Twisted


Jos runosuoni sykkii tai koet tarvetta kirjoittaa tarinaa, tämä on paikka jossa voit julkaista kirjallisia tuotoksiasi. Mieluiten vain TNFään liittyviä tarinoita, runojen suhteen vapaampaa. Kuten gallerian puolella, pidetään tämäkin osio roolipeliin liittyvänä.
Toisten tuotosten kopiointi ja uudelleenjulkaisu kielletty, ellei toisin mainita. Tarkemmat ohjeet foorumin puolella.

Valvojat: Crimson, Ivy

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1952

Liittynyt: Ma Touko 04, 2009 8:00

Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Viesti La Marras 28, 2009 12:24

Twisted

VAROITUS!!!
Teksti sijouttuu nykyaikaan, sisältäen kuitenkin esim. haltioita. Magiaa tässä ei ole miltein lainkaan, vaan tarina on pyritty pitämään mahdollisimman realistisena. Hahmoina kuitenkin pyörii TNF:stä tuttuja hahmoja (Splinter, Arather näin aluksi), vaikkakin hieman sovellettuina versioina. Lisäksi tarina on eräänlainen "vääntynyt" versio alkuperäisestä.
Ensinmäinen osio jäi hieman lyhyeksi, koettakaa kestää.

Twisted Part 1.

Askeleet kopisivat katukivetystä vasten, katseen pyyhkiessä seiniä, jotka alkoivat jo rappeutua ikänsä ja jatkuvien graffitien takia. Miksi tälläinen alue oli niin lähellä keskustaa, vai kääntyiköhän haltia väärästä kulmasta jälleen? Arathet käänsi katsettaan noista iloisen kirjavista, masentavan harmaista seinistä ylös ja eteenpäin, nähdäkseen jotain tuttua, mitä tahansa. Missä hän oli? Tämä alue alkoi jo mennä lähemmäs slummeja... Ja sinne hän ei voisi mennä, liian vaarallista, varsinkin kun tarkoitus oli löytää kaupungin talolle. Slummissa asui ties mitä, ihmisiä enimmäkseen, mutta paljon muutakin... Nuo eivät olleet hyvä paikka haltialle, varsinkin haltiat olivat tunnettuja juuri jatkuvasta opiskelustaan. Ja sitä kautta tunnettuja myös hyvistä asemistaan. Minkä haltiat sille voivat, että suurin osa ihmisistä eivät olleet enään yhtä kunnianhimoisia kuin ennenvanhaan? Arathet huokaisi kerran, mutta huomasi sitten jotain. Poika, ihmispoika... Tuo näytti sen verran nuorelta, että tuon pitäisi varmaan koulussa tähän aikaan olla, mutta mistäs sen tiesi? Jos tuo oli saanut potkut tai jotain... Eli ei kannattaisi kysyä neuvoa. Mutta haltia oli jo nyt myöhässä, joten riski kannati ottaa... Siitä saisi hyvän tekosyynkin vielä, jos poika kävisi kimppuun.
"Anteeksi...", Arathet aloitti, naputtaen poikaa olkapäähän. Tuo kyllä ei ihan tavalliselta lapselta näyttänyt, hiuksissa oli valkoisia raitoja, ja kun tuo kääntyi ympäri, näki Arathet tuon silmien värin. Oranssi? Piilolinssit varmaan... Eli tavallinen ihmispenska loppujen lopuksi, lintsasi koulusta ja värjäsi hiuksiaan, vaihtaen silmien väriä... Tuo oli asetellut hiuksensa menemään toisen silmän päältä, mikä lie nuorten muotioikku. Pojan kulmat kohosivat kohteliaasti, toinen käsi liikkui kuin varoen jotain, vetämään toisen kuulokkeista alas. Niin ujosti, aivan kuin olisi varonut haavaa...
"Niin?", poika kysyi, ihmeissään, kohtelias äänensävy mukana. Arathet oli kyllä odottanut jotain muuta, joten hän oli positiivisesti yllättynyt noinkin ujosta vastauksesta. Mukava huomata, että joku sentään osasi käyttäytyä...
"Etsin kaupungintaloa. Voitko auttaa?", Arathet jatkoi, saaden pientä hymyäkin esiin, kun poika otti toisenkin kuulokkeen alas ja katsoi miestä silmiin. Poika nyökkäsi ponnekkaasti, ja katsoi sitten hieman miehen taakse.
"Taisit eksyä pahan kerran. Voin tulla näyttämään tietä, minulla ei ole muutakaan juuri nyt.", poika hymyili sitten, ja lähti kävelemään. Mies seurasi, ja katseli poikaa hieman tarkemmin. Tuo näytti niin... ruipelolta. Mitäköhän, kenties tuolta oli vain jäänyt aamiainen väliin? Mutta ei silläkään ollut näin radikaaleja vaikutuksia. Tuo tosiaan oli hieman kitukasvuinen, ja näytti niin laihalta että pahaa teki. Onneksi tuo senään pukeutui puhtaisiin vaatteisiin.. Tosin nekin olivat varmasti parempia päiviä nähneet. Keltaisen paidan rintamuksessa luki "RADIOACTIVE", ja sen alla oli pauhaavan mankan kuva. Huvittava teksti, ellei olisi jo niin kulunut. Ja farkuissa oli parikin reikää... Polvissa ja nilkoissa. Joko nuo olivat pojan lempihousut, tai sitten tuolla oli paha vaatepula... tai jos se oli jälleen joku nuorten oikku? Kuulokkeet kielisvät vahvasti sen seikan, että poika olisi ollut köyhä. Jos kerran oli rahaa, niin miksei ostanut uusia vaatteita? Ehkäpä tämä oli siis tuon normaalein tapa pukeutua. Mutta Arathetia alkoi ärsyttää... Hän ajatteli poikaa pelkkänä poikana, hän tarvitsi nimen, jotain millä kutsua.
"Mikä nimesi on?", päätti Arathet kysyä, kääntäen katseensa pojan silmien tasalle. Hän halusi tietää, ihan mukavuus syistä. "Omani on Arathet.", hän esitteli itsensä ennenkuin tuo nuori ehti avata suutaan.
"Splinter Crosset.", vastasi poika, hymyillen hieman. "Hauska tavata, Art.", Splinter jatkoi, ja hymyil entistä leveämmin. Arathet hymähti itsekkin pakosti, kun sai kuulla lyhennyksen. Art... taide. Ei yhtään hullumpaa, olihan Arathet aika taiteellinen persoona muutenkin.
"En tiennyt että täällä olisi näin tyhjää..."
"Johtuu siitä, kun tämä on liian lähellä slummeja, muta liian lähellä keskustaa. Kumpikaan ei tule tämän lähemmäs toista. Sen takia viihdynkin täällä, saa vain olla eikä kukaan katso kieroon...", Splinter naureskeli, vetäen hiuksiaan hieman taaemmas. Art sattui vilkaisemaan juuri oikeaan aikaan. Oliko tuolla mustelma toisen silmän alla? Senkö takia hän piti hiuksiaan noin? Arathet ei ehtinyt katsomaan tarkemmin, kun hiukset tippuivat taas edelle. Ja tuijottaminen ei ole kohteliasta.
"Eh, uskallanko kysyä, mihin ammattiin oikein luit?", Splinter kysäisi, heittäen kädet niskaansa. Sivusilmällä Art pystyi huomaamaan toisen kiinnostuksen. Eikai tuo haltioita ollut sitten kauheasti tavannut?
"Asianajajaksi minä... Entä sinä? Käytkö edes koulua?", haltia sitten vastasi, yrittäen saada pojan olemuksesta jotain irti. Tuo oli niin... etäinen ja läheinen samaan aikaan. Tuo oli läsnä, kuunteli mieluusti, muttei kuitenkaan päästänyt haltiaa lähelle.
"Eeen... Ei ole varaa vanhemmilla. Muta haluaisin kyllä. Halusin terapeutiksi... Mutta se taitaa jäädä haaveeksi.", ruskeatukka naurahti, vilauttaen kieltään pilailevasti.
"He, oikeasti? Aikuisten vai lasten?"
"Lasten. Aikuisten ongelmat ovat jo niin vaikeita, ja kaikki juontaa lapsuudesta... minä kyllä tied...", Arathet yritti saada tuohon jatkoa, kun Splinter yhtäkkiä osoitti jotain taivaalta, ja huusi kovaan ääneen: "Helikopteri! Onkohan jossain tulipalo?"
Tuo nuori osasi kyllä... Hiljaisin miettein, Arathet katseli heidän ylitseen menevää helikopteria...

Kaupungintalo tuli esiin, ja Splinter pamautti kantapäänsä maata vasten.
"Tässä ollaan.", hän hymähti, nostaen katsettaan tuota valkoisen rakennuksen seinää pitkin. Millaista olisi sisällä? Art katseli vierestä poikaa, joka katsoi rakennusta. Haltian omat pohdiskelut siitä, mistä poika oli tullut, ja miten tuolla oikeasti meni, päättyivät kun puhelin alkoi soimaan. Splinter jäyksityi, ja kaivoi kännykän taskustaan.
"Aagh, pitää juosta... Törmäillään!", hän sanoi, näyttäen hieman säikähtäneeltä. Ennenkuin Arathet ehti sanoa mitään, oli poika jo pinkaissut tiehensä. Mistä ihmeestä siinä oli ollut kyse? Haltia pudisti päätään ihmeissään, ja tajusi vasta nyt olevansa miltein puoli tuntia myöhässä. Aarh, ei hyvä juttu! Asianajajaksi itsensä lukenut Arathet nousi rappuset ylös niin nopeasti kuin vain mahdollista, ja meni sisälle. Mitäköhän tästäkin tulee...

Hahmot:
Splinter (c) Animedog91
Arathet (c) AkumaTD
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"Hey, what I've been saying? I am impossible to kill - I had to do it MYSELF, and even then I got back in the books of living just to piss people off."

Ava (c) Minä.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13804

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Marras 28, 2009 12:48

ah, jaksoimpas keskeyttää piirtämiseni.. mutta teit yhden mega virheen....

nimittäin postasit ekan osan ennen ko muut on valmiina! Nyt si hoputan suo kirjottaan ne loppuun!
Mutta ihana tarinan alku, en malta odottaa loppua. Pitää si piirtää ne fan artit tähän liittyen >8D jatkoa odotellessa~
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1952

Liittynyt: Ma Touko 04, 2009 8:00

Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Viesti La Marras 28, 2009 11:46

Eiih, ei saa hoputtaa >: Onneksi aloitin Twisted Part 2. kirjoittamisen juuri....

Eli jatkoa pystyn lupailemaan piakkoinkin ^^ (parista päivästä viikkoon... Innostus korkeimmillaan >83 )
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"Hey, what I've been saying? I am impossible to kill - I had to do it MYSELF, and even then I got back in the books of living just to piss people off."

Ava (c) Minä.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13804

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Marras 28, 2009 12:11

Mawahaha >8D Sitä odottellessa~
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1952

Liittynyt: Ma Touko 04, 2009 8:00

Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Viesti La Marras 28, 2009 2:16

VAROITUS

Varoitus on yhä sama, katsokaan ensinmäinen viesti!

Twisted Part 2.

Taas yksi hyvä päivä, eilisestä myöhästymisestä huolimatta. Arathet istui oman kotinsa lämmössä, samaan aikaan kun ulkona satoi. Ja lisäksi hänen molemmat veljensä olivat tässä, ja kaikilla kolmella oli kahvikuppi kädessä... Tosin se Arethan keittämään, joten makua ei oltu taattu. Amond teki siitä hyvää, mutta Are oli ehtinyt ensin, ja Aretha teki siitä aina hiukan liian vahvaa. Ja Arathetin kahvissa ei juuri maistunut mikään... Jotain eroa heillä kolmella siis, erillaisten ammattien ja ikäerojen lisäksi.
"Noo? Miksi myöhästyit?", Aretha kysyi, kun he olivat hetken jutelleet. Hän oli ollut yksi todistajista, ja oli melkein turhautunut odotteluun. Joten isoveikka saisi nyt selittää, kun eilen ei ehtinyt.
"Anteeksi, eksyin suunnasta. Onneksi sain hieman apua, vaikka aluksi mietitytti, kannattaisiko häneltä kysyä sitä."
"Hän? Kuka?", Amond nosti katsettaan kupistaan, suoraan Arathetiin. Amond oli varsin suojelevainen heistä kolmesta, hän tunsi vastuukseen vartioida molempia veljiään, vaikka olikin keskimmäinen. Siksi kai poliisin ura sopi hänlle paremmin kuin nenä silmään. Aretha taas oli päätynyt lääkäriksi.
"Eräs ihmispoika, joka asustelee lähellä slummeja... Äläkä katso noin, hän oli varsin rehdin oloinen poika.", Arathet huomautti Amondille, joka oli siristänyt silmiään epäileväisesti kuullessaan sanat "ihmispoika" ja "slummeja".
"Kertoiko edes nimeään...", Amond mutisi, epäillen että kyseinen poika voisi olla rehti.
"Kyllä itseasiassa, Splinter Crosset.", Arathet totesi heti, ja otti huikan kupistaan. Ainakin meinasi, kun Aretha sylkäisi kaiken ulos.
"Crosset!?", molemmat pikkuveljet huudahtivat samaan aikaan, saaden Artin kulmat kohoamaan. "Juu, Crosset. Kuinka niin? Tiedättekö te nyt jotain mitä minä en?", Arathet kysyi, katsoen hieman ihmeissään kun Are ja Amond vaihtoivat synkkiä katseita.
"Kaupungissa on vain muutama Splinter niminen poika, ja vielä Crosset on harvinainen sukunimi... Epäilen että törmäsit juuri Jonathan Crossetin poikaan.", Aretha sanoi sitten, hieman synkkänä. Arathet tunsi jotain raskasta ja kylmää tippuvan vatsaansa. Jonathan Crosset oli tunnettu nimi, mies joka oli juuri pari kuukautta sitten päässyt vankilasta... Arathet tiesi tapauksen, hän oli seuraamassa sitä kun oli vielä opiskelija. Mies oli saanut syytteen vaikka mistä... Väkivaltainen käyttäytyminen, laiton uhkaus, laiton aseen hallussapito... Tuo oli saanut päähänsä ruveta riehumaan kapakassa. Jälki oli kuulema rumaa, ja mies oli saanut tuomiota peräti kymmenisen vuotta. Hän kyllä muisti kyseisen miehen, kuinka tuo oli vain naureskellut joillekkin kuville, jotka toimivat todistus aineistona. Syy tuomion rankuuteen oli myös lukuisat varoitukset, joita tuolle oli annettu vaimonsa hakkaamisesta.
"En voi uskoa, että sen miehen poika on vielä elossa... Luulin että hän kuoli jonnekkin ojanpenkaan jo vuosia sitten.", Amond sanoi, juoden taas kupistaan ja kurtistaen kulmiaan hieman.
"Ei omena kauas puusta putoa, suosittelen että pysyt kaukana siitä pojasta. Ties mitä hänestä vielä tulee, jos kerran Jonathan on palannut perheensä tykö.", Amond jatkoi. Arathet rupesi miettimään Splinteriä, tuntien hieman sääliä. Tuo oli kuitenkin ulkonäöstään huolimatta varsin mukavan oloinen, joten oli sääli, että tuosta tulisi samanlainen kuin isänsä... Jos pystyisi elämään siihen asti. Kai tuo oli elossa juuri nyt vain sen takia, koska sai kymmenen vuotta armon aikaa. Mutta miksei Splinter lähtenyt, jos hänellä oli niin huonot vanhemmat? Jospa oli kuitenkin sattunut erehdys, ja he olivat sekoittaneet henkilöt? Arathet siemaisi taas kupistaan, irvistäen hieman. Hyih, liian vahvaa...

Samaan aikaan, ulkona rankkasateessa, muutaman kilometrin päässä, slummien kaduilla juoksi joku. Joku jolla oli hengenhätä. Kylkeä pisti inhottavasti, hiukset liimautuivat märkinä kasvoihin ja silmien eteen. Kenkiinkin oli päässyt vettä, ja pientä ruumista alkoi paleltaa. Mutta ei saanut pysähtyä, ei vaan saanut! Toinen käsivarsi vuoti verta varsin kiitettävästi, vaikka oikealla kädellä yritti pitää haavaa kasassa. Henki alkoi jo hinkua, tämä sää oli oikea tapposää. Osa kaduista tulvi osittain, suunnilleen parinkymmenen sentin korkeudella.
"Tule takaisin tänne, heti!", poika käänsi päätään nähdäkseen takaa-ajajansa, joka oli pysähtynyt. Tuo ei varmaan jaksanut pysyä enää nuoren pojankoltiaisen perässä... "Kuulitko senkin luonnonoikku, tule heti tänne! Opetan sinulle hieman tapoja, tule tänne!", mies huusi, kuitenkaan juoksematta perään. Poika kiihdytti vielä vauhtiaan, vaikka olikin väsyneempi kuin aikoihin. Kohta hän pääsi alueelle, jossa ei tulvinut... Tämä oli "ei-kenenkään-maa", jossa oli aina hiljaista. Poika etsi itsellensä pienen suojan, eräästä erittäin ahtaasta kadunkulmasta jonnekka hädintuskin mahtui kävelemään kaikkien niiden roskasäiliöiden takia. Onnekseen poika oli niin pieni, että mahtui hyvin sinne. Hän käpertyi pieneksi keräksi kahden roskasäiliön väliin, toivoen ettei häntä löydettäisi sieltä. Lämpötila laski ja laski, mutta silti tuo nukahti sinne, täristen kylmästä ja pelosta.
"Tule esiin, Splinter!", mies oli sittenkin jahdannut häntä sinne, mutta meni onnellisen tietämättömän, uneen vaipuneen pojan ohi. Jonathan Crosset etsi poikaansa, joka oli uskaltanut sanoa häntä vastaan, ja uskaltanut vielä lyödäkkin, kun Jonathan oli ollut "opettamassa" vaimoaan, kuinka häntä puhutellaan. Splinter oli halunut, että Jonathan olisi jättänyt hänen äitinsä rauhaan, ja ponkaissut väliin, motaten miestä suoraan leukaan. Jonanthanin hermot olivat menneet, ja hän oli retuuttanut poikaansa ympäri asuntoa. Onneksi ovi oli ollut auki, ja Splinter oli päässyt karkuun, toinen käsi vuotaen verta. Ja nyt hänen pitäisi pysyä piilossa seuraavat pari viikkoa, jos eläisi siihen asti ilman mitään varsinaista kotia. Hän oli ehkä slummeista, muttei selviäisi yksin. Hänellä ei ollut sellaista kehoa, jolla olisi voinut selvitä kovinkaan pitkään tälläisissä olosuhteissa, eikä hänen moraalinsa antanut varastaa...

Hahmot:
Amond (c) AkumaTD
Arathet (c) AkumaTD
Aretha (c) AkumaTD
Splinter (c) Animedog91
Jonathan (c) Animedog91


Kolmos osasta tulee pidempi, sen vannon! Mutta tehtailenpa minä näitä nopeasti >w<
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"Hey, what I've been saying? I am impossible to kill - I had to do it MYSELF, and even then I got back in the books of living just to piss people off."

Ava (c) Minä.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1952

Liittynyt: Ma Touko 04, 2009 8:00

Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Viesti Su Joulu 13, 2009 1:33

VAROITUS!!!

Scroll up please.

Twisted osa 3

Tyhjät kadut kaikuivat askeleista. Arathet oli taas liikkeellä, tällä kertaa vain ihan huvikseen. Eihän sitä aina tarvinnut olla joku syy ottaakseen hieman rennommin. Ja vapaapäivää hän todellakin tarvitsi, eilisen keskustelun jälkeen. Edelleen kylmäsi... Mutta siinä oli täytynyt tapahtua erehdys, Splinter oli ollut hieman liian kiltti ollakseen sellaisen miehen poika. Tai mistä hän tiesi, ei hän tuota ystäväkseen luetellut. Eikä hän paljoa tuota muutenkaan tuntenut. Mies huokaisi syvään, ja kohensi sitten takkinsa asentoa hieman. Oli kylmä... Hengitys oli höyrynnyt ilmaan aamulla. Tällä säällä pitkät korvat olivat pahasta, ne paleltuivat huomattavasti helpommin. Mies huomasi peltipurkin maassa, ja koska hänellä ei ollut muutakaan tekemistä, hän potkaisi purkin menemään kovalla vauhdilla. Purkki kolahti katutolppaan, päästäen kovan äänen, ja kimposi siitä sivukujalle... Mies ei jaksanut välittää purkin kohtalosta, mutta kun kuuli jonkun huudahtavan kivusta, tai kenties säikähdyksestä, hän kiinnostui. Arathet käveli hieman lähemmäs, ja kurkkasi sivukujasta sisään. Siellä näkyi jonkun jalka... Joka vetäytyi heti piiloon.
"Hitto... kuulikohan joku...", haltia pystyi kuulemaan, kuinka joku kuiski hiljaa itsekseen. Ja äänen hän tunnisti. Splinter! Mies käveli lähemmäs, ja kurkkasi roskasäiliön taakse, jossa poika yritti piilotella. Ruskeatukkainen katsoi heti yläviistoon, kun tunsi jonkun katsovan hänen suuntaansa...
"Aaaaaa... Hei?", tuo hymyili, vaikka hän näyttikin väsyneeltä. Ei, ei ainoastaan väsyneeltä, vaan myös nälkiintyneeltä ja kärsineeltä. Tuo oli varmasti ainakin viime yön nukkunut kaduilla, sen kieli sadejäljet tuon vaatteissa. Ja mustat silmän aluset... Arathet kohotti kulmiaan, yrittäen tajuta, mikä toisella oli.
"Hei?", mies sanoi, ja kumartui tuon puoleen. Splinter näytti aika huonolta.
"Mitä ihmettä sinä täällä teet? Eikö sinua kaivata kotona...", hän kyseli, ja se kevyt hymy, joka pojan kasvoilla oli ollut, katosi kuin silmänräpäyksessä.
"Ei... ei kaivata...", hän vastasi kierrellen. Hän käänsi hieman katsettaan pois päin, punastuen hieman... Arathet tajusi kyllä heti, että poika valehteli. Mutta jokin muukin oli vialla... Mies painoi käden tuon otsalle, ja kurtisti sitten kulmiaan.
"Sinullahan on kuumetta. Menisit vain takaisin kotiisi, ennenkuin satutat itsesi.", hän sanoi, pudistaen päätään. Poika kauhistui, ja rupesi sitten aukomaan suutaan kuin kala kuivalla maalla.
"E-en voi... Jos menen sinne...", hän uikutti hiljaa, ja veti päätään hartioiden väliin. Art katsoi poikaa kysyvästi, tajuten vasta nyt, että ongelmista suurin oli kotona, eikä pojassa itsessään.
"Kuka isäsi on?", hän lopulta kysyi, peläten vastausta. Jos tuo todella olisi se ketä hän luuli... Mitä hän sitten tekisi? Jättäisi tuon tuohon? Yrittäisi neuvoa? Poika hiljeni, tuo tärisi ihan silminnähtävästi.
"Jonathan Crosset?", haltia kysyi, yrittäen katsoa poikaa silmiin. Splinter nyökkäsi hiljaa, uskaltamatta nostaa katsettaan. Pelottiko tuota? Miksi? Eihän Art ollut tuota syömässä tai mitään. "Ala tulla.", hän sanoi, samalla kun nappasi poikaa ranteesta ja veti perässään. Splinter yritti sanoa jotain, muttei Art jäänyt kuuntelemaan. Splinter pitäisi käydä viemässä jonnekkin, jossa tuo pystyisi puhumaan ilman että pelkäisi koko ajan. Poika harasi vastaan, nyki kättään vapaaksi, ja jankutti siitä että hän osasi kävellä ihan itsekkin, ei häntä tarvinnut taluttaa.
"Mitäs jos päästäisit sen pojan tänne?", ääni käski heidän takanaan. Molemmat kääntyivät, ja kummankin reaktio oli erillainen: Splinter kauhistui, ja yritti löytää piilopaikan, Arathet taas nykäisi pojan taakseen suojaan. "Pysy siellä.", haltia murahti, ollen näin Splinterin, sekä äskeisen käskyn antaneen miehen välissä.
"Haltia? No jopas, luulin teidän olevan keskustassa...", Jonathan naureskeli, mutta ivaten, pilkaten. "Tehän olette niin puhtoisiakin, että on suorastan ihme nähdä yksi teikäläisistä näinkin lähellä likaisia ja pelottavia slummeja.", tuo jatkoi, virnistäen hieman. Arathet irvisti hieman... Splinter kurkisti varovaisesti Arathetin takaalta, ja haltia katsoi pelokasta poikaa sivusilmällä.
"Splinter, ala tulla. Äitisi on huolissaan.", kauempana seisova mies totesi, ja heilautti kättään käskevästi. Splinterin kurkusta kuului vinkaisu, ja Art katsoi ihmeissään molempia. Tuo oli törkeä temppu! Splinter nielaisi, eikä oikein tiennyt, mitä tehdä. Hän ei halunut mennä lähemmäs, mutta voisiko hän muka olla niin itsekäs, että jättäisi äitinsä yksin, tuon armoille? Arathet pudisteli päätään, ja huokaisi sitten.
"Splinter, taskussani on puhelin... ota se ja soita Amondille. Hän löytyy kyllä listasta.", mies mutisi hiljaa, pojan katsoessa hiljaa. Hän kuitenkin nyökkäsi, kaivoi puhelimen tuon taskusta. Amond, Amond... Löytyipäs. Poika painoi vihreää luuria, ja kuunteli tuttua "töööt.... töööt.... töööt" ääntä. Kohta puhelimesta vastasi miehen ääni. Tuo ihmetteli, mitä Arathet soitteli tähän aikaan... Ja sitten ihmetteli hiljaisuutta.
"Eli sinä haluat pojan mukaasi, että voisit hakata häntä hieman lisää vai?", Arathet kysyi kovaan ääneen Jonathanilta, joka ei pientä puhelin temppua huomannut. Arathetin pitäisi saada tilanne selvitettyä Amondille ilman, että Jonathan huomaisi mitään...
"Mitä se sinua liikuttaa? Minun poikanihan tuo on. Ja tottelematon sellainen.. Kuritonta kakaraa pitää kurittaa, eikö?", mies naurahti, ja otti pari askelta eteenpäin. Art otti vaistomaisesti askeleita taaksepäin. Splinter kuunteli puhelimen toisessa päässä tapahtuvia asioita, Amond ilmeisesti oli saanut jutun juonesta kiinni, ja huuteli käskyjä, ja poika toivoi ihan tosissaan, että tuosta olisi jotain apua.
"Koska minä en niin välinpitämätön kuin mitä sinä.", haltia murahti, varmistaen vielä pikaiseen, että poika varmasti oli hänen takanaan. Kuului kilkahdus, ja mies kääntyi katsomaan...
"Hei! Pistä se pois, eikö tuo ole liioittelua?", Arathet sanoi heti, katsoen järkyttyneenä Jonathania, joka osoitti heitä molempia aseella. Jonathanin kasvoilla ei näkynyt minkään asteista muutosta.
"Ala tulla Splinter, tai haltiakaveriltasi lentää aivot pitkin seiniä.", hän sanoi, osoittaen heitä edelleen... tosin hän siirsi aseen osittamaan Arathetin päätä kohden. Poika vinkaisi hiljaa, ja oli jo lähdössä pois miehen selän takaalta ettei tuolle kävisi mitään, kun tuo otti taas olkapäästä kiinni ja vei selkänsä taakse. Arathet tuijotti murhaavasti mieheen aseen kanssa, ja pudisti päätään.
"Oletko ihan varma, että haluat ampua? Saat uuden tuomion murhasta.", mies sanoi samalla, kun kallisti hieman päätään. Siinähän ampuisi...
Jonahtan virnisti, ja kohotti asettaan hieman...

Arathet (c) AkumaTD
Amond (c) AkumaTD
Splinter (c) Animedog91
Jonathan (c) Animedog91


Huh, tulihan se kolmososa sieltä >.< Kone lagitti eräässä vaiheessa, ja pyyhki kaikki tiedostot pois, ja kolmonen meni siinä samalla... Meni kyllä aikaa, ennenkuin sain niskasta kiinni, että jaksaisin kirjoittaa sen uusiksi.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"Hey, what I've been saying? I am impossible to kill - I had to do it MYSELF, and even then I got back in the books of living just to piss people off."

Ava (c) Minä.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1952

Liittynyt: Ma Touko 04, 2009 8:00

Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Viesti Ma Kesä 07, 2010 1:24

VAROITUS

Ylhäällä asia kerrotaan.

Twisted osa 4

Kaksi aikuista miestä tuijottivat edelleen toisiansa, toisella oli ase, ja toisella selän takana nuori poika, joka piteli kännykkää käsissään. Hiljaisuus oli korvia viiltävää, ja nuori alkoi käymään jo melko epätoivoiseksi, ainakin liikehdinnästä päätellen. Haltia ei halunut liikkua mihinkää, varsinkin kun poika joutuisi heti tulilinjalle. Arathet puri hammasta tiukasti, ja käytti jokaisen keskittymisen rippeensä pysyäkseen aloillaan ja miettien miten hän saisi pelattua lisää aikaa. Jonathan taas itsekkin alkoi hermostumaan, kun mitään ei tapahtunut. Sitten alkoi pikkuhiljaa kuulua jostain kaukaalta sireenien ääntä. Art ja Splinter kääntyivät molemmat katsomaan, ja Jonahtan ärähti jotain. Molemmat kääntyivät samantein katsomaan tuota...
"Jos luulette, että lähden vankilaan saamatta vähän takaisin, olette väärässä, ja pahasti."
Jossain viiden kilometrin päässä, nainen pudotti vesilasin lattialle, katsoen kauhuissaan kuinka pihalla oleva puu kaatui. Puu johon hänen poikansa rakentama maja oli joka vuosi pystytetty.

--- Kolme vuotta myöhemmin ---

Arathetin korvat kuulivat jotain. Moottori päristi ajotielle, ja siitä ylös, kunnes sammui autotallin oven edessä. Haltia kohotti katsettaan lehdestä, ja laski kupin alas pöydälle, kun ovi kävi.
"Hei Art! Mites töissä meni?", nuori mies huudahti samalla kun astui eteiseen. Kops ja kops, kengät tipahtivat eteisen lattialle, ja ruskea-valkotukka astui olohuoneen ja keittiön väliseen tilaan, kantaen sinikuvioista, mustaa kypärää kainalossaan. Askeleet veivät jääkaapin ovelle, ja herra veti kaapista vesipullon.
"Mukavasti. Entä itselläsi, joko ne asuntopaperit saatiin korjattua?", Art sanoi samalla kun antoi kevyen hymyn nousta kasvoilleen.
"Saatiin saatiin, oli vain pistetty paprut väärään kansioon.", teini vastasi, laski kypärän pöydälle, ja avasi pullon. Samalla kun hän kallisti pulloaan, pieni tuskanvirne käväisi kasvoilla, ja hän laski kätensä samantein. Art huomasi tämän, ja kohotti kevyesti kulmiaan.
"Vieläkö käsi vaivaa, Splinter?"
"Jooh, ja se ajaa minut kohta hulluksi...", Splinteriksi kutsuttu virnisti hieman, tarkoittaen lopun ihan vitsillä. Kolme vuotta oli kulunut, ja vieläkin tuli näitä tyhmiä vihlauksia... "Ihme miten se ei soittaessa haittaa, mutta sitten normaaleissa asioissa tökkii.", nuori virnisti pahoittelevasti, samalla kun sulki pullon, ja työnsi sitten sporttisten housujen reisitaskuun, jossa sattui olemaan juomapullolle tarkoitettu tasku. Art oli nähnyt Splinterin useasti tuossa vaatetuksessa, ja tuon läheisyydessä oikein halusikin päästä ulos juoksemaan, tai pelaamaan jotain peliä... eikä se ollut pelkkä vaatetus, Splinterhän suorastaan loisti tuota elämäniloa.
"Soittamisesta puheenollen, se sinun ystäväsi soitti."
"Soitti vai?"
"Jooh, soitappa takaisin, ettei Iriu taas suutu sinulle."
Splinter teki työtä käskettynä, ja käveli seinällä nököttävälle puhelimelle. Pojan kaikki varat olivat menneet juuri saatuun moottoripyörään, sekä bassoon, josta onneksi Art oli maksanut osan... muuten hän yhä odottaisi saavansa jokaisen pennin talteen... Puhelin soi, tuuttasi pari kertaa, ja sitten vastattiin.
"Iriu, kuka siellä?"
"Splinter. Onko jot-", poika säpsähti kuulokkeen luolta, hänen niin armaan ystävänsä alettua huutamaan suoraa kurkkua puhelimen toisesta päästä. Poika peitti puhelimen luuria hieman, ja katsoi Arttia säikähätäneenä.
"Voisitko?", poika kysäisi, ja sai blondin naurahtamaan. "Esitystänne on vain siirretty päivällä, ei muuta.", mies hymähti, ja katsoi sitten pojan ajattelua. "Päivällä... mutta esityksenhän piti olla huomenna joten...", nuori yllättäen älähti ja nosti luurin taas korvallensa. "Sori Iriu, mä tuun samantein!", Splinter ilmoitti puhelimeen, ja pisti sen äkkiä takaisin paikalleen. Samalla kun poika ehti ottaa yhden askeleen kohti yläkerran rappuasia, haltia kröhähti. Nuorempi kääntyi katsomaan, kun Art nosti tuon bassolaukkua hieman. Mies oli aavistanut jotain tälläistä, ja oli ottanut tuon basson valmiiksi alakertaan.
"Kiitti Art, oot paras!", poika ilmoitti, ja nappasi bassonsa, juosten sitten eteiseen ja siitä ulos. Arathet katseli pojan menoa ikkunasta, ja hymähti uudestaan. Aina yhtä tohelona... Mies nosti kahvikuppinsa tas huulillensa, ja nosti lehden luettavakseen, aivan kuin tässä ei olisi tapahtunut mitään.

Samaan aikaan, Splinter ajoi niin lujaa kuin nopeusrajoitukset antoivat myöten. Art suuttuisi, jos hän ajaisi ylinopeutta ja saisi sakot, Amond ilahtuisi, kun saisi lisää palkkaa, ja Are... no Aresta oli vaikea sanoa mitään, sellainen hymypoika se oli. Tosin ainakin Aren kanssa Splinter onnistui pärjäämään, nämä kaksi olivat miltein samalla aaltopituudella, mutta Amond... No kai Amond olisi halunut olla se sankari kolme vuotta sitten. No ei voinut mitään, itseppähän oli saapunut liian myöhässä. Splinterin olkapäätä vihlaisi taas, ja poika vilkaisi sivulleen automaattisesti. Joku ajoi hänen vierellänsä. Joku jolla ei ollut kypärää! Ja aivan kuin se ei olisi riittänyt, tuo ajoi sen verta läheltä pentua, että Splinter jo luuli kaatuvansa. Nuorukainen ajoi samantein tien sivuun, ja heristi kättään nyrkissä toisen perään.
"Saitko korttisi muropakkauksesta ääliö!?", kuului huuto toisen pyörän perään, joka pysähtyi samantein. Splinter tuijotti murhaavasti kypäränsä lasin takaalta toista, joka tuli vähän lähemmäs, huomattavasti hillitymmällä vauhdilla tosin. Mustat, lyhyet hiukset, joiden alla oli punaista. Olipa omaperäistä. Mutta puhkottu silmä, se oli jotain mikä sai hälytyskellot soimaan.
"No anteeks, halusin vain testata että onko tuollaisella ruikulilla kanttia pieneen kisaan.", vastasi toinen, kallistaen päätään ja virnistäen oudosti. Splinter mutisi kypäränsä takaalta... toinen oli selvästi häntä vanhempi, ainakin pari vuotta. Muuta mitä voisi sanoa? No näytti aika kapinalliselta, sellaiselta hyypältä, joka maalasi graffitteja pitkin katuja, ja vietti illat baareissa, vietettyään ensin päivän surkeassa työssä että tulisi sitä rahaa.
"Sori vaan, en ole kilpa-ajaja. Ja jos nyt sallit, olis muuta menoa.", teini murahti, ja käynnisti taas moottorin. Hänet miltein kumoon ajanut hymähti jotain, ja ojensi käden ohjaustangon yli.
"Kuro. Koeta sit olla pomppaamatta lavalta alas, neh?"
"....Splinter. En harrasta pomppimistakaan.", Splinter vastasi, puristi nopeasti toisen kättä, ja painoi sitten kaasun pohjaan. Vauhtia vauhtia, hän oli jo nyt viisi minuuttia myöhässä! Kuroksi itseään kutsunut nojasi kyynärpäällään taas uskollista ratsuaan vasten, ja katseli toisen menoa. Splinter pystyi tuntemaan toisen tuijotuksen niskassansa... Hyih.

Pyörä jarrutti pienen kuppilan eteen. Tai ei niin pienen, mutta siellä oleva lava vei suurimman osan mahdollisesta tanssitilasta. Nuorison suosima paikka, jonka omistaja yleensä antoi lupaaville nuorille vähän aikaa esiintyä. Ja tänään olisivat he vuorossa...
"Splinter! Sinä vihoviimeinen tompelo! Hommaisit sen kännykän, niin tälläisiä ei kävisi!", Iriu marmatti heti, mutta ihmekkös tuo, he olivat miltein viisi minuuttia myöhässä. Seinää vasten nojaili heidän "managerinsa", eli toisin sanoen mies joka hommasi heille keikat, ja yritti selvittää noiden mahdollisuuksia edes pieneen tuottoon. Vaikka tuo olikin sokea, niin tuo silti osasi tehdä hommansa oikein, suhteilla leikkiminen oli sen verta tuttua puuhaa.
"Älä huuda Iriu, poikahan tuli ajallaan.", sokea mies totesi, ja hymähti sitten kevyesti.
"Kiitti Hopsu.", poika sanoi, ja katsoi sitten loppujouon läpi. Tummaturkkinen Argen, heidän rumpalinsa, istui varjossa valkoisissa vaatteissa, ja näytti siltä että läkähtyisi kohta hengiltä. Iriu oli kitaristi, varsin hermoheikkoinen sellainen. Katse kiersi edelleen, siinä oli se heidän ihanainen Khonsu... hänkin seisoi varjossa, ihan selkeästä syystä. Heti kun Khon huomasi Splinterin katsovan, tuo virnisti leveästi niin että torahampaat näkyivät. Poika pyöräytti silmiään, kamala tuon kanssa...
"...En ole näköjään ainut joka puuttui.", poika vastasi, ja virnisti sitten kevyesti.
"Aaron on sisällä.", Hopea vastasi, ja osoitti sitten peukalolla ovea. Splinter huokaisi, mutta otti sitten muutaman nopean askeleen ovea kohti. Jokin tosin osui silmään, ja poika pysähtyi katsomaan parkkipaikkaa. Siellähän oli se sekopää motoristi! Mikä sen nimi oli... Kuro? Mutta mikä pisti silmään.. oli se että tuolla oli ase. Se vilahti vain hetken, mutta aivan varmasti tuolla oli ase. Mitä ihmettä se tuolla teki? "SPLINTER! Kaksi minuuttia!", Iriu huudahti uudestaan, ja sai pojan säpsähtämään.
"Kolme!", hän ärähti takaisin, ja lähti sitten juoksemaan sisätiloihin. Ei se ollut hänen huoli, kellä oli ase ja miksi, ellei se sitten liittynyt häneen jotenkin.

---------------------------------------------

Selvä, tuli pieni aikahyppy. Pahoitteluni niille, keiden hahmoja lainasin, jos haluatte voin toki poistaakkin heidät stoorista.

Hahmot:
Jonathan, Splinter, Hopeasilmä, Argen, Iriu ja Khonsu (c) Animedog91
Aaron (vaikkakin vain nimellisesti mainittuna) (c) Ivory
Arathet (c) AkumaTD
Ankoku Yakuta (Kuro) (c) Suskari

Hamot alkavat lisääntyä, kohta voikin varmaan hypätä Sipestä pois, kunhan saan häelle suunniteltun tarinan päätökseen.... Jos joku haluaa etten laita hänen hahmoaan tarinaan, kannattaa sanoa nyt, ennenkuin kirjoitan seuraavaa osaa, johonka ikävä kyllä ilmestyy monta hahmoa.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"Hey, what I've been saying? I am impossible to kill - I had to do it MYSELF, and even then I got back in the books of living just to piss people off."

Ava (c) Minä.

Paluu Runo- ja tarinanurkka

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia