Viserion Valratan

Tänne kaikki hahmot, jotka ovat puolueettomia.

Valvojat: Crimson, Ivy

Viserion Valratan

ViestiKirjoittaja Crimson » 10 Helmi 2021, 22:43

Underestimate me. That’ll be fun.

Viserion Norrel Valratan

Kutsumanimet: Kuulee kutsuttavan itseään vaihtelevasti molemmilla etunimillään Viserion tai Norrel. Kantaa myös pohjoisenperukoilta saamaansa lempinimeä Routasusi, jolla hänet tunnetaan paremmin palkkasoturien piireissä.
Ikä: Noin 750. Näyttää kasvoiltaan lähemmäs 50-vuotiaalta.
Sukupuoli: Mies
Rotu: Pohjoisenhaltia
Ammatti: Palkkasoturi, entinen armeijan kenraali
Asema: Aatelinen, varsinaiselta titteliltään paroni
Puoli: Puolueeton
Suuntautuminen: Hetero, biseksuaalin vikaa. Hän arvioi usein yhdenyön huveiksi jääviä kumppaneitaan sen hetkisten mieltymystensä mukaisesti pinnallisten seikkojen perusteella.


Kuva


ULKONÄKÖ
Viserion on varsin maskuliinisen näköinen haltiaksi, perinteistä pohjoisen verta ja jäämurtajan kaltaista olemustaan kantaen ylpeästi selkä suorana. Routasusi on hipoen 220cm pitkä, leveät hartiat ja rintakehän omaten. Hänen lihaksikkaan notkea kehonsa on läpi elämän kestäneen ruumiillisen työn ja harjoittelun tulosta, miehen ollen tarkka siitä, että pysyy äärimmäisen hyvässä kunnossa yhäkin ikäänsä katsomatta. Hänellä on runsaasti raakaa voimaa ja vipuvartta kehossaan, joka yhdistettynä miehen järkälemäiseen olemukseen saavat hänet vaikuttamaan varsin uhkaavalta ilmestykseltä.
Viserion on paksunahkainen, ja hänen ihonsa omaa tummemman, reilusti päivettyneenkaltaisen rusehtavan sävyn itsessään. Siellä täällä hänen kehossaan risteilee vanhoja pienempiä ja suurempi arpia taisteluista, joista on jäljellä enää vaaleampia jälkiä, rikkoen täten muuten tasaisensävyisen ihonvärin. Myös hänen kyynärvartensa ovat oudon tummat, lähestulkoon mustat, merkkinä siitä että hän kantaa kehossaan jotain muutakin kuin vain omaa vertaan ja olemustaan. Viserionilla on myös luontaista tummaa ja osin harmahtunutta karvoitusta, eikä hän näe tarpeelliseksi ajaa niitä pois.

Routasuden kasvot ovat myös miehiset, kulmikkaat ja leukaperiltään vahvat. Hänen kasvonpiirteensä ovat kapeat ja terävät, silmiä ja nenää kehystäen jo iäntuomia syvempiä juovia kasvoja halkovien näkyvien ja tuntuvien arpien lisäksi. Viserionin kulmat ovat tuuheat ja paksut, terävästi kasvojen syrjiä kohdin taitoksestaan kääntyvät. Vasen silmistä hohtaa harmahtavana vaaleansinisenä kauttaaltaan, josta saattaa erottaa vaaleamman iiriksen. Oikeanpuolimmainen Viserionin silmistä puolestaan on sysimusta, jossa on jäljellä enää vaaleansinertävä iiriksen reuna. Hän ei koe tarpeelliseksi piilottaa kyseistä piirrettä itsestään, sillä mies kuitenkin näkee molemmilla silmillään normaalisti. Vasen hänen korvanlehdistään on myös vaurioitunut, ja siitä huomaa selvästi palan puuttuvan.
Viserionin hiukset ovat pitkät, todella paksut ja painavatkin, pohjoisen kylmistä olosuhteista karheutuneet. Väriltään jouhet ovat tummanharmaat ja ne vaalenevat sävyittäin vaaleammiksi latvoja kohden. Leuassa kasvaa myös saman sävyinen parta ja sänki, jota Viserion saa siistiä hyvinkin usein pitääkseen leukalinjansa siistissä kunnossa nopean karvankasvun tähden. Viserion pitää pisimpiä partajouhiaan huulten alapuolella lyhyellä letillä, joka on puristettu pysymään kiinni pronssisella renkaalla. Samantyylisiä renkaita Viserion kantaa myös korvissaan korvarenkaina. Kotopuolesta hänellä on kaulassaan myös erilaisia riipuksia, jotka Viserion kuitenkin kovin usein kylmiltään piilottaa vain vaatteidensa kauluksen alle. Muuten hän ei varsinaisesti välitä koruista, hatuista tai muistakaan asusteista, niiden ollen usein lähinnä vain ja ainoastaan tiellä.

Miehen selkä on kauttaaltaan tatuoitu tummalla musteella niskasta aina alaselkää hipoen. Kuva muistuttaa koreaa ja yksityiskohtaista ihoon upotettua rautakilpeä. Sen harjalle on pystytetty läjäpäin miekkoja, jotka symboloivat Rautalinnoituksen jäseniä. Kuvan keskellä on kuva sudenpäästä ja kirveistä, symboloiden tietysti itse Routasutta, mitä varten hänen selkälihaansa on myös viilletty, jotta kuvasta on saatu arpitatuoinnin kaltainen koholla oleva.
Suuremman tatuoinnin lisäksi Viserion on tatuoinut kehoonsa myös riimumerkkejä loitsuja varten. Vasemmalla kaulansyrjällä hänellä on mieliriimu, oikeassa sisäranteessa tuliriimuja merkitseviä merkkejä, ja vasemmassa kämmenessä valoriimu. Riimumerkit ovat normaalissa tilassaan vaaleampia kuin Viserionin iho, ja käytössä ne hohtavat omaa valoaan ominaisilla väreillään.

Pukeutumisen suhteen Viserion on yleisesti ottaen vaatimaton. Pohjoisen karut pakkaskelit ovat opettaneet hänet suhtautumaan pukeutumiseen ennen kaikkea käytännöllisesti, eikä useamman sukkaparin tai paidan päällekkäin vetäminen tunnu hänestä vastenmieliseltä. Viserion on kuitenkin tottunut niin äärimmäisiin sääoloihin, ettei hän runsaasta varmuudenvuoksi ylle vedetystä kerrastosta huolimatta palele pikkupakkasissa millään tavalla; Piirre on tietenkin herättänyt etelämmän mantereen paikallisissa tietysti omanlaistaan hilpeyttä.
Hänet nähdään usein rennoissa paidoissa ja istuvissa housuissa, saappaat jalassa ja sortin tai toisen takki yllä. Viserionin tavaramerkki on kuitenkin ehdottomasti erilaiset turkiskaulukset ruhtinaallisissa talvitakeissa ja viitoissa.


LUONNE
Karismaattinen ja hyvätapainen Viserion on jokaisen hyvämaineisia tuttuja keräilevän päiväuni. Hän on rohkea ja peloton, sellaista karskinkarheaa ihanne aviomies materiaalia, jonka taakse kuitenkin piiloutuu paljon muutakin kuin pelkästään muiden puolesta taisteleva soturi.
Routasuden kasvoilla lepää usein neutraalintyyni ilme, jossa hänen suupielensä näyttävät hymyilevän alati näkymättömän verran. Hänen äänensä on syvä ja matalanpuoleinen, aavistuksen vuosien tuoneen karheuden kuultaessa siitä jo lävitse. Katse on erikoisuudestaan huolimatta rauhallinen ja katsekontaktia hakeva, Viserionin useimmiten nauttien muiden seurasta, vaikka vaikuttaakin erakkosudelta ulkoisen olemuksensa perusteella. Hänestä saa luotettavan ja miellyttävän ystävän, miehen antamatta siihen kuitenkaan helposti tilaisuutta kenellekään. Hän jaksaa olla vanhojen tapojensa orja ja varautunut etenkin uusien tuttavien parissa, joka heijastuu useimmiten muiden mielipiteiden väheksyntänä, jos ne eivät vastaa täysin hänen omia mieltymyksiään. Se ei kuitenkaan tarkoita, että Viserion olisi tyystin luotaantyöntävä ja äkäinen kusipää, vaikka on hänessä takuulla vikaa molempiin edeltä mainittuihin kaikesta leppoisasta puolestaan huolimatta. Hän elää ennen kaikkea jalat maassa ja nauttii eränkäynnin kaltaisista yksinkertaisista harrastuksista, mikä tuntuukin olevan hänen varsinainen intohimonsa kaiken virallisen työnteon ohella.

Viserionilta ei tunnu jäävän mikään huomaamatta. Hän ei ole sen tarkkasilmäisempi kuin moni muukaan, mutta hänellä on äärimmäisyyksiin harjaantunut taito pitää muita silmällä ja haravoida äänekkäimpienkin keskustelujen joukosta sellaiset, jotka hänen korvilleen eivät kuuluisi. Hänellä on myös peräti loistava tilannetaju kaikissa mahdollisissa tapauksissa, eikä mieheltä puutu sanavalmiutta ja sosiaalisia taitoja. Hänestä kuoriutuu parhaimmillaan hyvinkin miellyttävä herrasmies, yleisesti ottaen Viserionilla kuitenkin ollen tapana olla oma karu, mustalla huumorilla varustettu suorasukainen itsensä, joka suoltaa sopivan tuttavassa seurassa hävyttömyyksiä suustaan häpeilemättä. Vanhemmanpuoleisesta iästään huolimatta hän tykkää heittää iskuyrityksiä ja vastata flirtteihin nähdäkseen mihin sanoilla on tapana toisinaan viedä, eikä Viserion pistä yhdenyön juttuja pahakseen, mutta sitoutumaan kehenkään toiseen hänestä ei varsinaisesti ole mukamas kiireisen elämäntyylinsä tähden.
Hänellä on usein isompana osapuolena helppo myös isotella ja haukkua muita, jotka ottavat häntä päähän, useimpien pitäen suunsa kiinni ja väistyenkin suosiolla Viserionin tieltä sen sijaan että lähtisivät koettelemaan onneaan harmaan suden kanssa. Pitkä pinna yhdistettynä herkkään liipaisimeen takaavatkin niskuroiville ja uskaliaimmille hankalat oltavat, eikä Routasusi herätä kunnioitusta ja pelkoa kanssaolijoissaan turhanpäiten. Hänessä on tiettyä vanhoillista ääriajattelijan vikaa, joka saa hänet myös katsomaan halveksuen etenkin kuraverisiä sekä vihollisekseen julistautuneita, siinä missä rikoksen tehnyt ei myöskään ansaitse teoistaan kontolleen rangaistukseksi kuin perinteisen kuoleman.

Viserion on sellainen tyyppi, jonka ilmekään ei värähdä edes ikävien asioiden edessä. Hänen pokkansa on suorastaan jäätävä, tunteidenkin jääden osin tästä syystä usein köyhänpuoleisiksi ulosanniltaan. Hänellä ei ole tarvetta näyttää sellaista tunteikasta puolta itsestään muille, vaikka osaakin puhua tuntemuksistaan tarpeen tullen. Hän näkee myös herkästi, milloin joku pyrkii vedättämään häntä ja muovailemaan totuutta haluamanlaisekseen, ja sehän ei tietenkään rehellisyyttä arvostavalle Viserionille sovi, jolloin hänen suorasanaisuutensa ottaa jälleen loistaakseen. Hänellä on kuitenkin kiero tapa toisinaan käännellä takkiaan ympärikseen sen mukaisesti, kenestä sillä hetkellä hyötyy itse eniten.
Routasusi ei myöskään siedä luovuttajia, miehessä ollen taistelutahtoa ja motivaatiota jakaa muillekin. Hän on itse periksiantamattomuuden perikuva, ja rautainen egonsa yleisesti korkeaan moraaliin ja jäänmurtajan tyyliseen olemukseen yhdistettynä laittaa Viserionin usein kamppailemaan puhtaan voiton puolesta. Hän ei jaa sääliä muille, mikä tulee nopeasti selväksi myös niille, jotka miehen seuraan eksyvät tiukan paikan tullen. Puolensa valittuaan Viserioniin voi luottaa kuin kovimpaan mahdolliseen kallioon, Routasuden kaatuen mielellään omaankin hautaansa taistelutoveriensa puolesta, mutta taistelutta hän ei antautuisi mistään hinnasta. Viserionilla onkin äärimmäisen korkeat standardit sen suhteen, ketkä hän ylipäätään hyväksyy kulkemaan alaisinaan: heikkohermoisin amatööri saakin suoriltaan sylkäisyn kasvoilleen, jos ei kykene Viserionia miellyttämään heti ensikättelyssä.

Viserion on viimeisenpäälle vieläpä taikauskoinen ja uskoo vakaasti vanhojen luonnonjumalien kunnioittamiseen. Samaan aikaan hän pitää kuitenkin varsinaisia magiantaitajia vitsauksena ja magiaa ylipäätään veren saastuttavana ominaisuutena muissa menneittensä tähden. Viserion kuitenkin ymmärtää taikuuden päälle itse vähän turhankin paljon ja yksityiskohtaiseksi, ja siitä on tullut yksi hänen terävin aseensa ja ryhmänsä tunnusomainen piirre kentällä ollessaan.

Routasudella on harva ystävää, mutta hän pitää tuttavapiirinsä sitäkin läheisempänä ja laajana. Viserionin on helppo tutustua uusiin tahoihin, edustivatpa nuo rotunsa puolesta mitä tahansa, muttei hän kykene hyvän maun nimissäkään väittää pitävänsä läheskään jokaisesta vastaantulijasta edustivatpa nuo arvomaailman huippua tai jotakuta juoppohullua kapakasta. Hänellä ei olekaan tapana ensikättelyssä mustamaalata itsestään hirveää persoonaa ja kääntää selkäänsä muille, vaan ennemmin pyrkii pelaamaan muut puolelleen hyväksyen noiden rikkeet ja epätavallisuudet suin päin mitään kyseenalaistamatta kulmien kohautuksella. Hänellä onkin toisinaan moraaliton tapa käyttää näitä suhteitaan myös hyväkseen, eikä jonkun satunnaisen lähettäminen omaan tuhoonsa ole Viserionin mielestä millään tapaa väärin tehty, jos hän itse ja valitsemansa hyötyvät siitä jollain tavalla. Tietävä uskaltaisikin siis väittää Viserionia kaksinaamaiseksi, senkin pitäen hänen kohdallaan kuitenkin vain osittain paikkaansa, henkilöstä riippuen.
Hänessä on kuitenkin sellainen lempeänrakastava puoli, jota Viserionin kaltainen jäämies harvoin kuitenkaan kokee tarpeelliseksi kaivaa muiden seurassa esille. Vain hänelle äärimmäisen läheisillä henkilöillä on tilaisuus päästä näkemään se puoli Routasudesta, joka hyvän puolison tavoin isällisesti huolehtii ja välittää muista kaikella lämmöllä ja rakkaudella joka hänenkaltaisestaan karpaasista on mahdollista saada irti.


MENNEISYYS
Viserion on perheensä ainoa lapsi ja alati tiukassa kurissa kasvanut. Jo nuoresta pitäen aatelisperheen elämään kuuluivat tiukasti koirat ja sotilaspiirit, Viserionin isän toimiessa korkeassa sotilasarvossa palvellen pohjoisen haltia-armeijan leivissä. Sotaherrojen oli tapana järjestää suuria metsästysretkiä keskenään, joille koiria ja hevosia valmisteltiin päiviä putkeen, myös nuoren Viserionin osallistuen perheen lemmikkien ja ratsujen hoitamiseen mukaan tiiviisti pienestä pitäen. Jahka ikää oli tarpeeksi, osallistuivat herrojen pojat myös isäntien harrastuksia seuraamaan silloin, kun aika kotikoulusta ja kotitöistä sen salli.
Lapsena aatelisperheen nuorimmaisella oli jo paljon ikäisiään tovereita, joiden seurassa Viserionin luontainen pomottelu alkoi näkyä varhain. Heitä nimiteltiin tietenkin kaupungin pahoiksi pojiksi, viikari joukon tietysti tehden pahojaan ja kommelluksistaan oppien viimeistään kotona selkäänsä saatuaan. Myöhemmin rennosta kaveriporukasta tiivistyi pienempi motivoituneempi ryhmä, joka lähti opettelemaan sotilaiden tavoille, Viserionin ollen yksi näistä nuorukaisista.

Ikänsä sotilasläheisessä perheessä eläneenä armeijan kova kuri ja oltavat eivät tuntuneet missään. Viserionin oli helppo seurata vanhempien esimerkkiä ja kuunnella arvovaltaisempia jäseniä, joista muodostui heille mentoreita ja oppi-isiä. Tietysti nuorukaisen isä, Valkar, osallistui myös tiiviisti siirtämään taitojaan pojalleen, vaikka suuremmat kenraalit olivatkin samaan aikaan kiireisiä puolustaakseen routamaita ja sen pääkaupunkia lohikäärmeiltä ja mustahaltioilta. Nuoria sotilaita valjastettiin puolustamaan etenkin kaupunkia ja sen muureja, Viserionin tutustuen kuukausien päivinä Meltheos nimiseen ikäiseensä miehenalkuun. Heistä tuli hyviä ystäviä, mutta myös hyvämoraalisia kilpailijoita keskenään, jotka jaksoivat motivoida toisiaan suoriutumaan aina vain paremmin annetuista tehtävistä. Veljellinen kunnianhimo ja taistelutahto ajoivat parivaljakkoa vuosien varrella kohti korkeampia virkoja, vuosien tarjoillen heille mitä ihmeellisimpiä kokemuksia lohikäärmesodasta veljessotiin ja tuiki tavallisiin metsästysretkiin. Viserionista ja Meltheoksesta kasvoi sotien ja erimielisyyksien runnomassa, suurpetojen asuttamassa maassa erottamattomia ystävyksiä, jotka myöhemmin perustivat yhden pohjoisten routamaiden tunnetuimmista sotilasjoukoista, Rautalinnakkeen.
Rautalinnake alkoi kymmenestä miehestä, ja toimi aluksi vain uhkana olevien petojen kaatamiseen, mutta myöhemmin erikoistui rautaiseen puolustamiseen suurempien joukkojen kyljessä toimiakseen. Viserion ja Meltheos olivat nähneet jo lähemmäs 300 vuotta, kun alati kasvava sotilasliike otti tuulta kunnolla alleen ja heistä nimitettiin virallisesti kenraaleita. Rautalinnake jatkoi toimintaansa ja nimensä mukaisesti Valratan ja N’drayer veivät susiratsastajien linnaketta sinne missä sen pysäyttävää voimaa eniten aina tarvittiin.

Seuraavina rauhallisempina vuosina vapaa aikaa jäi perheiden perustamiseen, mikä veikin Meltheoksen Viserionin viereltä vaimonsa vierelle. Myös Viserion keskittyi kotopuolessa asioiden järjestelyyn isänsä kaaduttua sodankäyntiin, perhe-elämän kuitenkaan kiinnostamatta Routasudeksikin jo kutsuttua aikuiseksi varttunutta miestä. Hänen elämäänsä täydensivät hänen sotilasuransa lisäksi koiratarhaus, joka oli ollut läsnä vanhempiensa puolesta läpi koko hänen elämänsä. Viserion keskittyikin kouluttamaan uusia metsästyskoiria, jatkaen myös metsästysretkien toteuttamista isänsä tapaan nyt oman herrojenkerhonsa parissa voitetuilla mailla, seurueeseensa saaden lopulta houkuteltua mukaan myös N’drayerin joka juuri ensimmäisen tyttärensä oli ehättänyt saada.
Seurue kokoontui säännöllisesti, ja juoksi yleensä tavallisen riistan perässä. Sillä kertaa he olivat kuitenkin ottaneet tähtäimeensä lähiseutuja terrorisoineen lumotun pedon, jonka kaataminen ei sujunutkaan odotetusti. Viserion menetti koiransa ja parin hyviä miehiä hirviön kaatamiseen, jonkin pedosta ottaen myös salakavalasti siirtyäkseen eloonjääneisiin metsästäjiin. Kaadon seurauksista ei aluksi puhuttu, eikä niitä huomattu. Ei ainakaan ennen, kuin Meltheos saapui kertomaan Viserionille yllättäen kytevistä maagisista taidoistaan.

Myös Viserion löysi maagiset taidot itsestään pian lumotun pedon kaatamisen jälkeen, voimien toimien heidän kättensä ja mielensä kautta kuin luonnostaan. Aivan kuin he olisivat aina omistaneet ne, ja vasta nyt löysivät ne yhdessä. Uudet kyvyt veivätkin Meltheoksen lopulta mukanaan, miehen eroten Rautalinnakkeesta ja Viserionista riitaisissa merkeissä toteuttamaan uraansa muiden tehtävien pariin.
Kaikesta huolimatta Routasuden onnistui pitää rykmenttinsä kasassa rautaisella otteellaan, kesäisen metsästysretken tuomien ihmeellisten voimien alkaessa kuitenkin tuoda hänenkin arkeensa omanlaisiaan haasteita mitä enemmän magia alkoi olla Valratanin elämässä läsnä. Ensimmäisenä Viserion pisti merkille muistinmenetykset ja oudot tapahtumat kotikartanon pihapiirissä. Myöhemmin hänelle selvisi lisää oudoista voimistaan ja niiden kantamasta nimestä, painajaismaisten kohtaamisten myötä Viserionin etsiytyen lopulta Meltheoksen perässä vanhan ystävänsä kotitalolle. Mies oli kuitenkin ehättänyt jättää perheensä jo jälkeensä, Viserionin ottaen hyvää hyvyyttään kummisetänä N’drayerin puolison ja jälkeläiset siipensä suojaan taloudellisesti tuoden helpotusta omistaan vähävaraisemmalle perheelle tarpeen tullen. Myöhemmin Meltheoksen poika myös osallistui Rautalinnakkeen uusien jäsenten koulutukseen kuten sovittu oli, Viserionin kuitenkin potkien isänsä turhanpäiväistä riidankylvöä ja auktoriteetin haastamista jatkavan N’drayerin nuorikon lopulta muutaman vuoden jälkeen riveistään pihalle. Heidän erimielisyyksiensä takana oli toisaalta myös kaksi muuta kilpailevaa näkymätöntä tahoa, Viserionin tietenkään osaamatta silloin yhdistää Meltheoksen jakaneen kytevän kirouksen jälkeensä myös kuopukseensa.

Niihin samoihin aikoihin myös Valratanin maagisista voimista oli alkanut muodostua varsinainen ongelma, johon Viserion lähti etsimään apua, joutuen luovuttamaan paikkansa Rautalinnakkeen kenraalina väliaikaisesti luotetuimpiensa käsiin. Routasusi etsiytyi vuosien aikana Meltheoksen jäljille, mutta se mitä hän lopulta löysi, oli enää pelkkä kuvajainen vanhasta ystävästä. Aikanaan kaadetusta pedosta heihin siirtynyt magia oli muuttanut Meltheoksesta moraalittoman paholaisen, jonka Viserion laski lopulta pois päiviltä lepäämään ajasta iäisyyteen. Koitos oli kuitenkin koitua myös hänen omaksi lopukseen tahtojen mittelössä, Routasuden onnistuen kuitenkin nujertamaan Wiverramirain loisolemuksen mielestään Meltheoksesta hänen kehoonsa tunkeutuvan magian avulla, voimien sulautuessa osaksi Viserionia. Kokemastaan ja siitä päivästä muistoksi Valratan sai pikimustan silmän, Rautalinnakkeen kenraalin palaten takaisin jatkamaan tehtäviään menestyksekkäämpänä kuin koskaan.

Viserion ansaitsi vuosien varrella vielä paronin tittelin, toimien vanhan kaupungin arvostettuna valtuustonjäsenenä sekä kenraalina vielä useita kymmeniä vuosia pohjoisessa. Routasusi päätti kuitenkin lopettaa uransa pohjoisessa huipulla, siirtyen syrjään nuorempien tieltä, vanhan nimekkään rykmentin jakaantuen nyt kahdeksi. Sen vanhemmista jäsenistä osa jäi pohjoisen linnakkeeseen turvaamaan kotimaita ja opastamaan tulevia sotureita, osan lyöttäytyen Viserionin kanssa yhteen ja matkaten uusien seikkailujen toivossa etelään näkemään ja kokemaan muuta maailmaa. Osittain lähdön syynä Viserionille henkilökohtaisesti oli myös yhä hänen mielessään säilynyt muisto Meltheoksesta ja karvaasta veriteosta, jota hänen täytyi päästä sulattelemaan rakkaaksi muodostuneen sotilasperheen luota muualle. Rautalinnake ei tuntunut enää samalta ilman hyvää ystävää ja paria, josta rykmentti oli saanut pohjoisessa alkunsa.


TILANNE NYT
Viserion viidentoista muun susiratsastajan kera saapui lopulta mutkien kautta eteläisemmälle vierusvaltakunnalle, Cryptiin. Vesiteitse taitettu matka ei ollut helpoin mahdollinen, mutta palkkamiekkana palveleminen toi heidät lopulta vieraalle mantereelle opettelemaan valtakunnan tavoille. Valratan miehineen kantaa vielä tänäkin päivänä Rautalinnakkeen nimeä tasokkaan seurueensa kanssa johon on liittynyt mukaan paikallisiakin, heidän etsien palkkasotureille sopivia tehtäviä muiden puolueettomien parista. Heihin saattaakin törmätä vaeltamassa milloin missäkin, Viserionin ollen pistänyt myös merkille ihmisten ja haltioiden väliset nahinat, jotka ovat ajaneet Routasuden miehineen toistuvasti ottamaan jo yhteen ihmisten kanssa.


ASEET, TAISTELUTYYLI JA MAGIA
Viserion on ennen kaikkea fyysinen taistelija, ja voimaa ja kestävyyttä hänen suuressa ja lihaksikkaassa kehossaan riittääkin reilumman puoleisesti. Hän suosii erilaisia käsiaseita ja perinteisiä kamppailutyylejä, sekä tietenkin etäaseita. Viserion taistelee jalan pitkällä kahdenkäden miekalla, jonka haltioiden kädenjäljen näkee jo kauas. Ratsain Routasusi ottelee pitkävartisella hilparia muistuttavalla pistokeihään ja kirveen yhdistelmällä ja longxu-koukkua muistuttavalla aseella, jonka pitkän ketjun päässä olevaan metallilevyyn on taottu useampi koukku. Ketju viskattuna vihollista päin pureutuu koukuistaan kiinni lihaan ja panssareiden läpi, ja mahdollistaa näin vihollisen kiskomisen lähemmäs sekä tietty nurin, ja ratsun perässä kylmiltään raahaamisen.
Viserion on metsästystaitojensa puolesta myös varsin pätevä jousiampuja ja omistaa tietty viimeisen päälle pidetyn korean tumman metsästysjousen. Hän osaa ampua maaliin ratsunsakin selästä, ja tähdätä nuolensa osumaan kohtalokkaasti liikkuvaankin maaliin.

Viserionin kehoon on liitoksissa muinainen maaginen loisentiteetti, Wiverramirai, joka suo hänelle yksinkertaisuudessaan kyvyn käyttää magiaa. Viserion onkin kääntänyt entiteetin taidot perin pohjin hyödykseen, mutta sen sijaan että olisi suurempikin oppinut velho, on hän opetellut tukahduttamaan kyvyllään muiden magiaa. Mies pystyykin purkamaan ja tukahduttamaan lumouksia, illuusioita, ja yksinkertaisesti pysäyttämään loitsuja ja muiden käyttämää magiaa. Hän on itse magialle turta, ja imee näin ollen muiden käyttämän energian itseensä entiteetin ravinnoksi, joka mahdollistaa edelleen häntä käyttämään sen tuomaa vahvuutta magiaa vastaan omana etunaan. Ainoa entiteetin tuoma heikkous on, ettei Viserion kykene ottamaan vastaan esimerkiksi parantavia taikoja, mutta vastoin voima parantaa hänen kehoaan nopeammin ja suo vahvan immuniteetin esimerkiksi myrkkyjä, kirouksia ja tauteja vastaan. Loiseliön läsnäolo saattaa toisinaan näkyä Viserionin kasvoilla silmästä leviävinä mustina raitoina, sekä tummenevista käsistä, ja tuntua vihlontana, mistä Routasusi käyttää nimitystä kuolonkukinta.

Muuten Viserion yleisesti ottaen kieltäytyy käyttämästä perinteistä yliluonnollista magiaa. Hän kuitenkin käyttää riimumagiaa, tunnustaen sen ainoaksi hyväksyttäväksi ja luonnonläheiseksi taikuudenlajiksi, jossa on kyse huolellisuudesta ja mielenlujuudesta. Riimujen epästabiilia magiaa kykenee kanavoimaan ymmärrettävästi vain uskalias ja luja persoona.
Viserion kantaakin mukanaan aina riimukiviä, jotka hän on itse kaivertanut. Routasuden kehossa on myös riimumerkkejä, joiden kautta hän kykenee kanavoimaan riimumagiaa. Näistä voimallisin riimu on mieliriimu, joka on piirretty hänen korvanjuureensa kaulanpieleen. Mieliriimulla Viserion kykenee estämään muita lukemasta hänen ajatuksiaan, mutta hän pystyy sen avulla vastoin myös itse lukemaan muiden ajatuksia tarvittaessa. Mieliriimu aiheuttaa hänelle kuitenkin myös eräänlaisena sivuvaikutuksena näkyjä ja enteitä vielä tulevista tapahtumista ja asioista, mitkä esiintyvät Viserionille etenkin unien kautta. Hän ei usein kiinnitä enteisiin huomiota tai puhu niistä ääneen, entiselämyksien ollen hänelle kuitenkin vahvoja näkyjen käydessä todeksi ja tullessa tavallisessa elämässä lopulta vastaan.


RAUTALINNAKE
Rautalinnake on alun perin Valratanin ja jo edesmenneen ystävänsä perustama soturirykmentti pohjoisessa, jonka Viserion on tuonut nyt mukanaan osittain myös Cryptiin. Rautalinnake lähetettiin sinne, missä sen tuomaa linnakemaista puolustusta tarvittiin eniten sodan ja hyökkäysten keskelle. Se saattoi toimia muiden rykmenttien ja joukkojen kyljessä, tai vaihtoehtoisesti omillaan seisten jossain pysäyttämässä vihollisten etenemisen oli kyseessä sitten sotilaita tai suurpetoja. Rautalinnake siis tunnettiinkin järeästä puolustuksestaan ja mieslujuudestaan, eikä linnake ole tiettävästi koskaan murtunut vihollisensa edessä Viserionin aikakaudella. He olivat järeä voima ja monipuolinen muuri, johon muutkin kykenivät luottamaan silloin kun hädän hetket olivat suurimmat.
Heppoisin perustein joukkoon ei siis ole mukaan pääsyä, Routasuden ollessa harvinaisen tarkka siitä kenet hyväksyy mukaan, mutta myös kenen mielenlujuus pysyy samalla viivalla kokeneempienkin soturien rinnalla. Heikkohermoiselle tai amatöörille paikka ei siis todellakaan ole, ja voikin olla varma saavansa kenkää Routasudelta henkilökohtaisesti ennen kuin edes ehättää eroanomustaan joukon pomolle epäröityään ilmoittaa.

Rautalinnakkeen jäseniä yhdistää sen hyytävän tahdonvoiman lisäksi etenkin antimagia. Ryhmän jäsenet nimittäin koulutetaan hallitsemaan riimuin kaikenlaisen magian torjumista ja siihen kykenevien tahojen taitojen mitätöintiä. Linnake on täten erityisen tehokas magiaa ja lumouksia tai muuten magiaa kantavia petoja kohtaan fyysisen puolensa lisäksi.

Tällä hetkellä Rautalinnake toimii Cryptissä palkkasotureista koostuvana ryhmänä, jotka toimittavat hanttihommia rahaa vastaan, kun heidän kaltaisilleen on tarvetta suojelutehtävissä tai ihan suurpetojen kaadossakin. Haltioista koostuva susiratsastajien joukko on keskittynyt palvelemaan puolueettomia ja muita haltioita, mutta on ottanut kiusallaan myös tehtäväksi härnätä ihmisten sotilaallisia saattueita jos sellaisia vastaan vaeltaessa sattuu tulemaan.


LÄHEISIMMÄT SUKULAISET
Valkar Valratan – Isä, korkealle virassaan yltänyt kenraali, joka oli Viserionin elämässä tiiviisti mukana alusta kuolemaansa saakka.
Vhaelyra Valratan – Äiti, koiratarhuri ja arvostettu rouva aatelispiireissä aikanaan. Viserion vietti paljon aikaa äitinsä kanssa nuorempana kun isänsä oli sodissa, heidän väliensä ollen erityisen lämpimiä. Viserion oppi äidiltään kaiken mahdollisen koirista ja niiden kasvatuksesta, karvaturrien ollen yhä tiivis osa hänen elämäänsä.


MUUTA
- Osaa kirjoittaa ja puhua Cryptin haltioidenkieltä ja yleiskieltä, sekä tietysti pohjoisen kansojen kieliä. Tuntee myös joitain magian suhteen käytettyjä kieliä ja riimukirjoitusta. Viserion puhuu reilusti kotoisella pohjoisenmurteellaan sanoja korostaen, joka saa hänet kuulostamaan selvästi ulkomaalaiselta paikallisten korvaan.
- Jäljittäjä, sekä suunnistaja. Viserion ei ole koskaan ilmansuuntien suhteen hukassa, eikä kukaan tunnu pääsevän hukkumaan myöskään häneltä kuin äärimmäisessä vahingossa.
- Viserion on suorastaan törkeä alkoholin kuluttaja, mistä syystä hänelle on kehittynyt myös korkea toleranssi alkoholin suhteen.
- Hän myös polttaa savukkeita ja piippua muuten vain ja jouten ollessaan. Viserion on kuitenkin huomaavainen polttaja, ja tarkka siitä ettei hänen tapansa polttaa häiritse hänen kanssaolijoitaan.
- Routasudella on olemassa salakuljetusrinki, jonka avulla hän tuo pohjoisesta mm. eläimiä turkiksiksi Cryptiin. Eläimien mukana saattaa liikkua myös muita epäilyttäviä tarpeita, jos siitä hänelle maksetaan.
- Omistaa kaksi jämtlanninpystykorvan näköistä tummanharmaaturkkista, suurikokoista metsästyskoiraa. Koirat ovat nimeltään Nereus ja Terra, molemmat narttuja ja ne kulkevat usein isäntänsä matkassa. Koirat on koulutettu tottelevaisiksi ja suurriistan metsästykseen apureiksi, mutta niistä on tietty myös seuraa tilanteen tullen.
- Viserionilla on ratsunaan valtava pohjoisensusi, nimeltään Arkadius. Sudella on säkää ainakin 160cm, joten mistään pienestä koiraeläimestä ei suinkaan ole kyse. Arkadiuksen turkki on kauttaaltaan vaaleanharmaa, lähes valkea, sen kuononpielien, vatsan ja hännänalusen ollen selvästi kuitenkin vaaleammat kuin turkki muutoin. Arkadius on koulutettu kaatamaan etenkin muita ratsuja ja petoja Viserionin johdolla, mutta se osaa otella myös itsenäisesti. Viimeisen päälle uskollinen ja nokkela otus kykenee tulkitsemaan isäntänsä pienimpiäkin eleitä ja äänenpainoja, tehden Arkadiuksesta ovelan taisteluparin tarvittaessa.
- Musiikkia: Hefna, Blackout, The Reckoning, Hross


TAVATUT
Delathos N'drayer - Meltheoksen poika, johon Viserion onnistui törmäämään Cryptissä sattumalta Erynin liepeillä ollessaan. Olisi mielellään vienyt Delathoksen ratsun nahat ja myynyt ne, mutta perkele ehti velhotoverinsa kera karkuun - tällä kertaa. Viserion on Delathoksen kummisetä.
Theodluin - Pelasti rääpäleen peikon kynsistä Erynin liepeillä. Mitä ilmeisimmin nuori velhon alku, joka nyt on hänelle tuopin velkaa avusta. Oli Delathoksen seurassa.


AIKAJANA
Pohjoisesta tuulee
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Paluu Puolueettomat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron