Viesti To Helmi 25, 2016 3:07

Cole

Aksu hyväksynyt hahmon yksityisellä.

Nimi: Cole
Laji: Ihmissusi
Sukupuoli: Uros
Ikä: Noin 7-vuotias
Puolue: Puolueeton

-Kuuluu Fergus Verikuun laumaan-

Ulkonäkö: Kuva
Cole on ulkoäöltään nopeasti katsottuna aivan sudenpennun näköinen, mutta on paljon tavallisia sudenpentuja suurempi, jalat ovat pidemmät ja suuremmat tassut. Tassut eivät ole täysin kehittyneet Colella ja niistä puuttuu vielä ihmisusille tunnutettavia piirteitä, kuten pitkät raatelukynnet ja muistuttavat vielä enemmän tassuja kuin ihmismäisiä käsiä, jolla voisi tarrautua kohteeseen ja raadella hengiltä. Muina tavallisista susista pois laskettava piirteenä on Colen paljon suurempi koko, kuin olisi ikäisekseen sopiva, ja pentu onkin jo pienen lapsen kokoinen. Cole vanhenee paljon tavallisia susia hitaammin ja ikääntyy oikeastaan ihmisten mittapuussa. Saattaa vain elää kauemmin.

Ruumiinrakenteeltaan Cole on solakka ja ei-niin lihaksikas tapaus. Lihakset eivät ole vielä pennulla kehittyneet, joten pentu on hieman rupelon näköinen verrattuna aikuisiin ihmissusiin. Korvat ovat suuret jos niitä vertaa pennun päähän tai muuhun olemukseen. Takaa löytyy lyhyellä karvalla varustettu "makkara" häntä, johon turkki ei ole vielä kasvanut tuuheaksi ja pörröiseksi hännän ympärille. Turkki pennun ympärillä on pehmeä ja lämpimän tuntuinen, mutta siihen ei ole vielä kehittynyt kunnollista aikuisten ihmissusien lämmintä pohjakarvaa joka suojaisi kylmältä pakkasilta talvella. Cole onkin talvella herkempi kovilla pakkasilla palelemaan kuin aikuiset ja vaatii vielä paikan johon pääsee tarpeen tullen lämmittelemään jos tarve on.
Turkkinsa väritykseltään Cole on ihmissusille hyvin eksoottinen väritys, sillä Cole on läpeensä valkoinen. Ainostaan kuonon päässä on hieman mustaa väriä ja hännän päässä. Silmät ovat väriltään kullan keltaiset susille tyypillisesti mustilla reunuksilla. Korvat ovat pystyt ja arpia Colessa ei ole. Ei ainakaan sellaisia mitkä näkyisivät valkoisen turkin alta.

Ihmisenä Cole on kuin kuka tahansa 7-vuotias lapsi ruumiinrakenteeltaan. Poika on solakka ja hieman lihaksikas, jossa ei paljoa rasvaa näy pojan ympärillä. Kasvot ovat terveen pyöreät ja solakat. Tässä muodossa saattaa kuitenkin nähdä haaleat arvet lapsen entisestä elämästä häkkieläimenä, jota on enimmäkseen selässä tai kyljissä hopealla lyömisestä.
Hiukset, kuten susi muodossaan, ovat täysin valkoiset ja miten sattujaan pojan päässä yltäen pisimmillään pojan harteille asti. Eikä niitä aina ole järin huollettu. Silmät tässäkin muodossa ovat kullan keltaiset mustilla reunuksilla, jotka saattavat tehdä Colesta hieman pelottavan näköisen joillekin.

Vaatteina Cole pitää löysää tylsän siniharmaan väristä pitkähihaista ja jalasta löytyy nahkasta tehdyt ruskeat, useammasta paikkaa korjatut, housut jotka ovat hieman rekaleiset punteista. Jalassaan Cole pitää, toisinaan, nahkasta tehtyjä kenkiä mutta todellisuudessa lapsi viihtyy enemmän paljas jaloin ja juoksee mielummin näin pitkin metsiä kuin pitäisi kenkiä jalassaan. Ainoastaan jos on pakko.
Tämän kaiken päällä on ruskea sävyinen nahkasta tehty takki, josta löytyy karvareunukset kaulaaukosta lämmittämässä kaulan seutua, myös hihoista on turkkia. Takista löytyy yksi kappale taskuja toisen puuttuessa ja paikattu ensihätään kankaan palalla.


Luonne:
Cole on opetettu elämään pelossa ja tottelemaan kaikkea mitä sille sanotaan, joka on tehnyt ajan kanssa niin iloisesta ja reippaasta pennun alusta hyvin sisäänpäin kääntyneen ja pelokkaan lähes kaikkea ja kaikkia kohtaan. Cole ei uskalla astua ketään vastaan ja tuntuu pelkäävän kaikkea sille vierasta. Mutta pentu on myös hyvin utelias ja alkanut rohkaistumaan kiitos uuden laumansa, jonka suojissa pentu nyt on. Ferguksen lauma onkin tällä hetkellä Colen ainoa turva ja johon pentu luottaa täysin ja uskaltaa jo olla laumansa seurassa oma itsensä. Iloinen ja leikkisä lapsi, jolta seikkailun halua löytyy, sekä sitä virtaa leikkeihin tuntuu olevan loputtomasti.
Mitä Colen uteliaisuuteen tulee on Cole uskallias seikkailija, joka välillä "unohtaa" totella johtajansa/isänsä määräyksiä pysyä kotikonnuilla ettei mitään sattuisi. Joten ei ole mikään suuri yllätys että vilkas ja utelias pentu löytyy välillä harhailemasta pitkin metsiä kauempaa mitä pitäisi olla. Cole nauttii metsässä liikkumisesta ja tykkää tutkia uusia paikkoja ja alueita, eikä takaisin palaaminen ole ongelma kuin vain seuraa omaa hajujälkeä takaisin kotiin. Kaupungeista ja kylistä Cole kuitenkin pysyy visusti kaukana menneisyytensä tähden, vaikka sellaiseen törmäisikin seikkailullaan. Sinne pentua ei saisi pakottamallakaan omatahtoisesti.
Mitä taas tulee uusiin tuttavuuksiin, Cole pelkää jokaista vastaan tulevaa se on varmaa. Ihmissusia kohtaan pentu on kuitenkin huomattavasti avonaisempi ja osaa ottaa lajitoverinsa reippaammin ja ystävällisemmin vastaan. Muita otuksia tai haltoita kohtaan Cole on varautunut ja varovainen, mutta kuitenkin osoittaa uteliaisuuttaan eri lajeja kohtaan jäämällä seuraamaan sivummalle jos et osoita hyökkääväsyyttä tai uhkaa Colelle. Ja jos vielä tästä saat pennun luottamusta lisää, vaikka muutamalla makkaran palalla, voi Cole uskaltautua lähemmäksi ja jopa osoittaa ystävällisyyttään ja pyytää kanssaan leikkimään. Ihmisiä kohtaan Cole on menneisyytensä takia suoranainen pelkuri ja kääntyy hyvin äkkiä ympäri jos huomaa ihmisen, eikä jää tekemään tuttavuutta näihin.

Colen menneisyys ei ole helpommasta päästä ja se on jättänyt lapseen jälkensä muullakin kuin pelokkaalla käytöksellä vieraita kohtaan. Cole ei nimittäin osaa käsitellä tunteitaan, etenkään niitä negatiivisia joita lapsi on opetettu pitämään kurissa väkivallan voimin. Vuosia piilossa pidetyt tunteet ovat alkaneet Colen rohkaisun myötä tulemaan enemmän ulos ja kun ne tulevat ei Cole välttämättä osaa ajatella tekojaan tai niiden seurauksia muille tai itselleen. Se vain tulee ja on sillä hetkellä ohi, josta tekee vielä pahemman se ettei Cole osaa puhua. Hän ei voi tuoda muiden tavoin sanoilla tunteitaan esille, joten yleensä hetkellisen raivon kohteeksi joutuvat lähistön tavarat tai joskus lauman jäsenet kun lapsi ei osaa tuoda itseään esille sanoin. Raivokohtauksen jälkeen Cole yleensä siirtyykin itsekseen jonnekin ja tulee pyytämään myöhemmin anteeksi, tai sitten pyytää samantien anteeksi. Tarkoituksella Cole ei kuitenkaan koskaan ketään vahingoita.
Täydenkuun aikaan tilanne on kuitenkin aivan toinen, silloin Cole menettää täysin itsensä ja muuttuu lajitovereidensa tavoin verta haluavaksi pedoksi. Cole on vain sen verran nuori vielä että ei hallitse aikuisten tavalla käytöstään täydenkuun aikaan vaan käy periaatteessa aivan minkätahansa liikkuvan päälle, oli se elollinen tai ei. Vaikka Cole muuttuu täydenkuun aikaan verenhimoiseksi sudeksi on sillä omat heikkoutensa ja jonkin ihme syyn takia menettää susimuotonsa jos menettää tajuntansa tai heikkenee liiaksi. Agresiisuus ja verenhimo kuitenkin jäävät yhä täydenkuun vaikutuksesta ihmisenäkin esille. Tämäkin tosin saattaa johtua Colen nuoresta iästä ja siitä ettei pentu vielä hallitse täysin ihmis- ja susimuotonsa muutoksia.


Menneisyys:
Colen menneisyys alkoi isänsä ja äidin kanssa, joista kummatkin olivat ihmissusia, ja muutaman sisaruksen kanssa. Ensinmäiset kuukautensa Cole saikin viettää perheensä kanssa, kunnes saapuivat metsästäjät aseineen. Se oli metsästäjille aivan tavallinen ihmissusi kannan vähentämis reissu. Etenkin kun metsästäjät olivat saanneet vihiä ihmissusi parista lähellä kylää.
Colelle se oli yhtä kauhua kun kun vanhemmat yrittivät puolustaa lapsiaan kaikin mahdollisin keinoin suurta ylivoimaa vastaan, kunnes lopulta yksitellen kumpikin kaatui maahan kylmänä kuin kivi seivästettynä ja lukuisissa haavoissa verta vuotavina. Cole oli sisarustensa kanssa "piilossa" läheisessä pusikossa, josta metsästäjien ei ollut kovinkaan vaikea pentuja löytää. Yksitellen pennut tapettiin, kunnes metsästäjien huomio kiinnittyi valkoiseen pentuun. Harvinainen väritys säästi Colen hengen sinä iltana kun muutaman kuukauden ikäinen pentu päätyi kuonokoppa kuonossa metsästäjien kainaloon ja sitä kautta häkkiin kasvamaan. Metsästäjien suunnitelmissa oli kasvattaa valkoinen ihmissusi vain rahatus mielessä turkikseksi tai jonkin överiään aatelisen kotia koristamaan täytettynä. Joten Cole pidettiin kunnossa ja hyvin voivana. Erityisesti turkin kunnosta miehet pitivät hyvää huolta ja kalastelivat jo sopivia asiakkaita itselleen Colen kasvaessa, jotka olisivat kiinnostuneita ja valmiita maksamaan valkoisesta pedosta.
Colelle puolestaan opetettiin pelolla ja puisella kepillä pentua käyttäytymään haluamallaan tavalla. Kuten istumaan käskystä, odottamaan ruokaansa ja jopa kävelemään ketjun päässä kiltisti kun olisi aika ulkoiluttaa. Silloin tällöin kun Cole pääsi ulos, halusivat miehet silloinkin tienata pienellä sudella rahaa ja antoivat paikallisten lasten silittää pientä karvapalloa maksua vastaan. Colella oli silloin tiukka kuonokoppa kuonossa, jotta pieni ihmissusi ei pääsisi tartuttamaan tautiaan lapsiin. Colelle koko rapsuttamis välikohtaus oli kauhistus kun joka puolella oli lapsia, jotka haluisvat pieneen suteen koskea ja päästä silittämään. Mutta jos susi liikkuisi, saisi se kepistä välittömästi, joten Cole joutui istumaan kiltisti peloissaan koko sen ajan kunnes oli aika palata kotiin. Syömään ja nukkumaan.
Colen elämä oli tälläistä suurimman osan ajasta metsästäjien hoitaessa nuorta sutta tuon kasvaessa ja samalla pitäessä pennulle tarkkaa kuria miten sopi käyttäytyä ja miten ei. Ettei pääsisi puremaan ketään vahingoskaan.

Kului vuosia kun Colen epäonninen elämä sai käännekohdan eräänä yönä. Cole oli kuullut yöllä ulkoa susia ja vastannut pentumaisella ulvonnallaan susien kutsuun tietämättä kuuliko kukaan edes pentua, muuta kuin viereisessä rakennuksessa olevat metsästäjät. Yksi metsästäjistä tuli mökistä hiljentämään pentua metelöinnistä ja alkoi retuuttamaan Colea kaulapannasta yhdessä kepin kanssa. Metsästäjän toimet jäivät kuitenkin lyhyeen kun taakse oli ilmestynyt täysikasvuinen harmaaturkkinen suuri uros ihmissusi, joka tappoi metsästäjän. Cole ei tietenkään ymmärtänyt lajitoveriaan heti auttajaksi vaan yritti piiloutua, josta alfa otti pennun mukaansa ja poistui yöhön pentu mukanaan vieden laumansa luokse. Se oli iloinen asia kärsineelle pennulle ja nopeasti Cole hyväksyi pelastajansa, lauman johtajan Ferguksen, isäkseen.

Kyvyt:
- Ei ole vielä.

Muuta:
- Ihmissusien tapaan herkkä hopealle ja tavalliset haavat parantuvat huomattavasti nopeammin kuin hopealla tehdyt.
- Cole ei osaa puhua, mutta osaa jonkin verran jo kirjoittaa vaikka ne kaventuvat vain yksittäisiin sanoihin ja oman nimen kertomiseen.
- Cole ei hallitse kunnolla ihmiseksi muuttumista susimuodostaan, sillä lapselle asia on vielä melko uusi ja hieman vaikean näköistä.

Suhteet peleissä:

Fergus - "Isä ja hyvä johtaja."
Lorelai (npc) - "Hieman pelottavan oloinen naaras" :o
Ace (npc) - "Mukava setä! Opettaja."
Rafe (npc) - "Leikkikaveri!!!"
Synth - "Ilkeä mies" >:
Jack - "Ilkeä mies myös!"

30.7.2016 - Koko esittely pistetty uusiksi
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu