Marduk, Oraakkeli

Tänne kaikki hahmot, jotka ovat puolueettomia.

Valvojat: Crimson, Ivy

Marduk, Oraakkeli

ViestiKirjoittaja Aksutar » 04 Tammi 2009, 16:01

Nimi: Lohikäärme kulkee monilla nimillä, mutta useimmin käyttää itsestään nimeä Marduk. Muita nimiä ja titteleitä ovat muun muassa: Oraakkeli, Vanhin, Tietäjä, Ajankiitäjä, Dryearathem, Corhar, Kavar. Ensimmäinen nimensä oli Archelaus Ahura.
Ikä: Yli 20 000 vuotta tässä muodossa, todellinen ikä loppujen lopuksi tuntematon
Rotu: Lohikäärme, tällä hetkellä
Sukupuoli: Uros/Mies
Puolue: Puolueeton
Asema: Yksi vanhimmista lohikäärmeistä – itse vanhin

Ulkonäkö:
(KUVIA TULOSSA SITTEN JOSSAIN VÄLISSÄ)

Lohikäärmeenä
Oraakkelin ”virallinen” ulkomuoto on kolossaalisen valtava, kivinen lohikäärme. Se on niin suuri, että sen tyhjään silmäkuoppaan mahtuisi kokonainen kartano. Lohikäärmettä on todella vaikea edes hahmottaa läheltä, sillä se on kauttaaltaan erikokoisten kivimassojen peittämänä — Marduk muistuttaakin tässä muodossa itse vuorijonoa. Ruumiinrakenteeltaan lohikäärme on serpenttimäinen, pitkä mutta jykevärakenteinen. Sen pää on massiivinen, kulmikas ja kiilamainen, kaventuen hieman nokkaa kohden. Päätä koristaa kuusi sarvea, jotka yhtälailla ovat kivikallion peittämänä. Kaksi suurinta sarvea kohoaa viistosti taaksepäin, ylös päälaelta ja kaksi pienempää paria lähtee puolestaan pään sivuilta kaartumaan kohden kuononkärkeä. Lohikäärmeellä ei ole harjaa, mutta leukaa ja leukapieliä koristaa suuri rihmasto erilaisia kasveja, jäkäliä ja sammaleita, jotka muistuttavat jonkinlaista partaa. Sillä ei ole silmiä lainkaan, Oraakkelin menetettyä näköelimensä jo aikoja sitten. Marduk kaikkitietävänä kuitenkin ”näkee” kaiken ympärillään, eikä ole sokea. Kitaa koristaa rivistö teräviä, epätasaisia ja valtavia hampaita.
Tämän kivisen ulkokuoren alla on ohut kerros lihasmassaa, jolla ei varsinaisesti ole mitään tarkoitusta.

Kivikuori on kuitenkin vain ulommaisin kerros jättimäisen lohikäärmeen olemuksessa. Toinen kerros koostuu täysin kovasta kristallimassasta, joka peittää lohikäärmeen koko kehon. Kristallikerros on monenkirjava enemmän sinisen sävyihin taittava, yleensä kirkkaanläpikuultavaa. Aika ajoin kristallimassasta kasvaa valtavia kristallipilareita läpi lihasmassan ja kivisen kuoren, jonka tähden Ajankiitäjä on lähes aina asteen tai toisen tuskissa. Se itse repii esiin puskevia kristalleja irti kehostaan tai antaa kumppaninsa tehdä sen, sillä Mor vuoren rinteille ei ole helppo piiloutua jos valtava kristallipylväs törröttää takalistosta.

Kristallikuoren alla on viimeinen kerros, mitä voisi kutsua Archelauksen ”todelliseksi” muodoksi. Se on aineeton, sykkivä massa, joka on serpenttimäisen lohikäärmeen muodossa. Massa väreilee tumman sinisin, violetein ja mustin värein ja sen pinnassa näyttää tuikkivan tuhansia tähtiä. Se on kuin elävä, muodon ottanut tähtitaivas. Sen silmät palavat kirkkaanvalkoisina valokeiloina. Niskaa koristaa häilyvä, savumainen harja ja sarvia tällä muodolla on neljä paria. Sarvet kohoavat pään takaa ylöspäin, tasaisena rivistönä, kuin kruunu.

Humanoidi muodot
Koska valtavana kivivuorena liikkuminen on hankalaa, on Archelaus kehitellyt itselleen muutaman humanoidisemman muodon. Yksi yleisimmistä on ihmisvanhusta muistuttava muoto, joka on kovin vaatimaton. Vanha mies kulkee kumarassa ja vaikuttaa täysin vaarattomalta. Ikä on selvästi jo turmellut yleensä rääsyihin verhoutuvaa kroppaa. Miehellä ei ole silmiä, vain tyhjät silmäkuopat, joita verhoaa yleensä kangasharso. Ihonsa on kalpea, iän karkea ja kapeat kasvot ovat ryppyiset ja syyläiset. Posket ovat lommolla, aivan kuin vanhus nälkääkin näkisi. Leukaa koristaa valkea, aaltoileva ja pitkä pukinparta. Päässä on yhtälailla hopeanvalkeat, vanhuuden haurastamat hiukset, jotka aaltoillen yltävät noin ristiselkään.

Toinen yleisistä muodoista on yhtälailla vanhanmiehen muoto, mutta tällä kertaa vanhus seisoo suorassa kuin nuorimies. Ihonsa on huomattavasti eloisampi ja ruumiinrakenteeltaan mies vaikuttaa olevan elämänsä kunnossa, lihaksikas ja vankka. Pituutta tältä mieheltä löytyy parisen metriä. Silmät ovat yhä pelkät tyhjät kuopat ja niitä peittää yleensä musta, siisti kangasside. Parta on jälleen aaltoileva ja pitkä pukinparta, mutta huomattavasti siistimpi mitä rääsyläismuodossa. Hiukset ovat valkeat, erittäin tuuheat ja ilmavat, yltäen tällä kertaa alaselän tienoille. Yllään Ajankiitäjällä on tässä muodossa kulttiinsa sopiva, kaapumainen ja korea asustus. Tätä olomuotoa Marduk käyttääkin lähinnä kulttilaisilleen ja palvojilleen ilmestyessä humanoidimuodossa. Niin sanottu ”Edustusmuoto”.

Viimeinen vakituisista humanoidimuodoista on noin keski-ikäinen haltiamies. Ihonsa on tässä muodossa valkea, hieman hopeaa hehkuva tietyssä valossa. Kasvonsa ovat komeat, nuoret ja teräväpiirteiset. Partaa hänellä ei ole tässä muodossa, mutta silmät sen sijaan ovat. Näköelimet ovat väriltään syvänsiniset, väreillen kuitenkin aika-ajoin sinisen erisävyjä huomaamattomasti, kera pienten tähdentuikkeiden, jonka voi huomata vain jos katsoo miestä silmiin läheltä. Silmät ovat täysin siniset, ilman erillistä valkuaista, pupillia tai iiristä. Hiuksensa ovat suorat, väriltään hopeisenvalkeat ja yltävät hieman yli keskiselän. Korvansa ovat haltioiden tapaan suipot ja pitkät.
Ruumiinrakenteeltaan illuusio on haltiamaisen siro, mutta miehekäs ja hyväkuntoinen. Pituutta ryhdikkäältä kropalta löytyy 190cm. Vaatteensa ovat yleensä valkeansävyisiä ja koreita, kielien siitä että mies kuuluu kenties aatelistoon.

Tarpeen tullen Marduk saattaa käyttää muunlaisiakin illuusioita, pyrkien niiden avulla aina parhaiten soluttautumaan tilanteeseen. Hän valitsee illuusioikseen yleensä vaatimattomia ja huomaamattomia olomuotoja, pyrkien pysymään tilanteessa sivustaseuraajana, ennemmin mitä hakeutuisi huomion keskipisteeksi. Illuusioiden sukupuoli myös vaihtelee, mutta useimmiten Mardukin illuusiot ovat miespuoleisia.

”Hypridi” muoto
Tässä muodossa Archelaus on kentaurien tapaan puoliksi humanoidi, puoliksi eläin. Miehen yläruumis on ihmisen, alaruumis taas serpenttimäisen käärmeen. Pituutta tällä muodolla on noin kymmenen metriä ja ihmisenkeho on huomattavasti suurempi, mitä normaalisti ihmiseltä olettaisi.
Ihmiskehon muistuttaa humanoidimuotoa, jota Marduk käyttää kulttilaisten seurassa. Erona on se, että ihmiskeho on huomattavasti suurempi ja ihonsa tässä muodossa on täysin harmaa, pienten suomujen peitossa. Kasvot ovat aikalailla samanlaiset, mitä yllämainitussa ihmisilluusiossa, silmät puuttuvat jälleen ja leuassa kasvaa parta, hiukset ovat valkeat ja tuuheat, luonnottoman ilmavat ja muistuttavat jopa leijonan harjaa. hiukset jatkuvat harjamaisena viivana selkärankaa mukaillen aina lohikäärmeenkeholle. Päätä koristavat myös lohikäärmemuodosta tutut sarvet, joista kaksi suurinta kohoaa päälaelta taaksepäin ja kaksi pienempää pari lähtee pään sivuilta koristamaan kasvojen syrjää. Alaruumis on väriltään yhtälailla harmaa, suomujen ollen hieman vahvempia ja suurempia tällä kropalla. Sen jaloista löytyy terävät, pitkät kynnet, kuten myös ihmisruumiin käsistä.
Tätä muotoa Marduk käyttää yleensä luolassaan käyskennellessä tai pelotellakseen kuolevaisia tilanteessa jos toisessakin.

”Oraakkeli” muoto
Tehtyään sopimuksen Nahor kylän Kreivin, Garrett Fortescuen kanssa, kehitteli Marduk itselleen toisen liskomuodon. Tämä illuusio on kooltaan yleensä noin sinivalaan kokoinen (Oraakkelin kyeten sen kokoa muuttamaan tarpeen tullen), länsimaista lohikäärmettä muistuttava näky. Sen takajalat ovat hieman pidemmät mitä etujalat, täten nostaen lohikäärmeen takaruumiin hieman ylemmäs mitä eturuumiin. Kaula on pitkä, joutsenmainen ja elegantti. Rakenteeltaan lisko on muutenkin nätti, mutta silti jykevä. Sen suomut ovat valkokullan väriset ja päästä löytyy viisi, puhdasta kultaa olevaa sarvea. Sarvet muodostavat tavallaan kruunun liskon päälaelle. Liskolla ei ole silmiä lainkaan, ei edes silmäkuoppia vaan sen sijaan tasaisen sileän kallon pääpinnalta löytyy musta kuviointi, joka muistuttaa kolmea silmää, joista yksi tatuoitu silmä on kahden välissä otsan kohdalla. Sarvikruunun takaa lähtee kultaiset jouhet, jotka aaltoilevat ilmassa painovoimasta välittämättä. Harja kulkee aina kaulaa pitkin hännänpäähän, jossa karvat ovat hieman pidempiä, saaden hännän pään muistuttamaan leijonan häntää.

Liskolta löytyy myös neljä kappaletta siipiä, jotka muistuttavat ulkonäöltään linnun siipiä kera sulkien. Etummainen siipipari on selvästi isompi, mitä taaempana olevat siivet. Väriltään siivet ovat valkokullan värisiä, kuten suomutkin, mutta omaavat hieman enemmän kullankeltaista sävyä. Sulat myös käyvät taittamaan valoa alapinnalta, saaden sisäpinnan näyttämään siltä, kuin sulissa koreilisi kaikki sateenkaaren värit.

Tätä muotoaan Marduk käyttää lähinnä vain Fortescuen seurassa ja jos ikinä näyttäytyy Nahor kylässä. Ne kuitenkin, jotka ovat tavanneet oraakkelin itse, osaavat kertoa ettei tämä kaunis olento ole Archelauksen todellinen muoto.


Maagiset taidot ja taistelutyyli
Mardukilla on valtavat maagiset voimat, tuon taitaen aikalailla kaikkia magian aloja. Lohikäärmeen maaginen energia on lähes loppumaton, hänen lisäten energiaansa sieluenergialla. Vuosituhansien saatossa hän on opiskellut käyttämään magiaa hyväkseen kaikilla mahdollisilla tavoilla, lohikäärmeen kuitenkaan käyttämättä taikavoimiaan varsinaisesti taisteluun, vaan ennemmin käytännöllisin tavoin. Ainoat elementit, joita lohikäärme ei hallitse, pyhämagia ja parantavamagia. Pääelementikseen lohikäärme on valinnut maan, jonka avulla on muun muassa kehoaan verhoavan kivipanssarin kasvattanut.
Lohikäärme on myös tykästynyt illuusio sekä muodonmuutosmagiaan ja käyttääkin sitä usein hyödykseen. Myös paikasta toiseen siirtyminen magian avulla on yksi hyödyllisimmistä taidoista, jonka lohikäärme omistaa (ns. teleporttaus). Marduk kykenee siirtymään Cryptin mantereella minne tahansa silmänräpäyksessä, mikä on hyödyllinen taito valtavalle liskolle, joka ei varsinaisesti kykene lentämään. Lohikäärme on kaikkine kuorineen niin massiivinen, että lentäminen on sille lähes mahdotonta, sen ollen lähinnä liitämistä maanpinnan lähellä.
Merkittävin lohikäärmeen maagisista kyvyistä on ajassa liikkuminen ja tulevan näkeminen. Marduk pystyy siirtymään ajassa taakse ja eteenpäin, olemaan tarvittaessa useassa paikassa yhtä aikaa. Hän näkee kaiken menneen, nykyisen ja tulevan — mutta vaikka näkeekin tulevan, ei hän kykene täydellä varmuudella kertomaan mikä mahdollisista tulevaisuuksista on tapahtuva. Taitonsa avulla Marduk pystyy myös siirtämään muita ajassa suuntaan jos toiseenkin, mutta harvoin näkee syytä tehdä niin.

Marduk näkee harvoin syytä taistella, minkään tai kenenkään kanssa. Hän on niin massiivinen, ettei taistelut kauaa kestäisi — ellei lohikäärme päätä itseään pienempään muotoon muuttaa. . Jos joku erehtyy haastamaan vanhimman, tyytyy tuo yleensä brutaaliin voimaan, päättäen uhittelijan päivät lyhyeen. Ajankiitäjä ei kuitenkaan ota yhteen kenenkään kanssa humanoidisissa muodoissaan, vaan taistelee ennemmin lohikäärmeenä. Tuolloin hänellä on aseena pedon kynnet ja hampaat, sekä lohikäärmeille tuttu tuli. Archelauksen liekit ovat vitivalkeat ja normaaleja liekkejä polttavammat, niiden satuttaen jopa kuumuudelle sietokykyisiä lohikäärmeitä. Liekit, varsinkin kidassa, ovat myös niin kirkkaat, että ne sokeuttavat kaikki jotka erehtyvätkään katsomaan kolossaalisen lohikäärmeen kitaan, tuon ”ladatessa” liekkejään
Todellisessa muodossaan lohikäärme on lähes mahdoton voittaa, sillä sen kokoisia, sen voimille vertaansa vetäviä olentoja on todella harvassa. Kuitenkin, ollessaan muissa olomuodoissaan on Marduk haavoittuvaisempi ja joissakin muodoissa jopa naurettavan heikko fyysisesti.


Luonne:
Luonteeltaan vanha lohikäärme on täysi mysteeri kaikille. Marduk tuntuu omaavan erilaisia luonteita, jopa samaa henkilöä kohtaan, jonka johdosta Ajankiitäjä on äärimmäisen arvaamaton. Sen ajatusmaailmaa on vaikea lähteä arvailemaan, mutta olettaa voi, ettei lohikäärme koskaan tee mitään hyvää hyvyyttään tai ystävällisyyttään. Sillä on aina jotain taka-ajatuksia apunsa suhteen. Sopimuksien tekeminen lohikäärmeen kanssa onkin yhtä uhkapeliä, sillä yleensä ne sopimukset päätyvät vain lohikäärmeen eduksi.
Archelaus tykkää olla arvaamaton ja mystinen. Lohikäärme harvoin puhuu suoraan ja kertoo totuuksiakin kierrellen, katsoen toisinaan tarkkaan mitä suustaan edes päästää. Hän pitää myös suuresti toisten ärsyttämisestä ja kiusasta, nauttien siitä kun joku menettää hermonsa hänen kanssaan. Vaikka kykeneekin näkemään ajassa jokaiseen suuntaan, ei Archelaus jaa tätä tietoaan kovin usealle helposti. Moni joka häneltä kysyy, saakin yleensä vain kylmän kieltävän vastauksen tai sitten kujeilevanärsyttävän vihjailun siitä, mitä ehkä voisi olla tapahtuva. Hänen tiedollaan on kuitenkin aina hintansa ja se ei koskaan ole halpa.

Marduk on tietoinen omasta arvostaan, mikä tietenkin on korvaamaton. Täten lohikäärme pitää itseään tärkeämpänä ja ylempänä, mitä yksikään elävä olento. Ajattoman ikänsä myötä hän myös olettaa jokaisen kunnioittavan häntä ja helpoiten ajankiitäjän kanssa tuleekin toimeen, jos osaa olla nöyrä ja kunnioittava. Archelaus ei voi sietää haastavaa ja koppavaa käytöstä itseään kohtaan ja tekeekin yleensä harvinaisen nopeasti selväksi, kenen kanssa nokannyrpistelijät ovat tekemisissä. Archelaus on myös todella tarkka siitä, ketä edes päästää juttusilleen. Vaikka tiedossa on, että oraakkeli asuu Mor vuoren huipulla, ei Marduk välttämättä ole paikalla, jos joku hänen puheilleen pyrkii. Osin tämä käytös johtuu siitä, että Marduk haluaa pysyä mystisenä ja pitää yllä legendaa, jättäen väen arvailemaan, onko oraakkeli sittenkään olemassa vai ei.

Varsinaisia ystäviä Mardukilla ei ole ja jos on, ei niitä ehkä tuolla tittelillä voi kuvailla. Vaikka Marduk viihtyykin tietynlaisten elämänmuotojen seurassa, ei hän silti koskaan liian läheiseksi kenenkään kanssa hankkiudu. Ajankiitäjä on niin etääntynyt muusta elämästä, ettei katso kykenevänsä edes lämpimämpiin tunteisiin ketään kohtaan. Ainoa, jolle Archelaus osaa rakkautta ja kiintymystä näyttää, on hänen kumppaninsa, Yliparantaja. On tietenkin henkilöitä, joista Archelaus välittää jollain muullakin tavalla, kuin noista vain rumasti hyötyen, mutta varsinaisia läheisiä ystäviä hänellä ei ole. Ajannäkönsä ansiosta hänellä on myös kyky auttaa läheisiään, jos nuo apua tarvitsevat, mutta sitä oraakkeli ei tee kovinkaan usein. Hän katsoo sen epäreiluksi kohtalon kannalta, eikä lohikäärme muutenkaan kovin usein puutu tulevan tapahtumiin — ellei tietenkin kato itse hyötyvänsä tilanteesta.
Jos Archelaus jotain olentoja kunnioittaa, lohikäärmeiden lisäksi, niin velhoja, noitia ja maageja. Hän näkee magiaa taitavat kuolevaiset mielenkiintoisina "kokeina". Lohikäärme pitää magiantaitajien seuraamisesta joko passiivisesti tai aktiivisesti osallistumalla noiden elämään, sillä Ajankiitäjä haluaa nähdä, kuinka helposti voimat voivat kontrolloida ja jopa korruptoida kuolevaisia.
Sodan ja ylipäätään tulevaisuuden suhteen Marduk yrittää pysyä neutraalina tahona, vaikka pelaakin omaan pussiinsa loppupeleissä. Hänellä ja kumppanillaan on tapana tuppautua kuolevaisten elämiin ja hankkia noista "pelinappuloita" omiin suunnitelmiinsa. Heille Cryptin sota on vain yksi suuri näytelmä, mihin he vaikuttavat vain välikäsien kautta.

Tunnemaailmaltaan lohikäärme on kovin niukka ja kivikasvoinen. Vuosituhansien myötä tunteista on tullut jonkinlainen absurdi, etäinen käsite Ajankiitäjälle, tuon kykenemättä varsinaisesti niitä ilmaisemaan. Ei sillä, että lohikäärme varsinaisesti haluaisikaan. Yleensä Marduk vaikuttaa kovin ylimieliseltä ja kujeilevalta tai sitten flegmaattisen poissaoleva. Vihan ja raivon ilmaisemisessa Oraakkelilla ei ole mitään ongelmia, Ajankiitäjän joskus sortuen jopa eläimellisen raivon partaalle, jos tarpeeksi suuttuu. Archelausta on kuitenkin kovin vaikea suututtaa, eikä tuolla tunnu olevan mitään naruja, mistä nykiä ja vastaavasti lohikäärmettä härnätä. Ylimielinen ja koppava käytös lohikäärmettä kohtaan ovat yksi varma tapa saada Ajankiitäjän veri kiehumaan.


Menneisyys:
Marduk ei varsinaisesti ”syntynyt” kuten elävät olennot, vaan se kehittyi. Kaukana koillisessa, Cryptin mantereella sijaitsee valtava vajoama, jota Pätsiksi kutsutaan. Tuossa vajoamassa heräsi vuosituhansia sitten voima. Vuosisatojen ajan voima kehitti itselleen muotoa ja tietoisuutta, aivan kuin valmistautuen tähän maailmaan ”siirtymiseen”. Lopulta se oli kehittänyt itselleen muodon, kristallisen kuoren sen ympärille ja kivisen panssarin piilottamaan sisimpänsä. Se nimesi itsensä Archelaus Ahuraksi, lopulta poistuen ”synnyinpesästään”. Aluksi se kiersi mannerta, tutkien uutta reviiriään ja tutustuen sen paikkoihin ja olentoihin. Lopulta valtava lohikäärme päätti tehdä pesän nousevan vuoren huipulle. Se asettui sinne, alkaen seuraamaan passiivisesti valtakunnan tapahtumia, pysytellen omissa oloissaan. Aika kului, valtavan lohikäärmeen poistuen välillä pesästään keräämään aarteita ympäri valtakuntaa, Archelauksen kuitenkaan koskaan poistumatta Cryptin mantereelta. Mor vuoret kohosivat vuosisatojen myötä korkeuksiin ja vanhimman lohikäärmeen läsnäolo houkutteli pienempiä lohikäärmeitä vuorille asustamaan, ”turvaan” muulta maailmalta. Vuosituhansien varrella Archelaus myös teki itselleen muutaman kumppanin. Kumppanit hän muovasi omasta elinvoimastaan Pätsissä, missä itsekin oli kehittynyt. Yksikään näistä kumppaneista ei kuitenkaan koskaan pitkään miellyttänyt Ajankiitäjää, uroksen tappaen kumppaninsa aina lopulta. Kunnes se loi viimeisimmän luomuksensa, johon ajan mittaan yllättäen kiintyi — Naaraassa oli särmää ja persoonaa, toisin kuin aikaisemmissa, jotka tuntuivat vain nukeilta hänen vierellään. Tämän naaraan kanssa ajankiitäjä hankki aika ajoin poikasia, kaksikon vetäytyen Pätsille hautomaan poikaset, jotka he lopulta söivät. Tämä toistui ajasta toiseen, kaksikon aina tuhoten jälkikasvunsa, varmistaen ettei yksikään heitä tulisi uhmaamaan. Mutta yksi pääsi aikanaan karkuun…

Archelaus todisti haltioiden kansan nousun, lohikäärmeen kiinnostuen suuresti suippokorvaisista humanoideista, jotka nousivat Cryptin hallitsevaksi roduksi. Seurattuaan noita aikansa, päätti Marduk viimein esittäytyä reviirinsä ”hallitsijoille”. Lohikäärmeen vierailu aiheutti monia mielipiteitä, suurimmaksi osaksi haltioiden pitäen Ajankiitäjää vain valehtelevana, huomiota hakevana liskonkutaleena. Sitä hän ehkä olikin, oraakkelin näkemättä tarvetta todistaakseen itseään haltioille mitenkään. Mutta hän antoi varoituksen. Hän kertoi, että oli tuleva toinen rotu, kaukaa meren takaa, joka toisi valtakuntaan lisää vaurautta ja voimaa. Mutta tuo tuleva rotu tulisi olemaan myös haltioiden tuho ja heidän pitäisi suhtautua tulevaan varauksella. Kukaan ei tietenkään ottanut tosissaan vanhan miehen sanoja, Mardukin lopulta kadoten jälleen omiin oloihinsa. Oli aika levätä, odottaa, että jotain jännittävää alkaisi tapahtua. Archelaus vaipui uneen, vuosisadoiksi, horrostaen aikansa, vanhan lohikäärmeen jäädessä osin unholaan.
Sitten tulivat ihmiset, jotka toivat sen vaurauden, mutta toivat myös sodan. Sodan, joka päättyi haltioiden häviöön. Silloin Marduk vieraili uudestaan haltioiden hallitsijoiden luona, muistuttaen siitä kuinka oli varoittanut näitä tulevasta. Viimein haltiat tuntuivat ottavan vanhuksen tosissaan, mutta nyt oli jo liian myöhäistä. Marduk oli jo loukkaantunut ja päättänyt olla hankala haltioiden kanssa.
Nyt kun mantereella oli kaksi sotivaa osapuolta, kaksi suurta kansaa, alkoi Archelaus olla aktiivisempi kuolevaisten keskuudessa. Se kasvatti itselleen mystisen maineen legendana, joka ei välttämättä pitänyt paikkaansa. Myyttisestä Ajankiitäjästä tuli myös pakkomielle eräälle miehelle, joka otti elämäntehtäväkseen koota ja johtaa Oraakkelia palvovan kultin. Oraakkelin palvojista tulikin fanaattisia seuraajia, jotka olivat valmiita palvelemaan ”Jumalaansa” kaikessa. Marduk piti tästä pienestä kultista, katsoen omalta osaltaan, että piti heidät uskollisena ja tarjosi kultille turvasataman Mor vuorten luolastoista.

Ihmisten ja haltioiden käydessä toiseen suureen sotaan, oli Archelauksenkin aika käydä aggressiivisemmaksi reviirinsä suhteen. Se yksi, joka aikanaan pääsi pakoon, oli nyt tulossa takaisin. Merten äpärä, vuosituhansien aikana kasvanut ja varttunut jälkikasvu oli alkanut kaartaa lähemmäs ja lähemmäs Cryptin meriä. Archelaus teki selväksi, että lähes vertaisekseen kasvanut äpärä saisi olla rauhassa meressä, minkä syvyyksiin kumpikaan suurlohikäärmeistä ei tuota voinut seurata, mutta jos tuo kehtaisikin saapua mantereelle, olisi se sodanjulistus.
Sittemmin Marduk on keskittynyt jälleen kuolevaisten elämiin sekaantumiseen, lohikäärmeen luoden liittolaisia ja suhteita hyödyllisiin tahoihin.



Muuta:
- Marduk loikoilee yleensä pitkin pituuttaan Mor vuoren rinteillä, mutta koska on itse kivimassan peitossa, on lohikäärmettä vaikea edes erottaa valtavan vuoren rinteiltä. Kuitenkin, jos osaa katsoa oikein ja erottaa kivilaatuja toisistaan, voi helposti kauempaa katsottuna sanoa missä on vuoren rinne ja missä itse kolossaalinen lohikäärme. Joten jos vuoren rinteet näyttävätkin seuraavana aamuna hieman erilaisilta mitä eilen, on lohikäärme todennäköisesti ollut paikalla tai tullut paikalle…
- Ajankiitäjä harrastaa kliseisesti kauniiden neitojen kaappaamista vuorelleen vangiksi. Lohikäärme nauttii naiskauneudesta, varsinkin ihmisnaisten ja aika ajoin saattaa kaapata itselleen seuraksi jonkun poloisen. Ja kun kyllästyy neitokaisen seuraan, vie oraakkeli tuolta sielun ja heittää elottoman ruhon rinteille nuorempien lohikäärmeiden ruuaksi. Silloin tällöin, jos neitokainen osoittaa sisua tai muuten vain miellyttää lohikäärmettä, saattaa tuo palauttaa kidnappaamansa naiset takaisin kotiinsa turvallisesti. Niin käy kuitenkin harvoin.
- Kykenee varastamaan eläviltä olennoilta sieluja ja elämänenergiaa, joilla pidentää omaa elinikäänsä. Mardukin ei varsinaisesti tarvitse syödä elääkseen, mutta lohikäärmeen pitää kerätä sieluja pysyäkseen elossa. Oraakkeli suosii voimakkaiden ja magiaa taitavien olentojen sieluja ja energiaa, sillä niistä hän saa itselleen enemmän voimaa. Hän pystyy myös antamaan takaisin sieluja ja elämänenergiaa, halutessaan, mutta miksi hän niin tekisi?
- Vaikka ei tarvitsekaan ruokaa elääkseen, on peto kehittänyt itselleen mieltymyksen hyvin laitettuun ruokaan, sekä makeaan viiniin.
- Immuuni myrkyille ja suurimmalle osalle kirouksista, täytyy olla voimakas kirous, jotta se lohikäärmeeseen tehoaisi. Myöskään taudit eivät tartu kivijättiin.
- Puhuu, lukee ja kirjoittaa aikalailla kaikkia mahdollisia kieliä. Kykenee myös telepaattiseen keskusteluun.
- Mardukin ajatuksia ei voi lukea. Jos joku yrittää lohikäärmeen päähän tunkeutua, saa tuo osakseen valtavan sähköisen iskun. Marduk voi halutessaan päästää jonkun näkemään mieleensä, mutta tietää, että jos joku yrittäisi hänen mieleensä katsoa, sekoaisivat nuo ja tulisivat hulluksi.
- Oraakkelin aura on valtava ja auraherkät henkilöt saattavat aistia sen jo kaukaa. Aura on väkevä ja uskomattoman painostava, aiheuttaen helposti pahoinvointia ja ahdistusta auroja aistiville. Sillä ei myöskään ole vain yhtä väriä, auran ollen kaikenkirjava ja häilyvä, auran myös todella usein mukaillen Oraakkelin tunnetiloja. Jos hän on ystävällisellä päällä, saattaa aura olla pehmeän lämmin ja miellyttävä, jos se taas haluaa suojella, on aura turvallinen ja rauhoittava, jos taas lohikäärme on vihainen, on aurakin räiskyvän terävä ja ahdistava. Archelaus pystyy myös piilottamaan ja hillitsemään auraansa, jottei auraherkkien seurassa olisi niin suuri päänvaiva — sikäli mikäli vain haluaa olla sen verran ystävällinen.
- Ei voi kuolla vanhaan ikään, niin sanotusti iätön.
- Archelauksella on luolassaan valtava aarrekasa, jonka arvo on lähes mittaamaton. Nurkkaus jossa aarteet sijaitsevat, onkin täynnä kaikenmaailman arvoesineitä, kolikoita, koruja, jalokiviä, mutta myös arvokkaita kankaita, vaatteita, huonekaluja, kirjoja ja käyttöesineitä. Aarrekasa tietenkin houkuttelee toisinaan uhkarohkeita kokeilemaan onneaan ryöväysmielessä, mutta ne yritykset päättyvät yleensä kovin surullisesti ryöväreiden osalta.


Oculous Oraculum – kultti
”Oraakkelin silmät”

Vuosituhansien saatossa Oraakkelille on kertynyt oma kulttinsa. Nämä fanaattiset lohikäärmeenpalvojat ovat tehneet sijansa Mor vuoren alimpiin luolastoihin ja kokoontuvat aika ajoin palvontamessuihin tukikohtaansa. Kulttilaiset elävät muuten normaalia elämää ympäri Cryptiä, erillään toisistaan, vain kourallisen pitäen vakituisesti majaa Mor vuoren luolastoissa. Kulttilaiset ovat suurimmaksi osaksi harmittomia ja vaarattomia, mutta ovat tarpeen tullen valmiita tekemään mitä tahansa, mitä itse Ajankiitäjä heidän käskee tehdä. He palvovat Vanhinta jumalana ja uskovat pelastuvansa sen ansiosta, sitten kun Vanhimmat lohikäärmeet päättävät maailman tuhota — tai niin kulttilaiset uskovat, vaikkei Marduk tai kumpikaan toisista vanhimmista ole puhunut moisista aikeista.
Palvontajuhlissa kultin jäsenet uhraavat Ajankiitäjälle aarteita, sieluja ja joskus niitä kauniita neitoja, joista lohikäärmeen huhutaan pitävän. Marduk harvoin itse ilmestyy näihin palvontamenoihin, yleensä vain dramaattisesti magialla ja illuusioilla siirtäen lahjansa luolastoista ylös vuorenhuipulle luokseen. On harvinaista, että Ajankiitäjä saapuu itse paikalle, mutta kun hän saapuu, otetaan se suurena kunniana ja yleensä Ajankiitäjällä on silloin myös asiaa seuraajilleen.

Kulttiin pääsee mukaan lähinnä vain suhteiden kautta. Sinun pitää tuntea joku, joka sinut esittelee kultin johtajille, jotka sitten päättävät pääsetkö mukaan vai et — ja jos et pääse mukaan, niin sinut tapetaan. Kultti on salainen ja vaikka huhupuheita Oraakkelin Silmistä liikkuukin, niin ei niitä todeksi voi todeta, ellei pääse kulttilaisten tiloissa käymään. Ja jos sinne pääsee, olet joko liittymässä kulttiin tai kuolemassa pian. Kulttiin kuuluu rodultaan kaikenkirjava rivistö, niin haltioita, ihmisiä, kääpiöitä kuin myös taruolentoja. Lohikäärmeitä kultissa ei ole lähes yhtään, sillä mokomat palvovat ja kunnioittavat Vanhimpia ennemmin omalla tavallaan.


Mardukin Luola
Täältä pääset lukemaan esittelyn Mardukin luolasta, joka sijaitsee Mor vuoren korkeimmalla huipulla.


Tavatut:

Papitar Ophelia - Miellyttävä ja fiksu nuorinainen. Mukava tuttava, vaikka tämä mielipide tuskin on molemminpuolinen.
Aaron Puusepänpoika - Nuoruuttaan typerä, mutta silti omalla tavallaan huvittava nuorukainen. Toimii nykyään Oraakkelin viestinviejänä, jonkin asteen suojatti.
Haltiakuningas Aran Cúthalion - Typerä, itsekeskeinen ja omaa hautaa kaivava idiootti. Marduk ei kunnioita haltiaa millään tapaa ja rakastaa yli kaiken tämän piinaamista ja ärsyttämistä kaikin tavoin.
Arathet Arvaen - Muutaman kerran törmännyt, lähinnä tuttava.
Eliittikenraali Atrevaux Argenteus - Mielenkiintoinen ja maagina kunnioitusta herättävä henkilö. Marduk arvostaa jollain tapaa, mutta samalla vaatii myös tuolta kunnioitusta itseään kohtaan.
Eliittikenraali Darius Winder - Typerys, idiootti siinä missä kaukainen sukulaisensa Arankin. Oraakkeli ei siedä eliittiä vuorillaan hetkeäkään ja on valmis tappamaan mokoman heti, kun tilaisuus tulee.
Sotilas Mir Valdoren - Henkilönä tuntematon, mutta törmännyt tuohon kyllä. Marduk on syy, miksi korkeahaltia on nykyään sokea.
Baldramallach - Typerä nuori lisko.
Evgenia - Hyvänpäivän tuttu
Emir Haél - Suojatti.
Sigurd - Typerä nuori lisko.
Nimue Black - Mielenkiintoa herättävä velho, joka ansaitsee myös käytöksellään ja voimillaan kunnioitusta oraakkelilta.
Aeschylus, "Orubee" - Archelauksen ja Shyvanan ainoa pakoon päässyt jälkeläinen, joka nyt vuosituhansien saatossa on kasvanut kahden vanhimman veroiseksi uhaksi. Marduk yhä haluaisi päästää tuon hengiltä, joskin mielenkiinto selviytyjää kohtaan on alkanut kohoamaan.
Saga Anahita - Typerä nuori lisko.
Shyvana Taivaanmaalaaja - Kumppani ja läheisin henkilö, jota Oraakkelilla on. Arvostaa naarasta, mutta samalla eläimellisellä tavalla haluaa myös pitää asemansa dominoivana uroksena tuon seurassa.
Eliittikenraali Constantine Fritz - Typerä vanhus, jonka raivolla on hauska leikkiä.
Kreivi Garrett Fortescue - Typerä nuori ihmisenalku, jonka kanssa Oraakkeli on tehnyt sopimuksen. Pitää yhtenä pelinappulanaan.
Hans Black - Typerä, itsepäinen velho.
Kuningas Henry Scarlington - Huvittavan naiivi ja hyväuskoinen nuorukainen, jonka Marduk kerran tapasi valeasuisena Henryn ollessa vielä prinssi. Kuningas ei ole tietoinen siitä, että on tavannut Oraakkelin jo kerran elämässään.
Lorythas Seyr - Typerä nuori puoliverinen, jonka kanssa Oraakkelilla on kana jos toinenkin kynittävänä.
Theodluin Miarora - Mitäänsanomaton tuttava, mielenkiintoinen maaginalku.
Niketa Aenor – Tuttava, yksi pelinappuloiksi luettavista. Mielenkiintoinen magiantaitaja.


Päivitykset:
14.2.2020
- Koko helahoito päivitetty
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Paluu Puolueettomat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron