Nipustimen kirjallisuutta // Jäätävää tulta


Jos runosuoni sykkii tai koet tarvetta kirjoittaa tarinaa, tämä on paikka jossa voit julkaista kirjallisia tuotoksiasi. Mieluiten vain TNFään liittyviä tarinoita, runojen suhteen vapaampaa. Kuten gallerian puolella, pidetään tämäkin osio roolipeliin liittyvänä.
Toisten tuotosten kopiointi ja uudelleenjulkaisu kielletty, ellei toisin mainita. Tarkemmat ohjeet foorumin puolella.

Valvojat: Crimson, Ivy

Ritari
Ritari

Viestit: 1227

Liittynyt: Su Huhti 10, 2011 1:35

Paikkakunta: The Land

Viesti Ti Huhti 10, 2012 7:23

Nipustimen kirjallisuutta // Jäätävää tulta

Ikäsuositus [K-15] (Sisältää hieman kyseenalaista kielenkäyttöä sekä hieman verellä leikittelyä)

Jäätävää tulta

Ehkä olisin voinut olla vähemmän tyly sille pojalle. Ei hän loppujen lopuksi tarkoittanut mitään pahaa, sattui vain olemaan väärässä paikassa väärään aikaan. Selvästi kummallakaan meistä ei ollut paras mahdollinen päivä eikä minulla ollut syytä tulistua niin, näin kauniin haltianeidon päässä juoksenteli monenlaisia ajatuksia, mutta hänen kehonsa vain lipui varmasti eteenpäin varjoissa päästämättä pienintäkään ääntä ja korvat olivat alati valppaina kuullen kaiken lähestyvistä askeleista perhosen siiveniskuihin. Hän ei saanut tulla nähdyksi, se oli hänen työtään ja ei suotta. Nainen oli alansa parhaimmistoa.
Viime aikoina töitä on riittänyt. Aivan kuin kulkisi uskomus murhan jättämien jälkien häviämisestä kevään viimeisten lumikinosten vesivanassa. Heikkohermoisimmat menettävät ikuisiksi ajoiksi yöunensa muistellen verta heidän käsissään, joten minun kaltaisiani palkataan hoitamaan likaiset työt ja kuvitellaan voivansa elää ilman pienintäkään tunnontuskaa. Miksihän tämä kaikki ei sitten vaivaa minua? Pitäisikö sen? Äkisti haltia seisahtui täysin aloilleen. Hän ei hengittänyt eikä päästänyt pienintäkään pihausta. Ajatukset työnnettiin syvälle mielen perukoille. Hän oli kuullut jotain, kuulostaen linnun siiven iskulta. Aika mateli eteenpäin, muttei mitään enää kuulunut.
Oli mikä oli, nyt se häipyi, palkkamiekka tuumi hyvin hiljaa mielessään, kuin peläten ajattelun kaikuvan marmorisista käytävistä kaikkien kuultavaksi. Ei Shann niin hyväuskoinen ollut että äänen jättäisi omaan arvoonsa, mutta työ ei tekisi itseään, joten matka jatkui yhtä äänettömästi kuin sitä olikin tässä jo jonkun aikaa taitettu.

Viimein punapää on päässyt tavoitteeseensa; hänen edessään aukeni näkymä suuren tammisen oven luokse johtavaan käytävään. Ovi vaikutti kovin raskaalta. Se oletettavasti oli haastava aukaista päästämättä pienintäkään narahdusta, joten naisen olisi vain oltava erittäin tarkkana siitä, ettei lähistöllä ehdottomasti ollut ketään kuulemassa sitä. Ovessa oleva avaimen reikä oli samaa kokoluokkaa kuin itse tamminen aarteenvartija, jättimäinen, joten sen tiirikoimiseen sopisi mainiosti haltian tikari, joka kulki sopivasti aina mukana tämän saappaassa.
Juuri kun tie kalleuksiin oli antamassa periksi, Shann tunsi keveän ilmavirtauksen tulevan takaa päin. Katsettaan hän ei kohottanut moisen vuoksi. Sehän saattoi tulla vaikka kuinka kaukaa jos joku oli avannut oven toisella puolella kartanoa. Mutta kuullessaan keveän tömähdyksen aivan itsensä vierellä Shann kääntyy äkisti katsomaan ja on saada sydänkohtauksen huomatessaan komean punahiuksisen nuorukaisen aivan muutaman sentin päässä itsestään. Jäikö avaimet kotiin söpöläinen? miehinen punapää kysyy hyvin imelästi antaen haltialle ällötyksen väristyksiä. Shann ei todellakaan aikonut vastata miehelle vaan mulkaisee tätä niin kylmästi että melkein alkaa pyryttää lunta. Kovasti ihmiseltä näyttävä mies suoristautuu parempaan asentoon ja Shann huomaa väistämättä kaksi asiaa; mies oli todella pitkä ja tämän selässä näytti olevan kiinni punaiset siivet. Shannin melkein pettämätön aion-murhata-sinut-katse heltyi hetkeksi ihmetyksestä. Ei tainnut olla ihan tavallinen ihmispolo, mikäli omisti oikein parin siipiä.
Sinä olit se räpyttelijä. Shann heittää yllättäen johtopäätöksensä ilmoille ja saa mieheltä oikein makean virneen vastaukseksi. Kovin äänettömästi oli mies häntä seurannut, mikäli niin siis oli tehnyt, sillä Shann oli kuullut vain yhden miehen siiven iskuista ja sen aika kaukana tältä ovelta. Älähän nyt muru tee tästä mitään isoa asiaa, sillä ei tämän sellainen tarvitse olla. Tunkeilija lirkuttelee ja Shann huitaisee varoittavasti tätä päin. Isku ei kuitenkaan osunut joten miehen täytyi olla nopeampi miltä tämä näytti. Mies ei ota Shannia tosissaan ja sekös saa haltianeidon sapen kiehumaan. Okei kuule, puhutaanpas nyt sinun kieltäsi: Minulla on jotain mitä sinä tahdot ja uskon että sinä olet juuri oikea auttamaan minua, vakavoituneena mies sanoo nostaen samalla toisen kätensä lähemmäs Shannin kasvoja. Kädessään mies piteli korua, jonka vuoksi nainen oli tullut koko tämän matkan. Korua, jonka piti levätä tämän oven takana täysin turvassa.

Mies oli esittäytynyt Phoenixiksi ja ilmeisesti tämä ehkä muistutti ihmistä, mutta taisi olla tarkemmalta rotumääritelmältään feeniks. Shann ei jaksanut kiinnostua miehestä tarpeeksi vaivatakseen päätä sillä miten toinen muka saattoi olla feeniks, joten antoi vain olla.
Kerrataanko vielä. Haluat siis minun murhaavan kartanon isännän ja sitten saan haltuuni tuon korun? Shann kysyy melko innottomalla äänellä, vieläkään täysin luottamatta uuteen työnantajaansa. Feenikspoika nyökkää perverssi ilme kasvoillaan ja Shannille silmää vinkaten. Ellet sokeriperse välttämättä halua maksaa vaivannäköäni tämän korun hankkimisessa muillakin tavoin? Sekarotuisen haltian katse on jälleen jäätävä kun tämä yrittää olla hermostumatta tuohon itsestään liikoja luulevaan häntäheikkiin.
Sopimus on aina sopimus, vaikkei työnantaja ollutkaan oikein mistään kotoisin. Sitä paitsi, haltialla oli toinenkin sopimus noudatettavanaan ja jos hän ei saisi käsiinsä tuota yhtä ainutta korua, ei sen sopimuksen pitämisestä tulisi mitään. Shannin tekee mieli huokaista syvään turhautumistaan, mutta se ei ikävä kyllä ollut mahdollista paljastumatta. Palkkamurhaaja oli linnoittautunut kattoparrun päälle odottelemaan uhrinsa palaamista työhuoneeseensa. Jälleen haltialle tarjoutui tilaisuus pohtimiselle. Mieshän oli oikeastaan omalla tavallaan aika hauska. Vaikka kuinka tiukkapipoinen tai jäätävä haltianeito yrittikään olla Phoelle, ei tämä antanut periksi. Miksi? Ehkä hänen ärsyttämisensä oli miehelle pelkkää leikkiä eikä tämä siksi osannut lopettaa. Shann voisi antaa moiselle puoskarille läksytyksen tämän omassa pelissä, mutta se ei vaikuttanut ollenkaan kypsältä ratkaisulta, lähteä nyt mukaan noin lapselliseen peliin.
Ehkä minun pitäisikin mennä vähän itseeni, ei minun tarvitsisi kiivastua aina ihan suot--- Ajastukset keskeytti hiljainen kumahdus. Shann valpastui ja silmäili ympärilleen, muttei rehellisesti ollut varma oliko ääni tullut hänen päänsä sisä- vai ulkopuolelta. Vastaus selvisi kun Shann vilkaisi lanteilleen, jossa Kuunterä oli uinuen reissannut naisen mukana. Nyt se huokui sinertävää valoa tupessaan selvästi yrittäen kiinnittää kantajansa huomion. Sinäkinkö olet sitä mieltä? Shann kysyi hiljaa miekaltaan pikkuruinen hymyn poikanen kasvoillaan. Kuunterä tuntui myhäilevän, himmenevän ja lopulta lakaten hohtamasta kokonaan vaipuen taas uinumaan kunnes sen emäntä sitä kaipaisi.
Juuri parahiksi ovelta kuului askelia ja ovi aukaistiin pian sen jälkeen. Sisään asteli neljänkymmenen paremmalla puolella seilaava mies, joka selvästi tarkasti hyvin huoneen katseellaan ennen kuin asteli sisään. Ovi suljettiin hyvin salamyhkäisenä ja työpöydän ääreen asteltiin. Vaikka vanhan miehen silmät olivat epäilemättä vielä kunnossa ei tämä nähnyt parrella odottavaa surmaansa. Kaikki tapahtui yhdessä hujauksessa. Ensin haltia kohottautui seisaalleen, loikkasi lattialle aivan iäkkään ihmisen vierelle, jossa hänet huomattiin, mutta tarpeeksi ajoissa vain nähdäkseen viimeisen iskun, joka tuli suoraa edestä lävistäen rintakehän. Kun elämä sumeni miehen silmissä ja henki kaikkosi hänestä, kuuli tämä vain viimeisinä sanoina jonkun haltiankielisen lausahduksen.

Pah! Mokomakin puoskari! Hän sai sopia paikan ja ajan, ja kehtaakin vielä olla myöhässä! Tulistunut punatukkainen haltianeito kiukkuaa ajatuksissaan. Hän on tullut sovittuun tapaamispaikkaan, vanhan metsän syvyyksiin pystyyn kuolleiden puiden uumeniin, eikä sitä feenikspoikaa näy mailla eikä halmeilla. Ulkona oli vielä kylmä vaikka aamu alkoikin jo sarastaa. Shannin alkoi olla vilu, kun aloillaan täytyi vain seisoskella odottelemassa. Nainen veti viittaansa lämpimämmin ja koitti olla välittämättä.
Onneksi pian kuului jostain kauempaa suuren siipiparin siiven iskuja ja kohta tuttu punasilmäinen mies lennähti Shannin luokse. Hyvää huomenta suloposki! Joko sinä ehdit minua kaipailemaan? Phoenix kysäisi hyvin kaksimielisellä tavallaan maustettuna jo tavaramerkiksi muodostuneella virneellä. Taidat todella luulla itsestäsi aivan liikoja! Varo ettei pääsi putoa harteil--- Shann aloittaa saarnaansa, sillä hän oli tässä jäätyessään ajatellut antavansa miehen kuulla kunniansa, kunhan tämä lopulta saapuisi, mutta hänet keskeytti hyvin vahva kiskaisu käsivarsista ja yllättäen neito sai huomata olevansa feeniksin lämpimässä syleilyssä. Nainen oli yllättynyt eikä osannut liikkua mihinkään suuntaan. Tunteet olivat hyvin ristiriitaiset; toisaalta syli tuntui ihanan lämpimältä ja hänen olisi tehnyt mieli vain kerrankin olla se heikko neitokainen, joka saa tarinan lopuksi nukahtaa komean sankarin syliin, kun taas toisaalta Shannia ärsytti suuresti miehen yhä vain kasvava harhaluulo siitä että tämä sai tehdä tai sanoa ihan mitä vain itse halusi.
Shann rimpuili itseään vapaaksi. Mikä ihme sinussa on vikana? Haltia neito oli tulistunut ja tämän silmissä paloi liekit, mutta myös posket olivat ihastuneen punakat. Ajattelin että sinun on kylmä. Phoenix sanoo välittämättä vähääkään naisen reaktiosta. Jälleen tuo mies sai Shannin hyvin hämilleen. Tämä itse kulki aamun pikkutunteina metsässä ilman kunnollista paitaa tai edes viittaa lämmikkeenä ja silti pohti, mikäli Shannin oli kylmä. Haltianeito pyörähti pois miehen lämmöstä ja punasteluaan pois puistellen alkoi kaivella viittansa sisuksia. Sopimuksemme. Hän vielä muistuttaa toistakin siitä miksi tänne oli oikein tultu. Viitan suojista löytyi pussi, jonka sisuksista nainen nosti esiin verisen ällöttävän korvan. Pussukan Shann nakkasi Phoenixille sisältöineen. Miestä ei kovin näyttänyt edes kiinnostavan tämä todiste vaan mies kaivoi housujensa taskusta esiin aikaisemmin nähdyn korun. Tietysti haltia ojensi kätensä ottaakseen korun vastaan, mutta punasilmä ei ojennakaan korua neidolle. Kuule, luulen että punainen on silti enemmän minun väriäni, mies sanoo viitaten korun väriin, nousten lentämään aloilleen ja laittaen korun kaulaansa. Herkässä oli naisen pinna ollut koko ajan, mutta nyt se katkesi ryminällä ja nainen ottaa kahden käden otteen Kuunterästä ja huitaisee sillä todella nopeasti Phoenixia päin. Osuma jää kuitenkin vain pikkuruiseksi pinta naarmuksi käsivarteen. Katsos söpöläinen mitä teit, tämä oli hyvä paita, Phoenix sanoo nuhtelevasti ja sitten iskee Shannille silmää, Tuletkos minun luokseni parsimaan sen kokoon? Shalannaé on jo iskemässä miestä miekallaan uudelleen, hänhän keräisi tuon korun vaikka jäljelle jääneestä verilammikosta, mutta sitten mies sytytti itseään tuleen ja Shann joutui perääntymään kuumuutta. Phoe oli polttanut yläruumistaan ainoastaan menettäen näin loputkin revenneestä paidasta, mutta naarmu parani aivan haltian silmien edessä.
Ai niin, unohdinko mainita, ettet sinä ole kykenevä surmaamaan minua? Phoenix kysyy virnuillen ja ojentaa kätensä naista kohti. Mutta ehkä suukkonen ihanaiselta lennättäisi sydämen ulos rinnastani ja jättäisi tilalle vain tyhjän ruhon Haltia kertaa nopeasti oppimaansa ja niin tosiaan, oli olemassa monia rotuja joita ei voinut surmata tavallisin keinoin. Kuitenkin tässä kohtaan Shann oli niin kiihtynyt, ettei voinut hillitä itseään. Hän kohottaa Kuunterän ylös toisella kädellään ja puhuu haltiakiesiä sanoja hyvin runollisesti, kuin loitsu. Kuunterän terään ilmestyy sinisenä hohtava uusi riimu. Se on haltiakielinen riimu, joka kertoo miekkaan asetetun loitsun toimittavan kuolemattomat hautaansa. Phoenixilla alkoi tulla vähän hutera olo tästä loitsimisesta, joten tämä näkee parhaakseen lennähtää korkealle erään pystyyn kuolleen karahkan oksalle. Äläs nyt kiihdy kultaseni, pääsemme varmasti uuteen sopimukseen! Shannia ei niin vaan puuhun paettukaan vaan nainen käyttää miekan toista erityiskykyä ja loikkaa oksalle myös. Kanssasi en mihinkään enää ryhdy! Phoenix lennähtää ilmaan väistääkseen iskun ja siipien tuomin eduin isku ei onneksi osunutkaan.
Yksi Phoenixin eduista taistelussa oli arvaamattomuus. Mies teki aina sen mitä parhaimmat ihmistuntijatkaan eivät osanneet arvioida. Yllättäen Shann saakin huomata suutelevansa tuota muukalaista, joka oli häpeilemättömästi lennähtänyt naisen puolustuksesta sisään. Sitten Phoenix käyttää hämmennyksen tuomaa etua ja lähtee lentämään pois. Shann kihisee punastuneena kiukusta rynnäten miehen perään ja oksan loppuessa ottaa vauhtia suureen loikkaan ja huitaistessaan neito osuu kuin osuukin miestä, tosin ainoastaan jälleen uusi viiltohaava, mutta tällä kertaa pohkeeseen. Shann putosi maahan, mutta onneksi pehmeään kohtaan ja onneksi nainen oli tottunut korkealta laskeutumiseen eikä tämän käynyt kuinkaan.

Punahiuksinen neito seisoo vain hiljaa paikallaan ja tasaa kiihtynyttä hengitystään. Kaikki tapahtui niin nopeasti. Shann nostaa kätensä kasvojensa tasolle ja koskettaa varovaisesti huuliaan. Ihan kun ne olisivat vieläkin lämpimät... Jälleen kiukku kasvaa neidon sisään ja kun tämä riuhtaisee kätensä pois kasvojen edestä, hän osuu johonkin mikä oli ilmestynyt kaulaansa. Se koru, Phoenix oli sujauttanut sen hänen kaulaansa suudelman aikana. Jälleen syvä puna nousee Shannin kasvoille samalla kun hoikat sormet sivelevät korua.
Toisaalla Phoenix on vetäytynyt kallion seinämässä sijaitsevaan pikkuruiseen koloon, jota myös kodikseen joskus kutsuu, nuolemaan haavojaan. Vaikka hän oli yrittänyt kauan, ei haavaa hänen jalassaan voinut parantaa hänen liekeillään. Sen täytyi johtua siitä miekasta. Kuitenkin virne naamallaan mies huokaisee onnellisena sitoessaan haavansa ylle sidettä, miettien sitä ihanan tulista haltianeitoa.



//Edit: lisäsin ikäsuosituksen ettei siitä tule sanomista//
Viimeksi muokannut Nipustin päivämäärä Ti Huhti 10, 2012 8:13, muokattu yhteensä 1 kerran
Only after losing everything, you are free to do anything
---
Once upon a time,
Young lad, who believed in the unbelievable.
Foxy elven blooded, who was bound to a cursed sword.
Charming nobleman, who knew his way with the ladies.
Betrayed sorcerer, who found his place among not his kind.
Beastmaster, who speaks to the beasts as one of them.
Dwarven abigail, who fought the illness.
Master of the flames, who called itself immortal.
Human loathing avenger, who seeked to corret injustice.

---
Peliseuraa multa saa kysellä kans yksärillä:3

Ritari
Ritari

Viestit: 1227

Liittynyt: Su Huhti 10, 2011 1:35

Paikkakunta: The Land

Viesti Ti Huhti 10, 2012 7:25

Tosi kiva olisi saada palautetta:) Palautteeksi lasken niin kielioppinikorjailun, tarinan haukut sekä kehut, yms.
Tarinassa tosiaan seikkailevat hahmoni Shann ja Phoenix, tarina keksitty ja mielikuviteltu by minä.
Only after losing everything, you are free to do anything
---
Once upon a time,
Young lad, who believed in the unbelievable.
Foxy elven blooded, who was bound to a cursed sword.
Charming nobleman, who knew his way with the ladies.
Betrayed sorcerer, who found his place among not his kind.
Beastmaster, who speaks to the beasts as one of them.
Dwarven abigail, who fought the illness.
Master of the flames, who called itself immortal.
Human loathing avenger, who seeked to corret injustice.

---
Peliseuraa multa saa kysellä kans yksärillä:3

Viesti Ti Huhti 10, 2012 7:39

Hoo ihana tarina!! Shan ja Phoe <3 Rakastuin Phoenixiin aivan kympillä :D tarina oli hyvin sujuvaa, enkä löytänyt mitään suuri typoja, jotka olisi hyppinyt miun silmille. Hmmm... Mitäs muuta ylityslauseita toitottaisin.. Mutta joo tarina oli niin sujuvaa, että oli ilo lukea sitä ja se oli hyvin jännittävää :3 Toivoisin että laittaisit lissää tekstiä eri hahmoista. Jep kiitos päivän tarinasta ja onnea uusiin kirjoitusprojekteihin jos niitä tulisi siulla!!!

Ritari
Ritari

Viestit: 1227

Liittynyt: Su Huhti 10, 2011 1:35

Paikkakunta: The Land

Viesti Ti Huhti 10, 2012 7:42

Hehe, kiitos kiitos :) Siis kiitos kommentista, kehuista ja siitä että luit!
Ja Phoenixhan vaan on nuin rakastettava pervoilija, minkäs sille tekee. Varo vaan ettei se saa sinuakin pauloihinsa;)
Only after losing everything, you are free to do anything
---
Once upon a time,
Young lad, who believed in the unbelievable.
Foxy elven blooded, who was bound to a cursed sword.
Charming nobleman, who knew his way with the ladies.
Betrayed sorcerer, who found his place among not his kind.
Beastmaster, who speaks to the beasts as one of them.
Dwarven abigail, who fought the illness.
Master of the flames, who called itself immortal.
Human loathing avenger, who seeked to corret injustice.

---
Peliseuraa multa saa kysellä kans yksärillä:3

Viesti Ti Huhti 10, 2012 7:44

Olisit heti varoittanut, kun feeniksboy valloitti miun sydämen ^^

Viesti Su Huhti 22, 2012 8:26

wwoooooh!! Aivan ihana tarina!! I H A N A !! I love it. <3

Ritari
Ritari

Viestit: 1227

Liittynyt: Su Huhti 10, 2011 1:35

Paikkakunta: The Land

Viesti Su Huhti 22, 2012 9:01

Voooi ihana kun tykkäät :3 Ja kiitus kiitus
Only after losing everything, you are free to do anything
---
Once upon a time,
Young lad, who believed in the unbelievable.
Foxy elven blooded, who was bound to a cursed sword.
Charming nobleman, who knew his way with the ladies.
Betrayed sorcerer, who found his place among not his kind.
Beastmaster, who speaks to the beasts as one of them.
Dwarven abigail, who fought the illness.
Master of the flames, who called itself immortal.
Human loathing avenger, who seeked to corret injustice.

---
Peliseuraa multa saa kysellä kans yksärillä:3

Paluu Runo- ja tarinanurkka

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia