Viesti Su Kesä 26, 2016 2:50

Scylla Stendahl

Nimi: Stella "Scylla" Stendahl. Kulkee nimellä Scylla, tietyissä piireissä lisänimellä "Raivotar".
Ikä: 40 vuotta, fyysisesti näyttää juurikin 30-40-vuotiaalta.
Sukupuoli: Nainen
Rotu: Vrykul. Toisinaan heitä nimitetään "Jätin äpäröiksi" kokonsa tähden - näyttävät ihmisen ja jättiläisen jälkeläisiltä.
Puolue: Puolueeton, toistaiseksi.
Ammatti: Palkkasoturi, henkivartija, palkkionmetsästä.
Suuntautuminen: Bi


Ulkonäkö:
Pärstä doodle klick
kroppa doodle klick
random flex

Jo heti ensikättelyssä voi sanoa, ettei Scylla ole mikään tavallinen hento neitokainen. Naiselta löytyy lihasta ja massaa vaikka muille jakaa. Scylla on toiminut koko elämänsä soturina ja se myös näkyy. Hän on ronski, lihaksikas ja kulmikas - täynnä arpia ja ruhjeita taisteluista, niin uusia kuin vanhoja. Mutta vaikka lihaksikas on, löytyy Scyllalta silti sen verran naisellisia muotoja, ettei tuota mieheksi ihan heti erehdy luulemaan. Pituutta tältä lihaksikkaalta kokonaisuudelta löytyy 235cm - Vrykul kun on. Scylla on kuitenkin vielä kasvava "nuori" yksilö, joten pituutta ja massaa tuolle varmasti tulee vielä lisää vuosien varrella.
Ihonväriltään Scylla on harmahtavanvalkea, hieman päivettynyt. Kovin usein Scyllan iho on myös liasta tumma ja kasvoilla, sekä olkapäissä näkyy tummia pisamia aina kesä-aikaan, kun aurinko ihoon porottaa. Kasvonsa ovat jykevät ja kulmikkaat, omaten kuitenkin sitä omanlaista naisellista särmää. Poskipäät ovat korkeat, leveät ja selvästi näkyvät, leukaluu on myös kovin kulmikas ja vahva. Leuka itsessään on pehmeänmuotoinen. Nenä on suora, hieman littana ja pysty. Huulet ovat tasapaksut ja hitusen naiselliset. Kasvoissa kulkee kaksi suurta arpea. Toinen alkaa oikealta ohimolta, kulkee poskipään yli aina nenänvarren ylitse. toinen taas lähtee leuan vasemmasta reunasta, nousten huulten yli vasemmalta puolen ja jatkuen aina poskelle asti. Korvansa ovat normaalin pyöreät, kuten ihmisillä yleensä.
Scyllan silmät ovat eriparia. Jo pienenä hänestä uumoiltiin maagia tämän ominaisuuden tähden, mutta niin ei kuitenkaan käynyt. Scyllan vasen silmä on tylsän tummanruskea, lähes musta. Oikea silmä taas on jäänsininen ja näyttää huomattavasti tarkemmalta ja julmemmalta, mitä tummempi silmä. Muodoltaan Scyllan silmät ovat kapeat ja levolliset, kulmakarvansa ovat paksut ja mustat.
Kasvoja kehystää tummanruskeanharmaat hiukset, jotka mitaltaan ovat vaihtelevat. Hiukset ovat paksut ja karkeat, yleensä kovin sotkuiset ja kaksihaaraiset - joskus jopa tamppaantuneet rastamaiseksi sotkuksi. Hiuksensa Scylla pitää aina ponihännällä tai nutturalla tai letillä. Kiinni, ylipäätään. Vapaana ollessaan hiukset yltävät naisen alaselkään asti.
Kokonaisuudessaan Raivotar on kovin usein sottainen ja huolittelematon, näkee jo kaukaa, ettei Scylla kovin usein peseydy ja saippua saattaa olla ennenkuulumaton asia jätille.

Vaatetuksessaan Scylla suosii yksinkertaisia värejä ja kankaita. Yleensä tuolla onkin yllään tummat kangashousut ja tummanruskea tai harmaa tunikka. Kaiken lisäksi vaatetusta koristaa kaiken maailman taljat ja nahat, selässään Scylla kantaa pitkää karhuntaljaviittaa. Nainen kuitenkin pukeutuu lähinnä sään mukaan, vaikka edes talvisin hänen ei tarvitse paljoa pitää yllään, kiitos vrykul veren. Häneltä löytyy kuitenkin muutama koreampi asu "virallisia" tapaamisia varten. Tällöin Scylla vetää ylleen jotain sinistä, koristellen kokonaisuuden kultaisilla koruilla ja ketjuilla, sekä ensiluokkaisilla eläimennahoilla. Mekkoja hän ei kuitenkaan käytä, lähinnä siksi, ettei usko näyttävänsä hyvältä saatikka edustavalta sellainen kolttu päällään. Ei hänellä ole mitään mekkoja vastaan ja pitäisi kyllä mielellään mielekästä mekkoa yllä, jos sellainen vastaan joskus tulisi. Kuitenkin, mekot ovat kovin epäkäytännöllisiä kun kyseessä on taistelu, joten senkin suhteen Scylla välttelee mekkojen pitämistä, ellei virallinen tilaisuus ole kyseessä.

Taistelun tullen pukee Skylla ylleen haarniskansa. Haarniska koostuu rintapanssarista, jonka taka-osa suojaa selkää. Vyö on paksua nahkaa ja "vyönsolki" on todella suuri, pyöreä ja koristeellinen panssari, joka peittää tehokkaasti naisen vatsan ja lantionseudun. Käsivarsia suojaa ranteista kyynärpäähän ylätävä panssarin pala ja päästä löytyy sarvellinen kypärä. Sarvet muistuttavat muodoltaan pässinsarvia, mutta ovat todellisuudessa lohikäärmeen sarvet.
Mitään "kokonaista" haarniskaa Skyllalla ei ole, vain haarniskan paloja, jotka suojaavat herkimmät ja helpoimmat alueet ja sekin kokonaisuus saattaa vaihdella tarpeen tullen. Toisinaan Raivotar on päästä varpaisiin haarniskoitu paksulla pohjoisen haarniskalla, toisinaan tuolla on vain jotain kevyttä yllään.


Aseet ja taistelutyyli

Aseinaan Scyllalla on Kaksi pitkää miekkaa, sekä kilpi. Tarpeen tullen Scylla vaihtelee taistelutyyliä hyökkäävästä suojelevaksi. Hänen miekkansa ovat pituudeltaan 170 cm, toimivat niin viilto kuin pistoaseina. Kilpensä puolestaan on raskas, teräksinen ja yksinkertainen. Sen halkaisija on 150cm ja sen keskellä on pistinpiikki, jolla haavoittaa vihollisia myös kilven avulla.
Tarpeen tullen Scylla osaa kyllä käyttää muitakin lähitaistelu aseita - etäaseita ei niinkään. Ja jos tiukka paikka on, kelpaa Scyllalle aseeksi mikä tahansa, mitä käteensä saa.

Taistelutyylinsä on yksinkertainen: Päälle vaikka väkisin. Scylla ei pysy puolustuskannalla, ellei ole pakko suojella jotakuta. Valtava ja vahva nainen pyrkii aina päälle ja tulee vaikka väkisin lähietäisyydelle, sillä lähitaistelussa hän pärjää. Scylla ei pelkää käyttää voimaansa ja kokoansa hyväksi taistelussa, eikä todellakaan anna vastustajalle hengähdystaukoja - nainen on myös säälimättömän brutaali, käyttäen kaikki keinot hyväkseen. Scylla on todella kestävä ja voimakas, Raivotar jaksaa riehua uskomattoman pitkään hengästyen vain hiukan. Rajansa hänellä kuitenkin on ja varsinkin jos "berserk" Tilaansa lipuu taistelun edetessä pidemmälle, kuluttaa Scylla energiaansa vaarallisen nopeasti. Lienee myös sanomatta selvää, ettei Scylla oli kovin notkea saatikka nopea tapaus. Valtava nainen pääsee vauhtiin nopeasti, mutta kun vauhdin saavuttaa, on tuo kuin höyryjuna, jyräten kaiken alleen.
Hän on omistanut elämänsä taistelulle ja se on ainoa asia mitä hän osaa kunnolla ja se myös näkyy. Hän on päättäväinen ja määrätietoinen taistelussa, vaikka ei sen pahemmin osaa taktikoida. Hän vain menee ja tilanne edetköön omalla tavallaan - hän on kuitenkin nähnyt aikalailla kaiken jo taisteluissa, joten häntä on kovin vaikea yllättää. Scylla ei myöskään lopeta taistelua, ennen kuin vastapuoli on joko kuollut tai ääneen kunnolla myöntää hävinneensä ja anoo armoa. Armoa hän osaa antaa, jahka voittonsa on varmistanut. Ei hän tapa huvikseen, vaikka nauttiikin taisteluista ja yhteenotoista.


Luonne:
Scylla on harvinaisen räväkkä ja äänekäs nainen, joka suorastaan pursuaa elämäniloa. Vauhdikas ja vaarallinen elämäntapa ei jätä aikaa turhille murheille ja pohdinnoille. Scyllaa harvoin näkee surullisena tai maassa päin, tuon katsoen elämää positiivisen realistisesti - joskus paska osuu tuulettimeen, mutta silloin kannattaa mennä pois tuulen tieltä. Naisella tuntuu riittävän energiaa aamusta iltaan ja lepäämiselle ei ole aikaa. On niin paljon koettavaa ja nähtävää, joka nurkan takana on uusi taistelu tai uusi aarre löydettävänä. Scylla tuntuukin olevan aina menossa ja tuota on todella vaikea saada pysymään aloillaan hetkeäkään - ellei sitten istuta naista kapakan tiskille ja tarjoa juoman jos toisenkin.
Vrykulilta löytyy voimaa vaikka muille jakaa ja siitä Scylla tuntuu muistuttavan kaikkia vähän väliä. Häntä on todella vaikea pelotella tai uhkailla, naisen lähinnä vain nauraen jos joku hänelle uhkauksia alkaa latelemaan. Nauru onkin Scyllan yksi "tuotemerkki", naisen röhöttäen ja hihittäen vähän väliä. Joskus jopa kesken taistelun, kun veri lentää ja päitä putoilee. Tästä voisikin päätellä eukon olevan läpihullu mielipuoli, mutta näin ei kuitenkaan ole.

Scylla nauttii taisteluista ja voimien mittelemisestä, koska se on ainoa asia, missä hän on hyvä. Soturinaista ei ole älyllä siunattu, maalaisjärki onkin se millä hän on tähän asti aina pärjännyt. Yksinkertaisuudestaan johtuen Scylla osaakin nauttia elämästä helpommin, kun ei suotta rasita päätään huomisen tai menneen murheilla tai pohdi syntejä syviä. Hän menee, muut väistää tai valmistautuvat yhteenottoon. Tämän takia Scyllan kanssa on myös kovin vaikea käydä keskusteluja tai järkeillä. Sikäli mikäli haluaa saada pointtinsa perille naisen paksuun kalloon, on parempi osata puhua yksinkertaisesti ja napakasti. Hienot ja pitkät puheet hopeakieliltä menevät yli järkälemäisen naisen pään. Lisäksi Scylla turhautuu todella helposti, jos jotain asiaa ei ymmärrä tai jokin ei mene hänelle jakeluun ja siitä jankataan ja sen myötä laulavat sitten nyrkit. Hän tiedostaa olevansa hieman tyhmä ja ei niin sivistynyt, mitä "täysijärkiseltä" humanoidilta saattaisi olettaa, mutta ei hän sitä häpeile varsinaisesti. Sen minkä hän häviää älyssä, korvaa hän voimassa.
Vaikka pitääkin järjettömästä väkivallasta ja mielellään vertailee saavutuksia ja urotekoja muiden kanssa, on Scyllalla silti moraalinsa. Hän ei tapa huvikseen, vain pakon edestä - tai jos palkkaa saa. Lapsia tai puolustuskyvyttömiä henkilöitä eukko ei suostu tappamaan ja jos joku hänelle sellaista edes ehdottaisi, löytäisi ehdottaja itse päänsä seipään päästä. Scylla ei myöskään nauti kiduttamisesta tai kuoleman pitkittämisestä, kerrasta poikki jos hän saa päättää. Hän osaa arvostaa vastustajia, jotka antavat kunnon taistelun ennen kuolemaa ja suo mielellään noille soturin kuoleman ja katsoo, että ruumiit poltetaan - mikäli vain aikaa on - eikä jätetä haaskaeläimille ruuaksi.
Scylla ei myöskään tunnu pelkäävän pahemmin mitään lihallista. Mutta kun puheeksi tulee aaveet ja henkiolennot, nousee ronskin naisen iho kananlihalle. Raivotar pelkää lähes kuollakseen aaveita ja sen kaltaisia olentoja. Siinä missä hän saattaisi hypätä suoraan lohikäärmeen kitaan nauraen, on Scylla alta aikayksikön juoksemassa kauemmas jos aave eteen sattuisi. Hän ei halua ajatella, että aaveita olisi ja että joku voisi kuolemansa jälkeen vielä elää maan päällä - se avaa liian monta mahdollisuutta kostoon kaikilta kaatuneilta vihollisilta. Tämä pelko on myös yksi syy siihen, miksi Scylla katsoo vihollisensa liekkeihin tuhkattavaksi, koittaen varmistaa tällä tavoin, että henki saa levon ja sielulla ei ole mitään syytä jäädä maan päälle vaeltamaan.

Ystävien seurassa Scylla on harvinaisen rempseä ja avoin. Hänellä ei ole salaisuuksia ja jakaakin mielellään tarinoita ja faktoja itsestään jopa tuntemattomillekin, jos sopiva hetki vain tulee vastaan. Puheliaisuudestaan huolimatta Scylla on harvinaisen huono kuuntelemaan. Hänen pitää itse päästä ääneen vähän väliä, jotta hän jaksaa pysyä keskustelussa pidempään. Kuitenkin, jos joku hänelle läheinen oikeasti haluaisi avautua ja kertoa murheistaan, kyllä Scylla yrittäisi parhaansa mukaan kuunnella, omalla oudolla tavallaan. Lohduttamisessakin hän on huono, koska ei vain löydä sanoja joilla ketään lohduttaa. Yleensä Scylla vain tarjoaakin olan jota vasten itkeä ja taputuksen selälle, lupaillen että kyllä se siitä. Hän on kuitenkin valmis tekemään kaiken ystäviensä puolesta, joten jos joku edes kehtaa rumasti katsoa hänelle rakkaita henkilöitä, saa Scyllan niskaansa alta aikayksikön. Raivotar on myös harvinaisen suorasanainen ja tuppaa jopa haastamaan riitaa tahallaan, silloin kun haluaa voimia mitellä. Aina kun tulee tilaisuus nyrkkitappeluun, on Scylla paikalla nyrkit pystyssä heti ensimmäisenä jonossa - ja yleensä viimeisenä pystyssä.
Scylla on johtajatyyppi. Hän tykkää olla äänessä, komentaa ja neuvoa, vaikka ehkä joskus itse sattuu olemaan se, joka neuvoa kaipaisi. Johtajana Scylla on varma ja vakaa, pitää huolen omistaan ja katsoo, ettei ketään jätetä jälkeen, vaikka kansansa kulttuuriin kuuluukin hylätä "heikot ja sairaat". Scyllasta ei siihen ole, ehkä kyseessä on jokin pieni äidillinen vietti, mutta siihen Scyllan "naiselliset" puolet jäävätkin. Häntä ei koskaan saisi asettumaan aloilleen ja perustamaan perhettä - sen Scylla päätti jo päivänä jona aseeseen tarttui ensimmäisen kerran. Hän ei muutenkaan välitä miehistä, jotka lepertelemään lähtevät - Mikäli mies haluaisi Scyllan mielenkiinnon saada puoleensa romanttisessa mielessä, täytyisi tuon ensin voittaa Raivotar kaksintaistelussa. Scylla ei todellakaan tyydy miesten kohdalla kehenkään itseään vähäisempään - tai niin ainakin on asennoitunut uskomaan - pitäähän miehen olla perheessä se, joka vaimoa ja lapsia suojelee! Ei toisin päin.
Miehet eivät siis varsinaisesti Scyllaa kiinnosta, mutta kun kyseeseen tulee naiset, on toinen ääni kellossa. Raivotar suorastaan jumaloi pieniä ja siron nättejä naisia. Vaikka hän haluaisikin kannustaa jokaista neitokaista ottamaan aseen käteen ja lähtemään samalle linjalle mitä itse, ei hän silti pilkkaa tai väheksy naisia jotka toisen tien itselleen ovat valinneet. Hän ei voi sietää miehiä, jotka sortavat tai kaltoin kohtelevat naisia ja jos Scylla ikinä tällaisen tapahtuman todistaisi, olisi Raivotar itse pistämässä miehen ojennukseen. Sama pätee toki toisinpäin, jos joku ronskimpi neito heiveröisempää miestä kurmuuttaa ilman syytä, puuttuu Scylla asiaan. Hänellä on tarve auttaa heikompia, aina jos paikalla sattuu olemaan, vaikka itse siitä ei mitenkään hyötyisi. Kiitos on jo vaivan arvoinen.
Välillä Scylla myös tuntee tarvetta läheisyyteen, mutta piilottaa sen todella hyvin. Syvällä sisimmissään Scylla ehkä on jonkin asteen romantikko joka kaipaa vain läheisiä hetkiä jonkun kanssa, mutta se puoli hänestä ei lähes koskaan pääse pintaan. Hän ei osaa käsitellä sellaisia tunteita itsessään, joten yleensä Raivotar vain kätkee moiset syvälle sisälleen ja pitää yllä rempseänystävällistä ulkokuortaan, joka nauraa romantiikalle ja vähättelee moisen tarvetta.
Raivotar on myös harvinaisen sottainen tapaus. Tuolla ei niinkään ole pöytätapoja saatikka henkilökohtainen hygienia ei tunnu olevan kovinkaan korkealla tämän naisen tärkeysjärjestyksessä. Myös Siveys on jotain, mitä barbaarinainen ei ymmärrä täysin. Tästä johtuen Scylla saattaakin toisinaan vetää ilman paitaa, mikäli liian kuuma tulee. Hän ymmärtää, että joissain seuroissa on pakko peittää kroppaa ja sen johdosta osaakin tarpeen tullen pistää itsensä edustuskuntoon, mutta kun omalla porukalla ollaan ei Scylla välitä näkeekö joku hänen karvaisen kehonsa alasti vai ei.


Menneisyys:
Stella syntyi ensimmäisenä lapsena Vrykul perheeseen kaukana pohjoisessa. Hän oli toivottu lapsi ja saikin lapsena paljon rakkautta ja huomiota. Äitinsä Mona olisi halunnut tyttärestä vaatturin, kuten itsekin oli, mutta näin ei koskaan tullut käymään. Nuorena Stella yritti kyllä vaatturin töihin opetella, mutta ei siitä mitään tullut. Tyttö oli liian levoton ja turhautui aivan liian helposti, kun työt eivät sujuneetkaan hänen suunnitelmansa mukaan. Jo nuorena Stella seuraili kovinkin kärkkäästi, kuinka muutaman vuoden nuorempi pikkuveljensä Stenwald opetteli soturiksi isänsä - Joutenhamin - johdolla. Eräänä päivänä Stella sitten päätti heittää vaatturin vehkeet nurkkaan ja mennä isänsä ja veljensä mukaan harjoittelemaan. Joutenhamilla ei ollut mitään tätä suunnitelmaa vastaan, soturi-isän opettaen tyttärelleen enemmän kuin mielellään taistelun salat.
Yhdessä Stenwaldin kanssa Stella keskittyi koulutukseen ja taisteluihin, sisarusparista tullen klaanin uusin sankarikaksikko. Totta kai heidän oli todistettava taitonsa ja arvonsa, kun täysi-ikäisyyden saavuttivat. Näin ollen kun aika koitti, sisaruskaksikko lähti taivaltamaan läheisille vuorille, tehtävänään kaataa siellä liikkunut lohikäärme. Mona oli tietenkin tätä tehtävää vastaan, mutta ei itkevästä äidistä ollut pidättelemään härkäpäistä sisaruskaksikkoa, jotka innolla lähtivät matkaan. Taivallettuaan vajaan viikon, saapuivat he vuorelle. Etsintä alkoi, eikä siinä kauaa mennyt, kun kaksikko lohikäärmeen löysi - ei ollut tietenkään varmaa, oliko tämä juurikin se lisko, mikä heidän oli määrä tappaa, mutta lisko mikä lisko! Yhteenotto alkoi, Stellan toimien houkuttimena ja ottaen iskuja, siinä missä Stenwald puolestaan koitti pedon selkään alati. Se oli pitkä ja uuvuttava taistelu, mutta lopulta kaksikko sai kuin saikin lohikäärmeen alas ja katkaisi tuolta pään. Taistelun yhteydessä Stenvwald oli ottanut suuria palovammoja kehoonsa, siinä missä Stellan keho oli yhtälailla tulesta punoittava ja täynnä haavoja pedon kynsistä ja hampaista. Matka takaisin klaanin luo olikin sitten vaikeampi, haavoittuneen kaksikon kantaen vuorotellen valtavaa pedon päätä. He kuitenkin selvisivät ja saivat sen sankarivastaanoton, mitä olivat odottaneet.
Arki jatkui, kaksikon todistettua itsensä soturien arvoiseksi. Yhä useammin he pääsivät mukaan soturien retkille lähiseuduille, kunnes koitti aika lähteä pidemmälle reissulle. Joutenham pisti pystyyn kymmenen hengen ryhmän, joiden oli määrä lähteä laivalla seilaamaan lähimantereille - ryöstöretkille. "Tutkimusretkiksihän" niitä kutsuttiin, mutta todellisuudessa he aikoivat mennä ryöstelemään lähikyliä. Stenwald ja Stella lähtivät matkaan myöskin, Stellan ollen ainoa nainen tässä ryhmässä. Ja se myös näkyi, vähän väliä joku oli iskemässä retkenjohtajan tytärtä, Stellan kyllä tehden selväksi, että ei ollut tällä retkellä etsimässä miestä itselleen. Merimatka kesti muutaman päivän, kunnes he saapuivat läheiselle mantereelle ja lähtivät ryöväämään rannantuntumassa ollutta kylää. Stella oli täysillä mukana tässä tempauksessa, kunnes näki mitä klaaninsa miehet tekivät. Sen sijaan että he olisivat taistelleet suuria sotureita vastaan ja voittaneet kunniallisesti, teurastivat he viattomia ja pakoon juoksevia kansalaisia - kaiken lisäksi huomattavasti pienempiä, mitä he - kuin mitäkin uhrilahjoja jumalille. Naisia raiskattiin ja lapsia tapettiin kehtoihin. Stella tiesi, että soturin elämä oli julmaa ja rankkaa, mutta tämä oli tarpeetonta.

Mutta, ei Stellalla ollut sanavaltaa asian suhteen. Rikkaudet kahmittiin mukaan kuten myös kaikki hyötytavara ja ryöstöretkeläiset palasivat takaisin omaan kylään. Kotona Stella kertoi tapahtuneista äidilleen, joka vain kohautti olkiaan ja totesi että "sellaista se soturin elämä on". Stellalla kesti pitkä tovi sulatella asiaa. Vaikka oli täysin vastaan sitä, mitä ryöstöretkillä tapahtui, osallistui hän silti niihin aina, kun isänsä niitä järjesti. Siinä kuluikin muutama vuosi edes takaisin purjehtien ja naapurikyliin kauhua kylväen, kunnes vastaan tuli se suuri myrsky. Aallokko oli liikaa kokeneille merenkävijöille ja he ajautuivat karille. Siinä sai moni surmansa, yksi kuolleista oli Stellan ja Stenwaldin isä, Joutenham. Selvinneet rantautuivat läheiselle rannalle ja odottivat seuraavaan aamuun, jolloin oli aika päättää miten tilanteessa edettäisiin.
Silloin Stella astui eteen ja totesi, ettei aikoisi palata kotiin. Hän lähtisi etsimään seikkailuja ja toteuttamaan itseään tavalla jota halusi. Hän ei halunnut jatkaa näin, eikä aikonut enää katsella kuinka ystävänsä viattomia satuttivat ja turmelivat. Nainen totesi, että ne, jotka halusivat lähteä matkaan voisivat tulla - mutta noiden oli toteltava Stellaa ja jos he tekivät jotain, mistä nainen ei pitänyt, vetäisi Stella heiltä niskat nurin.

Kuten arvata saattoi, kovin moni ei lähtenyt Stellan matkaan. Stenwald kuitenkin lähti ja pari muuta nuorempaa soturia. He poistuivat omille teilleen ja tekivät suunnitelman. He hankkisivat itselleen uuden laivan, jolla seilata uusiin seikkailuihin ja he alkaisivat toimimaan palkkasotureina. Ei enää ryöstelyä ja raiskailuja.
Siinä kesti tovi, että he saivat hankittua tarvittavat varat uuteen kunnon laivaan. Vuosien kuluessa he saivat kuitenkin kerättyä varoja ja rahkeita, jolla viimein teettää laivanveistäjällä kunnollinen paatti itselleen. Siinä vuosien varrella heidän joukkonsa myös kasvoi, mukaan lähti jos jonkinmoista soturia ja avustajaa, joukon lopulta kasvaen viisitoistahenkiseksi.
Elämä oli koulinut ja jättänyt jäljet Vrykul sisaruksiin, mutta kyllä se elämä vielä jaksoi hymyilläkin heille. Laivan he saivat, komean ja upean, joka käytiin nimeämään Stellan mukaan Raivottareksi. Viimein kunnon seikkailut kävivät alkamaan, kumman monipuolisen soturijoukon lähtiessä seilaamaan pitkin merta. Matkalla he rantautuivat satamaan jos toiseenkin, mantereella toimien palkkasotureina ja muina, kunhan vain valuuttaa tai muita hyödykkeitä saivat ennen kuin merimatkaa lähtivät jälleen taittamaan. Matkojen myötä myös Stella kävi vaihtamaan nimensä Scyllaksi, kuultuaan tuon olevan jonkin hirveän hirviön nimi etelässä päin. Ehkä se nimi herättäisi kauhua myös etelässä, ken tiesi?

Vuosia Sisarukset ovat ryhmänsä kanssa seilailleet ympäriinsä, nyt viimein saapuen Cryptin satamaan ja kaaosta kylvämään palveluillaan...


Taidot:

- Puhuu ja ymmärtää kansansa kieltä ja yleiskieltä. Ei kuitenkaan osaa lukea muuta kuin kansansa kieltä, heidän kirjoitusten ollen enemmän riimukirjoituksen kaltaista, mitä aakkosia. Kuitenkin, lukeminen jopa oman kansan kielellä on hankalaa, sillä Scyllalla on huono lähinäkö. Huono lähinäkö ei kuitenkaan haittaa taisteluita, vain lukemista ja pikkutarkan työn tekemistä.
- Osaa parsia vaatteita ja korjata haarniskoita, sekä aseita.
- Kykenee myös jotenkuten muokkaamaan vaatteita omaan mittaansa sopivaksi ja tarpeen tullen itse kyhäilemään jotain päälle pantavaa, käytännöllistä vaatetta - hänen mittaisille naisille kun harvoin löytyy sopivia kuteita ihan joka nurkalta.
- Kykenee menemään "bersek" tilaan, jossa ei tunne kipua. Tällöin Scylla lyö ja hyökkää täysillä, armotta, jopa Vrykulille uskomattomalla voimalla. Berserk tilassa Scylla ei kuitenkaan tajua omia rajojaan ja saattaa ottaa osumaa liiankin paljon. Sikäli mikäli joku ei ole katsomassa Raivottaren perään kun tuo "berserkkaa", saattaa Scylla hyvinkin kuolla lopulta uupumukseen ja mahdollisiin vammoihinsa.
- Erittäin pätevä ensiavussa - vaikka keinonsa saattavatkin olla rujot. Scylla osaa ommella suuria haavoja umpeen - tai polttaa tarpeen tullen - ja katsoa, että murtuneet luut saadaan siteeseen ja tukeen paranemaan. Hän myös tuntee parantavat yrtit ja rohdot, vaikkei itse osaa moisia valmistaa.
- Ihmistä suurempi vastustuskyky ja on osin immuuni myrkyille ja "fyysisesti siirtyville kirouksille", kuten esimerkiksi vampyyrin ja ihmissuden puremat. Alkoholiakin Scyllan pitää vetää kunnolla, jotta humalaan pääsisi.
- Osaa kokata ja teurastaa eläimiä. Osaa myös nylkeä ja ottaa ruhoista kaiken hyödyllisen talteen.


Muuta:
- Omistaa laivan, nimeltä Raivotar. Muodoltaan laiva on viikinkilaivaa muistuttava suuri, pidemmän matkan taittamiseen tarkoitettu kulkupeli. Kyytiin mahtuu parhaimmillaan 30 henkilöä ja varusteet, sekä muonat noin monelle henkilölle. Laivan keula on veistetty muistuttamaan lohikäärmeen päätä, jonka Scylla ja Stenwald kaatoivat nuoruudessaan.
- Johtaa palkkasoturi ryhmää, jota kutsutaan nimellä Isot Pahat Sudet - lyhyemmin vain Sudet. Ryhmään kuuluu yleensä 15-20 henkeä, joista osa on täysipäiväisiä palkkasotureita ja vannoutuneet Scyllan leipiin ja osa sitten näiden avustajia ja kisällejä. Soturit ovat vapaita menemään omia menojaan aina kun uudelle mantereelle rantaudutaan, mutta jos lähtee Stendahlin sisaruksien luota turhan kauas ilmoittamatta, on turha olettaa, että sinua odotettaisiin takaisin. Isot Pahat Sudet saattavat lähteä liikkeelle yllättäen ja jos et ole paikalla, kun laiva lähtee satamasta, niin perään on turha itkeä - ellei toisin ole sovittu. Joukko on myös avoin uusille sotureille, jotka arvonsa todistavat itse Raivottarelle. Ryhmässä vallitsee tiukka arvojärjestys ja kukaan ei kyseenalaista Stendahlien asemaa, mutta muuten meno on kovin letkeää ja veljellistä. Kaikki jotka ryhmään liittyvät, jakavat omaisuutensa Stendahlien sisaruksien kanssa ja täten jos lähtee ryhmästä, joutuu yleensä jättämään taakseen suurimman osan rikkauksista, mitä on kerännyt ryhmässä ollessaan. Yhteisillä varannoilla elätetäänkin koko ryhmää, eikä vain kerrytetä johtajan kirstuun rikkauksia. Siinä missä muutkin, jakavat myös Stendahlin sisarukset omaisuutensa ryhmäläisten kesken. Sudet pitävät yhteyttä toisiinsa viestihaukkojen avulla aina, kun yhdellä mantereella ovat. Lisää susista Täällä.
- Puhuu erittäin paksulla aksentilla ja korostuksella.
- Moniavioinen kulttuurinsa puolesta.
- Jonkinlainen keskittymishäiriö.
- Ei osaa ratsastaa minkäänlaisella oliolla. Tähän mennessä Scylla ei ole törmännyt yhteenkään ratsuolentoon, joka hänelle olisi sopivan kokoinen ja joka jaksaisi hänen kokoisen jätin kantaa.
- Kasvojensa arvet tulivat aikanaan samassa taistelussa, jossa Scylla otti yhteen rosvojoukon johtajan kanssa. Scylla oli kuolla siinä taistelussa, mutta lopulta voitti - joutuen kuitenkin viikkoja pysymään pedissä. Siitä taistelusta Scylla ei kuitenkaan mielellään kerro ja jos joku erehtyy kysymään kasvojen arvista, selittää Scylla aina jotain puuta heinää uroteoista.
- Biisejä Andrew W.K - Ready to die, XRD - Centaur, Howling fjord, LoL - Braum theme,



NPC veli Stenwald:

Stenwald "Sten" Stendahl. Lisänimekseen on ansainnut tittelin "Murskaaja".
Ikä: 35
Ulkonäöltään Stenwald muistuttaa kovasti sisartaan. Heidän ihonsa on samanvärinen, Stenwaldilla vain on enemmän vanhoja paloarpia raajoissaan ja kehossaan, siinä missä siskollaan on viiltohaavoja ja arpia. Pituutta nuoremmalta veljeltä löytyy 230cm, mutta lihaksia yhtälailla mitä siskolta. Stenwald on kaksikosta se jykevämpi ja myös hieman lihavampi. Mahaa pikkuveljeltä löytyy sen verran, että tietää kyllä miehen pitävän ruuasta. Hänen kasvonsa ovat kulmikkaat ja rujot. Partaa Stenwaldilla on muutaman sentin verran, väritykseltään parta on tumman ruskeaa, siinä missä myös hiuksensa ovat tummanruskeat. Hiukset yltävät hartioille asti, Stenwaldin pitäen hiuksiaan kiinni ponihännällä aina.
Aseenaan Stenwald käyttää suurta moukaria, jolla murskaa helposti aikuisen miehen hengiltä. Stenwald on myös haka käyttämään keihästä, varsinkin heittoaseena.

Luonteeltaan Stenwald on kovin yksinkertainen ja tekee yleensä vikisemättä kaiken, mitä siskonsa sanoo. Hän on loppupeleissä hyväsydäminen ja lämmin persoona, joka välittää läheisistään. Stenwaldin unelma on tulla jonkin valtakunnan ritariksi ja naida ihastuttava linnanneito. On siis sanomattakin selvää, että Stenwald on toivoton romantikko.

Välillä Stenwaldia kutsutaan nimellä "Sten-Sten", johtuen tuon etunimen ja sukunimen samankaltaisuudesta.

Taidot:
siskonsa tapaan Stenwald kykenee "Berserk" tilan saavuttamaan. Stenwald on myös voimakkaampi mitä siskonsa, mutta ei niin kestävä.


Vrykul:
Vrykul on pohjoisessa elävä humanoidi rotu. Ihmisistä Vrykulit eroavat ulkonäöllisesti. He ovat pitkiä ja ronskeja, selvästi karuun ja kovaan elämään tottuneita. Pituutta Vrykuleilta löytyy yleensä yli 200cm, riippuen yksilön iästä ja sukupuolesta. Miehet saattavat kasvaa jopa kolmimetrisiksi, siinä missä naiset pysyttelevät 250cm pituudella yleensä. Ihon ja hiustenvärit vaihtelevat luonnollisista aina sinisen eri sävyihin. Heillä on myös oma kielensä, joka on todella harvinainen muualla maailmassa. Vrykulit myös elävät normaali-ihmistä pidempään, tiettävästi vanhimmillaan 150-200-vuotiaiksi.
Kaikki Vrykulit kestävät kylmää todella hyvin, paukkupakkasetkaan eivät tunnu missään. Magiaa Vrykulit eivät taida kovinkaan paljon, mutta silloin tällöin rotuun syntyy myös magiaa taitavia yksilöitä. Magiantaito keskittyy yleensä luonnonelementteihin ja suurin osa maageista onkin jäämagiaan erikoistuneita.
On myös uskottu, että kun Vrykul soturinainen kuolee, voi tuo vielä palata maanpäälle valkyyrina, "sotureiden suojelijana".
Vrykul rotu alunperin © Blizzard/World of Warcraft, rotua muokattu TNFään sopivaksi.


Tavatut:
Npc Veljensä Stenwald - Scylla rakastaa veljeään ja toimii tuon kanssa erittäin hyvin yhteen, vaikka välillä sisaruskaksikko onkin kinaamassa ja jopa lyömässä toisiaan. Se on kuitenkin ihan normaali tapa kaksikolle selvitellä eripuria ja yleensä käsirystyn jälkeen sitä naurellaankin ja halaillaan toisia taas kuin ylimmät ystävät.
Ane -