Viesti La Heinä 20, 2019 4:51

Diana ‘Dina’ Ilic

Nimi: Diana ‘Dina’ Ilic

Ikä: 459
Rotu: Haltia
Sukupuoli: Nainen
Puoli: Puolueeton
Ammatti: Jousien ja nuolten tekijä tien päällä

Luonne: Rauhallinen on ehkä ensimmäinen asia, jota kulkijasta voisi sanoa. Diana on nähnyt paljon omana aikanaan ympäri maata tallustaessaan. Hän ei hätkähdä ihan pienimmistä asioista vaan ottaa kaiken vastaan melko tyynenä. Hän on huumorintajuinen haltia, joka tulee juttuun lähes kenen tahansa kanssa, kunhan näissä on hippunen tapoja ja vähän kykyä järkevään keskusteluun.

Diana on lähes aina hyväntuulinen, sillä hänen huolen aiheensa eivät yleensä ole kamalan suuria. Hän nauttii ehkä kulkurin elämässä juuri siitä eniten. Hän on vapaa, vaikka joskus se tarkoittaa nukkumista taivasalla ja tylsää ruokaa. Dina saattaa kyllä jäädä jonnekin kuukausiksi, jopa yli vuodeksi, mutta tie on aina kutsunut liian kovaa pidemmäksi aikaa jäämiselle. Toisaalta tämä on tarkoittanut sitä, että naisella on laaja piiri ystäviä, tuttavia ja asiakkaita ympäri maata, jotka ilahtuvat hänen kävellessään esiin mutkan takaa. Dina ei missään nimessä ole kuuluisa, mutta jos kulkee teitä vuosisatoja, joskus päätyy samoihin paikkoihin useammankin. Lisäksi naisen jouset tunnetaan kyllä erinomaisuudestaan ja aseita myyvät ovat aina kiitollisia saadessaan sellaisen valikoimaansa. Ei voida myöskään sanoa, että Dina olisi elänyt aina yksin. Hänellä on ollut kumppaneita vuosien saatossa, mutta nähtyään vanhempiensa rakkauden nainen ei aio jäädä vähemmästä aloilleen. Hän tekee sen aina selväksi ja yleensä entinen rakastaja on muuttunut ystäväksi jonka luona voi poiketa ohi kulkiessaan. Jos on päässyt Dianan ystäväpiiriin, tietää tämän aina auttavan kaikin mahdollisin keinoin. Hän on uskollinen omilleen, mutta ei pelkää myöskään kertoa näille kun he ovat typeriä. Diana kun ei ole kaunopuheisin haltia, jonka tiellä voi kohdata.

Ihmisiä kohtaan Dianalla ei ole vahvoja tunteita. Hän on aina rauhan puolella ja pyrkii välttämään konflikteja. Hän tietää kyllä välttää tietyn tyyppisiä ihmisiä, mutta niin kauan kuin ei ala puhumaan vihasta taikaolentoja kohtaan, Diana ei koe vahvaa tarvetta kadota puuhun. Toisaalta tämä on myös toisinpäin - hän ei halua kuunnella haltijoiden raakaa vihaa ihmisiä kohtaan, vaikka naisen isä kuoli ihmisten käsissä. Nainen suosii mieluummin positiivista ympäristöä, jossa hänen ei tarvitse esittää muuta kuin hän on. Jos hänen kuitenkin pitää valita kumpaan hän luottaa todennäköisemmin ihmiseen vai haltiaan, se on kyllä haltia. Hän ikävöi vanhempiaan aina, mutta on antanut anteeksi murhaajille.

Jos Diana joutuu tappelemaan, mitä tapahtuu harvoin hänen lehmän hermoillaan, on naisen ensimmäinen ase sanat. Jos tilanne muuttuu fyysiseksi hän pyrkii aiheuttamaan mahdollisimman vähän vahinkoa vastustajalleen rauhoittaakseen tilanteen. Viimeisenä keinona Dina on todennut pakoon pötkimisenkin toimivan, sillä puita löytyy lähes kaikkialta. Dinan vihaiseksi saaminen on oikeastaan mahdotonta, mutta tottakai hänkin ärtyy jos kaikki on sinä päivänä mennyt pieleen tai joutuu kokemaan todella huonoa käytöstä. Siihen pisteeseen joutuminen vain vie aikaa huomattavasti enemmän, kun vastassa on henkilö, jonka elämän asenne on hyvin letkeän rauhallinen. Nainen kun nyt ei varsinaisesti vanhene kamalasti odottaessaan hieman pidempäänkin…

Ulkonäkö: Merkittävin piirre Dinassa on tämän kauniin punaiset hiukset, jotka kaartuvat pehmeille laineille yltäen lapaluiden alle. Hän letittää etuhiuksensa ja yhdistä ne taakse antaen muiden leijua vapaina. Naisen kasvot ovat ovaalit, mutta piirteet ovat yllättävän terävät aina nenästä leukaan ja poskipäihin. Dinan silmät ovat mantelinmuotoiset kirkkaan siniset keskeltä tummentuen lähes mustiin reunoihin. Naisella on selkeät suipot haltian korvat, joihin on lävistetty muutama hopeinen rengas. Ne eivät onneksi ole mitkään tuulen nappaajat vaan ihmisten korvaan verrattuina niissä on muutamia lisäsenttejä suippouden vuoksi. Dinan kulmat ovat hiusten tavoin punaiset ja kaartuvat pienesti. Vasemmalla puolella kulmaa kuitenkin halkoo pieni arpi lapsuuden rämäpäisyydestä. Ikää naisen kasvoilta ei voi arvata. Iho on rypytön ja kevyen päivettynyt auringonpaisteesta. Hän omaa hyvin selkeän ajan koskemattoman haltijoiden ilmeen ja sitä hän ei voi piilottaa edes syvään huppuun.

Vartaloltaan Dina on pitkä ja sorja kuin nuori pajun taimi. Hän on pituudeltaan 173 senttinen ja ei sen vuoksi aiheuta mitään ihmeellistä puheensorinaa. Naisen kehosta näkee, että tämä on liikkeessä, sillä kulkijan elämää ei varsinaisesti voi elää huonolla kunnolla. Häneen ei kuitenkaan ole tämän vuoksi myöskään kertynyt mukavan elämän pyöreyttä. Hänellä ei juuri ole naisellisia muotoja. Rinnat erottaa kehosta kyllä ja lantiossa on pientä kaarta, mutta Dina on aina pukeutunut ajatuksissaan käytäntö ja se peittää viimeisetkin toivot naisellisesta figuurista.

Tien päällä ei tule kannettua mukana useita vaatekertoja ja Dina kantaa koko omaisuutta mukanaan. Hänen vaatteitaan suojaa puoleen reiteen yltävä viitta, joka on hänen arvokkaimpia esineitään, sillä se osaa myös sulautua hieman luontoon. Viitassa on syvä huppu ja muutamia käteviä taskuja. Viitan alla on tummanvihreä takki, joka on napitettu pronssisilla napeilla lähes sotilaallisesti. Jalassa on ruskeat nahkaiset housut, jotka ovat kuluneet vuosien saatossa mukavan pehmeiksi ja istuvat kuin toinen iho. Tiellä jalkoja suojaavat polviin nyöritetyt mustat saappaat, joita Dina huoltaa uskollisesti.

Naisen maallinen omaisuus kulkee laukussa olalla. Jousi on turvassa selässä nuoliviinin kanssa ja kädessä on pitkä koruton sauva. Laukkuun mahtuu kaikki, mitä kulkija voisi toivoa, mutta niin vähän, että se ei ole ryöstämisen arvoinen. Ainoa asia, joka voisi kiinnostaa jotakuta, ellei se olisi tiukasti piilossa Dinan kaulassa paidan sisällä on tuon vanhempien hopeiset sormukset sekä taidokkaasti tehty riipus, jossa on sininen timantti. Ne roikkuvat hopeisessa ketjussa ja yleensä suojassa muiden katseilta.

Aseet/kyvyt: Diana on hyvä jousiampuja ja hänellä on vastakaarijousi, jolla hän metsästää. Jousi on hyvin koruton, mutta asiansa tunteva ymmärtää katsovansa mestarillista käsityötä, joka on luotu yhdestä pitkästä tummasta puusta ja käsitelty vahalla kiiltäväksi. Diana kantaa myös mukanaan sauvaa, joka tukee tiellä, mutta myös toimii itsepuolustukseen. Hän myös osaa puolustaa itseään ilman asetta. Varmuuden vuoksi naisen saappaassa on pieni veitsi, mutta hän toivoo aina, ettei joudu käyttämään sitä viimeisenä keinonaan.

Mainittavin Dianan kyvyistä on puujuoksu. Hän pystyy juoksemaan pystysuoraa runkoa pitkin ja siirtymään puusta puuhun kuin orava. Hän myös voi painua puun runkoon ja ikään kuin sulautuu siihen. Tällä tavalla Diana on usein päässyt “katoamaan” vaarasta. Diana osaa myös valita parhaat puut jousiin ja nuoliin. Hän ikään kuin tuntee, mitä puu haluaisi olla.

Metsässä kulkiessaan Dina on lähes äänetön ja hän juoksee nopeammin kuin kauris. Hän pystyy myös juoksemaan tunteja tasaista vauhtia väsymättä. Dina näkee myös hyvin yössä ja hänellä on tarkat silmät. Hän on hyvä jäljittämään saalistaan ja jaksaa odottaa puhdasta osumaa pitkään.

Menneisyys: Dina syntyi vanhemmilleen ruskan aikana hyvin raikkaana aamuna päässään punaiset kiharat ja huutaen tulonsa. Hänen isänsä näki komean hirven perheen talon lähellä ja sanoi, että Jumalatar Diana oli tullut tervehtimään tyttöä. Vanhemmat päättivät kunnioittaa tätä antamalla jumalattaren nimen tyttärelleen, mutta se taipui nopeasti Dinaksi, paitsi jos nuori haltija teki kepposia tai joutui pulaan. Hänen isänsä oli jousiampuja ja teki niitä sekä nuolia ammatikseen, mutta teki myös kanootteja puusta. Dianan äiti taas puolestaan oli ompelijatar. Perhe ei ollut rikas, mutta onnellinen. Dinalla ei ole pahaa sanottavaa lapsuudestaan, jonka hän vietti keskellä metsää ja oppien vanhempiensa taitoja.

Kasvaessaan nuoreksi neidoksi Dina alkoi kuulla maailman kutsua. Hänen isänsä oli aiemmin ollut kulkurina vuosisatoja ja vitsaili, että tytär oli todella perinyt hänen jalkansa. Vanhemmat kuitenkin tiesivät myös, että suojaisassa metsässä kasvanut tytär ei ymmärtänyt haltioiden ja ihmisten vihanpitoa. He kävivät kyllä kauppaa puolueettomien kanssa, mutta avointa vihaa tyttö ei ollut ikinä kokenut muutamaa suippokorva huutelua lukuun ottamatta. Vaikka Dianan isä oli loistava jousiampuja, hän ampui eläimiä - hän ei ikinä ollut tappanut ihmistä, haltiaa tai muuta taikaolentoa. Dina oli oppinut isänsä silmän alla hyväksi ampujaksi, mutta sotilasta tytöstä ei myöskään tulisi. Itsepuolustukseksi isä kuitenkin opetti tytärtään käyttämään taistelusauvaa sekä itämaisen taistelulajin tyylisiä taitoja. Vanhemmat kun olivat opettaneet jokaisen elämän tärkeyden tytölle pienestä asti. Kuolema oli lopullista, sitä ei saisi ikinä peruttua. Ei vaikka kuinka sitä katuisi.

Tie kuitenkin jatkoi seireenin lauluaan ja lopulta isä alkoi viedä tytärtään kauemmas ja kauemmas kotoa. Hiljalleen Dina alkoi ymmärtää, millainen maailma oli. Hän oli saanut kasvaa vuosisadan ajan rauhassa, rakkaudessa ja kukoistaa. Viha ei ollut kasvanut hänen sydämeensä tai hänen vanhempiensa, mutta kun hän kuuli mitä molemmat puolet olivat tehneet toisilleen, hän ymmärsi omien vanhempiensa viisauden. Hän kulki näin isänsä kanssa vielä vuosikymmeniä. Hän oli oppinut tekemään nuolia, joiden laatu takasi niiden myyvän aina hyvällä hinnalla. Lisäksi hän oppi kertomaan tarinoita kulkiessaan trubaduurien kanssa niin hyvin, että pystyi hankkimaan yösijan majatalosta myöhemmin itselleen ja isälleen esiintymällä.

Yhdessä kulkeminen päättyi kuitenkin traagisesti eräänä yönä kun puolueeton majatalo, jossa kaksikko oli ollut nukkumassa joutui hyökkäyksen kohteeksi. Dinan isä oli majatalon alakerrassa kun hyökkäys alkoi ja kuoli ensimmäisten joukossa iskusta sydämeen. Dina itse oli jo vetäytynyt heidän huoneeseensa kun kuuli huutoja alhaalta. Hän hyppäsi ikkunaa rapsuttaneen vaahteran oksalle ja juoksi rungon luokse sulautuen puuhun. Hän odotti siellä kunnes taistelu oli käyty. Majatalon onneksi pieni määrä palkkasotilaita oli majoittunut siksi yöksi ja nämä hoitivat hyökkääjät. Kun Dina laskeutui puusta kuultuaan, että tilanne oli rauennut hän uskoi, että hänen isänsä tulisi ulos hetkenä minä hyvänsä pudistellen päätään mielettömyydelle. Sen sijaan tytär näki kuinka hänen isänsä ruumista kannettiin ulos muiden menehtyneiden luokse.

Viikko kului sumussa ja syvässä surussa. Hän ei voinut kuvitella, kuinka voisi kertoa tästä äidilleen. Hän ei voinut käsittää, kuinka joku saattoi vain kävellä majataloon ja tappaa jonkun vain, koska tällä oli suipot korvat. Dina hautasi isänsä ja istutti tämän haudalle omenapuun. Tie kotiin tuntui äärimmäisen pitkältä ja vaikealta. Kun Dina saapui lopulta kotiin, hänen äitinsä oli ollut varma tapahtuneesta. Samana yönä kun tämän mies oli kuollut, hän oli nähnyt tästä unta, jossa he olivat hyvästelleet. Naiset surivat menetettyä puolisoa ja isää, mutta Dina ei voinut jäädä. Hän palasi tielle ja jatkoi kulkemista.

Kuoleman välttäminen on tullut taitolajiksi. Dina oppi luottamaan vaistoihinsa, jotka yleensä olivat oikeassa. Hän palasi aina lapsuuden kotiinsa ja pian alkoi huomata äitinsä alkavan kadota. Ei fyysisesti, vain tuon henki alkoi vaeltelemaan. Dinan vanhemmat olivat olleet yhdessä vuosituhansia ja puolison menettäminen oli murtanut äidin. Eräänä yönä Dina heräsi siihen, että hänen äitinsä oli kumartunut painamaan huulensa tyttären otsalle. Hän teeskenteli nukkuvaa kun tämä kuiskasi rakastavansa häntä ja sitten äiti käveli ovelle ja sulki sen perässään. Dina tiesi, että äiti oli kävellyt metsään ja ei enää ikinä palaisi. Tämä oli halunnut seurata miestään tuonelaan.

Äitinsä kuoleman jälkeen Dina koetti elää vanhempiensa kodissa, mutta hän ei voinut. Hän myi sen ja kaiken sen sisältämän. Hän päätti kulkea, kunnes kokisi löytävänsä kotinsa ja niin hän on tehnyt siitä päivästä lähtien.

Muuta:
Nainen on yllättävän hyvä kokki, sillä hän on oppinut keräämään luonnosta niin yrtit kuin syötävät juuret ja lehdetkin. Hän kalastaa mielellään itselleen illallisen tai metsästää. Hänen suuri heikkoutensa on kuitenkin juusto - ei lajilla väliä kunhan se on juustoa.

Naisen laukussa kulkee hyvin kevyt riippukeinu jonka hän ripustaa mielellään korkealle puuhun yksin ollessaan. Juurakoissa nukkuminen kun ei ole järin mukavaa… Lisäksi laukussa on aina tulukset, ruoanlaittovälineet, vaihtovaatteet, pyyhe, vesileili, yrttejä, pelikortit ja muita reissaajalle käteviä esineitä. Jos nainen on pidemmän aikaa jossain hän aina pyrkii huoltamaan ja korjaamaan esineitä laukussaan. Hänellä on myös useita säilöjä pienelle omaisuudelleen ja tien varrella on myös kätköjä tai ne on luotettu muutamalle henkilölle.

Majapaikastaan Dina maksaa mieluummin työllä kuin rahalla. Hän on opetellut vuosien saatossa hakkaamaan puita, tarjoilemaan, siivoamaan ja esiintymään. Esiintyessään hän yleensä kertoo tarinoita tai laulaa muutaman laulun. Hänen äänensä ei ole taivaallinen, mutta oikein menevä tarvittaessa. Majapaikka voi olla alhainen torppa tai aatelisen kartano, kaikkia nainen kohtelee samalla ystävällisyydellä.
RosalbaNessaNiketaDiana