Viesti Ma Tammi 05, 2015 10:22

Orubee

Kuva Kuva

Nimi: Oikea nimi Orubee. Muut vanhimmat kutsuvat Aeschylus (Tarkoittaa häpeää). Merenkävijät ovat kutsuneet liskoa nimillä Meredith, Myrskyntuoja, Syvyyksien Surma, Helmiäinen, Merten vartija, Aearin peto/hirviö.
Ikä: Päälle 9000 vuotta
Rotu: Lohikäärme
Sukupuoli: Androgyyni
Asema: Yksi vanhimmista.

Copelaajana Aksutar, jolla on lupa pelata myös samaisella hahmolla.

Ulkonäkö:

Lohikäärme koko kartoitus
Värit ja lähikuva päästä
~*Linkitetyt kuvat tehnyt Aksutar*~ <3

Ihmishumanoidina, Orubee kykenee ottamaan moniakin muotoja käyttöönsä. Usein, jolloin lohikäärmeellä ei ole varsinaista syytä tai motiivia ottamaan esimerkiksi merimiehen taikka lapsukaisen ulkomuotoa, rannalle nousee pitkähkö, kukkakeppimäinen humanoidi, jonka sukupolvesta ei saa täysin selkoa. Hänellä on kuitenkin mitä useasti epämääräisesti kootut ruskeahkot hiukset, useimmiten sivuilta kaljuina, pitkinä vain korvien edestä ja takaa ensin irokeesimäisenä, mutta jatkuu vielä pitkälle alas sidottuna piiskamaiseen tyyliin, indikoiden vanhimman valo houkutinta, mikä tällä on lohikäärme muodossa. Yllään Orubeella on koko vartalon ympäri menevä lyhyt viitta, jonka edestä menevä laskokset on sidottu vasten rintakehää ohkaisella vyöllä. Viitta omaa myös hupun, josta lähtee kaksi haparaa, ohutta köyttä kiristystä varten ja tämän alta pilkoittaa useasti pienistä, niin valkeista että räikeistä simpukoista tehty kaulakoru. Viitan alta voi paljastua repaleisia kappaleita kalaverkkoa, ikään kuin jollain, hassulla tavalla koristamaan kokonaisuutta. Alla, on tunikamainen paita, jonka helma omaa nuolenpään muodon ja jonka reunoissa on hapsut. Vyötärössä itsessään taasen on vyö jos toinen, josta joko roikkuu nahkainen vesisäiliö tai pyöreä, lasinen pullo köysiverkossa, veden säilömistä varten.
Androgyynillä on jalassaan myös polvien yläpuolelle pussittuvat housut ja ylipolvien ylettyvät ohutnahkaiset saappaat.
Mikäli Orubee uskoo, että tulee nähdyksi näin, on asukokonaisuus yleensä rusehtava, kuvastaen ihmistä tyypillistä värimaailmaa joka ei vedä puoleensa sen suurempaa huomiota hassunkurisen yhteenpanon lisäksi. Kuitenkin, mikäli lohikäärme uskoo olevansa omissa oloissaan, tai ei nää syytä esittää tavanomaista ihmistä perus humanoidi muodossaan, on vaatetus, että hiukset vihreänsinisen kirjavat, tuoden paljon rikkautta värimaailmaan joka kuvastaa itse meren monia värejä.

Simät, muodosta riippumatta ovat kuitenkin kylmän sivertävät, terävällä, pienillä pupilleilla, mutta jotka tietyssä kulmassa saattavat muistuttaa katsojaa kuolleen kalan sumentuneista silmistä. Yllään Orubeella, mikäli ei satu olemaan pahalla päällä, on usein lähes luonnottoman leveä hymy, joka saattaa hermostuttaa katsojaa mikäli erehtyy siihen kiinnittämään huomiota liiaksi aikaa.

Kaulassaan Orubeella on myös vain astetta omaa ihonväriä tummemmin tatuoidut kuviot, jotka muistuttavat katsojaa kiduksista. Nämäkin tosin kuuluvat vain perushumanoidi muoton, eivätkä yleensä esiinny muissa valeasuissa.

Tämän lisäksi lohikäärmeellä saattaa tulla tarve ottaa toisenlaisia muotoja, joko itsepuolustukseksi, karatakseen tai jonkun muun tarpeen täyttämiseen.
Mikäli Orubee päättää lähteä myymään kerättyjä meren aarteita, joko ihmisten tai haltioiden kylälle, ottaa vanhin ylitse ampumahkon, koristeellisen asun itselleen erilaisin koristenauhoin ja solkikengin, herättämään tahallaan huomiota kansan kuin kansan keskuudessa. Orubee on huomannut, että tässä muodossa hänen silmäkulmaansa syntyy pari luomea, samaan kohtaan missä hänellä kasvaa siimajalkaisia. Orubee yleensä pitää kauppias muotoa vakionaan, kun pyrkii tienata rahaa, mahd. aarteiden keräilyyn maalla tai kapakkaa varten.

Toisin kuin kauppiaana, merimiehen ulkomuoto vaihtuu useammin epäilyjen hälventämiseksi. Tämä on yksi harvoista muodoista, jolloin androgyynisellä lohikäärmeellä ilmaantuu partaa. Vaatteet, kuten muissakin muodossa ovat kuitenkin hieman koristeelliset, ehkä jopa prameat eri kangaskuvioineen, herättämään toisten mielenkiintoa häneen, mutta ei liiaksi etteikö häntä otettaisi tosissaan toisten karskeiden merenkävijöiden keskuudessa. Orubee kertoo usein olevansa ulkomaalainen, antaen näin tekosyyn hienommalle pukeutumiselle.

Joskus Orubee ei kuitenkaan saa ylleen hienoja, meriteemallisia vaatteita ja vasten lapsivihaansa, on myös hän joutunut luomaan itsestään lapsen. Tämä on vain hätätilanteellinen ratkaisu, mikäli Orubee ei pääse livistämään paikalta tai pistämään vastaan syystä taikka toisesta, joutuen turvautumaan ihmisten ja muiden yhteen suurempaan, toivonmukaisimpaan heikkouteen eli sympatiaan. Spitaaliseen, räkänokkaiseen, räsykuteiseen, likaiseen ja paljasjalkaiseen lapseen ei kukaan juuri halua koskea, jättäen tämän yleensä rauhaan lähtiessä etsimään merihirviötä jostain muualta.

Muodosta kuitenkin riippumatta, Orubeesta löytää usein lohikäärme muotoon viittaavia piirteitä, jotka ovat useasti jopa hänelle itselleen yllätys.

Lohikäärmeenä

Valtava, serpenttimäinen lisko. Kokoa Orubeelta löytyy lähes yhtä paljon mitä kahdelta muulta vanhimmalta, joskin se on vielä nuori ja kasvava lisko. Orubee on kuitenkin kiistämättä Aear meren suurin peto, eikä sillä täten ole meressä yhtään haastajaa.
Väriltään käärmemäinen lisko on mereen soluttautuva, ei kovinkaan koreileva. Sen pääväri on harmaansininen, kevyiden suomujen peittäen koko kropan. Niskassa Orubeella on rivi paksumpaa panssarisuomua, joka kiven tapaan omaa röpelöisen pinnan. Nämä panssarisuomut ovat tummansinisiä kera pienen violetin säväyksen. Orubeen keho litistyy vatsaa kohden, jossa kulkee pitkä rivi helttaa aina liskon leukaluulta hännänpäähän, jossa heltta levittäytyy kunnon pyrstöksi ja jatkuu vielä hännän päällä hetken, kunnes kohtaa selkäpanssarit hännän tyngässä. Väriltään heltta on selkäpanssareiden tapaan sinivioletti. Lisko on kokonaisuudessaan kapoinen tapaus, kuten ankeriaat. Sillä on neljä raajaa, joissa jokaisessa on kunnon räpylät. Liskolla kulkee myös pitkin kehoa, molemmin puolin sivuilla valoa tuottavia suomuja.

Orubeen pää on kiilamainen, kaventuen kohden kuonoa. Silmät ovat valtavat, väriltään täysin valkeat. Leukaa koristaa pitkät rihmastot levää ja muuta merikasvillisuutta. Orubeen hampaat ovat epätasaiset, terävät ja moniriviset. Haiden tapaan sen hampaat tippuvat aina silloin tällöin ja korvaantuvat seuraavalla rivistöllä. Hampaita kasvaa myös ulos liskon huulien ulkopuolella. Sen kieli on väriltään tummansininen, kuten koko kita kokonaisuudessaan. Levärihmastoa löytyy myös tummansinisistä sarvista. Sarvien päälle on myös vuosituhansien saatossa kasvanut koralliriuttaa, Orubeen viettäessä aikaa paikoillaan merenpohjassa. Koralliriutta on värikästä ja erittäin runsasta, eläväistä. Siellä kasvaa erilaisia koralleja sekä leviä, lisäksi pieniä kaloja asustaa riutalla. Se on kokonaisuudessaan toimiva ekosysteemi.
Sarvien välissä Orubeella on pitkä, luumainen "uistin". Uistimen päässä on valkea, valtava helmi joka hohtaa valoa silmien ja suomujen tavoin. Tällä syötillä Orubee houkuttelee valtavia mereneläviä suunsa eteen ja syö mokomat, kuin syvyyksien petokalat konsanaan. Orubee käyttää helmeään myös toisinaan laivojen houkutteluun, sillä otus on kaikkiruokainen ja saattaa haiden tapaan vetää kitaansa kaikkea syömäkelvotontakin, kuten nyt puiset laivat.
Orubeen uistinhelmi on irrotettavaa mallia ja jos tuo valtava helmi joskus irtoaa, kasvattaa Orubee muutamassa viikossa uuden. Irtohelmet ovat erittäin harvinaisia ja haluttua tavaraa, niiden arvo on kullassa mittaamaton ja ne sisältävät maagista energiaa, jota voi käyttää esimerkiksi taikakaluissa, kuten velhojen sauvoissa, kunhan helmen vain rikkoo pienempiin paloihin.


Luonne:

Perusluonteeltaan Orubee on itsevarma ja itsekeskeinen. Se tietää vuosi vuodelta tulevansa mahtavammaksi ja alkaa vetämään vertoja vanhemmilleen, jonka johdosta Orubee on myös alkanut käyttäytymään röyhkeämmin kahta vanhinta kohtaan. Silti se välttää kohtaamasta kasvotusten vanhempiensa kanssa, sillä omaa suuren itsesuojeluvaiston. Orubee ei ole tyhmä, eikä anna ylpeiden käydä lankeemuksen edellä. Se on oppinut olemaan varovainen ja juonitteleva, jonka johdosta kenenkään ei koskaan pitäisi luottaa Syvyyksien Surmaan heti ensikättelyssä. Ei, vaikka Orubee kuinka uskottelisi olevansa harmiton. Lisko on nimittäin kaukana harmittomasta. Se ei tunne sääliä pienempiään kohtaan, eikä varsinaisesti arvosta mitään mikä ei vedä vertojaan itselleen. Orubee kuitenkin pitää jutustelusta ja vuosituhansien piilottelu ja yksinäisyys ovatkin tehneet vanhenevasta lohikäärmeestä kovin uteliaan ja sosiaalisen.
Kuitenkin sosiaalisissa tilanteissa Orubee tuppaa olemaan itsekeskeinen. Humanoidimuodoissaan lisko hakeutuu yleensä kapakoihin ja etsii käsiinsä juttuseuraksi aikuisia, mielellään merenkävijöitä, jotta voi muutaman ryypyn jälkeen lähteä kyselemään näiltä legendoja Aear meren pedosta. Hän haluaa kuulla itsestään tarinoita ja legendoja, kykenemättä loppupeleissä pidättelemään nauruaan jos joku hänelle alkaa vaahtoamaan Aearin hirviöstä. Joskus hän ei kykene hillitsemään itseään vaan käy paljastamaan olevansa tuo merten hirviö, jonka johdosta Orubee saakin haihtua paikalta nopeaa. Aina eivät käy kännikalat uskomaan Orubeen tunnustuksia, jonka johdosta lisko onkin valmis todistamaan voimiaan, kuitenkin ollen varovainen tekojensa kanssa. Jahka itsensä on todistanut, katoaa Orubee yleensä paikalta. Jälkeen jäävät yleensä hämmentyneet humalaiset, joiden tarinoita ei usko kukaan. Orubee paljastaakin itsensä lähinnä vain humalaisille tai muuten vain herkässä mielentilassa oleville, ollen tyytyväinen siitä että jättää jälkeensä yhden hämmentyneen henkilön, joka ei voi todistaa tapahtumia mitenkään.

Orubee vaatii kunnioitusta osakseen, eikä pidä siitä, jos joku häntä käy uhmaamaan. Liskolla onkin tapana vihata nuoria, varsinkin lapsia, jotka eivät osaa käyttäytyä. Lapsia lisko tuntuu kuitenkin vihaavan muutenkin eikä pidä moisten seurasta ja häätääkin kakarat lähettyviltään erittäin nopeasti pois. Osasyynä saattaa olla omat lapsuuden kokemukset, mutta Orubee ei tiedosta tätä seikkaa. Kuitenkin, mikäli kaikki muut keinot on käytetty, on liskon säälimättömyys ja kunnian puute kaikkea itseään pienempiä kohtaan - joita lohikäärme nimittelee kuolevaisiksi, ylentäen itsensä melkein jumalalliseen asemaan, on johdattanut jopa lapsia aikaiseen, mahdollisesti vetiseen hautaan.
Moisiin kuolemiin, ehkä jopa sydämmettömään verrattavissa oleva lisko, tuumaa vain pitävänsä ihmisten ja muiden humanoidien elämän mielenkiintoisena, ainahan nuo olivat lisää näitä kaksijalkaisia kumminkin tekemässä ja omien kokemuksien perusteella, uskoo vain vahvimpien selviytyvän. Muuten vain huvikseen lisko ei kumminkaan tapa, vaikka joku niin voisi väittääkin.

Vastavuoroisesti Liskon todellista luottamusta on kumminkin erittäin vaikea voittaa puolelleen. Orubee on erittäin hyvä kertomaan milloin joku on huijari tai yrittää vedättää. Hänen luottamuksen eteen tarvitsee tehdä paljon töitä, ennen kuin Orubee suostu edes pienesti luottamaan kehenkään. Hänellä ei koskaan ole varsinaisesti ollut ystäviä, eikä hän osaa mokomia hankkia ennakkoluulojensa ja varautuneisuutensa takia. Lisäksi kovin moni ei jaksa katsella itseriittoista persoonaa kauaa lähellään.

Orubee on kuitenkin tavallaan utelias, varsinkin mantereen suhteen. Hän on vasta viime vuosikymmenien aikana alkanut vierailla mantereella yhä useammin ja useammin ja saattaakin toisinaan naiivisti tunkea kuononsa asioihin, jotka hänelle eivät kuulu. Kaikki uusi kiinnostaa Orubea, ainakin hetken. Hänellä on myös suuri tarve saada haluamansa ja mikäli se tarkoittaa toisen laulamista hänen tahtoonsa, ei Orube kaihda keinoja. Kun uteliaisuus on tyydytetty, jättää Orubee yleensä asian sikseen eikä palaa sen ääreen uudemman kerran vapaaehtoisesti.
Liskolla on myös taipumus hamuta itselleen kaikkea kiiltävää ja arvoesineitä. Näitä aarteita lisko kätkee meren pohjaan silloin tällöin, käyden vähän väliä ihailemassa syvyyksiin kasaantuvaa aarrekasaansa.

Johtuen sukupuolettomuudestaan, on Orubella vaikeus luokitella itseään urokseksi tai naaraaksi. Lisko ei haluakaan luetella itseään kumpaankaan kategoriaan vaan pitää siitä, kun häntä puhutellaan sukupuolineutraaleilla arvonimillä. Orubeen illuusiot vaihtelevat myös, välillä liskon esiintyessä naisena, välillä taas miehenä, välillä taas henkilönä jonka sukupuolta ei ulkonäöstä voi tunnistaa.
Koska ei ole kyennyt tunnustautumaan kummaksikaan sukupuoleksi, on Orubelle kehittynyt myös jokseenkin jakonainen persoona. Lohikäärmeen mieli on ailahteleva kuin meri, hetkenä tuo saattaa olla tyyni ja ymmärtäväinen, toisinaan taas raivoisa ja armoton. Mieli saattaa muuttua sekunnin murto-osassa, Orubeen käyttäytyessä lähes joka kerta eritavalla, eri illuusioissaan. Jos joku sattuisi törmäämään Orubeen kahdesti, eivät he voisi uskoa Orubea samaksi henkilöksi kahden eri tapaamisen perusteella.
Myös vuosituhansien yksinäisyys on pistänyt liskon päätä sekaisin, tuon toisinaan puhuen itsekseen. Yksinolo on myös vaikuttanut liskon muistiin, tuon unohtaessa pieniä asioita kovinkin helposti. Hän ei esimerkiksi välttämättä muista tavanneensa jotakuta, joka ei jättänyt tarpeeksi pysyvää muistutusta itsestään liskolle. Orubee ei näe tarpeelliseksi muistaa jokaisen tapaamansa olennon nimeä, sillä nimet ovat hänelle loppujenlopuksi kovin merkityksettömiä, kerta hän ei pahemmin ystäviä ole hankkimassa. Tai no, osaa hankkia.

Orubee ei koskaan ole oppinut lempeä tai läheisyyttä, eikä täten osaa moisia tunteita tunnistaa. Hän myös vierastaa jos joku yrittää liian lähelle päästä tai koittaa lempeästi hänelle puhua. Lempeät lepertelyt muistuttavat liskoa vain siitä, kuinka kaksi vanhinta koitti poikasiaan lempeillä puheilla houkutella esiin piiloistaan vain syödäkseen nuo elävältä. Joten, jos joku liian läheiseksi alkaa, pyrkii Orubee pois paikalta, muuttuen jopa aggressiiviseksi itsesuojeluvaiston ottaessa pedosta eläimellisen vallan. Hän ei kaipaa lähelleen ketään, eikä tarvitse hyväksyntää muilta, sillä katsoo olevan näiden yläpuolella jo muutenkin. Salaa mielensä sopukoissa Orubee kuitenkin kaipaa hyväksyntää vanhemmiltaan, toivoen voivansa luopua pelossa elämisestä. Vaikka on kehittänyt itselleen vedenpitävän itsepuolustuskeinon syvyyksiin sukeltamalla, haluaisi lohikäärme silti oppia olemaan pelkäämättä joka kerta kun pinnalle nousee. Asenteensa vanhempiaan kohtaan on kuitenkin koppava ja uhmakas, joskin ailahtelevan mielialansa takia toisinaan Orubee suhtautuu vanhimpiin nöyrästi ja alentuvasti.
Lohikäärmeen tunnemaailma onkin yhtä sotkua, mistä itse Orubeekaan ei ota selvää.

Mitä tulee haltioiden ja ihmisten sotaan, ei Orubee ole sitä kovin tiiviisti seurannut. Hän oli kaukana kun taistelut käytiin, eikä hän ole kykenevä näkemään mantereen tapahtumia mereltä käsin. Häntä kuitenkin kiehtoo näiden kahden rodun väliset kiistat, ovelan juonittelevan liskon halutessa päästä tunkemaan omat sormensa peliin tavalla tai toisella...



Menneisyys: Orubee oli yksi niistä sadoista poikasista, jotka kaksi vanhinta ensimmäisen lisääntymiskertansa jälkeen muni. Sadoittain suurehkoja munia jätettiin Pätsiin hautumaan, Pandemona pitäessä huolta "pesästä". Naaras vahti munia aina niiden kuoriutumiseen asti, jolloin myös uros, Archelaus liittyi Yliparantajan seuraan. Ei sen takia, että olisi seurannut poikasten kuoriutumista kuin söpö pariskunta konsanaan, vaan syödäkseen pienokaiset heti, kun ne kuoriutuisivat.
Laumoittain "pieniä", kymmenen tai parinkymmenen metrin mittaisia serpenttejä pyrki ylös Pätsistä kuoriuduttuaan, päätyäkseen vain vanhempiensa kitaan. Orubee oli yksi viimeisimmistä, jotka Pätsistä pyrkivät pois. Pienet, kaikenkirjavat liskot eivät uskaltaneet ylös, jossa valtava kaksikko odotti ja vartioi yötä päivää, odottaen viimeisenkin poikasen tulevan ulos piilostaan. Kului viikkoja, pienokaisten piilotellessa Pätsin syvyyksissä, pienimmissä koloissa. Pikkuhiljaa liskonalut alkoivat tulla hulluiksi, nälän käydessä valtaamaan nuoret. Ne alkoivat tappaa toisiaan, sortuen itse kannibalismiin siinä missä vanhempansakin. Elämä Pätsissä ei ollut vaihtoehto, he joko kuolisivat sinne tai yrittäisivät pois.

Vain kourallinen oli enää jäljellä. Viimeisillä voimillaan nuo muutamat liskonpoikaset päättivät yrittää pakoa yhdessä, sillä yksin heillä ei ollut mitään mahdollisuutta. Yhdessä ehkä joku selviäisi, vaikka tähän asti kaksi suurta kitaa olivat tehokkaasti tuhonneet kaikki jotka ylös olivat pyrkineet.
Yön turvin he lähtivät liikkeelle, vain kohdatakseen nuo kaksi kolossaalista liskoa odottamassa. Kaikki pyrkivät ylös, kohti taivasta, toivoen etteivät isot lohikäärmeet ehtisi perään tai yltäisi niin korkealle. Turhaahan se oli, kaksi suurta osasi lentää ja kurottivat päätään korkeammalle, kuin pienet lohikäärmeet ehtivät edes kohota. Orubee otti kuitenkin toisen reitin. Liskojen hajaantuessa, siinä missä toiset pyrkivät ylös, Orubee lähti kiitämään matalalla kauemmas itse Pätsistä. Se syöksyi liitäen puiden turviin, jatkaen matkaansa pysähtymättä. Se kuuli kuinka kaksi kolossia huusivat perään, lähtien seuraamaan ainoaa karkulaista. Orubee oli kuitenkin fiksu, pysytellen puiden turvassa, jonne kaksi isoa liskoa eivät päässeet niin helpolla.
Pako ei kuitenkaan ollut helppo. Myrsky tuntui nousevan voimakkaammaksi mitä kauemmas Orubee ehätti Pätsistä, toisen kolossin selvästi tietäen mitä nuorukainen ajatteli, mihin tuo pyrki, mikä olisi seuraava liike. Ne kävivät myös ottamaan toisia muotoja. Pienempiä, joilla kykenivät Orubeen tapaan pujottelemaan metsässä. Näissä muodoissa kolossikaksikko ei kuitenkaan ollut niin nopea, saatikka haastava. Pako jatkui pitkälle yöhön, Orubeen päätyen kielekkeelle merenrannalla. Se lähti liitämään meren ylle, mikä oli suurin virhe pieneltä liskolta. Heti kun Orubee oli avoimessa maastossa jälleen, oli kolossi kaksikko aivan kintereillä. Suuret kidat koittivat napata pienemmän suuhunsa, kaksikon jopa käydessä kilpailemaan toisiaan vastaan kumpi saisi viimeisen palan kakusta.

Tyhmyyttään tai nerouttaan Orubee kävi yllättäen syöksymään alas taivaalta, sukeltaen hyiseen mereen. Kahdesta vanhimmasta vain toinen seurasi, uroksen käydessä paiskautumaan aallokkoon pienen perässä. Orubee pyrki vaistomaisesti kohti pohjaa, jonka saavutti kovin nopeasti. Pohjalle päästyään se lähti luikertelemaan pitkin kivikkoista merenpohjaa yhä kauemmas ja kauemmas mantereesta, kunnes viimeinenkin kahdesta kolossista luovutti.
Orubee oli poistunut Cryptin alueelta, pyrkien aina kauemmaksi ja kauemmaksi. Lopulta sen oli kuitenkin noustava pintaan, lisko kun ei osannut pidättää henkeään kovin pitkään. Pinnalle päästyään se kuitenkin sukelsi uudestaan, jatkaen matkaansa kohden tuntematonta.
Vasta aamun sarastaessa alati pinnan alla matkannut, välillä henkeä haukannut lisko kävi hidastamaan vauhtiaan ja lopulta pysähtyi suurehkon saaren rantaan. Kahta vanhinta ei näkynyt missään. Ne olivat jättäneet karanneen rauhaan, jahka Cryptin rajat oli ylitetty. Orubee oli turvassa, ainakin nyt.
Alku ei ollut liskolle helppoa. Se koitti sopeutua tavallisten lohikäärmeiden tapaan elämään maalla, mutta pelko kitaan joutumisesta oli liian suuri ja Orubee löysi itsensä aina illan tullen meren rannalta tai rannalla olevien luolien turvasta. Pikku hiljaa alkoi lisko viettää enemmän ja enemmän aikaa vapaaehtoisesti meressä, opetellen uimaan ja saalistamaan pinnan alla.

Se kehittyi vuosituhansien saatossa elämään meressä. Sen kroppa muovautui uskomattoman hyvin merenelävän rooliin, Orubeen käydessä kasvattamaan omia, uniikkeja piirteitä itseensä vuosituhansien aikana. Lisko oppi myös pidättämään hengitystään yhä pidempään ja pidempään ja lopulta se oppi viettämään jopa kuukausia veden alla, kaikessa rauhassa. Kroppa oppi myös sietämään syvyyksien paineen, Orubeen tuntiessa olonsa turvalliseksi vain ja ainoastaan merenpohjassa, mahdollisimman syvällä.
Pienet piirit tutun saaren ympärillä alkoivat kyllästyttää, Orubeen lähtiessä lopulta vaeltamaan pitkin meriä. Suureksi kasvanut peto alkoi myös niittää mainetta siellä missä pidempään viihtyi, seiloreiden käydessä antamaan nimiä tuolle uudelle merten pedolle, joka tuntui kiertävän kehää Aear meren reunoilla. Siitä nousi myös legendoja esiin, merimiesten käydessä kertomaan valtavasta kauniista helmestä, joka enteili vain ja ainoastaan laivaston tuhoa. Meredith, merten peto ei jättänyt laivoista mitään jäljelle, hyökätessään noiden kimppuun. Vain ne, jotka älysivät ajoissa hypätä pois laivasta, hankkiutua mahdollisimman kauas paatista ennen kuin Aearin peto iski, selvisivät kertomaan tarinaa eteenpäin.

Lopulta Orubee kävi ikänsä myötä koppavammaksi, käyden hivuttautumaan aina yhden kierroksen jälkeen lähemmäs ja lähemmäs Crpytin mannerta, ottaen Aear meren omakseen. Se alkoi täysipäiväisesti päivystää merta vartioiden sitä, ilmoittaen mokoman olevan omansa. Se oppi tuntemaan Aearin läpikotaisin ja sen suuriin syvänteihin Orubee mahtui piiloon, Kahden vanhimman tullessa lähelle. Hän aisti vanhempansa. Hän tiesi missä nuo menivät ja aina kun toinen mokoma liian lähelle tuli, Orubee sukelsi syvyyksiin. Kaksi vanhinta eivät kestäneet syvyyksien paineita kuten Orubee, jossa tuo lisko oli turvassa.
Vaikka se ei ollut missään tekemisissä vanhempiensa kanssa, alkoi Crypt puhumaan "Kolmesta vanhimmasta": Ajankiitäjästä, Yliparantajasta ja Syvyyksiensurmasta. Orubee piti tuosta nimestä, siinä oli arvoa ja kunnioitusta. Toisin kuin nimessä, jonka hän sai vanhemmiltaan; Aeschylus. Häpeänä kaksi vanhempaa näkivät karanneen nuorukaisensa, joka nyt oli jo mitoiltaan lähellä kahta kolossia.

Nykyään Orubee yhä vartioi Aear merta, kiertäen Cryptin suurta mannerta alati hitaassa tahdissa. Joka kierroksen myötä se on tullut lähemmäksi itse mannerta, käyden jopa illuusioiden turvin silloin tällöin mantereella tutkimassa. Lohikäärmemuodossaan Orubee on varovainen ja koittaa välttää kohtaamisia vanhempiensa kanssa, vaikka alati kerääntyvä rohkeus ja itseriittoisuus alkavat ajaa Orubea uuteen kohtaamiseen vanhempiensa kanssa...

Taidot:
- Hallitsee säätä merellä. Päättää täysin millainen sää Aear merellä vallitsee siellä liikkuessaan. Edes Taivaanmaalaaja ei kykene säätelemään myrskyä ulapalla, jos lähtee sääoloista taistelemaan Orubeen kanssa.
- Seireenin tavoin Orubee pystyy laulullaan taivuttelemaan ihmisiä ja muita olentoja tahtoonsa. Käyttää lauluaan silloin, kun haluaa jotain. Laulunsa on improvisoitua runollista laulantaa, joka kuuluu moniäänisenä melodiana aina Orubeen avatessa suunsa. Merellä laulu muistuttaa erehdyttävästi valaiden laulua.
- Pystyy aistimaan missä vanhempansa liikkuvat ja täten välttelemään vanhempaa kaksikkoa.
- Illuusioissaan kontrolloi vettä maagien tavoin. Pystyy käyttämään vettä erilaisiin hyökkäyksiin ja suojauksiin, kuten esimerkiksi jäädyttämällä veden teräviksi heittoaseiksi, vesiruoskan käyttäminen aseena, nostattamaan vettä toisen ympärille ja "vangitsemaan" nämä veden sisään. Ei kuitenkaan pysty luomaan vettä tyhjästä. Pystyy myös nostattamaan usvaa ympärilleen.


Muuta:

- Poistuessaan merestä Orubee tykkää viettää aikaansa ensin rannalla. Rannalla ollessaan illuusiossa lymyilevä lisko tuo yleensä merestä "lahjoja" - kuten esimerkiksi simpukoita ja koralleja - joita asettaa hiekalle. Mikäli hän näkee jonkun vievän nämä lahjat pois, käy Orubee aggressiiviseksi ja käyttää kaikkia keinojaan, jotta saa häiriköt jättämään nämä lahjat rauhaan. Tällöin, mikäli hyvävssä mielentilassa, Orubee käyttää yleensä seireenilauluaan, jonka avulla saa häiriköt jättämään lahjat rauhaan ilman sen suurempia verenvuodatuksia tai hukutuksia.
- Ei pysty olemaan pitkiä aikoja poissa merestä. Lohikäärme kykenee olemaan korkeintaan viisi päivää poissa merestä, kunnes alkaa kirjaimellisesti kuivua ja heikentyä. Tästä johtuen hän kantaakin kovin usein mukanaan vesileiliä, jossa on suolavettä. Suolavettä hän saattaa juoda tai vain kastella kasvojaan, jotta vieroitusoireet merestä eivät iskisi turhan nopeasti. Ei varsinaisesti pidä makeasta vedestä, mutta paremman puutteessa se myös toimii hätäapuna.
- Aseksuaali

ESITTELY ON PÄIVITETTY VIIMEKSI: 15.2.2018 Tietoja ja kuvia päivitelty.