LUNTA TULVILLAAN || KIRJOITUSKILPAILU


Jos runosuoni sykkii tai koet tarvetta kirjoittaa tarinaa, tämä on paikka jossa voit julkaista kirjallisia tuotoksiasi. Mieluiten vain TNFään liittyviä tarinoita, runojen suhteen vapaampaa. Kuten gallerian puolella, pidetään tämäkin osio roolipeliin liittyvänä.
Toisten tuotosten kopiointi ja uudelleenjulkaisu kielletty, ellei toisin mainita. Tarkemmat ohjeet foorumin puolella.

Valvojat: Crimson, Ivy

Avatar

Monarkki

Viestit: 13802

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Marras 15, 2013 12:59

LUNTA TULVILLAAN || KIRJOITUSKILPAILU

On aika TNFän ensimmäisen kirjoituskilpailun ja mikä olisikaan paras teema, kuin itse suosituin: joulu/talvi.

Mutta! Jutussa on juoni.
Kaikkihan täällä osaa kirjoittaa, eihän täällä muuten oltaisi. Niinpä, kilpailussa on pieni vaatimus:

- Tarinan täytyy olla jonkin joululaulun lyriikoista tai otsikosta kirjoitettu/inspiroitu tarina. Kilpailijan tulee linkittää kyseinen joululaulu tarinan yhteydessä foorumille. Mielellään vain suomalaisia joululauluja. Myös talvilaulut käyvät. Kunhan teema pysyy joulussa/talvessa.
- Tarinaan täytyy sisältyä TNF-hahmo ja tarinan täytyy ottaa sijaa Cryptiin.
- Kirjoitusasu joko Hän tai Minä, menneessä muodossa. (yksikön ensimmäinen tai kolmas persoona, imperfekti)
- Tekstin pitää olla jaettu kappaleisiin ja sen pitää näyttää siistiltä. Olisi myös suotavaa, että tarinat oikoluettaisiin ja mahdolliset virheet korjattaisiin ennen, kuin se lisätään foorumille.
- Kirjoitetaan suomeksi.


Osallistuaksesi sinun täytyy olla TNFän pelaaja. Kilpailuun osallistutaan postaamalla tarina tähän töpöön. Jokainen voi osallistua korkeintaan kahdella eri tarinalla. Tähän töpöön ei saa kommentoida mitään muuta. Jos koet suurta tarvetta kommentoida jonkun tarinaa, tee se yksityisviesteillä tai mikäli kirjoittaja lisää tarinan erikseen foorumille, niin sitten siellä. Tarina ei ole mukana kilpailussa, ellei sitä ole postattu tähän töpöön.

Mikäli aiot käyttää jonkun toisen hahmoja tarinassa, olisi ystävällistä kysyä lupa ennen, kuin alat kirjoittamaan. Tämä siksi, ettei jälki käteen joku tule ja sano, ettei halua hänen hahmojaan käytettävän, jonka johdosta tarina pitäisi poistaa.

Tarinan pituudella ei ole väliä, mutta ihanteellinen olisi tarina, jossa on alku, keskiosa ja loppu.

Voittaja kolmikko valitaan äänestämällä, kun kilpailu on päättynyt.

Palkintona on luvassa - kolmelle parhaimmalle - yllätys lahja, johon sisältyy ainakin TNF kaulakoru (kuvaa tulossa jahka onnistuu). Palkintojen luovuttaminen vaatii kuitenkin sitä, että voittajat ovat valmiita luovuttamaan osoitteensa ylläpidolle, jotta voimme lähettää paketin postiin.
Kuten aiemminkin, osoitetta ei tulla käyttämään väärin, eikä jaeta eteenpäin ja todennäköisesti unohdetaan kuukauden sisään kokonaan. Eikä tulla ikkunan taakse kurkkimaan, ollaan liian laiskoja siihen.

Osallistujat voisivat myös tarinansa yhteydessä kertoa (pikku tekstillä huomautuksena) mahdollisista allergioistaan, jottei vahingossakaan lähetetä paketissa sitten jotain, mihin joku voisi kuolla.
Sehän ei olisi kivaa.


Kilpailuaika päättyy alustavasti 22.12.2013
Aikaa voidaan lisätä parilla päivällä, mikäli tarve.

Viesti Ma Marras 18, 2013 5:10

Re: LUNTA TULVILLAAN || KIRJOITUSKILPAILU

TONTTU

Revontulet tanssivat kiivaasti ja komeasti taivaan kannella. Se sopi hienosti, olihan Jouluyö. Väriloisto oli voimakas ja tanssijattaret esittelivät parastaan, kuten hyvin sopi ja hienosti vain sopikin. Oikein hienosti. Kuunvalo osui vaaleanharmaaseen nuttuun ja valaisi pienen olennon tummaa taustaa vasten. Tonttu partoineen häilyi suuren ladon suulla kuin haamu ikään. Se haukotteli. Tummat silmät oli luotu mietteliäänä ylös taivaan valoon, samoin, kuin niin usein ennenkin, vuosituhansia, joka kerta, kun täysikuu valaisi taivasta, tonttu oli ollut sitä tervehtimässä. Tontun tumma katse tipahti pihan laidalla siintävän metsikön pariin askartelemaan. Katse tarkkasi tummia oksia, jotka kietoutuivat toisiinsa muodostaen kuvioita jos jonkun moisia, ja tuulen heilutellessa niitä tahdissaan, ne näyttivät muuttuvan hahmoiksi, jotka ottivat toisiaan kädestä, kulkivat, liikkuivat, tanssivatkin. Niin; kuin ihmisetkin elämän polullaan. Ne kohtasivat toisensa, koskettivat, ehkä matkasivat hetken yhdessä, ehkä erosivat, ja polku vei, minne sitten kenetkin.
Mietteliäänä tonttu raapi harmaata päätään myssynsä alta, ja tuhahti. Ei, vaikka miten mietti, niin kävi kuten ennenkin; sen sijaan että olisi saanut vastauksia, ilmestyikin vain lisää kysymyksiä.
Tontun jaloissa hyrräsi harmaja kissa. Se oli yhtä harmaja kuin tontun nuttu. Kissa naukaisi, ja puski tonttua jalkaan. Sen mielestä tontun oli kai turha enää aprikoida, asia ei siitä sen paremmaksi ollut muuttunut koskaan, eikä muuttuisi nytkään. Viisaana se katsoi ystäväänsä kullankeltaisilla silmillään. Kissa kai kyllästyi; lähti kulkemaan eteenpäin hangessa, kohti pihapiiriä. Sen samettisista tassuista ei jäänyt lumelle lainkaan jälkiä, ei lähtenyt edes pienintä ääntä, eikä kuu langettanut varjoa sen pehmeästä ruumiista.
Huoaten, mietteensä heittäen, tonttu lähti astumaan sen jäljessä.
Tontulla oli tontun työ. Koska oli jouluyö, se oli erityisen tarkkaava ja huolellisesti kulki kissan jäljessä pitkin pihaa ja rakennuksia, koettaen aittain lukot, tarkistaen, että työkalut lepäsivät oikeilla paikoillaan, jotta karjan ja pienempien eläinten oli hyvä olla, niin kuin olivat, ja jotta oli puhdasta ja siistiä. Asiat olivat, kuin pitivät, isäntä oli tarkka mies, eikä tontulla ennen häntäkään ollut ollut suuttumista tontun muistiin…ja se oli kuitenkin pitkä kuin ajan koura. Kierros saapui Vahdin kopille, joka häämötti tuvan rappusten edessä. Vahti oli tontun vanha tuttu, ja tunsipa se kissankin, eikä virkkanut mitään. Järsi valkeaa luutaan kulmahampaillaan ja katseli näitä kahta lempeästi. Tontun mielestä Vahdin katse toi monesti mieleen navetassa seisovan Mansikin lempeät ja syvät silmät, mutta tätä se ei käynyt Vahdille virkkamaan, sillä koira ei ehkä olisi ollut asiasta kovin mielissään. Se oli tärkeä, suuri ja vahva; Vahti.

Partasuu puikki tupaan kera kissan. Se seisautti huopatossunsa porstuan ovelle, ja kuunteli rauhoittavaa hengitystä ja kuorsausta, joka kumusi ihmisistä, jotka nukkuivat tyytyväistä ahkeran ja juhlineen ihmisen unta. Tonttu poimi ovensuusta puurokulhon, joka oli sille jätetty, ja onki pikkuisella puulusikalla herkullisen voisilmän suuhunsa. Hymynvirne kävi sen kasvoille, rypistäen silmäkulmat ja suun. Tonttu kiitti hyvillään viisasta emäntää. Ukko tarjosi lusikasta kissallekin, ja mirri nuoli osansa tyytyväisenä.
Työväki nukkui suuressa tuvassa, kuka penkeillä, kuka lattian oljilla. Harvalle oli riittänyt lavitsaa tai piian vuodetta, mutta näyttipä tosiaan hyvä sopu sijaa antavan.
Tuvan tarkastettuaan – ja kinkun siipaleen pöydältä napattuaan- tonttu hiippaili isäntäväen kammarin ovelle. Siihenkin se pysähtyi kynnykselle, ja katseli pikisilmillään kauan ja ajatuksissaan askarrellen unta kiskovaa isäntäparia. Oli siinä mies, ja oli vaimo, ja oli ollut niin monesti ennekin, samalla tavalla, vaan minne menivät? Mistä tulivat? Tonttu jäi siihen ja jähmettyi, hukkui mietteisiin. Se toivotti kaunista joulu-unta pariskunnalle vasta, kun kissa herätti sen naukaisulla, ja siirtyi harmajan katin perässä lasten luo, seuraavalle ovelle.
Potria poikia oli kolme. Siellä ne kiskoivat unta, jaetussa vuoteessa, äidin kätten työtä olevissa lakanoissaan. Tonttu saattoi nähdä, miten lapset kasvoivat. Iiihan hieman, iiiihan vähän. Oikeastaan se näytti hengitykseltä, mutta tonttu tiesi, mitä näki.
Veljessarja. Vanhin vesa oli Bartholomeus. Vaalea, iloinen ja jämäkkä. Poika nukkui selällään, puisen vuoteen reunalla, roikkuen puoleksi sen ylikin. Pää oli takakenossa, ja tuhina niin pontevaa, että tontun parran seasta karkasi hymy. Kaunis oli lapsi, vaan niin oli ollut ennenkin. Isänsäkin muisti tonttu, tuollaisena pienenä, makasi samassa sängyssä, ja käytteli kyynärpäitään veljiinsä. Minne menisi tämäkin, aikanaan? Ja mitä tulisi tämän jälkeen?
Tai entä sitten tämä keskimmäinen; Albinus? Tämä pikkuinen oli hoikempi veljeään, vaikka pitkä kuin pajun vitsa. Tukkansa oli lainannut väriä kastanjalta. Tonttu katseli rauhaisia, kuitenkin jollain lailla sulkeutuneita lapsen kasvoja. Tässä pojassa ei ollut iloa siinä kohdassa missä sitä oli veljessään, vaan ennemminkin ilon korvasi jonkinlainen itsetyytyväisyys. Noh, mikäs se oli pojan ollessa?
Mikä, mikä? Mikä mahtoi olla pojan tie?
Tonttu tarttui partaansa, hämmensi sitä sormillaan ja silmäsi seuraavaa nukkujaa. Poika oli vielä melkein vauva. Prometheus. Painunut vasten laitaa, tehden tilaa leveästi makaavalle veljelleen. Peukalo suloisesti suussa. Kasvot niin vaaleat, tummien hiussuortuvien ympäröimät. Tonttu kävi hymyämään, astui lähemmäs ja tarttui peiton kulmaan. Keveästi se nosti peitteen pikkulasten ylle, laski partasuunsa vuoron perään kunkin poskelle, ja suikkasi suukon, jollaisen vain tontulta voi saada. Joka poika hymyili, ja iloisin ihan hihkaisi. Mistä tulivat, minne menivät, nämä pojankoltiaiset isien ja poikien jälkeen? Tonttu ei voinut ymmärtää. Ukko kissoineen vain valvoi polvesta toiseen, huoli ja piti hyvänä, katsoi perään ja varjeli, mutta ymmärtää se ei voinut.
Hiippalakki kääntyi hitaasti, jotta ottaisi kissansa ja lähtisi. Mutta vuoteen ylle laskeutuikin jostain hopeaa; leijuvaa, kieppuvaa, kimaltavaa. Se oli aluksi kuin lunta joka laskeutui taivaalta, mutta sitten se kävi muodostamaan ja muodostumaan.
Tonttu näki tuttuja kasvoja vuoteen yllä, kuuli ääniä kaukaa aikain takaa. Se muisti. Itki ja nauroi ja koetti koskettaa, mutta se oli kaikki vain kuvaa, josta pieni ja känsittynyt koura ei saanut otetta, sukelsi vain läpi, kuin usvasta. Tonttu antoi kuvien rauhassa tulla ja mennä, antaen mielensä lähteä mukaan, ja nähden mahdollisuuden voida ymmärtää. Tuli kuvia sodista ja taistoista, rakkaudesta ja vihasta. Kuvat kiisivät nopeasti. Tuntui, että ensivät tontun edelle, ja ukko ymmärsi, että siinä vuoteen yllä siinsi jotain joka tulisi, vaan ei ollut vielä. Lehti, joka kääntyisi vuotten tiellä, ja aika ottaisi polvet polvien perään, antaisi niille mitä annettava oli, ja tonttu vain katselisi, kun tulisivat ja menisivät, jonnekin, pois, ja vain tonttu pysyisi.

Tossut kiipesivät parvelle, latoon. Katse osui pääskynpesään räystään alla, ja tonttu tuhahti. Miten oli niin, että pääsky tiesi keväällä kertoa melkein kaiken, mutta koskaan se ei ollut osannut vastata sille että mihin vaipui polvi polven jälkeen? Mistä tulivat ne, jotka tilalle vaihtuivat? Ehkäpä pääsky, tai rouvansa, osaisi tämän jo tänä keväänä kiiruittensa välistä hänelle kertoa?
Kissa loikkasi heinäkasaan, kääri itsensä rullalle, ja alkoi kehrätä. Se katsoi kehoittavasti toveriaan keltaisilla silmillään, ja sulki ne sitten.
Tonttu käveli kissan luo, tapasi kätensä sen harmajaan turkkiin ja uupuneesti kiskaisi toisella kädellään myssynsä päästä. Missä on? Missä lie? Minne käy ihmisen tie? Se mietti, vaikka oli juuri miettimästä päässyt.
Ukko kallisti ruumiinsa heinille, kieppui tovin, ja sai aikaan sopivan kolon. Se risti tossunsa, ja laski myssynsä kasvoilleen. Myssy tuoksui lampailta ja villalta, heinältä ja savulta, lehmiltä ja kesältä, talvelta ja hiutaleilta. Ladon seinässä oli rako, josta yö puhalteli viestejään, ja tonttu sai nähdä, että kuu oli tekemässä jo aamulle tilaa.
Ja uni. Se. Se ei vain tullut. Sillä minne se meni se poika polvesta toiseen?Ja mistä tuli taas uudelleen? Haipuivat toinen toisensa jälkeen, vaan ei, ei voinut tätä ongelmaa ratkaista vanha, harmaa tonttu.

http://www.youtube.com/watch?v=V8xb5uywGsY
Avatar

Monarkki

Viestit: 13802

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Joulu 22, 2013 2:31

Re: LUNTA TULVILLAAN || KIRJOITUSKILPAILU

~~ Kilpailuaika päättyy tänään klo 21:00, ellei sitä ennen lisäaikaa pyydetä. Jos osallistujia ei tule lisää, ei myöskään äänestystä pidetä, kerta vain yksi osallistuja on ollut. Mikäli ennen ilta yhdeksää ei ole kukaan muu halunnut mukaan, Lörri olkoon kiistaton voittaja ~~
Avatar

Monarkki

Viestit: 13802

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Joulu 22, 2013 10:37

Re: LUNTA TULVILLAAN || KIRJOITUSKILPAILU

Melkein ehdin ajoissa mutta asd.

KILPAILU ON PÄÄTTYNYT!

Onnittelut Lörrille, vaikkei nyt varsinaista kilpailua ollutkaan. Ylläpito ottaa yhteyttä yksärillä palkintojen suhteen, kuten on luvattu.

Paluu Runo- ja tarinanurkka

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia