Tulin vain katselemaan tippukiviä (Aksu)


Vuoren sisälle johtaa montakin käytävää, jotka on ajan myötä louhittu vuoreen. Luolastoihin ja käytäviin on helppo eksyä, ellei osaa reittiä itse suurelle rautaportille, jonka kautta pääsee kääpiöiden kaupunkiin. Suurin osa käytävistä ovat pimeitä, joten oma soihtu on suositeltava varuste, ennen kuin astut sisään. Villieläimiä luolista ei löydy, mutta eksymisen vaara on suuri. Jos kuitenkin osaat seurata melko huomaamattomia kaiverruksia käytävien seinissä, löydät varmasti kaupungin portille.

Valvoja: Crimson

Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2450

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti Pe Helmi 08, 2013 12:09

Tulin vain katselemaan tippukiviä (Aksu)

Pulla

Pienen matkalaisen nahkaremmein kiinnitetty pakkaus alkoi hiertää ikävästi selässä. Hän laski sen alas jalkojensa juureen ja valkea lampaankarva upposi osittain lumeen, jota myös leijaili hiljalleen taivaalta. Osa hiutaleista jäi kiinni miehen valtoimenaan kihartuviin hiuksiin. Oli kulunut monen monta päivää siitä, kun hän oli jättänyt ihmisten kylän taakseen. Lampaantalja oli lämmittänyt häntä hänen yöpyessään metsän siimeksessä, samalla kun hän oli pikkuhiljaa vaeltanut päämäärättömästi eteenpäin. Kun metsä ja sen tarjoamat uudet, ihmeelliset asiat oli ohitettu, oli Pulla paikantanut kaukana siintävät, korkeat vuoret. Taivallus oli ollut pitkä ja puuduttava, mutta sen arvoinen. Ruuan löytäminen oli tosin ollut hankalaa, eikä Pulla ollut tahtonut oikein saada syödäkseen - ja sekös vasta olikin kamalaa. Olihan hän saanut matkallaan ystävällisiltä ohikulkijoilta palasen mukaan heidän riistastaan, mutta koska Pulla oli asiallinen hobitti, hän ei ollut halunnut hyötyä muiden metsästystaidoista ja siitä, että he vaivalla naahivat pöytäänsä pari pientä tipua puiden oksilta. Matkaeväätkin olivat hupentuneet olemattomiin, ja jäljellä oli enää vettä pienessä nahkaisessa leilissä hänen viittansa suojissa. Hobitti oli syytänyt kaikki Cryptiin lukuisissa kasseissaan tuomat vaatteet haltiaystävänsä taloon, ja ne odottelivat siellä seikkailijaa edelleen. Pulla ei vain osannut haltiakylään itse, eikä osannut sen puoleen lähettää kirjekyyhkyäkään ystävälleen, jotta olisi voinut pyytää tätä noukkimaan hänet... keskeltä ei mitään.

Hobitin saapumisesta kertoi hänen oman olemassaolonsa lisäksi lähinnä vana, jonka hän oli jättänyt lumeen kävellessään. Lyhyiden jalkojen nostelu olisi ollut niin työlästä, että hän oli vain puskenut niitä läpi lumen kävellessään pois puiden suojista, jolloin lunta oli maassa huomattavasti enemmän. Pulla vilkaisi taakseen, hytkäytti hartioitaan ja katsoi sitten taas eteenpäin. Ei ristin sielua. Vain hän, pakkasukko ja kylmät, jylhät vuoret. Hobitti kohotti katseensa korkeuksiin, jonne vuori jatkui. Mahtaisikohan niiden rinteillä kiipeilystä koitua mitään muuta kuin turhaa vaivaa ja katkenneita luita? Asuikohan vuorilla lohikäärmeitä? Entä peikkoja? Pulla pudisteli päätään ja katseli, kuinka hänen silmiensä kohdistama lumihiutale leijaili vuoren tummaa seinämää pitkin alas ja sulautui sitten veljiensä ja siskojensa seuraksi maahan, osaksi yhtenäistä peittoa jonka kevät pian käärisi pois vehreytensä tieltä. Hetken Pulla tunsi nenässään vastaversoneen ruohon tuoksun, mutta mielikuva huuhtoutui pian tiehensä sen todellisuuden mukana, että oli todellakin talvi, ja että hänellä oli jopa hieman kylmä. Paljaat varpaat käpristelivät lumen alla, kun hobitti jälleen nosti nyyttinsä selkäänsä. Onnenpikari lepäsi turvallisesti rullalle käärityn lampaantaljan sisällä, ja vyötäisillä ihka oma veitsi. Pulla tunsi olonsa turvalliseksi ja paljon vähemmän yksinäiseksi se seuranaan, saattoihan sillä kerran saada vahinkoakin aikaan. Hobitti alkoi taapertaa kohti vuoren seinämää paikannettuaan siinä ilmeisesti jonkinlaisen suuaukon.

Muutamia kymmeniä metrejä myöhemmin Pulla tosiaan tavoitti luolastojen suun. Se ei ollut järin suuri, mistä Pulla oli ihmeissään. Ihmiset olivat joutuneet louhia sitä joko kumarassa, tai sitten suuaukon oli suunnitellut pieni ihminen. Hän ei selvästikään ollut muistanut syödä toista aamupalaa tarpeeksi usein, kun noin merkillisen pieneksi oli jäänyt. Saattoi tosin olla, että ihan normaali ihminen olikin suuaukkoon sopiva, sillä useimmat Pullan ihmistuttavista olivat melkoisen kookkaita. Toisaalta, kukaan ei sanonut, että luolan olisi varmasti louhinut ihminen. Ehkä sitä ei edes oltu louhittu, kenties se oli muodostunut siihen luontoäidin tahdosta. Oli se kenen tahansa tekemä, Pulla seisoi jo sen sisäpuolella, jalkojensa alla nyt huomattavasti vähemmän lunta, sillä sisään ei juuri tuota valkoista hilettä päässyt tupruttamaan.
Pulla hönkäisi käsiinsä ja hinkkasi niitä toisiaan vasten nenäänsä nyrpistellen. Häntä väsytti ja ulos palaaminen tuntui uuvuttavalta idealta. Hän ei tullut ajatelleeksikaan, että hän olisi minkäänlaisessa pulassa, sillä tällaiset koettelemukset olivat hänelle vain seikkailuja. Maha kyllä kieltämättä murisi. Siispä hobitti lähti syvemmälle luolaan, vaikka siellä hämärää olikin. Hobitin hämäränäkö oli kuitenkin verrattain hyvä, eikä hän ainakaan suuaukon läheisyydessä taivaltaessaan enempää valoa tarvinnut. Ja luolastahan voisi löytyä vaikka mitä!

Ja sitä jotain luolasta ei kyllä löytynyt, paitsi jos tuli etsimään kiviä, multaa, hiekkaa, kiviä joiden päällä oli hiekkaa, kiviä joiden alla oli multaa tai hiekkaa jonka seassa oli multaa ja pieniä kiviä. Kaksi kuollutta kastematoakin Pulla oli hajun perusteella paikantanut, sillä haju muistutti etäisesti häntä hänen kotikylänsä permannoista niihin aikoihin, kun oli juuri tullut sade ja kaikki luikerot möngersivät maalla vain joutuakseen kalan kitaan.
"Huhuu, onko täällä ketään?" Pulla aukaisi ensimmäisen kerran suunsa ja huomasi, kuinka karkealta hänen kurkkunsa tuntuikaan. Jos hän olisi ollut viisas, hän olisi voinut vaikka syödä lunta ulkona. Täällä luolien pimennoissa kun ei ollut tarjota sitäkään, eikä hän enää muistanut, mistä suunnasta oli tullut. Jos hän olisi ollut tavallinen hobitti, hän olisi varmasti huolestunut. Sen sijaan kovapäinen seikkailija piti rohkeasti pintansa ja istahti luolan seinämän viereen aukaisten vilttinsä nyörien sisältä ympärilleen. Kylmää, märkää ja pimeää. Kyllä hän pienten nokosten jälkeen ehkä jaksaisi taas etsiä tulosuunnan, missä se sitten olikin.

//Uu jeah Pullabeibe \o~ Täällä olemme, arvon prinsessa(t)!
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 2/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar

Monarkki

Viestit: 13539

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Helmi 13, 2013 2:15

Raella

Kirpeät pakkaset pitivät pohjoisenkin asukkaat sisätiloissa, näin talven ollessa ankarimmillaan. Paukkupakkaset eivät houkutelleet ketään ulkosalle, varsinkaan, jos oli tottunut elämään lämpimässä vuoren sisällä. Raella omaksi onnekseen tai harmikseen oli näitä kääpiöitä, jotka eivät pahemmin pihalla vierailleet, varsinkaan talvisin. Siniverisenä hän ei tietenkään voinut koikkelehtia milloin missäkin seikkailemassa, vaikka kovasti olisi halunnut. Ei, sen sijaan hänen piti pysyä kaupungissa tai liikkua seuran kanssa vuoren uumenissa, sehän olisi ollut katastrofi, jos nuorin kuninkaallisista yksin olisi lähtenyt jonnekin ja satuttanut itsensä. Totta kai Raella siitä saisi itse huudot niskaansa, mutta moinen vastuuton koheltaminen vaikuttaisi myös henkivartijoiden ja seuralaisten elämään. Miksi annoitte hänen lähteä yksin seikkailemaan?! olisi varmasti ensimmäinen kysymys. Tietenkään kukaan ei antanut Raellan lähteä yksin, juuri sen takia, ettei heitä voitu sitten syyttää moisen kysymyksen turvin.

Mutta Raella osasi myös olla ovela. Toisinaan prinsessakin kaipasi vain omaa rauhaa ja sitä ei valitettavasti linnakkeelta saatikka kaupungista löytynyt. Hän ei halunnut ottaa turhia riskejä kuitenkaan, vaan pysytteli tutuilla reiteillä: vuoren luolastot ja käytävät hän tunsi kuin omat taskunsa! Olihan hän asunut täällä koko ikänsä!
Tummanruskean ja punaisen yhdistelmään kerrospukeutunut nuorineito kiisikin nyt käytäviä pitkin lyhdyn kera. Luolastot itsessään eivät kovin kylmiä olleet, mutta kyllä se pakkanen ulkoa tunkeutui syvemmällekin vuoren uumeniin. Siksi oli järkevää pukea päälleen edes sen verran, että pärjäsi vilpoisessa. Harteilleen kääpiö olikin heittänyt paksun, kauniisti kirjaillun viitan, joka kankaanlaadun ja värin puolesta kertoivat vain sen, että neito kuului vähintään rikkaampaan keskiluokkalaiseen perheeseen. Tietenkään Raella ei halunnut vaatteillaan herättää huomiota, jos yksin lähti liikkeelle. Mikäli hän kantaisi yllään jotain niistä kauniista, kuninkaallisista viitoista, olisi heti ensimmäinen vartija hänen niskassaan kyselemässä, minne arvon prinsessa mahtoi olla matkalla. Seikkailemaan ei ollut hyvä vastaus siihen kysymykseen, Raella oli kokeillut sitäkin. Moinen vastaus saattoi hänet vain takaisin linnakkeelle.

Vasen, oikea, oikea, vasen. Nuori kääpiö pujotteli käytävältä toiselle, pistäen muistiin reittiä, jota oli kulkenut. Ihan vain, ettei samaa reittiä takaisin tulisi! Tai jos jotain vaarallista tulisikin vastaan, voisi hän juosta tuttua ja turvallista reittiä takaisin. Mutta eihän täällä mitään vaarallista koskaan ollut! Isän miehet pitivät kyllä huolen siitä, ettei mitään suurta ja tappavaa päässyt livahtamaan vuoren uumeniin. Tietenkin lapsia peloteltiin siitä, kuinka käytävillä vaelsi louhosten hirviöitä tai kuinka taivas putoaisi niskaan, jos ulos menisi.. mikä sinänsä oli huvittavaa, ottaen huomioon, että heiltä löytyi myös kyliä taivasalta.. Mutta eiväthän lapset sitä osanneet kyseenalaistaa!
Vastaan tuleville työmiehille jotka louhoksesta saapuivat nyökättiin hupunsuojista päätä ja jatkettiin matkaa. Eihän Raellaa tunnistanut kasvoista, jos kasvot olivat puoliksi piilossa ja kulkija muutenkin suhteellisen vaatimattomannäköinen, verrattuna kuninkaallisiin yleensä. Harva edes oli nähnyt prinsessaa kunnolla ja painanut tuon ulkonäköä muistiinsa, joten nämä vastaantulijat eivät Raellaa pysäyttäneet.

Matka jatkui hieman vieläkin etäämmälle kaupungista, käytäville, joilla ei enää pahemmin kääpiöitä liikkunut. Ehkä satunnaisia vartijoita tarkastamassa paikkoja, mutta täällä ei Raellan tietääkseen liikkunut ketään vakituisesti.
Siltikin, yllättäen käytävissä kimpoili pieni ääni, aivan kuin joku olisi jotain huhuillut. Luolastoissa ääni kulkeutui mukavasti käytäviä pitkin pitkällekin, koitti sitä olla kuinka hiljainen tahansa. Pieni ääni pään sisällä muistutti Raellaa siitä, ettei saanut hankkiutua hankaluuksiin mutta seikkailunjanoinen nuorinainen halusi ottaa selvää, mistä tuo ääni oli lähtöisin. Niinpä Raella jatkoi etenemistä suuntaan, josta uskoi äänen tulleen. Ei siinä kauaa mennyt, kun lyhdyn valo kävi täyttämään pienempää luolaa, jossa joku oli laskenut olemuksensa seinän vierelle. Pieni olento, humanoidi eittämättä kääpiö, kenties? Se nyt ei edes olisi yllätys, ottaen huomioon, missä nyt liikuttiin.
Ja kukas pirulainen sinä olet? Raella kävi avaamaan suunsa, antaen vahvan aksentin omaavan äänensä raikua kunnolla tässä tilassa. Hänellä ei ollut syytä piilotella olemassaoloaan, jos tuo henkilö ei sokea ollut, oli hän varmasti jo huomannut lyhtyä pitelevän kääpiönaisen kivenheiton päässä.

// asdasa, anteeksi, eksyin piirtämään profiilikuvia ja kirjoittamaan kylien profiileja, siksi vastauksen kesto!
TEKOSYITÄ! Huusi Agna osoittaen Aksua syyttävällä sormella. EIKÄ OLE! Rääkäisi Aksu, pidellessään piirtämisestä kipeää rannettaan. //
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2450

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti Pe Helmi 22, 2013 9:05

Pulla

Hobitti käpertyi vasten pehmeää ja lämmintä lampaantaljaa ja samanaikaisesti kylmää ja märkää maata sekä seinämää. Hän sulki silmänsä ja henkäisi syvään haudaten päänsä ylähuulta myöten karvan suojiin niin, että sen ulkopuolelle jäi nupottamaan hänen pyöreähkö nenänsä joka haisteli edelleen kastematoja muistuttavaa hajua. Pulla maiskautti suutaan pari kertaa, ja suu oli edelleen yhtä kuiva. Nuorimies ajatteli mielessään, kuinka tilkkanen kylän parasta olisikaan tehnyt nyt terää. Äiti ja isä eivät pitäneet siitä, että hän joi alkoholijuomia, vaikka olihan hän ollut tarpeeksi vanha jo jonkun aikaa! Olisi ollut sulaa hulluutta virvoittaa itseään pelkillä lasten väkijuomilla kun tarjolla oli vaikka mitä muuta! Vaan eipä siinä - kyllä Pullalle maittoivat muutkin juomat, siis sellaiset, jotka eivät sisältäneet terästäviä ainesosia. Vuohenmaito oli hyvää, samoin lehmänmaito, mutta niitä tuli juoda vain ikäänkuin jälkiruuaksi. Kuka nyt joisi maitoa lihan kanssa? Ah, liha. Kunnon villisika, joka tarjoiltaisiin juhlavaan pöytään naisten tanssahdellessa keskikesän juhlasalon ympäri. Mielessään Pulla hypähti pois notkuvasta ruokapöydästä keskelle tanssahtelevia hobittityttöjä, ja taputti villisti käsiään yhteen musiikin tahdissa. Vanha kunnon Bill soittaisi vanhaa kunnon viuluaan, josta lähtisi yksin hirveä ääni, mutta joka aina jostain syystä sulautui hyvin yhteen muiden soittimien kanssa. Joku vislaisi pöydästä ja nauru raikaisi aivan kaikkialla. Vihreä ruoho kutittelisi jalkoja, ja Pulla kumartaisi suloiselle hobittitytölle, jonka etuhiuksissa oli lettejä. Hänen - tai heidän - kiharat hiuksensa hulmuaisivat lämpimässä kesätuulessa. Sen jälkeen Pulla kohotti päätään ylöspäin, ja näki lämpimän valon. Aurinko...

...Mutta ei se aurinko ollut. Pulla säpsähti uneen vaihtuneesta ajatuskuplastaan takaisin maanpinnalle, ja räpytteli naama vinossa silmiään katsellessaan suoraan valoa puskevaan lyhtyyn. Hänen oli pakko ottaa kätensä pois viltin sisältä ja suojata silmiään, jotka olivat ehtineet jo tottua hämärään. Pulla ei heti vastannut ääneen, joka kuului naiselle. Tällä naisella oli päällään lämpimän näköinen viitta, mutta hänen otsahiuksissaan ei ollut lettejä. Pulla ei enää ollut hobittikylässä.
Lyhyt mies nousi seisomaan huomatakseen olevansa tekemisissä yhtä lyhyen naisen kanssa. Hupun seasta pilkotti punertavia hiussuortuvia ja lyhdyn valo näytti Pullalle, minkälaisessa sopukassa hän oikein oli.
"Minäkö?" Pulla kysyi hiukan käheästi ja köhäisi sitten kurkkuaan heittäen oman, hieman luonnonmukaisemman viittansa pois olaltaan.
"Olen Frippi Bunce, mutta voit kutsua minua Pullaksi", Pulla esittäytyi ja kumartui hieman arvottuaan ensin tovin, pitäisikö neitoa teititellä. Hän päätyi siihen, että jos tämä olisi halunnut tulla teititellyksi, olisi myös Pullaa teititelty. Näin ei kuitenkaan ollut käynyt. Siispä sen jälkeen hobitti vain kumartui punomaan viittaa takaisin kasaan nyöreillään ja vilkuili samalla uutta tuttavuuttaan, joka oli ilmeisen paha suustaan ollakseen tyttö. Kun lampaantalja oli rullalla, hobitti nosti sen selkäänsä.
"Entäpä sinä? Onpa muuten mukavaa saada vähän valaistusta. Täällä oli ikävän pimeää", Pulla tokaisi ja hymyili rennosti nuorelle naiselle pitäen kiinni pakkauksensa nyöreistä, jotka olivat kuin repun hihnat. Hän ei tiennyt, olisiko lyhyelle lyhdykkäälle pitänyt paljastaa, että Pulla oli eksynyt. Noh, ehkäpä tämä huomaisi sen itsekin, tai sitten luulisi Pullaa paikalliseksi hulluksi. Tai peikoksi. Tai joksikin yöeläjäksi. Sittenpä hän keksi:
"Saanen liittyä seuraanne? Nämä luolastot voivat näet olla vaarallisia", hän totesi sormeaan nostaen ja käveli askeleitaan joustaen naisen viereen, "ja minulla on sentään mukanani ase."

//Tsirp. Kyllä mullakin kesti. Otetaan kummatkin pienet suklaamurukeksit sen kunniaksi! Ainiin, olit herkkulakossa, buhaha. Okei itseasiassa tuun sun taustatueksi hiihtoloman jälkeen mutta vielä on hetki aikaa nauraa D:
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 2/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar

Monarkki

Viestit: 13539

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Maalis 22, 2013 7:40

Raella oli mitä ilmeisimmin onnistunut häiritsemään tämän matkalaisen lepohetkeä, mikä kyllä sinänsä pisti kysymään: Miksi kukaan nukkuisi kylmässä luolassa, kun kaupunki oli aivan lähellä? Eikö tämä mies oletettavasti tuo taisi olla mies ollutkaan kääpiö? Nimittäin kääpiö, joka ei osannut kääpiöidenkaupunkiin oli kuin muuttolintu, joka ei osannut lentää etelään talven tullen. Tämä vieras kuitenkin kävi nousemaan ylös, jonka seurauksena tarkkaileva kääpiö kävi tutkimaan vierasta päästä varpaisiin
Mies myös esitteli itsensä Frippi Bunceksi, mutta halusi itseään kutsuttavan Pullaksi? Vahvat kulmat kävivät kurtistumaan kysyvästi tämän esittelyn myötä. Raella saattoi vain ihmetellä, mikä ihmeen olento tuokin oli. Ihminen tämä Pulla tuskin oli, ihmisethän olivat pitkiä! Pulla puolestaan oli näin nopeasti vilkaistuna samanpituinen keskenkasvuisen kääpiöprinsessan kanssa. Tai no, ehkä tuo oli hieman pienempi, mitä Raella. Lienikö vasta lapsi? Ei, ei lapset noin puhuneet!

Raella havahtui omista pähkäilyistään vieraan heittäessä vastakysymyksen prinsessan puoleen, lisäten vielä valaistuksen olevan mukava lisä tähän synkkään luolaan.
Raella. Ystävät kutsuvat Raeksi Kääpiönainen tokaisi sitten tomerasti, samalla kun laski lyhtyään alemmas, ettei valo liikaa silmiin pistänyt.
Kuitenkin, kun Pulla kävi tarjoamaan ritarillisesti apuaan pimeissä, pelottavissa luolastoissa, ei Raella voinut olla räjähtämättä nauramaan. Oranssitukkainen räkätti tovin ihan kunnolla, vilkuillen naurukohtauksensa välistä aina Pullan puoleen.
Et todellakaan taida olla täkäläisiä, vai? Raella tokaisi koettaessaan hillitä omaa tyrskähtelyään Mitä suloisin tarjous, mutta pärjään kyllä yksinkin. En tarvitse apuasi oman kotini nurkilla kai olet tietoinen, että kääpiöiden kaupunki on muutaman tunnelinmutkan päässä?
Voit toki liittyä seuraani, kun palaan kaupunkiin mutta suojeluasi en kaipaa, kiitos kuitenkin tarjouksesta

// katso täti pieraisin tällaisen kuukaudessa. Poop i know //
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2450

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti Pe Huhti 05, 2013 9:42

Pulla

Pulla mittaili tyttöä katseellaan. Ei suinkaan arvostelevasti tai sen näköisenä, että pitäisi tyttöä jonain syöpäläisenä - hän katseli tätä luonnollisesti kuin ketä tahansa muuta henkilöä johon oli juuri tavannut. Kasvoiltaan tyttö ei vaikuttanut lainkaan niin kovaluontoiselta, kuin näiden ensimmäisten lauseiden kautta oli antanut olettaa. Pulla suoristi haaleankeltaisen liivinsä joka oli mennyt nuokkuessa hieman ryttyyn, ja pyyhki pölyä hihoiltaan. Hänen silmänsä alkoivat jo tottua valoon, eikä hänen tarvinnut siristellä niitä enää. Samassa ilmoille kajahtikin jo tytön nimi, ja Pulla näytti vähintään yhtä hämmentyneeltä kuin Raella silloin, kun Pulla oli esittänyt oman nimensä. Raella. Helppo muistaa, mutta olipa kammottavan miehekäs nimi. Vai oliko? Nyt kun puolituinen mietti sitä tarkemmin, niin se ei enää kuulostanut lainkaan niin miehekkäältä. Ehkä sellainen nimi kuitenkin olisi sopinut valtavan isolle ja vihaisen näköiselle naiselle, jonka essun alta löytyisi ties mitä teräaseita. Raella kertoi, että ystävät saisivat kutsua häntä Raeksi, mutta Pulla ei uskaltanut lukea vielä itseään tämän topakan tytön ystävälistalle.
"Raella siis. Hauska tutustua", Pulla totesi hymyillen.

Pulla kurtisti kulmiaan, kun Raella räjähti nauramaan hänen tarjoukselleen. Olipa hyvin epäkohteliasta nauraa tällaisessa tilanteessa, totta vieköön. Naura sitten, kun minä pelastan sinut. Pulla katsoi toinen kulma kohollaan yksikseen nauravaa punapäätä ja tämän lopetettua puuskahti syvään kuin ilmoittaakseen, että olihan jo aikakin.
"En minä täkäläinen ole", Pulla ennätti vastaamaan, kun Raella jatkoi jo puhumistaan. Raella alkoi kertoa kääpiöiden kaupungista, ja Pullan ilme kirkastui. Tietysti! Tyttöhän oli kääpiö! Ehkä se selittäisi karskin nimen ja merkillisen käytöksen? Pulla oli tosin kuvitellut kääpiöt karvaisemmiksi. Ehkä kääpiönaisille ei kasvanut partaa.
"Olen tietoinen - olin juuri matkalla sinne. Totesin vain, että pimeänäköniei ollutkaan kauhean hyvä", hobitti oikaisi sitten ja tarttui liivinsä kainalonliepeisiin tyytyväisen näköisenä korjaukseensa.
"Seura kelpaa minulle aina. Ja älähän ole niin varma, täällähän voi törmätä vaikka Lelacãan", mies tokaisi hymyillen ja nosti selässään olevan nyyttinsä paremmin sinne, "jos se kyllästyy syömään haltioita metsissä."
Pulla asteli Raellan vierelle, mutta piti turvallisen välin tähän. Ensinnäkin siksi, että jokin tämän lyhyen naisen luonteessa ja temperamentissa herätti väkinäistä kunnioitusta, ja toisekseen siksi, että hän varmaankin teilaisi tytön kumoon lampaantaljarullallaan jos kävelisi liian lähellä.

//>8l Siellä vaan dissataan suurta soturi-Pullaa arvon rinsessa!
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 2/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar

Monarkki

Viestit: 13539

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Touko 15, 2013 6:29

Kävi todellakin selväksi, ettei Pulla täkäläisiä ollut. Pituutensa puolesta tuo saattaisikin olla joku kitukasvuinen tai nuori kääpiö, mutta ruumiinrakenteensa oli kyllä täysin erilainen. Lisäksi, jos Raellalta kysyttiin, ei tällä miehellä vaikuttanut olevan minkäänlaista kokemusta vuoren sisällä liikkumisesta. Kääpiöprinsessaahan se huvitti, hän kun oli koko ikänsä vuoren sisällä asunut ja osasi varautua kaikkeen, mitä vuori saattoi eteen heittää, kuten vaikkapa pimeyden. Ehkä se johtui Raellan nuoresta iästä tai muuten vain silkasta tietämättömyydestä, mutta ei hän osannut kuvitella tilannetta ulkopuolisen kannalta.
Olit siis menossa kääpiöiden kaupunkiin joka on vuoren sisällä mutta et ajatellut tuoda mukanasi lyhtyä? Raella ei voinut olla hymyilemättä huvittuneena, samalla kun alkoi pikkuhiljaa jo askeltamaan eteenpäin.

Huvittunut hymyily kuitenkin vaihtui erittäin kysyväksi tuijotukseksi, Pullan mainitessa jonkun Lelacã nimisen otuksen Mistä lie puhui, tuo nimi oli se sitten lajin tai yksilön ei sanonut mitään kääpiö prinsessalle, joka tunsi lähinnä vain pohjoisessa elävien otusten nimiä.
Täällä voi kyllä törmätä vihaisiin kääpiöihin tai jäälohikäärmeisiin, jotka luolista etsivät pesäpaikkaa tai ihan vain karhuihin Mutta mistään Le Lelacãsta ei ole kyllä näkynyt merkkejä. Tiedä sitten, minkälaisia merkkejä se jättäisi vai jättääkö ollenkaan? Raella tokaisi huvittuneena, matkan käydessä nyt takaisin kohden kaupunkia. Hieman eri reittiä, mitä Raella alun perin oli tullut. Ehkä olisi soveliasta saattaa vieras sisään pääovien kautta, sillä nehän juuri näkemisen arvoiset olivat!
Tulet ilmeisesti etelästä? Kerta haltioista puhuit. Ymmärtääkseni suippokorvia tapaa vain etelässä tai sitten en vain ole kuullut uusimpia huhuja


// Rinsessa on erittäin suuri seikkailija itse, paras kaikista (vaikka kokemus uupuu). KATSO TÄTI SAIN VASTATTUA VIIMEIN! ANTEEKSI VENYMINEN! //
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2450

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti Su Touko 26, 2013 7:20

Pulla

Pulla mietti ohilipuvan hetken vastausta kääpiönaisen kysymykseen, kunnes kohautti sitten hieman surkuhupaisasti hartioitaan ja sai aikaan järkevältä kuulostavan lauseen:
"Kyllähän minä ajattelin. Totta, se ei ole minulla mukana nyt, mutta siihen on syy - tulin tänne nähkääs aika kaukaa täältä, ihmisten kylästä asti. Matkalla tapahtui yhtä sun toista ja minulta meni matkaeväiden lisäksi lyhty. Koska olin kuitenkin jo niin kaukana kylästä ja lähellä luolia ja minulla oli kylmä, ajattelin jatkaa matkaani ja sitten heittäydyinkin jo näiden luolastojen pimeään syleilyyn." Lopuksi hobitti vielä nyökkäsi sanojensa painoksi arvokkaana ja hymyili tyytyväisenä. Hän käveli rauhalliseen tahtiin Raellan takaviistossa vasemmalla sillä jotkut tunnelit olivat liian ahtaita kävellä täysin rinnakkain.

Se seikka, ettei Raella ollut koskaan kuullut mistään käärmehirviöstä, kävi ainakin Pullalle selväksi. Hän ei ollut varma, olisiko tytölle pitänyt selittää oliosta lisää, mutta toistaiseksi se lieni aivan tarpeetonta. Pulla ehti muutenkin melkein jo unohtaa koko Lelacãn, kun kääpiö puolestaan kertoi vihaisista lajitovereistaan, karhuista ja jäälohikäärmeistä, joita luolista kyllä löytyi. Hobitti katseli vaistomaisesti ympärilleen, ihan kuin jäälohikäärme olisi muka ilmestynyt yhtäkkiä jonkun luolan sokkeloisen mutkan päähän. Niin ei kuitenkaan ollut käynyt.
"Korkeintaan uran ryömiessään", Pulla vastasi unenomaisesti Raellan kysymykseen kiinnittämättä sen enempää huomiota siihen kuinka sanoi sen tai kuinka retorisesti Raella oli kysymyksensä esittänyt. Ehkä hän olikin vain miettinyt asiaa itsekseen.
Raella kysyi, oliko Pulla kenties etelästä tulossa, kun puhui haltioista. Pulla kohotti kummastuneena kulmaansa. Eihän hän varsinaisesti ollut haltioista puhunut, vaan sanonut että Lelacã söi niitä välipalakseen. Ja kai sitä nyt haltioista saattoi puhua vaikkei etelässä asuisikaan? Olivatkohan kääpiöt jotenkin yksinkertaisia? Toisaalta Pulla oli kyllä maininnut juuri saapuvansa ihmisten kylästä, mutta se taas ei liittynyt haltioihin edes nimeksi. Pulla ei tiennyt, olisiko uskaltanut mainita haltioista Raellalle mitään, sillä hänen paras ystävänsä - joka sattui olemaan haltia - oli kertonut, että kääpiöt olivat liittoutuneet sodassa heitä vastaan. Toisinsanottuna ihmisten leipiin. Ja jos vihaiset kääpiöt karhuntaljoihin pukeutuneita ratsastaisivat nyt jäälohikäärmeillään Pullan päälle siitä hyvästä, että hänen ystävänsä oli haltia, pitäisi hän mielummin suunsa kiinni.
"Periaatteessa kyllä ja sitten taas en. Tämänkertaisen matkani aloitin kyllä etelästä, mutta varsinaisesti en "tule" mistään päin. Vaellan ja seikkailen jatkuvasti, enkä ole asettunut taloksi vielä mihinkään", Pulla sanoi ja oli melkein ylpeä erämaaelämästään. Eikä ihan vain melkein ylpeä.
"Et siis ole varmaan tavannut haltioita?" Pulla uskaltautui kysymään ja vilkaisi punahiuksista kääpiötä sivusilmällä. Nahkaremmit hiersivät inhottavasti olkapäihin ja miehen mahassa kurni. Hänen olisi tehnyt mieli kysyä, oliko kaupunkiin vielä pitkä matka tai olisiko Raellalla vaihtoehtoisesti evästä mukanaan.

//Olkaatte hovinarrin toimesta armahdettu!
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 2/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar

Monarkki

Viestit: 13539

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Kesä 01, 2013 6:04

Pulla kävi puolustelemaan ja kertoi syyn, miksei hänellä lyhtyä sattunut olemaan juuri nyt mukana. Sinänsä harvinaisen järkeenkäypä selitys, joskin Raella totta kai epäili tämän tarinan todenperäisyyttä. Eipä kääpiö kuitenkaan jaksanut alkaa asiasta väittelemään, vaan päästi ilmoille myönteisen, joskin pientä sarkasmin sävyä omaavan ahaa-äännähdyksen. Kuitenkin, tieto siitä, että Pulla oli tulossa ihmisten ilmoilta, sai Raellan mielenkiinnon heräämään entistä enemmän!
Mitä taas tuli tähän ihmeelliseen olentoon nimeltä Lelacã, ei Pulla sitä sen paremmin esille tuonut. Jos totta puhuttiin, ei Raellaa edes kiinnostanut moinen olento, mistä hän ei pahemmin ollut mitään kuullut. Lienikö sekin Pullan oma keksimä tarina, sitä tuskin sai koskaan selville. Pulla kuitenkin kertoi, ettei varsinaisesti tullut mistään päin maailmankolkkaa, vaan vaelteli siellä sun täällä, eikä ollut vielä asettunut aloilleen minnekään. Sellainen elämä kuulosti Raellasta enemmän kuin houkuttelevalta! Voi kuinka hänkin olisi halunnut lähteä vaeltelemaan ja seikkailemaan. Varmasti olisikin, ellei hän olisi kunnioittanut isäänsä, asemaansa ja velvollisuuksiaan kruununperijänä niin suuresti. Hän tiesi paikkansa ja arvosti sitä, mutta totta kai hänen ikäänsä kuului hieman kokeilla rajoja tavalla tai toisella.

ei, en ole. Heitä ei ole liikkunut täälläpäin moniin vuosisatoihin. Emme kuitenkaan kauheasti perusta heistä. Tai no, suurin osa meistä ei perusta. Kunhan pysyvät kaukana pohjoisesta Tosin, nyt kun olemme liittoa kunnioittanut, uskon, että moni meistä tulee näkemään haltioita joko täällä tai etelään matkatessaan Raella kävi vastaamaan Pullan kysymykseen haltioista. Hän ei itse ainakaan muistanut nähneensä haltiaa koskaan, ihmisiäkin harvemmin. Muutaman, parikin. Jopa itse nuoren kuninkaan.. Joka ei Raellan mielestä ollut hullumman näköinen ihmiseksi vähän vain partaa, niin hyvä tulee.

Olemme kohta perillä Kääpiö jatkoi matkan kulkiessa yhä syvemmälle luolastoihin Mutta ennen kuin menemme edes lähellekään portteja niin kerro Mikä ihme sinä olet? Et todellakaan ihmisen kokoa ole, mutta et kyllä kääpiökään ethän? Jälleen kerran Raella oli jopa törkeän suorasanainen, mutta minkäs tyttö sille mahtoi. Se oli hänen luonteensa.


//wohoo! //
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2450

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti Ke Kesä 26, 2013 5:18

Pulla

Luola oli kylmä. Luola oli pimeä. Luolassa ei ollut ruokaa. Pulla katseli kuinka hiekanjyvät ja pikkukivet olivat järjestäytyneet hallittuun kaaokseen käytävien pohjalle ja jäivät hobitin karvaisten jalkojen tallomiksi. Samalla niitä talloi toinenkin jalkapari, mutta ei suinkaan karvainen tai paljas, vaan kääpiön tossuihin kiedottu naisen jalkapari. Pulla vilkaisi Raellaa, jonka ilme pysyi tiukasti menosuunnassa. Häntä ei näyttänyt luolaston ulkoasu kiinnostavan.

Raella tunnusti, ettei hän ollut nähnyt haltioita. Niitä ei kuulemma ollut nähty täälläpäin pitkiin aikoihin, ja se sai Pullan tuntemaan hienoista ylpeyttä. Tuntui saavutukselta, että hän oli nähnyt enemmän kuin tämä tyttö hänen vierellään, vaikkakaan kukaan muu ei kenties arvostanut tätä "saavutusta" niin paljon, kuin hobitti itse. Hän tunsi itsensä suureksi erämaasamoojaksi, joka oli nähnyt harvinaisen lajikkeen ja ystävystynyt sellaiseen. Harvinaisen valtalajikkeen, joka oli asunut Cryptissä vuosituhansia? Niin, se kai siitä sitten. Mutta Pulla oli silti ylpeä! Olkoonkin, etteivät kääpiötkään kuulemma perustaneet haltioista. Tavatonta - oliko täällä yhtäkään kansaa, joka salli tiluksillaan nähtävän muita rotuja? Pullasta ei ollut pidetty liiemmin haltia- kuin ihmiskylässäkään. Kenties nyt sodan aikaan kaikki oli niin tulenarkaa että kaikki halusivat olla varmoja turvallisuudestaan. Puolueettomat olivat puolueettomia, eivätkä siis tervetulleita mihinkään. Pulla sai maksaa vapaamielisyydestään karkean hinnan, mutta ymmärsi sen.

He olisivat kohta perillä. Loistavaa! Perillä oli varmasti ruokaa ja Pullalla oli kauppojen jäljiltä muutamia kolikkojakin mukanaan. Niillä saisi haalittua vatsakuvun täyttävän lounaan, päivällisen tai illallisen, mikä aika päivästä nyt sitten olikin. Sitähän Pulla ei tiennyt, sillä hän ei ollut ihan varma siitä, kauanko he olivat viettäneet aikaa kiven alla.
"Mikäkö minä olen?" Pulla naurahti ja katsoi silmät tuikkien seuralaistaan kohottaen sitten kantamustaan parempaan asentoon selässään. Hän oli mielissään Raellan kysymyksestä. Suoraan asiaan meneminen oli tällaisissa tapauksissa hänen heiniään.
"Olet oikeassa, en ole ihminen enkä kääpiö. Minä olen hobitti. En ole edes alunperin lähtöisin Cryptistä, vaan olen vaeltanut tänne kaukaa kotikylästäni, jossa et olisi hobittia korkeampia olentoja nähnytkään", hän kertoi käsillään samalla elehtien ja huokaisi sitten muistojensa siivittämänä. Hän mietti, olisiko Raellalle pitänyt antaa hobiteista enemmän tietoa, mutta hän luultavasti kysyisi mikäli mielisi.
"Onko meillä vielä pitkä matka?" Pulla kysyi viimein muina miehinä ja yritti vaikuttaa mahdollisimman vähän rasittavalta siirtäen katseensa seiniin ja katosta riippuviin tippukiviin.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 2/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar

Monarkki

Viestit: 13539

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Kesä 29, 2013 2:58

Pulla kävi vastaamaan Raellan tiedusteluihin, kertoen olevansa hobitti. Kääpiö vilkaisi epäuskovaisena miehen puoleen, kyseenalaistaen ilmeellään koko hobitti sanan, mutta toisaalta, mikä muukaan Pulla saattoi olla? Raella ei ollut koskaan ollut kuullutkaan hobiteista, mutta kerta se oli ensimmäinenkin! Pulla myös kertoi, ettei alun perin ollut kotoisin Cryptistä, mikä saattoi myös selittää sen, ettei kääpiöprinsessa ollut kuullut mokomasta humanoidirodusta ennemmin. Eipä hän kyllä kovin usein tutustunutkaan uusiin lajeihin, mitään kautta. Oli kai siis onnenpotku törmätä satunnaisella kävelyretkellä uuteen tuttavuuteen, joka sattui myös olemaan uusi laji!
Kysymykseksi herää, miksi sitten lähdit kotoasi? Ja tulit tänne Luulisi, ettei kukaan halua rantautua Cryptiin varsinkaan etelään sodan vuoksi! Tai no, mistä minä tiedän kuinka ahkerasti siellä porukkaa tapetaan, täällä asti ei vielä pahemmin ole näkynyt sodan merkkejä. Kai. Paitsi ihmisten kuningas kävi ajat sitten vierailulla! Raella antoi taas suunsa papattaa kuin papupata, kaksikon jatkaessa matkaa syvemmälle vuoren uumeniin.

Seuraava kysymys Pullalta olikin, oliko matkaa vielä pitkälti jäljellä. Raella tuumi hetken reitti vaihtoehtoja ja pudisti sitten päätään, kääntäessään katsettaan hobitin puolee.
Ei ole. Ihan pian olemme perillä pääporteilla Raella tokaisi, sen kummemmin vauhtia hidastamatta.
Matka jatkuikin vielä hetken, kunnes kaksikko saapui valtavaan luolaan, joka muistutti salia. Luolassa oli hieman väkeä, lähinnä kääpiöitä ja muutama taruolento, joista suurin osa odotti pääsyä sisään kaupunkiin. Kaupunkiin kun ei laskettu ihan ketä tahansa, joten jotkut joutuivat odottamaan montakin päivää, jotta pääsisivät edes sisään Jos pääsivät. Tietenkin, kauppiaat ottivat kaiken irti näistä pääsyä odottelevista ja tästä luolasta löytyikin muutama myyntikoju, missä kaupungissa asuvat kauppiaat möivät tarpeellista kauppatavaraa matkaajille.
Raella ei pysähtynyt yhdenkään kojun kohdalle, vaan nätisti pujotteli sen pienen joukon ohitse olettaen, että Pulla pysyi myös perässä suoraan porteille. Raella tervehti iloisesti portinvartijoita, jotka kävivät jostain kumman syystä pudistelemaan päätään huvittuneina, ennen kuin avasivat portit kääpiölle ja tuon seuralaiselle. Raellan piti kuitenkin ensin huomauttaa vartijoille, hobitin olevan hänen seuralaisensa ja Raella meni miehestä takuuseen, ennen kuin parrakkaat miehet laskivat Pullan sisään.

Tervetuloa kaupunkiimme Raella tokaisi, samalla kun portit kaksikon takana sulkeutuivat kumahtaen, edessä avautuen se suuri, mahtipontinen kaupunki.



// nänänä, Varmaan voi siirtää pelin kaupungin puolelle seuraavassa viestissäs, vai jatketaanko tässä? //
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2450

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti Su Heinä 14, 2013 6:32

Jatkukoon täällä, ma' lady! Olisinpa ehtinyt tehdä sen aikaisemmin!
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 2/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?

Paluu käytävät ja luolastot

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö