Kirjoittaja Agna » 01 Loka 2015, 12:18
Pulla
Pulla tunsi vilpitöntä sääliä Raellaa kohtaan kun hän kertoi, ettei ollut koskaan nähnyt haltioita. Hobitin mielestä olisi ollut vain oikeus ja kohtuus, että tyttö olisi saanut joskus nähdä haltian, sillä niin mielenkiintoista kansaa he hänestä olivat. Kontrasti kääpiön ja haltian välillä olisi luultavasti yhtä kärkäs kuin hobitin ja haltian välillä, mutta Pullan mielestä se ei haitannut lainkaan. Päin vastoin, hän piti uudenlaisista, erilaisista ystävistä ja tuntemattomista lajeista, ja hänen seikkailullinen mielensä tahtoi haalia noita uusia tuttavuuksia yhä lisää. Raella kertoi myös, ettei hänen isänsä pitäisi siitä, jos hän tapaisi haltioita. Pulla ei ymmärtänyt, miksi.
"Pitääkö isäsi haltioita vaarallisina? Merkillistä. Niin no, ovathan he aika pitkiä meihin ja teihin verrattuna, mutta en uskoisi heidän haluavan meille pienemmille pahaa", Pulla totesi naiivisti ja kuulosti tietämättään luultavasti turhan sinisilmäiseltä. Hän tunki palan piirakkaa suuhunsa ja sulki silmänsä hetkeksi tunnelmoidessaan sen makua. Sitten hän jatkoi:
"Tietysti jokaiseen lajiin mahtuu vihamielisiä tapauksia. Minulla on monenlaisia ystäviä monista eri paikoista, mutta en minä täysin tervetulleeksi ole tuntenut itseäni kaikkialla - liikuinpa sitten haltioiden tai ihmisten keskellä. Katsos kun, en usko että yksikään laji tai rotu on paha. Yksilö on paha, jos on. Sellainen mätä yksilö. Sen takia yhden yksilön perusteella ei voi määritellä koko lajia, oli hän hyvä tai paha." Pulla mietiskeli omaa lausettaan ja totesi sen kuulostavan pätevältä. Ehkä hän kertoisi sen lapsenlapsilleen myös sitten joskus, kun aika tulisi. Kun hän istuisi kiikkustuolissaan ja kiillottelisi veistään, jonka sitten perisi joku hänen pojistaan.
"Sinun pitäisi tulla seikkailulle minun kanssani", Pulla ehdotti hymyillen ja osoitti ensin Raellaa ja sitten itseään lusikallaan. "En ole vielä kovin hyvä seikkailija, mutta kehityn varmasti koko ajan. Enkä moiti yksin seikkailemista tylsäksi, mutta seura toki kelpaisi välillä. Niin, no... Isäsi ei ehkä pitäisi siitä", hän naurahti loppuun hieman surkuhuvittuneesti ja vilkaisi kääpiönaista pöydän toisella puolella. Pulla saattoi kyllä kuvitella, kuinka rajoittunutta ja nuivaa vuoren sisällä asuminen oli, vuodesta toiseen. Ehkä vuoren hienous ja tunnelma sytytti lämmön hänen sisällään nyt, kun hän oli vasta saapunut ja kaikki oli yhä uutta ja suurenmoista, mutta Raella oli asunut täällä koko ikänsä. Hän osasi vastata kaikkiin Pullan kaupunkia käsitteleviin kysymyksiin, joten hän tiesi alueen varmasti kuin omat taskunsa. Täällä ei ollut Raellalle mitään, mitä hän ei olisi jo tiennyt. Miltähän sellainen mahtoi tuntua? Tulisiko Pullalle joskus sellainen olo, kun hän seisoskelisi vuoren rinteellä ja laskisi katseensa Cryptin ylle? Kuinka suuri Crypt oikein oli - ehtisikö hän koskaan tutustua kaikkiin paikkoihin? Pulla hukkui jonnekin mielikuvaansa, jossa hän seisoskeli tasanteella ja katsoi kuinka aurinko laski horisonttiin, jossa Sepulchre ja muut tuntemattomat mantereet siinsivät, ja jonka edustalla Crypt levittäytyi viljavine aroineen, kukkivine niittyineen ja vehreine metsineen.
Kupla puhkesi, kun Raella esitti jatkokysymyksen lohikäärmeistä. Pullan tuikkivat silmät palasivat takaisin nykyhetkeen muutaman räpytyksen kautta, ja hän katseli punahipiäistä kääpiötä kädet pöydällä leväten. Piirakka oli ilmeisesti jo loppunut, sääli.
"Niin, lohikäärmeitä... En ole", Pulla vastasi valittelevasti päätään pudistellen, ja ruskeat kiharat huojuivat liikkeen mukana. Hetken Pulla katsoi vähän Raellan ohi miettien, miten jatkaisi siitä.
"Sen takia hieman petyinkin kun kerroit, ettei kukaan ole täälläkään päin nähnyt lohikäärmeitä vuosiin. Lohikäärmeen tapaaminen olisi seikkailuista suurin. Haluaisin ystävystyä sellaisen kanssa, en suinkaan saalistaa, niitähän on varmasti jo muutenkin tarpeeksi vähän", Pulla sanoi ja painotti kantaansa siitä, että uskoi lohikäärmeitä yhä olevan olemassa, vaikkei niitä varmasti rutkasti ollutkaan. Lohikäärmeen kanssa ystävystyminen olisi varmasti vaikeaa, sillä niin isot pedot saattaisivat haluta pistellä hobitin suihinsa. Tai vaihtoehtoisesti ne ehkä välttelisivät kaikkea kontaktia ihmisten näköisten olentojen kanssa. Kuka tietäisi! Siitä Pullan olisi otettava itse selvää.
"Voit tulla joskus kanssani etsimään lohikäärmeitä, jos haluat. Ehkä sitten, kun talvi on ohi. Ulkona on niin kylmä ja kaikkea, joten ehkä nekin nukkuvat. Kai ne pitävät enemmän lämpimästä, jos ne kerran syöksevät tulta? Vai onkohan lumilohikäärmeitä olemassa?" Pulla kyseli, ehkä enemmän itseltään kuin Raellalta, vaikka katsoikin tätä silmiin.
"Mutta katsohan. Olemme ilmeisesti valmiit. Pitäisikö meidän maksaa ja jatkaa kierrosta? Täällä on varmasti vielä paljon nähtävää", Pulla ehdotti ja muisti sitten, että Raella oli luvannut kustantaa heidän ruokailunsa. Hän ei kuitenkaan aikonut muistuttaa kääpiötä asiasta, sillä ei halunnut olla epäkohtelias. Sen sijaan hän vain viittoi emännän jälleen saapumaan heidän luokseen ja kasasi aterimensa ja lautasensa servietteineen siistiin pinoon niin, että ne olisi helpompi viedä pois.
//No mun pitäis kans jo syödä lounas koska söin aamupalan monta tuntia sitten. Olo on ku onkimadolla. Oon saanu jonkun kuolemantautiflunssan ja katson mihin ebolaan tämä tästä johtaa :D MUTTA KATSO, VASTASIN!