Viesti To Loka 16, 2014 12:04

Ardashir

Nimi: Ardashir. Esittelee itsensä kuitenkin muilla nimillä, yleisin valenimi on Leto.
Ikä: Tuntematon, päälle 2000 vuotta ainakin.
Rotu: Jonkin asteen enkeli
Sukupuoli: Mies, ainakin tunnistettavissa sellaiseksi.
Puolue: Puolueeton toistaiseksi.


Ulkonäkö:

Pärstä pic
Kuva kropasta tulee sitten kun osaan piirtää tarpeeksi steroiditäytteisiä otuksia.

Toismuoto

Tosimuodossaan enkeli on päälle nelimetrinen, kahdella jalalla kulkeva anthoa muistuttava humanoidi. Ardashirilla on yksi pää, josta löytyy kolme kasvoa: Kasvot ovat kuitenkin kissapetomaiset, muistuttaen lähinnä leijonan päitä. Yksi kasvoista, suurin, katsoo suoraan eteen. Kaksi pienempää ovat pään sivuilla. Jokaisella päällä on silmäparit, jotka hohtavat pienesti. Väriltään silmät ovat turkoosinsinisiä. Pedon koko iho on lyhyen karvan peitossa, väriltään tämä karva on lähes mustaa, kuten myös iho tuon karvan alla. Jokaisen pään kidasta löytyy rivistö teräviä hampaita, sekä jokainen pää on kykenevä murskaamaan suuriakin luita yhdellä puraisulla.
Harjan on kirjaimellisesti tulta. Se polttaa ja roihuaa taukoamatta enkelin päässä, jatkuen aina niskan kautta selkään, aina alaselän tienoille. Eläväinen liekki ei polta ympäristöä, ellei enkeli niin halua. Kuitenkaan epäpyhät ja langenneet eivät ole turvassa liekkien poltolta. Vain viattomat ja katuvaiset, synnittömät voivat koskea liekkejä palamatta.
Äänensä tässä muodossa on moniääninen, lähes alati huutava mieskuoro. Toisinaan äänet muuttuvat hyytävän aavemaisiksi, toisinaan taas äänet kuulostavat huutavan silkkaa raivoaan. Ardashir pyrkii olemaan puhumatta tässä muodossa, sillä tietää, että jotkin olennot eivät välttämättä kykene edes ymmärtämään mitään, mitä hän sanoo ja toiset saattavat pyörtyä, menettää kuulonsa tai pahempaa. Leijonien kidasta kuuluu myös karjahtelua ja petomaisia huudahduksia.

Enkelin keho tässä muodossa on jykevä, lihaksikas ja massiivinen. Tuon on lähes mahdotonta olla liikkumatta hiljaa tässä muodossa, massan käydessä ilmoittamaan jokaisella askeleella itsestään. Enkeliltä löytyy kaksi paria käsiä tässä muodossa, kaikkien neljän käden sormet ovat teräväkyntiset ja tappavat. Kämmenet muistuttavat ihmisten kämmeniä, kaikkine viisine sormineen. Jalat ovat malliltaan faunimaiset, paitsi sorkkien sijaan jalkaterät muistuttavat kissapedon tassuja.
Selkää koristaa neljä siipeä, samanlaiset mitä vähemmän pelottavammassa muodossaan enkeli omaa. Siivet ovat valtavat, jotta Ardashirin kokoinen olento pystyisi niillä lentämään. Väriltään siivet ovat tummat kera kultaisten vivahteiden. Sisäpinnalta siivet ovat tummat, kultaa on enemmän siipien selässä ja pikkuhöyhenissä. Kissapetomaisella enkelillä on myös leijonan häntää muistuttava häntä.
Yllään tässä muodossa enkelillä ei ole muuta, kuin valkea lannevaate, joka on reunustettu kultaisin kirjailuin.

Aseet ja taistelutyyli

Aseinaan enkelillä on tosimuodossaan neljä eri asetta:

Naomh on pitkä, pyhää valoa hohkaava miekka. Se on tarkoitettu epäpyhien olentojen surmaamiseen ja pureekin erittäin hyvin demoneihin ja pimeydenolentoihin. Se aiheuttaa pahoinvointia moisille olennoille jo silkalla läsnäolollaan, mutta samalla antaa jonkinlaista lisäenergiaa pyhille olennoille. Väriltään tämä miekka on kultainen. Naomh on yleensä Ardashirin oikeassa, ylemmässä kädessä.

Angra on toinen pitkä miekka, joka puolestaan on tumman värinen ja hohkaa pienesti sinistä usvaa ympärillään. Angra on tarkoitettu pyhien olentojen surmaamiseen, varsinkin enkeleiden tappamiseen. Angraa Ardashir käyttää langenneiden ja uskonsa pettäneiden tappamiseen, se aiheuttaa läsnäolollaan pahoinvointia ja uupumusta pyhille olennoille, mutta samalla antaa lisäenergiaa pimeydenolennoille, sekä epäpyhille olennoille. Angra löytyy yleensä Ardashirin vasemmasta, alemmasta kädestä.

Zigor on pitkä, musta ruoska, jonka kädensijan toisesta päästä löytyy pieni tikarimainen terä. Väriltään ruoska on musta, kera hopeisin viiruin. Pitkin ruoskaa nousee pieniä, koukkumaisia piikkejä, jotka tarttuvat epämukavasti lihaan ruoskan osuessa kohteeseensa. Zigoria Ardashir käyttää syntisten rankaisemiseen, mutta sitä ei ole tarkoitettu tappamiseen. Zigorilla on tapana polttaa umpeen haavat, jotka se itse aiheuttaa, estäen näin verenvuodon. Tämä tapahtuu kuitenkin vain, jos enkeli niin itse haluaa. Zigor löytyy Ardashirin alemmasta oikeasta kädestä.

Asim on suurehko kilpi. Kilpi on muodoltaan pitkä, alhaalta kärjistyvä ja ylhäältä pyöristyvä. Väriltään kilpi on metallisenvalkea ja sen pinta on peilaavaa. Peilaava pinta aiheuttaa katsojalleen harhoja, jos joku eksyy liian pitkäksi aikaa puhdasta kilpeä tuijottamaan. Harhat vaihtelevat ääniharhoista aina näkö- ja tuntoharhoihin, joka kaikki kumpuavat tavalla tai toisella katsojan synneistä tai menneisyydestä, luoden epämukavia muistoja tai rangaistuksia syntisille. Harhat eivät kuitenkaan satuta ketään, ovathan ne sentään harhoja, mutta heikkohermoisempi saattaa niistä menettää järkensä. Asimin tehtävä on suojella Ardashiria mahdollisilta iskuilta, mutta samalla myös toimia harhojensa avulla vastustajan harhauttajana. Asim löytyy enkelin vasemmasta, ylemmästä kädestä, ellei se roiku liekkien nielemänä Ardashirin selässä.

Aseiden sijainti neljässä kädessä saattaa vaihdella tilanteesta ja vastustajasta riippuen, mutta yllämainittu on yleisin järjestys.

Taistellessaan Ardashir on väsymätön ja pelottava vastustaja. Enkeli on täynnä raivoa ja energiaa, jonka peto osaa keskittää viholliseen ihanteellisesti. Enkeli on vaikea kaataa tosimuodossaan, mutta ei mahdotonta.
Ardashir käy taistellessaan suoraa päälle. Hän ei aikaile eikä rupattele, eikä mieti taktiikoita. Kolmikasvon ajatuksenjuoksu tuntuu myös olevan petojen tasolla, tuon hyökätessä kohteensa kimppuun, kuin raivopäinen härkä punaisen liinan perään. Ardashirin heikkous onkin suunnittelemattomuus taktikoinnissa. Enkeli ei taktikoi lähes lainkaan heti ensikättelyssä, vaan taistelun edetessä ja huomatessaan vihollisen heikkoudet ja vahvuudet, alkaa enkeli ajatella siirtojaan. Silloin se saattaa kuitenkin olla jo liian myöhäistä.
Voimaa kolossilta löytyy lohikäärmeenkin kanssa painimiseen. Ardashiri hakeutuu aina taistellessaan toisen lähelle, pyrkien pitämään etäisyyden minimissä.

Enkeli on kestävä ja omaa hyvän kunnon. Arda jaksaa riehua tunti tolkulla väsymättä, ellei häntä käy uuvuttamaan iskuilla, jotka osuvat fataaleihin paikkoihin. Ardashirin heikkous on täysin paljas keho, jota enkeli kykenee suojelemaan vain Asimilla ja aseillaan torjuen. Suureen kohteeseen on helppo osua, joskin mikäli haluaa johonkin arempaan paikkaan survaista aseensa, saa sen eteen myös tehdä töitä.
Loppujen lopuksi enkelin pystyy kuitenkin kaatamaan ilman sen kummempia erikoisaseita. Jopa yksi fataali, tarkkaan harkittu ja hyvin toteutettu isku riittää pedon kaatamiseen.


Illuusio

Kroppa doodle wip
kroppa doodle kera siipien. Siivet samanlaiset mitä tosimuodossa.

Ardashirilla on ihmismäinen humanoidimuoto, jossa yleensä liikkuu mantereella. Tässä muodossaan Arda on noin 215 senttimetriä pitkä, suhteellisen lihaksikas ja jänteikäs miekkonen. Iältään tuota voisi kuvailla kolmikymppiseksi. Pituutensa vuoksi Ardashir herättää yleensä huomiota, joskin mies koittaa pysytellä mahdollisimman usein huomaamattomana. Ihonvärinsä on tummahko, hieman punertavanruskeaa.
Miehen kasvot ovat sileät, ovaalimaiset ja pitkähköt. Poskipäät ovat korkeat ja erottuvat. Leuka taas on teräväpiirteinen, kapeneva. Korvalehtensä ovat ihmisten tapaan pyöreät, lyhyet. Nenä on pitkä ja päästä hieman leveähkö. Huulet ovat tasapaksut ja pehmeät, lähes aina peruslukemilla, enkeli kun ei hymyile turhan usein. Silmänsä ovat kapeahkot, silti alati tarkkailevat. Väriltään näköelimet ovat tässäkin muodossa turkoosinsiniset, mikä myös välillä herättää huomiota uteliaiden katseiden keskuudessa.
Hiuksensa ovat pitkät, ainakin osittain. Ardashirilla on keskijakauksella lähtevä letti, josta oikea puoli on pitkä ja hiukset yltävät reippaasti aina alaselkään asti. Toinen puoli päänupista on siilitukkaa, lyhyttä ja siistiä. Hiukset ovat pehmeät ja paksut, enkelin pitäen myös hyvän huolen letistään. Tuolla onkin aina takataskussa mukana kampa jos toinenkin.
Tässä muodossaan Ardashirilla ei ole siipiä, joskin hän kykenee tarvittaessa ottamaan esille valtavat, tummat kultaiset siipensä. Kuitenkin Ardashir pitää siipensä mielellään piilossa uteliailta katseilta.
Äänensä ihmismäisempänä on pehmeä, lämmin ja rauhallinen. Ardashir on niitä henkilöitä, joiden toivoisi lukevan iltasatuja usein, sillä pehmeä ääni on suorastaan rauhoittava ja mukava. Ardashirin puhuessa saattaakin kuulija tuntea olonsa turvalliseksi ja mukavaksi, tästä johtuen enkeli on erittäin hyvä rauhoittelemaan tilanteessa kuin tilanteessa toisia.

Vaatetus tässä muodossa on vaihtelevaa, Ardan vetäessä ylleen milloin mitäkin, mikä vain sattuu sopimaan suurehkon miehen ylle. Enkeli kuitenkin suosii huomiota herättämättömiä värejä, kuten ruskean sävyt ja toisinaan harmaat. Malliltaan vaatteet ovat yleensä vaatimattomia ja likaisia. Yleensä Ardan suosii pitkähihaisia tunikoita ja löysiä housuja. Kenkiä miehellä ei yleensä ole, sillä isojalkaisen enkelin on vaikea löytää itselleen sopivia jalkineita. Hänellä kun ei pahemmin ole rahaa käyttää vaatteisiin.

Aseet ja taistelutyyli

Humanoidimuodossaan Ardashir ei mielellään taistele. Hän on kömpelö ja hidas ja pyrkii aina pois, jos joku päälle meinaa käydä. Voimaa mieheltä löytyisi kellistää isompikin vastus, mutta Ardashir ei mielellään ota yhteen kenenkään kanssa. Tarvittaessa mies puolustaa kyllä itseään ja hädässä olevia, sillä ei aina voi ottaa eisille tosimuotoaan. Jos taistelemaan aletaan, pyrkii Ardashir aina lähelle. Hänellä ei ole mitään menetettävää vaikka ottaisikin fataalimpaa osumaa lähitaistelussa, pääasia on, että vastustaja saa myös yhtä suuren osuman. Yleensä Ardashir pyrkikin kirjaimellisesti kiinni viholliseensa, iskien miekkansa syvälle kohteeseen ja pitää myös kiinni uhristaan, kunnes tuo kuolee tai Ardashir kuolee (kuolemisesta lisää taidoissa).

Humanoidimuodossa Ardalla ei myöskään ole maagisia aseitaan. Sen sijaan enkeli joutuu tyytymään tavallisiin aseisiin ja kantaa mukanaan vain yhtä lyhyttä miekkaa, sekä tikaria. Ardashir osaa myös käyttää jousta tarvittaessa, mutta ei itse omista moista asetta.


Luonne: Luonteeltaan Ardashir on rauhallinen ja jokseenkin poissaoleva, ainakin näin alkuunsa. Heti ensimmäisenä huomaa, ettei mies puhu paljoa... jos ollenkaan. Usein enkeliä onkin luultu mykäksi, tuon saattaessa olla puhumatta samassa seurassa jopa viikkoja, kunnes sanoo jotain. Ardashir ei ymmärrä aina sitä, että olisi kohteliasta avata turpansa ja sanoa edes kiitos, kun joku hänelle jotain tarjoaa. Mies kommunikoikin yleensä aluksi vain nyökkäyksin, elein ja ynähdyksin, joskus jopa hyräillen, ennen kuin alkaa puhumaan. Puhumattomuus ei johdu ujoudesta tai arkuudesta, vaan Ardashir on tottunut varomaan äänensä kanssa todellisessa muodossaan ja tämä heijastuu myös humanoidimuotoon. Ardashir ei täten olekaan heti ensimmäiseksi paras mahdollinen jutustelukaveri, joskin osaa enkeli suunsa avata tarvittaessa.
Ensitapaamisella mies vaikuttaakin kovin oudolta ja tuosta johtuen kovin moni kaikkoaakin hujopin läheltä yhtä nopeasti, mitä oli tullutkin. Ardashir ei tiedä miten ystävystyä toisten kanssa, josta johtuen hänellä ei pahemmin olekaan ystäviä. Kaiken lisäksi Ardashir on vaeltaja tyyppiä, joka ei omaa kotia saatikka ketään, jonka luona saattaisi asustella. Ardashirilla ei ole mitään ystäviä vastaan, päin vastoin, hän pitää seurasta, vaikka itse ei olekaan niin kovin hyvää seuraa. Hän rakastaa kuunnella toisten puhetta, oli kyseessä sitten jonninjoutavat puheet säästä, avautumiset tai tarinat. Aina kun joku uskaltautuu ja jaksaa puhua Ardashirille pidempäänkin, näkee miehestä selvästi sen, että hän todellakin kuuntelee. Siivekästä voisikin siis kutsua hyväksi kuuntelijaksi, jos ei muuksi.

Kunhan Ardashiriin tutustuu, huomaa, että mies on erittäin välittävä ja hellä, jokaista elämänmuotoa kohtaan. Mies ei halua satuttaa ketään ja yleensä auttaakin hädässä olevia parhaansa mukaan, oli kyseessä sitten ruuan hankkiminen kadulla asuville tai ketun päästäminen ansasta pois. Ardashir onkin niitä henkilöitä, jotka eivät ole metsästäjien suosiossa, sillä mies menee ja päästää eläimiä pois ansoista kuin mikäkin pelastaja. Sama pätee myös orjiin ja muihin häkkeihin lukittuihin humanoideihin: Mikäli Ardashirilla on mahdollisuus, päästää hän kahlittuja irti kahleista. Enkeli on kuitenkin oppinut sen, ettei ihan jokaista häkkiä kannata käydä avaamaan, vaikka mieli tekisi.
Ardashir on myös enkeleille kovin kliseiseen tapaan heikkojen puolustaja. Mikäli enkeli näkee, että jotakuta heikompaa sorretaan, menee hän väliin. Yleensä jo pelkkä mykän hujopin väliin astuminen saa kiusantekijät perääntymään, eikä Ardashirin tarvitse sen kummemmin väkivaltaa käyttää. Enkeli etsii aina tapoja piristää surullisia ja maassa olevia, hän saattaa hyvinkin tuoda kukkia neidoille jotka yksin itkevät tai istua viereen kuuntelemaan, jos juoppo kapakassa haluaa avautua elämästään. Puhe ei kuitenkaan näissäkään tilanteissa yleensä irtoa helpolla, mikä tekeekin asioista toisinaan hankalaa. Kuitenkin, jos joku antaa Ardashirin koskea itseensä, saattaa enkeli hyvinkin hakeutua toisen lähelle halaamaan ja hellimään toista, oli kyseessä sitten mies, nainen, humanoidi tai eläin. Ardashirin kosketus kun on maaginen, mistä lisää taidoissa. Hänellä on myös suuri hoivavietti, eikä kykene yleensä lähtemään sairaiden tai apuatarvisevien, heikkojen viereltä, ennen kuin nuo ovat kunnossa.

Ardashiria on erittäin vaikea suututtaa. Humanoidimuodossa tuo tuskin koskaan on vihainen saatikka näyttää vihaa päälle päin, muuta kuin kulmiaan kurtistamalla ja mulkoilemalla. Mikäli joku väkisin yrittäisi kalastella spontaania raivonpuuskaa enkeliltä, saisivat nuo sitä tonkia seuraavan ikuisuuden. Ja silloin kun Arda suuttuu, ottaa hän myös käyttöönsä tosimuotonsa, joka on kuin luotu raivoamiseen. Silloin tuskin kukaan haluaa olla liian lähellä enkeliä.
Ardashir ei vihaa ketään, edes niitä, joita metsästää. Hänen tehtävänsä - tai niin hän uskoo - on metsästää ja saattaa lepoon ne pyhät, jotka ovat langenneet tai käyttävät asemaansa väärin ja ne, jotka uskoaan väärin käyttävät. Hän uskoo pelastavansa nämä silloin, kun päästää heidät päiviltä. Rodusta riippumatta, Ardashir ei muuten pahemmin kenenkään kimppuun käy, ellei yllytettynä. Kuitenkin poikkeus tulee vastaan, jos Ardashir kohtaa jonkun, joka selvästi ansaitsee selkäsaunan ja opetuksen, käyttäytymällä ilkeästi ja julmasti muita kohtaan.
Demoneista Ardashir ei välitä. Enkelinä hän aistii kyllä mokomat - kuten myös pimeydenolennot - mutta ei käy noiden kimppuun. Hän ei katso tehtäväkseen tuhota demoneja, elleivät nuo nimenomaan ole julmia tai yritä satuttaa viattomia, synnittömiä. Tällöinkin enkeli yleensä käyttää voimaa vain sen verran, että demoni luopuu aikeistaan ja jättää kohteensa rauhaan. Muussa tapauksessa Ardashir saattaa vain mulkoilla demoneita pitkään, jos sellaiseen törmää, mutta enkelille on mahdollista myös ystävystyä demonin kanssa. Eikä hän näe siinä mitään väärää.

Ardashirilla on myös vaikeuksia toisinaan ymmärtää tunteita. Enkeli on kykenevä tunteisiin, jotka toisinaan myös hämmentävät häntä. Suru ja viha ovat kovin omituisia ja outoja tunteita hänelle, mutta kaikista oudoin on rakkaus, jota hän ei vielä kuitenkaan ole tuntenut, kunnolla. Ardashir kykenee rakastumaan, eikä varsinaisesti katso sitä syntinä. Hän on muutenkin poikkeus massassa, eikä ihan tavallinen siipiveikko muiden pyhien joukossa.
Ardashir on myös tavallaan lapsekkaan utelias ja haluaa aina tutustua uusiin henkilöihin ja nähdä uusia asioita. Joskus tämä piirre saattaa olla hieman turhankin päällekäyvä, vaikka Ardashir ei koskaan mitään pahaa tarkoitakaan. Enkeli kärsii myös toisinaan muistinmenetyksistä, eikä välttämättä muista kaikkea, välillä unohtaen jopa mistä oli tullut ja mihin oli menossa. Tästä johtuen mies vaikuttaakin kovin hajamieliseltä toisinaan, mutta kunhan hänelle antaa aikaa - joko muutamasta minuutista muutamaan vuoteen - niin Arda saa kyllä ajatuksensa kasaan.

Menneisyys:

Ardashir ei muista mitään elämästään ennen kuin sai siipensä. Toisinaan hän näkee unia menneestä - tai menneistä elämistään - elämästään, mutta sen paremmin hän ei muista kuka tai mikä ennen oli siipiään. Aikanaan Ardashir oli alkukantaisen humanoidi heimon jäsen, joka kuoli urheasti heimoaan puolustaen taistelussa. Vielä ollessaan ihmiseksi lueteltava eliömuoto, Ardashir eli harvinaisen normaalin elämän, kasvaen ja oppien kaiken tarpeellisen.
Vasta kuolemansa jälkeen Ardashir tuli siksi henkilöksi, mitä nykyään on. Kauan, kauan sitten toisella mantereella voima kävi ottamaan muodon, joka tunnusti itsensä Ardashiriksi. Ardashir ei tiennyt mistä oli tullut tai miten oli tullut, mutta ääni kuitenkin puhui hänelle. Ääni kertoi, että hänellä oli yksi tehtävä tässä maailmassa. Se tehtävä oli käydä rankaisemaan kaikkia, jotka uskoaan väärin käyttivät tai siitä olivat langenneet. Vaikka Ardashir ei edes kunnolla tiennyt kuka itse oli, hän ymmärsi tehtävän. Se oli ainoa asia, mitä Ardashir sai itselleen mukaan, ennen kuin jäi täysin omilleen.
Aluksi mies ei ollut edes varma voimistaan. Hän huomasi kykenevänsä muuttamaan muotoaan kahden täysin erilaisen olennon välillä: Toisella oli kolme eläimellistä kasvoa ja siivet, sekä liekehtivä harja. Toinen oli pienempi, yksinkertainen, kovin haavoittuvaisen oloinen. Myöhemmin Ardashirille selvisi, että tuo pienempi olomuoto muistutti olentoja joita kutsuttiin ihmisiksi. Jo heti ensikättelyssä Ardashir kykeni kertomaan, että tuo isompi, kolmikasvoinen muoto oli hänelle se todellinen.

Ardashir ei tiennyt mihin mennä tai mitä tehdä, olennon ollessa lähes täysin omillaan. Pian aikansa vaelleltuaan ja ihmeteltyään, törmäsi hän viimein inhimilliseen olentoon. Nuori ihmisnainen, joka esitteli itsensä Elisabethiksi. Elisabeth oli köyhäkön maalaisperheen vanhin tytär ja niin hyväsydäminen, että päätti auttaa tätä tuntematonta miestä, joka ilkosillaan pitkin metsiä oli hypellyt. Enimmäistä kertaa Ardashirilla oli joku, jolle puhua. Se ei kuitenkaan onnistunut mutkitta. Ensimmäinen kerta kun mies suunsa avasi, oli Elisabeth lähellä pyörtyä, moniäänisen mieskuoron huutaessa. Siinä vaiheessa kävi myös naiselle selväksi, ettei kyseessä tainnut sittenkään olla ihan tavallinen ihminen. Ardashir pelästyi omaa puhettaan, huomaten sen satuttavan muita. Tästä johtuen mies ei puhunutkaan pahemmin, ennen kuin pikkuhiljaa oppi hillitsemään todellisen äänensä, korvaten sen yksiäänisellä, lempeällä äänellä. Vaikka Ardashir oli selvästi tuntematon, jokseenkin jopa pelottava muukalainen, ei Elisabeth hylännyt miestä omilleen. Nainen otti miehen asumaan perheensä luo maatilalle, vanhempien ollessa yhtä avoimia uudelle tuttavuudelle, kuin Elisabeth itse. Ardashir sai vaatteet ja paikan, jota saattoi kutsua kodiksi. Jykevästä, valtavasta miehestä olikin hyötyä maatilalla, jonka isäntä oli jo vanhuuttaan alkanut rapistua ja perheeseen ei ollut syntynyt yhtään poikaa, vain kolme tytärtä. Ardashir asettui asumaan maatilalla tämän vähävaraisen, mutta onnellisen perheen kanssa, auttaen parhaansa mukaan maatilan kanssa, eläen täten ruokapalkalla. Ardashirista olikin paljon apua eläinten ja raskaiden töiden kanssa, mies vaikutti olevan jonkin lainen luonnonlahjakkuus eläinten kanssa työskennellessä.

Samalla Elisabeth myös opetti Ardashiria ihmisten tavoille, kertoen mikä oli soveliasta ja mikä ei. Naisen avustuksella Ardashir myös alkoi päästä jyvälle siitä, mikä itse todellisuudessa oli. Elisabeth kertoi eräänä iltana enkeleistä, jotka tulivat taivaasta jumalan sanansaattajina auttamaan. Siivekkäitä humanoideja, jotka edustivat kaikkea hyvää ja puhdasta. Kovin naiivinpositiivinen näkemys Elisabethilla oli näistä olennoista, mutta ei Ardashir toista voinut siitä pilkata, eihän mies itsekään enkeleistä tiennyt. Mutta, nämä siivekkäät enkelit kuulostivat kuitenkin joltain, mitä Ardashir saattoi itse olla? Hän oli tullut jostain, hänellä oli siivet ja hän oli kuullut käskyn, äänen. Oliko se sitten ollut tämä Jumala? Mies jäi miettimään sitä lähinnä itsekseen, uskaltamatta kertoa näitä asioita nuorelle naiselle. Ei Ardashir ollut näyttänyt edes todellista muotoaan perheelle, joka hänestä niin hyvin oli huolta pitänyt.

Kului vuosi jos toinenkin. Perheen viljelykset eivät tuottaneet niin paljoa mitä toivoa olisi saattanut, velan kerääntyessä sato toisen jälkeen. Rikas kreivi, jonka mailla tämäkin maalaistalo sijaitsi, alkoi pikkuhiljaa kyllästyä alati kasvavaan velkaan. Tämän johdosta alkoi kreivin miehiä yhä useammin ja useammin käymään maatilalla muistuttamassa perhettä velasta, välillä uhkaillen, välillä "kauniisti muistuttaen". Vanha, naimaton kreivi oli kuitenkin iskenyt silmänsä myös Elisabethiin. Kreivi kävikin ehdottamaan isännälle kertaalleen jos toiseenkin, että tuo antaisi tyttärensä käden kreiville ja samalla kaikki velat unohtuisivat ja perhe jäisi rauhaan. Tähän isäntä eikä emäntä suostuneet, sillä rakastivat tytärtään niin, etteivät voineet antaa häntä miehelle, jota tyttö itse ei rakastanut. Moinen kieltäytyminen suututti kreiviä entisestään, miehen käydessä yhä julmemmaksi ja julmemmaksi velkojen suhteen, nostaen korkoa, vaatien vähäistä karjaa itselleen ja vähäistä satoa, mitä maatila tuotti.

Elisabeth päätti toimia isänsä puolesta, hankkiutuen Kreivin puheille. Tämä ei ollut enää reilua ja eikö kreivillä todellakaan ollut minkäänlaista inhimillisyyttä. Oli kuitenkin virhe nuorelta naiselta mennä yksin kreivin puheille. Humalainen, nuorennaisen perään ollut mies kävi käsiksi Elisabethiin, vartijoiden käydessä sivuuttamaan naisen avunhuudot. Ei tainnut olla ensimmäinen kerta, kun kreivin huoneesta moisia avunhuutoja kuului.
Koska kukaan ei tullut auttamaan, kävi Elisabeth huutamaan Ardashirin nimeä, vaikka tiesi varsin hyvin, ettei mies ollut lähimaillakaan. Silti, takaisin maatilalla, enkeli kuuli täysin kirkkaasti kuinka nainen hänen nimeään huusi. Ja jostain syystä mies myös tiesi tasan tarkkaan, missä Elisabeth oli ja mitä oli tapahtumassa. Aivan kuin hän olisi seisonut samaisessa huoneessa naisen kanssa. Ja niin Ardashir pian olikin. Hän oli siirtynyt paikasta toiseen pelkällä tahdon voimalla, ilmestyen kreivin huoneeseen kirjaimellisesti tyhjästä. Ja heti, kun enkeli näki mitä oli tapahtumassa, kävi Ardashir pieksemään kreivin. Tyhmä veto, mutta mies toimi vaistonvarassa. Yhtä arvaamattomasti kuin mies paikalle oli tullut, kävi Ardashir katoamaan paikalta Elisabethin kanssa takaisin maatilalle. Nainen oli järkyttynyt tilanteesta, niin kreivin kuin Ardashirinkin toimesta. He olivat pulassa ja se saatiin pian nähdä.

Kreivin sotilaat saapuivat tovia myöhemmin hämärässä maatilalle, soihtujen ja aseiden kanssa. He vaativat Elisabethin ja Ardashirin päätä pölkylle ja tähänhän isäntä ei suostunut. Syntyi tappelu, miesten käydessä sytyttämään tahallaan perheen ladon ja tallit tuleen, samalla kun pahoinpitelivät kaikkia perheenjäseniä. Tällöin Ardashir ei enää aikonut pysytellä illuusiossaan. Mies räjähti, kirjaimellisesti ja pian maatilan pihamaalla seisoi valtava, kolmikasvoinen siivekäs humanoidi. Sen kissapedon kasvot murisivat sotilaille, jotka menivät pelosta jäykiksi. Tämä nelisiipinen ilmestys ei kuitenkaan aikaillut vaan alta aikayksikön oli silkan raivon sokaisemana hyökännyt sotilaiden kimppuun. Myös Kreivi saapui paikalle todistamaan tätä näkyä, liekkiharjaisen hirviön teurastaessa sotilaita minkä ehti. Osa pakeni, osa koitti taistella vastaan, mutta kukaan ei saanut suurta petoa kaatumaan.
Raivonsa sokaisemana hyökkäsi Ardashir myös kreivin kimppuun, päättäen tuon elämän.
Seurasi hiljaisuus, perheen katsellessa kauhistuneina tätä petoa joksi Ardashir oli paljastunut. Jätti kävi vapauttamaan työhevoset ja karjaeläimet palavasta rakennuksesta, ennen kuin viimein kävi rauhoittumaan, kohtaamaan perheen katseet. Se seisoi hiljaa kaukana ihmisistä, selvästi rauhoittuneena.
Ardashirin piti lähteä. Hän saattoi ottaa kaikki syyt niskoilleen, perhe jäisi vapaaksi eikä heille seuraisi vahinkoa tästä, jos enkeli otti vastuun kaikesta. Sanomatta sanaakaan enkeli poistui paikalta, käyden vielä näyttäytymässä kylän liepeillä, jotta silminnäkijät saattoivat todistaa hänen olemassaolon ja varmistaa, että hirviö syypää tähän oli. Samalla Ardashir heitti kreivin ruumiin kylälle, varmistaen näin vastuun tämän taposta tulevan hänelle.

Ardashir pakeni. Pois koko valtakunnasta, lähtien ensimmäisen kauppalaivan matkaan joka hänet matkaansa huoli. Enkeli pysytteli illuusiossaan, eikä puhunut pahemmin. Laiva lähti seilaamaan merille, käyden paikassa jos toisessakin. Enkeli jäi kaipaamaan perhettä, joka hänestä niin hyvin oli huolta pitänyt, mutta ei aikonut enää palata. Ei hän voinut, mikäli hänen palaamisensa vaarantaisi perheen hengen. Ehkä Elisabeth oli myös tavallaan ollut enkelin ensimmäinen ihastus, mutta sitä enkeli ei osannut itselleen määritellä.
Enkeli otti itselleen valenimen, esitellen itsensä Letoksi, jos joku kysyi ja hän viitsi vastata. Ardashir nimeään hän ei aikonut enää käyttää, sillä vielä toisinaan iltaisin saattoi kuulla kuinka Elisabeth kutsui häntä merten takaa rukouksissaan, joihin enkeli ei aikonut vastata.

Kului muutama vuosi, enkelin seilatessa paikasta toiseen satunnaisten laivojen matkassa, milloin milläkin kustantaen matkansa, Milloin milläkin mantereella vieraillen. Ardashir ei kuitenkaan enää luonut samanlaisia pysyviä kontakteja, niin kuin oli ensimmäisen perheen kanssa tehnyt, vaan koitti parhaansa mukaan pysytellä tuntemattomana kaikille. Matkustellessaan hän tuli myös viimein toteuttaneeksi tehtäväänsä, jonka ääni hänelle oli antanut. Silloin tällöin sattui vastaan langenneita enkeleitä, jotka olivat Ardashirin silmissä yksi suuri rankaisun kohde. Myös uskojaan väärin käyttävät saivat tuta nelisiiven vihan, enkelin itsensä oikeastaan ymmärtämättä minkä takia hän joidenkin kimppuun tuli hyökänneeksi välillä. Hän tunsi kuitenkin tekevänsä oikein. Viimeisin kauppalaiva jonka kyydissä hän oli ollut, päätyi kuitenkin myrskyyn ja haaksirikkoutui Crypt nimisen valtakunnan lähistöllä. Ardashir yritti parhaansa mukaan pelastaa niin monta miehistönjäsentä kuin kykeni illuusionsa turvin, mutta menetti kuitenkin tajunsa siinä metakassa. Herätessään mies löysi itsensä rannalta, yksin mutta elossa. Hatarin, harkitsevin askelin enkeli valitsi suunnan johon lähti kävelemään, siinä toivossa, että törmäisi jälleen johonkuhun inhimilliseen olentoon...



TÄLLÄ HETKELLÄ:

Majailee suurimmaksi osaksi ihmisten kaupungissa ystävättärensä nurkissa, lähtien aina silloin tällöin seikkailemaan pitkin mannerta.





Taidot:

- Ardashir on hassusti kuolematon humanoidimuodossaan, mutta tapettavissa todellisessa muodossaan. Illuusionsa voi "Kuolla", jolloin Ardashir kuolee hetkellisesti. Se kuinka kauan enkeli pysyy kuolleena, riippuu täysin tavasta, jolla hän "kuoli". Kuolleena Ardashir on tavallaan jonkin asteen koomassa, jolloin illuusio korjaa itsensä, mahdolliset ruhjeet niin sisäiset kuin ulkoiset. Herätessään kuolleista Ardashir on aina sekaisin, tokkurassa ja joskus jopa kuumeinen ja heikko, mutta kuntoutuu muutamassa päivässä. Joskus Ardashir saattaa myös unohtaa joitakin asioita kuolemaa edeltävistä päivistä tai hetkistä. Esimerkiksi jos hän on juuri tavannut sinut ja kuolee piakkoin sen jälkeen, Ardashir ei välttämättä tunnista sinua seuraavan kerran kun tapaatte. Mikäli enkelin kehon tuhoaa täysin, esimerkiksi polttamalla, pakottautuu Ardashir tällöin todelliseen muotoonsa. Näissä tapauksissa todellinen muoto yleensä räjähtää esille ja poistuu paikalta silmän räpäyksessä keräilemän itseään ja kasaamaan illuusionsa uudestaan.
Kuitenkin, kuten todettu, enkelin voi tappaa todellisessa muodossaan, jonka jälkeen Ardashir ei tule enää takaisin. Tästä johtuen jos Ardashir meinaa henkensä heittää enkelimuodossa, pyrkii hän mahdollisimman nopeasti vaihtamaan muotonsa illuusioon. Enkeli ei kuitenkaan kykene vaihtamaan muotoaan heti tai sormia napsauttamalla, jotta hän pystyisi muuttumaan, Ardashirin pitää rauhoittua - joka yleensä on mahdotonta jos kimppuun hyökätään - ja enkelin pitää istua alas, keskittyä ja vaihtaa muotoaan muutaman minuutin prosessissa. Luonnollisesti enkeli ei pysty keskittymään, jos joku koittaa nirhata häntä koko ajan siinä samalla.

- Ardashir on parantaja. Hänellä on parantavia voimia, joita käyttää mielellään hädässä oleviin. Parantaessaan Ardashir siirtää kohteensa ruhjeet ja haavat itseensä, jolloin ne katoavat kohteesta ja ilmestyvät Ardashiriin. Tietenkin tällöin Ardashir kärsii samat vauriot, mitä autettu henkilö, mutta enkeli kykenee selviämään siitä - joko sitten kuollen tai parantuen ennen kuin vaurioihin kuolisi. Ardashir parantuu normaalia nopeammin haavoista ja ruhjeista. Ardashir kykenee pelastamaan haavoihin kuolevan, mikäli sillä hetkellä on läsnä ja valmis heti toimimaan, mutta yleensä moisen suuren pelastuksen jälkeen Ardashir kuolee itse heti. Täten hän ei kykenekään kuin pelastamaan yhden kerrallaan, sillä ennen kuin seuraavan luo ehtisi - mikäli kuolevia olisi enemmän... - hän kuolisi ennen kuin ehättäisi auttaa. Myöskin, vaikka Ardashir pelastaisi jonkun, joka haavoihin on kuolemassa, saattaa pelastus olla liian myöhäistä, jos uhri on menettänyt jo liikaa verta. Täten hänen parantamistaitonsa vakavissa, fataaleissa tilanteissa eivät toimi aina. Ardashirin pitää myös koskea autettavaa henkilöä, hän ei kykene parantamaan pienenkään välimatkan päästä. Yleensä kosketuksen pitää olla kunnollinen ja varmistaakseen tämän, Ardashir tuokin itsensä aina kirjaimellisesti toisen iholle. Tällöin parantaminen varmasti toimii. Parantamisprosessissa parannettava saattaa hyvinkin tuntea, kuinka haavansa ja ruhjeensa umpeutuvat tai katoavat, toisinaan jopa tuskallisesti.
Ardashir ei myöskään kykene parantamaan sairauksia, lukuun ottamatta pieniä nuhia tai kuumeita, jotka siirtää samalla tavalla itseensä. Kuitenkin synnynnäiset sairaudet ja pitkäaikaiset, vakavammat sairaudet ovat Ardashirin taitojen ulottumattomissa, joskin hän pystyy hetkellisesti lievittämään mahdollisia oireita.

- Enkelin kosketus on maaginen, rauhoittava ja jokseenkin jopa huumaava. Mikäli Ardashir pääsee pidemmäksi aikaa koskettamaan jotakuta, välittyy yleensä Ardashirin tunnetila toiseen. Alati rauhallinen ja lempeä enkeli levittääkin koskettamiinsa henkilöihin yleensä rauhallisuuden ja turvallisuuden tunnetta, mistä johtuen enkelin syliin on helppo nukahtaa. Arda on myös kykenevä välittämään vihaa, himoa, rakkautta, kiihkoa, ahdistusta, surua ja muita vastaavia tunnetiloja, mikäli itse on niiden alaisena.

- Kykenee puhumaan kaikkia kieliä, mikäli vain suunsa avaisi. Ymmärtää myös kaikkia kieliä. Osaa myös kirjoittaa ja lukea.

- Osaa myös siirtyä paikasta toiseen, joskin hänen pitää tietää paikka, mihin siirtyy. Ei kykene esimerkiksi pössähtämään keskelle kuninkaansalia, ellei hän ole siellä käynyt.

- Osaa lentää, mutta vain siipiensä kanssa. Pystyy myös kantamaan muita lentäessään. Ei kuitenkaan ole pitkän matkan lentäjä, eikä esimerkiksi kykene lentämään meren ylitse toisille mantereille. Kuitenkin, mikäli hän muistaa tarkalleen jonkun paikan, missä on ollut jollain toisella mantereella, kykenee hän siirtymään sinne, jos kunnolla keskittyy.

- Aistii aurat. Aistii myös pahuuden toisissa, vaikkei aina välttämättä moisen aistiminen provosoi enkeliä hyökkäämään. Lisäksi pahuuden aistiminen on toisinaan kysymysmerkki myös enkelille itselleen, tuon joskus jättäen moiset aistimukset sivuseikaksi. Kykenee myös tehtävänsä johdosta tunnistamaan pelkällä silmäyksellä ne, jotka ovat langenneet.



Muuta:

- Jos tietää Ardashirin todellisen nimen, voi enkeliä kutsua sillä. Hän kuulee nimensä lausujan, oli tuo sitten aivan vieressä tai maailman toisella laidalla. Enkeli ei ole kuitenkaan velvoitettu tulemaan paikalle, mikäli joku hänen nimensä mainitsee, mutta yleensä ne jotka hänen nimensä tietävät, ovat ystäviä ja läheisiä, joiden vuoksi enkeli on valmis tekemään mitä vain... vaikka tulemaan maailman toiselta laidalta toiselle.

- Eläimet tuntuvat viihtyvän Ardashirin lähettyvillä, joten yleensä miestä saattaakin seurata elukka jos toinenkin. Enkeli ei kuitenkaan ymmärrä lemmikkien päälle, joten tuolla ei mitään vakituista "hoidokkia" ole.

- Ei tarvitse ravintoa elääkseen. Täten ei aina tiedä mitä tehdä, jos joku hänelle ruokaa tarjoaa.

- Auroja aistiva henkilö voi Ardashirin lähettyvillä aistia auran, joka myötäilee enkelin tunnetiloja. Aura ei varsinaisesti satuta ketään - ei edes pimeydenolentoja tai demoneita - ellei Ardashir itse niin halua. Auran väri myös vaihtelee enkelin mielen mukaan, aina valkeasta tummaan.
Myös magiaa aistivat henkilöt huomaavat todella helposti miehestä, ettei kyseessä ole ihan tavallinen kaksijalkainen. Ardashir ei kykene mitenkään peittelemään maagisia kykyjään, eikä varsinaisesti ole tietoinen siitä, että joku ne saattaisi aistia.



Tavatut:
Edna Eregion- Mukavaa ja mielekästä seuraa. Ardashir on tällä hetkellä majoittunut noidanalun äidin asuntoon ja viettää päivänsä näiden kanssa yleensä, ellei eksy seikkailemaan omille teilleen.
Alf Eregion - Ednan ei-niin-mukava isä. Vaikuttaa hämärältä ja epäilyttävältä.
Pisantheuma - mukavanoloinen tyttö, johon Ardashir törmäsi ihmisten kaupungissa. Kävi ilmi, että tuo on myös enkeli. Pisa lupasi viedä Ardashirin tapaamaan "Shilohia" joka on ilmeisesti jonkin asteen johtaja enkeli.
Lorythas Seyr - Ystävä, jota kohtaan enkeli kokee suurta auttamisentarvetta, haluten pitää toisesta huolen. Jonkin asteen ihastus, vaikka Ardashir ei sitä itse vielä käsitä.
Iriador Mir Valdoren - Ystävä, johon Ardashir on tutustunut Briarissa oleskellessaan. Yksi niistä harvoista, jonka seurassa uskaltaa puhua.
Darius - Iriadorin kumppani, jota Ardashir ei niin hyvin tunne vielä.
Saga - mukava ja iloinen pieni lisko.