Viesti Ma Heinä 02, 2012 10:49

Ascaris

Nimi: Ascaris

Hahmoni on: Uros, ei muista enää ikäänsä, lopetti laskemisen 300 paikkeilla ja siitä on jo jonkin aikaa. Ihmisilluusiossa ulkonäöllisesti 46-vuotias. Puolueeton.

"Ammatti": Ylläpitää sala- ja palkkamurhaaja ryhmää, eli palkkamurhaajien palkkaaja.

Rotu: Raglus

Rodusta: Raglusit ovat idässäpäin esiintyviä petoeläimiä, jotka liikkuvat suurissa laumoissa. Heidän pääruokanaan toimii, kuten ruumiinrakenne näyttääkin, liha. Yleisesti ottaen raglusit syövät karjaa ja metsäeläimiä, mutta ovat valmiita käymään ihmistenkin kimppuun. Pahimmissa tapauksissa nämä harrastavat kannibalisimia ja syövät toisiaan. Elämä laumassa on alusta loppuun taistelua. Laumat vaeltavat kasvinsyöjien perässä pitkiä matkoja paikasta toiseen, ja siksi pienimmät saatavat joutua matkaruoaksi. Laumassa uros on aina naarasta parempi, oli tilanne mikä hyvänsä. Vain uros voi toimia lauman johtajana ja johtajan paikka siirtyy joko jälkeläiselle tai mahdolliselle haastajalle, joka voittaa tappelun johtajuudesta.
Rodun ulkonäköön kuuluu suuri koko, päälle kaksi metriä, sekä Z-kirjaimen muotoinen vartalo, jossa on eroteltu selvästi rinta ja lantio. Jalat ovat kolmivarpaiset, joiden polven taipeet taittuvat taaksepäin. Ragluseilla on kaksi paria käsiä, joista toiset toimivat eturaajoina. Niissä on valtavat kämmenet ja kaksi sormea. Toiset, normaalin kokoisemmat, kädet lähtevät eturaajojen kyynärpäistä. Niissä on viisi hyvin pitkää sormea, jotka ovat tuskin oksaa paksummat. Niiden päissä ovat ohuet ja pitkät kynnet. Selästä kaikilta löytyy panssari, joka suojaa yläruumiin selkäpuolen, sekä pään. Muuten koko ruumis on suomun peitossa, jonka yleisväritys on harmaan sävyistä. Väritys johtuu siitä, että raglusit olivat alkujaan vain vuoristoissa eläviä olentoja, mutta nämä ovat kehittyneet ajan myötä ja siirtyneet myös alangoille. Hännänpää on kaikilla kaksihaarainen, mutta kuviointi ja hännän väritys on yksilöllistä. Leuasta löytyy myös kolme paria piikkejä, jotka pienentyvät kohti kaulaa. Näiden muoto on myös hyvin yksilöllinen.
Suurin osa rodun uroksista osaa myös luoda itselleen ihmisilluusion, mutta naaraillehan ei tätä opeteta, se olisi urosten osalta loukkaavaa. Kaikki rodun edustajat ovat hyvin tarkkaavaisia siitä, miten toinen lajitoveri elää. Virheitä ei suvaita, yksikin virhe niin laumasta heitetään ulos, tai sitten laumatoverit syövät lounaaksi.
Ragluseilla ei ole mitään vakituista uskontoa, eivätkä he saakaan uskoa ihmisten tavoin. Jos jonkun nimeen rukoillaan, niin lauman johtajan. Laumassa on sääntöjä, jotka perustuvat pääosin lojaalisuuteen ja kunnioitukseen, kuten: "Johtaja on korkein, häntä parempana ei saa pitää ketään." He myöskin yrittävät pitää kaikki ihmismäiset tavat poissa joukostaan. Laumoille on omat reviirit ja metsästysmaat keskenään, mutta ne ovat toisille olennoille täysin tuntemattomia, eivätkä koske muita kuin ragluseja ja nämä tietävät sen varsin hyvin.
Raglus-laumoista on hyviä syitä pysyä kaukana; heidän ruumiistaan löytyy monenmoista asetta, joita ihmissilmä ei vältämättä erottaisi. Tarttumalonkerot ovat yksi hyvä esimerkki, mutta myöskin eräänlaisen "pölyn" syökseminen on tuttu keino saada taistelua omalta kannalta paremmaksi. Tämä pöly on kaikelle eloisalle täysin harmitonta, mutta aseiden terille ja muille kulmille vaaraksi. Se hioo kaiken tylpäksi, jos terä on pölyssä liian kauan. Heidän sietääkin katsoa etteivät he höngi omia kynsiään päin. Pölyn vihreä väritys on hieman hämäävä, jotkut saattaisivat erehtyä luulemaan sitä myrkyksi. Pöly on lisäksi tiheää, joka aiheuttaa näkökentän huononemista myös ragluseille. Tarpeeksi läheltä hengitettynä pöly saattaa myöskin tukkia keuhkot. Heidän äänensä on alkujaan ollut lauman tavoittamiseen tarkoitettu torvimainen ääni, mutta he ovat alkaneet käyttää sitä onnettomien huijaamiseen saaliikseen. Ääni on erilainen kullakin, mutta pääpiirtein se muistuttaa hätätorven matalaa ääntä. Raglusit ovat myös itsestään ylpeää kansaa, ja heillä on jo vuosisatojen päähän juurtuneita kateellisuudentunteita lohikäärmeitä kohtaan. Syynä on yksinkertaisesti aina ollut se, että raglusit eivät ole saavuttaneet yhtä paljon mainetta, kunnioitusta ja ihailua kuin lohikäärmeet, eivätkä he myöskään osaa lentää.

Ulkonäkö: Ascarisilla on hyvin paljon rodulleen ominaisia piirteitä, kuten valtavat eturaajat, jotka jakautuvat kyynerpään kohdalta, ja kolmivarpaiset takaraajat. Hän muistuttaa hyvin pitkälti lohikäärmettä päänsämuodolta ja hänen kaikki kolme sarveaan ovat suuntautuneet eteenpäin. Hänen selkäpanssarinsa väritys muuttuu sitä tummemmaksi harmaaksi, mitä alemmas suomuja kohti mennään. Selkäpiikit, jotka ovat riveissä ja pisimmillään selän puolessa vaihein, ovat väritykseltään vaaleahkon harmaita. Ascaris voi halutessaan painaa ne virtaviivaisesti selkää vasten tai vaihtoehtoisesti nostaa ne kokonaan pystyyn. Hänen selkäpanssarinsa suomut ovat mustat ja reunoilta vihreät, eikä niitä ole vielä koskaan ihmisen tai haltian miekka lävistänyt. Ascarisin mahasuomut ovat puolestaan valkoiset ja selkäpanssaria ohuemmat.
Hänen häntänsä on kokonaisuudessaan hyvin pitkä. Sitä reunustavat latteat terät ja sen pää on kaksihaarainen, kova ja sisäpuolelta teräväreunainen. Hännässä on myös punertavaa kuviota. Hänellä on kuusi silmää, kaikki erilaisia. Ne vaihtelevat, koska Ascarisin hermostot ja rodulle ominaiset kyvyt sallivat silmien vaihdon. Hänellä ei ole enää yhtään omaa ja alkuperäistä silmäänsä tallella, osa on sokeutunut tappeluissa ja osan hän on vain sattunut hukkaamaan. Ascarisin silmiä ympäröi musta kuviointi, joka muodostaa pallon silmän ympärille ja jatkuu hieman kapenevana viivana seuraavalle silmälle ja taas siitä seuraavalle, loppuen sitten suun läpi kulkevaksi viivaksi.

Ihmisilluusio: Raglus-rodulle on ominaista, että ihmisilluusion vaatetus ja mahdolliset arvet pysyvät aina samana. Vaatteet muodostuvat ihmisilluusion päälle aina valmiiksi ja sulautuvat sitten takaisin olemattomiin raglusin muuttuessa normaaliin hahmoonsa. Ascarisin kasvot ovat melko teräväpiirteiset ja ylpeät. Hieman kurttuakin niihin on vuosien saatossa kertynyt, koska illuusio vanhentuu Ascarisin mukana. Hänen kulmakarvansa ovat ohuet ja niissä on keskikohdassa kulmikas taite, joka tekee hänen yleisilmeestään normaalia arvostelevamman. Hänen silmiään ympäröivät kuvioinnit säilyvät ihmisilluusiossakin, mutta jatkuvat tälläkertaa kaulaa alaspäin. Kaikki kuusi silmää pysyvät ihmisilluusiossa mukana, kahdet normaaleilla paikoillaan naamassa, toiset leuan alla kaulassa ja kolmannet kaulan alaosassa, melkein solisluiden kohdalla. Ascarisin hampaat ovat terävät ja aikojen kuluttamat ja kellertävät. Ylähampaat ovat kaksi kertaa suuremmat kuin alahampaat, jonka johdosta hänen ylähuulensa nousee normaalin ihmisen ylähuulta korkeammalle hänen raivostuessaan tai irvistäessään. Hymyillessä ylähuuli pysyy yleensä normaaleissa mitoissaan. Hiukset hän on laittanut otsasta monelle letille, jotka muodostavat "pompulan" tapaisen nipun ylätakaraivossa josta hiukset lähtevät auki ja vapaina alas hänen selkäänsä pitkin. Pitkä pehko yltää melkein pakaroihin ja on väristykseltään musta, vaihtuen keskivaiheista tummanvihreäksi.
Vaatteina hänellä on aina punainen, pitkä kaulustakki, sen alla korkeakauluksinen, tummanharmaa, hihaton liivi ja vielä sen alla valkoinen röyhelöpaita, jonka hihat tursuilevat punaisen takin alta näkyviin. Housut ovat tiukat ja korkealle vyötärölle ulottuvat, väriltään mustat. Ascarisin jalkaterien vaatetus vaihtelee, joko hänellä on ruskeasta nahasta tehdyt saapikkaat tai sitten hän ottaa ne pois kokonaan ja kävelee paljain jaloin. Useammin jalassa ovat kuitenkin saappaat sillä ihmisten jalkapohjien iho on hänen mielestään turhan herkkä ollakseen käytettävissä ilman kenkää. Ihmisilluusiossa hänellä on myös tukenaan puinen tukisauva, josta on lisää tietoa menneisyys- ja muuta-osioissa.
Kasvot
Sivuprofiili
Vaatteet ja keppi
Oikea muoto

Luonne: Ascaris on viisastunut vanhemmuuttaan. Hänestä on tullut kohtelias ja varmapuheinen, hieman kreivillinen olento, varsinkin ihmisilluusiossaan. Hän ei enää rehvastele päättömästi olemassaolollaan, vaan pitää hieman matalaa profiilia. Häneltä löytyy kaksi luonnetta; niinsanottu valeluonne sekä oikea luonne. Valeluonne on profiili, jota hän pitää yllä kietoakseen kanssaihmisensä pikkusormensa ympärille. Valeluonteenseen kuuluu kauniita sanoja, avuliaisuutta, kohteliaisuuksia, tervehenkistä mielistelyä ja nöyryyttä. Valeluonnetta ylläpitäessään hän myös hymyilee normaalia enemmän varoen kuitenkin hampaidensa paljastumista, ja hänen kasvonsa ovat rentoutuneen oloiset. Valeluonteelle ominaista on myös valehtelu ja positiivinen ajattelu sekä ylevyys, joka on kytköksissä myös Ascarisin oikeaan luonteeseen. Muuten hänen oikea luonteensa on ilkeä ja hän ajattelee enemmän omaa etuaan kuin muiden. Hän myös hiiltyy, jos hänen kanssaan käsitellään tiettyjä aiheita. Esimerkiksi Ascarisin vertaaminen lohikäärmeeseen saa aikaan erittäin kuumia tunteita, eikä hän pidä muutenkaan siitä että häntä verrataan muihin rotuihin tai henkilöihin. Oikealta luonteeltaan hän on myös hyvin itsekeskeinen ja itsekäs, ja henkilöt, jotka hänet tuntevat, tajuavat kyllä milloin uros on syytä jättää omaan rauhaansa. Ascaris inhoaa myös epäonnistumista, sillä hänellä on vielä takaumia siitä, ettei hän päässyt Siverathien (katso menneisyys) riveihin. Epäonnistuessaan hänellä on pinna kireällä ja hän saattaa sättiä rumia sanoja ja haukkuja täysin asiaankuulumattomille henkilöille. Pahimmillaan Ascaris purkaa vihaansa kaikkeen eteensä sattuvaan aina esineistä seiniin ja väärässä paikassa väärään aikaan olleisiin ihmisiin. Ystäviensä kanssa Ascaris on poikkeuksellisesti aidosti ymmärtäväinen ja "perus hyvä", ja tarjoaa heille apuaan jos he ovat hyödyllisiä. Ascaris pitää myös sopimuksien solmimisesta ja pitää tilanteesta riippuen lupauksensa. Vanhojen tuttujen liikekumppaneiden kanssa Ascaris on tarkempi sopimuksen noudattamisesta eikä koskaan riko lupauksiaan, mutta uusia tuttavuuksiaan hän monesti hieman testaa. Ascarisiin kannattaa siis suhtautua pienellä varauksella. Hän esittää valeluonteensa erittäin hyvin, ja saa sen vaikuttamaan aidolta luonteeltaan, oli hän sitten oikeassa muodossaan tai ihmisilluusiossaan. Ascarisille "Kosto elää!" -lause on myöskin hyvin tuttu, eikä hän ikinä jätä palkitsematta pettureita, valehtelijoita tai muita selkäänpuukottajia.

Menneisyys: Ascaris syntyi kauempana idässä, maassa, jossa ei Cryptistä ollut tietoakaan. Ascaris, kuten kukaan muukaan raglus ei tiennyt mitään vanhemmistaan, vaan ne elivät suuressa laumassa, jota johti isähahmona toiminut johtaja. Nuorena Ascaris vaelsi laumansa mukana paikasta toiseen, mutta ajatus, tavoite ja unelma kuulua lauman vahvimpiin, Siveratheihin, kasvoi hänen sisällään. Jokainen nuori (yli 200-vuotias) sai yrittää päästä heidän joukkoonsa. Ja niin teki Ascariskin, menestyen ensin hyvin. Jokaisen Siverath-ehdokkaan täytyi osoittaa rohkeutensa ja vahvuutensa repimällä korvansa irti. Se oli osa "pääsykoetta", ja se todisti heidän olevan tosissaan. Tämän vuoksi Ascarisilla ei ole korvia, hän oli valmis uhraamaan ne päästäkseen Siverathin houkuttelevaan valokeilaan. Siverathien parissa Ascaris oppi taistelemaan ja käyttämään hyväksi taitojaan ja aistejaan. Mutta viimein tuli vastaan jotain ylittämätöntä. Siverathien oli osattava luoda itselleen ihmisilluusio, naamio, jonka takana he soluttautuivat tavallisten ihmisten pariin. Pelkästään illuusion luominen otti alkuun koville, mutta pitkän ja kovan rehkinnän jälkeen Ascarisin onnistui muiden pyrkijöiden tapaan luoda ihmisilluusion. Ja pituus vaihtui muutamasta sekunnista jopa muutamiin tunteihin.
Kaikki olisi mennyt hyvin, mutta Ascarisin ihmisilluusiossa oli yksi olennainen vika. Hän ei pystynyt kävelemään kahden jalan varassa. Ascaris kaatuili jatkuvasti, hukkasi tasapainonsa, kompastui omiin jalkoihinsa eikä kyennyt etenemään. Siverathien johtajat näkivät tämän epäonnistuneen kävelyn heikkoutena ja repuuttivat Ascarisin kokeesta tämän takia. Ascaris raivostui ajatuksesta, että niin pienen ja mitättömän seikan takia hänet potkittaisiin riveistä. Sitä tietoa hän ei kyennyt vastaanottamaan suuttumatta. Loukkaantuneena Ascaris vannoi pystyvänsä samaan kuin kaikki muut, ihmisilluusion kera tai ilman, joten hän lähti. Poistui laumasta maailmalle, todistaakseen että oli tarpeeksi vahva surmaamaan ja taistelemaan. Siitä alkoi Ascarisin oma matka kohti nykypäivää. Hän kiersi kylästä toiseen, soluttautuen ihmisten joukkoon ihmisilluusionsa avulla. Käveleminen ei ollut este joka olisi pystynyt ylittämään Ascarisin näyttämisenhalun, joten Ascaris teetti itselleen vahvasta puusta tukisauvansa. Oli hänellä se tai ei, kävely näytti siltikin typerältä. Ascaris surmasi useita miehiä ja naisia eri kylistä osoittaakseen voimakkuutensa. Hän katkoi kuolleiden kaulat ja otti vaikutusvaltaisimmilta näyttävien henkilöiden päät mukaansa voitonmerkkeinä. Ascaris ei kuitenkaan tullut matkatessaan ajatelleeksi mihin säilöisi päät, ja rehatessaan niitä mukanaan hän sai nopeasti todeta etteivät päät säilyneet omistuskelpoisina koko matkan ajan vaan alkoivat mädäntyä. Niinpä hän maksoi erääseen kylään saavuttuaan palkkion eräälle pimeän taikuuden harjoittajalle, joka opetti hänelle taian jolla päät saisi säilymään. Taika oli ensisijaisesti tarkoitettu ruuan säilömiseen, mutta taika sai ruuat näyttämään päällisin puolin priimatavaralta ja maku taas oli aivan omaa homeluokkaansa. Opittuaan loitsun Ascaris langetti sen päiden ylle, jolloin ne säilyivät sen näköisinä kuin ne olisi juuri katkaistu. Vuodet kuluivat ja Ascaris jatkoi murhaamista. Hän tappaisi niin monta ihmistä kuin hänen paatunut omatuntonsa sallisi ja palaisi Siverathien luokse todistaakseen olevansa pätevä heidän riveihinsä. Yhtenä iltana Ascaris huijasi nuoren ja kaistapäisen metsästäjän ansaan metsikköön, jossa tappoi tämän armotta. Tappamalla miehen, Ascaris pelasti erään toisen olennon hengen. Pienen lintuolennon, joka oli ollut joutua tapetuksi eksyessään. Lintu kertoi olevansa harvinaisen Oocca-kansan yksi edustaja, nimeltään Occoe. Ascaris ei järin innostunut puheliaan linnun seurasta, joka kiitollisuuttaan vannoi seuraavansa Ascarisia tämän elämän viimeisiin päiviin asti. Ascaris kieltäytyi vähemmän hienotunteisesti Occoen seuranhausta ja jatkoi matkaansa. Äkkiä hän alkoi ymmärtää, miten kovat seuraukset hänen murhillaan oli. Useampi omaisensa menettänyt oli vaatinut Ascarisin kuolemaa, ja hänet pidätettiin murhaajana.
Ascarisilla ei ollut paljoakaan mahdollisuuksia velhoja ja näiden taikoja vastaan ja hän hävisi lyhyeksi jääneen taiston. Ihmisilluusioon pakotettuna taikuuden avulla, Ascaris joutui viettämään pitkän aikaa maanalaisissa vankiloissa. Silmät sidottuina hänet retuutettin alimpiin kerroksiin ja jätettiin sinne omaan tuomioonsa. Vaikka Ascarisilla olikin ollut käytössään kaksi paria näkeviä silmiä, hän unohti reitin ulos ajan kuluessa ja ihmisilluusiossa kävelytaidottomana hänellä ei ollut mahdollisuuksia päästä ulos. Kohtalolla oli kuitenkin omat näppinsä pelissä ja niin epätodennäköistä kuin se olikin Ascaris sai monen kuukauden odotuksen jälkeen odottamattoman vieraan. Samainen puhelias ja palveluvalmis Occoe ilmaantui vankilaan selittäen seuranneensa Ascarisia tapaamispaikalta saakka aina maanalaisiin tyrmiin. Occoe ilmoitti vaativansa saada auttaa Ascarisin ulos, jotta voisi maksaa tälle velkansa. Paljoapa siinä vaiheessa oli esteleminen, mutta yksi lintuolento ei häntä pelastaisi. Mukanaan pikkulintu olikin tuonut muuta alamaailman väkeä, kuten toisia murhamiehiä ja köyhiä, palkkion tarpeessa olevia varkaita jotka saivat Ascarisin ulos sellistä pienen murto-operaation jälkeen. Ascaris palkitsi heidät rahoilla, joita oli näpistellyt mukaansa murhamatkoillaan. Occoe, jonka suunnistustaidot olivat huippuluokaa niin maan alla kuin taivaallakin, johti koko konkkaronkan ulos tyrmistä ja he kaikki pakenivat kauas vankilasta. Turvallisemmilla seuduilla, kun Ascarisin taika pysyä ihmisilluusiossa saatiin pois, Occoe aneli vielä kerran pääsevänsä Ascarisin mukaan maailmalle. Tällä kertaa Ascaris oli ymmärtänyt linnun kätevyyden ja lupasi, että tämä saisi taittaa matkaa hänen kanssaan. Näin siis ilmaantui kuvioihin Occoe.
Väkimassat liikkuivat ja Ascaris niiden mukana. Useat lähtivät etsimään parempaa elämää köyhistä maista ja lähtivät kauas uusiin maihin. Huhu kiersi, että kaukana meren takana oli manner täynnä uusia mahdollisuuksia elää. Crypt, sinne kaikki suunnistivat laivoineen kaikkineen. Ascaris vähät välitti, oliko siellä hyvät olot vai ei, mutta kauas hän halusi sieltä missä oli tappanut turhaan. Kaikki hänen haaveensa Siverathien riveihin pääsystä, tai paluusta laumaan ylipäätään, olivat nimittäin laantuneet ja kuihtuneet lähes olemattomiin vankilassa. Miksi tyytyä olemaan yksi parhaista, kun kykeni olemaan paras? Siispä hänkin nousi Occoen mukanaan laivoihin ja aloitti matkansa kohti uusia maita. Vuosien saatossa Ascarisin tappaminen alkoi jo vaihtua harrastukseksi ja hän hakeutui omiensa pariin Cryptillä. Hän otti ja meni pimeisimpiin kolkkiin mitä Cryptiltä löytyi, muiden vampyyrien, demonien ja hyljeksittyjen olentojen sekaan. Hän otti talokseen vanhan talonröttelön asettuen aloilleen sen sopukoihin. Tarkastellessaan vuosien takaista sotasaalistaan hän alkoi kiinnostua erilaisista silmistä, ja alkoi keräillä niitä. Mutta kuten arvata saattaa, harvempi olento luovuttaa silmänsä vapaaehtoisesti, joten oli käytettävä raakaa voimaa. Tietynlainen pakkomielle silmiä kohtaan ajoi Ascarisia hetkessä eteenpäin ja hän alkoi vaihtelemaan oikeita silmiään toisten silmiin. Teräaseita vastaan Ascarisilla oli hyvät mahdollisuudet, mutta magiaa vastaan hän oli surkea. Näinollen hän alkoi harjoittamaan taikuutta, jättäen haaveet jo lyhyelle. Hän oppi haihduttamaan kävelykeppinsä ja luomaan sen uudestaan tyhjästä, mutta siihen se jäikin.
Ascaris on jo ylittänyt parhaat vuotensa, tullen "vanhaksi ja viisaaksi", kuten voisi ilmaista. Hän asuu edelleen Pimeässä paikassa, silmiä keräillen toisilta elollisilta. Hän ripusti kaikki katkomansa päät seinälleen takan yläpuolelle, jotta muistaisi aina jatkossakin ne merkittävimmät osat menneisyydestään. Occoe jäi tottakai hänen seurakseen, vaikkei lintu pitänytkään Pimeän paikan "haahuilijoista", kuten hän itse sanoo. Häntäkin Ascaris käyttää enää siivoojamuotoisena apulaisena ja pienenä palvelijana.

Muuta:
- Opetellut lähes kokonaan korkealuokkaisten ihmisten etiketin. Kuninkaallista etikettiä ei ole vaivautunut vielä hankkimaan käsiinsä opetellakseen sitä.
- Taitaa muutamia sanoja haltiakieltä, kuten tervehdyksiä tai vakuuttelulausahduksia kuten "olen ystävä".
- Käy silloin tällöin kirkossa soluttautuakseen joukkoon ja osaa kiitosvirren ulkoa, muttei missään nimessä laula sitä.
- Haarukan ja veitsen oikeaoppinen käyttö on hänestä yliarvostettua, joten hän mielummin napsii ruuan käsin tai pelkällä haarukalla, lusikkaa ei käytetä muuhun kuin toisten silmien kaivamiseen päästä.
- Koska käveleminen on Ascarisille vaikeaa, hän joutuu käyttämään puusta tehtyä tukikävelykeppiä pysyäkseen säädyllisen näköisesti pystyssä. Kävely ei siltikään suju niin että se näyttäisi järkevältä, hän ei osaa asettaa jalkojaan oikein jonka takia ne vähän heittelevät askeleissa sivulle päin.
- Ascarisin torviääntely on matalaa ja aaltoilevaa, joka tulee yleensä pitkänä toitotuksena.
- Ascaris ei voi pitää ihmisilluusiota yllä loputtomiin, parhaimmillaan hän on onnistunut pitämään sitä vuorokauden ajan, mutta se söi voimia niin, että hiukset olivat lähteä päästä.
- Silmien vaihtaminen ei ole ihan kirjaimellisesti vaihto, vaan muutamien sekuntien prosessi, jolloin silmä vaihtaa ulkomuotonsa ja ominaisuutensa halutun kohteen kanssa. Kohteen tulee kuitenkin olla näkyvillä ja irrotettu alkuperäisen omistajan päästä. Prosessin aikana silmä on mitä todennäköisimmin erittäin kipeä ja kipu ilmenee kirvelynä.
- Aikanaan tehtyjen murhien ansiosta rikas.

Vahvuudet ja heikkoudet:
- Ascaris on ihmisilluusiossaan huomattavasti heikompi kuin oikeassa muodossaan. Hän ei osaa kävellä, eikä kanna aseita mukanaan. Hän myös haavoittuu inhimillisen helposti koska ruumiinrakenne on samanlainen kuin ihmisen.
- Verbaalisesti lahjakas ja hyvä puhumaan vastapuolen ympäri. Ascaris on myös taitava suostuttelija.
- Ascarisilla on heinänuha kevät-kesäaikaan, joka johtaa silmien - kaikkien kuuden - kutiamiseen ja ajoittaiseen aivasteluun. Tämän vuoksi mukana kulkee nenäliina.
- Kuulo ei ole kovin terävä, eli Ascaris ei välttämättä kuule esimerkiksi heinäsirkkojen siritystä tai huutoja jotka kantautuvat oikein kaukaa.
- Ei osaa uida ihmisilluusiossa, mutta normaalissa muodossaan osaa.
- Pohjattoman kateellinen lohikäärmeille joten saattaa toimia agression ja kateuden sokaisemana taistellessaan heitä vastaan.
- Pakkomielle silmiin häiritsee Ascarisin rentoa yleisolemusta, ja miellyttävään silmäpariin törmätessään hän tuntee pakottavaa tarvetta saada silmät itselleen.

Occoe: Kuva
Mukaan tarrautui siis ajan saatossa Occoe-niminen lintuolento. Lyhyesti Occoesta: Occoe on, kuten kaikki muut oocca-lajin edustajat, vähän päälle 20cm pitkä. Hänellä on pääsiäismunaa muistuttava pää, ja verrattuna muuhun ruumiiseen se on epäsopusuhtaisen suuri. Occoella on punaruskeat silmät ja terävähköt kasvonpiirteet sekä pitkä kaula. Occoen suuri ylähuuli tekee hänen yleisilmeestään jokseenkin kummallisen näköisen, kuin hän venyttäisi ylähuultaan kokoajan alahuulen päälle. Pään ja kaulan vaalean ihokerroksen jälkeen hänellä on rinnasta pyrstöön ulottuva kirkkaankeltainen sulkapeite, kuin pienellä kananpojalla. Hänellä on myöskin kanan jalat ja suhteessa pikkuiset siivet.
Luonteeltaan Occoe on vallan nöyrä ja ylipirteä, eikä hän osaa ajatella omaa etuaan vaan ajaa koko sydämellään pelastajansa etua vaikkei saakkaan tältä pahemmin vastakaikua kiitokseensa. Hänet voi siis luokitella altruistiksi. Hänen sanainen arkkunsa on myöskin ehtymätön ja hänen suutaan on vaikea vaimentaa. Occoe on myöskin kova kehumaan ja hössöttämään.
Occoe osaa lentää, vaikkei korkealla eikä pitkiä matkoja, mutta lentää silti. Hän on myös nopea oppimaan (näistä mainittakoon: oppinut kokkaamaan ja siivoamaan paikkoja käyttäen jalkojaan siipien sijaan) ja kommunikoi yleiskielellä. Hänen äänensä on kotkottava ja melko korkea.
[Oocca © Legend of Zelda - Twilight Princess]
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille