Viesti Pe Kesä 30, 2017 7:16

Palasia sieltä täältä

Tässä otteessa pääsemme sisään Lapiksen pentueen syntymähetkeen, sekä kuulemme muutamia käännöksiä hämärsusien käyttämästä kielestä.
Taustatietoa: Rengra ja Natja ovat Aktirin toisesta pentueesta ja nyt jo hedelmällisiä. Shakvianne on Aktirin kolmas vaimo. Heidän perhesuhteitaan ja lauman sukulaisuuksia raotan ehkä joskus, kuten myös Shakviannen sisaren osuutta asiaan. Sisar kun oli se jota Lapis piti "syyllisenä" laumansa tuhoutumiseen.

--------------------------------
Suuri Äiti ja Maailmaansaatto

Rengra ja Natja tukivat susinaista, joka huusi synnytystuskissaan. Shakviannen kasvot olivat märät hiestä, ja hiussuortuvat olivat liimautuneet tuohon punoittavaan ihoon. Synnytys oli alkanut jo hyvän aikaa sitten antaen ennemerkkejä*, ja vihdoin henkiveden* puhjettua kylän vanhimpiin kuuluvia naaraita oli tullut auttamaan. He olivat saaneet onneksi Shakviannen taljojen päälle luolassa, jossa synnytyksen oli määrä tapahtua. Rituaalit oli suoritettu, jumalille uhrattu ja shamaanit antaneet siunaavat taikansa. Natjalle ja Rengalle tämä oli uusi kokemus, he saivat hedelmällisiksi tultuaan auttaa saattamaan isänsä, laumanjohtajan, uutta pentuetta maailmaan – se olisi heilläkin jokin päivä edessä. Nyt edessä oli kuitenkin kaikkein vaikein vaihe, etenkin ensisynnyttäjä Shakviannalle.
*= polttoja, lapsiveden
Shakvianne hengitti tiheästi ja valitti ääneen. Supistukset olivat voimistuneet koko päivän ja avautumisvaihe alkanut jo aikaa sitten. Maailmaansaattaja* kertoi, ettei vieläkään hänen tiensä* ollut avautunut tarpeeksi. Pennut eivät mahtuisi tulemaan vielä hetkeen. Shakvianne parahti, hän tiesi kyllä velvollisuutensa, mutta kipu oli silti huumaava. Vanha shamaani toi hänelle kopallisen juomaa, merkillisen hajuista ja sakeaa. ”Juo tämä. Juo! Pääset lähemmäs Suurta Äitiä,” käheä ääni neuvoi. Vanha naarashukka luolan reunalla soitti pyörryttävää sävelmää vanhalla ukkoskopalla*.
*= Kätilö, kohdunsuu, rumpu
Shakvianne tunsi leijuvansa, tanssivansa Suuren Äidin edessä alasti, taivaan väreillessä ja ukkoskopan takoessa rytmiä hänen henkeensä. Vihdoin oli tullut aika. ”Ponnista!” Vanha maailmaansaattaja kehotti, ja Shakvianne teki työtä käskettyä. Hän piti puristaen kiinni Rengrasta ja Natjasta, jotka olivat hänen molemmilla puolilla pitämässä häntä kyykistyvässä, taaksenojaavassa asennossa. Hämärsudet synnyttivät usein niin, ihmisenmuodossa. Shakvianne huusi tuskaansa ja ponnisti, ilmassa leijui sankka tuoksu ja rummun lyönti lujeni. Sitten kaikki hiljeni.
Luolan täytti ulvahdusta muistuttava uikutus. Shakvianne haki henkeä, haukkoi ilmaa ja halusi tietää mitä tapahtui. Vanha maailmaansaattaja nosti ylpeänä verisen tumman poikapennun, sudenhahmoisen, ilmaan. Kukaan ei vielä kuitenkaan juhlinut, sillä synnytys jatkui. Seuraavaksi syntyi solakka tyttöpentu, ääni kirkas kuin lehtopuro. Shakvianne tunsi voimiensa vähyyden, ”Vieläkö? Vieläkö minä jatkan? Lapsi on vielä sisälläni, mhaiam.” Vanha maailmaansaattaja, mhaiam*, käski häntä jatkamaan. Ja vihdoin viimeinen tyttö syntyi, pieni kuin lehden lapsi*.
*=vanhalle viisaalle naaralle osoitettu kutsumanimi, lehtisilmu verrattuna täysin auenneeseen lehteen

Luolan ulkopuolella lumimyrsky alkoi laantua, kun shamaani asteli ulos salaperäisen näköisenä. Lauma oli kerääntynyt kuulemaan, kuinka synnytys meni. Hetken hiljaisuus keräsi kaiken paineen, kun äkkiä shamaani nosti kätensä ilmaan, ja alkoi kertoa: "Ellan* näki Äidin, ja Äiti puhalsi henkeänsä häneen. Kolme vahvaa! Kolme soturia Äidille!" Koko lauma repesi juhlimaan, joku ulvoi ja toinen heristi voitonriemuisena nyrkkiään. Laumanjohtaja hymyili tyytyväisenä shamaanin vierellä, ja vanhus ohjasi tämän luolaan sillä välin kun muu lauma ilakoi. Suurikokoinen mies kun oli, Aktir joutui kumartumaan mahtuakseen suuaukolta sisään. Shakvianne makasi nyt taljojen päällä, väsyneenä ja hikisenä, mutta kolme kaunista pentua rinnoillaan. Auttajat olivat siivonneet jo osan jäljistä pois, ja Rengra ja Natja tervehtivät isäänsä kunnes poistuivat ulos kertomaan tapahtumasta ystävilleen - kuinka kauas ellan oli päässyt matkallaan Äidin luo, ja kuinka he saivat pikkusisaruksia.
Aktir, alfa, laskeutui ihailemaan pentujaan makuulle synnyttäneen vierelle ja antoi hellän suudelman Shakviannen otsalle. "Teet minut ylpeäksi, ellan. Pennut ovat kauniita." Siinä he ihailivat pentuja, ja kun Shakvianne vihdoin nukahti, kertoi Äiti huumaavassa unessa lapsilleen nimet. Threidr, pojalle joka on tumma kuin ukkospilvi. Lapis naaraalle, jolla turkki oli tähtiä valkeampi. Thrie pienelle tytölle, jossa elämä oli väkevä. Lauman onneksi, kaikki kolme pentua selvisivät myös ensimmäisistä öistään.
*=odottavalle naaraalle/ensisynnyttäjälle/tuoreelle äidille osoitettu kutsumanimi joka kelpaa myös nuorelle naaraalle jonka odotetaan pian kantavan lasta

Lapset lumen, tulessa taivaansa tavanneet
Jättämättä jälkejänsä, tulematta tulevansa
Nielevät auringon ja palavat
Ja Pohjolan akka nauraa
Sudella on suden luonto, ja syömmetön sus' se vasta vaarallinen on.
Ei hän saanut lainaksi vapautta, vaan syntyi siihen aamutähtien alle.

Korpimetsän kuiskinnasta, maasta mustien muistojen
pimeydestä pihkaisesta, tuoksusta tunturin tuulen
löysin sinut ja vapauden.