Belial

Tänne kaikki hahmot, jotka ovat puolueettomia.

Valvojat: Crimson, Ivy

Belial

ViestiKirjoittaja Zero Grudge » 01 Elo 2019, 19:07

Kutsumanimi: Belial
Oikealta nimeltään: Ambrosios
Ikä: Päälle tuhatvuotias. Lopettanut iän laskemisen aikoja sitten.
Rotu: Lohikäärme
Sukupuoli: Mies

Puolueeton

Ulkoisesti:
Ihmisenä:
Kuva
Massaan ja maisemaan hukkuva mieshenkilö. Pituudeltaan vajaat 180 cm ja rakenteeltaan normaali turhankävelijä, joskin hieman laihempaa sorttia.
Miehen iho on alati noen peitossa, näkyvimmin raajojen ja silmien seudulla, mutta kyseistä piirrettä harva osaa yhdistää Belialin oikeaan muotoon kulkurin eläessä kaduilla ja erämaassa kaiken muun pölyn ja roskan seassa. Naamastaan on löydettävissä myös leukaa verhoavaa parrantapaista.
Silmiinpistävintä nokipäässä on miehen oranssina palava katse, joka kuitenkin peittyy sotkuisten, mustien ja villisti kasvaneiden hiusten taakse.

Belialin yllä ei ole muuta kuin savunhajuinen kerros mustaa, rikkonaista kangasta, joka on osin katupölyn ja ulkoilman värjäämää. Yläruumiin riekaleiseen paitaan kuuluu huppu, ja kaulallaan oleva huivi käy kasvojen peittämiseen. Vaatekappaleen repaleiset hihat on kääritty laiskasti, ja kangasta on kääritty oikean kämmenen ympärille käsisiteen tavoin - joskin harvakseltaan sidottu kangaskappale ei tuo minkään asteen suojaa millekään.
Rikkonaiset ja etenkin lahkeista sotkuiset housut ovat samaa materiaalia, pysyen yllä parilla mustalla vyöllä. Jaloissaan on pitkävartiset, nahasta selkeästi itsetehdyt kengäntapaiset, jotka ovat Belialille ominaiseen tapaan kuluneet ja katumoskan peitossa.

Vähemmän ihmisenä:
Kuva
Käärmemäinen siivekäs omaa tarpeeksi kokoa syödäkseen aikuisen ihmisen kokonaisena, tosin lohikäärme vaikuttaa suuremmalta kuin on pitkän häntänsä sekä massiivisten siipiensä takia. Ambrosioksen ruumiinrakenne on erittäin solakka ja soveltuu elämään jatkuvassa lennossa laskeutumatta, minkä johdosta käärme on kömpelö maalla. Lohikäärmeellä ei ole etujalkoja lainkaan, vaan tuo käyttää siipiä tukena maassa ollessaan, nojaten rystysiinsä. Takajalat taasen käyvät käsistä ilmassa ollessa, sillä niissä on neljä pitkää varvasta ja peukalo.
Pelkästä luusta ja nahasta koostuva, sarveton pää vaikuttaa olevan vain yksi suuri suu, jota tukee jykevä leuka. Suun sisäpuolella ei ole hampaita, vaan ne harvakseltaan reunustavat suupieliä keskittyen erityisesti suun etuosaan. Käärmeen vahvasti kyyry kaula on ohut, mutta venyy tarvittaessa tuon niellessä saaliinsa kokonaisena.

Omalle suvulleen ominaiseen tapaan myös Ambrosios on alati kauttaaltaan tulessa (hännänpuolikasta ja siipien kalvoa lukuun ottamatta), jättäen lentäessään mustan pilven jälkeensä. Käärme kontrolloi palonsa määrää tilanteiden ja tunteiden mukaan aina pienestä hehkusta räjähdysmäisiin tulipurkauksiin. Jatkuvasta palosta johtuen Ambrosioksen suomupeite on sulanut, mutta panssarimaista peitettä on jonkin verran löydettävissä niin käärmeen selästä kuin mahasta. Lisäksi selkärankaa myöten kulkee satunnainen litania piikkejä aina häntään saakka.

Persoonalta:
Belial luokittelee itsensä realistiksi, joskin realisminsa on sekoitus pessimismiä ja kyynisyyttä. Iloton maailmankuva on muodostunut seuraamalla maailmaa sivusta satojen vuosien ajan, josta miehelle on jäänyt mieleen pääosin negatiiviset kokemukset ja tapahtumat. Tuo ei kuitenkaan ole alakuloinen eikä paha persoona, vaikka suhtautuu skeptisesti myönteisiin asioihin ja toisinaan kommenttinsa ovat hyvin karkeita.
Nokipää harjoittaa runsaasti maailman epäkohtien ilmi tuomista, löytäen kaikesta jotain kritisoitavaa ja epäiltävää. Kaikki vallankumouksellisuus ja aktivismi jää kuitenkin lähestulkoon aina verbaaliseksi - Belial ei ole valmis tekemään konkreettisesti mitään. Lisäksi mahdolliset vakavat kannanotot peittyvät usein röyhkeän ja sarkastisen olemuksensa varjoon, saaden miehen kuulostamaan pikemminkin välinpitämättömältä ja ylimieliseltä.

Belial on kieltänyt oikean olomuotonsa olemassaolon suurimman osan elämästään monista syistä; pakko, pelko, marttyyriys ja loppu viimein tottumus. Tästä johtuen mies on kasvanut kärsivälliseksi ihmisten (ja miksei muidenkin) parissa ja tukahduttanut lohikäärmeellisen ylpeytensä. Tosin jälkimmäisenä mainitusta Belial ei ole päässyt lopullisesti eroon edes vuosisatojen päänsisäisellä taistelulla, ja kokee tästä johtuen aika ajoin katkeruutta sekä ylimääräistä turhautumista erityisesti ihmisiä kohtaan.
Siitä huolimatta käärme on normaalisti erittäin passiivinen kaikessa, ja katkerimmat hetket näkyvät pahimmillaan vain normaalia pisteliäämpinä kommentteina. Onkin äärettömän epätavanomaista nähdä Belialin menettävän hermonsa tai käyttäytyvän aggressiivisesti, edes uhkaavissa tilanteissa.
Silti kujankuluttajalla on tapana aukoa päätään ja lietsoa tulta, etenkin jos tuo onnistuu provosoimaan jonkun. Seurauksista viis, mies tuntuu saavan viihteensä silmin nähden ärsyyntyvistä ja turhautuvista henkilöistä.

Ujostelematon ja ivaileva versio käärmeestä on tällä hetkellä nokipäältä itseltäänkin hieman kadoksissa tuon menetettyä muistinsa. Tavanomaiset piirteensä ovat kuitenkin yhä jossain tallella, ja saattavat aika ajoin vahingossa puskea pintaan esimerkiksi Belialin heittäessä sarkastisen kommentin huomaamattaan. Mutta pääosin muistikatkosta johtuva hämmennys ja epävarmuus ovat aktiivisesti läsnä; käärme on alati varuillaan ja välttelee kohtaamisia. Tuo myös turvautuu oikeaan olomuotoonsa jatkuvasti, vaikka mies yhä kokee ihmismuotonsa luonnollisempana syytä muistamatta.
Belial on huomattavasti aggressiivisempi lohikäärmeen saatua enemmän tilaa pään sisältä, usein käyttäytyen uhkaavasti pitääkseen kaiken ja kaikki loitolla. Liekehtivä siivekäs tietää olevansa heikommassa kunnossa ja ryhtyy puolustuskannalle hyvin herkästi mikäli ei pääse juoksemaan tilanteesta pakoon.
Pääosin kulkulainen pitää niin matalaa profiilia kuin vain ilmiliekeissä olevana lohikäärmeenä kykenee, samaan aikaan yrittäen löytää selkeyttä sumuiseen päähänsä.

Menneisyys:
Syntyi Cryptiin aikakaudelle, jolloin ensimmäinen sota valtarotujen välillä alkoi saamaan perusteitaan. Omalle suvulleen tyypilliseen tapaan käärme kasvoi yksin, siirtyen elämään taivaalle välittömästi opittuaan lentämään. Seuraavan vuosisadan sisällä Ambrosios todisti ensimmäisen tannersodan, uteliaana nuorena spekuloiden sen tarkoitusta. Niinpä lopulta kun sota äkillisesti loppui, tulikäärme laskeutui vastausten toivossa ensimmäistä kertaa elämässään.
Haltiat olivat kadonneet, Ambrosioksen oli siis sulauduttava ihmiskylään.

Totuttautuminen täysin vieraaseen ympäristöön kävi kantapään kautta. Käärme moneen otteeseen aiheutti paheksuntaa etsiessään soveliasta ihmisilluusiota, minkä johdosta tulikatseinen muukalainen sai alentavan kutsumanimen Belialin.
Ajan myötä sukupolvet vaihtuivat ja hiljalleen Belial unohtui kyläläisten tietoisuudesta, samalla kun tuo oppi peittämään itsensä yhä paremmin kansan joukkoon. Kulkuri piti saamansa nimen, ollen vaikean alun jälkeen jopa tykästynyt elämään ihmisidentiteetissään. Seuraavien parin vuosisadan aikana käärme elikin pääosin ihmisten keskuudessa, ja uskaltautui tuona aikana vihdoin kommunikoimaan kyläläisten kanssa.

Mutta mitä enemmän käärme oppi ymmärtämään maata, sitä enemmän sieltä löytyi myös vääryyksiä, jotka alkoivat koettelemaan kujankuluttajan kiintymystä ihmiselämään. Belial sieti näkemäänsä ja kokemaansa vuosikymmenten ajan, ollen lopulta niin turhautunut ja kyllästynyt että aikoi hylätä ihmiselämän ja palata takaisin taivaalleen.
Suunnitelmiin tuli kuitenkin muutos, kun tarueläinvainot alkoivat. Belial koki olevansa vailla vaihtoehtoja; tuon oli jäätävä ihmiskylään, josta tuli paitsi ideaalein turvansa, myös pahin vankilansa. Mies piti tuomiotaan lopullisena, ja tukahdutti seuraavien vuosien aikana todellisen itsensä täysin.

Tulisesta käärmeestä ei ollut juuri mitään enää jäljellä, kun koettelevan ajanjakson jälkeen Belial tapasi kylästä toisen kaltaisensa; lohikäärmeen ihmisilluusiossa. Kaksikosta tuli läheisiä ja Belial päätyi matkustamaan naaraan kanssa rauhattomassa Cryptissä, saaden perspektiiviä omaan värittömään maailmaansa toisen toimesta. Belial ei ollut myöskään tuota ennen kokenut suhdetta, jossa mies oli valmis uhrautumaan toisen puolesta ja seuraamaan jotakuta ympäri saarta hyötymättä siitä itse.
Kylään palattua kulkurin ei tarvinnut enää sietää kujien kuluttamista yksin, mikä muutti käärmeen arjen paremmaksi kuin koskaan ennen.

Ennen toisen tannersodan alkua ihmiskylän länsikujat joutuivat haltioiden lohikäärmeen hyökkäyksen kohteeksi - samat kujat, joita Belial asutti suurimman osan aikansa. Kulkuri pyrki pakenemaan kylästä, mutta kuumuus pakotti käärmeen oikean olomuodon esiin ennen kun Belial oli päässyt kylän muurien ulkopuolelle. Onnekseen tulensekainen kaaos peitti liekehtivän siivekkään muodonmuutoksen, mutta epäonnekseen se ei ollut jäänyt paikalle saapuneelta Vanhimmalta huomaamatta. Vanhimmalta, jonka kanssa Belialilla oli takana vain sarja ikäviä tapaamisia.
Ilmalentoon keskittyvästä Ambrosioksesta oli ilmeisen helppo päästä eroon Vanhimman lyödessä siivekkään rajusti taivaalta.

Tapahtumat jäivät hämärän peittoon tuon jälkeen määrittelemättömän pitkäksi aikaa. Kun Belial seuraavan kerran tuli täysin tajuihinsa, makasi käärmeen ruho joen penkalla kaukana pohjoisessa vailla selviä muistikuvia mistään.
Sekava Ambrosios päätyi Kleth-vuorien luolastoihin majailemaan, lopulta jääden asuttamaan niitä vakituisesti. Noista päivistä lähtien käärme on yrittänyt pitää itsensä elossa ja järjissään, selvittäen samalla sumuista muistiaan.

Taidot & voimat:
Ambrosios ei pysty syöksemään tulta, mutta lohikäärme on alati kauttaaltaan ilmiliekeissä. Toisinaan useisiin tuhansiin asteisiin nouseva lämpötila pitää käärmeen suomupeitteen pehmeänä. Mutta mikäli nahka pääsee viilentymään, kovettuvat myös suomut kovaksi, hiiltynyttä puuta muistuttavaksi peitteeksi.
Siivekäs on erittäin taitava, kestävä ja nopea lentämään, pystyen teoriassa elämään taivaalla laskeutumatta koko elinikänään. Saalistaessaan tulikäärme käyttää hyväkseen palostaan aiheutuvaa,mustaa pilveä jonka piilosta tuo pystyy suorittamaan nopeita yllätyshyökkäyksiä ja kaappaamaan riistan mukaansa ilmaan. Tiheä pilvi soveltuu myös muihin tilanteisiin, joissa käärmeen täytyy piilottaa silmäänpistävän palava ruhonsa.

Ihmisilluusiossaan Belialilla ei ole poikkeuksellisen yliluonnollisia piirteitä lukuun ottamatta ruumiinsa korkeaa lämpötilaa ja (oikean olomuotonsa tavoin) hyvää näköä.
Mikäli ihmisilluusionsa altistuisi suurelle määrälle polttavaa lämpöä, hajoaisi se välittömästi tulensekaisesti räjähtäen ja pakottaisi käärmeen oikean muodon esiin. Sama voisi tapahtua myös, mikäli illuusionsa kokisi ihmisruumiille hengenvaarallista vahinkoa - kuten esimerkiksi korkealta putoaminen. Yleensä Belial muuttuu vaistonvaraisesti jo ennen hengenvaarallisen tilanteen tapahtumista.

Muuta:
- Toipuu muistinmenetyksestä: Heräämistään edeltävät tapahtumat ja suurin osa menneisyydestään ovat Belialille epäselvä jana kuvia. Useat nimet ovat kielen päällä, mutta yleensä jäävät siihen.
- Vihaa ja välttelee vettä. Se on kuitenkin hengenvaarallista ainoastaan mikäli lohikäärme joutuisi lämpimämmässä muodossaan pitkäksi aikaa veden alle.
- Osaa lukea yleiskieltä alkeellisesti, muttei kirjoittaa.
Viimeksi muokannut Zero Grudge päivämäärä 28 Elo 2019, 18:06, muokattu yhteensä 3 kertaa
Avatar
Zero Grudge
Uusi tulokas
 
Viestit: 25
Liittynyt: 01 Elo 2019, 18:03

Paluu Puolueettomat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron