Viesti La Joulu 08, 2018 2:40

Lothar T. Mordecai

Reality is just an opinion. One I happen to disagree with.


Nimi: Lothar Tovius Mordecai
Todellinen nimi: Kaváldthalr Tuhkasulka
Kutsumanimet: Useimmiten kuulee kutsuttavan pelkällä sukunimellään, mutta tuttavat saattavat käyttää miehestä hänen etunimiään. Koska Mordecain mielestä hänen todellinen nimensä ei sellaisenaan ole helposti lausuttava tai muistettava enää nykypäivänä, onkin nimi jolla hän esittäytyy vanhan mestarinsa nimi, johon hän on erityisen kiintynyt. Mordecain todellista nimeä tietää tuskin kukaan.
Ikä: Ainakin yli 2000, ulkoisesti muistuttaa lähemmäs 40-vuotiasta. Oikea ikä tuntematon.
Sukupuoli: Mies
Rotu: Vampyyri. Ennen kirouksensa saamista edusti vanhaa haltiarotua.
Ammatti: Kreivi Arethdrielin henkivartija, sekä kartanonasukkaiden käytettävissä oleva velho/parantaja. Kauppias. Kulissien takana Mordecai toimii myös rikollisjärjestön alempana johtajana ja korkean tason salamurhaajana.
Asema: Yleiseen tietoon Mordecai tunnetaan usein joko hyvämaineisena porvarikauppiaana tai palkkamiekkana. Rikolliselta taustaltaan häntä voisi toisaalta nimittää myös lainsuojattomaksi.
Puolue: Puolueeton
Suuntautuminen: Demiseksuaali, Bi


Aseet/Taidot
Pääasiassa Mordecai on vuosien saatossa väkeväksi oppinut velho, hän hallitsee magian valkeasta mustaan, laidasta laitaan erilaisia psyykkisiä ja telekineettisiä loitsuja, kyeten myös demonologiaan ja olentojen summonaukseen, sekä muodonmuutoksiin ja riimu- ja alkamiapohjaiseen magiaan. Voisi väittää hänen osaavan ja tietävän kaiken, mutta on myös magian osa-aloja joihin Mordecai ei ole perehtynyt. Ja mikäli hän ei niin ole jo tehnyt, ei Lothar ole nähnyt tarpeelliseksi tärvätä kallista aikaansa johonkin niin turhanpäiväiseen.
Äkkiseltään voisi kuvitella miehen voimavarojen ja taitojen olevan pohjattomat, mutta loppujen lopuksi Lothar kuitenkin hankkiutuu vihollisistaan ja haastajistaan eroon niin nopeasti, ettei hän oikeastaan ehdi ammentaa maagisia voimia alkuunkaan muiden nähden, tai muuten näe tarpeelliseksi käyttää yli-inhimillisiä taitojaan johonkin minkä voisi suorittaa myös käytännöllisemmin. Esiripun takana hän saattaa omissa aloissaan koetella itseään mitä surkeimmilla tavoilla, mutta muiden läsnä ollessa Lothar ei tuo heikkouksiaan esille millään tavalla.
Erikoisempana lisänä Mordecai on opetellut hallitsemaan verimagiaa. Toisin sanottuna hän kykenee hallitsemaan verta muun muassa toisten kehossa, tuoden kipua tai ohjaillen väkisin muita, sekä varastaa toisten verta parantaakseen ja voimistaakseen itseään esimerkiksi haavojen kautta. Omaa kirottua vampyyrivertaan hyödyntäen Lothar voi parantaa myös niin ulkoisia kuin sisäisiä haavoja, sekä suoda verenhukkaan kuolevalle tilaisuuden vielä selviytyä kuolettavistakin vammoista elävänä. Verimagian käyttämiseen Mordecai joutuu kuitenkin uhraamaan omaa tai muiden verta kyetäkseen hyödyntämään kyseistä voimavaraa.

Vampyyrina Mordecai omaa myös vampyyreille tyypillisiä kykyjä, kuten muun muassa luonnottoman nopeuden, voiman ja kestävyyden, katseellaan hypnotisoimisen, terävämmät aistit ja pimeänäön. Lotharin vampyyrikirous ei kuitenkaan ole se tyypillisin (lisää menneisyydessä). Hän saattaa olla pidempään juomatta verta ja säilyttää silti voimansa ja kykynsä sellaisinaan. Olematta pitkään ruokailematta muiden elämänmuotojen verellä, alkaa Mordecain rationaalisuus hiljalleen heiketä taantuen aina kylmäverisen ja verenhimoisen pedon tasolle, kunnes hän saa jälleen ruokaillakseen.
Lothar kykenee siirtämään vampyyrikirouksensa eteenpäin myös muihin. Uhri saa tartunnan puremasta, ja muutos sinetöidään isäntänsä veren juomisella tai muuten siirtämisellä toisen kehoon. Kaikki tämä täytyy kuitenkin toteuttaa rituaalimaisella tavalla tietyn aikarajan sisällä, tai muuten kirous haihtuu sen saaneesta muutamien päivien sisällä. Pureman saanut uhri saattaa kokea hillitsemätöntä tarvetta ruokailla muiden verellä, käyttäytyä hallitsemattomasti muiden seurassa, sekä vaikuttaa pitkälti kuumeisen sairaalta aina siihen saakka, kunnes muutos viedään loppuun tai se haihtuu kantajastaan. Mordecai siis saattaa ruokailla muista tekemättä noista suoriltaan kuitenkaan vampyyrejä, tai lahjoittaa omaa vertaan muille äärimmäiseen parantavaan tarkoitukseen suomatta kuitenkaan noille samalla puremaansa. Yksin kumpikaan ei riitä muuttamaan muita, ja usein Lothar pitääkin huolen siitä että kirouksen alkujuurta kantavat parantuvat täysin jotteivat nuo aiheuttaisi harmia muille sinä aikana kun verenhimo kalvaa noiden mieltä.

Kaváldthalr on myös näppärä ja luova käyttämään erilaisia aseita yksin tai useampaa haastajaa vastaan. Hän omistaa itse useamman miekan ja tikarin, joita Lothar kykenee käyttämään niin omissa käsissään kuin ohjailemaan myös magian avulla, jolloin hän olisi kykenevä käyttämään kahden miekan sijaan myös useampaakin yhtä aikaa. Lotharin oma taistelutyyli on hillitty, mukautuva ja harkittu, mutta tarpeen tullen hänestä irtoaa myös pelottavan päällekäyvä tapaus, jota haastajansa ei todellakaan haluaisi vastaansa saada edes unissaan. Hän jaksaa pidempiäkin otteluita muttei kuitenkaan anna armoa haastajilleen, jos nuo hiipumisen merkkejä osoittavat, laskienkin hautaansa yleensä ne, jotka alakynteen jäävät ennemmin kuin antaisi noiden elää etenkin jos kyse on vihollisesta. Tavallisella vahingolla ei ole kykyä heikentää häntä samaan tapaan mitä kuolevaisilla, joka kaiken lisäksi tekee Mordecaista haastettavan jota ei haluaisi kohdata. Palkkamiekkana toimiessaan mitä erikoisemmissa viroissa ja tehtävissä on Lothar oppinut myös väijymään uhrejaan ja iskemään varjoista tarvittaessa.

Mordecain suojeluseläin on musta feenixlintu, jonka muodon mies myös kykenee itselleen ottamaan. Mustan utuinen lintu muistuttaa lähinnä varjotulta perässään kantavaa feenixiä, linnun ollen kooltaan silminnähden valtava. Uudelleen tuhkistaan syntyvän linnun muodossa Lothar kykenee myös kuolemattomuuteen, fyysisen kehonsa tuhoutuessa kyeten palaamaan tuhkistaan takaisin eloon.

Kaváldthalr on myös säilyttänyt vanhan rotuperimänsä mukaisen kyvyn saada muiden muistot käyttöönsä, jos hän syö kuolleen henkilön lihaa. Hän kykenee näkemään lähimenneisyyteen ja muistoihin myös juomalla uhrinsa verta, tai suppeammin pelkästään nuolaisemalla jotakuta.


Ulkonäkö
Lothar muistuttaa ulkonäöltään aavistuksen eksoottisempaa haltiaa kuin mitä nykypäivänä on totuttu näkemään Cryptissä. Miehen keho on selvästi harjaantunut, jäntevän lihaksikas ja vahva kauttaaltaan, vaikka muuten velho on olemukseen sopusuhtaisen siro ja pituudeltaan suunnilleen noin 180cm. Hänellä on tavallista kapeammat silmät, silmämunat pikimusta, kapeat terävät pupillit, sekä nenä jonka silta yhdistyy pitkälti hänen otsaansa. Korvansa ovat myös pitkät haltioiden tapaan, mutta ne ovat kovin kaarevat ja omaavat enemmän liikeratoja, kuin tavalliset korvat. Vaikka näyttääkin eksoottiselta, ovat Kaválthalrin kasvonpiirteet ja keho kuitenkin muovautuneet vuosien saatossa magian avulla sopivammiksi ja elegantimmiksi nykyisten ihanteiden mukaan. Hän ei suinkaan yritä olla se kaikista kaunein tai komein, vaan lähinnä sopeutuvin niin ihmisten kuin haltioidenkin piirteisiin nähden kasvoiltaan ja olemukseltaan, vaikka Mordecain kasvoja usein koristaakin maailman tympein ja totisin ilme, joka harvoin ulkopuolisia miellyttäisi.

Miehen kasvot ovat pehmeästi kaartuvat. Hänen huulensa ovat vailla amorinkaarta ja ainaisessa tympeässä asennossa. Toisaalta Mordecailla ei myöskään usein ole syytä hymyillä tai näyttää muitakaan tunteitaan ilmeillään, sillä hänen kasvojensa vasen puolisko on pahoin arpeutunut, eikä liioin imartele hänen mahdollisia ilmeitään. Arpinen kasvon puoliskonsa paljastaa Mordecain kauttaaltaan häijyn terävän hammasrivistön, joka onkin tarkoitettu lähinnä saaliinsa lihan repimiseen alkukantaiseen tapaan, vaikka se tietysti myös omalla tavallaan helpottaa vampyyrien tapoja sellaisenaan. Siksi Lothar onkin usein toisten silmissä tummanpaksuine, jyrkästi kaartuvine kulmineen tuima ja totinen, etenkin kylmä näky – sellainen taho, jota vapaaehtoisesti ei haluaisi lähestyä – ennemmin kuin hän yrittäisi hymyillä ja näyttää erityisiltä kasvoiltaan positiivisuutta muille. Lothar omistaa myös vampyyreille tyypilliset pitkät ja terävät kulmahampaat, jotka selvästi erottuvat muista kokonsa puolesta.
Miehen katse on normaalisti vaalea, väritön helmiäinen, lasittuneen oloinen. Hänen värikalvojensa reunoja koristaa toisinaan kuitenkin verenpunainen kapea raja, joka verenhimon yltyessä saattaa parhaimmillaan peittää koko värikalvon täysin alleen. Hohtavan punainen sävy kielii toisinaan kuitenkin myös silkasta vampyyriveren pinnalla olemisesta, ollen sellaisenaan myös pelkkä varoitus mahdollisille uhkakuville.

Mordecain hiukset ovat mustat kuin yö, todella pitkät ja paksut ja yllätykseksi kyllä myös kovin samettisen pehmeät. Edestä hiukset ovat siististi kehystämässä kasvoja aina rinnalle saakka, mutta selkäpuolelta ne ovat usein kiinnitetty paksulla hiusnauhalla puolesta välistä kiinni löysäksi kimpuksi, jättäen pitkän hännän liehumaan aina ylitse miehen alaselän. Lotharilla on myös kasvojensa syrjillä pitkät ja siistit, aavistuksen harmahtavat pulisongit, jotka kaartuvat luonnostaan loivalle kaarelle hänen kasvoilleen. Muuta naamakarvoitusta hänellä ei varsinaisesti kasvakaan, ellei Mordecai magiallaan ja ajan kanssa alkaisi kasvojaan muokkaamaan syystä tai toisesta vastaavalla tavalla.

Nopeasti vilkaistuna Kaváldthalrin iho vaikuttaa virheettömältä ja kalpealta. Hänen kasvoiltaan tuskin kykenee erottamaan kunnolla sitä kalpeaa sävyä, ellei vertaisi sitä vierekkäin vitivalkoiseen, johon edes Lotharin kasvot eivät sentään yllä. Iättömillä kasvoilla tuskin on muutamia juonteita silmien ympärillä enempää. Jos hetken pidempään viipyy tarkastelemassa Mordecain ihoa, saattaa kuitenkin erottaa vaaleat arvet muun muassa hänen huultensa ympäriltä, sekä muualta kehostaan paloarpina, viiltoina ja nuolten jättäminä jälkinä, erinäisten kokeilujen ja haavereiden ollen jättänyt vuosisatojen aikana erityisiä muistoja sinne tänne väkisinkin. Miehen selkää värittää kuitenkin koko selän peittävä ja hänen oikeaa olkavarttaan kiertävä tatuointi mustasta serpentti lohikäärmeestä kaikkine yksityiskohtineen.
Miehen kosketus on pehmeä magian käytöstä huolimatta, käsiään koristaen vahvat ja terävät kynnet joiden sävy on ajan saatossa kulahtanut aavistuksen harmaankellertäväksi. Vaikkei Mordecai yleisesti ottaen perusta korujen käytöstä, pitää hän kuitenkin sormuksista, ja koristelee käsiään niin arvokkaammilla helyillä kuin silkalla rihkamallakin, jos ne sattuvat hänen silmäänsä miellyttämään. Osa sormuksista on myös lumottuja, tärkeimmän niistä ollen auringonvalon vaikutuksen häneen kumoavan mustan sormuksen, jonka Mordecain kädessä saattaa valtaosan ajasta nähdäkin.

Lothar suosii arvokasta pukeutumista, hänen vaatekaappinsa sisältö onkin laajempi ja arvokkaampi kuin ensikädessä saattaisi edes uskoa. Erityisen mieltynyt mies on aateliston suosimiin hepeniin, kuten röyhelöisiin paitoihin ja siisteihin sisätakkeihin, eikä Mordecailla ole syytä säästellä valitessaan suutarilta ne parhaimmat nahkasaappaat tai siistit sisäkengät tarvittaessa koristamaan jalkojaan. Mies pukeutuu ennemmin liian tärkeästi, kuin antaisi mukavuuksien viedä mennessään.
Hänen värimaailmansa on kuitenkin harvinaisen suppea, kankaiden ollessa lähes poikkeuksetta aina joko mustia, tai edes harmaita, mutta tietynlaisiin tilaisuuksiin osallistuessaan Mordecain päällä saattaa nähdä myös tummia värejä, kuten punaista, vihreää tai sinistä. Hän pitää yksityiskohdista ja suosii klassisia vaatteita, eikä sen koommin yritä erottua massasta tarkoituksella. Tunnistettavissa Mordecai on kuitenkin korkea- ja leveäkauluksisesta mustasta takistaan, jota hän kantaa yllään, tai edes mukanaan lähes poikkeuksetta. Useimmiten muun massan seassa liikkuessaan hän myös verhoaa kasvojaan joko hupun tai korkeiden huivien alle, jottei säikyttäisi muita revittyjen kasvojensa takia.


Luonne
Lothar on hyvin karismaattinen ja maltillinen herrasmies. Hän on vuosien aikana hionut käytöksensä sopivaksi nykyisten kansojen sekaan soluttautuakseen, eikä häntä voisi pitää puhdasveristä haltiaa erityisempänä tapauksena. Vanhoja juuriaan mukaillen Kaváldthalr viihtyy parhaiten alkuperäisrotunsa sukulaisten seurassa, joihin lukeutuvat niin haltiat kuin myös laaja kirjo erilaisia luonnonläheisiä taruolentoja. Hän ei suoranaisesti vieroksu ketään rasistisesti noiden sukupuolen, perimän, aseman tai lajin perusteella, muttei hän kuitenkaan osaa myöskään nauttia aivan jokaisen seurasta, eikä koe tarpeelliseksi kuin tulla korkeintaan toimeen kaikkien kanssa yhtäläisellä tavalla turhat ongelmat ja erimielisyydet välttääkseen.

Voisikin väittää Mordecain pyrkivän sopeutumaan jokaiseen seuraan sellaiseksi, joka muita eniten miellyttäisi, muttei miehellä ole myöskään tarvetta miellyttää ketään erikseen. Hiljaisena miekkosena ja usein tympeäntotista ilmettä kasvoillaan kantaen Mordecai häviääkin usein muun väen sekaan, eikä kukaan pidä häntä lähestyttävänä sellaisenaan. Hän tarkoituksella pyrkii olemaan etäinen ja puhumaan vain jos hänellä on jotain sanottavaa, ellei kyseessä ole sellainen ystävä, jonka seurassa velho saattaisi malttaa myös istua alas. Hän näyttää valmiiksi kyllästyneeltä käymään keskusteluja erikseen kenenkään satunnaisen ohikulkijan tai muuten mielestään epätärkeän tahon kanssa, vaikka todellisuudessa nauttiikin suuresti, mikäli pääsee istumaan alas jonkun seuraan kenties viinilasilliselle ja puhumaan jostain tärkeästä – tai miksei jostain vähemmänkin tärkeästä. Syvälliset ja pitkät keskustelut ovat hänen heiniään, siinä missä muutaman sanan vaihtaminen jonkun kanssa ei ole velhon mielestä tarpeeksi tärkeää, jotta se saisi hänet vaivautumaan avatakseen suunsa. Siksi toisinaan saattaa vaikuttaa siltä ettei Lothar kuuntelisi lainkaan, käyden suoraan hyppäämään seuraavaan aiheeseen entisen sivuuttaen tyystin – hänellä vain ei ole edelliseen mitään lisättävää. Velho kyllä kuuntelee muita harvinaisen tarkasti, kyeten pyydettäessä jopa toistamaan täysiä keskusteluita sanasta sanaan niin halutessaan, mikä tuo omanlaisensa edun myös muiden salaa vahtaamisessa.
Tätä hiljaisuuttaan korostaa entisestään Lotharin huono huumorintaju, joka on todella mitätön ja musta. Hän saattaisi vitsailla kuolevaisten kustannuksella omaksi ilokseen jatkuvasti, ellei tietäisi pahoittavansa sillä muiden mieltä tai saisi muut juoksemaan luotaan kylmiltään karkuun. Sitä Mordecai ei kuitenkaan halua, ollen vuosisatojen aikana oppinut pitämään asiattomat kommentit täysin itsellään ja puhumaan lähinnä asiallisen suoraan muiden seurassa. Hän vaikuttaa täydelliseltä herrasmieheltä puheidensa, etikettinsä ja käytöksensä perusteella, vaikka ulkoinen olemuksensa ilmaiseekin jotain täysin muuta katsojalle samaan aikaan.

Mordecailta löytyy kuitenkin myös vastuullinen johtajallinen puoli, jonka ottaessaan hänestä tulee kylmän määrätietoinen ja paikkansa tietävä. Hän osaa ja kykenee ottamaan vastuuta, sekä toimimaan omiensa tukipilarina, jonka päätöksiin, tekoihin ja sanoihin muut luottavat ja myös uskovat vailla vastaväitteitä; Vaikka yleensä Lothar työskenteleekin yksin ja itsenäisesti, eikä hänen tarvitse välittää siitä että muut olisivat hänen tiellään. Syyttä häntä ei myöskään pelätä, sillä Lothar on valmis näyttämään niskuroijille paikkansa mitä julmimmin keinoin, jos on aivan pakko. Mordecaita kunnioitetaan muiden silmissä, etenkin alamaailmassa aivan syystä, sillä kukaan ei lähtökohtaisesti halua mitellä voimiaan tunnetun ikivanhan velhon, sekä vampyyriveren kiroaman kanssa tietoisesti välttyäkseen ikävyyksiltä. Hän on vaikutusvaltainen ja velvollisuuksistaan huolehtiva, eikä asioiden tai lupausten laiminlyönti ole hänen makuunsa millään tasolla.
Lothar ei varsinaisesti kuitenkaan ole kostonhimoinen, mutta sitäkin juonikkaampi ja pitkäjänteinen suunnitelmiensa toteuttamisen suhteen. Mies pyrkii suunnitelmiensa suhteen aukottomuuteen ja muiden nurkkaan ajamiseen ennemmin kuin hätäilisi ja kävisi suin päin sotaan kenenkään kanssa suoriltaan – aikaahan häneltä ei iättömyytensä puolesta puutu, joten miksi suotta Mordecai tyytyisi hätiköityihin päätöksiin. Hän ei ehkä kykene nuolemaan toisten saappaita päästäkseen muiden suosioon lemmikiksi samantien, eikä hän anna muiden nuolla omia saappaitaan samaisesta syystä, mutta Kaváldthalr on kuitenkin taitava esittämään omaa rooliaan ja pelaamaan korttinsa päästäkseen lähelle kohteitaan siten, etteivät nuo osaa edes epäillä hänen aikeitaan sen koommin.

Vain hyvin harvoin Lothar yltää siihen pisteeseen, että hän suoriltaan suuttuisi jollekulle. Hän ei ole katkera, vaikka joku haukkuisikin hänet läpikotaisin, tai kostonhimoinen jonkun kohdellessa häntä silminnähden hyväksymättömällä tavalla. Siitä voi olla varma, ettei hän tieten tahtoen vastaavien tahojen luo hakeudu enää uudemman kerran kuin pakon edessä, ja silloinkin Lothar käyttäytyy yleensä vastahakoisasti eikä suotta hae kontaktia tahoilta, joiden käytöksestä hän itse ei välitä.
Kun Mordecai kuitenkin suutahtaa, mies säilyttää kyllä rationaalisuutensa, mutta yleensä myös menettää malttinsa siten että siitä varmasti seuraa harmia hänen vihansa kohteelle; Hyvin usein viholliselleen tai uhkakuvalle, sillä muiden kohdalla hän kykenee sivuuttamaan suuttumuksensa pelkällä ankealla hymähdyksellä. Hän ei suotta säästele itseään tai tapojaan, joilla saa muut anomaan armoa tai kuolemaa edessään, yleensä armotta laskien vain sellaiset hautaansa jotka kehtaavat häntä koetella, ellei näkisi jotain varsinaista syytä sääliä muita.
Lotharilla on myös verenhimoinen puolensa vampyyrikirouksensa tähden, joka kuitenkin hyvin usein pysyy piilossa elegantin kuorensa alla. Kokemuksella hän tietää milloin kykenee yhä rationaalisesti ruokailemaan muista jälkiä jättämättä, toisinaan kuitenkin – joskin äärimmäisen harvoin – ajautuen siihen pisteeseen jolloin hänestä muuttuu kirjaimellisesti järjetön hirviö, joka repii kohteensa palasiksi lihalla ja verellä ruokaillen säälimättä.

Kaváldthalr pyrkii olemaan mahdollisimman käytännöllinen, eikä yritä tehdä mistään monimutkaisempaa ja vaikeampaa kuin on tarve. Hän ratkoo mielellään erikoisempiakin pulmia, keksii uusia ideoita ja asioita, eikä loogisuudessaan tai iän tuomassa viisaudessaan, maailman näkemyksessä ja kokemuksessa häviä varsinaisesti muille. Lothar on kuitenkin ennen kaikkea idealisti vaikka seisookin jalat maassa, mutta hän kieltäytyy näkemästä maailmaa täysin sen konkreettisessa todellisuudessa ja muodossa sellaisenaan, toisinaan sortuenkin epäkäytännöllisiin haaveiluihin lähinnä omassa seurassaan.

Kaikesta edellä kerrotusta huolimatta Mordecai on kuitenkin pohjimmiltaan toivoton romantikko. Hän ei kuitenkaan näytä sitä usein, tuskin koskaan, sillä Kaváldthalrilla ei ole elämässään mukana kuin harva sellainen, joiden kanssa hän kykenisi näyttämään ja paljastamaan tunteikkaampaa puoltaan syvemmin. Hän ei saa sukupuolielämästä varsinaista tyydytystä, nauttienkin ennemmin läheisyyden- ja huomionosoituksista, vilpittömästi ja äärimmäisen syvällisesti osoittaen muille välittävänsä juurikin lähimmäisistään ja suorastaan toivoen voivansa viettää aikaa noiden kanssa enemmän. Hän arvostaa muissa erityisesti luonnonläheisyyttä, samankaltaisia taitoja tai ajatuksia, sekä aitoutta. Hän rakastaa pitkiä iltakävelyitä, hiljaakin sijoillaan tähtitaivaan alla jonkun seurassa istuskelua, mutta myös seurustelua sellaisten kanssa joille hänen ei tarvitse erikseen todistella mitään, ja joiden seurassa hän saattaisi olla vain oma itsensä.
Lothar ei kuitenkaan ole perhe-elämän tarpeessa, saati haaveile omista jälkeläisistä, ja satunnaiset rakastajatkin sukupuolesta riippumatta jäävät hänelle usein yhden yön huveiksi ja mahdollisesti myös tietäväisinä tai salaa ruokailun kohteiksi. Vain harva kykenee yltämään varsinaisiksi ystäviksi Mordecain kanssa eivätkä jää pelkiksi satunnaisiksi tuttaviksi kuten useimmat, ja ne harvat useimmiten kykenevät nostattamaan miehen aina tympeät huulet edes jonkinlaiseen hymyyn ja saavat hänen katseestaan lempeän.

Mahdollisesta ystävyyssuhteesta huolimatta Lothar omalla tavallaan myös välittää kaikista ympärillään pienellä alkeellisella tasolla. Hän ei välttämättä näyttäisi sitä alamaailman ronskeimmalle konnalle, mutta ohitse kulkeva tavallinen tallaajakin saattaa kiinnittää hänen huomionsa puoleensa, jos nuo sattuvat tarvitsemaan apua. Varsinainen hyväntekijä Mordecai ei kuitenkaan ole, mutta hän mielellään säilyttää itsestään yleisesti ottaen hyvämoraalisen ja aatteellisen kuvan muiden silmissä sen sijaan, että käyttäytyisi kuin pahainen rikollinen ja asennoituisi kaikkeen välinpitämättömästi ja kylmästi. Tästä syystä hänellä ei varsinaisesti myöskään ole pelkoa siitä, että julkinen maineensa kärsisi, tai että hän joutuisi kaikesta huolimatta syrjityksi, vaikkei hänellä yönlapsena kunnollista sijaa olekaan muiden joukossa. Yleisesti ottaen hänet nähdään hyväntekijänä, vaikka totuus kulissien takana onkin jotain aivan muuta.


Menneisyys
Kaváldthalr syntyi muinaisten haltioiden keskuuteen monia satoja vuosia sitten, syvälle metsän hämäriin katveisiin kauas kaikesta mahdollisesta ulkopuolisesta sivistyksestä ja maailmasta. Tällä esi-isällisellä rodulla oli oma kulttuurinsa ja omat tapansa; he olivat yhteydessä luontoäitiin ja uskoivat äitimaan korkeimpaan jumaluuteen, luoden syvän yhteyden omaan ympäristöönsä hiljalleen muodostuen osaksi puita ja kasvillisuutta. Heitä nimitettiin druideiksi, nymfeiksi, luonnonhengiksi ja myöhemmin yksinkertaisemmin metsähaltioiksi, kun haara alkoi omia itselleen muiden haltioiden kaltaisia piirteitä ja tapoja. Muinaisilla oli hoikempi ja sorjempi keho, jonka pinta muistutti juonteiltaan puiden lehtiä, juuria ja kaarnaa, tai saattoi jopa osin olla jotain kyseistä materiaalia. Heidän silmänsä hohtivat valkeina ja toisinaan puiset oksat saattoivat koristaa sarvikruunujen tavoin heidän päässään ja otsallaan. Erityisesti hengettäret lumosivat ja houkuttelivat kaltaisiaan ja muita eläviä ja ajattelevia luokseen ja ansoihin, voidakseen kannibalismisin tavoin tappaa ja ruokailla muiden lihalla, mutta samalla myös varastaa muiden kulttuurien aatteita ja muistoja heidän omansa perustaksi muiden lihaa syömällä. Miespuolisilla edustajilla taas oli tapana erkaantua hengettärien joukosta elämään itsenäisesti muualle metsään - ja niin kävi myös Kaváldthalrille, joka lajinsa tavat omaksuneena lopulta ajautui jättämään kansansa jälkeensä.
Toisin kuin monet, Kaváldthalr ajautui harvinaisen kauas niistä turvallisista seuduista, joita kotimainaan oli iäisyyden jo pitänyt. Hän kuitenkin tunsi lajitovereidensa tavat ja raakuudet, tiesi useimpien kaltaistensa jäävän vuosien päästä omiensa ravinnoksi, joten jopa uhkarohkeana tapauksena Kaváldthalr oli valmis vaeltamaan seuduistaan kauemmas. Pohjoisesta aina kauas eteläiselle rannikolle saakka, jossa Kaváldthalr eli erakkona tapojaan toteuttaen monta kymmentä vuotta, kiinnostuen kuitenkin yhä enemmän ja enemmän ulkopuolisten kansojen kulttuurista ja elämästä, joiden edustajia hän onnistui ravinnokseen kaatamaan. Tietoisuus alkoi kuitenkin hiljalleen muovaamaan Kaváldthalrista jotain aivan muuta kuin osaa luontoa, nuoren miehen alkaessa muovautua ulkonäöltään ja tavoiltaan hiljalleen inhimillisemmäksi olennoksi, joka lopulta lähti soluttautumaan modernimman haltiakansan jäseneksi.

Kaváldthalrin käytöksen oli muututtava tyystin toisenlaiseksi, kannibalismin ja luonnonpalvonnan jääden hiljalleen unholaan. Sen sijaan hän kiinnostui sukulaistensa kulttuurisista tavoista, seurapiireistä ja magiasta, johon Kaváldthalrilla oli luonnostaan kyky, muttei hän ollut nähnyt sen monipuolisessa käyttämisessä varsinaista hyötyä koskaan. Mies oppi muita katselemalla ja kuuntelemalla, lopulta itse kokeilemalla, sortuen välillä toteuttamaan myös vanhoja tapojaan, joiden myötä kuitenkin hänen sisäinen ja ulkoinen kehityksensä edistyivät entisestäänkin. Hän muistutti nyt täysin moderneja sukulaisiaan ja omasi noiden tavat ja opit, hän osasi lukea ja kirjoittaa, eikä ollut järjenjuoksultaan hassumpi.
Kaváldthalr pääsikin lopulta potentiaalisena tapauksena velhon oppipojaksi, jossa hän pääsi toteuttamaan niin juoksupojan kuin tylsän kirjurinkin virkaa, mutta myös laajentamaan maagisia taitojaan laidasta laitaan pätevän opettajan johdolla. Kaváldthalr oli nopea oppimaan niin silkkaa kirjallista tietoa, kuin tekniikkaa vaativia taitojakin, hänen ahmien toisinaan myös salaa isäntänsä muistiinpanoja ja kattavia loitsukirjoja mahdollisten uusien ideoiden toivossa. Mikään ei riittänyt tiedonjanoiselle nuorelle miehelle, joka toisinaan saikin näpeilleen siitä, kun kiellettyjen kokoelmien ja yksittäisten teosten sisältöä oli mennyt tutkimaan ja päähänsä painamaan luvatta. Hän sai usein kuulla ettei ollut niin edistyksellinen mitä kuvitteli olevansa, ja sekös ruokki entisestään Kaváldthalrin halua tutkia magian saloja yhä enemmän ja enemmän luvatta, hänen lopulta päätyen tutkimaan demonologiaa itsekseen salaa öisin lukittujen ovien takana.

Aluksi Kaváldthalr opetteli kutsumaan esiin vain kuvajaisia näkylaseihin ja peileihin, ja siitä edelleen fyysisiä olentoja, kuten pikkupiruja huoneeseensa taikaympyröiden sisään. Aluksi vain keskustelukumppaneiksi oppimista varten, lopulta alistaen mokomia myös tekemään pieniä palveluksia hänelle, kuten vakoilemaan toisia tai varastamaan jotain mitätöntä joltakulta. Kaváldthalr oppi myös kiduttamalla hallitsemaan henkiä, aina voimakkaampiin henkimaailman olentoihin siirtyen ja kykyjään hyödyntäen. Mutta se kaikki tapahtui aina muiden tietämättä salassa, päivisin miehen sinnitellen hereillä mestarinsa opeissa, jotka olivat jo aikapäivät sitten käyneet hänelle jo tuttuakin tutummiksi, väsyneen Kaváldthalrin ollessa kuitenkin uupumustaan niin huolimaton loitsinnassa, ettei hän koskaan jäänyt taitojen jo hallitsemisesta kiinni.
Kaváldthalr oli päättänyt kuitenkin jälleen uuden henkiolennon esiin kutsumisesta. Hän oli valmistellut taikaympyröitä ja muistiinpanoja ensikohtaamista varten ties kuinka monta päivää, lopulta yön laskeuduttua kutsuen esiin demonin, Yubrilin. Yubrilista muodostui Kaváldthalrille erityinen palvelija, mutta myös eräänlainen toinen opettaja, demonin tietäessä sitä sun tätä maailman ulottuvuuksien rakenteista alkaen aina aivan arkisiin asioihin. Toisinaan Kaváldthalr kutsui ehdoin demonin heidän maailmaansa, jolloin Yubril saattoi kulkea eläimenmuodossa miehen matkassa ja nähdä kuolevaisten maailman lähempää. Se saattoi myös naamioitua Kaváldthalrin mestarista huolimatta heidän oppitunneilleen päästen seuraamaan lähempää isäntänsä taitoja ja oppimista, lopulta kuitenkin kyllästyen kuolevaisten maailmaan ja isäntänsä sättimiseen. Yubril halusi vapaaksi palveluksistaan, mutta sitä vastaan Kaváldthalr halusi demonin toteuttavan hänelle vielä yhden viimeisen toiveen, sekä paljastamaan toisen, suuremman kaltaisensa nimen hänelle.
Kaváldthalr sai nimen, mutta se mitä päivien päästä mies demonilta pyysi oli jotain, mitä hän vielä tänäkin päivänä katuu syvästi.

Kaváldthalr pyysi demonia antamaan hänelle ikuisen elämän, demonin tehden työtä käskettyä. Yubril langetti Kaváldthalrin ylle kirouksen, jonka myötä hänen tuli elää loppuelämänsä yönlapsena, kuten vampyyrit – hän saisi elää iättömänä muiden joukossa, mutta ajattoman elämän hintana oli ruokailla muiden elävien verellä, ellei Kaváldthalr halunnut muuttua silmittömäksi hirviöksi ja tulla mitä todennäköisimmin tapetuksi. Liian myöhään hän tajusi tehneensä virheen ollessaan pyyntönsä suhteen liian yksinkertainen, mistä syystä Yubrilia ei sitonut maan eikä taivaan välillä mikään olemaan hänelle varsinaisesti eduksi. Paniikin siemen sydämessään itäen Kaváldthalr seurasi vierestä Yubrilin vapautumista, hänen muistaen yhä sen ilkikurisen virnistyksen, jonka Yubril jälkeensä jätti ennen häviämistään omaan maailmaansa.
Kaváldthalr kuvittelu aluksi Yubrilin vain kiusanneen häntä, päivä päivältä miehen kuitenkin huomaten keskittymisensä heikkenevän. Hän sai palautetta impulsiivisuudesta ja huonosta käytöksestään, joka sai miehen pohtimaan demonin kirousta tarkemmin. Pitkäjänteisyytensä vei kuitenkin Kaváldthalrista lopulta voiton, kun hän kaikkien päivien tutkimusten jälkeen verenhimonsa kieltäneenä lopulta päästi mestarinsa päiviltä erään oppitunnin päätteeksi. Katumus oli harvinaisen syvä, kun järkiinsä jälleen palatessaan Kaváldthalr muisti tekemänsä. Tekonsa sai hänet pakenemaan haltioiden parista takaisin metsiin, jossa alkukantaisempi luontonsa alkoi viedä miestä taas mennessään, eivätkä toistuvasti tapahtuneet verenhimoiset kohtaamiset muiden elävien kanssa vahvistaneet hänen mieltään lainkaan.

Hiljalleen Kaváldthalr oppi kuitenkin elämään Yubrilin hänelle suoman tyyntymättömän verenjanonsa kanssa. Hän ruokaili lähinnä eläimistä, ellei sitten sattunut törmäämään satunnaiseen kulkijaan, jonka hän saattoi laskea päiviltä sen kummemmin jäämättä murehtimaan asiaa. Magianharjoittaminen unohtui jälleen vuosiksi, Kaváldthalrin eläen kuin saalistava peto muiden hirvitykseksi aina siihen saakka, kunnes hän löysi tiensä Yönkaupunkiin, pimeäänpaikkaan, jossa mies tapasi ensimmäiset kaltaisensa. Hän sai uusia tuttavia - sellaisia, jotka suostuttelemattakin auttoivat häntä elämään sellaisin tavoin, jottei vielä nuori Kaváldthalr vampyrisminsä kanssa joutuisi ongelmiin ulkomaailman kanssa. Säännöllinen ruokailu kunnollisista ravinnonlähteistä alkoi hiljalleen kasvattaa hermoja kestää kauemmin vailla verta, ja mahdollisti myös Yönkaupungista poistumisen toistuvasti, vaikka Kaváldthalr löysikin itsensä aina palaamasta uusien läheisimpien ystäviensä luo. Hän oppi heiltä kuinka elää vampyyrinä, siinä missä näistä ystävistä muodostui hänelle läheinen ja hyväksyvä perhe, jollaista hänellä ei tähän mennessä ollut vielä ehtinyt olla.
Muiden vampyyrien tavoin eläen ja ruokaillen, Kaváldthalrista alkoi kasvaa tavallista karismaattisempi ja kunnianhimoisempi vuosien saatossa, sekä hänen magianjanonsa alkoi jälleen kasvaa. Muista ruokailemalla hänestä alkoi muovautua nykyiseen seuraansa komea kasvoiltaan ja ymmärtäväisempi mieleltään, ja hiljalleen myös nykyisiä ihanteita vastaava haltia. Hän oppi hyödyntämään vampirismin suomia kykyjään, palaten myös opiskelemaan lisää magiaa ja demonologiaa päämääränään iättömyytensä puolesta tulla mantereen parhaimmaksi ja tunnetuimmaksi velhoksi. Päätöksensä myötä Kaváldthalr syventyi jälleen opiskelemaan magianlajeja laidasta laitaan entistäkin paremmin, hän rakensi omaa uraansa oman puodin perustaen pimeänkansan etuja tavoitellen, miehen osoittaen myös kiinnostustaan ulkomaailman politiikkaa kohtaan joka oli leimahtamaisillaan toisaalla. Kaváldthalr ei kuitenkaan ottanut haltioiden ja ihmisten välillä syttyvään sotaan osaa, pysytellen tutuksi ja turvalliseksi muodostuneen Yönkaupungin suojissa turvassa ulkomaailman rähinöiltä.

Sotien hiljalleen hiivuttua Kaváldthalr laajensi liikettään ja osaamistaan myös muualle, siirtyen haltioiden matkassa rakentamaan noiden kukoistavaa piilopaikkaa Quinnin suojiin. Hän sai omat tilat piilopaikasta, nimeten kaupankäyntinsä nyt aivan toisella nimellä kuin oli tottunut. Lothar Tovius Mordecai, sama vanha nimi kuin hänen vanhalla mestarillaan, nousi nyt Kaváldthalrin mieleen uudemman kerran, miehen ottaen sen omakseen ja päättäen muistaa ja kunnioittaa mestarinsa oppeja ja muistoa tästä aikakaudesta eteenpäin. Mordecaina hänet opittiin tuntemaan niin parantajana, kuin myös paikallisena kaupankävijänä, jonka luokse hakeutuivat niin rohtojen kuin loitsujenkin tarpeessa olevat. Kaupankäynnin alkaessa käydä vilkkaana, joutui Kaváldthalr nimittämään itselleen myös apupoikia liikkeeseensä, jotka tuurasivat itse isäntäänsä silloin kun Lothar oli jossain muualla, kuten esimerkiksi Yönkapungissa.
Miehen maine, osaaminen ja tietoisuus sen kuin kasvoi, ja Mordecai alettiin tuntemaan varsin nimekkäänä velhona. Kuudennen aikakauden lopulla Lothar tapasi piilopaikassa nuorempansa, Roran nimisen velhon, josta tuli myöhemmin eräänlainen mielenkiinnon kohde Roranin palveluksessa olevan demonin, Zhiermatuin tähden. Myös Roran omisti kilpailevan yrityksen Lotharin kanssa, heidän päätyen lopulta yhdistämään osaamisensa keskenään ja toimimaan yhteistyössä. Roranin ja Lotharin sosiaalinen elämä alkoi kiertyä hiljalleen myös kuitenkin toistensa ympärille, heistä muodostuen lopulta keskenään erottamattomat kumppanit Roranin hyväksyessä Kaváldthalrin synkät taustat. Tähän saakka kaukana demoneista pysynyt Kaváldthalr tutustui paremmin myös Zhiermatuihin, varsin uskollisesta demonista muodostuen hänelle myös hyvän ystävän, joka oli valmis tekemään Roranin ja Mordecain eteen mitä tahansa aina siihen päivään saakka, kunnes hyvin eläneestä isännästään aika jätti. Kaváldthalr suri ensimmäistä kertaa elämänsä aikana varsinaisesti, Zhiermatuinkin kadoten hänen elämästään Roranin myötä, eikä Lotharille jäänyt muistojensa lisäksi muuta kuin heidän puotinsa ja tulevaisuudensuunnitelmansa jostain suuremmasta.

Kaikesta huolimatta Mordecai jatkoi puotinsa pitämistä, yhä useammin jälleen Yönkaupunkiin eksyen. Sotien puhjetessa kahdeksannella aikakaudella myös pimeässäpaikassa aluksi ihmisten toimesta, pakeni Kaváldthalr muutaman ystävänsä kera Yönkaupungista vanhametsään, Elwoodiin, joka tunnettiin silloisena suojelussijana myös yönlapsille, mutta myös noitien ja velhojen tyyssijana, vaikka matka sinne olikin pitkä ja vaarallinen. Kylä sijaitsi kaukana pohjoisemmissa metsissä kuolleilla mailla, kaukana sodasta ja erimielisyyksistä, jonne Lothar saattoi rakentaa jälleen uuden sijan kaupankäynnilleen, mutta myös työskennellä suuremmalla mittakaavalla magian parissa. Mustanmagian ja demonologian parissa työskennellessään Mordecailla oli sija tutustua myös A’daruiliin, josta monen muun tavoin tuli omanlaisensa rinki oppilaita Kaváldthalrille. Myöhemmin Elwoodin kyläpäälliköksi yltäen, mutta myös heidän yhteisen jälkeläisen äidiksi tullen, Qirasta muodostui Kaváldthalrille myös omanlaisensa uusi erityinen elämänkumppani. Mordecai joutui kuitenkin hylkäämään sijansa ja paikkansa Elwoodissa ottaakseen osaa lopulta Yönkaupungin sisäiseen yhteenottoon ystäviensä rinnalla, hyläten vastasyntyneen lapsensa ja kumppaninsa toistaiseksi jälkeensä.
Yhteenottojen päätyttyä Lothar ei kuitenkaan palannut takaisin Elwoodiin, vaan jäi rakentamaan imagoaan takaisin jälleen Yönkaupunkiin, tullen värväytyneeksi myös alamaailman toimintaan samoihin aikoihin osaksi rikollisjärjestöä. Kaváldthalr valittiin kasvottomaksi salamurhaajaksi saavutustensa ja menestyksensä perusteella Kullattujen käärmeiden kiltaan, jossa hän myöhemmin tapasi uudelleen myös Zhiermatuin.

Zhiermatui oli pysytellyt lähellä haltioita, vaikka vuosia ulkopuolisena olikin matkaansa tehnyt, mutta demoni oli löytänyt sijansa nyt aroille nousseesta kaupungista, teehuoneelta. Salrabiaksi nimettynä demoni oli myös värvätty kiltajäseneksi samaiseen virkaan, kaksikon jatkaen vanhaa ystävyyttään siitä mihin he aikanaan olivat jääneet, mutta myös tehden salattua yhteistyötä toisinaan tilaisuuden sen salliessa. Vapaan Zhiermatuin asenne oli vuosien kuluessa kuitenkin muuttunut koppavammaksi, Salrabian haastaen pian nykyisen kiltajohtajan pimeässäpaikassa lopulta värvättyään useimmat järjestön jäsenet puolelleen, Mordecain lukuun ottaen. Killan piilopaikka Yönkaupungin alla muodostui vuorostaan veriseksi taistelutantereeksi, jossa alamaailman toistaiseksi mittavin rikollisjärjestö otti sisäisesti yhteen. Hurmoksen kausi saatettiin verisesti päätökseen, Zhiermatuin nousten järjestön johtajaksi ja Mordecain heti seuraavaksi demoniverisen avuksi. Kaváldthalrista tuli killasta lähinnä vastaava Zhiermatuin hävitessä näennäisesti kuvioista, Lotharin jääden järjestämään aikaansa henkilökohtaisten kuin nyt myös killan asioiden hoitamisen välillä.
Uusi henkilökohtainen puoti nousi haltioiden tuoreeseen kaupunkiin tukemaan Mordecain kuin myös killan asioita, Zhiermatuin ja Kaváldthalrin rakentaessa yhdessä järjestöstä vahvemman ja järjestelmällisemmän kuin se oli koskaan aikaisemmin ollut. Mordecai avitti myös vaikutusvallallaan uusien killan sisäisten bisnesten toimintaan liittyvien yritysten nousua kylissä ja kaupungeissa, onnistui luomaan uusia suhteita puolueellisten kanssa. Hänellä oli viimein myös tilaisuus palata takaisin Elwoodiin tyttärensä ja kumppaninsa luo.

Mordecaista tuli jälleen tunnetumpi taitojensa puolesta palatessaan julkisempaan virkaansa, sekä arvostettu velho etenkin Elwoodissa, miehen samalla hoitaen kulisseissa varjoista käsin järjestön asioita Salrabian apuna. Nimensä ja maineensa kantauduttua myös aatelispiireihin, onnistui Kaváldthalr pääsemään entistäkin arvokkaampiin piireihin haltioiden parissa, lopulta yltäen palvelemaan itse haltioiden kreiviä monipuolisella osaamisellaan. Nykyisin Mordecaihin saattaakin törmätä useammin haltioiden piilopaikassa, Lotharin toimittaessa pääasiassa Cúthalionin henkivartijan virkaa.


Asunto
Mordecain asunto on periaatteessa hänen puotinsa, Pandoran lumoksi nimitetty liiketila. Puoti koostuu hämyisestä tilavasta huoneesta esille asetettujen kauppatavaroiden kera, joihin lukeutuvat muun muassa lumotut esineet, rohdot, kirjat, paperit, aseet ja kankaat, kuin ihan tavalliset esille asetetut yrtitkin – siihen kuuluu myös takahuone, jossa hyllykköjä täyttävät aavistuksen erikoisemmat ja kalliimmat tavarat myrkyt lukuun ottaen. Rakennus ei kuitenkaan lopu siihen, sillä jokainen Lotharin puodeista on toisiinsa erikoisella tavalla yhteydessä maagisen tasku-ulottuvuuden kautta. Ulottuvuus ei pidä sisällään kuin hyvin pidetyn henkilökohtaisen kodin takkoineen ja tavaroineen, sekä eräänlaisen puutarhamaisen tilan joka tuntuu jatkuvan loputtomiin. Tämä luotu ulottuvuus on sidottu osaksi puotien takahuonetta erityisen oven taakse, jota vain Mordecai kykenee käyttämään. Jonkun muun käsissä ovi olisi pelkkä takaovi rakennuksen taakse, tai vaihtoehtoisesti se ei johtaisi minnekään – Kaváldthalr itse kuitenkin saattaa sen kautta siirtyä puotiensa välillä helposti paikasta toiseen, ja toimiipa kotinsa myös eräänlaisena piilona, jonne muut eivät ole kykeneviä pääsemään.


Muuta
- Vampyyrien tapaan myös Mordecai on heikko hopealle ja auringon säteet saavat hänet hitaasti palamaan, mikäli hän altistuu auringonvalolle pitemmän tovin. Jossain määrin myös pyhät asiat saavat hänet voimaan pahoin niiden ollessa vastakkainen voima hänen oman kirouksensa kanssa. Mordecaita ei kykene kuitenkaan pitämään suojaloitsuilla, rukouksilla tai ristillä loitolla, eikä puinen vaarna sydämeen välttämättä tappaisi häntä kuten normaalin vampyyrin, jos Lothar ehtisi siihen ajoissa reagoida ja vahingon korjata.
- Peräti loistava jäljittäjä. Osaa suunnistaa pätevästi niin kartan, luonnon kuin taivaan avulla.
- Puhuu, lukee ja kirjoittaa sujuvasti yleis- ja haltioidenkieltä, mutta tuntee myös lukuisan litanian muita kieliä, kuten lohikäärmeiden, demonien ja oman muinaisen kansansa kielet, joihin hän on kykenevä niin suullisesti kuin myös kirjallisesti.
- Mordecain ei kuolevaisten tavoin tarvitse varsinaisesti nukkua tai syödä elääkseen, mutta hän saattaa kuitenkin torkahtaa tai kestitä itseään pöydän antimilla toisinaan tai seuransa sitä vaatiessa. Ainoa ravinto joka Lotharille merkitsee on muiden elävien olentojen veri, jota hänen tulee säännöllisesti juoda säilyttääkseen järkensä.
- Itseoppinut lääkäri ja alkemisti, kykenee parhaimmillaan suorittamaan vaativiakin kirurgisia toimenpiteitä ilman magiaa. Alkemian puolesta Mordecai omaa kyvyn yhdistellä erilaisia materiaaleja magian kaltaisen voiman avulla, kuten esimerkiksi kasveja, yhdistelläkseen niistä entistäkin voimakkaampia harvinaisempia asioita, rohtoja tai myrkkyjä.
- Täysin immuuni taudeille, sairauksille ja luonnollisille myrkyille.
- Mordecailla on erityinen side luontoon. Hän kykenee saamaan kasvit kasvamaan nopeammin ja terveemmin, tai jopa herättämään kuolleita kasveja jälleen eloon, mutta hän kykenee myös tulkitsemaan luontoäidin puhetta puiden ja tuulen kautta. Myös eläimillä on tapana rauhoittua hänen seurassaan, sekä hakeutua hänen luokseen jos ne ovat itsensä satuttaneet.
- Kaváldthalrin kehon haavoittuessa myös luonto hänen ympärillään vahingoittuu ja kuihtuu, jälkeensä saattaen jättää myös kirottuja maagisia alueita joilla mikään ei kykene elämään enää.
- Alkoholi ja huumeet vaikuttavat häneen heikosti.
- Ääni muistuttaa Adam Croasdellin ääninäyttelemää Ignistä FFXV pelistä
- Teemabiisejä: Origa – Inner Universe, THYX – Doomed, Warframe – Your decisions make you


NAKAHI WHARA (Kullattujen käärmeiden veljeskunta)

Nakahi whara, eli Kullattujen käärmeiden veljeskunta on järjestäytynyttä rikollisuutta toteuttava alamaailman järjestö, joka pyörittää useita erilaisia näkyviä kuin näkymättömiäkin bisneksiä oman yhteisönsä voimin. Killan toimintaan kuuluu niin yleisten majatalojen, kapakoiden, teehuoneiden ja bordellien ylläpitäminen, mutta myös salamurhat, orjakauppa, huumekaupat ja pienemmät rikokset vakoilua myöten. Veljeskunta pyörittää liiketoiminnallaan ansaitsemalla valuutalla toimintaansa, eikä täten koskaan turvaudu rahallisen mammonan anastamiseen muilta muutoin kuin kiristämällä. He saattavat olla aivan tavallisia tallaajia muiden joukossa, aatelisia tahoja tai satunnaisia kaupustelijoita, jotka kuitenkin pitävät juuri sinua ja tekemisiäsi silmällä huvikseen tai tarkoituksella.

Veljeskunnan arvostetuimpiin kuuluu yhteensä kaksi henkeä, Tarakona ja Ninazu (arvoasteikosta ja jäsenistä lisää alempana), joista alempi johtaja huolehtii veljeskunnan toiminnasta ja käskynjaosta, sekä toimii johtajan henkilökohtaisena palkkamiekkana tarvittaessa.
Ninazua seuraa neljä luutnantiksi nimitettyä ylempiarvoisempaa soturia, jotka vastaavat omien alimpien ryhmiensä toiminnasta, sekä kahdeksan Kasvottomaksi nimitettyä salamurhaajaa, jotka toimivat itsenäisesti vain ja ainoastaan johtajien käskystä, eivätkä varsinaisesti koskaan näyttäydy kellekään veljeskunnan sisällä.
Kasvottomaksi tullaan valituksi Tarakonan toimesta. Viran hyväksyttyään saa Kasvoton Ninazulta käyttöönsä valheellisen identiteetin, johon tulee vastata ja jota tulee käyttää veljeskunnan kesken – oikean identiteetin ja kasvojen paljastuminen killan sisällä tarkoittaa kuolemaa kyseiselle taholle, joka määrätään muiden Kasvottomien murhattavaksi.
Alimman tason jäsenet, Najat, työskentelevät pääasiassa luutnanttien alaisuudessa erilaisissa tehtävissä. Toisinaan myös Najat omistavat alaisia, jos heidän alansa sallii sen (esimerkiksi majatalon emännällä saattaa olla seuraajinaan veljeskuntaan kuuluvia piikoja tai juoksupoikia). Usein Naja seuraa Luutnanttiaan samalla alalla, jolloin varsinaisia alakategorioita on laskettavissa neljä kappaletta: sosiaalinen puoli, soturit ja suojelijat, rikollinen toiminta, sekä tiedustelijat.

Kullattujen käärmeiden veljeskunnan jäsenet kantavat mukanaan Zhiermatuin lumoamaa näkylasia, kullattua käärmeriipusta ja vähintään yhtä kaiverrettua tikaria. Heidät myös merkitään kullansävyisellä tatuoinnilla, maagisella käärmeellä vapaavalintaiseen paikkaan – merkki ei peseydy pois, eikä sitä voi leikata lihasta irti kun se kerran on nahkaan kiinni asetettu, sillä se palautuu arpisenkin ihon ylle lopulta kokonaisena takaisin. Merkki häviää ainoastaan, jos sen kantaja menettää henkensä. Ainoa poikkeus ovat selvästi rikollista toimintaa toimittavat tahot, jotka kantavat mukanaan pelkästään vaatimattomampaa messinkistä riipusta, joka muistuttaa kobraa.


Lady Cindelle Adatriel (npc, Sosiaalisen toiminnan luutnantti)
Kuvankaunis ja kokenut haltianainen suoraa aatelispiireistä, joka on ainoa alkuperäinen selvinnyt jäsen Hurmoksen aikakaudelta. Valloittava luonne ja terävä mieli ovat tuoneet Cindellen pitkälle veljeskunnan avustuksella, ja näkyvästi hän työskenteleekin todella tasokkaan ja arvostetun Piilotettujen aarteiden teehuoneen emäntänä haltioiden kaupungissa. Cindellen suojatteina on runsaasti kurtisaaneja, maksullisia seuralaisia ja bordellien työntekijöitä, joista Lady pitää huolta kuin omista lapsistaan. Cindelle vastaa myös veljeskunnan liiketoiminnan johtamisesta ja pyörittämisestä (bordellit, majatalot, kapakat ja teehuoneet).

Roswald Obsidiaani (npc, Sotureitten ja suojelijoiden luutnantti)
Mustahiuksinen karu silmäpuolinen rähjä, joka pitää sijojaan yönkaupungissa kiltatalon suojelijana. Miehen huhutaan olevan ihmissusi, tai jonkin sortin kirottu peto, mutta siitä huolimatta ukko on varsin näppärä aseiden käsittelijä, kiristäjä ja päästään nokkelampi kuin päällepäin kehtaisi uskoa. Roswald ei koskaan poistu Pimeästä paikasta, ja onkin tuttu turpa niille jotka yönkaupungissa majaansa pitävät. Obsidiaaniin on helppo törmätä kapakoissa pelaamassa ja ryyppäämässä, ellei silmäpuoli ole pitämässä kiltataloa muutaman valittunsa kanssa silmällä tärkeinä iltoina. Roswald vastaa veljeskunnan fyysisestä puolesta, sekä liiketoiminnan ja kiltatalon suojelusta. Soturien ja suojelijoiden tehtävänä on toisinaan myös sovitusti suojella veljeskunnan ulkopuolisia tahoja, jotka saattavat myös välittää killalle tietoja suojelua vastaan. Osa sotureista ylläpitää myös enemmän ja vähemmän pahamaineisia katujengejä kaupungeissa.

Sanuka (npc, Rikollisesta toiminnasta vastaava luutnantti):
Kiristäjiä varkaisiin, rikollisten aineiden välittäjiin ja orjakauppiaisiin. Kaikesta pimeästä touhusta vastaa joukko hämäräheppuja, jotka työskentelevät killan nimissä, mutteivat kanna tarkoituksella killan merkkiä ihollaan jos sattuvatkin jäämään kiinni. Sanuka on yksi näistä tahoista, kukaan ei varsinaisesti tiedä naisen oikeaa nimeä, ikää tai menneisyyttä, tai mistä tuo on tiensä kiltaan löytänyt. Sanuka on tummatukkainen, rotevanlihaksikas ja suuri nainen, jonka osin palaneilta kasvoilta harvoin tavoittaa totisuutta enempää. Nainen toimittaa hämärissä itse orjakauppaa muutaman valittunsa kera ja saattaa vastata toisinaan Roswaldin sotureitten apulaisena erinäisissä tehtävissä.

Kamil Pascarelli (npc, Tiedustelija luutnantti):
Kuten Cindellekin, edustaa Kamil osana aatelispiireissä, mutta ihmisten hovin ja aateliston puolella. Kamil on ihmiseksi ja mieheksi varsin sorja näky, ja kasvoiltaan kauniimpi kuin kehtaisi kuvitella. Hänestä ei saa huoneen seinäruusua tekemälläkään, sillä Kamil nauttii huomion keskipisteenä olemisesta seurapiireissä, juoruilusta ja lirkuttelusta seurassa kuin seurassa. Kamil on hulluttelevasta ja hauskasta roolistaan huolimatta harvinaisen terävä päästään, vaikka sitä hänestä on kuitenkin vaikea uskoa miehen antautuessa draamakuningattaren roolilleen niin antaumuksella muiden ympäröimänä – kulissien takana Kamilista kuitenkin paljastuu aivan toisenlainen mies kuin päällepäin uskoisi.
Pascarellin alaisuuteen kuuluu niin aatelisia, tavallisia tallaajia, kuin myös lapsia ympäri mannerta. Osa tiedustelijoista vastaa killan majataloille ja kapakoille, mutta pääasiassa vakoojat toimivat oman piirinsä kesken arvoasemastaan ja sijainnistaan riippuen. Veljeskunta värvää käyttöönsä myös orpoja ja katulapsia, joille tarjotaan palkkaa, ruokaa ja katto päänsä päälle palveluksia vastaan – heillä on myös tilaisuus edetä veljeskunnassa ylöspäin parempiin virkoihin halutessaan, johon vanhemmat Najat heitä tietysti kannustavat.

Lothar T. Mordecai (Ninazu)
Mordecai ei juuri näyttäydy kellekään ellei viivy Pimeässä paikassa, ja usein häntä tuuraa itse liikkeissäänkin joku toinen palkattu taho kellon ympäri. Hän hoitaa yhtälailla palkkamiekan töitä ja tiedusteluja Salrabialle, sekä omia henkilökohtaisia bisneksiään ympäri mannerta myös killan ulkopuolisille tahoille.


Tasot ja mahdolliset nimelliset jäsenet killassa:
Tarakona (johtaja)
Salrabia Zhiermatui (oma npc toistaiseksi)

Ninazu (neuvonantaja, alempi johtaja)
Lothar T. Mordecai

Rangatira (luutnantit ja kasvottomat)
Lady Cindelle, Roswald Obsidiaani, Sanuka, Kamil Pascarelli
Kasvottomat: Delathos N'drayer,
RIP: Locien Mír Valdoren (ent. Rikollisesta toiminnasta vastannut luutnantti)

Naja (luutnanttien alamaiset ja seuraajat)
Nerinala Lorawarin (RIP)

Killan tiloja:

Kiltatalo, Punainen Puutarha
Veljeskunnan kiltatalo sijaitsee yönkaupungissa, Pimeässäpaikassa. Sen sijaan kuitenkin että varsinainen sija olisi rakennettu valmiiksi hämärän kaupungin maankamaralle, on kiltatalo oikeastaan maanalainen maaginen puutarha puineen ja punaisena hohtavine kukkatarhoineen. Tilaa valaisevat elinvoimaa antavat kristallit ja tilojen halki kulkee virtaava maanalainen puro. Puutarhassa on tilaa suuremmallekin väelle, mutta pääasiassa se on suunniteltu täyttämään veljeskunnan pääjäsenten tarpeet.
Kerrotaan, että jokainen puutarhan kukka on merkki ja muisto menetetyistä killan jäsenistä.

Savuavan käärmeen majatalo (Aston, Elwood, Mira)

Tuhannen Tuopin kapakka (Ihmisten kaupunki, Brande, Nahor)

Dolen Mír - Piilotettujen aarteiden teehuone (haltioiden kaupunki ja piilopaikka)

Pandoran lumo, L. T. Mordecai (haltioiden kaupunki ja piilopaikka, Elwood, pimeäpaikka)
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX P. ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7