Viesti Ke Heinä 24, 2019 2:36

Rowan 'Hopeasilmä' Tyde

Nimi: Rowan 'Hopeasilmä' Tyde / Varjo
Ikä: Tätä elämää on eletty noin 1500-2000 vuotta / Iätön
Rotu: Kirottu ihminen, tulenhaltia / Lohikäärmeen henkäyksestä luotu varjohenki
Sukupuoli: Tässä elämässä mies / Sukupuoleton
Puoli: Puolueeton
Ammatti: Merirosvo / Kyläpäällikkö (Mira)

Alkuperästä:

Hahmo on saanut vaikutteita kirjasta Mustesydän, kirjoittanut Cornelia Funke.
Se on alunperin saanut alkunsa lohikäärmeen uhrien sieluista. Kaukaisessa maassa vanha lohikäärme teki kuolemaa ja henkäisi viimeisen henkäyksensä. Sen suusta huokui hiillosta, tuhkaa ja savua. Sen aikanaan viemistä hengistä syntyi tuhkapilvi. Tyhjiö. Se sisälsi kaikkien uhrien sielut, mutta se ei ollut elävä. Se leijui lohikäärmeen rinnalla aikansa, kunnes otti muodon. Lohikäärmeen ensimmäisen uhrin muodon.


Varsinaisesti tälle olennolle tai asialle ei ole rotua tai nimeä. Sitä voidaan kutsua nyt Varjoksi. Se ei itsessään ole elävä, mutta säilyttää uhrien sieluja tyhjiössään. Tyhjiömuodossaan, ensimmäisestä uhrista alkaen se ottaa järjestyksessä sielun ja sitä kautta sen sielun ulkomuodon, jollainen se oli eläessään ollut. Rotu voi olla siten mikä tahansa. Jos sielu oli ihmisen, se syntyy ihmisenä, jos sielu kuului haltialle, se syntyy haltiana ja niin edelleen. Uuden hahmon ottaessaan se syntyy aina lapseksi, noin kymmenvuotiaaksi. Elämän pituus määräytyy myös rodun mukaisesti. Siis ihmisenä se elää keskimääräisen ihmisen eliniän verran, haltiana haltian ja niin edespäin. Kuitenkin, jokaisessa elämässään se syntyy vailla muistoja, taitoja tai mitään eväitä aikaisemmasta elämästään. Kaikki nollautuu elämän loppuessa. Luonne pääasiassa määrittyy vuorossa olevan sielun mukaisesti. Toki siihen vaikuttaa jokaisella kerralla myös kasvatus ja elämänkokemukset.
Varjon hahmon voi tappaa mikä vain mikä sille rodulle on ominaistakin. Vanhuus, murha, infektiot ja pahat haavat ynnä muut ”normaalit” kuolintavat. Sairaudet eivät kuitenkaan tähän olentoon päde. Hahmon kuollessa, Varjo palautuu tyhjiötilaan viimeistään viikon kuluttua kuolinpäivästä, ruumiinsa (kuopattu tai ei) yläpuolelle ja ottaa uudet kasvot seuraavana jonossa olevalta sielulta. Sieluja on paljon varastossa ja se saa edelleen niitä lisää, jos joku onneton eksyy löytämään Varjon tyhjiötilassa, eikä pysty pitämään näppejään siitä erossa. Jos siis leijuvaan tuhkapilveen menee koskemaan, henkilö kuolee siihen paikkaan ja hänen sielunsa irtaantuu tyhjiöön varastoon odottamaan vuoroaan. Voisi siis sanoa, että Varjo on loputon jatkumo. Ainoa poikkeus tässä on lohikäärmeet. Tyhjiö ei niitä tapa, mutta ne pystyvät varjon haistamaan ja se on niille kuin kissanminttua kissalle. Syy tähän on tuntematon.
Varjo ei voi valita heti uusinta sielua, vaan varastossa otetaan aina vanhin siellä majaillut sielu. Näin myöskään uhrin lähimmäiset hyvin pienellä todennäköisyydellä ovat enää hengissä, puhutaanhan nyt vähintäänkin vuosituhansista. Sen lisäksi varjo voi kulkeutua minne tahansa päin maailmassa aikaisemman hahmonsa mukana.


Hahmomuodossaan varjoa ei voi mitenkään havaita. Sen tosimuotoa ei voi aistia sen ollessa sielun muodossa elävä olento. Elävänä henkilönä se on auraton. Pelkästään lohikäärme voi sen missä tahansa muodossa tunnistaa tai aistia Varjon läsnäolon. Toisin sanoen ympärillä olevat elolliset pitävät tätä ihan normaalina tallaajana, ellei ole muista syistä omituinen.
Kuitenkin, hahmon raivostuessa tarpeeksi, alkavat silmät hohtaa, kuin tuli ja sen ääni muuttuu matalaksi ja hirviömäiseksi. Muodon ottaessaan missä elämässä tahansa hahmon keholla on enemmän tai vähemmän lohikäärmeen suomuja. Esimerkiksi Rowanilla on yläselässään panssarimaisesti lohikäärmeen suomut. Muuten hän näyttää normaalilta tallaajalta. Eläessään sielun elämää se ei kuitenkaan voi pedoksi muuttua, eikä hahmo tiedäkään olevansa sellainen.
Vain lohikäärme voi lopettaa jatkumon tai luoda tyhjiö-tilassa olevasta tuhkapilvestä varjolohikäärmeen. Varjolohikäärmeeksi muututtuaan se herää henkiin viimeisimmässä elämänmuodossaan ja sen sisällä huokuaa varjolohikäärme. ”Ihmismuodossaan” se voi muuttua lohikäärmeeksi milloin vain, mutta toinen lohikäärme voi myös kutsua pedon esiin piilostaan. Varjolohikäärme voi olla arvaamaton ja vaarallinen olento.
Varjo tottelee toisten lohikäärmeiden käskyjä missä muodossaan tahansa, myös varjolohikäärmeenä. Muinaisella lohikäärmeiden kielellä sen voi helposti tappaa käskystä tai komentaa johonkin tehtävään.


Tämänhetkisestä rodusta:


Tämän elämän rotu oli alunperin ihminen. Kotoisin itäisestä maasta. Vallan ja voiman himo sai hänet tekemään sopimuksen pahamaineisen noidan kanssa. Hän oppi hallitsemaan tulta, mutta sai samalla kirouksen niskoilleen. Hän sai valtaa ja voiman, jolla hän pysyi hallitsemaan tulta, mutta hän lakkasi vanhenemasta. Hän eli noin tuhat vuotta ja mies joutui katsomaan uudestaan ja uudestaan lähimmäistensä poismenoa ja lopulta hulluus valtasi tämän mielen. Tuli lakkasi tottelemasta häntä. Hänet karkotettiin aavikolle, jossa hän törmäsi Varjoon ja kohtasi loppunsa.
Kirous kuitenkin säilyi varastoidussa sielussa. Rowan ei kirouksen avulla voinut siis kuolla vanhuuteen. Monien sattumusten kautta kirous kuitenkin purkaantui ja hän oli kuolla. Rowanin onneksi hänen hyvä ystävänsä Aslak Qadir antoi tälle sormuksen, joka antaa hänelle pitkän elämän.

Ulkonäkö:

Kuva


Rowania voisi kuvailla varsin charmikkaaksi mieheksi. Harmaista hiusten ”vauhtiraidoista” ja hymyrypyistä huolimatta häntä voisi luulla kolmekymppiseksi mieheksi. Hänen ihonsa väritys on ruskean harmaa. Hiukset ja muu kasvojen karvoitus on mahonkisen pähkinän ruskeat. Leuassa, sekä korvien rajassa on harmaat alueet, ne kohdat alkoivat harmaantua jo varhaisessa iässä, noin parinkymmenen ikävuoden tienoilla. Harmaantuminen loppui kuitenkin siihen. Hiukset ovat voimakkaan laineikkaat. Ne ovat molemmilta sivuilta lyhyet, mutta päältä lähtee komea puoleen selkään ulottuva leijonanharja. Harjas on usein auki tai kiinni letein. Lyhyt parta kehystää miehen kasvoja.
Silmät ovat kirkkaan harmaat. Ne eivät ole kovinkaan suuret ja ne ovat terävän ovaalin malliset, niin kuin itämaasta kotoisin olevilla ihmisillä yleensä on. Kun raivo täyttää Rowanin mielen, Varjo pilkahtaa esiin ja hänen äänensä muuttuu hirviömäiseksi ja hänen silmänsä liekehtivät punaisina vihasta.
Nenä on leveä, suuruudeltaan voisi sanoa keskisuuri. Mieheltä löytyy myös komea hammashymy, jota hän usein näyttääkin. Yläkulmahampaat ovat aavistuksen terävänmalliset.
Kasvot yleisesti ovat kovin ihmismäiset. Kasvonpiirteet ovat pehmeät ja korvien kaaret pyöreät. Kaula on lyhyt ja leveä. Kroppa on roteva ja lihaksikas. Rowan pitää itsensä kunnossa, vaikka alkoholin kulutus on korkeatasoista.
Yläselkää koristaa panssarimaisesti lohikäärmeen suomut. Ne ulottuvat olkapäille asti ja ovat väriltään hiilenmustat. Tämä johtuu Varjosta ja sen sisällä uinuvasta lohikäärmeestä. Panssarin läpi on melkein mahdoton päästä, joten se suojaa hyvin taisteluissa. Näin muuten ei miehestä näy päällepäin, että hän on kytköksissä lohikäärmeisiin.
Käsissä on joitain vaaleampia arpia ajalta, jolloin Rowan opetteli leikkimään tulella.


Itämaissa vuosia oltuaan, Rowan on tykästynyt itämaisiin vaatteisiin ja kankaisiin. Kuitenkin joitain elementtejä säilytetään Miran ajoilta. Esimerkiksi isähahmonsa Benin antama huivi on hänellä aina mukana. Asussa, kuin asussa.
Edustustilaisuuksissa Rowan tykkää panostaa. Asuun kuuluu kauluksellinen ja hihaton pitkä silkkitakki. Purppura väritykseltään, johon on kirjailtu kultaisia kuvioita. Sen kanssa sopii löysähköt tummanruskeat haaremihousut, joita käytetään usein muidenkin asujen kanssa. Ne ovat äärimmäisen mukavat. Kenkinä tilaisuuksissa käytetään tossuja, joissa on kaartuvat suipot kärjet. Niitä tossuja pidetään vain juhlatilaisuuksissa, sillä ne eivät ole kovin mukavat jalassa. Benin antama huivi korostaa yleensä sidottuna käsivarteen.
Työtehtävissä ja reissatessa Beniltä saatu huivi kulkee yleensä kaulassa. Toispuoleinen tummanruskea viitta, joka kiertää kaulan ja peittää vasemman olkapään tuo jonkin verran lämpöä kylmillä ilmoilla. Sen alla on valkea nyörillinen kauluspaita ja sen kanssa nahkaiset housut ja tietysti niihin sopivat saappaat, joilla on hyvä tallustella ympäriinsä.
Perusvaatetukseen, siihen mukavimpaan ja mieluisimpaan kuuluu haaremiousut, saappaat, kietaisumallinen v-aukkoinen valkea paita ja viileinä säinä Benin vanha, vähän jo nuhjuinen takki. Benin huivi löytyy tämän asun kanssa usein kaulasta.
Kultaiset sormukset koristavat aina molempia peukaloita. Niihin molempiin on istutettu pienet rubiinit. Juhlissa koristaa kunniapaikalla kaulassa kaukaisen maan kontaktin antama kultainen, pitkä riipus. Se on massiivinen, pyöreä muodoltaan. Ympyrän keskiö on hohtavaa hopeaa materiaa ja siinä on kauniit kuviot. Sen keskiössä koristaa rubiini.
Noiduttu sormus, joka pitää hänen elämäänsä yllä, löytyy oikeasta nimettömästä. Se on kultainen ja ulkopuolelta koruton. Sen sisäsyrjällä on sen voiman mahdollistavat loitsuriimut. Elääkseen, Rowanin täytyy pitää sitä sormessaan yötä päivää.

Aseet ja kyvyt

Vaikka Rowan välttääkin väkivaltaa, hänellä on kaksi itämaasta tuotua käyrää miekkaa ja osaa niitä käyttääkin varsin taidokkaasti. Aina välillä hän treenaa oppimiaan taitoja niiden ylläpitämiseksi, jottei taidot pääse unohtumaan.
Tulta hän oppi käskemään myös itämaissa. Tietyissä määrin tuli tottelee häntä, mutta mitään mieletöntä hän ei vielä ainakaan pysty toteuttamaan. Tätä taitoa käytetään yleensä illanistujaisissa yleisöä viihdyttäen. Hän osaa esimerkiksi puhaltaa elävän oloisia otuksia tulesta ja tuli harvoin häntä polttaa.

Rowan pystyy muuttamaan äänensä hirviömäisen matalaksi näin halutessaan. Tämä on hyvä tapa tuoda lisää jännitystä tarinoihin tai tilanteen tullen pelottaa vastustajansa.

Luonne:

Ensivaikutelma Rowanista on juuri sellainen, kuin hän haluaa sinun itsestään saavan. Hän on loistava puhuja ja sitäkin parempi neuvottelija. Naisiin hän aina pyrkii karismallaan ja valloittavalla hymyllään tekemään lähtemättömän vaikutuksen. Pääasiassa hän pyrkii saamaan paljon tietoa toisista selville ja arvioida, kuinka uusista tuttavuuksista voisi tulevaisuudessa olla hyötyä.
Hän on oportunisti ja pyrkii aina kehittämään itseään ja Miran asemaa Cryptissä. Kuitenkin, vaikka hän käyttää toisia hyödykseen, Rowan maksaa aina takaisin velkansa. Näin todennäköisemmin palvelukset ja sopimukset voivat jatkua myös tulevaisuudessa tarpeen tullen.
Palveluksia hän helposti tarjoaa muille, sillä mitä sen parempaa, kuin tuttavat, jotka ovat sinulle velkaa.
Vaikka Rowan pelaa aina omaan pussiinsa, tosiystäville hän on ikuisesti lojaali. Todellisten ystävien listalle on kuitenkin vaikea päästä ja ne ovat harvassa. Hyviä tuttuja miehellä kuitenkin riittää ja hän pyrkiikin pysymään mahdollisuuksien mukaan toisten paremmalla puolella. Eiköhän häneltä muutama vihamieskin löydy.
Rowan on usein hilpeällä tuulella, eikä häntä ole helppo ärsyttää. Jos kuitenkin joku onneton olento pääsee tämän miehen niskanpäälle ja viha muuttuu raivoksi, alkavat silmät hohtaa, kuin tuli ja hänen äänensä muuttuu hirviömäiseksi murinaksi. Näin tapahtuu äärimmäisen harvoin ja näin käydessä, äkillinen pelottava ja uhkaava tilanne saa vastuksen melkein poikkeuksetta perääntymään. Rowania ei petetä kahta kertaa ja ääritapauksessa hänellä on väkivallaton keino saada tarvittavat tiedot ulos henkilöstä, kuin henkilöstä. Näin tehdään esimerkiksi, jos kylä saattaa olla välittömässä vaarassa syystä taikka toisesta.
Rowan on hoksannut, että paras keino henkilön mieleen käy pelon kautta. Väkivalta ei välttämättä aina tehoa, jos vangittu on todella uskollinen omalle taholleen, mutta pelko. Kun se valtaa mielen, on täysin sen armoilla.
Tähän tarkoitukseen Rowanilla on salahuone talossaan. Se on pieni, tyhjä ja pimeä huone niin hyvässä piilossa, ettei sinne löydä. Sieltä ei äänet kuulu ulospäin, mutta huoneeseen kuuluu äänet hyvin. Varsinkin tietystä paikasta Rowanin makuuhuoneesta. Sieltä käsin vangitun henkilön mieleen on helppo käydä. Ilman mitään ihmiskontaktia vangittu voi virua huoneessa päiviä, jopa viikkoja, riippuen siitä, milloin hän murtuu. Hirviömäisellä äänellään Rowan maanittelee ja ääntelee huoneeseen ja ajan kanssa vanki menee sekaisin.
Yksikään sielu ei tästä huoneesta tai käytännöstä tiedä ja tätä hän on joutunut käyttämään vain kerran. Vaikka hän onkin kylässä kovin pidetty, suodaan hänelle myös jonkinlainen pelonomainen kunnioitus. Harva kyläläinen haluaa hänet pettää.
Väkivaltaa hän pyrkii viimeiseen asti välttämään ja hyvin harvoin siihenkään joutuu turvautumaan. Puolustuksekseen hän osaa kyllä käyttää miekkojaan itämaisten taistelulajien tavoin.
Kevyemmissä tapauksissa, jos hänen luottamuksensa petetään, karkotetaan tämä Mirasta.
Kovasta puolestaan huolimatta hän ei kuitenkaan nää itseään julmana. Hän on varsin ylpeä itsestään ja saavutuksistaan ja näyttää sen myös. Varsinkin juhlatilaisuuksissa hänestä saa kovin ylimielisen kuvan. Rowan rakastaa juhlia ja järjestääkin talollaan salissa noin kerran kuussa tarinointi illan kaikille kylän asukeille. Herra pitää kovasti tarinoiden kertomisesta ja esiintymisestä ja varsinkin, jos hänellä on vieraita, pitää hän heidän kunniakseen kunnon prameilevan shown. Tässä maassa ei edes kuninkaalliset tanssiaiset ole niin loistokkaat, kuin merirosvokylän ilakointi. Tai näin kyläläiset iltoja ainakin kuvailevat, mikä sopii Rowanille oikein mainiosti.

Rovan on välillä vieläkin, kuin pahainen pojankoltiainen. Hän pitää lapsista ja jekuista ja erityisesti juhlimisesta. Naiset miellyttävät silmää ja rommi maistuu. Mies ottaa kuitenkin tehtävänsä vakavasti ja huolehtii vähempiosaisistakin kyläläisistä. Tämäkin on vain keino parantaa minä-kuvaansa muiden silmissä.

Vakituista kumppania hän ei itselleen ole löytänyt, eikä rauhaton sielu sellaista osaa kaivatakaan. Naisia riittää jokaiselle sormelle ja hänen luonaan asuukin kolme itämaasta ”pelastettua” orjaa. Aikaisempaan nähden heillä on Mirassa paljon paremmat oltavat ja he saavat työstään palkkaa. He kokkaavat, pitävät talon siistinä ja huolehtivat kylän orpolapsista tarpeen mukaan. Näin halutessaan, he myös viihdyttävät Rowania. Mies ei kuitenkaan heiltä sellaista odota tai halua, eikä lemmiskelystä heille makseta.
”Kuningattaren” paikka on kuitenkin vapaana, eikä ole poissuljettu ajatus, jos Rowan vertaisensa rinnalleen löytää.



Menneisyys:


Hänet löydettiin lapsena, noin kymmenvuotiaana Cryptin rannikolta. Kääpiökylän lähettyviltä hänet löysi merirosvo Bennie 'viekassilmä' Gibson ja majatalon, sekä porttolan emäntä Mathilda Riddle. He ottivat pojan huostaansa merirosvokylään nimeltä Mira.
Hän sai nimekseen Rowan 'poju' Tyde. Rowan oli ollut Bennien veljen nimi ja Tydeksi kutsuttiin orpolapsia.
Vastineeksi majapaikasta Rowan teki töitä majatalossa. Hän hoiti juoksevia asioita, välitti viestejä, siivosi majataloa ja hoiti kyökissä pikkutehtäviä. Myöhemmin pojan kasvaessa hän sai enemmän vastuullisempia tehtäviä lisäksi.
Hän oli, kuten muutkin sen ikäiset pojat ja joutui aina välillä vaikeuksiin. Mathildalta sai sapiskaa ja Ben päästi hänet vähän helpommalla.
Vapaa aikansa hän mieluiten kulki Benin kanssa. Tämä opetti hänelle silmänkääntötemppuja ja korttipelejä. Ne hän oppi hallitsemaan nopeasti. Benistä oli tullut, kuin isähahmo Rowanille.
Mathildan tytär opetti Rowanin lukemaan.
Majatalossa tuli kuultua paljon erilaisia matkalaisten tarinoita ja hän pani merkille, kuinka juopunut kapakkakansa jäi niitä kuuntelemaan. Hän pisti tarinoita itselleen muistiin ja muokkasi niistä omalaisiaan. Sitten hän alkoi tarinoida kyläläisille. Hioen kertojantaitojaan, lopulta tarinailloissa majatalossa oli kasapäin ihmisiä kuuntelemassa Pojun tarinointia. Mathilda tietenkin oli siitä hyvillään, sillä illat toivat lisää maksavia asiakkaita. Ja hän oli tehnyt sopimuksen Rowanin kanssa, että hän saisi itse siivota majatalon salin iltojen jäljiltä.
Tarinailloista ja viestien toimittamisesta hän tienasi itselleen vähän varoja sukanvarteen.
Noin viidentoista vanhana hän pääsi ensimäistä kertaa laivamatkalle Benin kanssa. Se oli kauppareissu. Ei kovinkaan pitkä, kesti kokonaisuudessaan muutaman viikon. Rowan oli onnellisempi kuin koskaan. Silloin hän päätti, että vielä jonain päivänä hän omistaisi oman laivan.
Hän pääsi tekemään muitakin pieniä reissuja merille ja yhden vähän pidemmän. Pisin matka kesti muutaman kuukauden. Sekin oli lähinnä kauppareissu, mutta törmäsivätpähän he toiseen merirosvolaivaan ja kohtaaminen eskaloitui tappeluksi. Onneksi siinä kävi lopulta hyvin ja ’Houkutus’ (laiva, jolla Bennie oli pursimiehenä) palasi Miraan kahta rikkaampana.
He pysähtyivät Miraan jättämään saaliin ja Rowanin matkasta. Siitä se lähti seilaamaan uutta kohdetta kohti mukanaan Ben. Tuolta matkalta laiva, eikä Ben palannut koskaan.
Ben jätti jälkeensä tavaroitaan, joista tärkeimmät Rowan piti, esimerkiksi tummanpunainen huivi ja pitkä merirosvon takki.


Vuodet vierivät ja Mira alkoi rapistua entisestään.
Eräänä tavallisena kapakka iltana Rowan osallistui korttipeliin. Pelipöydässä oli kaikenlaista miestä. Yksi heistä oli erittäin humaltunut laivan kapteeni. Poju näki oivan mahdollisuuden. Hän osallistui peliin ja huomasi kapteenin olevan kovin voitonhaluinen ja helposti ohjailtavissa.
Tilannetta hyväksikäyttäen. Rowan antoi hänen voittaa muutaman pienemmän pelin ensin ja suostutteli kapteenin sitten laittamaan kaiken likoon. Koko omaisuutensa. Laivansa ja sen miehistön. Yllytys onnistui ja parilla silmänkääntötempulla Rowan voitti koko potin.
Hänellä oli nyt oma laiva. Se oli vanha ja elämää nähnyt, mutta siitä saatiin kelpo paatti Rowanin keräämillä varoilla.


Huhu oli jo pitkään liikkunut kaukaisesta itämaasta. Maa, jonka ulkonäkö petti ensisilmäyksellä, mutta sen sydän oli rikkauksia täynnä.
Eräänä tavallisena kapakkailtana vanha mies kertoi tuosta kaukaisesta maasta ja että oli nähnyt sen omin silmin.
Rowan sai neuvoteltua itselleen kartan luvattuun maahan, eikä aikaakaan, kun laiva oli lastattu lähtövalmiiksi ja matka alkoi.
Matka kesti monta kuukautta ja tilanne alkoi vaikuttaa epätoivoiselta. Sitten kuitenkin onni potkaisi ja he rantautuivat määränpäähän.
Päiviä aavikolla vaellettuaan he löysivät tiensä kaupunkiin karavaanin avulla.
Muukalaisia tarkkailtiin, mutta he selvisivät sen suuremmitta ongelmitta.
Maa oli todellakin ihmeellinen, tässä voisi olla Miran pelastus. Heillä oli jonkin verran arvotavaraa mukanaan ja niillä he onnistuivat saamaan kaukaisesta maasta tuomisia todisteeksi kotikylään.
Toisella matkalla hän oli tehnyt päätöksen jäädä joksikin aikaa tuohon ihmeiden maahan.
Tuona aikana hän oli kirjeyhteyksissä Miraan ja lähetti sinne kauppatavaraa, kuten mausteita ja kankaita. Rowan oppi vierasta kieltä, vieraan maan tavalla taistelemaan ja käsittelemään tulta jonkin verran. Ajan kanssa hän onnistui voittamaan vieraan maan luottamuksen itselleen ja tekemään pysyvän kauppasopimuksen, joka hyödyttäisi molempia osapuolia.
Hän viipyi maassa vuosia ja joutui monenmoisiin seikkailuihin ja tapasi monenlaista miestä. Osasta hän sai elinikäisiä ystäviä. Yksi näistä ystävistä oli ukkospeto nimeltä Aslak Qadir. He päätyivät monenlaisiin seikkailuihin ajan kuluessa. Aslak pelasti kerran Rowanin hengen antaen tälle noidutun sormuksen, joka antoi Rowanille lisää elinpäiviä hänen oman kirouksensa purkauduttua.


Koko tämän ajan hänen luottomiehensä hoiti asioita Mirassa ja kylä alkoi elpyä uusien kauppojen johdosta.
Myöhempinä vuosina koti alkoi kutsumaan ja hän palasi Miraan. Kylän ilme oli muuttunut, siellä oli enemmän väkeä, kuin koskaan ja hänen kunniakseen pidettiin suuret juhlat. Pääosin tutut kasvot olivat vuosien saatossa vaihtuneet uusiin, mutta kaikki vaikuttivat tuntevan hänet. Hän ei ollut enää Rowan 'Poju' Tyde, vaan Rowan 'Hopeasilmä' Tyde.
Näinä aikoina hänen luottohenkilönsä oli ottanut Rowanin paikan Mirassa ja näin pettänyt hänen luottamuksensa. Mies mystisesti katosi, mutta palasi kylään sekavana ja järkensä menettäneenä. Nykyään miehestä pidetään huolta Mirassa. Tämä on onneksi poissaoleva ja harmiton.
Väki luotti häneen ja hänen puoleensa käännyttiin asiassa, kuin asiassa.
Mirasta oli tullut nyt tärkeä kauppakylä ja hänestä oli kuin ”vahingossa” tullut sen vaikutusvaltaisin henkilö.


Tälläkin hetkellä Rowan istuu tyytyväisenä tuolissaan talonsa juhlasalissa kuunnellen kylänväen iloista ilakointia. Hänellä on suuria suunnitelmia itsensä ja kylän varalle. On hyvä olla kotona.


Tavatut henkilöt:
Aslak Qadir ~Aksutar
Oleskellessaan itämaassa Rowan tapasi ukkospedon nimeltä Aslak Qadir. He kokivat yhdessä monenlaisia seikkailuja ja Aslak pelasti Rowanin hengen antamalla tälle noidutun sormuksen, joka antaa herralle lisää elinvuosia. Aslak on Rowanille yksi harvoista ystävistä, joille mies on pyytteettömästi lojaali.