Wyrius Hurjatuuli

Tänne kaikki hahmot, jotka ovat puolueettomia.

Valvojat: Crimson, Ivy

Wyrius Hurjatuuli

ViestiKirjoittaja Crimson » 07 Tammi 2016, 20:42

Nimi: Wyrius Hurjatuuli
Kutsumanimet: Wyrius, tuttavilleen lyhyemmin pelkkä Wyr tai Wyrri. Puhutellaan myös Hurjatuulena, joka lähinnä onkin miehelle pelkkä saavutusten kautta ansaittu lisänimi, mutta toimii samalla myös eräänlaisena sukunimenä.
Ikä: 54
Sukupuoli: Mies/Ori
Rotu: Kentauri
Ammatti: Kauppias, metsästäjä
Puolue: Puolueeton, passiivinen haltioiden puoltaja
Suuntautuminen: Hetero



Heimo
Jääsaarten heimon pohjoisessa osaa Cryptiä asuinsijojaan pitelevä kentaurilauma tunnetaan nimellä Suleykaar. Jääsaarilla viitataan pitkälti pohjoisessa sijaitseviin tuntureihin, joille pohjoisen metsissä asuvan lauman alkuperät johtavat. Kentaureiden lauma jakautui aikanaan muutamaksi pienemmäksi ryhmäksi, jotka levittäytyivät ympäri Cryptiä - yksi näistä pienemmistä, enää noin 20-jäsenen kokoinen lauma on Kleth-vuoren läheisyyteen jäänyt. Suleykaar taas tarkoittaa lohikäärmeiden kielellä voimakasta, mahdikasta, jolla viitataan lauman metsästäjä- ja soturivaltaisiin jäseniin, joista pohjoisessa asusteleva kentaurisakki onkin tunnettu.

Vaikka toisin saattaisi luulla, ei laumalla ole lainkaan välejä naapureihinsa kääpiöihin. Kentaurit hyödyntävät Kleth-vuorten rinteitä ja niiden alapuolta ympäröivää metsää omanaan lähinnä metsästyksen kannalta, joissa nuo harvinaisen vapaamielisesti vaeltavatkin. Itse Suleykaar lauma kuitenkin majailee luoteisosassa pohjoista metsää, pitäen siellä pientä leiriään aina keväästä loppusyksyyn. Talveksi lauma tavallisesti vaeltaa entistäkin pohjoisempaan muiden Jääsaarten heimoon kuuluvien laumojen kanssa, missä heimot talvehtivat yhdellä joukolla aina kevään puoliväliin saakka.

Kääpiöistä, saati sitten noiden liittolaisiin kuuluvista ihmisistä Suleykaarissa ei välitetä lainkaan. Erimielisyydet alkoivat jo aikapäivää sitten, kun kääpiöt suivaantuivat heidän vuorillaan ja maillaan liikkuviin nelijalkaisiin, ja päättivät silloin joukoin tuhota kentaureitten silloisen vuoren kupeessa olevan leiripahasen maan tasalle. Samalla tarkoituksena oli ajaa hevosenpuolikkaat mahdollisimman kauas kääpiöiden alueilta, ellei jopa täysin pelottaa tiehensä. Eikä niille alueille olla vielä tänäkään päivänä takaisin palattu, yhteenotoista harventuneen lauman pitäessä majojaan Cryptin länsiosassa, mutta pienemmissä joukoissa liikkuen yhä metsästämässä “kielletyillä” alueilla.
Heimon metsästäjät ovat erikoistuneet niin suurien kuin pieneläinten kaatoon, joilla käydään kauppaa lähinnä Cryptin pohjoisosissa sijaitsevien puolueettomien kylien kanssa. Metsästyksen lisäksi elannokseen kentaurit kasvattavat pääasiassa omaa riistakarjaansa leirinsä läheisyydessä tai pestautuvat sotureiksi toisaalle, ja harvoin pyytävät villihevosia aroilta tai myyvät omia käsitöitään kuten jousia ja pajuista punottuja esineitä muille. Riista on kuitenkin tulonlähteistä pienimuotoiselle laumalle suurin, kaikki muu on lähinnä toissijaista bisnestä, jota toteutetaan vain tarvittaessa.

Wyr johtaa omaa metsästykseen, mutta myös kaupusteluun erikoistunutta joukkoaan, johon kuuluu hänen lisäkseen vakituisesti vain veljensä Viras, ja heidän lisäkseen kolme muuta satunnaisesti kylästä valittua metsästäjää, jotka koostuvat niin miehistä kuin naisista. Wyrius on myös yksi heimonsa Luotetuimmista; nimitys vastaa lähinnä valtaosaa kansojen käsityksessä korkeampi-arvoisesta sotapäälliköstä.



Aseet ja taidot
Wyrius käyttää pääasiassa aseinaan vastakaarijousta ja kahta yhdenkäden miekkaa.
Jousi on pitkälti tumma, mahonkisesta puusta valmistettu, sekä voimaa ja tarkkuutta nimeävillä riimuilla koristeltu kaivertaen puun tummaan kuoreen. Nuolia sen sijaan on koristeltu muuten niin korutonta asetta enemmän vartta ja sulkia värjäämällä. Nahkaista nuoliviiniä Wyrius säilyttää lantionsa korkeudella siten, ettei se muitten tavaroittensa tiellä ole. Hurjatuuli on erittäin tarkka ampumaan jousellaan ja osuukin aina halutessaan maaliinsa. Vastakaarijousi mahdollistaa myös lujasta vauhdistakin ampumisen tarkasti, missä Wyrri onkin erityisen haka ja kokemusta on karttunut metsästysretkillä nopean riistan perässä ravaamisen takia.
Miekat puolestaan ovat kääpiöiden takomat, kulmikkaat ja vain yhdeltä laidalta sapelien tapaan teroitettu. Ne ovat kovin neliskanttiset, terän kuitenkin ollessa kapea ja varsi hyvin tasapainotettu. Pituutta miekoilla on lähemmäs 120cm. Wyrius ei ole yhtä taitava miekkamies verrattuna jousiampumiseen, mutta osaa silti teräaseilla puolustaa itseään tarvittaessa.
Toisinaan Wyriuksella on mukanaan myös vaeltajille ominaisempi puinen sauva. Lähinnä vain suomaan tukea, mutta tarpeen kohdalle sattuessa, osaa kentauri silläkin itseään puolustaa ja vahinkoa aiheuttaa.

Aseittensa lisäksi kentaurilla on vahva hevosenruumiinsa - vahvat ja ketterät koivet, sekä terävät kaviot. Vahvoilla jaloilla on hyvä potkia vihollisia päin, ja kavioilla aiheuttaa suurempiakin vammoja. Kokonsa ja painonsa ansiosta Wyrrin tielle ja tallomaksi tuskin kukaan haluaa erikseen joutua, ja harva haluaa ylipäätään onneaan koetella kookkaan orin kanssa.
Wyriuksella on myös vahva ihmiskeho. Ei niin jänteikäs ja lihaksikas mitä ehkä saattaisi, mutta kyllä tuolta voimaa löytyy siihen nähden yllättävän paljon humanoidin kropastaankin.

Wyr osaa myös käyttää hallitusti magiaa. Se on synnynnäinen lahja vanhemmiltaan, josta nimitys Hurjatuulikin johtaa juurensa.
Wyriuksen pääsääntöinen elementti on ilma - tuulentaitaminen ja sähkön hallitseminen elementtinä. Magian taitamiseen Wyrius käyttää usein välikappaleina aseitaan tai vaihtoehtoisesti omaa kehoa. Esimerkiksi kavionsa maahan lyödessä, Wyrri kykenee iskemään voimakkaan paineaallon puhaltamaan vastustajat kumoon, tai tappavankin sähköisen aallon iskemään maanmyötäisesti vihollisen jalkoihin. Aseiden ja käsien kautta onnistuu mm. tuulenpuuskien luominen, tuulen ohjailu, pyörremyrskyt, sähköiskut ja kipinöiden lyöminen, sekä lukuisa määrä muita temppuja, jotka kuitenkin pysyttelevät oman elementtinsä rajoissa. Lentämään Wyrius ei kuitenkaan pysty, vaikka tuulenpuuskien matkassa pystyy heittämään esineitä ja asioita lentoon, tai voimakkaimmillaan iskemään magiallaan heikkorakenteisemman tönön alta aikayksikön nurin.
Wyrius joutuu harvoin käyttämään magiaansa varsinaisia vihollisia vastaan, tai ylipäätään hyökkäämiseen ketään kohtaan. Ne ovat enemmän puolustautumista varten kehitettyjä taitoja, tai metsästysretkillä riistan ohjailuun ja ajamiseen käytettyä taitamista.



Ulkonäkö
Wyrius on syntynyt tyypilliseksi kentauriksi - hän on siis puoliksi ihmisenkaltainen, puoliksi hevonen. Säkää hevosella on lähemmäs 180cm ja kokonaisuudessaan ihmiskeho mukaan laskettuna Wyrius kohoaa huimaan päältä kolmenmetrin korkeuteen - joten pieneksi tätä kentauria ei pysty millään tavoin luonnehtimaan.

Hevosenkehonsa on lihaksikas ja kestävä, lämminveriseksi hieman jämäkämmän oloinen, vaelluksista ja maastossa runsaasti kulkemisesta vahvaksi kehittynyt. Turhan pulskea Wyrri ei kuitenkaan ole, vaikka ravinnonsaanti klaanin mukana liikkuessa onkin riittävä ja nähtävästi myös runsas, sillä tuo liikkuu yllättävän paljon ja pitkiä matkoja omista rajoitteistaan huolimatta.
Wyriuksen vasen etukoipi on nimittäin vammautunut hiljattain kokemasta kääpiöiden suomasta käsittelystä. Sitä on haavoitettu tapparalla niin, että terä aikanaan leikkasi jalan lähes poikki. Jäljelle jäänyt arpi on kooltaan suuri, eikä sitä, tai kaikkia lihaksia pystytty magiallakaan korjaamaan kuntoon, minkä takia koipeaan koristaakin syvemmänpuoleinen kolo. Mutta ei se menoa haittaa, vaikka toisinaan Wyrri lähtee huomaamattaankin ontumaan jalkaansa, jota kivut yhä vaivaavat kun jalka väsyy tarpeeksi.
Wyriuksella on myös hevosenpuolikkaan rinnassa samantyylinen arpikokonaisuus, joka yltää parhaimmillaan ihmiskehonsa kyljelle saakka. Suurempien arpien lisäksi tumman karvan peitossa on lukuisia pienempiä arpia elämänsä varrelta ansaittuna, mutta ne eivät niinkään kehosta erotu selvästi.

Karva on silkkistä ja kiiltävää, kauttaaltaan oikeassa valossa hieman punertavaan kääntyvä mustansävyinen. Häntä ja harjansa ovat tummanruskeat, punertavaan sävyyn nekin kääntyvät erityisesti kesäisin, kun aurinko saa harjaksia säteilyllään värjätä vapaasti. Pidempää karvaa Wyriuksella on kavioidensa äärellä, sekä rinnalla, josta ihmismäisempi kehonsa alkaa.

Ihmiskehonsa on hyvin ihmisille tyypillinen, väriltään kermanvaaleasta hieman päivettynyt. Selvästi rotevampi mitä haltioihin verrattuna, leveämpi niin edestä kuin sivultakin katsottuna. Wyriuksella on voimaa ja lihaksia, mutta ne eivät niin kehostaan suoranaisesti näy, ellei erikseen ala pullistelemaan. Vatsansa ja selän kohdalla lihakset erottuvat hieman, käsivarsissa ja hartioissa enemmän jousiammunnan tähden, mutta muuten ne ovat lähinnä piilossa suotta treenaamattomassa kehossa. Wyriuksella on myös leveät hartiat ja tuo on näkyvästi karvainen ihmismiesten tapaan, vaikkei Wyrristä kyllä varsinaista kokokarvaista nallekarhuakaan tekemällä saa. Tummaa harmaanruskeaa karvaa on niin rinnalla, vatsalla, kainaloissa ja pitkin käsivarsia. Kyynärvarsien ulkosyrjän karvat ovat ranteista aina kyynärpäähän saakka pidemmiksi ja paksummiksi kasvaneet, jotka muistuttavat lähinnä jaloissaan olevia kavioitaan koristavia karvahapsuja.
Arpia Wyriuksella ei ihmiskehonsa puolella niinkään ole muuten, kuin vasemmassa käsivarressa ja hartiassa, jotka nekin ovat taistelun peruilta ansaittuja.

Kasvoiltaankin Wyrri muistuttaa myös pitkälti ihmisiä, vain tuon korvat ovat kärjistään suipommat kuten haltioilla, mutteivät sentään yhtä pitkät. Kasvot ovat nopeasti vilkaistuna symmetriset, muodoltaan kulmikkaan soikeat. Posket ovat pehmeästi näkyvillä, poskipäät eivät niin terävät ja iän tuomia juonteita on siellä täällä. Otsa on pienellä lommolla keskivaiheilta, paksuja tummia kulmia korostaa niiden selvästi koholla oleminen. Silmäkuopissa lepää alati tarkkaileva, vaaleanvihreä silmäpari tuuheilla ripsillä varustettuina, näköelinten muodoltaan ollen myös soikeanpuoleiset. Nenänsä on lyhyt, kapeampi ja pienellä lommolla silmien korkeudelta, mutta levenee sitten kohtuullisen suoraa nenänvartta pitkin nenänpäätä kohden selvästi. Wyriuksen huulet ovat myös suhteellisen paksut, ja erottuvat selvästi tuon kasvoista.

Siihen karvaisuuteen palaten, kasvaa Hurjatuulella lauassaan tumma ja paksu, lyhyenä ja siistinä pidetty parta, joka hiustensa tavoin on lähtenyt jo harmaantumaan sieltä täältä. Parta jatkuu aina nenän alta kasvavista viiksistä, leukaluuta pitkin pulisonkeihin, ja sekoittuu sitten hiusten selaan. Muuten kasvojen alaosaa koristaakin näkyvä, karhea sänki, jota Wyr ei näe aiheelliseksi kuin siistiä aika ajoin lyhyemmäksi, kuten partansakin kohdalla tekee. Wyriuksella onkin todella paksu ja tuuhea kuontalo, joka jatkuu aina niin otsalta ja ohimoilta pitkin niskaa, yhdistyen paikoitellen selkärankaa pitkin kasvaviin harjaksiin - vähän kuten hevosten harja kasvaa niskaa pitkin säkää kohden. Lettinsä onkin todella näyttävän pitkä, hyvin hoidettu ja aina taaksepäin kammattu, pitkien harjasten laskeutuen parhaillaan hevospuolikkaansa kyljelle lepäämään. Väriltään nuo hiukset ovat todella tummanruskeat, paikoitellen harmaantuneet ja oikeassa valossa niiden väristä erottuu punertavaa ja muita ruskeansävyjä selvästi.

Usein Hurjatuulen kasvoilla on myös eräänlaisia kasvomaalauksia tai yksinkertaisempia merkkejä, joista perinteisimmät Wyriuksen kasvoilla lähes aina ovat ohimoilta alkavat rannut, silmien ylitse vedetyt viivat ja leukamerkki. Ne ovat luonnon antamilla väreillä maalattuja, joten tietenkin ne lähtisi kunnolla hinkkaamalla irti, mutta Wyr usein maalaa ne kasvoilleen päivittäin uudestaan. Tapana se on ehättänyt saada punaiset merkit osin jo pinttymään lujemmin kiinni Wyriuksen kasvoihin, joten niillä alemmalle ihokerrokselle eksyneitä pigmenttejä onkin vaikeampi saada turvasta toisinaan irti haluamallakaan.

Pohjoisesta kotoisin oleva Wyrius osaa tarvittaessa pukeutua hyvinkin lämpimästi, toisaalta eteläisemmän seudun lämpimät kelit sallivat myös vain paidatta liikkumisenkin. Poikkeuksetta Hurjatuuli kuitenkin kantaa yllään tavallisesti aina vihreänharmaita panssareita, jotka suojaavat niin hevospuolensa rintaa kuin selkääkin ja ovat ruskeilla kiinnikkeillä sidottu pysymään kentaurin ylle vähän kuten satula. Panssareitten alla Wyrrillä on harmaansininen kangasliina, joka suojaa erityisesti siltä etteivät metallinpalaset selässä pääse hiertämään nahkaa rikki. Kylmillä ilmoilla pelkkä kangas saatetaan korvata nahkaisilla liinoilla, joissa voi olla myös turkista lämmittämässä pakkasilta.
Perinteisten panssareittensa lisäksi Wyrri pukeutuu hyvin luonnonläheisistä sävyistä tehtyihin paitoihin ja pitkiin takkeihin. Kentauri suosii löysiä, avarakauluksisia paitoja, jotka ovat ennen kaikkea mukavia yllä. Paita päällä Wyriuksen näkeekin usein kun metsästämään aiotaan, sillä metsän väreihin sonnustautuminen helpottaa huomattavasti pusikkojen ja puiden lomassa piilottelemista. Erilaisin turkiksin ja ilman koristeltuja, sekä kirjailtuja takkeja Wyrius käyttää puolestaan silloin, kun lähtee pidemmälle vaeltamaan ja kauppaa käymään, sillä haluaa antaa itsestään kuitenkin siistin kuvan.
Housuthan eivät loogisesti kentaurin jalkaan sovi, ja kengiksikin passaavat vain hevosenkengät, joita Wyrius toisinaan kavioihinsa laitattaa tilanteista riippuen. Wyrius suosii myös viittoja.

Muuten Hurjatuuli on kovin koruton näky, joka ei juuri ylimääräistä sälää mukanaan kanna tai mitään korujakaan suosi. Paitsi tietenkin vöitään ja pieniä vyölaukkuja ja nyssyköitä, joissa hän säilyttää niin rahojaan kuin piirustustarvikkeita. Wyriuksella on aina myös mukanaan tyhjiä ja täytettyjä karttakääröjä, sekä Cryptin kartta, johon mies itse on tehnyt omia lisäyksiään tarkentaakseen muitten kartanpiirtäjien suoritusta mieleisekseen.



Turpa
Kroppa
Pohjavaatetus
Esimerkki Wyrrin takeista



Luonne
Wyrius on luonteeltaan hieman ympäripyöreä tapaus, ainakin omasta mielestään. Periaatteita vaaliva, vakava, hiljainen, jonka kokenut olemus herättää usein kunnioitusta ympärillään olevissa, vaikkei Wyrius sitä erikseen keneltäkään pyydä. Hän ei ole oikeastaan sen kummallisempi tapaus kuin vaatimaton talonpoika, tehden hänelle annettua työtään ja elättäen perhettään päivästä toiseen kuten toivookin - mutta jokin silti syvällä sisimmässään tekee Wyrristä oman erikoisen itsensä, vaikkei mies sitä itse itsestään tiedostakaan.

Wyrius on hyvin periaatteellinen. Hänellä on omat vakaumuksensa ja mielipiteensä asioista, jotka hän on myös pitämässä, eikä suotta ketään ala mielistelemään. Miestä onkin vaikeaa kääntää puolelleen asiassa kuin asiassa, jos tuo sattuu olemaan erimieltä tai muuten ajatusta vastaan. Iäkkään vakavuus ja kokemuksellinen varovaisuus eivät sitä tapaa millään tavoin kyllä helpotakaan, vaan tekevät Wyriuksesta varsin kylmän ja omat arvonsa tuntevan tapauksen, jonka lähestyminen on toisinaan turhankin jännittävää ja vaikeaa.
Metsästäjyys ja luonnon helmassa asuminen ovat opettaneet miehelle runsaasti myös kärsivällisyyttä, jota ei sitten millään tavalla kykene värisyttämään ja rikkomaan Wyrrin kohdalla. Wyrius saattaa istua pitkäänkin paikoillaan tekemättä varsinaisesti mitään tai hiiskumatta sanaakaan vain odottaen jotain tapahtuvan, eikä se haittaa miestä itseään lainkaan. Moinen rauhallisuus ja pitkäpinnaisuus tekevät hänestä loistavan metsästäjän, joka jaksaa väijyä saalista kylmälläkin pakkasella niin pitkään kuin tarve on, tai istua vaikka kalassa odottamassa ikuisuuden milloin ahven käy paljaaseen koukkuun kiinni. Siinä missä myös opettaa muillekin vastaavia taitoja, kenellekään suuttumatta tai huonoon käytökseen ärsyyntymättä - se ennemmin ärsyttää muita, miten Wyrius tahtoessaan kävelee tilanteista vain syrjään tai katsoo huvittuneena alas muitten niskurointiin.

Vaikka toisin saattaisi edellä mainitusta kuvitella, on tyttäristään tarkka isä kuitenkin luonteeltaan varsin säyseä, lämminhenkinen ja periksi antava. Tietenkin vanhempana Wyrius pitää yllä tiettyä kuria ja rajoja, mutta tuo on ennemminkin hyväntahtoinen ja antaa lapsiensakin, siinä missä laumaansa kuuluvien nuorempien kokeilla uusia asioita mielellään, jos nuo sellaista lähtevät ehdottelemaan. Wyriuksen mielestä kokemus opettaakin enemmän, mitä vartavasten opetettu tai kirjasta luettu, joten toisinaan vaarallisiltakin kuulostavat ehdotukset saavat Hurjatuulen myöntymyksen puolelleen ilman että ehdoista tarvitsee alkaa neuvotella. Ja sekös saa toisinaan muut hämmentymään.
Suotta Wyr ei kuitenkaan anna kenenkään lähteä henkeään vaarantamaan, vaan on usein tarjoutumassa itse muiden mukaan lähteväksi opastamaan kuin muuten vain olemaan seurana ja pitämään hauskaa. Vaikka vanhempi ikänsä jo alkaakin kehoa hiljalleen painaa, asuu kokeneessa orissakin vielä se seikkailunhaluinen ja kokemusten janoinen nuorempi sielu. Juuri sen takia Wyrius on aina valmis lähtemään kauemmaskin metsästämään ja käymään kauppaa, eikä suotta harmittele kuinka metsän siimeksestä, kotikonnuilta täytyisi kauas vaeltaa, pois perheen luota. Usein jopa mieltäen vastaavan rohkaisevan klaaninsa nuorempia ottamaan vanhemmista kaupankävijöistä mallia.

Sisimmiltään Wyrri on oikeastaan aika arka ja varovainen tapaus, joka on lapsuusvuosilta lähinnä opittua - ja epäonni Klethin juurella lisäsi sitä arkuutta entisestään. Hurjatuulella ei kuitenkaan ole sijaa sitä arkuutta päällepäin näyttää, tuon kantaessa klaaninsa kaupankäynnistä suurta, ellei jopa suurinta vastuuta, ja joutuu usein käymään tuntemattomien kanssa juttusille ja kauppoja lyömään kylmiltään. Ulkopuolisten kanssa kanssakäyminen on vuosien varrella opettanut Wyrrille juuri sopivan verran avoimuutta ja taitoa tulla juttuun muiden kanssa helposti. Mutta vaikka onkin sosiaalisesti ulospäin suuntautunut ja hänelle ystävällisyyttä näyttäville lämminhenkinen ja isällinen hahmo, kytee Wyriuksen rinnassa kuitenkin ainainen tuli, joka muistaa omiaan kohtaan tehdyt vääryydet. Jo pienellä vääränlaisella asenteella miehestä saa varautuneen, kylmän, jäykistelevän ja jännittyneen, joka enemmän kuin mielellään kantaa kättään miekkansa kahvalla, ihan vain kaiken varalta.
Luottaa Wyrius ei kuitenkaan osaa varsinaisesti kehenkään, eikä sitä vankkaa luottamustaan kykene millään tavoin ostamaan. Se pitää ansaita, ja Wyr on nykyisin harvinaisen tarkka siitä kenelle hän suo mahdollisuuden edes tutustua itseensä paremmin, varsinkin jos se joku on oman klaaninsa ulkopuolinen henkilö. Wyrrillä on perusluottamus jokaiseen omassa laumassaan kulkevaan, mutta epäilyttävänä pitämiään ulkopuolisia hän katsoo usein arvostellen ja tarkkaillen pitkään - ja mieluiten mahdollisimman kaukaa, ennen kuin harkitsee edes yrittävänsä lähestyä ketään paremmin itse.

Jäykkäluontoisuudestaan huolimatta Wyrius osaa kyllä pitää myös hauskaa. Mies on huonolla, omalaatuisella huumorintajullaan varustettu, ja nauraa herkästi vähääkään omaan korvaansa hauskalta kuulostaviin juttuihin. Hänet on helppo yllyttää ilotteluihin, niin juoksemaan nuorempien kanssa kilpaa kuin painimaan hengästymiseen asti ihan vain huvinvuoksi. Wyrri on yleisesti ihan vain juttuseuraksikin sopivaa, kunhan osaa pitää keskustelun miehen korvaan miellyttävänä ja lopettaa ajoissa, jos vähääkään eksyy sille puolelle, joka jatkuvasti varautuneen kentaurin saa heti varpailleen. Siinä missä Wyrius nauraa herkästi, on tuo herkkä myös näyttämään muille vakavaa naamaansa ja olemaan vain yksinkertaisesti hiljaa, omiin oloihinsa sulkeutuen.

Kun Wyriuksen kanssa alkaa haastaa riitaa, kuoriutuu orista vielä tavallistakin totisempi ja kylmä olento. Mies ei pelkää pidätellä mielipiteitään tai olla herjaamasta muita, vaikka omilla standardeillaan onkin pitkälti se rauhaa rakastava, joka ei muille pahaa tahtoisi aiheuttaa. Wyrius osaa olla suuttuessaan erittäin raivokas, aggressiivinen ja päällekäyvä, jota on vaikeaa saada luovuttamaan tai pakenemaan paikalta häntä koipien välissä tiehensä. Hän taistelee ennemmin loppuun asti ja osoittaa muille paikkansa, kuin lähtee vartavasten nöyristelemään ja nielemään tappiota suoriltaan. Mutta Wyrius raivostuu niin harvoin, ettei moista puolta miehestä olla turhan usein nähty. Hän ei tiettävästi haasta kenenkään kanssa riitaa sitä erikseen tahtomattaan, ja silloinkin kyseessä lienee epämukavaksi mielletty henkilö, joka aikaisemmin on Hurjatuulelle haistatellut tai hänen perhettään uhannut. Wyrius puolustautuukin herkemmin sanoilla, jättäen turhan verenvuodatuksen sellaisille, jotka sitä välttämättä haluavat harrastaa.

Nykyisin Wyrius on myös omaan makuunsa toisinaan liian herkkä ja suruun taipuva. Mies ei kykene sitoutumaan mielestään enää uuteen kumppaniin, vaan kaikki se vastuu jälkipolvensa kasvatuksesta jäi puolisonsa kuoltua Wyriuksen harteille. Hän suree yhä kumppaninsa menettämistä ja saattaa yksin ollessaan itkeä Solenan perään, sekä niitä paineita ja huolia mitä kolmesta tyttärestään huolehtiminen hänelle aiheuttaa. Vaikka tietääkin että noista jokainen tarvittaessa osaa itsestään huolta kantaa, on hän yhä esikoistaankin kohtaan se sama suojeleva, ymmärtäväinen ja vahva isä, joka aina haluaisi tyttäriensä puolesta huolet ja murheet kantaa ja olla aina paikalla, kun nuo neuvoja halusivat, apua tarvitsivat tai suruihinsa kaipasivat olkapäätä itkemistä varten. Hän on tarkka ja suojelevainen isä, muttei liian ankara tai tyttäriensä elämää rajaa suotta, vaan toivookin että nuo tekisivät ennemmin miten itse tahtovat, kuin ryhtyisivät hänen toiveidensa ja tahtonsa mukaan elämään. Ehkä se johtaa perunsa omaan menneisyyteensä, jolloin Wyrius itse jätti veljensä kanssa vanhemmat taakseen ilman, että korkeintaan äitinsä kyyneleitä tirautti aikuisten poikiensa lähtiessä maailmalle.
Kaikesta huolimatta, erityisesti kuopustaan kohtaan Wyrius on kuitenkin tavallista suojelevaisempi muutaman vuoden takaisen verilöylyn takia, jossa sellaiseen teurastukseen tottumattomat tyttäret joutuivat näkemään liikaa. Heistä jokainen varmasti kantoi omanlaisiaan muistoja siitä illasta, mutta erityisesti ne olivat jääneet nuorimman mieleen kummittelemaan. Wyrius saattaa valvoa kokonaisia öitä tyttäristään huolehtien, ihan vain vieressä ollen ja seuraa pitäen, jos nuo isäänsä tarvitsevat millään tapaa.



Menneisyys
Wyrius putkahti aikanaan maailmaan pohjoisilla tuntureilla suureen Jääsaarten heimoon yhtenä nuorimmista sille kesälle. Tuntureilla oli tavallista kylmempi, mutta nopeasti joukon pienimmätkin karvansa kasvattivat ja nahkansa lujittivat kylmiä tuulia vastaan. Wyrri oli arka ja varovainen varsa ja tavallisesti liikuskeli aina ennemmin omissa oloissaan, kuin muitten nuorikkojen mukana. Välillä se tietenkin kostautui takaisin, jättäen Wyriuksen vaille ystäviä ja kokemuksia, mutta toisaalta myös yksin oleminen opetti nuorta kohtaamaan sen faktan, etteivät he yksin täällä pärjäisi. Piti luottaa laumaan ja elää sen mukana, tai vaihtoehtoisesti erakoitua omiin oloihinsa.
Nuoret kasvoivat, talvet koettelivat ja kesät lämmittivät. Wyrius oli pienestä pitäen kiinnostunut metsästäjien mukana liikkumisesta, ja miksipä hiljaista ja ketteräkoipista nuorukaista ei mukaan olisi otettu harjoittelemaan jousenkäyttöä ja ansojen virittelyä. Mutta vaikka kuinka vanhempiensa mukana saikin kulkea, ei Wyrius koskaan kokenut löytäneensä sitä omaa paikkaansa heimostaan, vaan kulkevan yhä irrallisena pyöränä muitten mukana.

Koitti kuitenkin aika, kun erimielisyydet lähtivät repimään heimoa pienempiin osiin. Toiset lähtivät yksin, toiset joukolla, perheitä erkani elämään omiin oloihinsa, kun toiset taas yrittivät yhä vaalia ja rakentaa tukipilareita lauman yhtenäisenä pitääkseen. Erimielisyydet lopulta kuitenkin jakoivat jäljellä olevat kolmeen suureen ryhmään, joiden päätettiin lähtevän vaeltamaan kolmeen eri ilmansuuntaan. Wyriuksen kuului lähteä perheineen pohjoiseen, jossa jo vanhat vanhempansa saivat yhä mahdollisuuden elää samanlaisilla seuduilla kuin nyt tehtiin. Mutta eräänlaisena rohkaisuna Viras, aikuisuuden kynnyksellä oleva nuorempi ja seikkailunjanoisempi veljensä, repi muuten niin arkailevan isoveljensä matkaansa toiseen ryhmään. Wyrius ja Viras lähtisivät etelään, eivätkä edes vanhempansa kyenneet sitä estämään, noidenkin ymmärtäessä varttuneiden poikiensa haluavan tutustua maailmaan lisää.

Wyr lähti kolmekymmenpäisen lauman kanssa toisaalle, jättäen vanhempansa ja entisen elämän viimein taakseen. Aikuisikään kasvaneella oli suuri tarve löytää se oma paikkansa laumasta, kuin myös heräävä vaeltajan vaisto ajoivat nuorta oria veljensä kanssa eteenpäin elämässään. Niinpä suuri vaellus tuntureilta alas kohti eteläisempiä aroja alkoi, jokaisen uskoessa etelämpää löytyvän suotuisammat ja lämpimämmät laitumet heille. Matka pohjoisesta oli tietenkin vaaroja ja vastoinkäymisiä täynnä. Wyrius tiesi sen, joutuen silloin jo tottumaan siihen näkyyn kun ystäviä ja läheisiä piti jättää taakse ja hyvästellä, kun heistä heikoimmat silloin kaatuivat joukosta. Niin petoeläinten takia, siinä missä kylmyys, varomattomuus ja täysin uudenlaiset taudit veivät Wyrriä nuorempia mukaan lähteneitä toistuvasti mukanaan. Veljekset kuitenkin pitivät toisistaan vahvasti huolta, ja vaikka vastoinkäymiset myös Virasia koettelivat, ei Wyrius antanut nuorempansa luovuttaa.
Vaelluksellaan huvennut joukkio kuitenkin läpäisi luontoäidin heille asettamat esteet, kentaurien selvittyä Cryptin arojen laitamalle, Kleth vuoren äärelle. Alueille, joilla sota ja ahneus olivat enemmän repineet kansaa suuntaan ja toiseen. Puolueettomaan kantaansa uskoen, kentaurit jäivät pitämään sijojaan vuoren läheisyyteen. Rakentaen kallioiden ja metsän suojiin oman leirinsä, opetellen elämään eteläisten kansojen tavoilla ja maiden heille tarjoamilla mahdollisuuksilla.

Vuodet vierivät. Wyrius kasvoi ja oli ottanut vakituisen paikan lauman metsästäjien joukosta veljensä kanssa. Wyrri oli myös opetellut äidiltään perimää magiaa paremmin käyttöönsä, jolloin tuulta ja sähköistä energiaa hallitseva Wyrius sai silloin lisänimekseen Hurjatuuli.
Lauma kutsui nyt itseään Suleykaariksi lohikäärmeiltä lainaamallaan nimellä, ja vahvan joukkion nimi alkoi levitä muuallekin eteläisiin Cryptin osiin. Kokeneita sotureita tuli ja meni, toisten nähden tulevaisuutensa olevan jossain muualla kuin klaaninsa parissa - mutta vaikka lauma jälleen hupenikin, olivat kesät antaneet heille myös useita siunauksia, nuoria varsoja joiden perään koko lauman kanssa katsottiin ja tapoja opetettiin. Suleykaarin alueet olivat laajenneet, joka tietenkin herätti närää samoilla seuduilla valtaansa pitävien kääpiöiden keskuudessa. Siitä oltiin vuoren juurella myös tietoisia. Vaikka miten metsästäjistä ja sotureista koostuva klaani ilmoittikin haluavansa rauhanomaisesti vain pitää sijojaan heille sopivalla alueella, tuntui se aina vain herättävän pienikokoisissa partanaamoissa enemmän vihaa ja katkeruutta kuin ymmärrystä.

Seuraavana kesänä Wyrius tapasi myös Solenan, herttaisen, mutta kovapäisen kentauritamman Cade kylässä, kaupankäynnin yhteydessä. Wyrri alkoi vierailla yhä useammin Cadessa, kunnes lopulta sai Solenan mukaansa myös heidän klaaninsa luokse. Jonne Solena päätti lopulta muuttaa. Wyriuksesta ja Solenasta tuli valitut, kumppanit toisilleen ja siitä eliniän kestävästä liitosta heidän välillään ehti syntyä kolme tytärtä. Esikoinen rohkelikko kuten isänsä, keskimmäinen kovapäinen ruusunnuppu kuten äitinsä ja kuopuksensa, vielä niin siro ja hauras, johon Wyrius kehitti heti lämpimän ja suojelevan suhteen. Jokainen tyttäristä oli isälleen korvaamaton, kuten myös kumppaninsa - jonka Hurjatuuli kuitenkin joutui pelottavan pian menettämään muutamien vuosien taas hujahtaessa lujaa tahtia eteenpäin. Silloin kun seuraavat vastoinkäymiset saapuivat tuhoamaan heidän sijansa ja perheensä.
Kääpiöt olivat saaneet maillaan ravailevista kentaureista lopullisesti tarpeekseen. Kukaan ei koskaan ehättänyt kysymään syytä miksi, kun kääpiöt ja noiden mukana kulkeneet ihmisten sotilaat hyökkäsivät Suleykaarin leiriin yllättäen. Yrittäen polttaa kaiken nelikoipisten sinne keräämän maantasalle, tappaa tai varastaa karjan itselleen ja samalla lopettaa maillaan majailevista niin monta kuin kykenivät. Kylän vahvimmat kävivät Wyriuksen ja Viraksen tavoin vastustamaan viholliseksi ilmennyttä joukkoa ja puolustamaan heikompia. Sirommat, suurempaan yhteenottoon kykenemättömät puolestaan keräsivät mahdollisimman paljon matkaansa, koettaen ravata syvemmälle metsään turvaan taistelulta ja leiriä repivältä tulelta niin nopeasti kuin suinkin. Toiset onnistuivat pakenemaan, toiset kaatuivat. Maa peittyi punaiseen ja tulen käärimään tuhkaan, Solenan vielä kerätessä tavaroita, käskien tyttäriään vain toistuvasti juoksemaan hämärän metsän turviin ja pitämään toisistaan huolen. Ehkä se oli tamman omaa syytä, ehkä vihollinen oli äidin ja tyttärien kohdalle säälimätön. Mutta se lyhyeksi jäänyt vitkuttelu maksoi lopulta Solenan hengen, tamman joutuessa puolustamaan omaa jälkipolveaan raivokkaasti tytärtensä edessä, esikoisen ottaessa vastuukseen repiä sisariaan liikkeelle ja puolustamaan nuorempiaan yhtä rohkeasti mitä isänsä tai äitinsä tekisi.

Vihollinen ajettiin kuitenkin lopulta matkoihinsa kun tappiosta muodostui molemminpuolinen - mutta sekä että siitä maksettiin kallis hinta. Vaalitut alueet, karja ja omaisuus menetettiin ja klaanin koko oli huvennut kahdella kolmanneksella. Todellisia sotureita sai surmansa, useimmat menettivät myös perheensä. Myös Wyrius joutui kokemaan elämänsä ensimmäisen, mutta tuskallisimman surun, menettäessään kumppaninsa lopulta vierelleen. Vannoen sillä hetkellä kostavansa vielä heidän kaikkien puolesta niistä vääryyksistä, joilla vihollinen oli heidän rauhanomaiset aatteensa murskannut, elantonsa tuhonnut ja omaisuuden varastanut. Mutta sitä enemmän Wyrri lupasi Solenalle pitää huolen tyttäristään nyt ja aina - vaikka kumppaninsa olisikin poissa rinnaltaan, eläisi tuon elämänliekki heidän sydämissään kuitenkin ikuisesti.

Lauma piti kuitenkin kerätä jälleen kokoon, Viraksen auttaen romahtanutta veljeään kokoamaan perheensä jälleen yhteen ja pysyen noiden tukena. Aivan kuten Wyr oli seisonut hänen vierellään aikanaan. Yhdessä eloonjääneiden kanssa klaani taittoi taistelusta ja pakenemisesta voimattomana matkan aivan Cryptin läntiselle laidalle, metsän turviin asettuen lähemmäs merenrantaa, jonne alettiin pystyttää uutta leiriä. Alue ei ollut petoeläimiensä puolesta suotuisin, mutta sentään kääpiöiden kylät ja nyt kylminä pidetty Kleth jäivät taakse. Harvaksi jäänyt lauma perusti uuden, vakaamman sijansa luoteisosiin havumetsiä, raivaten sinne tilaa itselleen ja aloittaen alusta kaiken sen, mitä jo kertaalleen oli ehätetty saavuttaa.

Kostonhimostaan huolimatta vielä tänäkin päivänä Wyrius elää Suleykaar-klaanin parissa. Toimien yhtenä kokeneimpana metsästäjänä ja sotapäällikkönä tulevaisuuden varalta, vaalien vanhoja perinteitä ja kasvattaen tyttäriään kuten Solena olisi toivonut. Wyrrillä ei ole tarvetta lähteä omiensa luota, vaikka tiedostaakin, että suurempiin osapuoliin luottaessaan pääsisi noiden kautta maksamaan velkansa kääpiöille ja ihmisille takaisin.



Tärkeimmät sukulaiset
Viras Kurimus - Nuorempi veli, metsästää samassa joukossa kuin Wyrius.
Solena Ennelintu - Edesmennyt kumppani, kolmen Wyriuksen tyttären äiti. Lauman entinen parantaja.
Halona Raakile - Tyttäristä vanhin, lähemmäs 25 ikävuotta, isänsä tavoin metsästykseen erikoistunut soturi, hyvin impulsiivinen ja kovaluonteinen tapaus.
Melet - Wyriuksen keskimmäinen, alta kahdenkymmenen. Seuraa äitinsä jalanjälkiä lauman parantajana.
Nuka - Nuorin tyttäristä, taiteellisesti ja kädentyöltään lahjakas. Isälleen korvaamaton, vielä hiomaton timantti.



Muuta
- Puhuu pääasiassa vain oman kansansa kieltä, sen lisäksi parhaiten yleiskieltä ja kääpiöille ominaista kieltä. Wyr ymmärtää myös haltioiden kieltä, itse sitä myös puhuen pohjoisemmilla murteilla ontuvasti korostaen.
- Osaa kuitenkin kirjoittaa ja lukea oman kansansa kielellä, sekä yleiskielellä tarpeen tullen, joka onkin kaupankäynnin kautta tullut taito.
- Näkee kauemmas ja tarkemmin mitä tavallinen ihminen. Silmät myös erikoistuneet pimeänäköön.
- Mieltynyt erityisesti tumman oluen makuun, jota Wyrri tosin harvemmin pääsee nauttimaan monista erinäisistä syistä johtuen.
- Wyrius toisinaan ontuu vasenta etujalkaansa siinä olevan vamman tähden. Kääpiöitä vastaan kohdatussa taistelussa tappara vaurioitti koipea siten, ettei se enää koskaan täysin kuntoon kyennyt lihaksiltaan palautumaan edes parantajien suomalla avulla. Täten toisinaan pitempien vaelluksien aikana, painavaa kuormaa kantaessa tai ripeämmän juoksunkin päätteeksi Wyrri kaipaa taukoja askeltamiseen pystyäkseen kävelemään kunnolla ja jääkin usein muista suosiolla vain jälkeen.
- Wyr on hyvä suunnistamaan kartoista ja ilmankin, yöllä osaten käyttää tähtitaivasta karttanaan. Wyriuksen eräänlaisena harrastuksena onkin piirtää tarkkoja karttoja, jotka sopivat myös myyntitavaraksi. Hänellä on aina mukana piirtämiseen edellyttävät tarvikkeensa ja puhtaita kääröjä.
- Pakkaseen harjaantunut nahka mahdollistaa sen, ettei Wyr tunne samalla tavalla kylmää kuin tavalliset humanoidit.
- Wyriuksen ääni muistuttaa pitkälti Liam O’brienin ääntä
- Teemabiisinä Stratovarius - Rise Above It



Suhteet
Viras Kurimus - Kovia kokenut veli, joka on koko ikänsä jaksanut tukea vanhempaa veljeään omista kurimuksistaan huolimatta. Äärimmäisen tärkeä ja läheinen setä myös tyttärilleen, joka jaksaa jatkuvasti olla perheen kuvioissa mukana.
Halona Raakile - Antanut jo periksi esikoisensa kovapäisyydelle ja antaa tuon elää omaa elämäänsä, vaikka toisinaan haastaakin Halonan lähtemään mukaansa metsästämään. Halonalla on oma, Wyriuksen hyväksymä kumppani, jonka kanssa Wyrri myös tulee hyvin toimeen.
Melet- Seuraa ylpeänä keskimmäisensä kehitystä. Melet elää vielä oman perheensä keskuudessa, ollen täten isänsä suojeluksessa ja näin myös Wyrrille todella tärkeä osa päivittäistäkin elämää.
Nuka - Kuopukseksi jäänyt, kääpiöiden järjestämästä koitoksesta ja äitinsä menetyksestä traumatisoitunut isän kullannuppu, joka on Wyriukselle kaikki kaikessa. Tärkeämpi kuin elämä itsessään ja Nukan hymy saa Wyrrin äärettömän onnelliseksi.
Mustahaarniskainen mies - Vastuussa Wyriuksen kumppanin kuolemasta. Kantaa järjetöntä kaunaa ja vihaa tuota kohtaan, kuka järkäle ikinä sitten lienikään.
Nessaya Aneritte -
Scylla -


Aikajana
Kotiinpaluu
Tuo tie meitä vie
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Paluu Puolueettomat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron