Lapis Lazuli, hämärsusi


Tänne kaikki hahmot, jotka ovat puolueettomia.

Valvojat: Crimson, Ivy

Kansalainen
Kansalainen

Viestit: 104

Liittynyt: Su Elo 21, 2016 3:43

Paikkakunta: Metsä

Viesti Ti Syys 06, 2016 9:21

Lapis Lazuli, hämärsusi

PÄIVITTELYÄ TULOSSA

Lapis Lazuli
Naaras - Hämärsusi - noin 100-vuotias / näyttää noin 20 vuotiaalta - puolueeton


Käyttää piilonimenään ottoperheensä nimeä Werya, etenkin jos uskoo nimensä paljastamisesta koituvan ongelmia.

“How can I sleep my nights / when my whole being cries”

ULKOISESTI
Naisen keho on laiha, eikä ihon alla ole enää paljolti muuta kuin lihasta, joka takertuu kantajaansa henkitoreissaan. Poskien kuopat ovat syventyneet, jo ennestään syvällä olevat silmät tuntuvat saaneet yhä tummemmat renkaat ympärilleen ja silmäpussit tuntuvat olevan aina naisen kasvoilla. Silmien väri on hivenen tummunut, mutta yhä kirkas vihreä. Silmät ovat ulkokulmistaan kevyesti vinohkot, kuin vertaisi suden silmiä koiran silmiin. Pupillit ovat mustat ja pyöreät. Ripset ovat vahvat, tummat ja runsaat – eivät kuitenkaan yhtä loisteliaat kuin esimerkiksi linnanneidolla voisi kuvitella olevan. Kulmakarvat, jotka ovat aina kaartuneet äkäiseen tai muutoin kurttuiseen asentoon, ovat kevyesti kaareutuvat ja tummat. Kaula on kapea, ja sen päällä oleva pää on muuhun vartaloon nähden sopusuhtainen. Nenä on lähes suora ja keskimittainen. Huulet ovat hennosti punehtuneet ja jossain määrin täyteläiset – sekaravinnon ansiosta ne ovat tuskin koskaan rohtuneet. Huulien kaaret erottuvat hyvin, mutta eivät ole liioitellun selkeitä. Poskipäät ovat selkeästi erottuvat, ja leukaperät ovat sopusuhtaiset. Leuka on naisellisen kapea.
Kuten sanottu, nainen on selvästi lihaksikas mutta auttamattomasti laihtunut. Heikolta Lapis ei silti näytä – hapan ja usein pelottava ilme yhdistettynä näkyviin hämärsuden piirteisiin – hampaat, häntä, korvat – antavat jo ymmärtää ettei tämän naisen kanssa kannata leikkiä. Toki naisellisuuttakin hänen kehossaan on jäljellä – rintakehästä erottuvat selvästi rinnat, ja lantio on hivenen leveämpi kuin hartialinja. Takapuoli on pyöreä, mutta ei kookas alhaisen painon seurauksena. Rinnat eivät ole valtavat, tosin suuremmat kuin voisi muutoin laihan olemuksen perusteella olettaa. Iho on vaalea ja vielä pehmeä, hämärsuden tehokkaan uusiutumisen ansiosta – uusiutuminen vaikuttaa myös siihen, että ulkona elämisestä huolimatta ei naisen iho ole ruskettunut.

Pituutta Lapisilla on noin 165 cm, ja painoa noin 42 kg. Ikää naisella on hieman alle sata vuotta, ja on ulkoisesti 20-vuotiaan näköinen.
Jos jotain haluaisi Lapisin ulosannista sanoa yhdellä sanalla, se olisi varautunut. Etenkin seurassa ollessaan – muiden kuin hevosensa Pruinan – terävä katse tuntuu seuraavan jokaista hengenvetoa, sydämenlyöntiä ja liikahdusta jonka kanssaolija tekee. Hänen liikkeensä ovat muutoin tarmokkaita, määrätietoisia ja tehokkaita. Lapiksen tunteita ja ajatuksia kuvaa yleensä parhaiten hänen valkeat sudenkorvansa ja häntänsä, joiden avulla hän kykenee myös kommunikoimaan koiraeläinten kanssa ollessaan ihmismuodossa.
Lapiksen kynnet ja hampaat ovat hyvin terävät ja vahvat, ja ne kuluvat yleensä luonnostaan käytössä.
Ääni naisella on vahva ja sointuva, ja ääntäminen selvää. Äänialaltaan Lapis on altto, ja hän toisinaan laulelee ollessaan vain hevosystävänsä kanssa.
Hiukset ovat ihmismuodossa tummanruskeat ja pitkät: kasvoja reunustaa lyhyempien hiusten osio. Yleensä hiukset ovat hoitamattomat ja jopa takkuiset, mutta estääkseen niiden sotkeutumisen hän pitää niitä usein kiinni joko poninhännällä, letillä tai sitomalla puolet päästä kiinni. Hiukset ovat suurinpiirtein alaselkään asti auki ollessaan, ja niiden laatu on suora ja yllättävän pehmeä.
Vaatteina Lapiksella on repaleiset, kuluneet vermeet. Rintakehää tukee kevyt musta toppi jossa on ohuet olkaimet, ja sen päällä on kärsinyt tummanvihreän ja lian värjäämä ennen pitkähihainen paita, joka näyttää hajoavan minä hetkenä hyvänsä. Lantiolla Lapiksella on kaitaleista koottu hameentapainen, joka mahdollistaa kuitenkin laajemman liikkumisen palasten liikkuessa vapaammin. Sekin on kärsinyt, repaleinen ja likainen, eivätkä värit ole enää selvästi erotettavissa. Jalassa naisella on nahkaiset, kiinnisidotut kengäntapaiset sekä kangaskaitaleet päkiöiden suojana. Ne yltävät noin 20cm nilkan ylle. Käsissä naisella on nahkaiset kynsikkäät, jotka ovat ihme kyllä ehjät ainakin suurimmaksi osaksi.
Naisen tumma, likainen viitta on jo kulunut, rei’itetty ja repeillyt sieltä täältä, mutta ajaa asiansa. Se sidotaan edestä kahdella ruskealla nahkasuikaleella. Mukanaan Lapiksella on myös nahkainen vesileili, tikari sekä hiustupsu(?). Tavarat kulkevat hevosensa Pruinan nahkaisessa satulalaukussa, joka toimii myös istuinalustana ratsastettaessa. Se sidotaan hevosen kyljen puolelle soljella. Satulalaukussa on usein myös joitain tuppoja vesiheinää hevoselle, muutama puutikku sekä harjaa muistuttava esine, jolla Lapis pitää huolta kumppaninsa karvasta – jopa enemmän kuin omastaan.

HISTORIA
Kauan sitten pohjolassa, kylmän ja ankaran lumipyryn keskellä, syntyi erääseen hämärsusilaumaan pieni pentue. Vaaleista pennuista yksi sai nimekseen Lapis Lazuli. Pohjoisen kova luonto vaati pentuja opetettavan heti syntymästä alkaen selviytymään kaikin mahdollisin keinoin, sillä lumen keskellä asuva lauma oli monien muiden tavoin tiukilla ruuan, suojan ja veden suhteen. Laumat ja klaanit kahinoitsivat aika-ajoin keskenään, kuten hämärsusille oli tavallista, kunnes eräänä pakkasyönä lumen värjäsi veri.
Lapiksen kotilauma oli joutunut yllätyshyökkäyksen kohteeksi – kun pennut heräsivät hurjaan ulvontaan ja mekkalaan, ryntäsi heidän emonsa pesään. Hän käski pentuja juoksemaan, juoksemaan nopeammin kuin koskaan eivätkä he saisi katsoa taaksepäin. Heidän pitäisi pysyä yhdessä, piiloutua, selvitä. Pysyä hengissä.
Pienet tassut pinkoivat minkä pystyivät tulen ja veren läpi. Silmäkulmastaan Lapis näki kuinka hänen emonsa hävisi liekkien keskelle eikä osannut arvata että se olisi viimeinen muisto tästä. Samassa joku tuuppasi pennut kumoon, ja maahan kyyristynyt valkea narttupentu tajusi suurten urosten taistelevan huomaamatta pentuja allaan. Lapiksen veli repi häntä ylös huutaen: ”Liiku Lapis! Äkkiä! LIIKU!!” Sisaruksista pienin talloutui hengiltä heidän silmiensä eteen ja Lapis näki sen kaiken liian selvästi. Vasta tämän lämpimän veren värjätessä naaraan turkkia hän tajusi juosta. Lapiksesta tuntui, ettei tämä ollut todellista. Aivan kuin kaikki olisi unta – juokseminen, tuli, veri, kuolema. Se ei saanut olla totta.
Veljensä kanssa Lapis juoksi, mutta joku nappasi häntä takajalasta kiinni ja paiskasi suoraan maahan kaikella voimallaan. Kipu valtasi koko naaraan kehon ja tuntui ettei ilmaa hänen keuhkoissaan koskaan ollutkaan. Veli kääntyi salamana ympäri, ja vasta tuijotettuaan tämän epäuskoista ilmettä tajusi Lapis kääntää katseensa hyökkääjän suuntaan. Roihuava tuli varjosti suden kasvoja, mutta hän oli täysin varma hyökkääjästä. Heidän emonsa sisar. Luopio? Petturi? Aikuinen naaras katseli pentuja, mutta Lapis ei muista muuta hänestä kuin katkeruuden. Koska hän ei koskaan tulisi saamaan pentuja, sellaisia joilla olisi perimisoikeus laumanjohtajaksi.
Veli hyökkäsi tädin ja Lapiksen väliin, ja naaraspentu kampesi itsensä ylös. Aikuinen naaras oli kuitenkin nopeampi, ja kumosi pentueen isoveljen maahan, upotti hampaansa tämän selkään ja puraisi. Se ääni ei sillä hetkellä kuulostanut luonnolliselta, aivan kuin jotain olisi katkaistu kuin kuiva risu. Veli kakoi, putosi tädin hampaista maahan ja nyki holtittomasti. Lapis oli peloissaan, hän oli niin peloissaan, ettei mikään painajainen koskaan ollut saanut häntä pelkäämään yhtä paljon. Samassa heidän useamman vuoden vanhempi sisar iskeytyi täydellä vauhdilla tädin kylkeen, ja kaksikko hävisi Lapiksen näkökentästä, joka oli keskittynyt vain ja ainoastaan veljensä luonnottomassa asennossa olevaan kehoon. Hän kompuroi veljensä luo, silmät pelosta avoimina. Veli kärsi, mutta hän oli elossa. Lapis sopersi tälle kuinka kaikki järjestyisi, he selviäisivät, tämä olisi vain unta ja kohta kipu häviäisi. Hän ei kuullut edes omia sanojaan. Hän ei tajunnut tilanteesta mitään. Hän vain kampesi veljensä hiipuvan ruhon selkäänsä ja raahautui metsään.
Pimeys ja pakkanen katselivat pieniä matkaajia, joiden jälkeen jäi vain verisiä läikkiä naaraspennun höpertäessä turhia sanoja tuuleen siitä kuinka he selviäisivät. Taistelun äänet olivat jo huvenneet aikaa ja matkoja sitten, ja yhä Lapis uskotteli itselleen, että veli selviää kunhan vain lepää hetken. Mutta ensin piti kävellä. Vasta, kun lehdettömien puiden oksat tuntuivat kumartuvan väsyneiden matkaajien puoleen kuin suojatakseen heitä edes hetkeksi, ja naaraan tassut pettivät hänen altaan kaataen kaksikon maahan, tunsi Lapis väsymystä. Hän kääntyi hangessa ympäri vain kohdatakseen veljensä kylmettyneet kasvot ja liikkumattomat raajat. Naaras tökki veljeään, vuoroin ihmislapsen kädellä ja vuoroin sudentassulla tajuamatta itse menevänsä läpi holtitonta muutosta. Veli kyllä heräisi, hänen täytyisi vain kävellä vielä vähän. Äitihän sanoi niin.

Samaan aikaan oli joukko Cryptiläisiä kaivosmiehiä valmiina lähtemään kohti kotiaan vietettyään pohjolassa pidemmän tovin tutkimassa kaivosmahdollisuuksia ja maaperää. Matkallaan kohti laivaa huomasi yksi heistä, Grefald Werya, jotain maassa keskellä hankea. Muut miehet varoittelivat häntä noituudesta ja ansoista, jotka yleensä koituivat pahaa-aavistamattoman matkaajan surmaksi näin kaukana kotoa. Vaan Grefald halusi tietää mitä maassa oli, ja mitä lähemmäs hän pääsi, sitä nopeammin hänen sydämensä löi. Mies, jolla oli kotona perhe ja lapsia, näki yhden surullisimmista näyistä elämässään: pieni tyttö, olkoonkin karvainen ja omistakoot korvat ja hännän kynsineen päivineen, puristi syliinsä vaaleanharmaata sudenpentua. Tajutessaan tämän heitti mies varusteensa maahan, kääri veriset lapset viittaansa kapaloon ja vannotti miehille, etteivät he sanoisi tästä kenellekään. Koska miehet olivat tunteneet toisensa jo vuosikymmeniä, he suostuivat. Grefald kuuli hennon, vaimean sydämenlyönnin tytön kehosta, mutta ei tiennyt jaksaisiko kylmettynyt ja uupunut sydän enää lyödä kauempaa. Laivaan päästyään muuttui kurssi kohti Cryptiä.
Pienokaista pidettiin lämpimässä, ja laivan parantajana toiminut kokki valmisti erilaisia haudukkeita lämmittämään kylmää kehoa. Laivan miehistö alussa pelkäsi Lapista, vaikka puoliksi ihmismuotoonsa ehtinyt lapsi vain nukkui. Grefald huolehti tytöstä päivin ja öin, kunnes vihdoin sai itsekin unta muutaman miehistön jäsenen tarjoutuessa vuoronvaihtoon. Vihdoin, viidennen päivän sarastaessa, raotti Lapis ensimmäisen kerran silmiään. Vieraat tuoksut tunkeutuivat hänen nenäänsä, veljen turkki ei enää tuntunut hänen käsissään ja kipu alkoi muistuttaa itsestään. Lapsi kääntyi kyljelleen yrittäen nousta, ja nähdessään vieraan miehen tuolilla hytin toisella laidalla hyppäsi lapsi pystyyn. Mies huomasi tämän ja huudahti: ”Hoi, Grefald! Tyttö heräsi!” Ja samassa kuului askelten töminää ja oven avaus. Sisään asteli ulkoilman karaisema mies, jolla oli hätäinen mutta lempeä ilme kasvoillaan. Hän nosti kätensä ylös rauhoitellen tyttöä puheellaan kun valvomassa istunut mies lähti hiljaa huoneesta sulkien oven mennessään. Hiljalleen Lapis suostui istumaan, kun mies ensin sai tämän tajuamaan, ettei hän tai kukaan täällä aikonut satuttaa tätä. Grefald istui sängyn eteen puulattian päälle, ja katseli hämmentynyttä ja murheellista pientä otusta. Hitaasti mies alkoi kysellä, muistaako tämä mitään ja kuka hän oikein oli – samalla Lapis nytkähti ja alkoi etsiä veljeään ympäriltään. Katse pysähtyi huoneen nurkkaan sivupöydälle, jossa makasi vaaleanharmaan ja veren kirjoma kasa. Kyyneleet valuivat kuin itsestään lapsen poskille, ja kun Grefald levitti käsiään, hyppäsi pikkuinen tämän lohduttavaan syliin. Lapis parkui, häntä sattui niin moni asia, ettei niille tuntunut löytyvän edes sanoja. Grefald silitti lapsen takkuista päätä ja turkkia, keinuttaen tätä pehmeästi. Siitä hetkestä aina Grefaldin kuolemaan tunsi Lapis aina suurta lohtua ja helpotusta saadessaan ottoisältään lämpimän halauksen.
Kun laiva rantautui mantereelle, oli Lapis saanut pukimikseen viitan ja kaavun, joka kiristettiin köydellä sopivaksi. Hän matkasi uuden isänsä ja nyyttiin käärityn veljensä ruumiin kanssa hevoskärryillä kohti Grefaldin kotikylää, jossa miehen perhe otti tulijat avosylin vastaan. Alussa Lapis ei uskaltanut tulla isänsä takaa esiin kohdatessaan ensimmäistä kertaa uuden perheensä, mutta kun Grefaldin vaimo Havanna kysyi hämmentyneenä, kuka pieni seuralainen oli, nosti Grefald tämän syliinsä ja riisui tytön viitan. Havannan kasvoilla käväisi säikähdys, mutta vain hetken kun se korvautui jo hymyllä. Perheessä oli silloin yksi vuoden ikäinen lapsi, Hugo, ja Havanna odotti toista lasta syntyväksi piakkoin.
Tässä perheessä Lapis opetettiin Cryptin tavoille – lukemaan, kirjoittamaan ja hieman laskemaankin. Hän sai auttaa peltotöissä, sillä perheellä oli pieni tila – Lapis myös hääsi tuholaisia aika tehokkaasti jahdatessaan niitä susimuodossaan. Välillä hän huomasi Havannan huolestuneen katseen, jonka nainen nopeasti naamioi naurullaan. Kyllä tyttö tiesi, ettei ollut kuten kaikki muut kylässä. Kaikesta huolimatta Havanna rakasti susilasta kuin omaansa, ja pien Lapis sai täyttää isosiskon tehtäviään kun perheeseen tuli uusi tyttölapsi, Meko. Kaikesta tekemisestä ja uuden oppimisesta huolimatta Lapis istui usein iltaisin veljelleen kaivetun haudan äärellä aivan hiljaa ja liikahtamatta, kunnes nukahti ja ottovanhemmat kävivät hänet nostamassa lasten huoneeseen nukkumaan. Suru tuntui mereltä, joka ei koskaan kuivuisi pois.
Hitaasti, hyvin hitaasti alkoi Lapis toipua. Joskus oli päiviä, ettei susityttö olisi halunnut tehdä mitään muuta kuin katsella veljensä hautakiveä, mutta silloinkin pienemmät sisarukset saivat hänet liikkeelle. Lapis alkoi, vuosien kuluessa, nauttia vihdoin elämästään pieniä askelia kerrallaan. Koskaan hän ei unohtaisi menetystään ja se näkyi tämän varautuneessa, sulkeutuneessa olemuksessa ja tunteista puhumisen vaikeutena, mutta parempaan päin mentiin koko ajan. Kaupoilla käydessään pysyi Lapis tiiviisti perheensä mukana, eivätkä muiden kuiskuttelut ja pitkät katseet enää ajan päästä jatkuneet.
Murheet tuntuivat kuitenkin löytävän tiensä aina Lapiksen tykö. Havannan veli, Tyrus, josta Lapis ei lähtökohtaisestikaan koskaan pitänyt, oli hullun lailla rakastunut sisareensa. Pakkomielle ajoi Tyruksen surmaamaan Grefaldin miesten metsästysreissulla, ja illalla oven takaa löytyi vain Tyrus: mies paiskasi Grefaldin ruumiin niille sijoilleen. Verinen, nuolilla lävistetty ottoisänsä keho laukaisi Lapiksessa jälleen saman tunteen kuin aiemmin: tämä ei saanut olla totta. Sen oli oltava unta. Havanna romahti lattialle järkytyksestä, ja lapset alkoivat itkeä holtittomasti takertuen toisiinsa. Tyrus oli oppialaltaan velho, ja puheli tyynnyttäviä myrkkysanoja Havannan korviin saaden naisen typertyneeksi lähennellessään tätä estottomasti lasten edessä. Lapis tunsi niin valtavan verimäärän virtaavan kehossaan, että alkoi muuttua susimuotoonsa siirtäen murhaavan katseensa kohti Tyrusta. Tyrus vain nauroi, sanoen että Grefald sai mitä ansaitsi viedessään hänen rakkaansa häneltä. Vaan kun Tyrus potkaisi ruumista sanojensa päätteeksi, loikkasi Lapis tätä kohti valmiina tappamaan hänet siihen paikkaan.
”Somnum”, Tyrus sanoi, kasvot vakavina ja tyynellä äänellään, ja Lapis menetti tajuntansa ennen kuin ehti hyökätä miehen kimppuun.
Tästä alkoi Lapiksen painajainen.

Tyrus piti Havannaa orjattarenaan – häpäisi tämän kehoa, näännytti ja väsytti naisen joka päivä uudelleen. Lapsia hän käytti kirurgisien operaatioidensa kohteena – Hugoa ja Lapista hän leikkeli ja tutki sidottuaan heidät kiinni suuriin tutkimuspöytiin talonsa kellarissa – ja käytti Mekoa halujensa tyydytykseen Havannan ohella. Joka ikinen päivä Lapis joutui kestämään operaatioita, Mekon huutoa Tyruksen häväistessä häntä, Hugon itkua miehen jättäessä leikkauksiaan ompelematta, Havannan anelua ja tiedon siitä että tämä hirviö koski hänen perheeseensä tavalla, jota ei voi antaa anteeksi.
Nopeasti Tyrus oppi että Lapis oli muualta kuin Cryptistä – hän, tutkittuaan vanhoja kirjoja, tuli tulokseen että tytön on oltava pohjoisen hämärsusia. Tytön salamannopea paranemiskyky kiehtoi miestä, ja hän pohti olisiko mahdollista sen siirtäminen jollakin toiselle henkilölle. Tyrus loitsi ja leikkeli, haavoitti ja löi tyttöä – mutta tämä parani aina vaan, joskus hitaammin ja joskus nopeammin. Eräänä yönä mies päätti hulludensa partaalla katsoa, olisiko Hugoon ”tarttunut” Lapiksen geenejä heidän vietettyään pitkään aikaa samassa huoneessa: hän lävisti pojan rintakehän kuumalla raudalla. Vasta 13-vuotias poika ensin huusi ja sitten hiljeni – ihminen ei selviä sellaisesta koitoksesta hengissä. Tyruksen mitäänsanomaton ”hups” sai sillä hetkellä jonkin napsahtamaan Lapiksen päässä.
Valtava paineaalto kulki taas Lapiksen kehon läpi, tällä kertaa särkien heikoimmat astiat huoneesta. Lapis repi itsensä irti tutkimuspöydästä, muuttuen samalla todelliseen susimuotoonsa. Lapis kosketti hellästi Hugon raadeltua kehoa kuonollaan, ja ryntäsi eteenpäin. Tyrus oli jo paennut kellarista, ja päästessään rappuset yhdellä suurella harppauksella ylös aulaan näki Lapis Mekon vääristyneen kehon valkeassa yömekossaan. Lapis kosketti tytön hentoa, pientä ruumista vielä viimeisen kerran ennen kuin juoksi pihalle ulvoen vihaansa kuulle. Hämärsusi oli nyt päättänyt, että koska hän ei kyennyt kostamaan sitä mitä pohjolassa tapahtui, hän tekisi sen täällä. Hän jahtaisi Tyruksen ja Havannan, jota mies yhä piti vankinaan, vaikka maailman ääriin asti jos vain saisi nähdä miehen kuolevan hänen hampaidensa kautta.
Aikaa kului. Lapis ei tiennyt, kauanko hän jahtasi jäljettömiin kadonnutta velhoa, mutta noin neljän kuunkierron jatkuvan jäljestyksen jälkeen riutunut naaras kaatui keskelle metsäaukeaa. Sieltä hänet löysivät metsässä valmiusleirillä olleet nuoret, ja heidän kersanttinsa. Seuraavan kolme päivää Lapis nukkui tietämättömänä siitä, että hänet oli sillä välin tuotu ihmisten puolueen pieneen keskukseen keskelle metsää. Herätessään Lapis olisi tuntenut tilanteen jopa tutun koomiseksi, ellei olisi ollut aseistettujen miesten ympäröimä. Sotilaiden komentaja, ylikersantti Bock asteli huoneeseen kiiltävine saappaineen. Keskustelusta kävi ilmi, että Lapiksen olisi paras jäädä sinne ja suostua asepalvelukseen.
Nopeasti kävi selväksi, että keskuksessa koulutettiin vaarallisia ja voimakkaita tappajia erilaisiin tehtäviin. Siitä, oliko keskus ihmisten hallinnon alaisuudessa, ei ollut selvyyttä, mutta selvää oli että jokainen, joka vastustaisi ihmisten valtaa, joutuisi hirteen. Joukossa oli niin ihmisiä kuin muita olentoja, eikä ketään halukasta jätetty ulkopuolelle. Vaikka kuri oli kova ja säännöt ja toiminta vielä kovempaa, Lapis loppujen lopuksi viihtyi siellä. Se auttoi unohtamaan. Se paikka antoi hänelle tarkoituksen jatkaa, hän sai tarvitsemansa tiedon ja taidon Tyruksen tappamiseen. Se oli syy, miksi alkuun alakuloinen ja surullinen Lapis ei mielialansa parannuttuakaan lähtenyt paikasta. Hän tutustui henkilöihin joista tuli hänelle läheisiä, ja joiden kanssa hän uskalsi viettää aikaa pelkäämättä henkensä olevan uhattuna. Luottamus syntyi ystävien välille. Lapis oppi ratsastamaan, ampumaan, tainnuttamaan, jäljittämään, uimaan, marssimaan… toimimaan ja tappamaan. Hänestä tuli loistava sotilas, jolla oli etuna eläimelliset aistinsa ja ihmistä parempi fysiikkansa. Vaikka Lapis ei suoraan hyväksynyt leirin toimintaa, ei hän kuitenkaan olisi halunnut erään marraskuisen illan verilöylyn tapahtuvan.
Haltiat tekivät yllätyshyökkäyksen leiriin, ja pian koko paikka roihusi ja veri kasteli kuuraista maata. Ensiksi Lapis ryntäsi talliin vapauttamaan loukkuun jääneet hevoset ja muut eläimet, josta löysi hänelle osoitetun hevosen Pruinan sekä ystäviään vapauttamassa omia ratsujaan. Nuolisateen, miekkojen kalskeen ja tulimeren keskeltä he pakenivat metsään, mutta takaa-ajoon lähteneet haltiat napsivat heitä yksi kerrallaan pois. Jälleen Lapis kohtasi menetyksen surun elämässään – alkoi jo tuntua, ettei hän muuta tehnytkään kuin menettänyt niitä, joita rakasti. Kun Lapis viimein tippui Pruinan selästä ystävänsä kanssa, viimeinen nuolisade tappoi miehen hänen käsilleen eikä hän itse kuollut. Nuolien lävistämä nainen ulvoi tuskaansa kuulle, haltioiden jo lähdettyä luullen kaikkien kuolleen tai kuolevan ennen aamunkoita. Jo toisen kerran tuli tuhosi hänen turvapaikkansa ja perheensä, ja jo kolmannen kerran hän piti kuolevaa käsivarsillaan. Viha ja kipu sekoittuivat itsesyytöksiin ja turhautumiseen, ja hämärsusi vetäytyi metsän suojaan hevosensa kanssa nuolemaan haavojaan. Metsiä, kyliä ja pikkukaupunkeja kierrellen Lapis eli yli kaksi vuosikymmentä varjoissa, odottaen pohjoistuulelta viestiä miehestä, jonka elämän hän tulisi päättämään, maksoi mitä maksoi.
Lapis on kohdannut erään ihmissyöjän, Chloroksen, jonkin aikaa takaperin. Miehen kanssa käydyt kohtaamiset kuitenkin jättivät naisen tuskiinsa, hukkuneena tunteisiin joihin hän ei ollut tottunut tai joita hän ei uskaltanut myöntää. Nyt, hämmentyneenä ja surullisena, susinainen yrittää jatkaa eteenpäin.

”It stayed there like a fucking bullet, stuck in your head
It was like a stone, it was like a fucking throne
It didn’t forget”

RODUSTA
Hämärsusi on ihmissuden ”serkku”, joka elää vain pohjoisessa Cryptistä. Rotu on teoriassa täysi susi, mutta kykenee muuttumaan ”ihmismäiseen” olomuotoon: silloin suteen viittaavia ulkoisia piirteitä ovat korvat, häntä ja mahdollisesti kulmahampaat sekä karvoitus - etenkin miespuolisilla. Muodonmuutos opitaan jo varhaisessa lapsuudessa. Käyttäytymiseltään ne ovat inhimillisiä, mutta poikkeuksen tekevät jälkeenjääneet tai vammautuneet pennut sekä mielenvikaiset yksilöt jotka saattavat olla todella arvaamattomia.
Seksuaalisuus on hämärsusilla hyvin avointa ja alastomuus on normaalia. Jotkut klaanit pitävät moniavioisuutta normina, toisaalla taas yhden kumppanin kanssa ollaan ikuisesti. Seksuaalinen suuntautuminen on myös avointa, mutta lisääntyminen on kaikille hämärsusille yleensä vähintään lauman puolelta tuotu paine. Sisäsiittoisuutta ei katsota hyvällä, kun taas ikäerot pariutuvien susien välillä eivät heidän päätään pakota. Kaikki hämärsudet ovat oletuksena lisääntymiskykyisiä, mutta varsinaista kiima-aikaa ei ole. Hämärsuden ei ole todettu pariutuvan suden kanssa, mutta muista lajeista ei ole varmuutta. Pentuja syntyy kerralla noin 3-5, ja tiineys kestää kokonaisuudessaan viisi kuukautta. Ravintonaan hämärsudet käyttävät lihaa sekä kasveja ja sieniä sitä mukaa, kun niitä löytyy. Reviiritietoinen rotu kykenee matkaamaan hurjia kilometrimääriä päivässä ja olemaan tarvittaessa ravinnotta muutaman päivän, mutta se heijastuu yksilön kokonaisvaltaiseen jaksamiseen.
Väritys vaihtelee täysin mustasta turkista puhtaan valkoiseen, ja on olemassa myös ruskeaan taittavia hämärsusia (vrt. harmaasusi). Täysin musta geenimuoto on kuitenkin harvinaisempi, sillä lumimaastossa suojaväri on hyödyksi. He asuvat kuten sudet yleensäkin – laumoissa sekä maakoloissa kun on pieniä pentuja mukana. Lauma on demokraattinen, mutta johtavassa asemassa on yleensä pariskunta, josta lauma on saanut alkunsa. Vanhoja susia kunnioitetaan ja yksinkertaiset käytöstavat tulee jokaisen laumalaisen hallita. Laumaan usein pystyy liittymään vaeltavia, uusia laumoja etsiviä hämärsusia, mutta laumojen välillä hyppimistä ei katsota useinkaan suopeasti.
Ikäpuu on hämärsusilla pidempi ja edullisempi kuin ihmisillä. Ne elävät keskimäärin 400-vuotiaiksi, joka vastaa ihmisiässä 80 ikävuotta. Edullisen rodun ikäpuusta tekee se, että lapsuus on nopean kehityksen aikaa, nuoruus ja aikuisuus kestävät pitkään. Ulkoinen kehitys on aina todellista ikää jäljessä, ja psyykkinen kehitys suurinpiirtein samassa tahdissa tai edellä ihmislasten kanssa poislukien alkukantaiset, eläimelliset astit. Luvut ovat suuntaa-antavia.
0-10 vuotta: lapsuus (ihmisten iässä 0-11v)
10-130 vuotta: nuoruus (sukukypsyys noin 15-30 vuotiaana) (ihmisten iässä 12-19v)
130-350 vuotta: aikuisuus (jaetaan varhais-, keski- ja myöhäisaikuisuuteen: 130-230, 230-330, 330-350) (ihmisten vuosissa 20-50v)
350-400 vuotta: vanhuus (jaetaan varhais-, keski- ja myöhäisaikuisuuteen) (ihmisten iässä 50-80v)

LUONNE
Lapis on ärhäkkä, vähäsanainen ulkopuolisille eikä ole kovin seurallinen tapaus, viihtyen paremmin eläinten kuin henkilöiden seurassa. Tähän vaikuttaa hänen traumaattiset kokemuksensa ympärillään olevista ihmisistä, jonka takia hän ei uskalla rakastaa tai myöntää tunteitaan ketään kohtaan. Lapis vakaasti uskoo että kaikki joita hän rakastaa, tapetaan ennemmin tai myöhemmin. Lempeitä tunteita piilossa pitäen hän kyllä näyttää mielellään vihaa, katkeruutta ja suruaan jos kohdalle sattuu joku johon ne voi kohdistaa. Lapis pitääkin elossa olemista enemmän kirouksena ja taakkana kuin lahjana. Hyvänä puolena hän näkee ainoastaan sen, että saa tilaisuuden kostaa rakkaidensa kuoleman vielä joskus. Vaikka Tyrus ei ole syyllinen kaikkien kuolemiin, on se yhdentekevää Lapiksen mielessä. Jos mies kuolee hänen käsiensä kautta, hän saa rauhan. Lapis on pakkomielteinen ottoäitinsä veljen jahtaamisesta ja murhaamisesta, eikä kukaan voi hänen päätään siitä kääntää.
Luottaminen on haastavaa Lapikselle. Hän on nähnyt niin monta selkäänpuukotusta elämässään, ettei oikein kykene turvautumaan muihin enää. Hän on sulkeutunut, mutta kaikkea muuta kuin ujo hiirulainen. Harvoin hän jaksaa hyökätä kapakkatappeluiden väliin, mutta jos joku häntä uskaltaa kokeilla, kaverilta puuttuu kohta käsi. Itseään Lapis kantaa ryhdikkään ja ajatuksissaan kulkevan välimaastossa.
Tuntemattomille Lapis ei yleensä kerro mitään itsestään. Nimensä antaminen on yleensä jo aika suuren kynnyksen takana, mutta jos toinen antaa ensin oman nimensä, hän uskaltaa ehkä jopa esittäytyä. Ketään Lapis ei syrji tai katso kieroon, vaikka saattaisi alussa kavahtaa jonkun painajaismaista ulkomuotoa.
Pieniä lapsia ja pentuja Lapis vierastaa, mutta osaa kyllä lastenhoidon. Vanhuksia hän kunnioittaa ehdoitta, sekä kaikkia itseään vanhempia hän kohtelee oletuksena kohteliaasti. Mikäli joku alkaa ärsyttää häntä esimerkiksi piilokettuilemalla tai suorastaan haukkumalla, kunnioitus loppuu siihen pisteeseen. Kunniattomia ja moraalittomia henkilöitä hän ei kunnioita ollenkaan, kuten ei lapsiinsekaantujia tai heitä muutoin vahingoittavia.
Jos tuntematon tulee häntä uhkailemaan, hän yrittää sivuuttaa henkilön mahdollisimman nopeasti ja helposti. Mikäli tuntematon käy päälle, Lapis puolustautuu mutta välttää itse hyökkäämistä. Jos hänen seurassaan olevan henkilön kimppuun hyökätään, Lapis on herkemmin puolustuskannalla mutta vain jos seuralainen on selvästi avuttomampi. Selkeästi itseään heikomman kimppuun hyökkäävän kannattaa pitää varansa – Lapis ei siedä epäoikeudenmukaisuutta ja aivan varmasti puuttuu tilanteeseen.
Ystävällisesti tai varoen häntä lähestyvä voi huokaista helpotuksesta, sillä Lapis ei kylmästä ulkokuorestaan huolimatta häädä ystävällistä seuralaista heti. Ärsyttävyyteen asti hyperaktiiviset saavat nopeammin huutia, sillä ylipirteä seura on niin suuri vastakohta hänen omalle luonteelleen.
Yhteenvetona hän on ärtyisä, etäinen, epäsosiaalinen ja kärsii luottamusongelmasta. Kunniattomia henkilöitä hän ei arvosta. Väkivaltaan hän ei turvaudu kuin viimeisessä hädässä, mutta puolustaa heikompia tarvittaessa. Naaraalle on muodostunut pakkomielle ottoäitinsä veljen tappamisesta, ja pienikin vihje hänen olinpaikastaan saa hänen saalistajanverensä kuohumaan.

“I've gotta fight today / To live another day”

FYSIIKKA
Lapiksen rodusta mainitaan aina Cryptiläisissä vanhemmissa oppaissa ihmeellinen, nopea paranemiskyky ja fyysinen kesto. Sen avulla hämärsusi ei kuole vaikka hänet lävistettäisiin esimerkiksi useammallakin nuolella. Kaikki kipu kuitenkin tuntuu ja hidastaa liikkeitä, kun hermoradat saavat osumaa. Hämärsuden voi kuitenkin tappaa esimerkiksi polttamalla, verenhukalla tai irroittamalla sellaisen pää. He voivat myös nääntyä ravinnonvähyyteen tai nestevajaukseen, tosin se kestää kauemmin kuin ihmisellä.
Hämärsuden kestävyys on aina omaa luokkaansa, samoin fyysinen voima. Voittamattomia he eivät kuitenkaan ole, sillä vaikka tusinakin sotilaita kaatuisi suden hampaisiin, ei hänestä ole kokonaiselle armeijalle vastusta yksinään. Tavallisessa kaksinkamppailussa hämärsusi on kuitenkin vahva ja syystäkin kunnioitusta herättävä vastustaja. Parantumiskyky auttaa yksilöä korjaamaan pieniä luunsäröilyjä ja ruhjeita, verenvuotoa ja repeämiä minuuteissa. Esimerkiksi koko reiden mittainen, syvä ja avonainen viilto muodostaa arpikudoksen noin 10 minuutin täydellisen levon jälkeen. Ilman lepoa arpeutumiseen menee kauemmin ja verenhukan riski suurenee.
Luiden murtumat ja sijoiltaanmenot on aina asetettava lähes oikeaan asentoon jotta parantuminen alkaa. Paikoilleen vetämättömät luut saattavat luutua väärin ja ne tulee murtaa uudelleen jotta niiden asento saadaan oikeaksi. Murtumat yms. hidastavat Lapista selvästi, mutta hän usein kykenee liikkumaan vaikka luu paikkautuisi samalla. Tällöin kipu vie keskittymiskykyä ja taistelutehoja.
Lapis usein unohtaa verenhukan riskin, ja kokee huonovointisuutta, oksentelua ja kaatuilua enemmän kuin olisi normaalia taisteluiden jälkeen. Myös verivarastot uusiutuvat, mutta hitaammin kuin olisi ehkä käytännöllistä, joskus jopa viikon. Nainen vie itseään harvoin enää äärirajoilleen, sillä hänen tavoitteensa on murhata vain yksi mies, ei koko valtakuntaa. Taikuus on asia, josta on vastustajalle selvästi etua – Lapis ei sitä osaa alkuunkaan.
Ollessaan heikossa kunnossa parantuminen hidastuu. Joskus haavojen ym ruhjeiden parantuminen hidastuu huomattavasti ja verenhukka tulee nopeasti, etenkin jos taistelu on pitkä ja raskas.

SUSIMUOTO
Vaalea, valkean ja vaaleanharmaan sävyinen naarassusi on suuri. Säkäkorkeus ylettyy puolentoistametrin tienoille. Lapis on usein räjähdysherkempi ollessaan susi, mutta kykenee nykyään puhumaan susimuodossaankin.

USKONNOLLISUUS
Kunnioittaa luonnonhenkiä.

SEKSUAALISUUS
Hetero, oppinut Cryptissä enemmän ihmisten tavoista osoittaa ja ilmaista seksuaalisuuttaan ja kunkin haluja tai halukkuutta suhteeseen tms.

TAVATUT JA SUHTEET
Hämärsusiperheestä ei ole tietoa.
Grefald Werya, ihminen – ottoisä †
Havanna Werya (os. Jukol), ihminen – ottoäiti †
Hugo Werya, ihminen – ”pikkuveli” †
Meko Werya, ihminen – ”pikkusisko” †
Tyrus Jukol, ihminen – vihaa enemmän kuin ketään, päämäärä tappaa
Edward, ihmissusi - Mukava mies, joka joutuu kohtaamaan aika-ajoin oman petonsa. Positiivinen suhtautuminen.
Nakami, ayakashi - Pitää ystävänään, positiivinen suhtautuminen.
Lanae - Sievä pieni pikkulintu. Huolehti kuin pienestä kukasta, positiivinen suhtautuminen.
Fred, ihminen - Mukava mies, positiivinen suhtautuminen vaikka kaikki ei aina loksahda paikoilleen kuin pitäisi.
Andrew, ihminen - Mukava nuori poika, positiivinen suhtautuminen.
Chloros, ihmissyöjä - Sekavia, kivuliaita tunteita miestä kohtaan. Viimekohtaaminen päättyi hyvin negatiivisiin tunnelmiin.
Oraakkeli, lohikäärme - Lapis kunnoittaa tätä, sillä opettihan lisko hänet puhumaan susimuodossaan. Ei kuitenkaan vapaaehtoisesti viettäisi aikaa hänene kanssaan enempää kuin on tarve.
Jin Derleth, ihminen - Kohtelias tapaus, Lapis kokee toisen olevan hyvää seuraa. Työhommat pysyvät työhommina, eikä kaupankäynti ollut vaikeaa.
Synth Skullmore, puoliverinen - n/a
Rafael Daemon, ihmissusi/enkeli - n/a


MUUTA MUKAVAA
-Omistaa hevosen nimeltään Pruina (ori, 22-vuotias, hopeanmusta), jonka sai ihmisten ”leiriltä”. Hevonen on hänelle erittäin rakas kumppani, ja se muistuttaa rakenteeltaan kalliovuortenhevosta.
-On varautunut taikuuden suhteen.
-Ei pelkää verta tai likaantumista.
-Puhuu yleiskieltä sekä pohjoisen hämärsusien kieltä. Osaa tervehtiä haltia- sekä kääpiökielellä.
-Pitää linturuuista.
-Pitää kukista enemmän kuin antaa ymmärtää.
-Ei pidä kovasta kivusta, siksi parantumiskyky on osittain hyödyksi – toisaalta se mahdollistaa uutta kipua, mikä taas ei kuulosta hyvältä…
-Aura on tumma ja vahva sekä noin parimetrinen

Voima – Voimakas kokoisekseen
Notkeus – Taipuisa ja notkea tyttö
Nopeus – Huomattavan nopea
Magia – ei harrasta taikuutta
Aistit – tarkat

Muokkausloki:
27.1.2017 päivitelty tavattuja ja parantumiskykyä
16.9.2016 päivitelty nimijuttuja ja tavattuja
13.9.2016 päivitin tavattujen listaa
Viimeksi muokannut Ikane päivämäärä Ti Kesä 20, 2017 12:52, muokattu yhteensä 7 kertaa
Sudella on suden luonto, ja syömmetön sus' se vasta vaarallinen on.
Ei hän saanut lainaksi vapautta, vaan syntyi siihen aamutähtien alle.

Korpimetsän kuiskinnasta, maasta mustien muistojen
pimeydestä pihkaisesta, tuoksusta tunturin tuulen
löysin sinut ja vapauden.

Paluu Puolueettomat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia