Viesti Su Loka 23, 2016 8:31

Theodluin Miarora

Nimi: Theodluin Feredirin Miarora. Ystävien kesken Theo
Ikä: Noin 180 vuotta, näyttää kutakuinkin 18-19-vuotiaalta.
Sukupuoli: Mies
Rotu: Puoliverinen haltia, joskin näyttää täysiveriseltä.
Puoli: Puolueeton yleiseltä kannalta, mutta jos jonkun puolella on, niin Elwoodin kylän.


Ulkonäkö:

Pärstä ja asustus doodle
doggo muoto

Ruumiinrakenteeltaan Theo on solakka ja osin hento. Lihaksisto on kevyt ja lähinnä näkyvintä alaruumiissa, täten puoliverinen ei ole kovinkaan voimakas, mutta sen sijaan hänellä riittää staminaa pidempiinkin riehumisiin ja vaelluksiin. Hartiat ovat suhteellisen kapeahkot ja kropassaan on pientä tiimalasinmallia, minkä johdosta Theoa saattaisi luulla äkkiseltään naiseksi. Raajat ovat sopusuhtaiset, jalat hieman pitkähköt kehoon nähden. Theo on selvästi vielä kasvavassa iässä ja tulee ajan myötä aikuistumaan. Tällä hetkellä nuormies muistuttaakin ripakinttuista, kasvavaa yksilöä. Painoa hänellä ei ole paljon, Theon ollen juuri ja juuri alipainorajan yläpuolella. Ruoka hänelle kyllä maittaa vähän liikaakin, mutta Theo on niitä henkilöitä, jotka eivät tunnu keräävän painoa sitten millään. Pituutta häneltä löytyy 173cm. Ihonsa on väriltään valkeahko, eikä tunnu ottavan väriä millään. Theo palaa auringossa ennemmin, mitä ruskettuu, jonka johdosta hän koittaa vältellä pitkiä aikoja auringossa.

Kasvonpiirteet nuorellamiehellä ovat sirot ja suoralinjaiset. Poskipäät ovat korkeahkot ja näkyvät, leuka on kapoinen. Korvat ovat haltioiden tapaan pitkät ja suipot. Nenä on suora ja kapea, huulet sopusuhtaisen täyteläiset ja lähes aina asteen tai toisen hymyssä.
Silmät ovat väriltään oranssinkellertävät, riippuen valosta ne saattavat näyttää täysin keltaisilta toisinaan. Pupillinsa on erikoisen kapea, viirumainen. Katseensa on myös erittäin tarkka ja Theo kykenee näkemään todella pitkälle. Silmät ovat aistikkaan tarkkailevat ja kapeat, niitä kehystää tummat, lyhyet mutta paksuhkot ripset. Kulmansa ovat naisellisen kapeat.
Lyhyet hiuksensa ovat väriltään tummat, kera sinisen värivivahteen. Theo tykkää pitää hiuksensa lyhyinä, sillä syystä tai toisesta takatukkansa lähtee kääntymään hullunkurisesti ylöspäin, jos hiukset lyhyinä pitää. Edestä Theon hiukset ovat hieman pidemmät, mitä takaa.

Vaatetuksessaan Theo suosii löysiä ja käytännöllisiä asuja. Vakioasustukseensa kuuluukin yli lantion menevä, pitkähihainen, tumma tunikka, jonka hihat ovat löysät ja pussimaiset. Tunikan yllä on pitähelmainen liivi, jossa on korkea kaulus. Kaulus yltää aina Theon poskille asti, helman puolestaan menee reippaasti nilkkoihin asti. Helma on neljällä halkiolla varustettu ja täten hihaton liivi muistuttaa osin jonkin asteen tabardia. Väriltään tämä takkimainen liivi on valkea, kera kultakoristeisten reunusten. Jalkoja koristavat tummanharmaat, löysät housut jotka ovat pussitettu pitkien, siniharmaiden saappaiden sisään. Kaiken tämän yllä on toisinaan paksu kangasviitta, joka on väritykseltään tummansininen. Viitta on kokenut kovia ja on ajan saatossa repeillyt ja nukkaantunut. Hupullisen viitan sisäreunuksesta löytyy kultakirjailtuna nimikirjaimen F.W. Viitta kuului aikoinaan Theon isälle.
Muissa tapauksissa Theolla on yllään yleensä jotain yksinkertaista, kuten valkeita löysiä paitoja ja tummia löysiä housuja. Theo ei niinkään välitä värikkyydestä ja muodista, vaan pistää päälleen mitä vain löytää ja mikä vain sopii.

Theolla on myös virallinen "taistelu" asu, jonka sai sataviisikymmenvuotiaslahjaksi äidiltään ja Elwoodin parhaalta räätäliltä. Asu koostuu ihonmyötäisestä yläosasta, jonka pitkät hihat yltävät aina hieman yli ranteiden. Kaulus on korkea ja ihonmyötäinen. Alaosa on leveä, hamemainen "kiltti", joka yltää hieman yli polvien. Vyötäröllä on paksu kangasvyö ja jalkoja koristaa pitkät housut ja polviin asti yltävät saappaat, joissa on vahvistettu panssari edessä. Olkia koristaa kankaalla verhoillut nahkapanssarit ja selässä roikkuu pitkä viitta. Asustus on muuten aikalailla kangasta, mutta keskivartalon ympäri kulkee nahkainen, korsettimainen vahvistus, joka kohoaa myös rintakehän korkeudelle. Vahvistukset ovat kahden kangaskerroksen sisällä, joten niitä ei varsinaisesti erota kangasasustuksesta. Koko tämä asukokonaisuus on väriltään yhtä ja samaa tummansiniharmaata kangasta, lukuun ottamatta saappaiden tummempia panssareita. Kämmeniä peittää samaa sävyä olevat nahkaiset, ohuet hansikkaat, jonka sormenpäistä löytyy teräksestä valmistetut kynnet. Asukokonaisuus mukailee osin Theon äidin kuvaelmaa siitä, millainen asu Theon isällä oli aikanaan ollut yllä.

Eläinmuoto

Theo kykenee magian avulla muuttamaan muotonsa eläimeksi. Tiettävästi hän kykenisi useammankin eri eläimen muodon ottamaan, mutta tällä hetkellä hän osaa vain yhden: Theo kykenee muuttumaan valkeaksi koiraksi. Ruumiinrakenteeltaan koira muistuttaa lähinnä saksanpaimenkoiraa, mutta väritykseltään tuo on täysin valkea, hieman kermaan päin taittuva. Turkki on lyhyttä ja sileää, korvien takaa todella pehmeää. Häntä on pitkä ja pörröinen, korvat hieman isohkot ja pystyt. Sen kyljissä ja takajalkojen yläosassa on kullanväriset kuviot, jotka paistavat turkin alta - ja joskus turkin läpi. Merkit hohtavat pimeässä. Koiran silmät ovat oranssinkeltaiset, kuten Theolla omassa muodossaankin. Koiran säkäkorkeus on noin 70cm.

Aseet ja taistelutyyli

Theo on maagi, mutta sen sijaan että loitsuja suoraa käsistään tai taikasauvan avulla heittelisi, käyttää hän miekkaa omalla tavallaan "taikasauvana". Malliltaan miekka on rapier, todella kevyt ja terävä. Väritykseltään miekka on valkeanhopeinen, paitsi kädensija on valkeaa norsunluuta. Kädensijan kehä on koristeellisesti kaiverrettu ja siihen on upotettu valkeita ja sinisiä kristalleja, joihin on varattu maagista energiaa Theon oman energian jatkeeksi.
Miekkaansa puoliverinen ei siis käytä kuin tavallista miekkaa, ellei ole pakko lähituntumassa alkaa teräaseella huitoa. Theo pysyttelee kauempana vihollisestaan ja miekkaansa heilutellen, tiettyjä liikeratoja seuraten kykenee heittämään miekanterästä maagisia hyökkäyksiä. Theo käyttää lähinnä valkeaa magiaa ja pyhää energiaa loitsuissaan. Hänellä olisi potentiaalia oppia muitakin elementtejä, mutta ei ole vielä ehättänyt niin pitkälle taidoissaan - kaiken lisäksi hän tarvitsisi siihen opettajan.

Aseesta lähtevät maagiset hyökkäykset ovat lähinnä energialoitsuja, jotka aiheuttavat osuessaan polttavia ja kihelmöiviä haavoja, toisinaan vain kevyitä pintanaarmuja, toisinaan syvempiä ja fataalimpia. Koska Theo käyttää pyhää ja valkeaa magiaa, hänen hyökkäyksensä tehoavat parhaimmin olentoihin, jotka ovat herkkiä pyhille asioille.

Vaikka ei lähitaistelua suosikaan, on Theo silti suhteellisen taitava miekkamies. Hän osaa rapierinsa kanssa pitää kyllä puolensa ainakin yhtä taistelijaa vastaan, mutta jos vihollisia on enemmän kuin yksi lähituntumalla, alkaa Theo olla pulassa. Taisteluliikkeensä lähituntumalla ovat nopeita ja pistäviä, Theon lähinnä yrittäen härnätä vihollisensa perääntymään sen verran, että kykenisi jälleen maagisia hyökkäyksiä heittämään.


Luonne:
Luonteeltaan Theo on energinen ja ikuinen optimisti. Nuorimies tuntuu aina olevan hyvällä tuulella ja saa usein seuransa myös hymyilemään. Se tuntuukin olevan Theodluinin elämäntehtävä - saada toiset iloisiksi. Puoliverinen tuntuu löytävän kaikesta jotain hyvää, jopa sadepäivistä ja märistä sukista. Hän tulee hyvin toimeen kaikkien kanssa, niin kauan kuin toinen ei ole heti naama nyreänä ja suutaan soittamassa. Theo kyllä tietää milloin seuransa ja iloinen asenteensa ei ole kaivattua ja yleensä jättääkin märehtiät omaan rauhaansa - paitsi jos välttämättä haluaa ärsyttää noita.
Vaikka onkin ystävällinen, osaa Theo myös olla ärsyttävä. Välillä se hymy kasvoilla muuttuu kujeilevaksi virneeksi, nuoren lähtiessä koettelemaan rajojaan sanallisesti tai kepposten kautta. Theo tökkiikin usein kepillä jäätä, kunnes lopulta perääntyy jos meinaa selkäänsä saada. Hän ei koskaan ilkeyttään toista kiusaa, vaan lähinnä juurikin huvin vuoksi ja hyvissä rajoissa.
Theo on myös kova flirttailemaan, vaikkei oikeastaan etsikään siihen vastakaikua saatikka teerenpeliä halua viedä pidemmälle, kuin leikkisää sanailua. Häntä lähinnä kiinnostaa testata, pureeko charminsa tahoon jos toiseenkin ja jos se tehoaa, löytää Theo siitä varmasti jotain sanomista. Jos homma meinaa mennä fyysiseksi, saattaa Theo jopa paniikinomaisesti perääntyä ja poistua paikalta heti, hänen kärsien jonkin asteen läheisyyskammoa. Hän ei pelkää kosketusta saatikka fyysisiä kontakteja, mutta varsinaista intiimiäläheisyyttä hän karttaa kokemattomuuttaan. Lisäksi tunnesiteitä hän ei halua viedä liian läheisiksi ja lämpimiksi -ellei kyseessä siis ole vain pelkkä ystävyys -, koska pelkää hylkäämistä ja pettymistä, nähtyään mitä se teki äidilleen.

Theo näyttää tunteensa aina selvästi, eikä kerää mitään sisäänsä. Ollessaan surullinen Theo saattaa helpostikin kyynelehtiä kunnolla ja vihaisena Theo huutaa ja räyhää minkä keuhkoistaan saa irti. Pelkonsa hän myös näyttää erittäin selvästi, jos sellainen tilanne tulee vastaan. Theo ei kuitenkaan pitkään jaksa kiukutella tai surullinen olla ja kokee olonsa yleensä lähes välittömästi paremmaksi, jos saa tunteensa purkaa - eikä sillä ole oikeastaan väliä, kenelle hän tunteistaan puhuu. Theo luottaa uusiinkin tuttavuuksiin turhankin helposti ja täten saattaa joskus puhua ohi suunsa tuntemattomassa seurassa. Joskus tämä johtaa tietenkin vaikeuksiin, mutta vielä kokemuksen kautta Theo ei ole oppinut pitämään suutaan soukemmalla. Theo on myös harvinaisen huono valehtelemaan, eikä teekään sitä mielellään. Hänen mukaansa totuuden kertominen on parempi, kuin valehtelu. Tunnekuohujen vallassa Theolla on taipumus alkaa änkyttämään.
Theo on myös todella fiksu, vaikka sitä ei uskoisi heti ensisilmäyksellä. Hänellä on todella hyvä päättelykyky ja hän yleensä onnistuukin loputtomalla pulinallaan osumaan loppujen lopuksi oikeaan päätelmään. Hiljaa mielessään hän ei kuitenkaan kykene niin hyvin päättelemään asioita, vaan yleensä puhuukin ääneen ja joskus ammentaa toisten kommentteja mukaan pohdintoihinsa. Hän on kirjaviisas ja nuorukaiselta löytyykin tietoa yhteen jos toiseenkin tilanteeseen - oli se tieto sitten hyödyllistä tai ei.

Ylienergisen ja aina iloisen luonteensa tähden Theon on helppo tehdä ystäviä, mutta vain muutama on jäänyt vuosien saatossa puoliverisen elämään. Vaikka häntä on helppo lähestyä ja hänen on helppo muita lähestyä, vaatii se omanlaista energiaansa kestää Theodluinin kaltaisen henkilön seuraa pitkään ja tiiviisti. Puoliverinen tietää tämän ja osaa antaa ystävilleen ja läheisilleen omaa aikaa, kun sitä tarvitsevat. Ystävistään Theo välittää suuresti ja on aina valmis auttamaan - oli kyseessä sitten eilisen tuttu tai pitkäaikainen ystävä. Theo haluaa myös auttaa kaikilla mahdollisilla tavoilla ja tästä johtuen, jos tuttavat tai ystävät tarvitsevat rahallista avustusta, on puoliverinen sitä myös tarjoamassa - ja sen seurauksena Theo itse on yleensä puilla paljailla. Joskaan maallista omaisuutta hän ei halua tai kaipaa, ollen tyytyväinen siihen vähään mitä omistaa ja on valmis siitä vähästäkin jakamaan.

Vitsailevasta luonteestaan huolimatta osaa Theodluin ottaa asioita tosissaankin ja vakavoitua, silloin kun se on tarpeen. Hengenvaarallisissa tilanteissa Theo pitää päänsä kylmänä ja pyrkii auttamaan aina muita ensin, ennen kuin itseään. Hän kuitenkin pyrkii välttelemään taisteluita eikä mielellään ota yhteen kenenkään kanssa - paitsi korkeintaan harjoittelumielessä. Theolla on matala kipukynnys ja kun kunnolla sattuu, saattaa puoliverinen helposti jopa menettää tajuntansa. Hän menee myös helposti shokkiin, jos ottaa suurempaa osumaa itse tai jos ystävä on suurissa tuskissa. Theolla on paljon kokemusta selviytymisestä, taisteluista ja ensiavusta teoriassa, mutta koskaan hän ei ole kaikkia taitojaan joutunut käyttämään käytännössä, jonka johdosta tosipaikan tullen Theo on epävarma eikä välttämättä se luotettavin auttaja.

Theolle on myös muodostunut harrastukseksi viettää enemmän aikaa koiramuodossa, mitä omassaan. Koirana hän on yhtä iloinen, leikkisä ja kiltti mitä kaksijalkaisenakin, mutta piskinä ollessaan hän yleensä ottaa myös täysin sen eläimen roolin ja harvoin puhuu tässä muodossa. Hän myös käyttää koiramuotoaan silloin, kun pitää matkata pidempiäkin matkoja tai metsässä yöpyä - koirana on helpompi löytää ravintoa ja mukava yösija, kuin humanoidina, näin Theon mielestä.


Menneisyys:

Vajaa kaksisataavuotta sitten syntyi lehtolapsi haltiasotilaan ja siivistään luopuneen enkelin välille. Haltia ja haltiakehoon juurtunut enkelinsielu jakoivat rikkaan ja tunteikkaan salasuhteen keskenään. Suhteesta ei kuitenkaan voinut koskaan tulla mitään salaisuutta suurempaa, vaikka kaksikko toisiaan rakasti. Yhteisten hetkien tuloksena Elamirah tuli raskaaksi aatelissukuiselle haltialle, joka joutui viettämään yhä pidempiä ja pidempiä aikoja poissa salarakkaansa luota. Lapsi syntyi ja haltia ehti kerran nähdä poikansa, ennen kuin joutui jälleen lähtemään komennolle. Luvaten Elamirahlle, että kun palaisi, hän ottaisi ensisijaiseksi työkseen esitellä Elamirahin ja esikoispoikansa suvulleen ja pitää näistä huolta.

Isä ei kuitenkaan koskaan palannut. Vuodet lähtivät vierimään, Elamirahin jakaen odottaa rakastaan takaisin. Uskotellen, että tuo vielä palaisi, kunhan hän vain odottaisi. Odottaessaan siivetön keskittyi kasvattamaan poikaansa, joka sai nimekseen Theodluin. Theo oli rakastettu ja haluttu lapsi ja saikin äidiltään kaiken huomion ja huolen, mitä pieni lapsi sodan runtelemassa valtakunnassa saattoi tarvita. Theon kasvaessa alkoi Elamirahille selvitä, että poika oli perinyt äidiltään maagisia kykyjä. Koska Elamirah oli omista voimistaan luopunut vuosisatoja sitten halutessaan elää kuolevaisten seurassa, ei hän uskonut voivansa itse opettaa poikaansa käyttämään magiaansa oikein. Täten Elamirah otti Theon ja muutti asumaan Elwoodiin, kuultuaan tuon kylän olevan maageja täynnä. Elamirah ei itse ollut aluksi tervetullut kylään, jossa magiaa arvostettiin, mutta kun hänen tarpeensa pojan kouluttamisen suhteen ymmärrettiin, alkoi väki häneenkin sopeutua. Elamirah sai töitä piikana ja siinä samalla sai katon pään päälle ja Theolle avustavan tahon magian suhteen. Theo varttuikin suurimman osan elämästään Elwoodissa ja oppi tuntemaan sen asukkaat ja lähimetsät lähes läpikotaisin. Hän oppi kylän tavoille ja sai myös ystäviä iän varttuessa. Elwoodissa Theo oppi myös hyväksymään ja arvostamaan erilaisia ja erirotuisia henkilöitä, kerta kylä oli täynnä jos jonkinnäköistä maagia.
Jo pienenä Theo oli iloinen ja oppimishaluinen nuorimies, vaikkei kärsivällisyytensä aina oppimiseen riittänytkään. Hän seikkaili paljon lähimetsässä, vastoin äitinsä toiveita tietenkin, jolla oli suuri huoli pojasta. Elamirah ei halunnut Theon katoavan minnekään, ennen kuin isänsä olisi palannut ja saisi nähdä, kuinka pienestä lapsesta oli varttunut vuosikymmenten vieriessä komea nuorimies. Tietenkin pientä kapinaa verissään Theo uhkasi aina karkaavansa pidemmällekin, jollei äiti hänen seikkailujaan hyväksynyt, mutta koskaan Theo ei lähtenyt. Elwood veti aina nuoren maagin takaisin, puoliverisen kykenemättä vastustamaan sitä valtavaa magian määrää, mikä kylästä aina huokui.

Theo saikin kuulla paljon isästään äitinsä kautta. Ei koskaan kyllä tuon nimeä - vain nimikirjaimet F.W - saatikka missä isä oli, mitä tuo teki työkseen tai miksei hän ollut heidän luonaan nyt. Mutta isä oli kuulemma lempein ja jaloin mies, mitä äiti oli koskaan tuntenut. Äiti oli myös aivan varma siitä, että isä vielä palaisi, jahka heidät löytäisi.
Aluksi Theo oli uskonut myös niin. Pienempänä hän jakoi sen saman toiveikkaan ajattelutavan äitinsä kanssa ja jaksoi odottaa ja uskoa, että vielä jonain päivänä isä saapuisi. Mutta vuosien vieriessä Theolle alkoi valjeta totuus kaikesta. Äiti ei ollut toiveikas, vaan rakkauden sokaisema, epätoivoisesti uskotellen itselleen vielä joskus pääsevänsä rakkaansa käsivarsille. Elamirah vuosien varrella menetti järkensä, räjähtäen aina totaalisesti jos joku koitti hänelle totuuden kertoa siitä, ettei tuon rakas enää aikonut palata. Äidin pakkomielle alkoi raastaa myös Theoa, joka monet illat saikin äitinsä kanssa suoranaisesti riidellä siitä, oliko tämä odottaminen enää tervettä. Mutta mitä vain Theodluin tai Elamirahin ystävät sanoivat, ei siivetön koskaan luopunut sairaista haavekuvistaan.
Hyvin Elamirah kuitenkin piti kaiken sisällään ja pystyi hymyilemään viimeiseen asti. Theo ei kestänyt äitiään viimeisinä vuosina ja pysyttelikin suurimman osan ajastaan poissa tuon luota. Theo ei enää halunnut kuulla isästään tai siitä, kuinka pojasta oli kasvanut aivan isänsä näköinen. Poikansa näkeminen sai Elamirahin aina itkemään, eikä Theo halunnut sitä nähdä. Hän rakasti äitiään yli kaiken, olihan tuo ollut lempeä ja hyvä hänelle, eikä Theo täten kestänyt nähdä äitiään surullisena. Näin ollen nuorimies viettikin suurimman osan ajastaan opiskellen ja pitäen itsensä kiireisenä ystävien ja tuttavien seurassa, puhumattakaan niistä pitkistä metsäretkistä, joita Theo oli alkanut suorittamaan entistä useammin nyt, kun oli oppinut ottamaan ensimmäisen eläinmuotonsa.

Lopulta kaipuu tappoi Elamirahin. Siivetön kuihtui pois kun totuus viimein sai kiinni ja Elamirah kuoli suruun. Theo ei ollut paikalla, kun äitinsä kuoli. Hän oli jälleen muutaman päivän vaellusretkellä ja kun saapui viimein kotiin, sai hän kuulla äitinsä nukkuneen pois...

Tällä hetkellä:
Theo poltti Qiran kanssa äitinsä tuhkat ja otti ne talteen. Puoliverinen sai myös viimein kuulla totuuden isästään, Qiran auttaen tiedon saamisessa. Theolle selvisi, että isänsä oli nimeltään Ferendirin Winder, joka kuului arvostettuun haltiasukuun ja että hänellä oli sitä kautta sukulaisia elossa kolme kappaletta - Darius, Delia ja Lanae Winder. Tämän tiedon saatuaan päätti Theo lähteä Elwoodista etsimään sukulaisiaan, suunnaten ensimmäisenä Qiran saattelemana Briarin lohikäärmekylään. Siellä Theo tapasi kyläpäällikkö Seyrin ja tuon vieraan, Iriadorin. Theo vietti vuorokauden kaksikon seurassa ystävystyen heidän kanssaan ja päätti seuraavana aamuna lähteä Iriadorin kanssa kohden haltioiden kaupunkia, josta hän löytäisi kuningattaren ja eliittikenraalin virkoja toimittavat Delian ja Dariuksen...


Taidot:
- Puhuu, lukee ja kirjoittaa niin yleis- kuin haltiakieltäkin.
- Taitaa magiaa, mutta ei kovinkaan hyvin vielä. Potentiaalia kuitenkin oppia enemmän (lisää taidosta Aseet ja taistelutyyli kohdassa).
- Magian lisäksi osaa käyttää myös jousta, joskaan ei moista pahemmin käytä.
- Haavansa ja ruhjeensa paranevat hieman nopeammin, mitä normaalisti voisi olettaa.
- Osaa ensiapua ja tietää jonkin verran parantavista yrteistä - ei kuitenkaan taida vielä parantavia loitsuja.
- Näkee todella hyvin, tarkasti ja pitkälle.
- Kykenee kuulemaan telepaattiset viestit, mutta ei osaa vielä itse puhua telepaattisesti.

Muuta:

- Koirana ollessaan Theo syö lähinnä raakaa lihaa, mutta humanoidina ei pahemmin välitä lihasta, korkeintaan kalasta ja linnusta.
- Tulee erittäin hyvin toimeen eläinten ja lasten kanssa.
- Magia vetää Theoa puoleensa, kuin lämpö liskoja. Hän aistii magian todella herkästi ja saattaakin muitta mutkitta tulla istumaan maagien ja maagisten olentojen viereen juttelemaan. Theo tiedostaa, ettei tämä käytös ole aina ihan hyväksyttävää saatikka turvallista, mutta puoliverinen ei aina kykene vastustamaan magian vetoa.
- On erittäin oppinut ja tietää todella paljon nippelitietoa, niin yleisellä tasolla, kuin magiankin saralta.
- Verensä on maagista, väriltään lähinnä normaalin punaista, mutta omaa pientä kullansävyä.
- Ymmärtää, tunnistaa ja on tietoinen mustanmagian ja demonologian saroista. Hän ei kuitenkaan itse ole kiinnostunut mustasta magiasta, eikä edes kykene tuota oppimaan enkelitaustan vuoksi.
- Kirjoittaa päiväkirjaa
- Panseksuaali
- Matkatessa mukanaan Theo kuljettaa pientä "näkylasia". Pienestä lasipurkista hän pystyy kutsumaan esiin pienen pienen demonin nimeltä Xard. Xard on ulkonäöltään hieman lepakkoa muistuttava humanoidi, jolla on siivet selässä. Silmät ovat suuret ja suussa terävä rivistö hampaita. Väritykseltään Xard on kauttaaltaan myrkynvihreänkirjava. Se kykenee liikkumaan kahden kotopurkin välillä, joista toinen on Theon matkassa ja toinen taas Qiralla, täten Xard voi viedä viestejä kaksikon välillä. Xard on myös hyvä vakoilemaan ja kykenee jonkinlaisiin muodonmuutoksiin vakoilutehtävien suhteen. Luonteeltaan Xard on lojaali, mutta noudattaa omia rajojaan. Välillä se on kahjo ja onneaan koitteleva, mutta ei varsinaisesti mikään riesa. Pikkupiru tykkää suuresti kekseistä ja muista herkuista palkintona.



Tavatut:
Elamirah Miarora (NPC), kuollut - Edesmennyt äiti, joka oli todella rakas Theolle.
Ferendirin Winder (NPC), kuollut - Theon mystinen isä, jota poika ei ole koskaan tavannut.
Avellana A'Daruil (NPC) - Lapsuudenystävä ja paras ystävä Elwoodissa nykyään. Pitää Avellanaa siskonaan.
Qira Evangida A'Daruil - "emäntä" joka hyväksyi Elamirahin ja tämän pojan asuntoonsa Elamirahin toimien naisen piikana. Sittemmin Qirasta on kehittynyt Theolle kuin toinen äiti, Theon turvautuen ja luottaen tähän täysin. Qirasta Theo löysi apua silloin, kun Elamirahin kanssa oli tilanne vaikeimmillaan.
Lorythas Seyr - Theo tapasi kyläpäällikön Briarissa, lähdettyään matkaan Elwoodista Qiran kanssa. Mukava tuttava, vaikka alku olikin kankeaa. On kiitollinen Lorythasille, tuon autettua Theoa viemään hänen äitinsä tuhkat taivaalle jossa Theo heitti äitinsä jäänteet tuuleen, viimeiseen vapauteen.
Iriador Mir Valdoren - Tapasi Briarissa, Theo tulee erittäin hyvin toimeen nuorehkon punapäisen kanssa, heillä kun tuntuu olevan samantapaista luonnettakin.
Darius Winder - Ei vielä kunnolla ole päässyt tutustumaan, mutta näin alkuvaikutelman mukaan heillä ei synkkaa yhtään...
Delathos - Oli Dariuksen seurassa ja ensitapaaminen ei tämänkään miehen kanssa ollut kovin mieluinen. Kiinnostui silti valkohapsisesta tuon maagisen energian takia.
Haltiakuningas Aran - Theo tapasi kuninkaan samalla kerralla, kun tapasi tätinsä, kuningattaren. Aran vaikutti Theon mielestä mukavalta ja ystävälliseltä, turvalliselta tuttavalta.
Haltiakuningatar Delia - Ensimmäinen ihana, mukava ja hyväksyvä taho, johon Theo tutustui haltioiden kaupungissa. Täti, josta puoliverinen pitää jo erittäin paljon ja haluaisi ennen kaikkea tutustua kuningattareen paremmin.
Aaron - -



Päivitykset:
8.11.2016
- Tavatut lista päivitetty
- Menneisyyteen lisätty tapahtumia
- Xardista lisätty maininta