Eleonora "Nora" Wrigth


Tänne kaikki hahmot, jotka ovat puolueettomia.

Valvojat: Crimson, Ivy

Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 733

Liittynyt: Ma Heinä 20, 2015 10:28

Viesti Ma Heinä 20, 2015 10:34

Eleonora "Nora" Wrigth

Nimi: Eleonora ”Nora” Wrigth
Ikä: 28
Rotu: Ihminen
Sukupuoli: Nainen
Puolue: Toistaiseksi puolueeton, taipumassa ihmisten leiriin
Ammatti: Lapsenpäästäjä (kätilö, tekee myös raskaudenkeskeytyksiä keskiaikaiseen tapaan), kätilöi tarvittaessa myös kotieläimiä ja muita lajeja kuin ihmisiä
Kotoisin: Lännestä, asunut Cryptissä vuoden

Ulkonäkö:
Kuva
Valtavat kiitokset Agnalle artista!

Nora on vaivaiset 159cm pitkä, siroluinen nainen, jonka naiselliset muodot ovat hienoisen nälkiintymisen sekä ruumiillisen työn vuoksi jääneet melko vähäisiksi. Mutta, kyllä naisen viimeistään läheltä katsottaessa tunnistaa oman sukupuolensa edustajaksi, vaikka ei erityisen rintava olekaan ja takapuolikin muovautunut varsin kuivakaksi jatkuvan jaloilla seisomisen vuoksi. Hän ei siis varsinaisesti käännä katseita kulkiessaan, vaan on pikaisella vilkaisulla vaatimattoman näköinen ja herättää useimmiten ajatuksia katulapsesta – vaikka onkin jo ihan aikuisen naisen iässä. Pukeutuu käytännöllisesti milloin mihinkin, useimmiten kuitenkin huomiota herättämättömiin mekkoihin, jotka on helppo pestä likaantumisen jälkeen – värit siis liikkuvat ruskeissa ja muissa luonnon omissa sävyissä. Hän ei ole erityisen muotitietoinen, eikä muutenkaan välitä omasta ulkonäöstään erityisen paljon, puhtaudesta sitäkin enemmän, joten Nora kulkee usein hiukset enempi vähempi takussa ja hieman kärsineissä vaatteissa, mutta naisen ympärillä tuoksuu lähes poikkeuksetta puhtaus. Ympärivuoden vaatetuksen tyyli pysyy samana harmaana ja ruskeana, toisinaan maustettuna punertavilla ja vihertävillä sävyillä, mutta ilmojen kylmetessä tossut vaihtuvat huopikkaisiin ja paljaiden käsien peitoksi etsitään paksut tumput, kaulaliinakin löytyy kaulaan ja myssy painetaan niin syvälle, että silmätkään tuskin näkyvät.

Läheltä katsoessa saa huomata, että hentopiirteiset kasvot ovat suorastaan eteerisen symmetriset ja vihertävien silmien älykäs, intensiivinen katse on pysäyttävä. Ripsensä ovat tuuheat ja yllättävänkin tummat naisen muuten vaaleisiin piirteisiin nähden, mutta ripsiensä ansiosta silmien valmiiksi intensiivinen katse näyttää vieläkin pysäyttävämmältä. Naisen iho on punapäille tyypilliseen tapaan huomattavan vaalea, kasvoilla on selvästi nähtävissä runsaasti kesakoita. Nenä on siro ja sopii kasvoihin täydellisen suloisesti, nenänpäässä on pieni hyppyri josta naista on aikoinaan kiusattu mutta nykypäivänä jopa tykkää sen tuomasta persoonallisesta vivahteesta. Huulet eivät ole välttämättä kulmakunnan himoittavimmat pusuhuulet, mutta vaikka täytettä voisi olla hiukan lisää, on muoto suorastaan taiteellinen selvästi erotettavan amorinkaaren ansiosta. Kasvoissa ei ole arpia, tai muita huomattavia merkkejä, joita olisi elämä jättänyt. Kasvoja kehystävät hiukset ovat pitkät ja tuuheat, sekä lähes aina suttuisella nutturalla, tai yhdellä paksulla letillä.

Ja kuten jo mainittu, Nora on punapää, joskin hiustensa sävy on enemmän haaleahko oranssi kuin punainen. Hänellä on pienet kädet, joissa on pitkä ja näppärät sormet – juuri täydelliset omaan ammattiinsa, jossa näppäryys ja nopeus ovat valttia. Hoikat käsivarret saattavat näyttää voimattomilta ja lihaksettomilta, mutta yllättävää kyllä niistä löytyy myös yllättävän paljon voimaa, sillä nainen on oppinut pärjäämään yksin ja tekemään ehkä normaalisti miesten tekemät työt. Ei toki pärjäisi kädenväännössä kovin pitkälle. Jalat ovat nopeat ja lihaksikkaat, joskin varsin kuivakat hieman huonosta ravinnonsaannista johtuen, tiedä millaiseksi pikajuoksijaksi alkaisi jos vain keho saisi enemmän ravintoa. Mikäli jostain kummallisesta syystä päädyt näkemään Noran alastomana, saatat nähdä niskasta aina selkää pitkin pakaroille ja takareisille asti kulkevat piiskan jättämät jäljet – ei niitä ole koko selkäpuoli täynnä, mutta useampia. Muutamia muitakin jälkiä naisella on ympäri kehoa, mutta ei mitään erityisen suurta tai merkittävää.

Luonne:

Eleonora on hiljainen tarkkailija, enemmän erakko kuin seurapiiriperhonen ja työnarkomaani. Nainen on älykäs omalla, hiljaisella tavallaan. Toki nainen juttelee ja pyrkii itsekin puheisiin ihmisten kanssa, mutta hän ei ole äänekäs eikä lörppö. Ujo Nora ei ole, vaikka äkkiseltään sellaisen kuvan naisesta saattaisikin saada, pikemmin itsevarma ja rauhallinen, ehkä vähän pikkuvanha ikäänsä nähden. Kätilön olemus on useimmiten hieman iloton, mutta ei melankolinen vaan enemmänkin vakava ja jopa tylsistynyt – tylsistynyt hän ei kuitenkaan ole, vaan varovainen jotta ei joutuisi enää koskaan sellaiseen kiirastuleen mistä oli vuosia sitten päässyt karkaamaan.

Nora osaa pitää salaisuudet ja osaa ajatella omilla aivoillaan, hän ei ole erityisen herkästi houkuteltavissa minkäänlaisiin pöljyyksiin vaikka joskus nuoruuden ja vapauden huuma yrittääkin nostaa päätään – ehkäpä joku onnistuu häntä vielä joskus rohkaisemaan, että elämän ilot ja hulluus ei mene täysin ohitse. Puhdasta ja peittelemätöntä, ei tosin räiskyvää, iloa on nähtävissä joka kerta kun onnistuu auttamaan elinvoimaisen lapsen maailmaan. Puhdasta ja peittelemätöntä surua puolestaan silloin, kun joutuu henkensä pitimiksi ottamaan hommakseen raskauden keskeytyksen, tai viemään epätoivotun lapsen eteenpäin sille, joka sinetöi lapsen kohtalon. Kuitenkin ymmärtää, että kuolema on useimmille näistä epätoivotuista se armollisin vaihtoehto sillä kadut ovat täyttymässä orvoista ja kirkotkaan eivät määräänsä enempää voineet lapsia auttaa. Silti ei vielä tänäkään päivänä säästy näistä työtehtävistä kuivin silmin, nykyään kuitenkin palautuu työkykyiseksi yhden illan aikana.

Läheisille, joita naisella ei tosin ole merkittävissä määrin koskaan ollut, hän on uskollinen ja lojaali – se tyyppi, joka uhrautuu, mikä tekee hänestä potentiaalisen hyväksikäytön kohteen. Joskin, naisen luottamuksenpiiriin ei ehkä ole erityisen helppo päästä, eikä hän uhraudu tuntemattomiksi luokiteltujen ihmisten vuoksi, siispä hyväksikäytetyksi tulemisen pelko ei ole erityisen suuri. Joka tapauksessa, nainen ehkä kaipaakin hieman ihmistä lähelleen ja helpompaa elämää, katselee kateellisena arvokkaampien naisten elämää, heidän miehiään, sekä kaihoten pieniä somasti puettuja lapsia. Vaikka eipä sillä materialla niin ole Noralle väliä, enemmänkin sillä rakastetuksi tulemisen tunteella, jota ei usko koskaan kokeneensa. Yhtäkaikki, hän on kuitenkin opetellut pärjäämään yksin ja luottamaan vain itseensä, joten ei ole erityisen surumielinen omasta paikastaan maailmassa.

Noran olemusta leimaa myös tietty säikkyys, alituinen valppaus ja nopea reagointi kaikkeen epäilyttävään. Hän vihaa kosketusta, erityisesti miesten, ja tilanteen niin vaatiessa kykenee vain pitkin hampain suvaitsemaan erinäisiä kosketuksia. Varmasti kuitenkin kertoo, että jatkossa häneen on turha koskea. Toisaalta hän kuitenkin on kuin kuka tahansa naimaton nainen ja toisinaan toivoisi, että pystyisi joskus suvaitsemaan myös miehiä lähellään ja hetkittäin kadehtii normaaleja naisia normaalien miehiensä kanssa.

Menneisyys:

Hän syntyi toisella mantereella iloisen porvarissukuihin kuuluneen nuorenparin esikoiseksi, toivottuna ja rakastettuna. Noran ollessa kaiketi neljän vanha, hänen äitinsä kovan yrityksen päätteeksi tuli toisen kerran raskaaksi, raskaus kuitenkin oli sairaalloinen ja lopulta Noran äiti kuoli yrittäessään synnyttää kohtuun kuollutta, väärässä asennossa ollutta lasta. Noran isä yritti pysytellä järjissään pienen tyttärensä vuoksi, mutta juomisen lisääntyessä hermot kiristyivät ja kun mies löi lastaan ensimmäistä kertaa, tämä heitti köyden olalleen ja kuskasi tyttärensä orpokodin ovelle, tyrkkäsi lapselleen tuhruisen kirjeen jossa kertoi ratkaisustaan ja tytön historiasta. No, isän historia oli kuitenkin sinetöity.

Nora oli siis viiden vanha, kun isänsä hylkäsi hänet lähteäkseen etsimään menneiden majoilta vaimoaan ja enkelilastaan. Ajatuksensa varmasti oli ollut hyvä hänen jättäessään lapsensa orpokodin oven eteen, mutta vuorokauden ajan ollessa myöhäinen ei kukaan huomannut tulla katsastamaan pihapiiriä sinne hylättyjen lasten varalta. Niinpä edelleen isänsä ensimmäisestä ja viimeisestä nyrkin iskusta kirvelleen poskensa kanssa itkuinen lapsi lähti etsimään isäänsä, joka oli kuitenkin jo kerinnyt lapsen ulottumattomiin. Pienen porkkanapään kuitenkin löysi yksinäinen, viinaan menevä ontuva merimies joka ryhtyi kouluttamaan kakarasta itselleen ilmaista palvelijaa. Merimies luki tytön kädessä olleen kirjeen, onneksi, sillä muuten kai olisi nimennyt lapsen ties miksi. Sentään näki myös sen vaivan, että hankki erään suurperheen rouvan opettamaan tyttöä edes jotenkuten lukemaan ja kirjoittamaan. Nämä olivat kaiketi Eleonoran elämän kauneimpia hetkiä.

Aluksi hän oli vain siivooja ja ruuanlaittaja, jo nuorena sai tuta orjuuttajansa vihan nahoissaan, mikäli ei toiminut tämän tahdon mukaan. Merimiehen häipyessä merille, tyttö luovutettiin tämän lapsettoman vanhapiika siskon hoteisiin, joka sattui olemaan hieman yksinkertaisesta ymmärryksestään huolimatta pidetty lapsenpäästäjä kylässään. Nora kulki naisen mukana synnytyksissä vedenpitäjänä ja rättien antajana, eikä häntä koskaan lyöty. Tämä nainen oli kaiketi lähinnä äitiä tytölle kaikki ne vuodet, mitä merimiehen luona asui – nainen ei kuitenkaan pystynyt mitään veljelleen, joka väkivaltaisuutensa puuskissa pyöritteli myös siskonsa, jos tämä erehtyi kritisoimaan häntä tytön käsittelystä.

Lopulta, kun Nora oli kasvanut 14 –vuoden ikään ja oppinut varsin päteväksi ja äänettömäksi taloudenhoitajaksi, astui kuvioihin merimiehen viihdyttäminen. Päällä, alla, seisten ja kontillaan, hakattua, raiskattuna,… Ihan miten vain merimies milloinkin hänet tahtoi. Tämän käsittelyn jälkeen tyttö ei enää päässyt kulkemaan vapaasti talon seinien ulkopuolelle, vain silloin tällöin ollessaan mahdollisimman vähän ruhjeilla, hän pääsi merimiehen yksinkertaisen siskon mukaan tämän töihin. Nora tekikin kaikkensa oppiakseen tältä hellämielisestä ja yksinkertaiselta naiselta kaiken kätilönä toimimisesta ja lopulta sai itse naisen valvovan silmän alla toimittaa lapsia maailmaan. Ja henkilökohtaisessa kiirastulessaan kätilön apurina toimiminen piti naisen kai hengissä ne muutamat kammottavat vuodet, joina joutui palvelemaan merimiestä myös tämän lihallisissa tarpeissa.

Viimeiset ruoskaniskut merimieheltä Nora otti vastaan 18-vuotiaana, kun oli lopulta parantunut salaa kätilön avustuksella tehdystä raskaudenkeskeytyksestä. Nuori, brutaalisti ja systemaattisesti orjuutettu, sekä särjetty nainen oli lopulta löytänyt elämänhalun kipinän itsestään tutkiessaan jälleen isänsä jättämää jo haalistunutta kirjettä, silloin päätti mitä tekisi. Sinä iltana merimies koki tuskaisan kohtalonsa usean puukon iskun jälkeen. Järkyttynyt ja hysteerinen nainen meni tekonsa jälkeen ainoaan paikkaan, jonka tiesi, tämän yksinkertaisen kätilön luokse. Tyttö kertoi mitä oli tehnyt kätilön veljelle, ja tuo nainen kyyneleitä vuodattaen auttoi Noraa peseytymään ja köytti omia vaatteitaan nälkiintyneen naisen varren päälle. Nora yöpyi lähes äitinään pitämänsä naisen luona viimeisen yönsä, sai yksinkertaisia ohjeita yksinäistä elämää varten. Niitä ohjeita Nora huomaa yhä edelleen toisinaan muistelevansa ja tuntevansa kummallista lämpöä.

Jäähyväiset olivat koruttomat, eikä Nora vielä nykypäivänäkään tiedä oliko tuo kätilö katkera hänelle veljensä murhasta, vai itkikö kenties onnea tai kaipuuta. Nora kuitenkin jatkoi matkaansa ja kätilön antaman nimen avulla hän pääsi luostariin nunnien oppiin, jossa toimikin aina 26 ikävuoteensa asti. Nuo vuodet olivat balsamia hänen haavoihinsa ja kaiketi nunnien avulla hänestä onkin kehkeytynyt niinkin tasapainoinen kuin oli nyt. Lopulta kuitenkin päätti, että kotimantereella hänellä oli enää menneisyytensä haamut, sekä pelko että hänet joskus vielä löydettäisiin. Sai kuin saikin keploteltua itsensä laivaan, jonka kyydissä pääsi sotatantereelle nimeltä Crypt.

Cryptissä hän on elänyt vuoden päivät ja koettaa luovia puolueettomana puolueellisten ja puolueettomien joukossa. Hän tarjoaa kätilöpalveluitaan kaikille, jotka vain hänen apuaan ovat valmiita ottamaan vastaan ja siitä hieman maksamaan. Toisinaan saattaa myös tehdä työtään ilmaiseksi, jos tilanne sitä vaatii.

Muuta:

- Asuu yksin pienessä, hylätyssä hökkelissä sataman ja ihmisten kaupungin välimaastossa
- Tekee kaikki kätilömatkansa kävellen, hyvin harvoin tuhlaa vankkurikyytiin ellei häntä noudeta
- Pikkuhiljaa taipumassa puolueettomasta ihmisten puolelle, kaiketi eniten siksi että tuntee ihmisiä ja kääpiöitä enimmäkseen
- Varoo miehiä, ei juokse karkuun, mutta hänen on kovin hankala luottaa miehiin eikä pidä näiden kosketuksesta
- Muistaa kaikki synnytyksessä hänen käsiinsä menehtyneet naiset
- Säilyttää isänsä kirjoittamaa kirjettä tyynynsä alla
- Lukee ja kirjoittaa kohtalaisen huonosti, mutta ymmärrettävästi
Viimeksi muokannut Wolga päivämäärä Ma Elo 03, 2015 11:45, muokattu yhteensä 2 kertaa
Eleonora
" En ole nainen, en yhtään mitään. Kidutettu eläin häkissään. Jos lyöt vielä kerran niin minä tapan sut"
PMMP-Joku raja
Thea
"Nuuhkin tuomet. Taivutan kaulaa. Edessäsi nauran"
Scandinavian Music Group-Näin minä vihellän matkallani
Dagny
"Sinä olit ukonlintu, outolintu. Lapin tuiman tuntureilta. Kuningatar germaaninen."
Olavi Uusivirta-Ukonlintu ja Virvaliekki
Avatar

Monarkki

Viestit: 13748

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Heinä 20, 2015 10:50

Re: Eleonora "Nora" Wrigth

Tervetuloa TNFään!

Paluu Puolueettomat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö