdalta. Merkintä oli tehty Rickonin käsialalla. Rickon yritti selittää ettei hän tiennyt mitään moisesta myrkystä saati siitä, että heidän isänsä oli halunnut hänet jatkamaan omaa työtään. Hänen veljensä ei tuntunut kuuntelevan laisinkaan ja päätteli Rickonin horisevan puuta heinää viinapäissään. Tottahan se oli, että Rickon oli vielä humalassa, vaikkei sitä kehdannut tunnustaa. Dragan määräsi vartioita heittämään Rickon tyrmään odottamaan päänsä selviämistä ja oikeuden käyntiä heti seuraavana aamuna. Vartijat tekivät työtä käskettyä ja veivät Rickonin alas linnan tyrmiin. Rickon yritti koko matkan ajan vakuuttaa vartioita syyttömyydellään. He eivät kuitenkaan sanoneet sanaakaan. Hänen onnekseen he kuitenkin tuuppasivat hänet puhtaimpaan ja valoisimpaan selliin mitä tyrmistä löytyi. Rickon keräsi ajatuksiaan istuessaan sellin lattialla ja yritti miettiä miten todistaisi syyttömyytensä. Samalla hän kirosi Dragania. Hän ei ymmärtänyt miksi tämä luuli hänen olleen osallinen heidän isänsä kuolemaan. Mietteissään hän seurasi ajankulkua kuun luomasta valolaikusta lattialla, joka tuli vastapäisen sellin ikkunasta. Oli melkein aamuyö, kun joku astui tyrmiin. Rickon ajatteli sen olevan vain vartija, joka kävisi tarkistamassa hänen tilansa. Hänen näkyviinsä tuli kuitenkin nuori palvelustyttö mukanaan iso, pullottava ja nuhjuinen säkki. Tytöllä näytti myös olevan avaimet selliin sillä tämä näpräsi isoa avainnippua ja avasi yhdellä avaimista sellinoven. Hän kipitti Rickonin luokse ja avusti hänet rivakasti pystyyn jolloin Rickon huomasi päänsä olevan jo selvä. Tyttö selitti hänelle supisten, että oli ollut paikalla, kun Dragan oli kuulustellut häntä ja kertoi uskovansa Rickonin olevan syytön. Tämä selitti myös ettei Rankoa oltu myrkytetty, koska tämä oli maistanut jokaisesta pullosta ennen kuin niistä oltiin tarjoiltu lordille. Samassa Rickon ymmärsi, että Dragan oli lavastanut hänen syyllisyytensä päästäkseen itse valtaistuimelle. Varmasti hänkin oli, kuten kaikki muutkin, olettanut pääsevänsä valtaan heidän isänsä kuoltua, mutta sen sijaan nuorempi veljeksistä peri isänsä vallan. Jos Dragan pystyi niin aukottomasti, yhtä seikkaa lukuun ottamatta, lavastamaan Rickonin syyllisyyden. Tämä oli myös varmasti suunnitellut asian niin, ettei hänen kävisi hyvin. Ja vaikka tämä palvelustyttö pystyisi todistamaan, ettei Rickonilla ollut osaa tai arpaa lordin kuolemassa, kuka tätä uskoisi? Todennäköisyydet olivat hyvin pienet. Tyttö hääräsi tuomansa säkkinsä kanssa ja nosti sieltä sellin pöydälle vaatteita, Rickonin vastataotun ja jalokivin koristellun miekan, hänen asetakkinsa sekä rengaspanssaripaidan. Tämä selitti samalla, että oli kuljettanut sen kaiken Rickonin hienoimpien vaatteiden seassa, joita hän voisi käyttää oikeudenkäynnissään. Tosin tyttö ei tainnut olla lahopäisimpiä tietäessään, että oikeudenkäynnistä ei tulisi kovin oikeudenmukainen ja Rickonin oli parempi paeta nyt kuin odottaa aamua. Rickonia ei tarvinnut kahta kertaa kehottaa, kun hän jo veti vaatetusta ylleen ja sitoi asetakkinsa etumusta kiinni. Viimeiseksi hän asetti miekkansa huotran vyöhönsä ja kiristi sen vyötäisilleen. Seuraava vaihe olisikin hieman vaikeampi. Linnasta oli päästävä ulos kenenkään huomaamatta. Palvelustyttö ehdotti, että Rickon hakeutuisi ulos viemäreiden kautta. Niissä aikuisen miehen täytyi kumartua mahtuakseen kävelemään. Todennäköisesti Dragan oli käskenyt sulkemaan linnan portit ja nostamaan nostosillan ylös jottei kukaan kulkisi sinä yönä ulos linnasta. Rickonin ei auttanut kuin lähteä palvelustytön johdatuksella ulos tyrmistä. Oli turvallisempaa hänen kannaltaan, että tyttö kulki edeltä. Tyrmien ovella odotti ensimmäinen este, kuten olettaa. Rickon oli tyrmistyä, kun palvelustyttö käveli suoraan vartijoiden eteen, kääntyi näitä kohti ja paljasti heille paljaan rintakehänsä. Rickon tajusi kuitenkin toimia, veti miekkansa huotrastaan ja läimäytti sen lappeella ensin toista vartijaa takaraivoon ja pyyhkäisi samalla toiselta jalat alta yhdellä potkulla. Adrenaliini kohahti hänen korvissaan ja sen huumassa hän iski miekkansa sen miehen rintakehään jonka oli juuri pyyhkäissyt jaloiltaan. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun hän vuodatti terävällä miekalla jonkun verta. Hän tunsi kuinka shokki iski hänen lävitseen. Ei hänen ollut tarkoitus tappaa ketään. Silti hän oli juuri tappanut yhden omista sotilaistaan. Rickon ei silti voinut jäädä aloilleen vaan hänen oli jatkettava pakoaan. Hän luisutti miekkansa takaisin huotraansa ja lähti hölkkäämään palvelustytön perään. He eivät törmänneet enää kehenkään matkallaan viemäreiden sisäänkäynnille. Sisäänkäynti sijaitsi lähes toisella puolen linnaa, kaukana tyrmistä. Kun he pääsivät perille, tyttö kehotti Rickonia menemään yksin. Tämä lupasi järjestää hänelle lisää aikaa pakoonsa, eikä hän halunnut hidastaakkaan sitä lähtemällä Rickonin mukaan. Rickon astui siis yksin viemäreihin. Haju ei ollut mikään mieluisin eikä valonkaan lähde olisi ollut pahitteeksi. Harhaillessaan pimeydessä hän seurasi tunnelin jokaista käännettä ja haaraumaa seiniä koskemalla. Hän ei kuitenkaan kääntynyt mihinkään suuntaan paitsi viemärin kaartuessa tai tehdessä mutkan. Matka tuntui kestävän ikuisuuden. Hänen astuessaan liukkaaseen luiskaan, joka vei häneltä melkein jalat alta, hän tunsi kuinka hänen saappaansa hörppäsi vettä. Rickon ei kuitenkaan voinut nyt kääntyä takaisin. Hän siis käveli syvemmälle veteen kunnes hänen täytyi sukeltaa. Onnekseen hän ei ollut kauaa sukelluksissa, kun hän näki kuinka kuun valo rikkoontui vedenpinnasta ja loi valoläiskiä vallihautaan. Onnea oli myös se, että rauta tangot, jotka estivät tunkeilijoita pääsemästä linnaan viemäreitä pitkin, olivat ruostuneet lähes olemattomiin ja ne oli helppo murtaa. Rickon nousi vallihaudan pintaan haukkomaan henkeään. Kuu oli jo pitkällä ja aamu teki selkeästi tuloaan. Hän kömpi rivakasti ylös vallihaudasta ja suuntasi askeleensa kohti linnan mailla olevaa kylää. Kylä oli vielä nukkumassa, kun hän saapui sen hiekkaiselle tielle. Rickon tiesi, ettei hän voinut jäädä sinne. Hänen oli lähdettävä koko valtakunnasta. Hän siis suuntasi kylän hevostalleille ja varasti sieltä ovea lähimpänä olevan hevosen. Kenen se sitten olikin se sai kelvata ratsuksi. Hän satuloi hevosen ja nousi sen selkään suuntanaan lähin satama minkä tiesi. Rickonin saapuessa kyseiseen satamaan aamu oli koittanut ja kukko oli jo aikaa sitten laulanut. Nyt vain piti löytää laiva joka lähtisi mahdollisimman nopeasti. Ei mennyt kovin kauaa, kun laiva löytyi sillä Rickon aikoi maksaa miekallaan matkansa. Se kävi erittäin oivasti eräälle kapteenille, joka jopa jätti puolet lastistaan laiturille, jottei jättäisi hyvin maksavaa lordia odottamaan. Miehistö souti laivan ulapalle ja nosti purjeet ylös. Rickon ei tiedostanut mihin laiva meni ennen kuin kysyi sitä laivan kapteenilta. Kävi ilmi, että Crypt oli määränpäänä. Rickon kyllä tiesi, että Cryptissä elettiin vaikeita aikoja, mutta tulevaisuus siellä vaikutti valoisammalle kuin taakseen jättämässä paikassa. Laivan rantautuessa Cryptin kamaralle, Rickon astui ensikertaa sen hiekoille. Hän ei ollut varma minne suunnata ensimmäiseksi joten hän kysyi kapteenilta lähimmän majatalon sijaintia. Kapteeni neuvoi mistä sellainen löytyisi ja Rickon löysikin kyseisen paikan helposti. Hänellä tosin ei ollut varaa yöpyä, koska hänellä ei ollut rautapenniäkään. Hänen yrittäessä puhua majatalon pitäjää ympäri ja vakuttaa tätä, että maksaisi myöhemmin, sisään juoksi maanviljelijä. Maanviljelijä kipeästi kaipasi vahtijaa pitämälleen myyntikojulle sillä välin, kun hän kävisi hakemassa lisää kaupusteltavaa. Rickon huudahti saman tien suostuvansa hommaan muutamasta lantista. Eipä hän pahakseen pistänyt vaikka joutuisikin vahtimaan jauhosäkkejä ja kananmunia hetken aikaa. Vaikka se aatelispoikaa hieman nolostuttikin. Maallikon palattua tämä maksoi hänelle sovitun summan, joka ei ollut ruhtinaallinen, mutta sai sillä yövyttyä yhden yön majatalossa. Seuraavina vuosina Rickon teki vastaavanlaisia, pienimuotoisia töitä ja osti halvimman miekan mitä pienellä tienestillään sai. Eipä se kovin kaunis ollut, mutta Rickon piti sen hyvässä terässä ja se kelpasi mainiosti. Miekka lanteillaan hän sai parempia töitä. Välillä hänet palkattiin turvaamaan karavaanien matkaa metsien siimeksessä, joskus tappamaan muutama villi jotka häiritsivät jonkun maanviljelyä tai muuta toimintaa. Rickon tiesi ettei rikastuisi tällä elämäntyylillä, mutta ei se häntä haitannutkaan. Hän piti siitä enemmän kuin tuolilla istumisesta ja vanhojen äijien jorinoiden kuuntelusta. Tosin joskus hän tahtoi nousta vielä kerran takaisin omistamalleen valtaistuimelle. Ja vaikka hän olikin kaukana omasta maastaan, puki hän yhä sukunsa nimen, tunnuksen ja sanat ylpeydellä. Hän myös piti itseään yhä maidensa ja kansalaistensa lordina. Jotkut tosin ovat ihmetelleet miksi aatelinen kuljeskelee vähäisissä kylissä ja kapakoissa rautaa lanteillaan hienon teräksen sijasta, etsiskellen likaisia ja yleensä epämiellyttäviä töitä sen sijaan, että voisi istua linnassaan palvelijoiden ja kullan ympäröimänä. Eipä hän usein ole kertonut elämänsä tarinaa muille, mutta ne jotka sen tietävät varmasti levittivät sitä häntä innokkaammin. Kaikesta huolimatta Rickon nauttii nykyisestä elämästään täysin rinnoin.

Muuta:
- Koko herran omaisuus kulkee satulalaukussa, kuten: vaatteet, raha, hiomakivi, varusteet ja sen sellaiset.
- Mies tuntee vetoa muihin miehiin, mutta ei hehkuttele tätä julkisesti.
- Kaukonäössä hänellä on haittaa eli hän ei ole kovinkaan hyvä tähystämään tai ampumaan jousella.
- Puhuu huomattavalla aksentilla Cryptin yleiskieltä, joka kertoo tämän olevan ulkomailta.
- Ei puutu millään muotoa ihmisten ja haltioiden välisiin asioihin eikä suostu esimerkiksi salamurhatehtäviin saati ota komentoja kummaltakaan puolelta.
- Rickon ei ole päästään mikään aserekin terävin miekka, muttei se tylsinkään.
- Hän on taitava taistelija ja osaa hyödyntää hyvin ympäristöään osana kamppailua.
I am the sword in the darkness. I am the watcher on the walls. I am the shield that guards the realms of men.

Eldon[0/2] Uthrud Heaengel[0/1] Kin Chou[0/1] Ikolok Tornhelm [0/1] Rickon Baramore [0/1] Shreya Durzana[1/1]