Viesti Ke Helmi 24, 2016 11:56

Velorina Prudence

Nimi: Velorina Prudence
Sukupuoli: Nainen
Ikä: 283 v. Mutta näyttää 16-vuotiaalta ellei nuoremmalta.
Puolue: Puolueeton
Työ: Minstreli (Kiertävä laulaja)

Rotu: Rodultaan Velorina on vampyyri. Hän kuuluu kastiin, jolle auringonvalo on kohtalokas ja kuin myös pyhävesi. Vaarnan isku sydämeenkin on tytölle tappava. Veren juonti on tarpeellista vampyyrille, ilman sitä tämä kuolee. Se on kuitenkin hyvin harvinaista, sillä verentarpeen iskiessä, menettää vampyyri kontrollin itsestään ja tyydyttää janonsa ensimmäisellä uhrilla jonka näkee. Tämän takia vampyyrit kuolevat enemmänkin jonkun kädestä, koska eivät osaa varoa paljastumista.

Ristimäiset pyhät esineet aiheuttavat Veloralle pahaa päänsärkyä ja pitkäkestoisesti altistuessaan saa tytön menettämään tajuntansa, se ei ole kuitenkaan tälle kuolettavaa. Valkosipulikin tuo tälle allergiamaista ärsykettä, vesi alkaa vuotaa silmistä pahasti.
Velorina omaa ihmistä nopeamman ketteryyden ja nopeuden. Tyttö ei ole mitään taistelija tyyppiä, mutta pääsee pinteestä ketteryytensä voimin.

Ulkonäkö: Velorinalla on pituutta 148cm ja painoa 48kg. Tytön hiukset ovat tumman punaiset ja lyhyet, otsatukan kera. Kasvot ovat pyöreän somat ja nenä on linjaltaan suora pieni. Ovaalimaiset isot silmät ovat väriltään keltaiset ja hohtavat pimeässä. Suu on kuin nukella ja huulet piilottavat taakseen terävät kulmahampaat. Velorinan iho on kalpea, mutta ei sairaalla tavalla. Tytön korvat ovat lyhyen suipot. Kaulassa tällä on useita pieniä arpia viitaten moniin purema haavoihin. Vartaloltaan Velorina on siro, kuin teini-ikään astuneen nuoren ihmisen. Jotain huomattavissa olevia kurveja tytöllä on, mutta eivät ne ole täysin naisellisella tasolla. Velorinan pituuskin antaa tällä entistä lapsekkaamman olemuksen.

Yllään minstrelillä näkee yleensä punaisen hupulla varustetun matka viitan ja päässä tumman hatun hopea koristeineen. Hattu on kuluneen näköinen ja ehkä piirun verran isohko tytön päässä. Se kuitenkin antaa mukavasti Veloralle lisää pituutta, jota tämä niin haluaa. Viitan alla on harmaa pellavapaita, jonka kaulusta koristaa ristisoljet, paidan päällä on nahkaliivit. äsiä suojaa pitkät hanskat, joiden sormiosat ovat nahkaa ja hiha osa tummaa paksua kangasta. Housut ovat suurilta osin perus tummaa housukangasta, mutta toinen lahje on korvattu raitakuvioisella kankaalla. Saappaat ovat paksua nahkaa, hopeine solkineen ja metalli suojineen. Selässään tytöllä yleensä näkee roikkuvat harppuluutun. Se on koristettu hopealla ja on valmistettu punatammesta. Velorinan pukeutuminen on hyvin peittävää ja sen
tarkoitus on suojata auringonvalolta.

Kuva

Luonne: Ensinäkemältä voisi sanoa että Velorina on suloinen tapaus, sitä ei kuitenkaan kannata sanoa ääneen hänen kuullen. Tyttö  kun vampyyriverensä takia jäänyt ikinuoreksi ja muutenkin lapsekas ulkonäkö tekee hänestä hyvin  tyttömäisen. Velorina on varttunut naiseksi kauan aikaa sitten, muttei ole kyennyt sitä fyysisesti tekemään. Sekös tätä toisinaan pistää kiukuttamaan. Siksi vampyyriltä saakin ärtyneen mulkaisun, jos häntä menee tytöttelemään tai jollain tavalla alentamaan lapsen tasolle. Jos Velorina saa sen seikan menemään perille ettei ole pikkutyttö, kauaa tämä ei mutristele suutaan ja on jälleen hymyssä suin.

Muuten Velorina on oikein kuplivan iloista seuraa. Velorina tulee ties kenen kanssa toimeen, vaikka vastapuoli ei tulisi hänen kanssaan toimeen lainkaan. Se saattaa olla ärsyttävää joillekin, mutta silti vampyyri vilkuttaa hymy suin hyvästit
perään. Voisi luulla toisinaan, että Velorina on naiivi, mutta ei hän sitä suoranaisesti ole. Kyllä tyttö on fiksu ja tietää milloin liika on liikaa ja oma nahka on vaarassa. Tosin tämä pikku naiivimainen piirre saattaa antaa vampyyristä entistä lapsekkaamman kuvan, joka sitten vain johtaa tytöttelyn sun muuhun.

Velorina osaa myös ylinäytellä ja olla turhan dramaattinenkin. Se kenties johtuu hänen minstreli urastaan, jossa laulamisen lisäksi on osattava eläytymistä ja esiintymistä. Minstrelin urasta puheen ollen, tyttö tykkää rallatella runomaisia värssyjä kanteleluuttunsa tahtiin, joita toisinaan improvisoi esiintyessään. Vampyyri myös taltioi mielestään hauskat luritukset pieneen nahkavihkoonsa säästöön. Velorina osaa myös kunnolla laulaa kauniitakin lauluja, aina surumielisestä iloiseen ja jännittävään.

Mitä Velorinan vampyyri puoleen tulee, tyttö yleensä sammuttaa janonsa eläinten verellä. Ihmisten ja muiden älykkäiden olentojen veri on tytölle herkkuateria, jota saa harvoin. Tyttö ei kuitenkaan juo verta muita tappaakseen ja yleensä hän pyytää siihen luvan. Toki toisinaan Velorina käyttää suloista viehätysvoimaansa siinä apunaan, mutta vasten toisen tahtoa hän ei lähde puremaan. Tietenkin verentarve on asia erikseen, jolloin tyttö ei voi kontrolloida itseään, joka saattaa olla uhrille kohtalokastakin.

Menneisyys: Velorina syntyi tavallisena ihmisenä tavanomaiseen perheeseen ja eli lapsuutensa hyvissä oloissa. Tyttö oli syntymästään asti pienikokoinen, mutta se ei estänyt tätä yrittämästä mitään elämässään. Neljäntoista vuoden iässä Velorina hankkiutui aseenkantajaksi, se oli raskas työ niinkin nuorelle ja pienikokoiselle tytölle, joka oikeastaan oli myös hyvin yllättävää monelle. Harvoin Velorinan kaltaisia tyttöjä huolittiin sotaväen avuksi, mutta tytön valinnut ritari oli kiinnostunut pikku punapäästä. Jonkin aikaa Velorina sai osoittaa tarmokkuuttaan ja halua raskaampaa työtä kohtaan. Hänen harmikseen mies, joka hänet oli aseenkantajakseen valinnut, ei ollut valinnut tyttöä tarmokkuutensa takia.
Mies oli janonnut vain suloisen tytön verta. Toisin sanoen neitsyeen verta. Mies oli vampyyri, tuo tahtoi pysytellä auringonvalossa ilman suurempia ongelmia ja se vaati neitsyenverta, johon lisäksi muutamia lumouksia. Ritari piti Velorinan suun
supussa suoranaisella uhkailulla, pelotteli tekevänsä jotain tytön perheelle tai suoraan tytölle itselleen.

Pitkät kaksi vuotta Velorina sai kestää kidutustaan ja kaulansa piilottelua, jossa oli jo lukuisia arpia puremista. Tosin pitkäkestoiselle ruokalähteenä olemiselle oli seurauksensa, jota mieskään ei ollut odottanut. Se alkoi muuttaa Velorinaa itseään hitaasti vampyyriksi. Se näkyi aluksi miehen menettäessä suojaansa auringolta aina enemmän ja enemmän, kunnes lopulta myös tytön ulkonäössä. Vampyyrin veri ei tietenkään tehonnut niin kuin neitsyen veri. Se tarkoitti, ettei tyttöä voinut vain päästää menemään, tuo tiesi liikaa.
Mies yritti tappaa vahingollisen luomuksensa. Velorina oli kuitenkin fiksu ja osasi ennakoida tulevan. Tyttö meni ja viimein uskaltautui avaamaan suunsa ja pyysi apua, jättäen kuitenkin kertomatta mitä hänelle oli tapahtunut. Jos Velorina olisi tiennyt kuinka helposti mies oltaisiin saatu vastuuseen teoistaan, olisi hän pyytänyt apua aikaisemmin, mutta nyt oli liian myöhäistä. Ehkä hän oli ollut liian naiivi tajutakseen sitä?

Velorina ei tietenkään pystynyt palaamaan entiseen elämäänsä. Ihmisten keskuudessa kun ei vampyyrejä katsottu hyvällä, niin kuin hän oli saanut todistaa. Tyttö ei myöskään uskaltanut palata perheensä luokse, peläten itseään, kuin myös perheensä pelkoa häneen. Velorinan ei auttanut kuin lähteä omille teilleen kuudentoista vuoden iässä.
Velorina oli yksin ja vailla tietämystä siitä mitä oli olla vampyyri. Sen mitä hän oli entiseltä isännältään oppinut, oli vain jatkuva jano. Tyttö ei tiennyt muuta paikkaa minne mennä kuin pimeä paikka. Siellä kaikki pimeydenolennot niin kuin vampyyrit oleskelivat. Tietenkin se oli pelottavaa, muttei Velorina muutakaan keksinyt.

Pimeässä paikassa tyttö onnekseen tapasi suopeita verisiskoja ja -veljiä. He opettivat tytön vampyyrin tavoille. Sinä aikana Velorina tutustui kunnolla eläväänmusiikkiin ja tiesi että hänellä olisi monta vuosisataa aikaa sitä opetella. Se oli mukavaa ajanvietettä ja oikein rattoisaa.
Tytön kehittyessä moni alkoi tämän taitoja kehumaan, joka johti esiintymiseen lähikapakoissa. Velorinan improvisaatiosta pidettiin todella paljon ja hiljalleen alkoi hän saada rahaakin esiintymisestään, joka kannusti tyttöä lähteä kiertämään ympäri Cryptia ansaitsemaan elantonsa. Laulaminen ja soittaminen toi merkitystä Velorinan elämään ja mielellään tämä otti itselleen tittelin minstreli.

Muuta:

- Velorinalla on piilossa kapeat tikarit molemmissa saappaissaan tiukkoja tilanteita varten.
- Tyttö osaa puhua kuin myös laulaa yleis- ja haltiakielellä. Kirjoittaminenkin molemmilla kielillä sujuu.
- Velorinalla ei ole varsinaisesti omaa asumusta missään, mutta on aina tervetullut pimeään paikaan parin ystävänsä luokse, jos siltä tuntuu.