Viesti Ti Touko 10, 2016 10:24

Dagny

Dagny

Nimi: Dagny
Ikä: Kukaan ei tiedä, mutta ulkonäöltään noin 20 vuotias.
Sukupuoli: Nainen
Rotu: Ihmisyyteen kirottu metsänhenki. Tarkemmin metsänneito, huldra. Maagit, noidat ja muut herkät saattavat tuntea/nähdä kirouksen, mutta lajin tunnistaminen kirouksen alta voi olla haastavaa jos ei ole perehtynyt erilaisiin henkiin.

Puolue: Puolueeton kaiketi, ei ymmärrä tästä mitään.
Ammatti: Piika/palvelija, tarjoilee myös isäntäperheen tavernassa
Perhe: Ei muista, että olisi ollut sellaista. Ja jos muistaisi, tietäisi että hengillä ei ole perhettä. On vain muita henkiolentoja.

Kotoisin: Jostain kaukaa pohjolasta
Asuu: Dranell on kylä hänen makuunsa, siellä sitkeä pohjolan tyttökin pärjää

Mikä hän on?
Metsänneito, Huldra, metsänneitsyt, metsänpiika, sinipiika, on yksi ja sama nimitys pohjolan hengille joka näyttäytyy metsässä kulkeville miehille henkeäsalpaavan kauniina naisena. Huldra saattoi kulkea miestä vastaan, tai mennä tanssimaan nuotiolle. Nämä henget saattoivat auttaa pulaan joutuneita, jos kokivat autettavan olevan ystävällinen ja avunannon arvoinen, muita ne saattavat houkutella mukaansa metsänpeittoon (ihminen siis katoaa metsään), tai jopa surmata. Nämä henget saattoivat myös ajaa miehen järjiltään paljastamalla selkänsä, joka on koko selkärangan mitalta ontto ja selkäpuolelta vartalo on myös läpinäkyvä. Joskus huldra saattoi rakastella ja avioituakin miehen kanssa, tällöin hän muuttuu ihmiseksi säilyttäen kauneutensa mutta huonosti kohdeltuna kuihtuu hitaasti pois. Metsänhenki voi langettaa erilaisia luonnosta lähtöisin olevia kirouksia ja toisaalta myös hyviä loitsuja, oikein kohdeltuna huldra voi esimerkiksi saada kalamiehen verkot täyteen ja metsurin puut kevyiksi kantaa. Kykenee myös katoamaan näkyvistä, ikään kuin muuttumaan aineettomaksi hengeksi ja tuulahdukseksi puiden oksilla.

Mistä nämä henget muodostuvat? Joku legenda kertoo, että nämä henget ovat vääryyttä kohdanneiden naisten henkiä, niiden joiden maalliset jäämistöt on piilotettu metsien kätköihin. Sieltä nuo olisivat nousseet metsänväen sekaan ja muuttuneet metsänneidoiksi, kostamaan pahantekijöille ja avustamaan hyviä. Ikiaikaisia henkiä nämä kuitenkin ovat, joten kukapa voisi tietää mistä ne tulevat tai syntyykö niitä uusia. Ei henget kysele sellaisia toisiltaan, sillä se on merkityksetöntä. Tuskin kukaan edes muistaa olleensa koskaan mitään muuta kuin se, mikä on sillä hetkellä.
vapaasti skandinaavista mytologiaa seuraillen kirjoitettu

Kauneus
Hän on noin 171cm pitkä nuori nainen, jossa ei näytä olevan juuri vikoja. Toisaalta hän on kuin mikä tahansa piikatyttö vaatimattomine vaatteineen ja hiuksiin sidottuine huiveineen, mutta tarkemmin katsottuna on tässä kalpea hipiäisessä naisessa jotain aivan erityistä hehkua. Kasvot ovat kapeat, poskipäät korkeat, tuoden ehkä etäisesti mieleen haltianaiset vaikka ei tuolla suippoja korvia olekaan. Kuten mainittu, iho on kalpea, ei kuitenkaan anna sairasta kuvaa vaan hyvinkin verevän ja eläväisen. Kasvoja kehystää pitkät, takapuolelle asti ulottuvat hyväkuntoiset ja kevyelle laineelle kihartuvat hiukset. Hiukset ovat väriltään vehnänvaaleat, luonnostaan siistit kulmat astetta tummempaa sävyä. Kasvojen todellinen kauneus on kaiketi taivaansinisissä silmissä, joita kehystää sopivan tuuheat vaaleahkot ripset. Huulet puolestaan näyttävät pehmeiltä ja liioittelemattomilta, ylähuulella on kaunis amorinkaari, huulet eivät kuitenkaan ole erityisen paksut. Oikein sopivat muutenkin siroihin kasvoihin. Oikeassa suupielessä näkyy myös rosoinen, vanhaa palovammaa muistuttava arpi. Nenä on pieni ja suloinen, naisellinen jos nenä nyt erityisen naisellinen koskaan saattaa olla.

Naisen siro ja pitkähkö kaula antaa ryhdikkään ja tanssijamaisen vaikutelman, tekee valmiiksi kevyen näköisestä olemuksesta vieläkin kevyemmän. Aivan kuin olisi voinut vain leijailla pois. Hartiat jatkavat naisellista linjaa, mutta olkapäissä saattaa nähdä ihon alta erottuvia lihaksia. Ruumiillinen työ on pitänyt vartalosta huolta ja nainen onkin kohtalaisen lihaksikas, hieman turhankin lihaksikas ajatellen metsänneitojen ulkonäköä. Hän on kuitenkin nyttemmin kuolevaisuuteen kirottu, joten kaiketi tuo turha lihaksikkuus ei sitten haittaa kun elämän päätarkoitus ei ole höynätä miehiä. Soma, pieni uumakin naiselta löytyy ja ehkä voisi olla kurvikkaampi jos ei olisi näin jäntevässä kunnossa. Rintansa ovat mukavan pyöreät ja sopivasti miehen kämmeneen mahtuvat, ikään kuin olisivat muotoiltu vain miehiä varten – ehkä olivatkin, kun oikeaa olemustaan ajatteli. Ihmiseksi kirottuna hänellä on toki ihan normaali ihmisen vartalo, lihaa, luita, verta ja nahkaa ihan varpaasta päähän asti. Kuitenkin vihjeenä naisen todellisesta olemuksesta on selkärankaa mukaileva pakaroiden välistä niskaan asti kulkeva, ruma ja suorastaan julman näköinen arpi. Tämä on tullut siitä, kun ihmiseksi kiroamisen jälkeen hengen ontto ja läpinäkyvä selkä kuroutui umpeen pitääkseen sisällään sinne muodostuneet sisäelimet ja muut ihmisen vartaloon kuuluvat rakenteet.

Vaatteina hänellä on luonnonläheisen värisiä, lämpimiä mekkoja, housuja ja paitoja joiden kankaat eivät ole kalliita, eikä aina mukavimpia päälläkään. Ne on kuitenkin tehty kestävyyttä ajatellen, ei niinkään mukavuutta ja miellyttävyyttä. Vaatteet ovat sopivan väljiä, jotta niissä on helppo liikkua ja neidon itse ompelemat puvut on tehty huolella ja rakkaudella, joten suurin osa kamppeista on ihan siistillä kädenjäljellä viimeisteltyjä.

Henkenä hän on hyvin samannäköinen kuin ihmisenäkin, mitä nyt se selkä puuttuu ja tilalla on ammottavaa, läpinäkyvää tyhjyyttä.

Persoonasta
Vaalea neitonen on työteliäs ja hyvä piika, se kai leimaa tämän olemusta suurimmaksi osaksi. Hänellä on myös kaikki ne ominaisuudet joita hyvä piika tarvitsee. Hän on kova tekemään töitä, koska nauttii siitä tunteesta että hänen elämällään on sillä hetkellä jonkinlainen tarkoitus ja suunnitelma. Se auttaa häntä myös unohtamaan sen, että ei tosiaankaan muista menneisyydestään mitään ja kunnon muistikuvat ovat alkaneet vasta siitä pienestä pohjolan kylästä jossain meren tuolla puolen. Sitä ennen muistaa vain hämäriä, utuisia kuvia metsästä, tuntemuksia palelevasta vartalosta. Työteliäisyyden lisäksi nainen on hyvän palvelijan ja piian tavoin nöyrä, sekä oppinut pohjolan kovassa kurissa hyvin kuuliaiseksi. Tämän vuoksi neito suorastaan pelkää huutavia ihmisiä ja käden kohottamista häntä kohden. On se myös jonkinlaista ikiaikaista varovaisuutta, mutta ehdottomasti myös pohjolan kovasta kurista opittua. Hän on myös luotettava, kun lupaa hoitavansa jonkin asian hän todellakin sen tekee. Neidon sana pitää hyvässä ja pahassa, hän on järkähtämätön kuin kallio siinä mitä lupaa. Toisaalta on myös järkähtämätön päätöksissään, niitä tosin tarvitsee tehdä vain hyvin vähän.

Kaikki, mitä nainen suustaan päästää on täysin totta ja konstailematonta. Sen kieron osan itsestään hän on unohtanut, sen mikä sai miehet huumaantumaan hengestä niin että kävelivät tuon keimailevan olennon perässä suohon. Mitään sellaista vaaraa tässä eloveenassa ei enää ole, tai ehkä siitä on vielä tiedostamaton ripaus jäljellä neidon pehmeissä, keinuvissa liikkeissä ja toisinaan viehkossa olemuksessa. Ennemmin on kuitenkin itse vaarassa joutua hyväksikäytetyksi oman hyväntahtoisuutensa vuoksi. Hän haluaa uskoa kaikista olevaisista hyvää, haluaa uskoa että kaikissa on edes ripaus jotain kaunista ja puhdasta. Antaa mielellään jokaiselle olevaiselle mahdollisuuden osoittaa se inhimillisyys itsestään.
Jos Dagnyn luottamuksen pettää, tai tämä huomaa tulleensa petetyksi jotenkin muuten, osaa hän olla kylmä ja sydämetön. Hän ei epäröisi upottaa nuolta itseään loukanneen sydämeen. Se mikä tekee naisesta hyvän, tekee hänestä myös pahan. Hän on ehdoton omassa hyvyydessään ja se sama ehdottomuus ulottuu myös muihin, mitä ei hyväksy itseltään ei hyväksy myöskään muilta. Hän on pitkävihainen ja vaikka ei kostaisikaan kokemuksiaan heti, voi sen aika tulla joskus vuosienkin päästä. Sillä koskaan Dagny ei unohda häntä itseään, tai maailmaa kohtaan tehtyä vääryyttä. Pahiksille on kuitenkin helpottavaa tietää, että nainen tuskin koskaan saa tilaisuutta toteuttaa uhkauksiaan tai suunnitelmiaan noiden päänmenoksi, sillä hänhän on täysin työllistetty isänperheensä toimesta. Pahuus vetää häntä puoleensa, ehkä oman kadotetun tosi olemuksensa vuoksi. Kenties sellaista Huldran kutsumusta hyvän ja pahan erotteluun, pahan olemattomaksi tekemiseen, ei mikään magia pysty pyyhkimään täysin pois. Kaikista suurinta vetoa hän tuntee pahoihin miehiin, yleensä toki huomaa vasta jälkikäteen näiden olleen hyväksikäyttäviä paskiaisia. Hän näkee unia, joissa kuljettaa opetuksen ansaitsevia perässään kohti mitä julmempia kohtaloita.

Olemusta totisesti leimaa sinisilmäinen hyvyys ja viattomuus, nainen onkin kuolevaisessa muodossaan koskematon ja sellaisena aikoo pysyä. Totta kai hän haaveilee rakastumisesta, josta on kuullut muiden naisten puhuvan ja jota ihmiset tuntuvat kaipaavaan. Dagny uskoo, että ei itse ole koskaan kokenut minkäänlaista rakkautta ja sen vuoksi kiintyykin voimakkaasti ihmisiin joiden kanssa on runsaasti tekemisissä.

Historiikki
Dagnyn historia on pitkä, vuosisatoja vanha. Hän on joskus ollut nainen, jonka mustasukkainen mies on polkenut elävältä suohon ja sieltä nainen on päätynyt metsänpeittoon muun metsänväen hoteisiin. Hänen ruumiinsa jäännökset ovat hävinneet jo aikoja sitten, sulhanenkin jäänyt mystisesti kaatuneen puun alle vain viikkoja vaimon katoamisen jälkeen. Alkuvaiheet ovat kuitenkin kuin unta, ei niistä voi sanoa onko sellaista tapahtunut vai ei. Henkenä ollessaan neito koki olleensa aina Huldra ja moiset hämärtyvät muistot olevaisuudesta olivat vain jotain merkityksetöntä helinää. Jotain sellaista, joka oli vapauttanut naisen hengen siihen mihin se oli luotu. Tai, ehkä hän vain on ollut olemassa aina? Kukapa tietää? Ei Dagny ainakaan itse. Metsänneidot eivät ajattele sellaisia asioita, on vain se hetki ja tuuli, miehet joiden sielua voi tarkastella tarkoilla silmillä. Kaikki muu on merkityksetöntä.

Merkittäväksi menneisyys muuttui vasta sitten, kun metsään eksynyt shamaani loitsi metsänneidon esiin ja halusi päästä tuon kauniin ja voimallisen hengen suosioon. Halusi sen vaimokseen ja omakseen. Huldra ei kuitenkaan siihen suostunut, aikoi johdatella koukkunokkaisen shamaanin suonsilmään kikattamalla ja keimailemalla. Lupailemalla olemattomia. Metsänneito oli kuitenkin erehtynyt tuon noitarumpua mukanaan kantavan miehen voimista, ne eivät loppuneet vain metsänväen esiin loitsimiseen vaan tipahtaessaan suonsilmäkkeeseen josta ei ollut enää omin voimin nousua, loi mies raivoissaan kirouksen joka sai metsänneidon olemattomuuden olevaiseksi, selän kuroutumaan kiinni ja ihon tuntemaan kylmää. Hetkeä ennen kuin suo imi Shamaanin syövereihinsä, tuo veti naisen puoleensa ja pakotti huulensa neidon suloisia huulia vasten, puhalsi kuolevaisen sielun kuolemattomaan kehoon, se poltti suupieleen merkkinsä mennessään. Samalla, kun kuolevainen sielu teki pesän kuolevaiseksi muuttuneeseen kehoon, vei se mennessään kaikki muistot ja tiedot siitä mikä hän oli ja mihin hän joskus oli pystynyt. Jätti vain tavallisen kuolevaisen, ilman menneisyyttä. Tästä nainen ei tietenkään muista mitään.

Herättyään alastomana suolta, ilman muistikuvia, tietämättä kuka hän oli tai miten oli sinne joutunut, tai missä nyt yleensäkään oli, lähti nainen ilman nimeä astelemaan kohti kuivempaa metsää. Ihmeen kaupalla, tai metsänväen näkymättömällä avustuksella, tuo pääsi turvallisesti pois suosta joka oli niellyt koukkunokan olemattomiin. Sitten tuo vehnänvaaleilla, pitkillä ja tuuheilla hiuksilla varustettu nainen oli kävellyt ja palellut, pelännyt kuolevansa – tietämättään ensimmäistä kertaa olevaisuutensa aikana. Metsä oli tuntunut turvalliselta, jopa pieni kettu oli kulkenut hänen edellään ikään kuin johdattaen naista kohti ihmisasutuksia. Näistä uudelleen syntymisen, tai kuolevaisena heräämisen ensihetkistä nainen ei enää muista kuin hämäriä ja utuisia kuvia. Kettukin esiintyy vain toisinaan unessa.

Pohjolasta kylä löytyi viimein ja neito saikin paikkansa erään vanhemman parin palvelijana, tuo puettiin ja opetettiin syömään ja juomaan. Opetettiin kaikkiin muihinkin ihmisenä olemiseen liittyviin taitoihin, velvollisuuksiin ja muihin elämän edellytyksiin. Hänet nimettiin ilkeilyn vuoksi Dagnyksi, uudeksi päiväksi sillä nuo ihmiset epäilivät neidon syntyneen sinä päivänä kun tuo löysi itsensä kylään. Niin avuton alaston pitkätukka oli ollut, puhua oli sentään osannut vaikka ei siitä mitään hyötyä ollut kun ei osannut kertoa kuka oli ja mistä tuli. Kylän henkiparantaja oli yrittänyt auttaa naisen muistia aina, kun oli oikeilta kyläläisiltä ehtinyt. Mikään ei naista kuitenkaan auttanut, eipä tietenkään sillä tuolla voimallisella, kirouksen langettaneella shamaanilla ei juuri ollut vertaisia. Ainakaan pohjolassa.

Pari vuotta meni kylässä, hän oppi tekemään ruokaa, neulomaan, tekemään niin miesten kuin naistenkin töitä ja ampumaan jousella, virittämään ansoja kuin oikeiden metsästäjien kuului. Oppi myös ihmisten suosimia hyvittely loitsuja metsänväelle, näkymättömille olennoille joiden olemassa olosta ei kukaan ollut aivan varma. Ei vaikka yksi eli ilmielävänä heidän keskuudessaan. Dagny oppi eteväksi kaikessa mitä hän teki, oli suorastaan luonnonlahjakkuus kaikessa mitä opetteli. Lopulta nainen oli paljon arvokkaampi pohjolan kylälle myytynä entä orjana, tai palvelijana ja niin tuo kylän miesten harmiksi myytiin kaukomaille kuljettavaan laivaan varsin mukavalla summalla. Laivamatka oli pitkä ja raskas, muutamat orjaksi myydyt menehtyivät ja noita heitettiin meren ikuiseen syleilyyn. Suurin osa sairastui ja kärsi loisista, sekä muista laivoille tyypillisistä ongelmista. Dagnya sairaudet, loiset ja jopa nälkäkin tuntui välttelevän. Laivan päästessä Cryptin satamaan, näytti vaalea nainen kuin olisi vasta eilen astunut laivan ruumaan. Niin voimallinen henki hänessä kenenkään tietämättä asui, vangittuna kuolevaiseen sieluun ja ruumiiseen, että sen häviävä olemassaolo sai sairaudet, loiset ja muut vitsaukset välttelemään kuolevaista kehoa.

Cryptissä hänet ostettiin nykyiseen kotikyläänsä Dranelliin, rikkaan perheen piiaksi ja palvelijaksi. Häntä kohdellaan oikein hyvin, tai niin hyvin kuin palkatonta piikatyttöä nyt kohdellaan. Talon emäntä lahjoittaa välillä hänelle kolikon, tai kaksi jotta hän voi säästää rahaa vaatekankaiden hankintaan. Dagny on kuitenkin elämäänsä tyytyväinen, sillä täällä olot ovat huomattavasti paremmat kuin tuolla pohjolassa. Vaikka neito tunteekin selittämätöntä koti-ikävää ja kaipuuta pohjolaan, viihtyy hän pohjoisessa osassa Cryptiä oikein hyvin.

Uteliaille
- Dagny on saanut nimensä näiltä pohjoisen asukeilta, jotka ottivat hänet oppeihinsa ja palvelijakseen. Nimi tarkoittaa uutta päivää ja keksittiin, koska nainen ei muista menneisyydestään mitään. Kuin olisi syntynyt sinä päivänä, kun ihmisten keskuuteen saapui
- Eläimet pitävät naisesta erityisesti ja hän kykeneekin jotenkin ”ymmärtämään” niitä, aavistaa siis jos eläimellä on jotain tarpeita jne.
- Viehättyy kaikesta uudesta ja uuden oppimisesta, oppii nopeasti
- Ei lue eikä kirjoita
- Näkee unia menneisyydestä
- Shamaanin langettaman kirouksen vuoksi sidottu kuolevaiseen vartaloon, ei myöskään muista mitään todellisesta olemuksestaan
- On normaalia ihmistä terveempi, ketterämpi, tarkempi ja nopeampi. Ei kuitenkaan erityisen huomattavasti
- On etevä ampumaan jousella ja hyvä metsästämään ansoilla, muistaa aina kiittää metsänväkeä kuten pohjolassa opetettii
Eleonora
" En ole nainen, en yhtään mitään. Kidutettu eläin häkissään. Jos lyöt vielä kerran niin minä tapan sut"
PMMP-Joku raja
Thea
"Nuuhkin tuomet. Taivutan kaulaa. Edessäsi nauran"
Scandinavian Music Group-Näin minä vihellän matkallani
Dagny
"Sinä olit ukonlintu, outolintu. Lapin tuiman tuntureilta. Kuningatar germaaninen."
Olavi Uusivirta-Ukonlintu ja Virvaliekki