Viesti Pe Maalis 07, 2014 6:08

Elodie

Nimi: Elodie

Sukupuoli: Nainen

Ikä: 48v mutta 18 vuotiaan näköinen.

Rotu: Fauni

Puoli: Puolueeton


Ulkonäko: Elodie on todella nuori fauni ja näyttää kyllä siltä. Pituutta tytöllä on 153cm ja painoa 43kg. Elodien kasvonpiirteet ovat siron pyöreät, joita kehystää lähellä valkeaa olevat hiukset, jotka ovat pituudeltaan lyhyet ja muodoltaan kihartuvat. Hiusten lomasta pilkottaa isohkot vuohenkorvat ja kellertävänruskeat sarvet jotka kaartuvat taaksepäin. Nämä piirteet tietenkin ovat normaalia faunille. Tytön silmät ovat siniset, mutta omistavat hivenen ruskeaakin pupillin ympärillä. Kulmakarvat Elodiella ovat paksut mutta lyhyet, antaen illuusion kuin ne olisivat soikiot. Kenties se antaa tytön silmille suloisen katseen?

Elodien vartalo on yhtä siro kuin hänen kasvonsakin. Tytön rinnat ovat pienet, mutta kokoa löytyy vähän enemmän lantiolta. Kuten faunille tyypillistä omistaa tyttö hännänkin, jonka päässä on tuuhea tupsu samaa vaaleaa karvaa kuin hänen hiuksensa. Häntäänsä Elodie pitää lähes aina kainalossaan kulkiessaan kadulla. Hän on oppinut kantapään kautta etteivät muut välttämättä huomaa hänen häntäänsä ja saattavat vahingossa talloa sen. Vaalea pörröinen turkki alkaa hännän tyvestä peittäen jalkavarret, jotka päättyvät kellertävänruskeisiin sorkkiin.

Fauneja yleensä nähdään luonnossa alastomina, koska ovat todella luonnon mukaisia ja haluavat kulkea sen mukaisesti. Elodie puolestaan pukeutuu vaatteisiin, koska elää haltioiden keskuudessa ja haluaa olla osa sen yhteisöä, eikä tahdo poiketa joukosta. Paita on peigen sävyinen, pitkillä vaaleilla hihoilla ja suipolla hupulla varustettu. Vyötäröllä tytöllä on nahka vyö, joka on koristettu kulta soljella ja kultalanka kuvioinnilla. Vyö on arvokkain esine mitä Elodie omistaa. Housut mukailevat vaaleanruskeaa vaatetusta. Jaloissaan tytöllä on ruskeat säärystimet, jotka ovat olleet aiemmin nahka saappaat, mutta tyttö on kustomoinut ne jalkoihinsa sopiviksi.

Kuva

Luonne: Elodie on luonteeltaan hyvin naiivi, eli hän on helposti ylipuhuttavissa. Tämä kenties johtuu eniten siitä että tyttö on varttunut metsässä pienen faunilauman kasvattamana ja ei tiedä haltioiden kaupunkielosta paljon mitään. Toki hän on oppinut tavoille elettyään kaupungissa jo yli vuoden. Tyttö on myös hyvin ujo vieraiden seurassa ja tämäkin on yksi kaupungin tuoneista piirteistä. Hän pelkää sanovansa jotain väärin ja aiheuttavan vain harmia. Elodie ei kuitenkaan pakene sosiaalisista tilanteista, hän yrittää parhaansa vastata ja keskustella, näin pyrkien oppimaan uutta ja olemaan rohkeampi.

Jos onnistuu tutustumaan Elodieen paremmin, huomaa nopeasti että tytön ujous on vain ulkokuori. Todellisuudessa fauni on herkästi innostuva joka toisinaan saattaa puhjeta ujouden läpi, joka vain saa tytön punastumaan ja häpeämään itseään. Elodie ajattelee todella positiivisesti, jopa joissain tilanteissa missä se olisi naurettavaa tai jopa sopimatonta. Tämä on yksi niistä syistä miksi tyttö pelkää sanovansa jotain väärin. Hän on huomannut tehneen sen virheen jo muutaman kerran. Positiivisuus viittaa myös aiemmin mainittuun naiiviuteen ja viattomaan ajattelutapaan. Kenties tyttö on ollut aina naiivi, mutta kaupunki on tuonut sen piirteen hyvin esille?

Elodien luonteeseen myös kuuluu pelko ihmisiä kohtaan, johtuen ainoastaan tytön menneisyydestä josta kerron lisää myöhemmin. Moni tytön sijassa vihaisi ihmisiä, mutta liiallinen positiivisuus ei suo vihalle tilaa Elodien mielessä. ”Ei ole oikein vihata koko rotua jos vain muutama sen edustaja on tehnyt pahaa.” Jotkut ovat samaa mieltä, jotkut eivät. Elodie ei myöskään kannata sotaa, mutta on varmuuden vuoksi hakeutunut haltioiden kaupunkiin vain siinä toivossa että pysyisi turvassa.

Faunilla ei ole lainkaan ystäviä haltioiden kaupungissa. Kenties suurin syy tähän on tytön ujous, jota vastaan hän kyllä jatkuvasti pyrkii taistelemaan.


Menneisyys: Elodie on syntynyt metsäalueella joka sijaitsee lähellä ihmisten kaupunkia. Hän kuului pieneen fauni laumaan, joka eli sovussa luonnon kanssa. Pieni joukko ei koskaan ollut uhkaksi kenellekään, he olivat vain viaton perhe eläen omissa oloissaan syrjässä haltioiden ja ihmisten sodalta.

Edolien vartuttua 43-vuotiaaksi tuon pienen lauman elämä pysähtyi kuin seinään. Joukko ihmisiä hyökkäsi faunien kimppuun aikeena tappaa nämä ja myydä kaiken mitä näistä taruolennoista irti vain saisi, sarvia, sorkkia, häntäjouhia jne. Lauma pyrki pakenemaan, jonka takia Elodie erkani perheestään ja ystävistään. Tyttöä oli käsketty vain juoksemaan ja olla katsomatta taakseen. Nuori fauni ei tiennyt kuinka kauan juoksi, mutta päätyi lopulta metsänreunalle josta alkoi aro. Elodie oli peloissaan kykenemättä tarkkaan ajattelemaan mitä tehdä, mutta pelkäsi että metsästäjät olisivat edelleen hänen kintereillään joten tämä päätti jatkaa matkaansa avaralle arolle. Tyttö muisti monet tarinat haltioista, kuinka nuo olivat pystyttäneet uuden kaupungin aron sydämeen ja kuinka tuo kansa oli taruolentojen ystävä.

Elodie löysi tiensä haltioiden kaupunkiin jonne oli tervettullut. Tyttö tapasi ystävällisen mieshaltian joka mielellään tahtoi auttaa fauni parkaa. Mies tarjosi Elodielle vaatteet, ruokaa ja katon pään päälle. Tyttö oli todella kiitollinen haltian vieraanvaraisuudesta ja asettui tyytyväisenä kodiksi pieneen huoneeseen minkä mies oli hänelle tarjonnut, kuitenkin murehtien laumansa kohtalosta tietämättä oliko kukaan enää hengissä. Ja valitettavasti vaikka Elodia oli saanut huokaista helpotuksesta, sai tämä pian selville syyn miksi mies oli häntä niin mielellään auttanut. Elodie oli suloinen ja viaton nuori neito, jota oli helppo käyttää hyväkseen. Fauni ei tiennyt aluksi mistä oli oikein kyse, mutta epämukava olo sai tytön lopulta tajuamaan että tämä haltia ei ollut sitä miltä näytti. Hän oli ollut miehen huostassa miltei kuukauden kunnes päätti lähteä miehen tietämättä. Voisi luulla että Elodie olisi oppinut olla luottamasta kehenkään, mutta positiivisuus antoi sen anteeksi. ”Eivät kaikki ole yhtä hirveitä kuin hän ja kaikilla on omat tarpeensa… niinhän?”

Nuori fauni oli nyt ilman rahaa ja majapaikkaa. Tyttö kyllä pystyi ruokkimaan itsensä samalla tavalla kuin normaali vuohikin, mutta fauni oli oppinut että haltioiden ruoka oli maittavampaa kuin heinä tai nurmi. Hänellä ei ollut paikkaakaan missä pitää sadetta tai levätä hyvin. Tämä tarkoitti että Elodien täytyi etsiä töitä ja niin tyttö tekikin. Ensimmäinen työ minkä nuori fauni sai, oli puusepän verstaassa, mutta muutaman viikon kuluttua seppä passitti tytön ulos. Elodie oli liian kömpelö ja heiveröinen olemaan apuna puuhalkojen kantamisessa tai missään muussa. Seuraava paikka mistä tyttö etsi töitä, oli majatalo. Siellä ei tarvinnut kanniskella raskaita halkoja, se tulisi olemaan paljon helpompaa. Valitettavasti tyttö huomasi pian toisenlaisen vaikeuden, hänen tehtävä oli tarjoilla juomia ja ruokaa. Elodie parka tajusi ensimmäistä kertaa kuinka epäkohteliasta hänen liiallinen positiivisuutensa oli ja jonka takia joutui usein vaikeuksiin. Fauni päätti lopettaa työt ennen kuin majatalon emäntä ehti passittaa hänet matkoihinsa.

Elodie ei kuitenkaan luovuttanut ja etsi töitä ties mistä. Suutarilta, tallista, vaatturilta, mistä vain, mutta tyttö tuskin ehti työskentelemään alle kuukautta pidempään yhdessäkään paikassa. Hän oli yksinkertaisesti liian kömpelö ja tietämätön haltioiden tavoista. Elodie ei kuitenkaan syyttänyt ketään ja oli enemmän ymmärtäväinen miksei hänestä ollut apua.

Eräänä harmana ja kuraisena alkukevään päivänä, tyttö oli hivenen heikkona koska ei ollut syönyt moneen päivään, vain säästääkseen viimeistä kolikkoaan juuri tälläisen kurjan päivän varalle. Tilannetta ei parantanut se että fauni joutui vaieuksiin isokokoisen miehen kanssa, joka oli tullut kaupunkiin tekemään kauppoja taljoillaan. Kömpelö fauni oli törmännyt toisen kelkaan ja tiputtanut tuon arvokkaat taljat mudan keskelle. Kyseinen mies oli osoittautunut metsästäjäksi ja vielä äreäksi sellaiseksi. Elodie tietenkin oli pelosta kankeana ja yritti pyytää mieheltä anteeksi, joka puolestaan oli todella koppava tyttöä kohtaan. Fauni oli tarjoutunut antaman toiselle viimeisen kolikkonsa, josta mies oli kieltäytynyt. Elodie ei kuitenkaan halunnut olla korvaamatta tapahtunutta, joten päätti sujauttaa kolikon vaivihkaa miehen taljojen sekaan. Lopputuloksena oli se ettei tytöllä ollut enää rahaa ruokaan, joten tämä tyytyi kaivelemaan roskatynnyreitä huonoin tuloksin.
Seuraavan päivän aamuna Elodien tilanne ei ollut kohonnut ja heikkona tämä menetti tajuntansa jääden lojumaan kadun varrelle. Onneksi eilinen metsästäjä oli joutunut jäämään yöksi kaupunkiin puhdistaakseen faunin aiheuttama sotku ja oli sattumalta lähtenyt aamusalla kävelylle, kenties kapakan kautta. Mies löysi tutun tytön kadun varrelta ja vaikka olikin kärttyinen luonteeltaan ei hän kyennyt jättämään tajutonta tyttöä tällä lailla, tuo oli tässä kunnossa vain koska oli piilottanut mokoman kolikkonsa hänen nahkanyyttien väliin.
Metsästäjä vei faunin majataloon jossa majaili sillä hetkellä. Mies antoi tytön levätä vuoteessaan, antoi ruokaa syödäkseen ja siinä ohella antoi toiselle seuraa. Elodien onneksi pelottava metsästäjä osottautui hyväsydämmiseksi Karhuntakuksi, jonka huonotuulisuus ja äreäasenne tuntui katoavan sitä mukaa mitä he viettivät aikaa keskenään. Kutsuttiinko tätä ystävyydeksi?
Vaikka kaksikko oli tunteneet toisensa vain pari päivää, Karhuntakku tahtoi tehdä kaikensa jotta Elodiella olisi hyvä elää kaupungissa. Mies hankki tytöllle työpaikan pienestä monitavaraputiikista, jossa fauni ossitui työskentelemään todella hyvin. Toki tyttö osasi olla välillä kömpelö itsensä, mutta päättäväisyys sai hänet työskentelemään kovemmin kuin koskaan, Karhuntaku oli nähnyt vaivaa tämän työn hankkimiseen.

Elodien yllätykseksi hän oli puurtanut miltei yli kuukauden, eikä ollut saanut vielä lähtöpasseja. Kenties hän oli täällä jäädäkseen, pitkästä aikaa elämä tuntui hymyilevän hänelle. Mutta tietenkin kaikki oli liian hyvää ollakseen totta. Tytön epäonneksi pieneen putiikiin, nättinä päivä astui mieshaltia, jonka hän tunsi. Fauni parka oli aina pelännyt törmäävänsä siihen mieheen jonka luota oli silloin lähtenyt ja tuo seisoi nyt oven suussa tuijottaen häntä yhtä yllättyneenä. Tytön onneksi kaupan omistaja ja hänen työantajansa herra Jäger rikkoi oudon hiljaisuuden ja sai haltian ymmärtämään ettei tuo voisi tehdä mitään epäilyttävää näissä olosuhteissa. Elodiekin tajusi tilanteen, mutta tiesi että tämä mies kyllä keksisi keinon lähestyä häntä.
Sinä samaisena päivänä tyttö pahoitteli syvästi työnantajalleen ja kertoi lopettavansa työt ja selitti tilanteen herra Jägerille joka oli todella ymmärtäväinen. Jos tämä haltia tiesi missä Elodie työskenteli tulisi tuo joku päivä varmasti faunin perään. Ainoa vaihtoehto oli vain paeta.

Nykyään Elodie työskentelee haltiakaupungin hovissa yksityisenä palvelijana Perianille, joka itse työskentelee kuningattaren palvelijana. Perian on itse satyyri, joka vei tytön mielenkiinnon samantien kun hän miehen tapasi. He juttelivat ja tutustuivat, päätyivät teekupposelle hoviin. Perian itsekin soi pientä mielenkiintoa Elodieta kohtaan ja idea henkilökohtaisesta palvelijasta houkutteli, sekä fauni ei paljoa pyytänyt vastineeksi. Katto pään päälle ja päivittäinen ruoka riittäisi tuolle. Satyyri siis palkkasi tytön, joka oli todella otettu. Tällä kertaa hän pitäisi huolen ettei tyrisi mitään!


Muuta:
- Kallis kultakoristeinen vyö on lahja mieshaltialta, joka otti tytön huostaansa tämän saavuttua ensikertaa kaupunkiin. Elodie ei ole raskinut heittää vyötä menemään. ”Hän osti sen minua varten, olisi väärin heittää se menemään.”
- Elodie on tietämätön onko Cryptissä muita fauneja tai faunien sukulaisrotuja ja olisi todella iloinen jos tapaisi jonain päivänä jonkun kaltaisensa.
- Tyttö osaa kirjoittaa ja puhua haltiakieltä kömpelösti, mutta sanavarastoa hänellä on hyvin. Ylieskieli on pääsääntöinen Elodien pääkieli ja sen kirjoittaminen on tullut opittua haltiakielen ohella.

Pelatut pelit:
Tell me, who's the loneliest of all?
Dawn of honey
Sorkkia