Viesti Su Tammi 04, 2009 4:01

Marduk, Oraakkeli

dragunn
Humanoidina
"sekasikiö" olomuoto

Marduk, Yksi kolmesta vanhimmasta
Tunnetaan myös nimillä Oraakkeli, Vanhin, Tietäjä, Ajankiitäjä, Dryearathem, Corhar, Kavar.
Synnyinnimi Archelaus Ahura

Ikä: Yli 20000 vuotta tässä muodossa, todellinen ikä loppujen lopuksi tuntematon.
Rotu: Lohikäärme
Puoli: Puolueeton
Aura: tumman kirjava, todella suuri. Uskomattoman painostava ja ahdistava henkilöille, jotka auroja aistivat.


"Enough of the chitchat. I have work to do and I must be quick. Time is precious"


Ulkonäkö:
Lohikäärmeenä

Kooltaan Archelaus on massiivinen tapaus. Lisko on kuin vuori itse, Mardukin on vaikea löytää itselleen kokoista vastusta lohikäärmemuodossaan. Vain kaksi muuta vanhinta vetävät vertoja urokselle, joka vielä ainakin on kahta nuorempaansa jykevämpi tapaus.
Sen kroppa on serpenttimäinen, pitkä mutta silti massiivinen. Lihasmassaa liskolla on vaikka muille jakaa, sen kyeten helposti murskaamaan kokonaisia kyliä alleen. Sillä on neljä jalkaa pitkässä kropassaan. Suomut ovat tylsän harmaat, mutta kovat kuin kivi... Sillä ne ovat kirjaimellisesti kiveä. Panssarimainen suomupeite pitääkin hyvin iskuja vastaan, joskin Archelauksella ei ole hätää sen suhteen, että kukaan häntä kävisi fataalisti satuttamaan. Vastapuolella lohikäärmeen nahka on vaaleampaa ja pehmeämpää. Kivisessä suomupeitteessä näkyy silloin tällöin isompia ja pienempiä jalokiviä, jotka tuntuvat puskevan panssaripeitteen alta esille väkisin. Toisinaan jalokivet muodostavat piikkimäistä kuviota pitkin oraakkelin kehoa, mutta useimmin mitään jalokiviä ei päällepäin näy, sillä Marduk repii nuo kauniit kivet irti itsestään ja vie piiloon luolaansa. Tästä johtuen kivisessä ulkokuoressa on paljon suuria ja pieniä kuoppia, kraattereita, liskon repiessä toisinaan itseään auki jotta saisi timantit katkaistua aikaisemmin, mitä ne pinnalle pääsevät. Timantit työntyvät lihasmassan läpi, jonka takia oraakkeli on lähes aina enemmän tai vähemmän tuskissaan.
Päälaelta aina hännän päähän kulkee pitkä, valkea harja, joka on pumpulimaista karvaa. Harja tuntuu elävän omaa elämäänsä, välittämättä painovoimasta lainkaan. Toisinaan harja leijailee kevyesti ilmassa kuin liekit, toisinaan se taas lepää täysin vasten liskon niskaa kuin lumikinokset vuorilla. Väriltään harja on valkean sotkuinen, välillä puhtaampi, välillä likaisempi.

Leukaa koristaa valkea parta, samanlaista karvaa mitä harjakin. Kallonsa on jykevä ja valtava. Suuta koristaa tiheä rivistö suuria, likaisia hampaita, joista osa on kääntynyt siten että ovat aina kidan ulkopuolella. Silmiä lohikäärmeellä ei ole lainkaan, vaan näköelinten kohdalla ammottaa valtavat, tyhjät silmäkuopat. Vaikka ei fyysisiä silmiä omaakaan, näkee Oraakkeli silti ympärilleen täydellisesti. Päästä lähtee kaksi paria sarvia, toiset leukaluun perältä ja toiset pään päältä. Sarvet ovat väriltään hopeanharmaat. Kuonosta löytyy kolme kappaletta sieraimia. Kasvonsa ovat lohikäärmemuodossa kovin rujot ja rupiset, rumat ja kylmät. Lisko ei tietenkään kykene ilmeisiin tässä muodossa, mutta sitä varten hänellä on ihmisilluusionsa.

Kaiken tämän karun ulkokuoren alla on kuitenkin oraakkelin todellinen muoto. Kivipanssarin alla on ensin paksu kerros lihasta, verta ja ihraa. Tämän kerroksen alta löytyy puhdasta timanttia, liskon todellisen muodon ollen pelkkää läpinäkyvää, pienesti sinertävää jalokiveä. Tässä muodossa oraakkelilla ei ole enää harjaa, vaan serpentti on pelkkä pitkä käärme kera neljän raajan. Silmien kohdalla hohtaa punainen loiste ja sarvet ovat huomattavasti teräväpiirteisemmät. Muuten anatomisesti lisko on täysin samanlainen, mitä ulkokuorensa.
Tuon timanttikerroksen läpi hohkaa myös tyhjiö, tummansininen massa liskon sisällä. Se tyhjiö on täynnä tähtiä, galaksimaisia muodostelmia, jotka alati liikkuvat timantin sisällä. Archelaus on täten tosimuodossaan aineeton sisältä, timanttikuoren kirjaimellisesti suojaten tuota tyhjää "avaruutta" sisällä.



Vakioilluusio

Archelaus ei pahemmin prameile illuusiossaan, vaan suosii aina mitäänsanomattomia tai jopa rumia illuusioita. Vakioilluusionsa onkin vanha, ihmiseksi lueteltava mies. Kropaltaan mies on sopusuhtainen, hieman luisevamman puoleinen. Pituutta illuusiolta löytyy lähemmäs kaksi metriä.
Kasvonsa ovat rujot, ryppyiset ja rupiset. Iän merkit ovat suorastaan porautuneet kuivanharmaaseen ihoon, miehen välittämättä siitä, miltä varsinaisesti näyttää. Silmiä tällä illuusiolla ei ole, vaan tyhjät silmäkuopat ammottavat kasvoilla myös tässäkin muodossa. Vanhus ei mitenkään yritä peitellä rujoja silmäkuoppiaan, vaan tuntuu suorastaan tunkevan turpansa niiden näkökenttään, jotka kokevat olonsa vaivautuneiksi tuon näyn nähdessään.
Hiuksensa ovat valkeat, aaltoilevat ja yltävät ristiselkään asti. Leveää leukaa koristaa myös valkea pitkä parta, joka yltää solisluulle asti.

Asunaan Archelauksella on tässä muodossa musta kaapu, jota koristaa vihreä paksu kangasvyö. Myös kauluksessa on vihreä kuviointi, joka muistuttaa oraakkelin kultin kuviointia. Jalkoja koristaa pussitetut pitkät, vihreät housut sekä ruskeat kengät. Tämän asukokonaisuuden päällä on yleensä paksu, kaksikerroksinen viitta, jossa on korkea kaulus. Väriltään viitta on musta.

Silloin kun vanhus ei halua "edustaa" on tuolla käytettävinään muita illuusioita. Usein Archelauksen näkee kuitenkin liikkuvan vanhana, sokeana miehenä joka ulkonäöllään on joko häiritsevä rujo tai täysin massaan hukkuva, mitättömännäköinen mies. Usein miten ulkonäöltään vanhus on lähellä ihmistä, mutta tarvittaessa haltioiden keskellä löytyy päästä pitkät, suipot korvat.


Hybridi muoto

Yksi vakituisista olomuodoista on myös liskon ja humanoidin risteytys, niin sanottu "friikki". Kentaurien tapaan Oraakkelin alaruumis on nelijalkainen liskon keho, mikä hänellä olisi myös todellisessa muodossaan, mutta yläruumis on humanoidin. Koko kehoa aina kasvoista hännän päähän peittää sama harmaa suomukerros. Päästä löytyy myös valkeat aaltoilevankevyet hiukset, jotka jatkuvat harjan tapaan miehen selkärankaa myötäillen alas. Silmiä ei tässäkään muodossa ole ja kasvonpiirteiltään humanoidi muistuttaa oraakkelin vakioilluusiota. Päästä löytyy myös ne kaksi sarviparia, jotka todellisessa muodossaankin omaa, leukaa koristaa pitkä leukaparta. Kokoa tältä olennolta löytyy korkeudeltaan kolme metriä ja pituudeltaan etujaloista takajalkoihin mitattuna seitsemän metriä.


"Oraakkeli" muoto


Tehtyään sopimuksen Nahor kylän Kreivin, Garrett Fortescuen kanssa, kehitteli Marduk itselleen toisen liskomuodon. Tämä illuusio on kooltaan noin sinivalaan kokoinen, länsimaista lohikäärmettä muistuttava näky. Sen takajalat ovat hieman pidemmät mitä etujalat, täten nostaen lohikäärmeen takaruumiin hieman ylemmäs mitä eturuumiin. Kaula on pitkä, joutsenmainen ja elegantti. Rakenteeltaan lisko on muutenkin nätti, mutta silti jykevä. Sen suomut ovat valkokullan väriset ja päästä löytyy viisi, puhdasta kultaa olevaa sarvea. Sarvet muodostavat tavallaan kruunun liskon päälaelle. Liskolla ei ole silmiä lainkaan, ei edes silmäkuoppia vaan sen sijaan tasaisen sileän kallon pääpinnalta löytyy musta kuviointi, joka muistuttaa kolmea silmää, joista yksi tatuoitu silmä on kahden välissä otsan kohdalla. Sarvikruunun takaa lähtee kultaiset jouhet, jotka aaltoilevat ilmassa painovoimasta välittämättä kuten liskon harja yleensä. Harja kulkee aina kaulaa pitkin hännänpäähän, jossa karvat ovat hieman pidempiä, saaden hännän pään muistuttamaan leijonan häntää.

Liskolta löytyy myös neljä kappaletta siipiä, jotka muistuttavat ulkonäöltään linnun siipiä kera sulkien. Etummainen siipipari on selvästi isompi, mitä taaempana olevat siivet. Väriltään siivet ovat valkokullan värisiä, kuten suomutkin, mutta omaavat hieman enemmän kullankeltaista sävyä. Sulat myös käyvät taittamaan valoa alapinnalta, saaden sisäpinnan näyttämään siltä, kuin sulissa koreilisi kaikki sateenkaaren värit.

Tätä muotoaan Marduk käyttää lähinnä vain Fortescuen seurassa ja jos ikinä näyttäytyy Nahor kylässä. Ne kuitenkin, jotka ovat tavanneet oraakkelin itse, osaavat kertoa ettei tämä kaunis olento ole Archelauksen todellinen muoto.

Näiden muotojen lisäksi Marduk pystyy luomaan erilaisia illuusioita tarpeen vaatiessa, mutta tyytyy yleensä vakiomuotoihinsa.


"The future is both open and closed. There's only one 'will be' but there are often hundreds of 'can be's ' "


Luonne: Luonteeltaan oraakkeli on erittäin arvaamaton. Tuosta ei koskaan voi sanoa, mitä lohikäärme loppupeleissä ajattelee kenestäkin. Kuitenkin, lohikäärme on aina ensitapaamisella erittäin arvuutteleva, eikä koskaan sano suoraan mitään. Vanhus ei jaa tietoaan kenen tahansa kanssa, ei vaikka nätisti pyytäisi. Tuolla on taipumus kiusoitella tietämyksellään varomattomia ja saakin yleensä jutusteluseuransa erittäin vaivautuneeksi, pelokkaaksi tai jopa aggressiiviseksi.
Marduk nauttii toisten ärsyttämisestä, aina kun siihen tilaisuus tulee. Niin sanottu epäsuora yllyttäminen suuttumiseen, on yksi oraakkelin harrastuksista. Tuolla tuntuukin toisinaan olevan elämäntehtävänään kiusata niitä muutamia, jotka on saanut suuttumaan kunnolla. Näihin kuuluu muun muassa nykyinen haltiakuningas.

Ne, joita ei käy heti ensikättelyssä ärsyttämään, pääsevät paremminkin jutustelemaan oraakkelin kanssa. Vaikka tuo tietääkin kaikista etukäteen yhtä sun toista, osaa tuo kuitenkin käydä keskusteluja läpi. Aina se on yhtä mielenkiintoista nähdä, minkä vastauksen kaikista mahdollisista toinen osapuoli käy toteamaan.
Ainoa rotu jota Oraakkeli arvostaa, lohikäärmeiden lisäksi, ovat velhot, maagit ja noidat. Vanha lisko näkee nuo erittäin mielenkiintoisina olentoina ja heidän touhujaan onkin mukava seurata sivusta. Kuitenkin, oraakkeli ei arvosta tai kunnioita ketään, ennen kuin nuo itse osoittavat olevansa sen arvoisia.
Niihin harvoihin, jotka uskaltavat kutsua oraakkelia ystäväkseen, lohikäärme suhtautuu hieman lämpimämmin, mitä tuntemattomiin. Marduk ei varsinaisesti itse koskaan toivo kenenkään lähestyvän häntä, hän itse mieluummin tekee aloitteen niiden suhteen, joihin haluaa tutustua.
Lohikäärme odottaa kuitenkin jopa ystäviltään jonkinlaista nöyrtymistä vanhan olennon edessä. Hän pitää itseään sen verran arvokkaana, ettei katso kuinka joku käy aukomaan päätä hänelle. Lohikäärme ei siedä nuorisoa joka käy uhmaamaan vanhempiaan ihan vain siitä periaatteesta, että niin muutkin tekevät. Vanhusten kunnioittaminen onkin jotain, mitä lisko odottaa jokaiselta nuorelta olennolta, lajista ja sukupuolesta riippumatta.

Marduk osaa kuitenkin olla isällisen välittävä, jos sille päälle sattuu. Harva kuitenkin on koskaan nähnytkään lohikäärmeestä tätä puolta ja ne, joille Marduk tätä puolta itsestään näyttää, saavat laskea itsensä onnekkaiksi. Lohikäärme välittää läheisistään ja auttaa noita tietyissä rajoissa. Hän ei kuitenkaan katso oikeudekseen auttaa läheisiään turhan intensiivisesti, sillä katsoo sen epäreiluksi kohtalon puolesta. Hän tietää mitä on tapahtuva, eikä halua leikkiä liikaa kohtalon kanssa. Jos jonkun aika on koittava, ei Marduk käy siihen puuttumaan.
Olento ei tunne samoja tunteita, mitä kuolevaiset, vaan tuolle läheisyys ja rakkaus ovat lähinnä sitä, että siedetään toista pitkään samassa tilassa. Marduk on myös erittäin harvoin surullinen. Lohikäärme saattaa viettää montakin kuukautta hiljaisessa apatiassa, jos jokin huolestuttaa, mutta ajan saatossa tuo on oppinut olemaan huolehtimatta turhan paljoa tai pitkään mitään. Tuo onkin kouliutunut loppupeleissä melko tunteettomaksi olennoksi.

Suuttuessaan ei lohikäärme käy säästelemään voimiaan, mitenkään. Harvoin Marduk kuitenkaan joutuu käyttämään fyysistä väkivaltaa kehenkään, sillä jokainen osaa varoa ja nöyristyä valtavan jätin edessä. Marduk ei kuitenkaan tunne sääliä ketään kohtaan, vaan riistää enemmän kuin mielellään hengen jos toisenkin, mikäli tarve. Oraakkeli on eittämättä kaikkein kärkkäin puolustaja Mor vuorella, sillä vanha harmaahapsi ei katso hyvällä, jos joku puolueellinen käy väkivaltaisissa aikeissa tunkeutumaan hänen reviirilleen.



"I do value life and souls. That's why it is so glorious to take and steal them"



Menneisyys:
Marduk ei varsinaisesti koskaan syntynyt, vaan muodostui monta kymmentätuhatta vuotta sitten Cryptin mantereella. Koillisessa, kaukana, sijaitsi ja sijaitsee yhä suuri vajoama, jota kutsutaan Pätsiksi. Tässä Pätsissä kasvoi ja voimistui mystinen voima, joka viimein kävi vuosisatojen jälkeen ottamaan fyysistä muotoa. Sen muoto kehittyi muutaman kymmenen vuoden ajan, ennen kuin alkoi selvästi muistuttamaan serpenttimäistä lohikäärmettä. Se oli kooltaan valtava jo "syntyessään" ja kehittänyt itselleen tietoisuuden monesta asiasta. Tämä olento alkoi kutsumaan itseään Archelaus Ahuraksi.
Archelauksella on jo "Syntymästään" asti ollut kyky nähdä tulevaan, se on alusta asti ollut tietoinen siitä mitä tapahtuu valtakunnassa, mitä oli tapahtunut valtakunnassa ja mitä tulisi tapahtumaan valtakunnassa. Se eli jo reilusti aikaa ennen haltioiden kulttuurin kasvua Cryptissä, tehden itselleen mukavan asuinsijan Mor vuoren huipulle. Tämän myötä myös muita lohikäärmeitä alkoi pesiytymään enemmän ja enemmän vuorelle, jonka johdosta Mor vuoret alettiin tuntea juuri suuresta lohikäärmepopulaatiostaan. Vaikka paljon rotunsa edustajia saikin vuorille, oli elämänsä kuitenkin sen verran yksinäistä, että Marduk kävi jakamaan elämänvoimaansa yhdistäen sen Pätsiin jääneen voiman kanssa. Tästä syntyi toinen suuri lisko, joka tunnetaan nykyään Shyvana Taivaanmaalaaja, joka myös on toisiksi vanhin kolmesta suuresta, sekä Archelauksen kumppani.

Pikkuhiljaa Oraakkeli alkoi tehdä olemassaolonsa selväksi haltioille, jotka vuosisatojen saatossa alkoivat kasvaa kansana ja kulttuurina. Jo alusta asti vanhin vaati suippokorvaiselta kansalta kunnioitusta ja hänen asemansa tunnistamista - mikä tietenkin oli Cryptin suojelija, Herra, vanhin. Hän oli voima syvältä valtakunnan uumenista, häntä piti myös kohdella sen mukaisena. Osa haltioista hyväksyi tämän aseman lohikäärmeelle, toiset pitivät mokomaa vain huijarina. Tuolloin Archelaus alkoi myös saada lisänimiä, uusia kutsumanimiä ja titteleitä. Näihin aikoihin myös alkoi kehittymään kultti joka seurasi Oraakkelia, palvoen tuota lähes jumalana.
Silloiselle haltiakuninkaalle Archelaus soi yhden lahjan. Lahjan tulevasta, Oraakkelin kertoen mitä oli tuleva. Lisko kertoi, kuinka valtakuntaan saapuisi toinen kansa, kuninkaan johtamana. Kansa joka toisi mukanaan vaurautta ja kauppaliikennettä Cryptiin, joka silloin oli pysynyt kovin eristyksissä muista maista. Mutta tämän kansan mukana tulisi myös loputon ahneus, joka lopulta kävisi haltioiden turmioksi. Tämän Oraakkeli kertoi silloiselle haltiakuninkaalle, joka kuitenkin valitettavasti kuului siihen ryhmään, joka piti liskoa vain huijarina. Marduk hyvästeli siniverisen ja poistui vuorilleen.

Vuosisatoihin Oraakkelista ei kuulunut mitään, liskon pitäen matalaa profiilia humanoidien keskuudessa. Myös Oraakkelin kultti alkoi kuihtua, osan jo peläten liskon joko kuolleen tai lähteneen mantereelta. Vain uskollisimmat pysyivät mukana ja vain uskollisimmat myös näkivät ja kuulivat oraakkelista jotain. Tuona aikana Marduk myös haali itselleen suurta aarrekasaa, Oraakkelista tullen kovinkin vauras olento. Näillä ryöstöretkillään Oraakkeli menetti toisen silmänsä aikanaan ja myöhemmin yhteenotossa nuoren lohikäärmeen kanssa toisen.
Kävi kuitenkin niin, kuin Marduk oli ennustanut. Ihmiset saapuivat Cryptiin ja vuosien sovussa elon jälkeen kävivät kukistamaan haltiat yhteenotossa suurella tantereella, jonka johdosta Haltiat joutuivat perääntymään ja luovuttamaan kuningaskunnan hallitsijarodun tittelistä. Oraakkeli virnuili itsekseen vuorillaan, pysytellen kuitenkin hiljaisena kera kumppaninsa. Pikkuhiljaa ihmisten valtakunta alkoi kukoistaa ja kasvaa, samalla myös legendat vanhimmista levisivät tämän lyhytikäisemmän rodun tietoisuuteen. Mutta ne olivat vain sitä, legendaa. Kukaan ihmisistä ei voinut varmaksi todistaa kolmen vanhimman olemassaoloa, eikä kukaan, joka vuorille oli lähtenyt tutkimaan, koskaan palannut näiltä retkiltä. Pikkuhiljaa Oraakkelin kultti alkoi kuitenkin värväämään mukaan myös ihmisiä, joista harvat ja valitut saivat tavata myös itse lohikäärmeen.

Vasta kun vihanpito kahden rodun välillä jatkui konkreettisemmin, haltioiden ilmoittaessa olemassaolostaan, kävi Archelaus myös jälleen seikkailemaan humanoidien keskuuteen, luoden kytköksiä puolin jos toisin. Kävi kovin nopeasti selväksi, etteivät kaikki toivottaneet vanhinta keskuuteensa niin iloisesti, mutta se ei liskoa haitannut, kieroutuneen vanhuksen suorastaan nauttien niiden kiusaamisesta, jotka hänestä eivät pahemmin välittäneet.
Toisen sodan syttyessä kävi Marduk estämään haltiakuningas Aranin suunnitelmat tuhota ihmistenkaupunki kera valtavan, nuoren lohikäärmeen. Oraakkeli pysäytti tämän lohikäärmeen ennen kuin se ehätti Länsikujia pidemmälle riehumaan, vedoten siihen, ettei vanhus aikonut katsoa, kuinka haltiat käyttivät hyväkseen heitä tässä sodassa. Jo alusta asti lohikäärmeet olivat olleet erillinen osapuoli tässä sodassa, ja niin tulisi myös jatkumaan, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.

Vanhimmat seurasivat sivusta kuinka toinen tannersota syttyi, ottamatta minkäänlaista osaa siinä taistelussa. Ihmiset hävisivät ja haltiat nousivat jälleen uhaksi lyhytikäisemmille humanoideille. Tätä nykyä Archelaus asustelee yhä vuorilla kera kumppaninsa Shyvanan, pitäen silmällä niin ihmisiä kuin haltioitakin.
Samalla, Merellä lähemmäs ja lähemmäs kiertävä kolmas, "Aearin peto", on alkanut herättämään vanhuksen huomiota. Aearin peto on ainoa Archelauksen ja Shyvanan jälkeläisistä, joka pääsi vanhemmiltaan pakoon vuosituhansia sitten. Nyt tuo ylikasvanut sintti on alkanut lähestyä synnyinmannertaan, jonka johdosta kaksi muuta vanhinta on alkanut tarkkailla sen liikkeitä. Heillä on niin sanotusti kalavelkoja nuoremman kanssa.
Marduk on myös alkanut laajentamaan kulttiaan ja värvää pikkuhiljaa uusia jäseniä erilaisiin tehtäviin, aivan kuin valmistautuen johonkin...


TÄLLÄ HETKELLÄ:

Marduk on vuosisatojen jälkeen alkanut yhä aktiivisemmin tunkemaan sormiaan paikkoihin, joihin niitä ei välttämättä kaivata. Liskolla selvästi on jotain suunnitteilla, mutta edes tuon kulttilaiset - saatikka sitten kumppaninsa - eivät tiedä mitä.
Vanhus pysyttelee lähinnä vuorilla, mutta useammin ja useammin tuota näkee ympäri valtakuntaa illuusioissaan.




"This is all just a game..."


Sieluista
Mardukin varastaessa sielun joltakulta, uhri ei kuole. Tästä tulee vain täysin tyhjä kuori, joka ei puhu, ajattele, tunne taikka esitä minkäänlaista älyllistä toimintaa.
Marduk säilöö sielut ja käyttää näiden elinvoimaa pitääkseen itsensä hengissä. Hän voi myös antaa sielut takaisin, jos joku kysyy, mutta siihen täytyisi olla erittäin hyvä syy että vanha lohikäärme antaisi mitään takaisin kenellekään. Sielujen avulla Marduk pystyy myös antamaan energiaa toisille, mikäli haluaa. Energian jakaminen on vähän kuin parantamista, mutta energian ansioista eivät haavat/taudit/ruhjeet/vammat parannu. Energian vastaanottaja vain saa lisää voimaa jaksaa eteenpäin, päivän tai pari korkeintaan.


Taidot:

- Kykenee lentämään ja syöksemään tulta lohikäärmeiden tavoin. Liekkinsä ovat yleensä täysin valkeita.
- Avatessaan liekehtivän kitansa, saattaa lohikäärme sokaista sinne katsovat henkilöt. Liekit ovat niin kirkkaita, että vievät näkökyvyn joko väliaikaisesti, tai yleensä lopullisesti.
- Myöskään titteliä "oraakkeli" lisko ei kanna turhaan. Marduk tietää menneen, tulevan ja nykyhetken. Hän tietää kaikki mahdolliset seuraukset mitä saattaa jokaisen päätöksestä seurata. Pitkällä tähtäimellä Marduk tietää tulevan paremmin, kuin nopealla lähitulevalta. Tästä johtuen jos lohikäärme antautuu petomaiselle puolelleen, saattaa Oraakkeli unohtaa tai ylenkatsoa jotain tulevan oikkua.
- Puhuu niin yleis-, haltia- kuin lohikäärmekieltä. Kykenee myös puhumaan kaikkia mahdollisia kieliä, sekä kommunikoimaan telepaattisesti ja eläinten kanssa. Turvautuu kuitenkin aina yleiskieleen, ellei arvosta toista henkilöä sen verran, että tuon omalla kielellä puhuisi.
- Pystyy varastamaan ja antamaan takaisin toisten sieluja, joita käyttää ravintona. Samalla tavalla lisko pystyy myös varastamaan henkilöiltä noiden ikävuosia, tai antamaan niitä takaisin.
- Kykenee myös taikomaan hieman, kuten tulen hallitseminen kaikissa muodoissa, sekä illuusioiden ja muodonmuutosten tekeminen. Pystyy myös pieniin, vähäpätöisempiin taikoihin, joita käyttää lähinnä teatraalisista syistä. Esimerkiksi savun luominen ympärille ja savupilveen "katoaminen".
- Pystyy siirtymään paikasta toiseen valtakunnan rajojen sisällä. Helpompi matkustustapa, kuin valtavana lohikäärmeenä lentäminen.
- Magian lisäksi valtava lisko on myös kovin kestävä ja vahva. Tuo on myös immuuni tuli magialle, sekä kehittänyt valtavan sietokyvyn sähkömagiaa kohtaan. Vanhus on myös suurimmalta osin immuuni kirouksille.


Muuta kivaa:
- Toisinaan lisko kidnappaa luolaansa nättejä tyttöjä, sillä tykkää leikkiä aikansa kuluksi "keräilen prinsessoja" lohikäärmettä. Yleensä Mardukin uhreiksi joutuvat ihmistytöt, sillä lisko pitää huomattavasti enemmän ihmisistä kuin haltioista. Uhreillaan vanhus lähinnä leikittelee, eikä päästä näitä pakenemaan, kunnes lopulta ryöstää tyttörukkien sielun ja heittää ruumiit nuoremmille liskoille ruuaksi.
- Ei tarvitse ruokaa elääkseen, vain sieluja.
- Ei voi kuolla pitkään ikään. Niin sanotusti iätön.
- Mardukilla on luolassaan valtava aarrekasa, jonka arvo on suurempi kuin ihmisten ja haltioiden varallisuus yhteensä.



oculos oraculum kultti
"Oraakkelin silmät"
Kuva
Vaakuna/tunnus design (c) Ivy.


Koska Marduk on Cryptissä tunnettu oraakkeli, on tuolle myös kehittynyt oma fani lauma. Kultin perusti eräs velho vuosisatoja sitten, jonka jälkeen kultti on kasvanut ja pienentynyt aina vuosien mittaan. Kultti palvoo ja ylistää oraakkelia, kaikkitietävää ja omistautuvat palvelemaan tuota tarpeen vaatiessa. Kulttilaiset elävät suurimmaksi osaksi normaalia elämää erillään toisista, käyden kuitenkin kokoontumassa tiettyihin aikoihin vuodesta. Noiden kokoontumisien tarkoitus ei ole vain jutella ja vaihtaa kuulumisia. Kokoontumisien tarkoitus on uhrata oraakkelille sitä, mitä tuo eniten haluaa: Nuoria kauniita naisia, jotka oraakkeli vie omaan luolaansa ja lopulta varastaa noiden sielut. Uhraamisesta johtuen kultti pitää matalaa profiilia, eikä mainosta itseään turhaan. Toisinaan uhrattavat neidot ovat täysin tuntemattomia kulttilaisille, toisinaan he saattavat olla kulttilaisten sukulaisia. Mutta uhraus on tehtävä, oli kyseessä kuka tahansa.
Kulttiin pääsee mukaan jos sattuu löytämään kultin edustajan ja suostuttelee tuon hyväksyttämään itsensä kulttiin. Toisinaan oraakkeli itse saattaa ilmestyä kulttiin haluavien elämään, sillä onhan tuo oraakkeli, tietää milloin joku on valmis tai edes harkitsee kyseiseen kulttiin liittymistä mikäli siis kultista sattuu tietämään.
Kulttiin hyväksytään kaikenlaisia olentoja. Suurin osa kulttilaisista on kuitenkin ihmisiä, puoliverisiä. Kultti ei kuitenkaan käy syrjimään ketään halukasta tuon rodun tahi sukupuolen perusteella. Naisia kultissa kuitenkin on erittäin vähän, sillä suurin osa kultin naisista joutuu itse uhratuksi tarpeen tullen..


Täältä pääset lukemaan esittelyn Mardukin luolasta.

Tavatut:

Papitar Ophelia - Miellyttävä ja fiksu nuorinainen. Mukava tuttava, vaikka tämä mielipide tuskin on molemminpuolinen.
Aaron Puusepänpoika - Nuoruuttaan typerä, mutta silti omalla tavallaan huvittava nuorukainen. Toimii nykyään Oraakkelin viestinviejänä.
Haltiakuningas Aran Cúthalion - Typerä, itsekeskeinen ja omaa hautaa kaivava idiootti. Marduk ei kunnioita haltiaa millään tapaa ja rakastaa yli kaiken tämän piinaamista ja ärsyttämistä kaikin tavoin.
Arathet Arvaen - Muutaman kerran törmännyt, lähinnä tuttava.
Eliittikenraali Atrevaux Argenteus - Mielenkiintoinen ja maagina kunnioitusta herättävä henkilö. Marduk arvostaa jollain tapaa, mutta samalla vaatii myös tuolta kunnioitusta itseään kohtaan.
Eliittikenraali Darius Winder - Typerys, idiootti siinä missä kaukainen sukulaisensa Arankin.
Sotilas Mir Valdoren - Henkilönä tuntematon, mutta törmännyt tuohon kyllä. Marduk on syy, miksi korkeahaltia on nykyään sokea.
Albine Warsden - Oppilas, jota Oraakkeli opettaa käyttämään magiaansa. Välit lämpimät, vaikka Marduk ei sitä ehkä päällepäin näytä.
Baldramallach - Typerä nuori lisko.
Evgenia - Hyvänpäivän tuttu
Emir Haél - Suojatti.
Sigurd - Typerä nuori lisko.
Albine - maagi, joka oli Oraakkelin opissa pitkän tovin. Mukava ja viehättävä ystävä.
Nimue Black - Mielenkiintoa herättävä velho, joka ansaitsee myös käytöksellään ja voimillaan kunnioitusta oraakkelilta.
Aeschylus, "Orubee" - Archelauksen ja Shyvanan ainoa pakoon päässyt jälkeläinen, joka nyt vuosituhansien saatossa on kasvanut kahden vanhimman veroiseksi uhaksi. Marduk yhä haluaisi päästää tuon hengiltä, joskin mielenkiinto selviytyjää kohtaan on alkanut kohoamaan.
Saga Anahita - Typerä nuori lisko.
Shyvana Taivaanmaalaaja - Kumppani ja läheisin henkilö, jota Oraakkelilla on. Arvostaa naarasta, mutta samalla eläimellisellä tavalla haluaa myös pitää asemansa dominoivana uroksena tuon seurassa.
Eliittikenraali Constantine Fritz - Typerä vanhus, jonka raivolla on hauska leikkiä.
Kreivi Garrett Fortescue - Typerä nuori ihmisenalku, jonka kanssa Oraakkeli on tehnyt sopimuksen. Pitää yhtenä pelinappulanaan.
Hans Black - Typerä, itsepäinen velho.
Kuningas Henry Scarlington - Huvittavan naiivi ja hyväuskoinen nuorukainen, jonka Marduk kerran tapasi valeasuisena Henryn ollessa vielä prinssi. Kuningas ei ole tietoinen siitä, että on tavannut Oraakkelin jo kerran elämässään.



// Päivitykset:
11.4.2015
- Tosimuotoa tarkennettu
12.1.2015
- Menneisyys kirjoitettu uusiksi.
- Taidot päivitetty