Viesti La Joulu 08, 2018 1:40

Lothar Mordecai

Reality is just an opinion. One I happen to disagree with.

Lothar Tovius Mordecai

Todellinen nimi: Kaváldthalr Shar'adorenor (Tuhkasulka)
Kutsumanimet: Useimmiten kuulee kutsuttavan pelkällä sukunimellään Mordecai, mutta tuttavat saattavat käyttää miehestä hänen etunimiään, useammin Lotharia. Koska Mordecain mielestä hänen todellinen nimensä ei sellaisenaan ole käytännöllinen enää nykypäivänä, onkin nimi jolla hän esittäytyy vanhan mestarinsa nimi. Mordecain todellista nimeä tietää tuskin kukaan.
Ikä: Ainakin yli 2000, mahdollisesti enemmänkin. Ulkoisesti muistuttaa lähemmäs 40-vuotiasta. Oikea ikä tuntematon.
Sukupuoli: Mies
Rotu: Vampyyri. Ennen kirouksensa saamista edusti vanhaa muinaista haltiarotua, joista kirjoihin on kirjoitettu Quinnin vartijoina.
Ammatti: Kreivi Arethdrielin henkivartija, sekä kartanonasukkaiden käytettävissä oleva velho/parantaja. Kauppias. Kulissien takana Mordecai toimii myös Kullattujen käärmeiden veljeskunnan alempana johtajana ja korkean tason salamurhaajana.
Asema: Yleiseen tietoon Mordecai tunnetaan hyvämaineisena porvarikauppiaana ja palkkamiekkana. Rikolliselta taustaltaan häntä voisi toisaalta nimittää myös lainsuojattomaksi.
Puolue: Puolueeton. Edustaa kuitenkin näennäisesti haltioita tällä hetkellä.
Suuntautuminen: Bi, demiseksuaali


Kuva


ULKONÄKÖ
Lothar muistuttaa ulkonäöltään aavistuksen eksoottisempaa haltiaa kuin mitä nykypäivänä on totuttu näkemään Cryptissä. Miehen keho on selvästi harjaantunut ja vahva kauttaaltaan, vaikka muuten velho on olemukseen sopusuhtaisen siro ja pituudeltaan suunnilleen aavistuksen ylitse 180cm. Nostettaessa Kaváldthalr tuntuu yllättävänkin keveältä. Hänellä on kapeat silmät, silmämunat pikimusta ja kapeat soikeat pupillit. Korvanlehtensä ovat myös tavallista pitemmät haltioiden tapaan, ne kaartuvat näennäisesti kuitenkin enemmän ja omaavat enemmän liikeratoja, kuin tyypillisimmillä Cryptin haltioilla. Vaikka näyttääkin eksoottiselta, ovat Kaválthalrin kasvonpiirteet ja keho kuitenkin muovautuneet vuosien saatossa magian avulla sopivammiksi ja elegantimmiksi nykyisten ihanteiden mukaan. Hän yrittää olla lähinnä sopeutuva niin ihmisten kuin haltioidenkin piirteisiin nähden kasvoiltaan ja olemukseltaan.

Miehen kasvot ovat yleisesti ottaen kapeat. Hänen huulensa ovat tasapaksut ja tyypillisesti ainaisessa tympeässä asennossa. Toisaalta Mordecailla ei myöskään usein ole syytä hymyillä tai näyttää muitakaan tunteitaan ilmeillään, sillä hänen kasvojensa vasen puolisko on pahoin arpeutunut, eikä liioin imartele hänen mahdollisia ilmeitään. Arvet ovat syviä ja vuosien myötä jo vaalentuneita. Hänen suussaan on vampyyrimaisten kaksiparisten kulmahampaiden lisäksi myös molempien poskien puolella muinaisesta verestään häijyn terävä hammasrivistö, joka onkin tarkoitettu lähinnä saaliinsa lihan repimiseen alkukantaiseen tapaan. Lothar onkin usein toisten silmissä tummanpaksuine, jyrkästi kaartuvine kulmineen tuima ja totinen, etenkin kylmä näky.
Miehen katse on normaalisti vaalea, väritön helmiäinen, lasittuneenoloinen. Hänen värikalvojensa reunoja koristaa toisinaan kuitenkin verenpunainen kapea raja, joka verenhimon yltyessä saattaa parhaimmillaan peittää koko värikalvon täysin alleen. Hohtavan punainen sävy kielii toisinaan kuitenkin myös silkasta vampyyriveren pinnalla olemisesta ja omanlaisestaan valmiudesta, ollen sellaisenaan myös pelkkä varoitus mahdollisille uhkakuville.

Mordecain hiukset ovat mustat kuin yö, todella pitkät, kevyesti lainehtivat ja paksut, yllätykseksi kyllä myös kovin samettisen pehmeät vaikka velholla on tapana kulkea paljon ulkosalla. Edestä hiukset ovat siististi kehystämässä kasvoja aina rinnalle saakka, mutta selkäpuolelta ne ovat usein kiinnitetty paksulla hiusnauhalla puolesta välistä kiinni löysäksi kimpuksi, jättäen pitkän hiustupsun liehumaan aina ylitse miehen alaselän. Hänen etuhiuksillaan on tapana myös kaareutua ja kihartua näyttävämmin luonnostaan. Muuta ylimääräistä naamakarvoitusta hänellä ei varsinaisesti kasvakaan, ellei Mordecai magiallaan ja ajan kanssa alkaisi kasvojaan muokkaamaan syystä tai toisesta vastaavalla tavalla.

Nopeasti vilkaistuna Kaváldthalrin iho vaikuttaa virheettömältä ja kalpealta. Hänen kasvoiltaan tuskin kykenee erottamaan kunnolla sitä kalpeaa sävyä, ellei vertaisi sitä vierekkäin vitivalkoiseen, johon edes Lotharin kasvot eivät sentään yllä. Iättömillä kasvoilla tuskin on muutamia juonteita silmien ympärillä enempää. Jos hetken pidempään viipyy tarkastelemassa Mordecain ihoa, saattaa kuitenkin erottaa vaaleat arvet muun muassa hänen huuliensa läheisyydestä, sekä muualta kehostaan paloarpina, viiltoina ja nuolten jättäminä jälkinä, erinäisten kokeilujen ja haavereiden ollen jättänyt vuosisatojen aikana kirjavia muistoja sinne tänne väkisinkin. Miehen selkää värittää kuitenkin koko selkäpuolen peittävä ja hänen oikeaa olkavarttaan kiertävä näyttävä tatuointi mustasta serpenttilohikäärmeestä kaikkine lukuisine yksityiskohtineen.
Miehen kosketus on pehmeä magian käytöstä huolimatta, käsiään koristaen vahvemman puoleiset pitkät kynnet. Vaikkei Mordecai yleisesti ottaen perusta korujen käytöstä, pitää hän kuitenkin sormuksista, ja koristelee käsiään usein arvokkailla helyillä. Osa sormuksista on myös lumottuja, tärkeimmän niistä ollen auringonvalon vaikutuksen häneen kumoavan mustan sormuksen, jonka Mordecai on kuitenkin yllään alati pitäessään kätkenyt niin, ettei tavallinen silmä kykene sitä häneltä erottamaan.

Lothar suosii arvokasta ja aristokraattista pukeutumista. Hänen vaatekaappinsa sisältö onkin laajempi ja arvokkaampi kuin ensikädessä saattaisi edes uskoa. Erityisen mieltynyt mies on aateliston suosimiin hepeniin, kuten röyhelöisiin paitoihin ja siisteihin sisätakkeihin, eikä Mordecailla ole syytä säästellä valitessaan suutarilta ne parhaimmat nahkasaappaat tai siistit sisäkengät tarvittaessa koristamaan jalkojaan. Mies pukeutuu ennemmin liian tärkeästi, kuin antaisi mukavuuksien viedä mennessään. Hän osaa kuitenkin verhoutua katukuvaankin sopivaksi, lyöden silti vertoja useimmille ja erottuen kenties ikäväkseen muista tummanpuhuvalla tyylillään.
Hänen värimaailmansa on kuitenkin harvinaisen suppea, kankaiden ollessa lähes poikkeuksetta aina joko mustia, tai edes harmaita, mutta tietynlaisiin tilaisuuksiin osallistuessaan Mordecain päällä saattaa nähdä myös muita tummia värejä, kuten punaista, purppuraa ja sinistä. Hän pitää yksityiskohdista ja suosii klassisia vaatteita, eikä sen koommin yritä erottua massasta tarkoituksella, ymmärtämättä kuitenkaan goottimaisella tyylitajullaan erottuvansa tavallisesta katukuvasta muihin verrattuna.


LUONNE
Lothar on hyvin karismaattinen ja maltillinen herrasmies. Hän on vuosien aikana hionut käytöksensä sopivaksi nykyisten kansojen sekaan soluttautuakseen, eikä häntä voisi pitää puhdasveristä haltiaa erityisempänä tapauksena. Vanhoja juuriaan mukaillen Kaváldthalr viihtyy parhaiten alkuperäisrotunsa sukulaisten seurassa, joihin lukeutuvat niin haltiat kuin myös laaja kirjo erilaisia luonnonläheisiä taruolentoja. Hän ei suoranaisesti vieroksu ketään rasistisesti noiden sukupuolen, perimän, aseman tai lajin perusteella, muttei hän kuitenkaan osaa myöskään nauttia aivan jokaisen seurasta. Hän ei myöskään koe tarpeelliseksi kuin tulla korkeintaan toimeen kaikkien kanssa yhtäläisellä tavalla turhat ongelmat ja erimielisyydet välttääkseen. Hän on vaikutusvaltainen ja velvollisuuksistaan huolehtiva, eikä asioiden tai lupausten laiminlyönti ole hänen makuunsa millään tasolla.

Voisikin väittää Mordecain pyrkivän sopeutumaan jokaiseen seuraan sellaiseksi, joka muita eniten miellyttäisi, muttei miehellä ole myöskään tarvetta miellyttää ketään erikseen. Hiljaisena miekkosena ja usein tympeäntotista ilmettä kasvoillaan kantaen Mordecai häviääkin usein muun väen sekaan, eikä kukaan pidä häntä lähestyttävänä sellaisenaan. Hän tarkoituksella pyrkii olemaan etäinen ja puhumaan vain, jos hänellä on jotain sanottavaa, ellei kyseessä ole sellainen ystävä, jonka seurassa velho saattaisi malttaa myös istua alas mahdollisesti viinilasillisen äärelle. Hän näyttää valmiiksi kyllästyneeltä käymään keskusteluja erikseen kenenkään satunnaisen ohikulkijan tai muuten mielestään epätärkeän tahon kanssa. Todellisuudessa hän nauttii kuitenkin suuresti, mikäli pääsee istumaan alas jonkun seuraan kenties viinilasilliselle ja puhumaan jostain tärkeästä tai miksei jostain vähemmänkin tärkeästä. Syvälliset ja pitkät keskustelut ovat hänen heiniään, siinä missä muutaman sanan vaihtaminen jonkun kanssa ei ole velhon mielestä tarpeeksi tärkeää, jotta se saisi hänet vaivautumaan avatakseen suunsa. Siksi toisinaan saattaa vaikuttaa siltä, ettei Lothar kuuntelisi lainkaan, käyden suoraan hyppäämään seuraavaan aiheeseen entisen sivuuttaen tyystin. Velho kyllä kuuntelee muita harvinaisen tarkasti, kyeten pyydettäessä jopa toistamaan täysiä keskusteluita sanasta sanaan niin halutessaan, mikä tuo omanlaisensa edun myös muiden salaa vahtaamisessa.
Tätä hiljaisuuttaan korostaa entisestään Lotharin huono huumorintaju, joka on todella mitätön ja musta. Hän saattaisi vitsailla kuolevaisten kustannuksella omaksi ilokseen jatkuvasti, ellei tietäisi pahoittavansa sillä muiden mieltä tai saisi muut juoksemaan luotaan kylmiltään karkuun. Sitä Mordecai ei kuitenkaan halua, ollen vuosisatojen aikana oppinut pitämään asiattomat kommentit täysin itsellään ja puhumaan lähinnä asiallisen suoraan muiden seurassa. Hän vaikuttaa täydelliseltä herrasmieheltä puheidensa, etikettinsä ja käytöksensä perusteella, vaikka ulkoinen olemuksensa ilmaiseekin jotain täysin muuta katsojalle samaan aikaan.

Mordecailta löytyy kuitenkin myös vastuullinen johtajallinen puoli, jonka ottaessaan hänestä tulee kylmän määrätietoinen ja paikkansa tietävä. Hän osaa ja kykenee ottamaan vastuuta, sekä toimimaan omiensa tukipilarina, jonka päätöksiin, tekoihin ja sanoihin muut luottavat ja myös uskovat vailla vastaväitteitä. Syyttä häntä ei myöskään pelätä, sillä Lothar on valmis näyttämään niskuroijille paikkansa mitä julmimmin keinoin, jos on aivan pakko. Mordecaita kunnioitetaan muiden silmissä, etenkin alamaailmassa aivan syystä, sillä kukaan ei lähtökohtaisesti halua mitellä voimiaan tunnetun ikivanhan velhon, sekä vampyyriveren kiroaman kanssa tietoisesti välttyäkseen ikävyyksiltä.
Lothar ei varsinaisesti kuitenkaan ole kostonhimoinen, mutta sitäkin juonikkaampi ja pitkäjänteinen suunnitelmiensa toteuttamisen suhteen. Mies pyrkii suunnitelmiensa suhteen aukottomuuteen ja muiden nurkkaan ajamiseen ennemmin kuin hätäilisi ja kävisi suin päin sotaan kenenkään kanssa suoriltaan. Aikaahan häneltä ei iättömyytensä puolesta puutu, joten miksi suotta Mordecai tyytyisi hätiköityihin päätöksiin missään tilanteessa. Hän ei ehkä kykene nuolemaan toisten saappaita päästäkseen muiden suosioon lemmikiksi samantien, eikä hän anna muiden nuolla omia saappaitaan samaisesta syystä. Kaváldthalr on kuitenkin taitava esittämään omaa rooliaan ja pelaamaan korttinsa päästäkseen lähelle kohteitaan siten, etteivät nuo osaa edes epäillä hänen syvällisempiä aikeitaan.

Vain hyvin harvoin Lothar yltää siihen pisteeseen, että hän suoriltaan suuttuisi jollekulle, sillä hänen pinnansa on suorastaan rautainen. Hän ei ole katkera, vaikka joku haukkuisikin hänet läpikotaisin, tai kostonhimoinen jonkun kohdellessa häntä silminnähden hyväksymättömällä tavalla. Siitä voi olla varma, ettei hän tieten tahtoen vastaavien tahojen luo hakeudu uudemman kerran kuin pakon edessä, ja silloinkin Lothar käyttäytyy yleensä vastahakoisasti eikä suotta hae kontaktia tahoilta, joiden käytöksestä hän itse ei välitä. Hän osaa ohittaa itseensä kohdistuvat herjat tympeällä hymähdyksellä, ja miksei vaikka vain kiroamalla toisten suita suppuun tarvittaessa kiusallaan, jos se vaikka opettaisi jotain suurisuisille tapauksille.
Lotharilla on myös verenhimoinen puolensa vampyyrikirouksensa tähden, joka kuitenkin hyvin usein pysyy piilossa elegantin kuorensa alla. Kokemuksella hän tietää milloin kykenee yhä rationaalisesti ruokailemaan muista jälkiä jättämättä, toisinaan kuitenkin – joskin äärimmäisen harvoin – ajautuen siihen pisteeseen jolloin hänestä muuttuu kirjaimellisesti järjetön hirviö, joka repii kohteensa palasiksi lihalla ja verellä ruokaillen säälimättä.

Kaváldthalr pyrkii olemaan mahdollisimman käytännöllinen, eikä yritä tehdä mistään monimutkaisempaa ja vaikeampaa kuin on tarve. Hän kuitenkin ratkoo mielellään erikoisempiakin pulmia, keksii uusia ideoita ja asioita, eikä loogisuudessaan tai iän tuomassa viisaudessaan, maailman näkemyksessä ja kokemuksessa häviä muille. Lothar on kuitenkin ennen kaikkea idealisti, vaikka seisookin jalat maassa, mutta hän kieltäytyy näkemästä maailmaa täysin sen konkreettisessa todellisuudessa ja muodossa sellaisenaan, toisinaan sortuenkin epäkäytännöllisiin haaveiluihin lähinnä omassa seurassaan.

Kaikesta edellä kerrotusta huolimatta Mordecai on kuitenkin pohjimmiltaan toivoton romantikko. Hän ei kuitenkaan näytä sitä usein, tuskin koskaan, sillä Kaváldthalrilla ei ole elämässään mukana kuin harva sellainen, joiden kanssa hän kykenisi näyttämään ja paljastamaan tunteikkaampaa puoltaan syvemmin. Hän ei saa sukupuolielämästä varsinaista tyydytystä, nauttienkin ennemmin läheisyyden- ja huomionosoituksista, vilpittömästi ja äärimmäisen syvällisesti osoittaen muille välittävänsä ja suorastaan toivoen voivansa viettää aikaa noiden kanssa enemmän. Hän arvostaa muissa erityisesti luonnonläheisyyttä, samankaltaisia taitoja tai ajatuksia, sekä aitoutta. Hän rakastaa pitkiä iltakävelyitä, hiljaakin sijoillaan tähtitaivaan alla jonkun seurassa istuskelua, mutta myös seurustelua sellaisten kanssa, joille hänen ei tarvitse erikseen todistella mitään ja joiden seurassa hän saattaisi olla vain oma itsensä ilman turhia kovisteluja.
Lothar ei kuitenkaan ole perhe-elämän tarpeessa, saati haaveile omista jälkeläisistä, ja satunnaiset rakastajatkin sukupuolesta riippumatta jäävät hänelle usein yhden yön huveiksi ja mahdollisesti myös tietäväisinä tai salaa ruokailun kohteiksi. Vain harva kykenee yltämään varsinaisiksi ystäviksi Mordecain kanssa eivätkä jää pelkiksi satunnaisiksi tuttaviksi kuten useimmat, ja ne harvat useimmiten kykenevät nostattamaan miehen aina tympeät huulet edes jonkinlaiseen hymyyn ja saavat hänen katseestaan lempeän.

Mahdollisesta ystävyyssuhteesta huolimatta Lothar omalla tavallaan myös välittää kaikista ympärillään pienellä alkeellisella tasolla. Hän ei välttämättä näyttäisi sitä alamaailman ronskeimmalle konnalle, mutta ohitse kulkeva tavallinen tallaajakin saattaa kiinnittää hänen huomionsa puoleensa, jos nuo sattuvat tarvitsemaan apua. Varsinainen hyväntekijä Mordecai ei kuitenkaan ole, mutta hän mielellään säilyttää itsestään yleisesti ottaen hyvämoraalisen ja aatteellisen kuvan muiden silmissä sen sijaan, että käyttäytyisi kuin pahainen rikollinen ja asennoituisi kaikkeen välinpitämättömästi ja kylmästi. Tästä syystä hänellä ei varsinaisesti myöskään ole pelkoa siitä, että julkinen maineensa kärsisi, tai että hän joutuisi kaikesta huolimatta syrjityksi, vaikkei hänellä yönlapsena kunnollista sijaa olekaan muiden joukossa. Yleisesti ottaen hänet nähdään hyväntekijänä, vaikka totuus kulissien takana onkin osittain jotain aivan muuta.


MENNEISYYS
Kaváldthalr syntyi muinaisten haltioiden keskuuteen monia satoja vuosia sitten, syvälle metsän hämäriin katveisiin kauas kaikesta mahdollisesta sivistyksestä ja maailmasta. Tällä esi-isällisellä rodulla oli oma kulttuurinsa ja omat tapansa; he olivat yhteydessä luontoäitiin ja uskoivat äitimaan korkeimpaan jumaluuteen, luoden syvän yhteyden omaan ympäristöönsä hiljalleen muodostuen osaksi puita ja kasvillisuutta. Heitä nimitettiin druideiksi, nymfeiksi, luonnonhengiksi, Quinnin vartijoiksi ja myöhemmin yksinkertaisemmin metsähaltioiksi, kun haara alkoi omia itselleen muiden haltioiden kaltaisia piirteitä ja tapoja. Muinaisilla oli hoikempi ja sorjempi keho, jonka pinta muistutti juonteiltaan puiden lehtiä, juuria ja kaarnaa, tai saattoi jopa osin olla jotain kyseistä materiaalia. Heidän silmänsä hohtivat valkeina ja toisinaan puiset oksat saattoivat koristaa sarvikruunujen tavoin heidän päässään ja otsallaan. Erityisesti hengettäret lumosivat ja houkuttelivat kaltaisiaan ja muita eläviä ja ajattelevia luokseen ja ansoihin, voidakseen kannibalismisin tavoin tappaa ja ruokailla muiden lihalla, mutta samalla myös varastaa muiden kulttuurien aatteita ja muistoja heidän omansa perustaksi muiden lihaa syömällä. Miespuolisilla edustajilla taas oli tapana erkaantua hengettärien joukosta elämään itsenäisesti muualle metsään - ja niin kävi myös Kaváldthalrille, joka lajinsa tavat omaksuneena lopulta ajautui jättämään kansansa jälkeensä.
Toisin kuin monet, Kaváldthalr ajautui harvinaisen kauas niistä turvallisista seuduista, joita kotimainaan oli iäisyyden jo pitänyt. Hän kuitenkin tunsi lajitovereidensa tavat ja raakuudet, tiesi useimpien kaltaistensa jäävän vuosien päästä omiensa ravinnoksi, joten jopa uhkarohkeana tapauksena Kaváldthalr oli valmis vaeltamaan seuduistaan kauemmas. Pohjoisesta aina kauas eteläiselle rannikolle saakka, jossa Kaváldthalr eli erakkona tapojaan toteuttaen monta kymmentä vuotta, kiinnostuen kuitenkin yhä enemmän ja enemmän ulkopuolisten kansojen kulttuurista ja elämästä, joiden edustajia hän onnistui ravinnokseen kaatamaan. Tietoisuus alkoi kuitenkin hiljalleen muovaamaan Kaváldthalrista jotain aivan muuta kuin osaa luontoa, nuoren miehen alkaessa muovautua ulkonäöltään ja tavoiltaan hiljalleen inhimillisemmäksi olennoksi, joka lopulta lähti soluttautumaan modernimman haltiakansan jäseneksi.

Kaváldthalrin käytöksen oli muututtava tyystin toisenlaiseksi, kannibalismin ja luonnonpalvonnan jääden hiljalleen unholaan. Sen sijaan hän kiinnostui sukulaistensa kulttuurisista tavoista, seurapiireistä ja magiasta, johon Kaváldthalrilla oli luonnostaan kyky, muttei hän ollut nähnyt sen monipuolisessa käyttämisessä varsinaista hyötyä koskaan. Mies oppi muita katselemalla ja kuuntelemalla, lopulta itse kokeilemalla, sortuen välillä toteuttamaan myös vanhoja tapojaan, joiden myötä kuitenkin hänen sisäinen ja ulkoinen kehityksensä edistyivät entisestäänkin. Hän muistutti nyt täysin moderneja sukulaisiaan ja omasi noiden tavat ja opit, hän osasi lukea ja kirjoittaa, eikä ollut järjenjuoksultaan hassumpi.
Kaváldthalr pääsikin lopulta potentiaalisena tapauksena velhon oppipojaksi, jossa hän pääsi toteuttamaan niin juoksupojan kuin tylsän kirjurinkin virkaa, mutta myös laajentamaan maagisia taitojaan laidasta laitaan pätevän opettajan johdolla. Kaváldthalr oli nopea oppimaan niin silkkaa kirjallista tietoa, kuin tekniikkaa vaativia taitojakin, hänen ahmien toisinaan myös salaa isäntänsä muistiinpanoja ja kattavia loitsukirjoja mahdollisten uusien ideoiden toivossa. Mikään ei riittänyt tiedonjanoiselle nuorelle miehelle, joka toisinaan saikin näpeilleen siitä, kun kiellettyjen kokoelmien ja yksittäisten teosten sisältöä oli mennyt tutkimaan ja päähänsä painamaan luvatta. Hän sai usein kuulla ettei ollut niin edistyksellinen mitä kuvitteli olevansa, ja sekös ruokki entisestään Kaváldthalrin halua tutkia magian saloja yhä enemmän ja enemmän luvatta, hänen lopulta päätyen tutkimaan demonologiaa itsekseen salaa öisin lukittujen ovien takana.

Aluksi Kaváldthalr opetteli kutsumaan esiin vain kuvajaisia näkylaseihin ja peileihin, ja siitä edelleen fyysisiä olentoja, kuten pikkupiruja huoneeseensa taikaympyröiden sisään. Aluksi vain keskustelukumppaneiksi oppimista varten, lopulta alistaen mokomia myös tekemään pieniä palveluksia hänelle, kuten vakoilemaan toisia tai varastamaan jotain mitätöntä joltakulta. Kaváldthalr oppi myös kiduttamalla hallitsemaan henkiä, aina voimakkaampiin henkimaailman olentoihin siirtyen ja kykyjään hyödyntäen. Mutta se kaikki tapahtui aina muiden tietämättä salassa. Päivisin Kaváldthalr sinnitelli hereillä mestarinsa opeissa, jotka olivat jo aikapäivät sitten käyneet hänelle jo tuttuakin tutummiksi, väsyneen Kaváldthalrin ollessa kuitenkin uupumustaan niin huolimaton loitsinnassa, ettei hän koskaan jäänyt taitojen jo hallitsemisesta kiinni.
Kaváldthalr oli päättänyt kuitenkin jälleen uuden henkiolennon esiin kutsumisesta. Hän oli valmistellut taikaympyröitä ja muistiinpanoja ensikohtaamista varten ties kuinka monta päivää, lopulta yön laskeuduttua kutsuen esiin demonin, Yubrilin. Yubrilista muodostui Kaváldthalrille erityinen palvelija, mutta myös eräänlainen toinen opettaja, demonin tietäessä sitä sun tätä maailman ulottuvuuksien rakenteista alkaen aina aivan arkisiin asioihin. Toisinaan Kaváldthalr kutsui ehdoin demonin heidän maailmaansa, jolloin Yubril saattoi kulkea eläimenmuodossa miehen matkassa ja nähdä kuolevaisten maailman lähempää. Se saattoi myös naamioitua Kaváldthalrin mestarista huolimatta heidän oppitunneilleen päästen seuraamaan lähempää isäntänsä taitoja ja oppimista, lopulta kuitenkin kyllästyen kuolevaisten maailmaan ja isäntänsä sättimiseen. Yubril halusi vapaaksi palveluksistaan, mutta sitä vastaan Kaváldthalr halusi demonin toteuttavan hänelle vielä yhden viimeisen toiveen, sekä paljastamaan toisen, suuremman kaltaisensa nimen hänelle.
Kaváldthalr sai nimen, mutta se mitä päivien päästä nuorimies demonilta pyysi oli jotain, mitä hän vielä tänäkin päivänä katuu syvästi.

Kaváldthalr pyysi demonia antamaan hänelle ikuisen elämän, demonin tehden työtä käskettyä. Yubril langetti Kaváldthalrin ylle kirouksen, jonka myötä hänen tuli elää loppuelämänsä yönlapsena, kuten vampyyrit – hän saisi elää iättömänä muiden joukossa, kuten Kaváldthalr oli halunnutkin, mutta ajattoman elämän hintana oli ruokailla muiden elävien verellä, ellei Kaváldthalr halunnut muuttua silmittömäksi hirviöksi ja tulla mitä todennäköisimmin tapetuksi. Liian myöhään hän tajusi tehneensä virheen ollessaan pyyntönsä suhteen liian yksinkertainen, mistä syystä Yubrilia ei sitonut maan eikä taivaan välillä mikään olemaan hänelle varsinaisesti eduksi. Paniikin siemen sydämessään itäen Kaváldthalr seurasi vierestä Yubrilin vapautumista, hänen muistaen yhä sen ilkikurisen virnistyksen, jonka Yubril jälkeensä jätti ennen häviämistään kuin tuhka tuuleen.
Kaváldthalr kuvitteli aluksi Yubrilin vain kiusanneen häntä, päivä päivältä miehen kuitenkin huomaten keskittymisensä heikkenevän. Hän sai palautetta impulsiivisuudesta ja huonosta käytöksestään, joka sai miehen pohtimaan demonin kirousta tarkemmin. Pitkäjänteisyytensä vei kuitenkin Kaváldthalrista lopulta voiton, kun hän kaikkien päivien tutkimusten jälkeen verenhimonsa kieltäneenä lopulta päästi mestarinsa päiviltä erään oppitunnin päätteeksi. Katumus oli harvinaisen syvä, kun järkiinsä jälleen palatessaan Kaváldthalr muisti tekemänsä. Tekonsa sai hänet pakenemaan haltioiden parista takaisin metsiin, jossa alkukantaisempi luontonsa alkoi viedä miestä taas mennessään, eivätkä toistuvasti tapahtuneet verenhimoiset kohtaamiset muiden elävien kanssa vahvistaneet hänen mieltään lainkaan.

Hiljalleen Kaváldthalr oppi kuitenkin elämään Yubrilin hänelle suoman tyyntymättömän verenjanonsa kanssa. Hän ruokaili lähinnä eläimistä, ellei sitten sattunut törmäämään satunnaiseen kulkijaan, jonka hän saattoi laskea päiviltä sen kummemmin jäämättä murehtimaan asiaa. Magianharjoittaminen unohtui jälleen vuosiksi, Kaváldthalrin eläen kuin saalistava peto muiden hirvitykseksi aina siihen saakka, kunnes hän löysi tiensä Yönkaupunkiin, Pimeäänpaikkaan, jossa mies tapasi ensimmäiset kaltaisensa. Hän sai uusia tuttavia - sellaisia, jotka suostuttelemattakin auttoivat häntä elämään sellaisin tavoin, jottei vielä nuori Kaváldthalr vampyrisminsä kanssa joutuisi ongelmiin ulkomaailman kanssa. Säännöllinen ruokailu kunnollisista ravinnonlähteistä alkoi hiljalleen kasvattaa hermoja kestää kauemmin vailla verta, ja mahdollisti myös Yönkaupungista poistumisen toistuvasti, vaikka Kaváldthalr löysikin itsensä aina palaamasta uusien läheisimpien ystäviensä luo. Hän oppi heiltä kuinka elää vampyyrinä, siinä missä näistä ystävistä muodostui hänelle läheinen ja hyväksyvä perhe, jollaista hänellä ei tähän mennessä ollut vielä ehtinyt olla.
Muiden vampyyrien tavoin eläen ja ruokaillen, Kaváldthalrista alkoi kasvaa tavallista karismaattisempi ja kunnianhimoisempi vuosien saatossa, sekä hänen magianjanonsa alkoi jälleen kasvaa. Muista ruokailemalla hänestä alkoi muovautua nykyiseen seuraansa komea kasvoiltaan ja ymmärtäväisempi mieleltään, ja hiljalleen myös nykyisiä ihanteita vastaava haltia. Hän oppi hyödyntämään vampirismin suomia kykyjään, palaten myös opiskelemaan lisää magiaa ja demonologiaa päämääränään iättömyytensä puolesta tulla niinkin vähäpätöisesti kuin mantereen parhaimmaksi ja tunnetuimmaksi velhoksi. Päätöksensä myötä Kaváldthalr syventyi jälleen opiskelemaan magianlajeja laidasta laitaan entistäkin paremmin, hän rakensi omaa uraansa oman puodin perustaen pimeänkansan etuja tavoitellen, miehen osoittaen myös kiinnostustaan ulkomaailman politiikkaa kohtaan joka oli leimahtamaisillaan toisaalla. Kaváldthalr ei kuitenkaan ottanut haltioiden ja ihmisten välillä syttyvään sotaan osaa, pysytellen tutuksi ja turvalliseksi muodostuneen Yönkaupungin suojissa turvassa ulkomaailman rähinöiltä.

Sotien hiljalleen hiivuttua Kaváldthalr laajensi liikettään ja osaamistaan myös muualle, siirtyen haltioiden matkassa rakentamaan noiden kukoistavaa piilopaikkaa Quinnin suojiin. Hän sai omat tilat piilopaikasta, nimeten kaupankäyntinsä nyt aivan toisella nimellä kuin oli tottunut. Lothar Tovius Mordecai, sama vanha nimi kuin hänen vanhalla mestarillaan, nousi nyt Kaváldthalrin mieleen uudemman kerran, miehen ottaen sen omakseen ja päättäen muistaa ja kunnioittaa mestarinsa oppeja ja muistoa tästä aikakaudesta eteenpäin. Mordecaina hänet opittiin tuntemaan niin parantajana, kuin myös paikallisena kaupankävijänä, jonka luokse hakeutuivat niin rohtojen kuin loitsujenkin tarpeessa olevat. Kaupankäynnin alkaessa käydä vilkkaana, joutui Kaváldthalr nimittämään itselleen myös apupoikia liikkeeseensä, jotka tuurasivat itse isäntäänsä silloin kun Lothar oli jossain muualla, kuten esimerkiksi Yönkapungissa.
Miehen maine, osaaminen ja tietoisuus sen kuin kasvoi, ja Mordecai alettiin tuntemaan varsin nimekkäänä velhona. Kuudennen aikakauden lopulla Lothar tapasi piilopaikassa nuorempansa, Roran nimisen velhon, josta tuli myöhemmin eräänlainen mielenkiinnon kohde Roranin palveluksessa olevan demonin, Zhiermatuin tähden. Myös Roran omisti kilpailevan yrityksen Lotharin kanssa, heidän päätyen lopulta yhdistämään osaamisensa keskenään ja toimimaan yhteistyössä. Roranin ja Lotharin sosiaalinen elämä alkoi kiertyä hiljalleen myös toistensa ympärille, heistä muodostuen lopulta keskenään erottamattomat kumppanit ja rakastajat Roranin hyväksyessä Kaváldthalrin synkät taustat. Tähän saakka kaukana demoneista pysynyt Kaváldthalr tutustui paremmin myös Zhiermatuihin, varsin uskollisesta demonista muodostuen hänelle myös hyvän ystävän, joka oli valmis tekemään Roranin ja Mordecain eteen mitä tahansa aina siihen päivään saakka, kunnes hyvin eläneestä isännästään aika jätti. Kaváldthalr suri ensimmäistä kertaa elämänsä aikana varsinaisesti, Zhiermatuinkin kadoten hänen elämästään Roranin myötä, eikä Lotharille jäänyt muistojensa lisäksi muuta kuin heidän putiikkinsa ja tulevaisuudensuunnitelmansa jostain suuremmasta.

Kaikesta huolimatta Mordecai jatkoi puotinsa pitämistä, yhä useammin jälleen Yönkaupunkiin eksyen. Sotien puhjetessa kahdeksannella aikakaudella myös pimeässäpaikassa aluksi ihmisten toimesta, pakeni Kaváldthalr muutaman ystävänsä kera Yönkaupungista vanhametsään, Elwoodiin. Kylä tunnettiin silloisena suojelussijana myös yönlapsille, mutta myös noitien ja velhojen tyyssijana, vaikka matka sinne olikin pitkä ja vaarallinen. Kylä sijaitsi kaukana pohjoisemmissa metsissä kuolleilla mailla, kaukana sodasta ja erimielisyyksistä, jonne Lothar saattoi rakentaa jälleen uuden sijan kaupankäynnilleen, mutta myös työskennellä suuremmalla mittakaavalla magian parissa. Mustanmagian ja demonologian parissa työskennellessään Mordecailla oli sija tutustua myös A’daruiliin, josta monen muun tavoin tuli omanlaisensa rinki oppilaita Kaváldthalrille. Qirasta tuli hänelle monen mutkan kautta yllättävän läheinen taho, kaksikon lopulta löytäen heistä jotain yhteistä – A’daruilin veressä kiersi sama vanha veriperimä mitä hänessä. Myöhemmin A’daruilin Elwoodin kyläpäälliköksi yltäen, mutta myös heidän yhteisen jälkeläisen äidiksi tullen, Qirasta muodostui Kaváldthalrille myös omanlaisensa uusi erityinen elämänkumppani.
Mordecai joutui kuitenkin hylkäämään sijansa ja paikkansa Elwoodissa ottaakseen osaa lopulta Yönkaupungin sisäiseen yhteenottoon ystäviensä rinnalla, hyläten vastasyntyneen lapsensa ja kumppaninsa toistaiseksi jälkeensä. Yhteenottojen päätyttyä Lothar ei kuitenkaan palannut takaisin Elwoodiin, vaan jäi rakentamaan imagoaan takaisin jälleen Yönkaupunkiin, tullen värväytyneeksi myös alamaailman toimintaan samoihin aikoihin osaksi rikollista veljeskuntaa vanhan tuttunsa avulla. Kaváldthalr valittiin kasvottomaksi salamurhaajaksi saavutustensa ja menestyksensä perusteella Kullattujen käärmeiden kiltaan, jossa hän myöhemmin tapasi jälleen myös Zhiermatuihin.

Zhiermatui oli pysytellyt lähellä haltioita, vaikka vuosia ulkopuolisena olikin matkaansa tehnyt, mutta demoni oli löytänyt sijansa nyt aroille nousseesta kaupungista, teehuoneelta. Salrabiaksi nimettynä demoni oli myös värvätty kiltajäseneksi samaiseen virkaan, kaksikon jatkaen vanhaa ystävyyttään siitä mihin he aikanaan olivat jääneet, mutta myös tehden salattua yhteistyötä toisinaan tilaisuuden sen salliessa. Vapaan Zhiermatuin asenne oli vuosien kuluessa kuitenkin muuttunut koppavammaksi, Salrabian haastaen pian nykyisen kiltajohtajan veljeskunnan puutarhassa lopulta värvättyään useimmat järjestön jäsenet puolelleen, Mordecain lukuun ottaen. Killan piilopaikka Yönkaupungin alla muodostui vuorostaan veriseksi taistelutantereeksi, jossa alamaailman toistaiseksi mittavin rikollisjärjestö otti sisäisesti yhteen. Hurmoksen kausi saatettiin verisesti päätökseen, Zhiermatuin nousten järjestön johtajaksi ja Mordecain heti seuraavaksi demoniverisen pyynnöstä. Kaváldthalrista tuli killasta lähinnä vastaava Zhiermatuin hävitessä näennäisesti kuvioista, Lotharin jääden järjestämään aikaansa henkilökohtaisten kuin nyt myös killan asioiden hoitamisen välillä.

Uusi henkilökohtainen puoti nousi haltioiden tuoreeseen kaupunkiin tukemaan Mordecain kuin myös killan asioita, Zhiermatuin ja Kaváldthalrin rakentaessa yhdessä järjestöstä vahvemman ja järjestelmällisemmän kuin se oli koskaan aikaisemmin ollut. Mordecai avitti myös vaikutusvallallaan uusien killan sisäisten bisnesten toimintaan liittyvien yritysten nousua kylissä ja kaupungeissa, onnistui luomaan uusia suhteita puolueellisten kanssa. Hänellä oli viimein myös tilaisuus järjestää aikaa sellaisille asioille, jotka olivat vuosiksi kadonneet hänen elämästään, kuten palata takaisin Elwoodiin Qiran ja esikoisensa luo, mutta tutustua myös uusiin tahoihin omien sisäpiiriensä ulkopuolelta. Niihin aikoihin Kaváldthalr tapasi myös Blackin, vasta Cryptiin saapuneen muukalaisen. He jakoivat keskenään tietoja ja taitoja, kahden velhon kiinnostuen paremmin myös toistensa taustoista yhteisen kielen löydettyään. Blackistä muodostui mieleinen tuttavuus ja ystävä, ja yksi niistä harvoista, jonka haltuun Lothar on uskonut vampyyrivertaan.

Elämäntilanteen rauhoituttua Mordecaista tuli kuitenkin jälleen tunnetumpi taitojensa puolesta palatessaan julkisempaan virkaansa, sekä arvostettu velho etenkin Elwoodissa, miehen samalla hoitaen kulisseissa varjoista käsin järjestön asioita Salrabian apuna. Nimensä ja maineensa kantauduttua myös aatelispiireihin, onnistui Kaváldthalr pääsemään entistäkin arvokkaampiin piireihin haltioiden parissa, lopulta yltäen palvelemaan itse haltioiden kreiviä monipuolisella osaamisellaan. Nykyisin Mordecaihin saattaakin törmätä useammin haltioiden piilopaikassa, Lotharin toimittaessa pääsääntöisesti virkaa Arethdrielin ja kreivin perheen henkivartijana.


TILANNE NYT
Lothar palvelee yhä kreivi Arethdrieliä haltioiden kylässä. Hänen virastaan on tullut varsin tiivis viimeaikaisten tapahtumien myötä, eikä aikaa ole jäänyt juuri työasioiden suhteen millekään muulle toistaiseksi. Mordecai tietää Zhiermatuin juonivan omiaan kaupungissa, samalla kun hänen omille harteilleen on ehättänyt rakentua varsinainen pino erilaisia huolia ja murheita setvittäväksi. Viimeisimpien hovin juhlien myötä Lotharin haltuun uskottiin myös Cúthalionin suvun sairautta helpottavan lääkkeen rohto, joka on saanut hänet pohtimaan paremmin asemaansa suurten pelinappuloiden alaisena.


ASEET, TAISTELUTYYLI JA MAAGISET TAIDOT
Pääasiassa Mordecai on vuosien saatossa väkeväksi oppinut velho. Hän hallitsee magian valkeasta mustaan, laidasta laitaan erilaisia psyykkisiä ja telekineettisiä loitsuja, kyeten myös demonologiaan ja olentojen summonaukseen, sekä muodonmuutoksiin ja riimu- ja alkemia pohjaiseen magiaan. Voisi väittää hänen osaavan ja tietävän kaiken, mutta on myös magian osa-aloja joihin Mordecai ei ole perehtynyt. Ja mikäli hän ei niin ole jo tehnyt, ei Lothar ole nähnyt tarpeelliseksi tärvätä kallista aikaansa johonkin niin turhanpäiväiseen tai hän ei kykene itse käsittelemään vastaavaa magianlajia (kuten esimerkiksi puhdas pyhä magia.)
Äkkiseltään voisi kuvitella miehen voimavarojen ja taitojen olevan pohjattomat. Loppujen lopuksi Lothar kuitenkin hankkiutuu vihollisistaan ja haastajistaan eroon niin nopeasti, ettei hän oikeastaan ehdi ammentaa maagisia voimia alkuunkaan muiden nähden, tai muuten näe tarpeelliseksi käyttää yli-inhimillisiä taitojaan johonkin minkä voisi suorittaa myös käytännöllisemmin. Esiripun takana hän saattaa omissa aloissaan koetella itseään mitä surkeimmilla tavoilla, mutta muiden läsnä ollessa Lothar ei tuo heikkouksiaan esille millään tavalla. Mordecai on kuitenkin velho siinä missä muutkin virkaveljensä, eikä hänenkään maaginen energiansa ole loputon, vaatien häntä myös palautumaan ja lepäämään suurempien koitoksien välissä.
Edistyksellisenä velhona Mordecailla onkin hallussaan varsin kattava määrä erilaisia loitsuja, ja osa niistä ovat jopa hänen itse kehittelemiään ja manifestoimiaan. Tietyissä piireissä häntä tiedetäänkin kutsua tästä syystä myös loitsuntekijäksi.

Erikoisempana lisänä Mordecai on opetellut hallitsemaan verimagiaa. Toisin sanottuna hän kykenee hallitsemaan verta muun muassa toisten kehossa, tuoden kipua tai ohjaillen väkisin muita, sekä varastaa toisten verta parantaakseen ja voimistaakseen itseään esimerkiksi haavojen kautta. Omaa kirottua vampyyrivertaan hyödyntäen Lothar voi parantaa myös niin ulkoisia kuin sisäisiä haavoja, sekä suoda verenhukkaan kuolevalle tilaisuuden vielä selviytyä kuolettavistakin vammoista elävänä. Verimagian käyttämiseen Mordecai joutuu kuitenkin uhraamaan omaa tai muiden verta kyetäkseen hyödyntämään kyseistä voimavaraa, tällä mustanmagian saralla ollessa näkyvä hintansa toimiakseen.

Lothar on erikoistunut vuosien varrella myös portaaliteorioihin ja teleportaatioihin silkasta mielenkiinnostaan. Ulottuvuuksien (kuten todellisen maailman paikkojen tai vaikka demonien tasolle siirtyminen) välillä matkaaminen paikasta toiseen on vaatinutkin valtavasti aikaa opiskella ja lopulta myös oppia hyödyntämään käytännössä, Mordecain kyeten täten hallitsemaan portaalitaikoja nykyiseltään äärimmäisen helposti. Nopeista paikasta toiseen siirtymisistä alkaen hän osaa siirtää useampiakin henkilöitä teleportaatiokehillä, sekä luomaan myös pysyviä portaaleja sitomalla magiaansa esimerkiksi esineisiin tai oviin.

Vampyyrina Mordecai omaa myös vampyyreille tyypillisiä kykyjä, kuten muun muassa luonnottoman nopeuden, voiman ja kestävyyden, katseellaan hypnotisoimisen, terävämmät aistit ja pimeänäön. Lotharin vampyyrikirous ei kuitenkaan ole se tyypillisin, sillä hänen kirouksensa on demoniperäinen. Hän saattaa olla pidempään juomatta verta ja säilyttää silti voimansa ja kykynsä sellaisinaan heikkenemättä. Olematta pitkään ruokailematta muiden elämänmuotojen verellä, alkaa Mordecain rationaalisuus hiljalleen kuitenkin heiketä taantuen aina kylmäverisen ja verenhimoisen pedon tasolle, kunnes hän saa jälleen ruokaillakseen tavalla tai toisella.
Lothar kykenee siirtämään vampyyrikirouksensa eteenpäin myös muihin, mutta hän on harvinaisen varovainen sen suhteen kenelle kirouksen eteenpäin laskisi, eikä hänellä täten varsinaisesti ole juuri seuraajia. Uhri saa tartunnan puremasta, ja muutos sinetöidään isäntänsä veren juomisella tai muuten siirtämisellä toisen kehoon. Kaikki tämä täytyy kuitenkin toteuttaa rituaalimaisella tavalla tietyn aikarajan sisällä, tai muuten kirous haihtuu sen saaneesta muutamien päivien sisällä. Pureman saanut uhri saattaa kokea hillitsemätöntä tarvetta ruokailla muiden verellä, käyttäytyä hallitsemattomasti muiden seurassa, sekä vaikuttaa pitkälti kuumeisen sairaalta aina siihen saakka, kunnes muutos viedään loppuun tai se haihtuu kantajastaan. Mordecai siis saattaa ruokailla muista tekemättä noista suoriltaan kuitenkaan vampyyrejä, tai lahjoittaa omaa vertaan muille äärimmäiseen parantavaan tarkoitukseen suomatta kuitenkaan noille samalla puremaansa. Yksin kumpikaan ei riitä muuttamaan muita, ja usein Lothar pitääkin huolen siitä että kirouksen alkujuurta kantavat parantuvat täysin jotteivat nuo aiheuttaisi harmia muille sinä aikana kun verenhimo kalvaa noiden mieltä.

Kaváldthalr on myös näppärä ja luova käyttämään erilaisia aseita yksin tai useampaa haastajaa vastaan. Hän omistaa itse useamman miekan ja tikarin, joita Lothar kykenee käyttämään niin omissa käsissään kuin ohjailemaan myös magian avulla, jolloin hän olisi kykenevä käyttämään kahden miekan sijaan myös useampaakin yhtä aikaa. Lotharin oma taistelutyyli on hillitty, mukautuva ja harkittu, mutta tarpeen tullen hänestä irtoaa myös pelottavan päällekäyvä tapaus, jota haastajansa ei todellakaan haluaisi vastaansa saada edes unissaan. Hän jaksaa pidempiäkin otteluita muttei kuitenkaan anna armoa haastajilleen, jos nuo hiipumisen merkkejä osoittavat, laskienkin hautaansa yleensä ne, jotka alakynteen jäävät ennemmin kuin antaisi noiden elää etenkin jos kyse on vihollisesta. Tavallisella vahingolla ei ole kykyä heikentää häntä samaan tapaan mitä kuolevaisilla, joka kaiken lisäksi tekee Mordecaista haastettavan, jota ei haluaisi kohdata. Palkkamiekkana toimiessaan mitä erikoisemmissa viroissa ja tehtävissä on Lothar oppinut myös väijymään uhrejaan ja iskemään varjoista tarvittaessa.

Mordecain suojeluseläin on feenikslintu, jonka muodon mies myös kykenee itselleen ottamaan. Mustan utuinen lintu muistuttaa lähinnä varjotulta perässään kantavaa feeniksiä, linnun ollen kooltaan silminnähden valtava. Uudelleen tuhkistaan syntyvän linnun muodossa Lothar kykenee myös kuolemattomuuteen, fyysisen kehonsa tuhoutuessa kyeten palaamaan tuhkistaan takaisin eloon.
Fun fact: Lotharin feeniksmuodon värit ovat sidonnaisia yleensä hänen rakkauselämäänsä ja suhteisiin syvästi välittämiinsä tahoihin, mitä mies itse ei ole kuitenkaan pistänyt merkille. Zhiermatuin kanssa pitkään mustavalkoista elämää elettyään on demonin läsnäolo hänen elämässään, ja kumppaninsa menettämisen suru syönyt Kaváldthalrin feenikslinnulta värit, jättäen jälkeensä pelkän tuhkanharmaan tumman utuisen olennon.


PANDORAN LUMO JA ASUNTO
Pandoran lumo, tai hienommin haltiakielellä Anesidora Meaham, on magiantaitajien ja maagisia esineitä/asioita etsivien paratiisi. Mordecain putiikkeja löytyy niin haltioiden kaupungista kuin piilopaikastakin, mutta myös Elwoodista ja Mor vuorten läheisyydessä sijaitsevasta Yönkaupungista. Jokainen puoti koostuu hämyisestä tilavasta huoneesta esille asetettujen kauppatavaroiden kera, joihin lukeutuvat muun muassa lumotut esineet, rohdot, kirjat, paperit, aseet ja kankaat, kuin ihan tavalliset esille asetetut yrtitkin. Siihen kuuluu myös takahuone, jossa hyllykköjä täyttävät aavistuksen erikoisemmat ja kalliimmat tavarat mahdolliset myrkyt lukuun ottaen. Puodit näyttävät sopivalta niiden sijaintiinsa nähden niin sisältä kuin ulkoa, haltioiden kaupungin liiketilojen ollen huomattavan valoisammat ja viimeisen päälle laitetut verrattuna esimerkiksi Elwoodin hämyisempään puotiin. Niiden tavarat myös palvelet paikkojen välillä erilaisia asiakkaita luonnollisesti.
Rakennus ei kuitenkaan lopu siihen, sillä jokainen Lotharin puodeista on toisiinsa erikoisella tavalla yhteydessä maagisen tasku-ulottuvuuden kautta, jonka Mordecai on onnistunut luomaan itse. Ulottuvuus pitää sisällään hänen hyvin pidetyn henkilökohtaisen kodin tavaroineen, sekä eräänlaisen puutarhamaisen tilan joka tuntuu jatkuvan loputtomiin. Tämä luotu ulottuvuus on sidottu osaksi puotien takahuonetta erityisen oven taakse, jota vain Lothar kykenee käyttämään. Jonkun muun käsissä ovi olisi pelkkä takaovi rakennuksen taakse, tai vaihtoehtoisesti se ei johtaisi minnekään. Kaváldthalr itse kuitenkin saattaa sen kautta siirtyä puotiensa välillä helposti paikasta toiseen, ja toimiipa kotinsa myös eräänlaisena piilona tarvittaessa, jonne muut eivät ole kykeneviä pääsemään.

Lotharin tasku-ulottuvuuden koti on kaksikerroksinen tumma rakennus, joka pikaiselta vilkaisulta ulkoa käsin ei tunnu kuuluvan sitä ympäröivälle kirjavalle puutarhalle ja niitylle. Rakennus itsessään muistuttaa hyvin pidettyä kartanoa, ja vielä aikanaan se olikin tarkoitettu useamman sielun asuttavaksi. Nykyisin Lothar pitää kuitenkin majaansa lukaalissa itsekseen. Talosta löytyy kaikki tarpeellinen ja vuosien varrelta sinne kerätty omaisuus. Yhteistä huoneistolle on niiden arvokas ja tyylikäs sisustus, jonka päävärejä ovat tumman puun lisäksi vaaleat sävysävyyn sopivat kankaat, sekä ennen kaikkea kodikas tunnelma. Rakennusta ulkoapäin koristaa sen rönsyilevä ja moninainen puutarha, jossa kasvaa toinen toistaan erikoisempia kasveja niin koristeina kuin hyötykäyttöönkin tarkoitettuna.
Ulottuvuuden sää- ja aikaolosuhteet eivät myöskään ole sidonnaisia ulkopuolisiin olosuhteisiin. Lothar voikin siis itse säädellä niitä, saaden yön hämärtymään ja päivän nousemaan juuri silloin kun haluaa ja sitä tarvitsee.


MUUTA
- Vampyyrien tapaan myös Mordecai on heikko hopealle ja auringon säteet saavat hänet hitaasti palamaan, mikäli hän altistuu auringonvalolle pitemmän tovin. Jossain määrin myös pyhät asiat saavat hänet voimaan pahoin niiden ollessa vastakkainen voima hänen oman kirouksensa kanssa. Mordecaita ei kykene kuitenkaan pitämään suojaloitsuilla, rukouksilla tai ristillä loitolla, eikä puinen vaarna sydämeen välttämättä tappaisi häntä kuten normaalin vampyyrin.
- Alkoholi ja huumeet vaikuttavat häneen heikosti.
- Peräti loistava jäljittäjä. Osaa suunnistaa pätevästi niin kartan, luonnon kuin taivaan avulla.
- Puhuu, lukee ja kirjoittaa sujuvasti yleis- ja haltioidenkieltä, mutta tuntee myös lukuisan litanian muita kieliä, kuten lohikäärmeiden, demonien, enkelien ja oman muinaisen kansansa kielet, joihin hän on kykenevä niin suullisesti kuin myös kyetessä kirjallisesti.
- Mordecain ei kuolevaisten tavoin tarvitse varsinaisesti nukkua tai syödä elääkseen, mutta hän saattaa kuitenkin torkahtaa tai kestitä itseään pöydän antimilla toisinaan tai seuransa sitä vaatiessa. Ainoa ravinto joka Lotharille merkitseekin on muiden elävien olentojen veri, jota hänen tulee säännöllisesti nauttia säilyttääkseen järkensä.
- Itseoppinut lääkäri ja alkemisti, kykenee parhaimmillaan suorittamaan vaativiakin kirurgisia toimenpiteitä ilman magiaa. Mordecai omaa kyvyn yhdistellä erilaisia materiaaleja magian kaltaisen voiman avulla, kuten esimerkiksi kasveja, yhdistelläkseen niistä entistäkin voimakkaampia harvinaisempia asioita, rohtoja tai myrkkyjä.
- Täysin immuuni taudeille, sairauksille ja luonnollisille myrkyille. Hänen immuniteettinsä ja kehonsa suojaus on vahva myös maagisia harmeja vastaan, eivätkä esimerkiksi kiroukset pure häneen helposti.
- Mordecailla on erityinen side luontoon. Hän kykenee saamaan kasvit kasvamaan nopeammin ja terveemmin, tai jopa herättämään kuolleita kasveja jälleen eloon kosketuksella, mutta hän kykenee myös tulkitsemaan niin sanottua maaäidin puhetta puiden ja tuulen kautta. Myös eläimillä on tapana rauhoittua hänen seurassaan, sekä hakeutua hänen luokseen jos ne ovat itsensä satuttaneet.
- Kaváldthalrin kehon haavoittuessa myös luonto hänen ympärillään vahingoittuu ja kuihtuu, jälkeensä saattaen jättää myös kirottuja maagisia alueita, joilla mikään ei kykene elämään enää.
- Lothar on myös säilyttänyt vanhan rotuperimänsä mukaisen kyvyn saada muiden muistot käyttöönsä, jos hän syö kuolleen henkilön lihaa. Hän kykenee näkemään lähimenneisyyteen ja muistoihin myös juomalla uhrinsa verta, tai suppeammin pelkästään nuolaisemalla jotakuta.
- Mordecain ääni on matalanpuoleinen ja hänen puhetyylinsä elegantti, sellainen jota on miellyttävä kuunnella pidemmänkin tovin.
- Musiikkia: The PrinceThe Secret GardenInner UniverseDoomed


NAKAHI WHARA (Kullattujen käärmeiden veljeskunta)

Nakahi whara, eli Kullattujen käärmeiden veljeskunta on järjestäytynyttä rikollisuutta toteuttava alamaailman järjestö, joka pyörittää useita erilaisia näkyviä kuin näkymättömiäkin bisneksiä oman yhteisönsä voimin. Killan toimintaan kuuluu niin yleisten majatalojen, kapakoiden, teehuoneiden ja bordellien ylläpitäminen, mutta myös salamurhat, orjakauppa, huumekaupat ja pienemmät rikokset vakoilua ja velkojenkeruuta myöten. Veljeskunta pyörittää liiketoiminnallaan ansaitsemalla valuutalla toimintaansa, eikä täten koskaan turvaudu rahallisen mammonan anastamiseen muilta muutoin kuin kiristämällä. He saattavat olla aivan tavallisia tallaajia muiden joukossa, aatelisia tahoja tai satunnaisia kaupustelijoita, jotka kuitenkin pitävät juuri sinua ja tekemisiäsi silmällä huvikseen tai tarkoituksella.

Kullattujen käärmeiden veljeskunnan jäsenet kantavat mukanaan Zhiermatuin lumoamaa näkylasia, kullattua käärmeriipusta ja vähintään yhtä kaiverrettua killan tikaria. Heidät myös merkitään kullansävyisellä tatuoinnilla, maagisella käärmeellä vapaavalintaiseen paikkaan – merkki ei peseydy pois, eikä sitä voi leikata lihasta irti kun se kerran on nahkaan kiinni asetettu, sillä se palautuu arpisenkin ihon ylle lopulta kokonaisena takaisin. Merkki häviää ainoastaan, jos sen kantaja menettää henkensä. Ainoa poikkeus ovat selvästi rikollista toimintaa toimittavat tahot, jotka kantavat mukanaan pelkästään vaatimattomampaa messinkistä riipusta, joka muistuttaa kobraa.

Veljeskunnan arvostetuimpiin kuuluu yhteensä kaksi henkeä, Tarakona ja Ninazu (arvoasteikosta ja jäsenistä lisää alempana), joista alempi johtaja huolehtii veljeskunnan toiminnasta ja käskynjaosta, sekä toimii johtajan henkilökohtaisena miekkana ja suojelijana tarvittaessa.
Ninazua seuraa neljä luutnantiksi nimitettyä ylempiarvoisempaa soturia, jotka vastaavat omien alempien ryhmiensä toiminnasta. Ninazulla on myös henkilökohtaiset kahdeksan Kasvottomaksi nimitettyä salamurhaajaa, jotka toimivat itsenäisesti vain ja ainoastaan alemman johtajan käskystä, eivätkä varsinaisesti koskaan näyttäydy kellekään veljeskunnan sisällä.
Kasvottomaksi tullaan valituksi Tarakonan toimesta. Viran hyväksyttyään saa Kasvoton Ninazulta käyttöönsä valheellisen identiteetin, johon tulee vastata ja jota tulee käyttää veljeskunnan kesken – oikean identiteetin ja kasvojen paljastuminen killan sisällä tarkoittaa kuolemaa kyseiselle taholle, joka määrätään muiden Kasvottomien murhattavaksi. Virkatarjous on lopullinen, eikä siitä voi kieltäytyä ilman että saisi killan jäsenet peräänsä. Kasvottoman roolia ei voi myöskään myöhemmin jättää, vaan virkaan astuttua joudut kantamaan rooliasi hautaan saakka.
Alimman tason jäsenet, Najat, työskentelevät pääasiassa luutnanttien alaisuudessa erilaisissa tehtävissä. Toisinaan myös Najat omistavat alaisia, jos heidän alansa sallii sen (esimerkiksi majatalon emännällä saattaa olla seuraajinaan veljeskuntaan kuuluvia piikoja tai juoksupoikia). Usein Naja seuraa Luutnanttiaan samalla alalla, jolloin varsinaisia alakategorioita on laskettavissa neljä kappaletta: sosiaalinen puoli, soturit ja suojelijat, rikollinen toiminta, sekä tiedustelijat.


Lady Cindelle Adatriel (npc, Sosiaalisen toiminnan luutnantti)
Kuvankaunis ja kokenut haltianainen suoraa aatelispiireistä, joka on ainoa alkuperäinen selvinnyt jäsen Hurmoksen aikakaudelta. Valloittava luonne ja terävä mieli ovat tuoneet Cindellen pitkälle veljeskunnan avustuksella, ja näkyvästi hän työskenteleekin todella tasokkaan ja arvostetun Piilotettujen aarteiden teehuoneen emäntänä haltioiden kaupungissa. Cindellen suojatteina on runsaasti kurtisaaneja, maksullisia seuralaisia ja bordellien työntekijöitä, joista Lady pitää huolta kuin omista lapsistaan. Cindelle vastaa myös veljeskunnan liiketoiminnan johtamisesta ja pyörittämisestä (bordellit, majatalot, kapakat ja teehuoneet).

Roswald Obsidiaani (npc, Sotureitten ja suojelijoiden luutnantti)
Mustahiuksinen karu silmäpuolinen rähjä, joka pitää sijojaan yönkaupungissa kiltatalon suojelijana. Miehen huhutaan olevan ihmissusi, tai jonkin sortin kirottu peto, mutta siitä huolimatta ukko on varsin näppärä aseiden käsittelijä, kiristäjä ja päästään nokkelampi kuin päällepäin kehtaisi uskoa. Roswald ei koskaan poistu Pimeästäpaikasta, ja onkin tuttu turpa niille jotka yönkaupungissa majaansa pitävät. Obsidiaaniin on helppo törmätä kapakoissa pelaamassa ja ryyppäämässä, ellei silmäpuoli ole pitämässä kiltataloa muutaman valittunsa kanssa silmällä tärkeinä iltoina. Roswald vastaa veljeskunnan fyysisestä puolesta, sekä liiketoiminnan ja kiltatalon suojelusta. Soturien ja suojelijoiden tehtävänä on toisinaan myös sovitusti suojella veljeskunnan ulkopuolisia tahoja, jotka saattavat myös välittää killalle tietoja suojelua vastaan. Osa sotureista ylläpitää myös enemmän ja vähemmän pahamaineisia katujengejä kaupungeissa.

Sanuka (npc, Rikollisesta toiminnasta vastaava luutnantti)
Kiristäjiä varkaisiin, rikollisten aineiden välittäjiin ja orjakauppiaisiin. Kaikesta pimeästä touhusta vastaa joukko hämäräheppuja, jotka työskentelevät killan nimissä, mutteivat kanna tarkoituksella killan merkkiä ihollaan jos sattuvatkin jäämään kiinni. Sanuka on yksi näistä tahoista, kukaan ei varsinaisesti tiedä naisen oikeaa nimeä, ikää tai menneisyyttä, tai mistä tuo on tiensä kiltaan löytänyt. Sanuka on tummatukkainen, ilveksenkorvainen, lihaksikas suuri nainen, jonka osin palaneilta kasvoilta harvoin tavoittaa totisuutta enempää. Nainen toimittaa hämärissä itse orjakauppaa muutaman valittunsa kera ja saattaa vastata toisinaan Roswaldin sotureitten apulaisena erinäisissä tehtävissä.

Kamil Pascarelli (npc, Tiedustelija luutnantti)
Kamil edustaa myös aatelispiireissä, mutta ihmisten hovin ja aateliston puolella. Kamil on ihmiseksi ja mieheksi varsin sorja näky, ja kasvoiltaan kauniimpi kuin kehtaisi kuvitella. Hänestä ei saa huoneen seinäruusua tekemälläkään, sillä Kamil nauttii huomion keskipisteenä olemisesta seurapiireissä, juoruilusta ja lirkuttelusta seurassa kuin seurassa. Kamil on hulluttelevasta ja hauskasta roolistaan huolimatta harvinaisen terävä päästään, vaikka sitä hänestä on kuitenkin vaikea uskoa miehen antautuessa draamakuningattaren roolilleen niin antaumuksella muiden ympäröimänä – kulissien takana Kamilista kuitenkin paljastuu aivan toisenlainen mies kuin päällepäin uskoisi, sillä killan asiat ovat miehelle omanlaisensa intohimo ja punainen lanka elämässä. Pascarellin alaisuuteen kuuluu niin aatelisia, tavallisia tallaajia, kuin myös lapsia ympäri mannerta. Osa tiedustelijoista vastaa killan majataloille ja kapakoille, mutta pääasiassa vakoojat toimivat oman piirinsä kesken arvoasemastaan ja sijainnistaan riippuen. Veljeskunta värvää käyttöönsä myös orpoja ja katulapsia, joille tarjotaan palkkaa, ruokaa ja katto päänsä päälle palveluksia vastaan – heillä on myös tilaisuus edetä veljeskunnassa ylöspäin parempiin virkoihin halutessaan, johon vanhemmat Najat heitä tietysti kannustavat.


KILLAN TILOJA

Punainen Puutarha, kiltatalo
Veljeskunnan kiltatalo sijaitsee yönkaupungissa, Pimeässäpaikassa. Sen sijaan kuitenkin että varsinainen sija olisi rakennettu valmiiksi hämärän kaupungin maankamaralle, on kiltatalo oikeastaan maanalainen maaginen puutarha puineen ja punaisena hohtavine kukkatarhoineen. Tilaa valaisevat elinvoimaa antavat kristallit ja tilojen halki kulkee virtaava maanalainen puro. Puutarhassa on tilaa suuremmallekin väelle, mutta pääasiassa se on suunniteltu täyttämään veljeskunnan pääjäsenten tarpeet.
Kerrotaan, että jokainen puutarhan kukka on merkki ja muisto menetetyistä killan jäsenistä.

- Savuavan käärmeen majatalo (Aston, Elwood, Mira)
- Tuhannen Tuopin kapakka (Ihmisten kaupunki, Brande, Nahor)
- Dolen Mír - Piilotettujen aarteiden teehuone (haltioiden kaupunki ja piilopaikka)
- Pandoran lumo, L. T. Mordecai (haltioiden kaupunki ja piilopaikka, Elwood, pimeäpaikka)


KILLAN TASOT JA NIIHIN KUULUVAT JÄSENET

TARAKONA (johtaja)
Salrabia Zhiermatui

NINAZU (neuvonantaja, alempi johtaja)
Lothar Mordecai

RANGATIRA (luutnantit ja kasvottomat)
Lady Cindelle, Roswald Obsidiaani, Sanuka, Kamil Pascarelli
Kasvottomat: Delathos N'drayer,
RIP: Locien Mír Valdoren (ent. Rikollisesta toiminnasta vastannut luutnantti)


NAJA (luutnanttien alamaiset ja seuraajat)
Nerinala Lorawarin (RIP)


TAVATUT
Cindelle [npc] - Zhiermatuin läheinen taho ja ystävätär, joka silminnähden on osoittanut epäkunnioitusta Lotharia kohtaan. Mordecai ei varsinaisesti välitä Ladysta ja tuon mielipiteistä, eikä ole aikomaisillakaan astua Cindellen bisneksien tielle, mutta hän haluaisi saada haltianaisen pään käännettyä Zhiermatuin suhteen vielä jonain päivänä, pelätessään sen koituvan Ladyn kohtaloksi lopulta. Toistaiseksi hänen yrityksensä ovat olleet Cindellen suhteen tuloksettomia.
Roswald [npc] – Läheinen ystävä, jonka kanssa Lotharin sukset olivat ristissä alunalkaen jo Yönkaupungin yhteenoton aikoina Roswaldin otellessa vastakkaisella puolen vampyyrejä vastaan. Obsidiaanista on kuitenkin sittemmin muodostunut uskoutunut jäsen veljeskunnalle ja luotettu ystävä Lotharille. Vaikuttaakin siltä että Roswald tottelisi torahampaista kuin parhaintakin isäntäänsä, ja olisi valmis tekemään mitä vain pitääkseen Lotharin puolellaan ja elossa. Mordecai on myös tietoinen Roswaldin kehittelemistä romanttisista tunteista häntä kohtaan, muttei ole tehnyt vielä elettäkään vastatakseen tunteiden kaikuun omalta osaltaan.
Sanuka [npc] – Mysteerinen kissankorvainen nainen rautaisella asenteella, joka on tullut Lotharille tutuksi Roswaldin kautta. Sanuka on alun alkaen Mordecain veljeskuntaan valittuja, naisen nauttien täysin hänen luottamuksestaan ja ollen uskollisempi Lotharille kuin Kaamosmielelle. Sanuka saattaa toisinaan hännystellä Lotharia näkymättömyysviitan kanssa, joka on lahja Lotharilta hänelle yksinoikeudella.
Kamil [npc] – Killan lipeväkielinen nuoleskelija, jonka Lothar toivoisi pysyvän visusti poissa hänen silmistään. Kamil toimittaa tehtäviään Scarlingtonien hovissa aateliston keskuuteen sopeutuneena, eikä ole yhtään sen hassumpi siinä mitä tekee. Henkilökohtaisesti Mordecai ei kuitenkaan välitä Kamilista, vaikka on onnistunut kääntämään Pascarellin puolelleen. Ennen kaikkea he ovat rikoskumppaneita, työtovereita, ja Kamil on valmis kuuntelemaan Mordecaita, sillä velho on osoittautunut Kaamosmieltä juonikkaammaksi ja määrätietoisemmaksi johtajaksi.
Locien Mir Valdoren [npc] – Pascarellia edeltänyt luutnantti, ulkopuolinen taho kaukaa idästä, jonka aikomukset anastaa Kaamosmielen paikka olivat jo alusta asti havaittavissa. Locienin ajautuessa henkilökohtaisen kostonsa vallassa yrittämään esikoisensa murhaa Cryptin mantereella, onnistui mies kuitenkin ajamaan vain itsensä surmansuuhun Yönkaupungin villien vampyyripetojen päättäessä haltioiden taistelu karusti. Mordecai kuitenkin otti surmatakseen Mir Valdorenin lopullisesti tuolloin, päättäen veljeskunnan pettäneen ja aikomuksessaan epäonnistuneen miehen tien lopulta Yönkaupunkiin.
Zhiermatui – Vaarallinen demoni, jonka karkottamisesta Mordecai on unelmoinut jo pitkään. Heidän välillään vallitsee viharakkaus suhde, jossa Zhiermatui pyrkii käyttämään Lotharia hyväkseen mahdollisimman paljon kuitenkaan haluamatta suututtaa velhoa lopullisesti. Demoni vaikuttaa välittävän hänestä jollain oudolla tavalla vilpittömästi, vaikkakin omistushaluisesti pyrkien pyyhkimään kaikki muut Lotharin lähelle tunteineen eksyneet syrjään.
Qira A’daruil – Menestynyt oppilas, ja omalla tavallaan rakas taho, jolla on paikka Kaváldthalrin sydämessä. Hänellä ja Qiralla on myös yhteinen lapsi, Avellanan ollen perinyt heiltä vahvat magiantaitamisen lahjat, mutta myös isänsä vampyyrisen puolen.
Hans Black – Yksi niistä harvoista, joiden haltuun Mordecai on uskonut vampyyrivertaan. Hyvä ystävä ja velhoveli, jonka kanssa Mordecai on etsinyt tilaisuutta istua alas ja tavata jälleen paremmalla ajalla.
Delathos N’drayer – Alainen, läheiseksi ystäväksi laskettavissa oleva taho, jota Lothar on myös luvannut auttaa miestä piinaavan loisentiteetin kanssa. Delathoksella on vaikuttanut olevan häneen asteen tai toisen tunteita, joita miehellä on myös ollut varsin avoin tapa näyttää hänen seurassaan. Heidän välinsä ovat monimutkaiset, Lotharin toivoen Delathoksen ymmärtävän kuitenkin pysyä hänestä kaukana toiveajatteluiden suhteen, sillä tietää Zhiermatuin pyrkivän käyttämään heidän suhdettaan hyväkseen.
Arethdriel Cúthalion – Isäntä, työnantaja, mutta samalla myös läheinen ystävä. Lothar nauttii rauhallisista illoista kreivin seurassa saadessaan jakaa viinilasillisen jos parikin miehen seurassa henkeviä keskustellen tai siniverisen musiikkia kuunnellen, heidän ollen niin sanotusti samalla aaltopituudella. Mordecai on valmis pitämään Arethin ja tuon perheen puolia, mutta samalla hän on myös omaksunut roolin Arethdrielin toiveiden mukaisesti kreivin opettajana mitä maagisiin taitoihin tulee.
Erudessa Cúthalion – Arethdrielin puoliso, kreivitär, joka ei ole osoittanut pitävänsä hänestä mistään mielestä. Lothar on tähän saakka sivuuttanut Erudessan kiukuttelut, pistäen kaiken heidän välillään vallitsevan epämieluisuuden kreivin piikkiin. Erudessa on kuitenkin fiksu nainen, eikä Mordecai tarkoituksella omasta puolestaan pyri haastamaan kreivittären kanssa riitaa.
Darius Winder – Hankala mies, joka ei vaikuta luottavan häneen eikä pitävän hänestä millään tasolla, vaikkei Lothar ole mielestään antanut syytä varsinaisesti inhota itseään. Darius on kuitenkin onnistunut kääntämään Zhiermatuin katseen puoleensa, mikä on saanut Lotharin pitämään Winderiä paremmin silmällä kaiken varalta. Kiinnostava taho asemansa ja olemuksensa perusteella.
Iriador Mir Valdoren – Winderin kumppani, joka kumppaninsa tavoin ei kuitenkaan vaikuttanut omaavan yhtä viileää asennetta Lotharia kohtaan. Lothar tietää Iriadorista ja tuon asemasta idässä yhtä ja toista Iriadorin edesmenneen isän tähden.
Lorythas Seyr – Briarin kyläpäällikkö, jonka hengen Mordecai pelasti kertaalleen Zhiermatuin myrkytyksestä. Taho jonka kanssa Lothar mielellään pitäisi välinsä hyvinä.
Theodluin Miarora – Elamirahin poika, Qiran nykyinen suojatti. Mielenkiintoinen maaginalku joka on alkanut pyöriä kaupungissa ja N’drayerin seurassa. Mordecai on tavannut Theon ensimmäisen kerran Elwoodissa pojan ollessa ollut vielä nuorempi, hän on myös ollut Theon äidin hyvä ystävä.
Atrevaux Argenteus – Hovin maageja, eliittikenraaliksi säyseä ja rationaalinen taho, joka on luvannut auttaa Mordecaita Delathoksen suhteen.
Aran Cúthalion – Kuningas, johon Zhiermatui on tuntunut iskeneen silmänsä tiukasti kiinni. Syytä pitää silmällä, sillä mitä ikinä demoni Aranin suhteen juoniikaan, ei Lothar usko sen olevan mitään hyvää saati Aranin eduksi.
Aneritte, muodonmuuttaja – Oli Winderin ja muiden haltioiden seurassa, ilmeisesti kotoisin Briarista. Varomaton, joskin rohkeanpuoleinen nainen tekojensa perusteella.
Noel Artania – Vihollisten eliittikenraali, karmivasta ulkomuodostaan huolimatta jonkin sortin enkeli tai pyhä olento kaikesta huolimatta. Artania sai selkäänsä Winderin lohikäärmeratsastajan taitojen herättyä, eikä kenraalia ole sen koommin näkynyt kentällä. Pascarellin raporttien mukaan kenraali onkin pysynyt visusti kaupunginrajojen paremmalla puolen viime aikoina.
Constantine Fritz – Vihollisten eliittikenraali, joka oli myös samassa yhteenotossa metsässä Artanian parina. Kova vastus, jonka kanssa Mordecaillakin oli kunnia otella.


AIKAJANA
Selviytymystarinoita (npc:nä pelissä)
Enkeleitä ja demoneita
These wounds
Käärmeenpesä
Liekeissä
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR - DELATHOS - JACKALOPE - ARETHDRIEL - ATREVAUX - SHYVANA - NOEL - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA - QIRA - OMANIRON - LOTHAR - ZHIERMATUI - ELANORDIL - VISERION