Viesti Ti Joulu 31, 2019 4:31

Salrabia Zhiermatui, Kaamosmieli

Abandon an ideology. Satisfy curiosity. Bring the darkness. Be remembered. Become faceless.

Salrabia Zhiermatui

Kutsumanimet: Salrabia. Tuttavien kesken lyhyemmin Sal, ja toisinaan harvojen saattaa kuulla puhuttelevan häntä myös nimillä Salra (maskuliininen) tai Sabia (feminiininen). Hän käyttää myös lukuisia valenimiä, vain harva Tapiwan ulkopuolelta tuntee hänet oikealta nimeltä. Salraa kutsutaan toisinaan myös Kaamosmieleksi.
Ikä: Ainakin yli 10000, oikea ikä tuntematon. Ulkoisesti muistuttaa nuorehkoa noin 30 vuotiasta miestä.
Sukupuoli: Androgyyni (esiintyy miehenä)
Rotu: Demoni. Tarkemmin ottaen demoniverinen lohikäärmesukuinen.
Ammatti: Kullattujen käärmeiden veljeskunnan killanjohtaja, korkean tason salamurhaaja. Salrabia kuitenkin toimii oikeaa identiteettiään peitellen Tapiwa kylän johtajan oikeana kätenä ja toisaalla kurtisaanina, osallistuen haltioiden kaupungissa veljeskuntansa omistamalla teehuoneella toisinaan isännöinnin lisäksi myös erilaisiin tehtäviin asiakkaiden parissa.
Asema: Lainsuojaton
Puolue: Puolueeton
Suuntautuminen: Pan


Kuva


ULKONÄKÖ
Turhanpäiväisen koreileva on ensimmäinen sananparsi joka Salrabiasta tulee mieleen, jos häneen onnistuu jossain törmäämään kaikessa tällingissään. Hän pitää koristeellisista vaatteista, yksityiskohdista ja koruista, eikä suotta säästele meikkien kanssa kun sellaisia käsiinsä saa.

Zhiermatui on humanoidina luonnostaan albiino. Hänen ihonsa on virheettömän vaalea, ja hiuksensa sekä ihokarvansa puhtaan valkeat, platinaan taipuvat. Hänen silmänsä ovat myös kirkkaan vaaleansiniset soikeilla pupilleilla, niiden usein heijastaen suorassa valossa kirkkaan punaisina lähinnä vahingossa. Ainoa seikka hänen kasvoillaan, joka rikkookin tämän virheettömyyden on kapea sirppimäinen arpi halkomassa hänen vasenta silmäänsä, jonka Salrabia usein piilottaa kultaisen tai punaisen kuunsirpin sen päälle maalaten.
Zhiermatuilla ei kasva karvoitusta myöskään hiuksiaan, kulmia ja paksuja ripsiä enempää, eikä demoniverinen saattaisi täten ikinä kasvattaa itselleen partaa, saati sitten edes sänkeä luonnollisesti. Hänen kasvonsa omat myös feminiinisemmän sirot ja sievät, vaikka varsinaiselta sukupuoleltaan demoninen olento edustaakin miestä. Salrabia ei kuitenkaan epäile korostaa feminiinisiä piirteitä ja eleitä itsessään.
Salrabia usein korostaa ihonsa vaaleutta entisestäänkin maalatessaan kasvonsa ja kaulansa kauttaaltaan valkeaksi, samaan tapaan kuten geishoilla on tapana. Valkean pohjan päällä hän käyttää silmissään ja kulmissaan teräviä mustia, sekä punaisia tyyliteltyjä rajauksia, joka korostaa hänen vaaleita silmiään entistäkin paremmin esille. Toisinaan Salrabia käyttää myös huuli- ja poskipunia.

Salran valkeanpaksut ja samettiset hiukset yltävät hänen hartioidensa ylitse aavistuksen lapaluiden ylitse, ja ovat tilanteen mukaan vedetty takaraivolle siistille kampaukselle pitämään pitempi ja paksumpi huisku takana; Usein vieläpä kovin yksinkertaiselle poninhännälle tai letille lähinnä siitä syystä, ettei hänellä ole mielenkiintoa sukia omaa kuontaloaan hienoille kampauksille itse. Näyttäviä hiuksiaan koristaa myös useampi musta, piikkimäinen sarvipari. Ensimmäinen parista sijaitsee hänen otsallaan, oikean sarven ollen vasempaan selvästi pidempi. Toinen pari kasvaa hänen korviensa yläpuolella; näistäkin oikea sarvi on pidempi vasempaan verrattuna. Kolmas pari puolestaan sijaitsee toisten alapuolella, kaartuen hänen päänsä myötäisesti taaksepäin.
Sarvet on usein koristeltu joko hänen vaatteisiinsa sopivin värikkäin nauhoin tai niihin erityisesti suunnitelluin koruin, saaden ne näyttämään erikoiselta kruunulta hänen päässään.

Ulkoisesti Salrabia näyttää pitkännotkeaa suomukasta häntäänsä lukuun ottamatta haltialta, sillä hän omistaa suippokorvaisten tavoin pitkät kaartuvat korvanlehdet ja siromman ruumiinrakenteen mitä ihmiset. Hän on Tapiwassa asuvien sotureiden tavoin hyväkuntoinen ja aikanaan fyysinen treenaaminen näkyy yhä hänen humanoidin kehossaan selvästi. Suotta demoni ei kuitenkaan esittele paljasta kehoaan saati voimiaan muille, vaan verhoaa itsensä usein ennemmin näyttäviin kankaisiin.
Salrabian pukeutumisella ei ole tyypillistä kaavaa, sillä hän saattaa laittautua yhtenä päivänä hyvinkin maskuliinisesti, ja seuraavana taas todella feminiinisesti, miltä hänestä ikinä sinä aamuna sattuikaan herätessään tuntumaan tai jos tilanne sitä häneltä vaatii. Hän saattaa myös taikoa itselleen kapeamman vyötärön korseteilla antaakseen keholleen lisää muotoja. Yleisesti ottaen Salrabia suosii kuitenkin satiinisia ja silkkisiä kankaita, sekä monikerroksista pukeutumista, jolla hän erottuu selvästi muusta katukuvasta kuin mikäkin riikinkukko konsanaan. Hän ei suotta nuukaile pukeutumisessaan, vaatekaappinsa pitäen sisällään jokaiseen mahdolliseen tilanteeseen sopivan koltun jos toisenkin, eikä Salrabialta puutu varoja myöskään uusien teettämiseen mittatilaustyönä räätälillä.

Mutta sellaisena Salrabia on totuttu näkemään oikeastaan vain Tapiwan muurien sisäpuolella ja haltiakaupungin teehuoneella.
Lähtiessään tuttujen suojamuurien sisältä Zhiermatuista muuttuu yllättävänkin koruttoman näköinen miekkonen. Hän kykenee kameleonttimaiseen tyyliin vaihtamaan hiuksiensa, silmiensä ja ihonsa pigmenttistä sävyä, joka omalla tavallaan suojelee hänen todellista identiteettiään ja saa hänet sulautumaan muiden joukkoon ovelasti milloin tahansa tarvittaessa. Tässä tapauksessa demoniverinen suosiikin usein päivettyneempää ihoa ja tummia hiuksia arojen paahtavan auringon alla, sekä antaa silmiensä punaisuuden tulla näkyviin, näyttäen täysin päinvastaiselta kuin tavallisesti. Vailla meikkejä ja valkoisuuttaan, Salrabiasta muuttuu hyvinkin arkinen ja arojen lämpimiin olosuhteisiin sopiva taho, jota ei heti ensinäkemällä epäilisi suureksi rikollispomoksi. Kykynsä toimii tietty myös näppärään suojanaamioitumiseen, jolloin Salrabia saattaa soluttautua vehreään pensaikkoon, hiekkaan, veteen, varjoihin, tai esimerkiksi jopa ympäristönsä kankaiden kirjaviin sävyihin, saaden aikaiseksi näkymättömyyden kaltaisen illuusion. Illuusiosta tietty tulisi täydellinen jos hän olisi täysin alasti, mutta toisinaan pelkkä partiaalinen värin vaihtaminen on pelastanut demoniverisen suuremmalta vahingolta useammin kuin kerran.

Mittaa demoniverisellä on lähemmäs 190cm. Omanlaistaan lisämittaa pituuteen tuo lisäksi hänen liskomainen pitkä, vahva ja suomujenpeittämä häntänsä, joka laskeutuu hänen alaselältään, takamuksensa yläpuolelta noin kaksimetriseksi. Häntä on sävyltään sarvien kanssa samaa mustaa, mutta se myös heijastaa myös erikoista kuparista sävyä oikeassa valossa.
Salrabia kykenee hyödyntämään häntäänsä varsin vapaasti, kyeten sitomaan ja kuristamaan sillä uhrejaan kuten käärme konsanaan, siinä missä hän yltää poimimaan korkealta asioita joihin ei tavallisesti ylettäisi. Hän pystyy myös muokkaamaan häntänsä ulkonäköä sekä pituutta, jolloin se on helpompi piilottaa vaikka kaavunhelman alle tarvittaessa.

Sal omistaa myös eläimellisen vahvan puruvoiman, häijyn terävät poskihampaat kulmahampaita myöten, sekä erikoisen pitkän sinisen kielen suussaan. Hänen kulmahampaansa todellisuudessa erittävät myös käärmemäiseen tapaan myrkkyä, joka pureman kautta tai teräaseen pinnalle laskettuna siirtyy uhrinsa kehoon. Myrkky ei tapa, mutta sillä on kehon lamaannuttava vaikutus.
Hänellä on humanoidien tapaan täyteläisen pehmeät huulet ja etuhampaitten rivistö kuten ihmisillä, mutta Salrabian suu kuitenkin aukeaa käärmemäisesti vielä pitkälle poskipäitään kohden paljastaen sen julmemman rivistön petomaisia hampaita. Salra kykenee myös loksauttamaan leukansa pois sijoiltaan, jolloin hänen suunsa aukeaa luonnottoman levälleen humanoidina, ja näky sellaisenaan säikäyttäisi varmasti heikkohermoisimman niine hyvineen tiehensä. Piirre mahdollistaa Salrabian suomaan turhan lähellä hänen hampaitaan joutuneelle häijyjä purujälkiä, mutta myös kyvyn purra leukojensa väliin joutuvia raajoja jopa poikki. Hänen käärmemäiset suupielensä ovat kuitenkin visusti piilossa, Salrabian häivytellen suupieliensä rajoja vielä magiansa avulla tavallisesti, jolloin hän näyttää tyystin tavalliselta ihmiseltä muiden seurassa.

Salrabia omistaa myös demonimuotonsa. Hän ei suinkaan ole maanpäällä näyttäytyvistä pimeydenolennoista se vakuuttavin, kyeten antamaan itselleen mustasuomuisen nagan tai täysin serpenttimäisen lohikäärmeen hahmon. Nagana napaan saakka Salrabia säilyttää oman kalpean kehonsa, mutta navasta alaspäin on lähemmäs kahdeksanmetrinen käärmemäinen valkeavatsainen olento, joka on liikkeistään varsin ketterä ja notkea. Hän ei salaa tätä muilta, demoniveriseen saattaenkin joskus törmätä löhöämässä auringonlämmössä pitkin pituuttaan tai kerällä aikaansa tuhlaamassa etenkin Tapiwassa. Hän saattaa hyödyntää myös nagamaisen kehon suomia seksuaalisia etuja muiden seurassa, jos sattuu suostumaan kurtisaanina tai omaksi ilokseen rakastelemaan muiden kanssa tässä erikoisemmassa olomuodossaan.

Serpenttimäistä demonimuotoaan Salrabia käyttää kuitenkin harvoin, eikä sitä turhan usein kenellekään paljasta, saati huvinvuoksi ala esittelemään. Hän saattaa kontrolloida muotonsa kokoa suhteellisen vapaasti, mutta siihen liittyy tiettyjä sääntöjä. Demoniverinen kykenee näyttäytymään muille suurena mustana lohikäärmepetona tässä maailmassa – omassa ulottuvuudessaan Salrabia voisi kuitenkin näyttäytyä niin valtavana kuin ikinä mieliikään. Tosimuotonsa kuitenkin on sidoksissa toiseen demoniseen ulottuvuuteen, josta häntä ei voi pakottaa ulos, mutta jonne kuka tahansa voi Salrabian suostumuksella astua, todennäköisesti omaan kadotukseensa.
Peto muistuttaa pitkälti serpenttilohikäärmettä mustankiiltävän suomupeitteen omaten ja pitkän kehon pitkäkyntisten kinttujen varassa. Sileiden ja joustavien suomujensa lisäksi pedon kehossa ei hirveästi muuta olekaan sitten sarvia ja mustanpitkien selänharjaa kulkevien varjomaisten harjasten lisäksi. Demoniverisellä pedolla on kapea ja pitkä kuono, leukojen aueten niin ylös ja alas, kuin myös sivuillekin ja paljastaen altaan kidan täydeltä teräviä myrkkyhampaita. Tässä muodossaan Salrabia kykenee sylkemään paksua ja tahmaista mustaa eritettä. Kosketuksiin joutuessa jonkun pinnan kanssa se toimii kuten liima, heikentäen kykyä liikkua ja silmiin joutuessaan heikentää näkökykyä, pahimmillaan jopa saattaen sokeuttaa jonkun, ja mikseipä tervamaiseen sontaan saattaisi jopa tukehtua. Tämän lisäksi peto kykenee sylkemään myrkkyä, ja erittämään myrkyllistä kaasua esimerkiksi hikoilemalla sitä oman nahkansa pinnalle.
Serpenttipedolla ei ole kiinteää pituutta tai kokoa, vaan Salrabia saattaisi venyä useamman kymmenen, ellei jopa satojen metrien mittaiseksi kuin myös suureksi. Zhiermatuilla ei kuitenkaan ole tarvetta isotella muille tässä maailmassa, hänen yleensä valiten kookseen sellaisen joka myös vastaa hänen kohdettansa. Kehon voi katkaista, mutta se ei kuitenkaan varsinaisesti vahingoita Salrabiaa, vaan keho hakee itselleen takaisin vain luonnollisemman mitan, katkaistun hylätyn osan muuttuen pelkäksi tervamaiseksi massaksi jälkeensä. Peto kykenee myös lentämään ja hyödyntämään Salran kameleonttimaista naamioitumiskykyä soluttautuakseen ympäristöönsä tarvittaessa.


LUONNE
Päällisin puolin Salrabia on yleiseltä käytökseltään asiallinen ja elegantti tapaus, joka pyrkii antamaan itsestään muille miellyttävän kuvan poikkeuksetta. Hän ei jää parhaimmista aatelisistakaan toiseksi, sillä kaunopuheisuudellaan ja nokkelalla ajatuksenjuoksullaan Salran on helppo luikerrella sellaisten suosioon, jotka hänen seuraansa haluavat syystä tai toisesta, tai joiden seuran hän itse kokee mielenkiintoiseksi. Salrabiasta saakin helposti juttuseuraa turhanpäiväisimpäänkin keskusteluun, jos hänen puheilleen vain uskaltautuu itse. Hän on aikanaan teehuoneella oppinut tulemaan toimeen kaikenlaisten seuralaisten kanssa ja ollut osana mitä omituisimpia keskusteluita kuin tilanteitakin vuosien varrella. Voisikin väittää Zhiermatuin nähneen jo kaiken kuolevaisten maailmasta, mutta silti demoniverinen jaksaa janota lisää huomiota muilta puoleensa.
Salrabia ei kuitenkaan ole aina läheskään niin kiinnostunut muista kuin antaa olettaa, sillä demoniverinen ei usein koe tarpeelliseksi luoda suhteita turhanpäiväisiin tyhjäntoimittajiin, ellei noiden olemassaolosta saata jotenkin hyötyä. Hänen kasvoillaan usein viipyykin välinpitämätön ilme jolla on tapana karkottaa muut luotaan, ellei hänen tarkoituksensa ole lipua satunnaiseen seuraan tarkoituksella. Hän on ennen kaikkea itsekäs ja oman etunsa tavoittelija, eikä suinkaan hyväntekijä tai avunantaja paitsi korkeintaan sellaisille, jotka nauttivat Salrabian äärimmäisestä luottamuksesta kohdallaan. Sellaisiakin hänellä tosin on korkeintaan kourallinen, eikä Salra näe tarpeelliseksi kasvattaa perheenjäsentensä ja niin sanottujen hyvien ystävien lukumäärää suuremmaksi suotta. Kuten sanottu, hän haluaa lähinnä hyötyä muista tavalla tai toisella, oli se sitten tiedonlähteenä, välikätenä tai ihan vain seksuaaliset ja läheisyyden kaipuun kaltaiset tarpeensa tyydyttääkseen. Salrabian suurin heikkous onkin hänen itsekkyytensä ja itseriittoisuutensa, minkä tähden hänen on harvinaisen helppoa jättää muut jälkeensä, ja mistä syystä Salra ei myöskään osaa lähestyä useimmiten muita vilpittömästi.

Vaikka omaakin ahneuden vikaa ja saakin lähestulkoon aina haluamansa, Zhiermatui ei koe tarpeelliseksi ottaa asioita muilta väkisin. Hän ei koe osakseen varastaa muilta, kiristää tai käydä käsiksi muihin saadakseen haluamansa, sillä tilanteessa kuin tilanteessa Salrabia saattaa käskeä nykyiseltään jotakuta muuta tekemään likaiset työt puolestaan sormiaan napsauttamalla. Hän toki puolustaa omia oikeuksiaan, eikä pelkäisi tirvaista kuonoon sellaista, joka epäkunnioittavasti käyttäytyy häntä kohtaan etenkin Zhiermatuin työskennellessään seuralaisena tai viihdyttäjänä. Salra ei myöskään pelkäisi astua väliin teehuoneensa työntekijöiden ollessa pulassa huonosti käyttäytyvien asiakkaiden kanssa, mutta muuten hän jättää mielellään kaikki ulkopuoliset, turhanpäiväiset käsirysyt muille, kokiessaan olevansa vastaavan ala-arvoisen käyttäytymisen yläpuolella.

Veljeskunnan keskuudessa Zhiermatuita puolestaan pelätään, eikä hänen tarvitse todistella itseään muille enää Punaisen Puutarhan verilöylyn tarinan ollen yhä tuoreena sen jäsenten mielessä. Kyseinen pelko onkin varsin aiheellinen, sillä Salrabia on perimmäisiltä haluiltaan varsin katala, sadistinen ja kaikessa yksinkertaisuudessaan paha. Hän ei oikeastaan mielestään välitä kenestäkään, ei edes niistä joita valheellisesti nimittää ystävikseen tai rakkaikseen, vaan on huomannut vain vastaavien suhteiden olevan pelkkä hidaste hänen elämässään. Hänen kyseenalaisiin ystävyyssuhteisiinsa liittyy usein järjestäytynyttä pahantekoa ja kieroilua tavalla tai toisella, sekä kaikessa yksinkertaisuudessaan seksuaalisia hupeja, joihin Salrabia uskoo virheellisesti olevansa velvoitettu, mutta on valmis kuitenkin suomaan muille rajattomasti mistään tinkimättä. Onhan hän kuitenkin paras siinä, mitä tekee.

Zhiermatui suorastaan nauttii sadististen peliensä käytännön suunnittelusta ja vielä enemmän niiden toteuttamisesta, peliensä usein päättyen verisesti sen osanottajiensa kannalta, ellei joku ole häntä estämässä. Hän mielellään nöyryyttää ja satuttaa tavalla tai toisella muita, suinkaan unohtamatta kuinka rakastaa pelotella sellaisia, jotka on silmätikuikseen ottanut henkilökohtaisesti onnekkaimmille jopa esittäytyen ja seuraan hakeutuen ennen kuin mitään ikävää ehtii edes tapahtua varsinaisesti.
Järjestönsä johtajana Salrabian sanotaankin olevan armoton. Jos hän ei näe sinussa hyötyä enää, hankkiutuu hän sinusta eroon tavalla tai toisella äkkiarvaamatta. Zhiermatui seuraakin alaistensa kautta Punaisen puutarhan tapahtumia ja luutnanttiensa ja alemman johtajan kautta alaistensa toimintaa harvinaisen tarkasti vaikkei siltä vaikutakaan. Hän palkitsee silmissään hyvin suoriutujia lahjoin ja erioikeuksin, alamaistensa ollenkin ottanutkin ennemmin tavakseen yli-suoriutua tehtävistään, jotteivat nuo saisi mustan kyyn vihaa ja epäilystä niskaansa.
Sen pelon lisäksi Salrabiaa kuitenkin kunnioitetaan ja pidetään myös määrätietoisena ja huolehtivana johtajana vastoin edeltäjäänsä. Pitäähän suuri musta käärme omiaan silmällä huolehtien alaistensa kulkevan asetettujen säännösten mukaan ja pärjäävän, jokaisella jäsenellä ollen paikka yönkaupungin Puutarhassa, jos nuo eivät sitä muualta kykene löytämään itse. Kilta on pitkälti turvapaikka niille kaikille, jotka sen palvelukseen rohkenevat astua ja sääntöjen mukaan haluavat jatkaa elämäänsä.

Siinä missä ystävyyssuhteet ovat Salrabialle loppujen lopuksi yhdentekeviä, ei hän myöskään koe osaavansa rakastaa muita kuin itseään. Hän osaa kyllä näyttää laajan skaalan eri tunnetiloja kuolevaisten tapaan, muttei koe sen olevan muuta kuin pelkkää näytöstä ja inhimillisen persoonan esittämistä. Salra osaa iloita ja nauraa oikeassa seurassa, mutta kykenee myös vuodattamaan kyyneliä ja olemaan allapäin tilanteen tullen. Seurastaan riippuen hän osaa ottaa muut myös huomioon mitä sympaattisimmin tavoin, Salrabian kuitenkin usein osoittaen huolehtivaisuuttaan lähinnä vain kurtisaanina asiakkailleen tai niille, jotka hän mieltää niin sanotuiksi ystävikseen. Koska tunteet ovat hänelle toisinaan vaikeita näyttää, osoittaakin Salrabia usein välittämistään mitä hulppeimpien lahjojen kautta, tietäessään niiden tekevän muut iloisiksi. Ja yleensä sitä iloisemmiksi, mitä kalliimpia ne ovat.
Vihaiseksi Zhiermatuita ei sitten taas saa tekemälläkään, sillä hän harvoin jaksaa pahoittaa mieltään mistään syystä. Hänestä on helpompaa nauttia elämästä sellaisenaan ilman kaunoja, joita hänen tarvitsisi kantaa harteillaan ja murehtia päivästä toiseen. Salran onkin helpompi hankkiutua kylmäverisesti eroon sellaisista jotka alkavat haastaa riitaa hänen kanssaan, tai muuten tietävät vaikeuksia tai ovat esteitä, kuin kantaa noita taakkana elämässään mukana iättömiin.

Zhiermatui on ollut olemassa monia satoja, ellei jopa tuhansia vuosia, eikä hän suinkaan ole tyhmä vaikka toisinaan saattaakin antaa itsestään yksinkertaisen kuvan. Hän onkin varsin nokkela, ja tietää valmiiksi lukuisista asioista oman kokemuksensa ja iän kartuttaman viisauden perusteella sekä siitä mitä on muiden seurassa, muilta ja kirjoista oppinut vuosien varrella. Iättömänä hänen on myös helppo suhtautua asioihin kärsivällisesti ja pitkäjänteisesti, sillä Salrabialla jos kenellä on aikaa odottaa vuosiakin asioiden tapahtumista ja oikeiden hetkien sattumista kohdalle sen sijaan että hätiköisi suunnitelmissaan ja aikeissaan suotta. Sillä välin hänkin saattaa tärvätä aikaansa ja ajatustaan käytännöllisempiin asioihin, kuten verkostoitumiseen ja uusien suhteiden luomiseen ja vanhojen ylläpitämiseen suunnitelmiensa varalta sen sijaan että istuisi vain paikallaan odottamassa.


MENNEISYYS
Zhiermatuin ensimmäinen kosketus tähän maailmaan oli velhojen ja noitien, suurempien manaajien kautta, jotka halusivat häneltä vastauksia, koetella tai halusivat demoniverisestä palvelijan itselleen. Häntä pidettiin suurena ja vahvana, mustan liskomaisen otuksen suostuessa ilmestymään vain harvoille, joita hän sitten omaksi ilokseen piti pilkkanaan noiden yrittäessä saada häneltä haluamaansa tai alistaa tahtonsa alle. Mutta eihän demoniverinen ollut pullonhenki, eikä hän usein antanut ympäripyöreää raakkumista enempää muille pettymyksiä tuottaakseen. Niin kuluivat hänen ensimmäiset vuotensa aina siihen saakka, kunnes kokematon maaginpoikanen päätti kokeilla onneaan Zhiermatuin kanssa. Silkasta mielenkiinnosta Salrabia suostui näyttäytymään lopulta nuorikolle, joka tietty halusi hänestä samaa mitä kaikki muutkin ikäisensä yleensä vetääkseen vertoja isännilleen ja opettajilleen. Ja vain sen kerran, Salra suostui auttamaan hyväuskoista nulikkaa tavoitteissaan sillä ehdolla, että tuo päästäisi hänet kulkemaan vapaaksi tähän maailmaan.
Haltianuorukainen piilotteli Zhiermatuita, esitellen nelikinttuisen otuksen muille erikoisempana lemmikkinä silloin jos ja kun oli tarve. Eihän lohikäärmeentapainen lemmikkinä kuulostanut hullummalta pikkuvelholle, joten siihen osaan demoniverinen myös myöntyi omalta osaltaan kun hän kersan matkassa kulki aikansa.

Vierähti satoja vuosia. Siinä ajassa nulikasta oli ehtinyt varttua varteenotettava aikuinen mies ja velho, joka hääräsi taikahelykauppansa ja asiakkaittensa kanssa haltioille kuuluvassa piilopaikassa metsän suojissa, Zhiermatui ollen nimitetty isäntänsä puodin vartijaksi. Musta peto lymysi puodin varjoissa ja kattokulmauksissa silmällä pitäen ajan kulumista ja asiakkaiden naamoja, suojellen, mutta pitäen myös seuraa Roranille päivisin. Öisin hän vartioi putiikkia varkaiden varalta ja isäntäänsä suojellakseen, saaden toisinaan tilaisuuden herkutella epäonnisten tihulaisten lihalla ja verellä, kun isäntänsä ei ollut sitä todistamassa.
Roranilta Zhiermatui oppi kuitenkin myös lukuisia hyödyllisiä temppuja, haltian opettaen demoniaan kuolevaisten tavoille, kuin myös lumoamaan maallisia esineitä ja hyödyntämään maagisia voimavarojaan monipuolisemmin, kun yksinkertaisuuttaan Zhiermatui usein hyödynsi taitojaan pelkkään tuhoamiseen. Toisinaan Zhiermatuihin saattoi törmätä valkeahiuksisen miehen muodossa Roranin apulaisena myös puodin ulkopuolella, mutta puotiin sidottuna demoniverisen piti aina palata takaisin niin sanottuun pesäänsä varsinaisten tehtäviensä pariin lopulta. Velhon elämässä koitti myös hetki, kun tuo löysi itselleen mielitietyn Kaváldthalrista, varsin erityisestä miekkosesta vampyyrikirouksineen, kaksikon lopulta myös yhdistäen osaamisensa ja putiikkinsa keskenään Piilopaikassa. Siinä missä Mordecai kiinnostui Zhiermatuista, kiinnostui demoni myös isäntänsä kumppanista, omalla erikoisella tavallaan lopulta ystävystyen miekkosen kanssa ja otti tuon toiseksi silmätikukseen Roranin lisäksi.

Koitti lopulta myös se aika, kun Roran oli kulkenut tiensä päätökseen. Hyvän ja pitkän elämän eläneenä hänet tunnettiin aatteellisena ja pätevänä miehenä, jonka osaamista tunnustettiin muuallakin kuin vain haltioiden parissa. Zhiermatui oli kulkenut haltian vierellä klopista vaariin saakka, demonin myös todistaen vanhuksen kuoleman ja kuullen tuon viimeisen toiveen. Roran halusi Zhiermatuin elävän vapaana, purkaen täten heidän välisensä siteen ja vapauttaen demoniverisen puotiinsa sitovasta lumouksesta, aivan kuten Roran oli vielä nuorena luvannut Zhiermatuille tekevänsä. Vanhan eräänlaiseksi ystäväksi muodostuneen haltiamiekkosen kuoltua ei demonia sitoisi paikalleen enää mikään, ja niin Zhiermatui hävisi lopulta vähin äänin piilopaikasta omille teilleen Roranin vanhan riipuksen ja jotain tuon maallisesta omaisuudesta matkaansa napaten, hyläten myös Mordecain jälkeensä.

Demoniverinen eli kiertolaisena ympäri Cryptiä, matkaten myös mantereen rajojen ulkopuolelle toisinaan. Kansat kielineen tulivat hänelle tutuiksi, samoin toisinaan yksittäiset tahot kaidalta polulta ja sen vierestäkin, mutta minnekään Zhiermatui ei jäänyt hetkeä pidemmäksi toviksi viipymään. Ainakaan ennen kuin hän tapasi Cindellen, kuvankauniin haltianeitokaisen, johon demoniverinen malttoi tutustua paremmin. Lady oli viehättävä ja kaunoeleinen teehuoneen emäntä haltioiden kaupungissa, joka oli perinyt sijansa edesmenneeltä emännältä ja oppiäidiltään talon vanhimpana jokunen tovi sitten. Heistä tuli aluksi vain tuttavia, sitten ystäviä, ja lopulta rakastajia Zhiermatuin usein palaten teehuoneelle näkemään Cindellen illan myöhäisimpinä tunteina. He uskoivat pimeimmät salaisuudet toisilleen, Ladyn saaden tietää Zhiermatuin olevan demoni, mutta demoniverisen myös oppien Cindellen harjoittavan pimeää bisnestä niin hulppean kauniin kulissinsa takana. Cindelle kuului nimittäin pitkään toimineen rikollisjärjestön riveihin yhtenä sen arvostetuimpana jäsenenä.
Lady oli valmis tarjoamaan Zhiermatuille teehuoneeltaan sijan yhtenä viihdyttäjänä ja kurtisaanina, tunnustaessaan demoniverisen arvokkaaksi, kykeneväksi tuomaan valuuttaa teehuoneelle ja sitä kautta veljeskunnalle. Samalla Zhiermatuilla olisi tilaisuus ansaita ensimmäisen kerran omaa ansiota tällä mantereella työtä tekemällä, mistä demoniverinen ei aikonutkaan kieltäytyä - hän saisi sijan itselleen ja uuden emännän, jota voisi palvella lähemmäs seuraavan vuosituhannen hyvässä lykyssä.
Zhiermatuin ja Cindellen välille syntyikin erityinen side, joka vahvistettiin maagisella sopimuksella demonin toimesta. Ladysta tuli hänen oppiäitinsä, joka opetti demoniveriselle kurtisaanina ja talon viihdyttäjänä toimimisen salat, Cindellen lopulta antaen hänelle myös uuden nimen, Salrabia, jolla vaaleankaunis eksoottinen mies alettiinkin paremmin tuntea talon sisällä.

Muiden kanssa makaamisesta tuli Salrabialla arkipäiväistä, hänen yksityiseen seuraansa halusivat usein niin naiset kuin miehetkin, jotka kokivat demoniveriseen vetoa tai muuten pitivät häntä viehättävänä. Energian lisäksi Salrabia hyötyi näistä hetkistä myös tietoisuuttaan lisäämällä, usein tirkistellen joko kuolevaisten mieliä huvikseen tai saaden nuo puhumaan ohi suunsa. Siitä tuli tapa, mutta myös erityinen hyöty, kun toisinaan Cindelle määräsi hänet onkimaan tarkoituksella sellaisia salaisuuksia tietyiltä asiakkailta, jotka veljeskunta halusi tietoonsa. Lopulta päästään nokkelalle Salrabialle määrättiin myös taholleen salamurhia, joista kaikessa hiljaisuudessaan demoniverisen suoriuduttua hänet kutsuttiin lopulta Pimeäksi paikaksi kutsuttuun yönkaupunkiin vuorten kupeeseen. Vaikka sopimus Cindellen kanssa pidätteli Zhiermatuita kaupungissa, oli Lady valmis päästämään demonin vapaaksi heidän välisestään sopimuksesta. Sen myötä Salrabia jätti hyvästit teehuoneen emännälle, josta Roranin ja Mordecain jälkeen oli tullut hänelle omanlainen perheenjäsen.

Cindellen teehuoneelta Salrabia löysi tiensä veljeskunnan piilopaikkaan. Kuolleilla mailla maan alla sijaitsi elämää täynnä oleva värikäs puutarha, jossa järjestön erikoisemmat jäsenet pitivät majaansa. Samoin myös killan johtaja, jota kunnioitetuimpana pidettiin kuten kuningasta konsanaan – ja sitäpä Doryem pohjimmiltaan taisi tälle väelle pohjimmiltaan ollakin. Liekö se oli miehen oikea nimi edes, sillä Salrabia kuuli usein johtajaa kutsuttavan myös nimellä Hurmos.
Doryem oli punasilmäinen ja varsin komea ja käytökseltään elegantti mustahaltia, miehestä ei juuri mitään tiedetty mutta syystä tai toisesta tuo oli onnistunut rakentamaan itselleen alamaailmaan oman valtakuntansa, jonka piireissä toimi rikollisia tahoja laidasta laitaan. Cindelle oli joskus puhunut kiltajohtajasta nimeltä hänelle, ehkä Salrabia oli nähnytkin miehen joskus teehuoneella sattumalta, mutta ensimmäistä kertaa hän pääsi tekemään tuttavuutta Hurmokseen henkilökohtaisesti vasta nyt, kun tumma haltia halusi nimittää hänestä salamurhaajan veljeskunnan etuja toimittamaan. Zhiermatuilla oli kaksi vaihtoehtoa Doryemin kohdattuaan kasvotusten - ryhtyä Kasvottomaksi ja kohota arvoasteikolla ylemmäs, tai joutua palaamaan takaisin Cindellen helmoihin. Tietenkin Salrabia suostui johtajan ehdotuksista ensimmäiseen, muttei kuitenkaan mukisematta.

Zhiermatuin paikka teehuoneella unohdettiin, demoniverinen sai veljeskunnan virallisen merkin iholleen ja hänestä tuli itsenäisesti toimiva killan ylempiin kuuluva palkkamiekka. Jos Doryem kuitenkin jossain koskaan teki virheen, oli se jättää demoni vapaalle jalalle, vapaan tahtonsa eteenpäin ajamaksi, ja eihän Zhiermatui nähnyt siitä syytä alkaa erikseen tummahipiälle mainostamaan.
Tehtävä tehtävältä Salrabiasta tuli nimittäin katalampi ja kylmempi vanhojen aatteidensa painuessa unholaan hiljalleen. Hän lymyili varjoissa uhrinsa kylmästi omaksi ravinnoksensa käyttäen. Hänestä tuli veljeskunnassa pelätty nimi, joka hoiti tehtävän kuin tehtävän, eikä koskaan jäänyt teoistaan epäillyksi. Zhiermatuihin ei koskaan törmätty sen koommin myöskään veljeskunnan piilopaikassa, demoniverisen säilyttäen kasvottoman identiteettinsä heidän kaikkien keskuudessa aina siihen päivään saakka, kunnes voimistunut Salrabia saapui anastamaan Doryemin killanjohtajan aseman itselleen.
Kaikki ne vuodet Salra oli ehättänyt hiljalleen kääntää järjestön jäseniä omalle puolelleen, josta lopulta syttyi verinen taistelu salaisessa puutarhassa. Hurmoksen valtakaudesta tehtiin loppu, Zhiermatuin onnistuen johdattelemaan mustahaltian surmaansa omaan ulottuvuuteensa, jossa Salrabia liitti mustahaltian kehon, taidot ja mielen osaksi itseään. Sen myötä Salrabia ansaitsi paikkansa killan arvostetuimpana jäsenenä, ja merkiksi siitä ravitsi itsensä taisteluun osallistuneilla veljeskunnan jäsenillä. Jopa niillä, jotka häntä olivat tehtävässään auttaneet.
Järjestön piilopaikasta muuttui Punainen puutarha, jossa yönpimeä punasilmäinen demonikäärme odotti vielä niitä varomattomia jäseniä, jotka veljeskunnan kiltatalolle surmaansa tulivat etsimään uskaliaina lopulta.

Hurmoksen kauden loputtua, Salrabia alkoi nimittää riviinsä nyt omia luotetuimpiaan, jotka olivat valmiita seuraamaan Kaamosmielen jäljissä ja tekemään veljeskunnasta entistäkin menestyksellisemmän alamaailman pesäkkeen. Ensimmäisiä näistä tahoista oli tietenkin Cindelle, Zhiermatuin eräänlainen kasvattiäiti, haltianeidon ollen välttänyt puutarhan taiston ja sai kuulla siitä vasta Salrabialta, kun demoniverinen saapui teehuoneelle takaisin ikuisuudelta tuntuneen ajan päätteeksi ilmoittamaan muutoksista. Cindelle alaisineen saivat jatkaa toimintaansa järjestössä, mutta demoniverinen tarvitsi myös emännän apua värvätäkseen uusia luotettuja jäseniä veljeskuntaan ja levittääkseen toimintaa muuallekin kuin vain yhden kaupungin sisään. Demoniverinen halusi päästä nyt lähemmäs myös valtapuolien politiikkaa, korkea-arvoisampia tahoja ja johtajia oppiakseen ja ansaitakseen enemmän, eikä vain pidättäytyä Hurmoksen tavoin piilossa pieniä bisneksiä ja turhanpäiväisiä rumia tekoja pyörittäen. Zhiermatui halusi tehdä veljeskunnasta pelätyn ja alamaailmaa hallitsevan järjestön, joka oli valmis raivaamaan myös tielleen astuvat muut rikolliset joukot maan tasalle.
Vallanvaihdoksen myötä kaupunkeihin ja kyliin perustettiin nyt pinnallisesti laadukkaita ja näyttäviä bisneksiä, joiden taustalle kuitenkin kätkeytyy yhä runsaasti rikollista toimintaa, joka tarkoin varjeltuna pidetään salassa ulkopuolisilta. Bisnes alkoi kukoistaa viimein runsaammin, uusia jäseniä värvättiin kiihtyvällä tahdilla korvaamaan menetettyjä ja täydentämään veljeskunnan pyörittämien talojen henkilökuntaa sitä myötä, kun Salrabia sai loppujen luutnanttien paikat täytettyä.

Niihin aikoihin Salrabia kuitenkin katosi myös kiltatalolta, eikä sen koommin Tarakonaa ole tiedettävästi tuolillaan ja tiluksillaan nähty kuin korkeintaan hyvin harvoin Doryemin hahmossa. Kun liiketoiminta alkoi jälleen toimia, koki Zhiermatui paremmaksi naamioitua ja vetäytyä omiensa luota toisaalle välttääkseen saman kohtalon, joka edellistä johtajaa oli kohdannut; Hänen piti löytää sija, josta kuka tahansa ei voisi häntä etsiä. Samalla Salrabia kuitenkin teki selväksi myös muille että valta oli yksin hänellä, kun pyrkyreistä ja varomattomista vallantavoittelijoista hankkiuduttiin salamyhkäisesti eroon kaikesta huolimatta. Jokainen uskoi Tarakonan katselevan heitä kaiken aikaa, ja kiltatalolla alettiinkin palvoa pelkkää tyhjää tuolia veljeskunnan jäsenten uskoessa sen suoden heille etuja ja suosiota puolelleen. Lopulta talolle asetettiin näkyvä johtaja Salrabian alapuolelle, muinainen yönlapsi ja Zhiermatuin pitkäikäinen luotettu, Mordecai. Lotharin aikana kiltatalo uudistettiin yönkaupungissa ja sen yhteyteen alettiin rakentaa sopivaa bisnestä hämyisen uhkapelikapakan nimissä, jonne harva ulkopuolinen tänäkään päivänä ei kehtaa astua muuten vain lyödäkseen vetoa hengestään.
Salrabia puolestaan löysi itselleen turvapaikan Tapiwasta, jossa jo kasvottomana taistelutaitojaan hionut palkkamiekka alkoi kehittää taitojaan soturina muun väen sekaan soluttautuen ihan tavallisena paikkaansa etsivänä tahona. Hän loi suhteita muihin kyläläisiin, lyöttäytyi usein matkalaisten seuraan tietoja kerätäkseen ja yritti päästä mahdollisimman monen suosioon tavalla tai toisella. Hiljalleen Salrabia alkoi karistaa valeasua myös yltään ja alkoi näyttäytyä omana itsenään Tapiwan muurien sisäpuolella, omaksuen itselleen koreilevan olemuksensa takaisin josta oli nauttinut Cindellen alaisuudessa, ansaiten karismallaan ja nokkeluudellaan nopeasti myös arvostusta puolelleen muuallakin kuin soturien kesken. Zhiermatui alkoikin hiljalleen kiinnostua Tapiwan sisäisestä politiikasta ja sisäpiiristä, lähtien hitaasti mutta varmasti rakentamaan itselleen sijaa kylän valtuustoon tulevan varalta ja sen kyläpäällikön oikeaksi kädeksi lyöttäytyen.


TILANNE NYT
Viimeisimpien haltioiden hovin juhlien myöt Salrabian onnistui livuttaa jalkansa kuningashuoneen ovien väliin ja päästä Aranin suosioon Oraakkelilta oppimillaan taidoilla. Hänen vaikutusvaltansa kaupungissa on selvässä nousukiidossa, Zhiermatuin kuitenkin hillityllä tavallaan edeten hitaasti ja rauhallisesti asian suhteen. Hänen ensimmäisenä tehtävänään on tutustua henkilökohtaisesti paremmin itse haltioiden kuninkaaseen, jonka myötä demoni saisi haltuunsa liudan uusia kortteja pelattavakseen. Kaiken juhlien ja hovin tohinoiden myötä Salrabia on kuitenkin viettänyt pitkiä öitä myös itsekseen pohtien suhteitaan yönprinssiinsä, joka on tuntunut kääntäneen hänelle kiusallaan selkänsä. Muut ovat käyneet käsiksi hänen omaisuuteensa, ja asialle on tehtävä jotain pikimmiten ennen kuin tilanne riistäytyy käsistä! Tästä syystä Zhiermatui on liikkeellä, ja mustaan kyyhyn voi törmätä yhä näkyvämmin haltioiden kaupungin ja kylän piireissä, mutta myös kylissä joissa on vähääkään veljeskunnan toimintaa.


ASEET, TAISTELUTYYLI JA MAAGISET TAIDOT
Salrabia taistelee käyttäen valtavia lumottuja chakrameita, jotka soveltuvat hänen notkeaan ja nopeaan taistelutyyliinsä moitteetta. Kookkaat aseet tuovat suojaa, mutta ovat myös kohtalokkaat, jos niiden kanssa pääsee lähietäisyydelle iskemään. Aseiden paino vie Zhiermatuin kaltaista hintelämpää tahoa helposti mukanaan, mistä syystä hän on opetellutkin tyylinsä ja liikkeensä läpikotaisin välttääkseen mahdolliset kohtalokkaat virheet tyystin. Lähitaistelun lisäksi lumottuja chakrameita voi myös heittää, jolloin ne toistavat määrätyn liikeradan ja lopulta palaavat bumerangin tavoin kantajansa käteen maagista liikerataansa noudattaen.

Salrabia on näppärä käyttämään myös simppelimpiä kevyitä tikareita ja puukkoja lähitaistelussa sekä heittäen. Ja mikseipä pienempää tikkua voisi varomattoman kylkeen iskeä silloin, kun sitä vähiten odottaa.
Hän kykenee käyttämään myös vahvaa häntäänsä aseena sellaisenaan, tai sitä muokkaamalla. Salrabian erityinen suosikki onkin lisätä häntänsä mittaa ja luoda sen päähän eräänlainen terä, joka toimiikin kuin keihäänä, jolla yltää sivaltaa kauemmas kuin tavallisella käsin kannettavalla aseella. Toisinaan hännän päästä kuitenkin saattaa löytää skorpionin pistintä etäisesti muistuttavan piikin, jolla demoni kykenee pistämään uhriinsa omaa myrkkyään, demonivertaan.
Salrabian veri leviää vieraaseen kehoon kuin rutto lyhyissä sekunneissa, jättäen levitessään jälkeensä mustia jälkiä kehoon aluksi raitoina, ja lopulta kokonaan alueet mustaksi värjäämällä. Myrkky nostattaa sellaisenaan aluksi kuumeen, pyrkii lamaannuttamaan kehon, sekä alkaa pian sotkea myös elintoimintoja, mikä lopulta johtaa uhrinsa kuolemaan. Myrkkyyn ei ole varsinaista vastalääkettä, Zhiermatuin itse pitäen kuitenkin hallussaan sitä ainoaa jonka on tietoinen kykenevä selviämään demoniverensä tappavasta vaikutuksesta.

Lohikäärmesukuisena Zhiermatui on myös varsin pätevä ja kykenevä maagi. Hän taitaakin helposti lukuisia loitsuja ja lumouksia, aina tuhoavaan ja parantavaan magiaan, joista jälkimmäisen hyötyjä hän tosin ei kykene suomaan kuin itselleen ja sellaiselle, joka demoniset taiat nahallaan kestäisi. Maagisia lahjojaan Salrabia hyödyntääkin yleensä lumotakseen esineitä ja luodakseen lumottuja hajusteita ja rohtoja sekä myrkkyjä, joita hän sitten lahjoittaa veljeskunnalle palkinnoiksi ja erityisiksi hyödykkeiksi. Tästä esimerkkinä näkylasi, jollaista jokainen kiltalaisensa kantaa mukanaan välittääkseen viestejä nopeasti muiden kantajien välillä ja maaginen myrkkyriipus, jolla henkensä on helppo ja nopea heittää tarvittaessa.
Salrabia kykenee myös alkeellisella tavalla ajatustenlukemiseen. Hänen täytyy olla uhrinsa kanssa kuitenkin kontaktissa voidakseen tutkailla toisen ajatuksenjuoksua ja muistoja, missä häntä suuresti helpottaakin muiden kanssa pelehtiminen tai muuten läheisyyteen pyrkiminen kurtisaanina. Vastoin hänen oma synnynnäinen kykynsä lukea muiden ajatuksia pyrkii myrkyttämään sellaisten mielet, jotka hänen päähänsä yrittävät tunkeutua tutkimaan asioita luvatta ja viipyvät Salrabian mietteissä hetkeä pidempään.
Salrabialla on erityinen kyky myös laulaen lumota seuralaisiaan. Lumous toimii kuin hypnoosi, jonka aikana uhri on altis toteuttamaan demonin haluamia asioita, mutta yhtälailla se saa olon tuntumaan tavallista rennommalta ja luottavaisemmalta hänen seurassaan huumeiden tapaan, mikä tekeekin hänen seurastaan haluttua ja erityistä.

Demoni- ja lohikäärmeverisyytensä tähden Salrabia on täysin immuuni palamiselle ja sietää magiaa selvästi lujemmin mitä tavallinen kuolevainen. Hän voisi seistä palavassa roviossa hiuskarvansakaan palamatta, ja hengittää tappavan määrän savua tukehtumatta siihen. Pahat maagiset energiat suorastaan hylkivät häntä, eikä Salrabiaa täten kykene myöskään kiroamaan kukaan ulkopuolinen taho. Salran maanpäällisen kehon pystyy surmaamaan, mutta demoni itse täytyy tuhota sen omassa ulottuvuudessa, jotta Zhiermatuin päivät olisivat luetut. Runnotut ruumiinosat hän pystyy palauttamaan ehjinä takaisin samantien, katkaistun tai muuten runnotun kehonosan hajoten mustaksi limaiseksi tohjoksi hänen yltään tehden aina tilaa uudelle. Tiukan paikan tullen Salrabia saattaa myös irrottaa itsestään käärmemäisen olennon vaivihkaa livahtamaan karkuun, palan hänestä kantaen mukanaan kaikkia hänen muistojaan ja humanoidikehonsa piirteitä, mahdollistaen demonia palauttamaan maallisen kehon itselleen ajan kuluttua jälleen takaisin täydellisenä.


MUUTA
- Osaa kirjoittaa ja puhua yleiskieltä ja haltiakieltä. Salrabia tuntee myös vähemmän käytettyjä kansojen omia kieliä, vanhoja murteita, ulkomaailman kieliä, sekä demonien, enkelien ja lohikäärmeiden kieltä. Tulkitsee myös riimuja sujuvasti.
- Salrabia ei kykene sairastamaan tavallisia tauteja ja sairauksia kuolevaisten tapaan. Myrkyilläkään ei ole vaikutusta häneen.
- Demonina Zhiermatui luonnollisesti vierastaa pyhiä asioita ja pahoja voimia torjuvia esineitä/asioita. Hänen ei kuitenkaan tarvitse vältellä jokaista mahdollista pyhää energiaa ja auraa, jotka vastaan saattaisivat tulla, elleivät ne lyö vertoja hänen omille voimilleen. Siitä huolimatta Salra pitää mielellään hajurakoa vastaaviin tahoihin sattuneista syistä.
- Kykenee kameleontin tavoin vaihtamaan ihonsa, silmiensä ja hiustensa väriä.
- Kalpeudestaan huolimatta Salrabia ei pala auringossa, hänen luonnollinen immuniteettinsa tulta vastaan kumoaa myös taivaan tulipallon vaikutukset häneen.
- Taitava tanssija ja omaa kauniinlumoavan lauluäänen sekä hallitsee useamman instrumentin soittamisen poikkeuksellisen hyvin teehuoneella kerrytettyjen taitojensa tähden.
- Zhiermatui ei tarvitse varsinaisesti unta, vaan täyttääkin yön pimeät tunnit usein meditoimalla. Hän kuitenkin saattaa nukkua, mutta tekee sitä vain omatessaan lähellään jonkun äärimmäisestä luottamuksestaan nauttivan tahon.
- Ravintokaan ei merkitse hänelle mitään, mutta Salrabia silti nauttii aterioita ja juomia muiden seurassa muuten vain, yleensä miellyttääkseen seuralaisiaan tai antaakseen luonnollisemman kuvan itsestään.
- Koska Salrabian tosimuoto ei varsinaisesti ole läsnä samassa ulottuvuudessa kuin hänen humanoidi kehonsa, kykenee demoniverinen loikkimaan ulottuvuuksiensa välillä teleportaation tavoin todella mittaviakin matkoja paikasta toiseen. Hän voi myös siirtää muita ulottuvuuksien välillä mukanaan, mutta on eriasia haluaako Salra päästää muita maailmastaan karkuun enää kun sinne kerran ovat astuneet. Zhiermatuin voimat kattavat kuitenkin vain mantereella siirtymisen, eikä hän voisi esimerkiksi ylittää meriä täysin toiseen maahan päätyäkseen, ellei siellä ensimmäiseksi vierailisi.
- Musiikkia: You should see me in a crown - Jericho - Everything Black - Villain



NAKAHI WHARA (Kullattujen käärmeiden veljeskunta)

Nakahi whara, eli Kullattujen käärmeiden veljeskunta on järjestäytynyttä rikollisuutta toteuttava alamaailman järjestö, joka pyörittää useita erilaisia näkyviä kuin näkymättömiäkin bisneksiä oman yhteisönsä voimin. Killan toimintaan kuuluu niin yleisten majatalojen, kapakoiden, teehuoneiden ja bordellien ylläpitäminen, mutta myös salamurhat, orjakauppa, huumekaupat ja pienemmät rikokset vakoilua ja velkojenkeruuta myöten. Veljeskunta pyörittää liiketoiminnallaan ansaitsemalla valuutalla toimintaansa, eikä täten koskaan turvaudu rahallisen mammonan anastamiseen muilta muutoin kuin kiristämällä. He saattavat olla aivan tavallisia tallaajia muiden joukossa, aatelisia tahoja tai satunnaisia kaupustelijoita, jotka kuitenkin pitävät juuri sinua ja tekemisiäsi silmällä huvikseen tai tarkoituksella.

Kullattujen käärmeiden veljeskunnan jäsenet kantavat mukanaan Zhiermatuin lumoamaa näkylasia, kullattua käärmeriipusta ja vähintään yhtä kaiverrettua killan tikaria. Heidät myös merkitään kullansävyisellä tatuoinnilla, maagisella käärmeellä vapaavalintaiseen paikkaan – merkki ei peseydy pois, eikä sitä voi leikata lihasta irti kun se kerran on nahkaan kiinni asetettu, sillä se palautuu arpisenkin ihon ylle lopulta kokonaisena takaisin. Merkki häviää ainoastaan, jos sen kantaja menettää henkensä. Ainoa poikkeus ovat selvästi rikollista toimintaa toimittavat tahot, jotka kantavat mukanaan pelkästään vaatimattomampaa messinkistä riipusta, joka muistuttaa kobraa.

Veljeskunnan arvostetuimpiin kuuluu yhteensä kaksi henkeä, Tarakona ja Ninazu (arvoasteikosta ja jäsenistä lisää alempana), joista alempi johtaja huolehtii veljeskunnan toiminnasta ja käskynjaosta, sekä toimii johtajan henkilökohtaisena miekkana ja suojelijana tarvittaessa.
Ninazua seuraa neljä luutnantiksi nimitettyä ylempiarvoisempaa soturia, jotka vastaavat omien alempien ryhmiensä toiminnasta. Ninazulla on myös henkilökohtaiset kahdeksan Kasvottomaksi nimitettyä salamurhaajaa, jotka toimivat itsenäisesti vain ja ainoastaan alemman johtajan käskystä, eivätkä varsinaisesti koskaan näyttäydy kellekään veljeskunnan sisällä.
Kasvottomaksi tullaan valituksi Tarakonan toimesta. Viran hyväksyttyään saa Kasvoton Ninazulta käyttöönsä valheellisen identiteetin, johon tulee vastata ja jota tulee käyttää veljeskunnan kesken – oikean identiteetin ja kasvojen paljastuminen killan sisällä tarkoittaa kuolemaa kyseiselle taholle, joka määrätään muiden Kasvottomien murhattavaksi. Virkatarjous on lopullinen, eikä siitä voi kieltäytyä ilman että saisi killan jäsenet peräänsä. Kasvottoman roolia ei voi myöskään myöhemmin jättää, vaan virkaan astuttua joudut kantamaan rooliasi hautaan saakka.
Alimman tason jäsenet, Najat, työskentelevät pääasiassa luutnanttien alaisuudessa erilaisissa tehtävissä. Toisinaan myös Najat omistavat alaisia, jos heidän alansa sallii sen (esimerkiksi majatalon emännällä saattaa olla seuraajinaan veljeskuntaan kuuluvia piikoja tai juoksupoikia). Usein Naja seuraa Luutnanttiaan samalla alalla, jolloin varsinaisia alakategorioita on laskettavissa neljä kappaletta: sosiaalinen puoli, soturit ja suojelijat, rikollinen toiminta, sekä tiedustelijat.


Lady Cindelle Adatriel (npc, Sosiaalisen toiminnan luutnantti)
Kuvankaunis ja kokenut haltianainen suoraa aatelispiireistä, joka on ainoa alkuperäinen selvinnyt jäsen Hurmoksen aikakaudelta. Valloittava luonne ja terävä mieli ovat tuoneet Cindellen pitkälle veljeskunnan avustuksella, ja näkyvästi hän työskenteleekin todella tasokkaan ja arvostetun Piilotettujen aarteiden teehuoneen emäntänä haltioiden kaupungissa. Cindellen suojatteina on runsaasti kurtisaaneja, maksullisia seuralaisia ja bordellien työntekijöitä, joista Lady pitää huolta kuin omista lapsistaan. Cindelle vastaa myös veljeskunnan liiketoiminnan johtamisesta ja pyörittämisestä (bordellit, majatalot, kapakat ja teehuoneet).

Roswald Obsidiaani (npc, Sotureitten ja suojelijoiden luutnantti)
Mustahiuksinen karu silmäpuolinen rähjä, joka pitää sijojaan yönkaupungissa kiltatalon suojelijana. Miehen huhutaan olevan ihmissusi, tai jonkin sortin kirottu peto, mutta siitä huolimatta ukko on varsin näppärä aseiden käsittelijä, kiristäjä ja päästään nokkelampi kuin päällepäin kehtaisi uskoa. Roswald ei koskaan poistu Pimeästäpaikasta, ja onkin tuttu turpa niille jotka yönkaupungissa majaansa pitävät. Obsidiaaniin on helppo törmätä kapakoissa pelaamassa ja ryyppäämässä, ellei silmäpuoli ole pitämässä kiltataloa muutaman valittunsa kanssa silmällä tärkeinä iltoina. Roswald vastaa veljeskunnan fyysisestä puolesta, sekä liiketoiminnan ja kiltatalon suojelusta. Soturien ja suojelijoiden tehtävänä on toisinaan myös sovitusti suojella veljeskunnan ulkopuolisia tahoja, jotka saattavat myös välittää killalle tietoja suojelua vastaan. Osa sotureista ylläpitää myös enemmän ja vähemmän pahamaineisia katujengejä kaupungeissa.

Sanuka (npc, Rikollisesta toiminnasta vastaava luutnantti)
Kiristäjiä varkaisiin, rikollisten aineiden välittäjiin ja orjakauppiaisiin. Kaikesta pimeästä touhusta vastaa joukko hämäräheppuja, jotka työskentelevät killan nimissä, mutteivat kanna tarkoituksella killan merkkiä ihollaan jos sattuvatkin jäämään kiinni. Sanuka on yksi näistä tahoista, kukaan ei varsinaisesti tiedä naisen oikeaa nimeä, ikää tai menneisyyttä, tai mistä tuo on tiensä kiltaan löytänyt. Sanuka on tummatukkainen, ilveksenkorvainen, lihaksikas suuri nainen, jonka osin palaneilta kasvoilta harvoin tavoittaa totisuutta enempää. Nainen toimittaa hämärissä itse orjakauppaa muutaman valittunsa kera ja saattaa vastata toisinaan Roswaldin sotureitten apulaisena erinäisissä tehtävissä.

Kamil Pascarelli (npc, Tiedustelija luutnantti)
Kamil edustaa myös aatelispiireissä, mutta ihmisten hovin ja aateliston puolella. Kamil on ihmiseksi ja mieheksi varsin sorja näky, ja kasvoiltaan kauniimpi kuin kehtaisi kuvitella. Hänestä ei saa huoneen seinäruusua tekemälläkään, sillä Kamil nauttii huomion keskipisteenä olemisesta seurapiireissä, juoruilusta ja lirkuttelusta seurassa kuin seurassa. Kamil on hulluttelevasta ja hauskasta roolistaan huolimatta harvinaisen terävä päästään, vaikka sitä hänestä on kuitenkin vaikea uskoa miehen antautuessa draamakuningattaren roolilleen niin antaumuksella muiden ympäröimänä – kulissien takana Kamilista kuitenkin paljastuu aivan toisenlainen mies kuin päällepäin uskoisi, sillä killan asiat ovat miehelle omanlaisensa intohimo ja punainen lanka elämässä. Pascarellin alaisuuteen kuuluu niin aatelisia, tavallisia tallaajia, kuin myös lapsia ympäri mannerta. Osa tiedustelijoista vastaa killan majataloille ja kapakoille, mutta pääasiassa vakoojat toimivat oman piirinsä kesken arvoasemastaan ja sijainnistaan riippuen. Veljeskunta värvää käyttöönsä myös orpoja ja katulapsia, joille tarjotaan palkkaa, ruokaa ja katto päänsä päälle palveluksia vastaan – heillä on myös tilaisuus edetä veljeskunnassa ylöspäin parempiin virkoihin halutessaan, johon vanhemmat Najat heitä tietysti kannustavat.

Lothar Mordecai (Ninazu)
Mordecai ei juuri näyttäydy kellekään ellei viivy Yönkaupungissa, ja usein häntä tuuraa itse liikkeissäänkin joku toinen palkattu taho kellon ympäri. Hän hoitaa yhtälailla palkkamiekan töitä ja tiedusteluja Salrabialle, mutta myös omia henkilökohtaisia bisneksiään ympäri mannerta myös killan ulkopuolisille tahoille.


KILLAN TILOJA

Punainen Puutarha, kiltatalo
Veljeskunnan kiltatalo sijaitsee yönkaupungissa, Pimeässäpaikassa. Sen sijaan kuitenkin että varsinainen sija olisi rakennettu valmiiksi hämärän kaupungin maankamaralle, on kiltatalo oikeastaan maanalainen maaginen puutarha puineen ja punaisena hohtavine kukkatarhoineen. Tilaa valaisevat elinvoimaa antavat kristallit ja tilojen halki kulkee virtaava maanalainen puro. Puutarhassa on tilaa suuremmallekin väelle, mutta pääasiassa se on suunniteltu täyttämään veljeskunnan pääjäsenten tarpeet.
Kerrotaan, että jokainen puutarhan kukka on merkki ja muisto menetetyistä killan jäsenistä.

- Savuavan käärmeen majatalo (Aston, Elwood, Mira)
- Tuhannen Tuopin kapakka (Ihmisten kaupunki, Brande, Nahor)
- Dolen Mír - Piilotettujen aarteiden teehuone (haltioiden kaupunki ja piilopaikka)
- Pandoran lumo, L. T. Mordecai (haltioiden kaupunki ja piilopaikka, Elwood, pimeäpaikka)


KILLAN TASOT JA NIIHIN KUULUVAT JÄSENET

TARAKONA (johtaja)
Salrabia Zhiermatui

NINAZU (neuvonantaja, alempi johtaja)
Lothar Mordecai

RANGATIRA (luutnantit ja kasvottomat)
Lady Cindelle, Roswald Obsidiaani, Sanuka, Kamil Pascarelli
Kasvottomat: Delathos N'drayer,
RIP: Locien Mír Valdoren (ent. Rikollisesta toiminnasta vastannut luutnantti)


NAJA (luutnanttien alamaiset ja seuraajat)
Nerinala Lorawarin (RIP)


TAVATUT
Cindelle [npc] - Salrabian luotettu ystävätär, jonka kanssa hän jakaa suuren määrän salaisuuksia ja yhteisiä muistoja. Uskoisi henkensä naisen käsiin. Ladyn horjumaton uskoutuminen Salrabialle on saanut hänet näkemään, kuinka muut hänen luutnanteistaan ovat puolittain ehättäneet kääntää hänelle jo selkänsä.
Roswald [npc] - Ukon rähjä, jonka kanssa Salra tuskin on koskaan vaihtanut sanoja. Obsidiaani hoitaa kuitenkin hommansa, eikä Salrabialla ole syytä uskoa miehen sabotoivan heidän toimintaansa. Roswaldilla kuitenkin vaikuttaa olevan turhan läheiset välit Mordecaihin – pitäisikö asialle tehdä jotain?
Sanuka [npc] – Mysteerinen ilveskorvainen kolossi. Mir Valdorenin korvannut luutnantti, Salrabia voisi vannoa ettei koskaan ole kuullut naisen puhuvan. Sanuka vaikuttaa kuitenkin kuuntelevan ennemmin Mordecaita mitä häntä, oliko naisen valitseminen luutnantiksi väärä valinta Zhiermatuilta?
Kamil [npc] - Hurmaava lipeväkielinen seurapiirinuoleskelija. Salrabian mielestä heitä mahtuu kiltaan vain yksi, mutta koska hän ei voi toimia itse molemmissa hoveissa yhtä aikaa, helpottaa Kamil hänen tavoitteitaan huomattavasti lirkutellessaan Scarlingtonien kuningashuoneella minkä kerkeää.
Kaváldthalr – Vanha ystävä vuosien takaa, johon Salrabia ei olisi varmaan koskaan törmännyt ilman isäntävelhoaan Rorania. Salra tietää etteivät heidän välinsä ole enää entisellään, mutta hän haluaa silti pitää Mordecain itsellään vaikka väkisin, sillä velhosta on kehittynyt vuosien varrella valtavan voimakas ja vaarallinen tapaus - siis potentiaalinen kumppani. Vanhoilla yhteisillä muistoilla Zhiermatuilla onkin kykynsä pitää Kaváldthalr riippuvaisena hänestä, mistä syystä Salrabia ei harkitse Mordecain olemassaolo olevan itselleen uhka. Vaikka he johtavat samaa kiltaa yhdessä, omistavat he erilaiset tavoitteet ja periaatteet keskenään, mikä on myös alkanut muodostaa kitkaa killan sisäisissä asioissa, sekä sen jäsenissä. Mordecain alettua palvelemaan haltioiden kreiviä, on Zhiermatui innostunut pelaamaan velhoaan vastaan kuninkaan alaisuudessa leikitelläkseen heidän välejään lisää, mutta samalla hän on huolestunut muiden kiinnostuksesta omalla tavallaan rakkaan yönprinssinsä suhteen.
Delathos - Mordecain alaisia, yksi killan Kasvottomista. Salrabia on kiinnostunut N’drayerista vain tuon toisen puolen, N’thiszedratamin tähden. Todennäköisesti entiteetti haluaisi kuitenkin itsekkyyttään vain varastaa hänen asemansa killassa, mistä syystä Zhiermatui tukee täysin velhonsa päätöstä hankkiutua voimasta eroon mahdollisimman nopeasti.
Aslak Qadir - Yksi niistä ainoista Cindellen lisäksi, jonka kanssa Zhiermatui tulee ja haluaa tulla toimeen. Aslak on herrasmiesmäinen nallekarhu, ehkä vähän turhan sympaattinen ja typerä, mutta kylänjohtajan oikeana kätenä Salrabialla on runsaasti sellaisia etuja mitä muilla ei ole. Salrabia on pistänyt merkille omaavansa outoja perhosia vatsassa Aslakin seurassa, mutta on pistänyt ne jännittävän roolinsa piikkiin.
Ruehar - Qadirin hännystelijä, turhanpäiväinen tapaus jolle Salrabia mielellään ilkkuu tilaisuuden tullen pikkumaisista asioista.
Oraakkeli - Lohikäärmeistä vanhin, eräänlainen juonittelijatoveri, jonka seuraan Salrabia toisinaan eksyy. Hänellä on ollut tilaisuus kuulla Oraakkelilta myös tulevasta sillä edellytyksenä, että Zhiermatuin luikertelisi haltioiden hovin sotkuihin mukaan. Ainoa jota Salrabia varsinaisesti pelkää ja kunnioittaa; Hän ei haluaisi tulla karkotetuksi mantereelta vanhimpien toimesta, sillä demonilla on kuitenkin vielä tekemistä Cryptissä.
Kenraali Argenteus - Aiheellinen uhka hovissa, Aranin läheinen ystävä. Salrabian pitäisi keksiä tapa päästä eroon pukinsarvisesta; Mitä nopeammin, sen parempi.
Kenraali Winder - Idiootti, ihme torvelo. Eliittikenraali ei varsinaisesti ole tiellä, Salrabian nauttien miehen piinaamisesta kuitenkin koska se tyydyttää haltioiden kuningasta. Syystä tai toisesta Mordecai on kuitenkin ottanut tehtäväkseen asettua heidän väliinsä, Salrabian ollen varpaillaan kyseisen suhdekiemuran tähden sivustatarkkailijan roolissa.
Erudessa Cúthalion - Kreivitär, turhantärkeilevä ämmä. Kuinka kreivi oikein sietää tätä sormustamaansa naista?!
Arethdriel Cúthalion - Vaikutusvaltainen mies, jonka lähipiiriin Zhiermatui tietenkin haluaisi kuulua. Kaváldthalrin työnantaja, toistaiseksi siis turvassa Salrabian metkuilta.
Aran Cúthalion - Zhiermatuin suosikki, jonka kanssa demoni haluaisi lähentyä huomattavasti vaikutusvallan, mutta myös killan eduista sovittelun tähden. Hän on isännöinyt siniverisen juhlaseurueita aikaisemmin teehuoneella arvokkaissa tapaamisissa, ja viimeisimpien juhlien myötä Salrabian onnistui livuttaa jalkansa valmiiksi myös kuningashuoneen ovien väliin. Salra on mielin kielin Aranin seurassa, pitäen kuitenkin omista eduistaan kiinni pompoteltavaksi suostumatta.
Perian - Kuningattaren lemmikkisatyyri. Salrabia näkee Perianissa jotain samaa itsensä kanssa, ja olisi valmis houkuttelemaan sievän satyyrin Dolen Míriin töihin.
Jacka – Oli Perianin seurassa juhlissa, turhanpäiväinen taskuvaras kujilta. Jäniksenkorvaisessa virtasi kuitenkin tuttu energia, jonka Salrabia tunnistaa myös eräästä killanjäsenestään.


AIKAJANA
Käärmeenpesä
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR - DELATHOS - JACKALOPE - ARETHDRIEL - ATREVAUX - SHYVANA - NOEL - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA - QIRA - OMANIRON - LOTHAR - ZHIERMATUI - ELANORDIL - VISERION