Viesti Ke Loka 03, 2012 3:05

Joshua, "Haulokki"

Nimi: Joshua, mutta käyttää itse nimeä Haulokki.

Sukupuoli: Mies

Ikä: 22

Siviilisääty: Sinkkuna mennään

Suuntautuminen: Bi

Laji: Ihminen

Puolue: Puolueeton

Taidot: Osaa omistamansa riipuksen avulla muuttua pesukarhuksi ja takaisin.

Perhe: Äiti Amelia, isä Johan, ja pikkusisko Natalie.

Pituus: 176 cm

Paino: 65 kg

Ulkonäkö: Sehän se hauska juttu onkin. Haulokki oli joskus ihan normaalin näköinen nuori mies, mutta eipä ole enää. Silmiinpistävin osa hänen ulkokuoressaan on hänen ihonsa - se on vaalean savunharmaa. Tämän kasvot ovat kapeahkot, naiselliset ja hienopiirteiset. Jos pitäisi valita komean ja kauniin väliltä, hän päätyisi varmaankin kauniiseen, tätä kun ei hyvällä tahdollakaan voisi väittää komeaksi. Nätti ehkä, ei komea. Mies omistaa lähes aina hymyssä olevan suun, hieman ihoaan tummemmat huulet ja neljä terävää kulmahammasta. Hänellä on suuret ja ilmeikkäät silmät, kirkkaan sinivihreät. Niitä reunustavat paksut mustat renkaat, jotka saattavat saada omistajansa näyttämään väsyneeltä. Nuorenmiehen hiukset ovat musta-harmaaraidalliset ja ovat päässeet venähtämään hieman liiankin pitkiksi, sillä ne roikkuvat melkein hänen vyötäröllään asti. Yleensä ne ovat alhaalla poninhännällä, enemmän oikean olan puolella kuin keskellä niskaa. Hiuspehko on karheahko ja pörröinen, eikä tahdo pysyä kurissa sitten millään. Tämän takia niitä ei näe auki juuri koskaan, ne näyttäisivät vain räjähtäneiltä. Jakaus niissä kulkee pään vasemmalla puolella, jonka vuoksi suurin osa hänen etuhiuksistaan valuu aina joko osittain tai kokonaan oikean silmän päälle.

Ruumiinrakenteeltaan mies on muutenkin varsin naismainen ja pieniluinen. Hänen kätensä ja jalkansa ovat sopusuhtaiset muuhun ruumiiseen verrattuna, sormenkynnet pitkät ja terävät. Ympäri Haulokin kehoa, varsinkin pitkin kyynärvarsia voi erottaa lähes aina naarmuja ja jopa pieniä haavoja. Joskus hän voi olla aika hakatunkin näköinen. Hänelläpä ei järjetöntä vaatevarastoa olekaan, yhdelläkin vaatekerralla on tullut pärjättyä. Hän pitää tällä hetkellä punaoranssia venekauluspaitaa. Se on aivan liian iso, sen takia se tuppaakin aina putoamaan alas hänen oikealta olaltaan. Se on jo niin tavallista, ettei mies jaksa tehdä sille enää mitään, ei se kuitenkaan pysy. Karkeasta ja paksusta kankaasta valmistetun paidan hihat yltävät noin hänen kyynärpäihinsä asti, ja levenevät reilusti. Paita on käytössä kulunut ja haalistunut alkuperäisestä väristään haalean punaisenoranssiksi. Sen helma yltää hieman yli Haulokin lantion. Venekaulus jättää paljaaksi nuorenmiehen oikean olkapään, osan vasemmasta ja hänen selvästi erottuvan solisluunsa. Tämä on kietonut vyötärölleen pari kierrosta ruskeaa nahkanauhaa, josta roikkuu pienehkö nahkapussi ja yllättävän terävä puukko, molemmat oikean kyljen puolella. Pussi sisältää melkein kaiken hänen pienestä omaisuudestaan, muutama riipus ja kaikkea muuta kivaa ja enemmän tai vähemmän hyödyllistä. Puukko taas on lähinnä itsepuolustusta varten. Miehen kaulasta roikkuu mustasta nyöristä sininen, soikion muotoinen kivi, joka hohtaa heikkoa vaaleansinistä valoa. Sillä on maagisia voimia, muodonmuutoksen hahmossa.

Haulokilla on jalassaan paitansa tavoin haalistuneet, vaaleanruskeat housut, joiden lahkeet on nilkoista pussitettu. Nekin ovat vähän turhan isot, tämä käyttää vyönään samaa nahkanauhaa kuin vyötäröllään. Housut ovat paitaa hieman hieman hienompaa materiaalia, eivät kuitenkaan paljon. Ne ovat varsin mukavat päällä, eivätkä liimaudu ihoa vasten kunnolla edes kastuessaan. Haulokin paidan tavoin nekin aikalailla roikkuvat päällä, ei sillä että tätä sen kummemmin haittaisi. Hän ei juurikaan perusta kengistä, eikä siksi sellaisia omista. Talveksi saattaa hän jotain kivaa nappaista. Jalkineiden sijaan hän on kietonut jalkapohjiensa suojaksi valkeita kangaskaitaleita. Teräväkyntiset varpaat ja harmaat kantapäät jäävät silti paljaiksi. Ja no... "valkoinen kangaskaitale" on aikalailla väärä kuvaus, ne ovat tätä nykyä aika lailla harmaita.

Ja sitten: kylmät säät. Niitä varten hän on hankkinut pitkän mustan viitan, jossa on suuri huppu. Sei ei juurikaan suojaa sateelta, mutta lämmittää kohtuullisesti. Tämän lisäksi se ei ole kovinkaan painava päällä.

Pesukarhumuodossaan mies on aikalailla normaalin pesukarhun kokoinen. Hän on siro pikku otus, jonka turkki on pitkä, karhea ja harmaa. Käpälät ovat pienet ja hennot. Haulokin pitkä häntä on harmaa, ja sitä koristaa kuusi kappaletta mustia raitoja. Tämän silmät ovat yhä samaa kirkasta siniv ihreää, ja eläimen kaulasta roikkuu yhä silloinkin muutoksen mahdollistava riipus. Pesukarhumuodossaan tämä on uros.

Yleensä ottaen hän saattaa näyttää enemmän tai vähemmän kuolleelta, mutta ei sitä tosiaankaan ole. Haulokki ei jaksa saatika pysty tekemään mitään sen korjaamiseksi, hän nyt vain näyttää miltä näyttää ja sillä selvä.
Kuva (c) Aksu

Luonne: Luonnetta siis... noh, hyvä on. Haulokki on hieman, sanottaisiinko vaikeasti tavoitettava. Hän on hajamielinen ja unohtelee asioita varsin helposti. Hänelle ei kannata uskoa mitään kovin tärkeää tehtävää, se mitä luultavimmin jää hoitamatta. Lähinnä sen takia että muodonmuuttajan kiinnostus lopahtaa erittäin nopeasti. Ei tämä kyllä tahdo olla kauaa toimettomanakaan, koko ajan täytyy olla tekemistä. Mutta suuremmat ja vähänkään enempää vaivaa vaativat työt eivät oikein iske. Haulokki on omapäinen, eikä oikeasti kuuntele muiden mielipiteitä juuri lainkaan. Oikeastaan hän ei muutenkaan jaksa kuunnella melkein ketään, mikä saa muut usein ärtymään häneen. Sen vuoksi miehen taidot noudattaa ohjeita ja sääntöjä ovat lähes olemattomat, tämä taas johtaa tilanteisiin joissa hänen huono muistinsa ja keskittymiskykynsä aiheuttavat ongelmia. Sen sijaan mies puhuu vähän mitä sattuu ja on epäonnekseen varsin hyvä loukkaamaan muita. Tämä on paha suustaan, eikä ajattele kovinkaan tarkkaan mitä sieltä ulos päästää. Ei siis sillä että hän tahallaan ketään loukkaisi, kovin usein ainakaan! ... Selvä on, Haulokki on onnistunut kerran jos toisenkin joko pahoittamaan toisen mielen tai suututtamaan tämän, jopa ihan tarkoituksellisesti.

Hän saattaa puhua ilkeästi tai muuten vain töykeästi, mutta että valehtelija? Sitäkin hänen voisi sanoa olevan, vaikka hän itse arvostaakin enemmän termiä "totuuden säästelijä". Haulokki harrastaa valehtelua yleensä pitääkseen joko vapautensa tai henkensä (eli siis usein), vaikkakin yllättävän usein hän saattaa "säästellä totuutta" ihan vain huvikseen. Tämänkin taidon mies hallitsee yllättävän hyvin, ja hänen keskustelutovereidensa kannattaakin miettiä kahdesti mitä uskoo. Ja mitä ei välttämättä nuorestamiehestä helposti uskoisi, onhänen pokerinaamansa varsin hyvä, eikä pokan pettäminen siksi oikein vaikeuta niin pieniä kuin suuriakaan valheita.

Haulokki ärsyttää monia, mutta on itse varsin pitkähermoinen. Hänet on vaikea saada suuttumaan, mikä saattaa olla jopa ihan hyvä asia. Mies on erittäin, erittäin pitkävihainen, saattaen silloin olla entistäkin piikikkäämpi. Tosin, hän ei uskalla aukoa päätään enää siinä vaiheessa kun toteaa toisen liian vaaralliseksi. Haulokkia ei voi mitenkään kutsua rohkeaksi, koska se ominaisuus häneltä puuttuu lähes kokonaan. Miehellä ei kylläkään ole ongelmia puhua muille, mutta jos tilanne äityy liian pahaksi, liukenee hän paikalta varsin nopeasti. Jos oltaisiin tilanteessa, jossa sekä hän että ystävä ovat pulassa, ei Haulokki ikävä kyllä epäröisi jättää toista pulaan ja pelastaa omaa nahkaansa (ellei kyseessä ole joku erittäin tärkeä). Hän on todella kiintynyt henkikultaansa, ja tekeekin lähes mitä vain sen varjelemiseksi.

Mutta mies voi muuttua, tämä pätee myöskin Haulokkiin. Ilkeähkö luonne on oikeastaan vain kuori, jonka mies on luonut suojaamaan itseään. Tämän vahvan ja paksun kerroksen alta saattaa erittäin pitkillä hermoilla ja taitavalla toiminnalla saada kaivettua esiin syvällisemmän puolen. Nuorukainen saattaa kiintyä kehen tahansa, joka on tarpeeksi kärsivällinen ja pitkähermoinen kestääkseen alun pitkän, joskus varovaisen varautuneen ilkeilyjakson. Kuitenkin romanttisia tunteita hänen on kohtalaisen vaikea kehitella, Haulokki on kokematon sillä saralla, eikä siksi välttämättä tiedä mitä tehdä. Silloin kuitenkin kelpaa sekä nais- että miesseura, hän ei näe juurikaan ongelmaa saman sukupuolen edustajaan tykästymisessä.

Jos miehen kanssa kumminkin jotenkin ystävystyy, saa odottaa ettei tästä pääse eroon tappamallakaan. Hän käyttäytyy silloin oikeasti ystävällisesti, saattaen jopa erittäin uskaliaalle päälle sattuessaan nousta puolustamaan itselleen tärkeitä henkilöitä. Hän ei luota kehenkään helposti, ja tämän vihamieslista onkin helposti pidempi kuin vastaava lista ystävistä. Kaikesta huolimatta Haulokki viihtyy myös yksikseen, puuhaillen milloin mitäkin, yleensä puissa ja katoilla kiipeilyä. Tämän enemmän tai vähemmän omituisen harrastuksen takia hänen kätensä ovat aina naarmuilla. Mies kiipeilee paljon, ja putoilee vähintään yhtä paljon. Hän onkin telonut itsensä pari kertaa vakavamminkin, mutta se ei pesukarhumiestä ole ennenkään sen kummempia haitannut. Eli kunhan paranee niin heti vain uudestaan.

Haulokki on ehkä rääväsuinen ja aivan hemmetin ärsyttävä, mutta on loppujen lopuksi yllättävän pelokas. Hänellä ei läheskään riitä rohkeutta nyrkkitappeluihin, ja mies arvostaakin reilusti enemmän pakenemista ja huijaamista. Tämä saattaa suuttunutta vastustajaa hämätäkseen alkaa puhua mitä sattuu mistä sattuu, täysin ilman minkäänlaista logiikkaa. Tästä mahdollisesti aiheutuvaa hämmennystä hän käyttää hyväkseen, luikaisten nopeasti jonnekkin piiloon.

Sotaan nuorimies ei rehellisesti sanoen ota minkäänlaista kantaa, vaikka onkin valmis valehtelemaan puolueestaan jos tilanne sitä vaatii. Ihmisten ja haltioiden väliset kahinat eivät häntä kiinnosta sitten pätkääkään, kunhan hän itse nyt saa olla rauhassa. Tämä piirre, itsekeskeisyys, näkyy Haulokin muussakin elämässä: hänen oma hyvinvointinsa ja etunsa menee kaiken muun edelle.

Menneisyys: Haulokin äiti oli kukkakauppias Ihmisten kaupungissa ja isä työnsä lopettanut sotilas, molemmat tiukasti ihmisten riveissä. Pari tapasi, rakastui ja meni naimisiin kaksi ja puoli vuotta ennen Haulokin syntymää. Jokin aika sen jälkeen Amelia tuli raskaaksi. Yhdeksän kuukauden jälkeen pari sai kaksospojat, joista nuorempi oli kuitenkin kuollut jo kohdussa. Vanhemmat olivat murheissaan, mutta päättivät kasvattaa esikoispoikansa rakkaudella.

Lapsi nimettiin Joshuaksi. Pientä poikaa hemmoteltiin, aina oli pikkuinen täydellinen ja vika aina muissa. Hieman varttuessaan Joshua kuitenkin kyllästyi ainaiseen paapomiseen, vaikka vanhempiaan rakastikin. Hän halusi tehdä itse omat virheensä ja tulla kohdelluksi jonain muuna kuin melkein pilalle lellittynä esikoisena. Nuorukainen alkoi suunnitella karkaamista. Kun hänen äitinsä alkoi odottaa toista lasta, päätti Joshua lykätä suunnitelmaansa vauvan syntymään saakka. No, ennen pitkää sekin aika tuli, tytölle annettiin nimeksi Natalie. Viidentoista ikäinen Joshua päätti viimein lähteä kotoa. Poika kerkesi olla karkuteillä kaupungissa kokonaisen viikon, ennen kuin huolesta sekaisin oleva aviopari löysi ja toi hänet kotiin.

Hetkisen aikaa poika jatkoi elämäänsä vanhempiensa ja nuoremman siskonsa kanssa, mutta tahtoi yhä lähteä. Kaksi kuulautta myöhemmin nuorukainen karkasi uudestaan, pysyen edelleen kaupungissa. Kuitenkin hän tajusi lähteä vähän kauemmas kogistaan. Hän alkoi kutsua itseään Haulokiksi, eikä nykyäänkään käytä syntymässä saamaansa nimeä lähes missään tilanteessa. Harva edes tietää sitä.

Kaupungin kujilla asuva nuorukainen ryhtyi taskuvarkaaksi, hän vei lähinnä rahapusseja, joko säästäen rahat tai ostaen itselleen ruokaa ja muuta tarpeellista. Hän ei edes yrittänyt asettua asumaan mihinkään, vaan kiersi ympäri kaupunkia, pysymättä koskaan kauaa samassa paikassa. Hän saattoi hankkia silloin tällöin pieniä töitä, yleensä ruokapalkkaa vastaan, mutta antoi senkin olla jos työ tai sen antaja otti liiaksi päähän. Ennen pitkää nuori mies alkoi varastella entistä enemmän, muunmuassa ruokaa, ja ottikin useammin kuin kerran turpaansa jos jäi kiinni.

Aivan normaalina päivänä Haulokki osti sen. Poika oli normaaliin tapaansa lähdössä varkaisiin, kun törmäsi erääseen kauppiaaseen, joka myi erilaisia talismaaneja ja riipuksia. Niistä kiinnostunut poika jäi tutkimaan valikoimaa, kiinnittäen huomionsa yhteen nyörin päässä roikkuvaan kiveen: se tuntui hohtavan sinistä valoa. Tästä näennäisen tietämätön kauppias sanoi löytäneensä sen hylättynä tienposkesta. Koska hän ei tiennyt korun tarkoitusta, ei sen hinta ollut korkea. Haulokki osti sen tyytyväisenä, ei häntä haitannut tietämättömyys, kun kivi itsessään oli nätti.

Myöhemmin sekin selvisi. Nuori mies oli onnistunut jälleen kerran suututtamaan muutaman hepun, joista yksi alkoi heilua puukon kanssa. Pahanpäiväisessä pulassa oleva Haulokki säikähti kovin, kaipasi apua. Riipus hänen kaulassaan kuuli äänettömän pyynnön. Hän sai tietää kiven tarkoituksen, se antoi kantajansa muuttaa muotoaan pesukarhuksi. Tämä täysin vahingossa tapahtunut muutos järkytti sen kohdetta enemmän kuin vihaisia puukkomiehiä. Pieni pesukarhu juoksi paniikkisena karkuun joukkiota, jääden tärisemään yhdelle satunnaiselle sivukujalle. Jotenkin Haulokki onnistui muuntautumaan takaisin ihmismuotoonsa, mutta muutos jätti jälkensä siihenkin, luoden muunmuassa harmaan ihon ja raidalliset hiukset.

Haulokki oli yhä järkyttynyt, yritti selvitellä ajatuksiaan. Hän ei ollut todellakaan odottanut tuollaista, hän ei edes tunnistanut itseään enää! Mies näytti nyt melkeinpä enemmän jonkin sortin taruolennolta kuin ihmiseltä, mikä tulisi vaikeuttamaan hänen elämäänsä entisestään. Kuitenkaan hänellä ei käynyt mielessäkään lähteä kaupungista. Nuori mies kokeili riipuksen pois ottamista, mutta se ei vaikuttanut mitenkään. Joten hän päätti ottaa kaiken irti siitä ja opetella hallitsemaan muutosta. Siinä hän ainakin onnistui. Hän yritti jatkaa elämäänsä kaduilla mahdollisimman normaalisti, onnistuen jokseenkin hyvin. Jonkin ajan kuluttua hän oli tottunut jo varsin hyvin uuteen ulkonäköönsä ja muodonmuutokseen. Yhä nykyäänkin hänet löytää milloin mistäkin päin Ihmisten kaupunkia ärsyttämästä muita.

Tietoa riipuksesta: Se sininen kivi jota Haulokki kantaa, on osa muodonmuutosriipusten sarjaa, jota kutsutaan Cambiatioksi. Niitä on useampia, joista jokaiseen on vangittu jonkin eläimen sielu. Ne ovat uniikkeja, Haulokki sattui löytämään pesukarhuriipuksen. Ne antavat kantajansa muuttaa muotonsa kyseiseksi eläimeksi, mutta niilläkin on sivuvaikutuksensa.

Cambiation luoja oli musta maagi, joka kirosi niistä joka ikisen. Niin voimakas kirous jättää näkyviä jälkiä jokaiseen käyttäjäänsä, saaden heidät näyttämään enemmän kyseisen korun eläimeltä. Ne saavat ennen pitkää kantajansa kokemaan vahvoja pahoinvointikohtauksia ja hallusinoimaan, tappaen nämä lopulta. Ainoa keino välttyä tältä kohtalolta on heittää riipus pois. Kuitenkin se muodostaa eräänlaisen siteen omistajaansa, saaden tämän tavallaan riippuvaiseksi riipuksesta. Ilman sitä hän alkaa normaalisti käyttäytyä agressiiviseksi ja kokee voimakkaita vieroitusoireita, kuten huimausta ja kouristuksenomaisia kohtauksia. Ne itsessäänkin voivat olla tappavan vaarallisia.

Muuta:
-Haulokilla on muutaman kappaleen kokoelma erilaisia riipuksia.
-Näistä tärkein on tietenkin Cambiatio.
-Mies ei luovu korusta mistään hinnasta.
-Haulokki on jo välillä alkanut saada pahoinvointikohtauksia, mutta ei itse tiedä miksi.
-Hän rakastaa hedelmiä, etenkin päärynöitä.
-Ei viihdy pesukarhumuodossa pitkiä aikoja kerrallaan.
-Häntä on erehdytty monta kertaa luulemaan naiseksi.

Tavatut:
Urlin (Bizara) - Ei ymmärrä metsänhenkeä sitten lainkaan. Raivostuttava.

Pelit:
Haudataan - Bizara & Urlin
Sinä, ulos täältä! - Bizara & Urlin
Ai mitä, pitikö tästä maksaakin? - Suskari & Jack (kesken)
Kun apu on tarpeen - Michyy & Nakami
In the not-so-dark woods of Quinn - Agna & Aphaderuiondur (kesken)
Neiti haltia, saisko apua? - Suzume & Caladhiel
It's raining raccoon-men - Cardea & Rosalba (kesken)

Edit:
-7.10. Tavatut-lista päivitetty.
-12.11. Kuva lisätty, kiitoksia Aksu .w.
- 17.1. Pelilista lisätty
... Kaikkia kinosti.

Seuraa tarjolla
(melkein) 24/7

Azure ◇◆◇ Haulokki ◇◆◇ Aella ◇◆◇ Marielle ◇◆◇ Cecil