Opin enemmän, opin sinut (Aksu)


Kaupungista löytyy monta toria, joilla järjestetään kansanjuhlia ja tapahtumia, sekä silloin tällöin myyjäisiä. Tiet pidetään siistinä ja alati valaistuina, vartijoiden pitäessä tarkkaa kuria syrjäisemmilläkin kujilla.

Valvoja: Crimson

Avatar

Monarkki

Viestit: 13539

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Elo 12, 2015 8:58

Re: Opin enemmän, opin sinut (Aksu)

Pulla vaikutti tietävän valtavan paljon haltioista, näin Raellan mielestä. Hänellä ei ollut mitään kokemusta haltioista ja ainoat puheet mitä hän mokomista oli kuullut, olivat vanhemmilta kääpiöiltä jotka eivät itse olleet koskaan poistuneetkaan vuorelta... Joten olisiko heidän puheitaan nyt sitten uskonut vai ei? Oli kuitenkin kiinnostavaa kuulla haltioista joltakulta, joka itse asiassa oli tavannutkin mokomia - ihan henkilökohtaisesti! Sen mielenkiinnon näkikin siniverisestä, joka kuunteli korva tarkkana Pullan kertomaa, vaikka se oli ehkä täysin turhaa tietoa. Ei tosin Raellalle, hän tekisi tällä tiedolla vaikka mitä!
Tietenkin siinä tuli miettineeksi paremmin, oliko Pulla oikeastaan haltioiden puolella tässä sodassa... Mutta toisaalta, eipä Raella koskaan ollut niin kovin tiiviisti ollut mukana seuraamassa saatikka toimimassa sodan suhteen. Hän vain tiesi että ihmiset sotivat etelässä haltioiden kanssa ja heidän kansansa oli liitossa ihmisten kanssa. Raella ei täten osannut oikeastaan sanoa mitä mieltä oli haltioista ja noiden kanssa "veljeilystä". Pulla kun vaikutti yhä kovin vaarattomalta ja vilpittömältä.

Piirakat tuotiin kaksikolle siinä Pullan pulistessa, Raellan kiittäen nopeasti hymähtäen ja nyökäten emäntää, kuitenkin keskittyen enemmän Pullan puheisiin. Hän olisi voinut kuunnella tuon höpinöitä koko loppu päivän, mikäli Pulla vain jatkaisi loputtomiin! Aivan sama mitä Pulla kertoi, Raella piti sitä mielenkiintoisena. Hän oli aina halunnut lähteä seikkailemaan ja matkaamaan pitkin mannerta ja rakastikin kuulla aina, kun joku kertoi hänelle jotain uutta. Selvästi Pullalla oli kokemusta matkaamisesta, kenties tuolla riitti myös tarinoita illalle jos toisellekin!
"Minä en ole koskaan edes nähnyt haltiaa", Raella naurahti pienesti Pullan sanojen perään, "Tosin, isäni tuskin siitä pitäisi, jos mokomiin törmäisin jossain. Hän kun on kovin suojeleva. En saa edes lähteä seikkailemaan pidemmälle! Kuvittele, kuinka tylsäksi elämä käy täällä vuorella, kun pidempään ehättää elämään sen sisällä... Noh, Ehkä minäkin vielä joskus pääsen seikkailemaan, onhan tässä aikaa vielä".
"hah! Sanoinhan", Siniverinen virnuili hobitin myöntäessä piirakan olevan parasta mitä koskaan oli ennen maistanutkaan, "Sentään ruoka täällä on hyvää, siitä ei voi todellakaan valittaa".
"Mutta olet siis nähnyt haltioita. Entä lohikäärmeitä?", Kuului seuraava kysymys, tytön silmien kiiluen silkasta mielenkiinnosta.


//Piirakkabiisi on aina accurate. Lisää ruokaa kyllä kiitos. Siitä mieleen, etten oo tänään mitään syöny. //
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2450

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti To Loka 01, 2015 12:18

Re: Opin enemmän, opin sinut (Aksu)

Pulla

Pulla tunsi vilpitöntä sääliä Raellaa kohtaan kun hän kertoi, ettei ollut koskaan nähnyt haltioita. Hobitin mielestä olisi ollut vain oikeus ja kohtuus, että tyttö olisi saanut joskus nähdä haltian, sillä niin mielenkiintoista kansaa he hänestä olivat. Kontrasti kääpiön ja haltian välillä olisi luultavasti yhtä kärkäs kuin hobitin ja haltian välillä, mutta Pullan mielestä se ei haitannut lainkaan. Päin vastoin, hän piti uudenlaisista, erilaisista ystävistä ja tuntemattomista lajeista, ja hänen seikkailullinen mielensä tahtoi haalia noita uusia tuttavuuksia yhä lisää. Raella kertoi myös, ettei hänen isänsä pitäisi siitä, jos hän tapaisi haltioita. Pulla ei ymmärtänyt, miksi.
"Pitääkö isäsi haltioita vaarallisina? Merkillistä. Niin no, ovathan he aika pitkiä meihin ja teihin verrattuna, mutta en uskoisi heidän haluavan meille pienemmille pahaa", Pulla totesi naiivisti ja kuulosti tietämättään luultavasti turhan sinisilmäiseltä. Hän tunki palan piirakkaa suuhunsa ja sulki silmänsä hetkeksi tunnelmoidessaan sen makua. Sitten hän jatkoi:
"Tietysti jokaiseen lajiin mahtuu vihamielisiä tapauksia. Minulla on monenlaisia ystäviä monista eri paikoista, mutta en minä täysin tervetulleeksi ole tuntenut itseäni kaikkialla - liikuinpa sitten haltioiden tai ihmisten keskellä. Katsos kun, en usko että yksikään laji tai rotu on paha. Yksilö on paha, jos on. Sellainen mätä yksilö. Sen takia yhden yksilön perusteella ei voi määritellä koko lajia, oli hän hyvä tai paha." Pulla mietiskeli omaa lausettaan ja totesi sen kuulostavan pätevältä. Ehkä hän kertoisi sen lapsenlapsilleen myös sitten joskus, kun aika tulisi. Kun hän istuisi kiikkustuolissaan ja kiillottelisi veistään, jonka sitten perisi joku hänen pojistaan.

"Sinun pitäisi tulla seikkailulle minun kanssani", Pulla ehdotti hymyillen ja osoitti ensin Raellaa ja sitten itseään lusikallaan. "En ole vielä kovin hyvä seikkailija, mutta kehityn varmasti koko ajan. Enkä moiti yksin seikkailemista tylsäksi, mutta seura toki kelpaisi välillä. Niin, no... Isäsi ei ehkä pitäisi siitä", hän naurahti loppuun hieman surkuhuvittuneesti ja vilkaisi kääpiönaista pöydän toisella puolella. Pulla saattoi kyllä kuvitella, kuinka rajoittunutta ja nuivaa vuoren sisällä asuminen oli, vuodesta toiseen. Ehkä vuoren hienous ja tunnelma sytytti lämmön hänen sisällään nyt, kun hän oli vasta saapunut ja kaikki oli yhä uutta ja suurenmoista, mutta Raella oli asunut täällä koko ikänsä. Hän osasi vastata kaikkiin Pullan kaupunkia käsitteleviin kysymyksiin, joten hän tiesi alueen varmasti kuin omat taskunsa. Täällä ei ollut Raellalle mitään, mitä hän ei olisi jo tiennyt. Miltähän sellainen mahtoi tuntua? Tulisiko Pullalle joskus sellainen olo, kun hän seisoskelisi vuoren rinteellä ja laskisi katseensa Cryptin ylle? Kuinka suuri Crypt oikein oli - ehtisikö hän koskaan tutustua kaikkiin paikkoihin? Pulla hukkui jonnekin mielikuvaansa, jossa hän seisoskeli tasanteella ja katsoi kuinka aurinko laski horisonttiin, jossa Sepulchre ja muut tuntemattomat mantereet siinsivät, ja jonka edustalla Crypt levittäytyi viljavine aroineen, kukkivine niittyineen ja vehreine metsineen.

Kupla puhkesi, kun Raella esitti jatkokysymyksen lohikäärmeistä. Pullan tuikkivat silmät palasivat takaisin nykyhetkeen muutaman räpytyksen kautta, ja hän katseli punahipiäistä kääpiötä kädet pöydällä leväten. Piirakka oli ilmeisesti jo loppunut, sääli.
"Niin, lohikäärmeitä... En ole", Pulla vastasi valittelevasti päätään pudistellen, ja ruskeat kiharat huojuivat liikkeen mukana. Hetken Pulla katsoi vähän Raellan ohi miettien, miten jatkaisi siitä.
"Sen takia hieman petyinkin kun kerroit, ettei kukaan ole täälläkään päin nähnyt lohikäärmeitä vuosiin. Lohikäärmeen tapaaminen olisi seikkailuista suurin. Haluaisin ystävystyä sellaisen kanssa, en suinkaan saalistaa, niitähän on varmasti jo muutenkin tarpeeksi vähän", Pulla sanoi ja painotti kantaansa siitä, että uskoi lohikäärmeitä yhä olevan olemassa, vaikkei niitä varmasti rutkasti ollutkaan. Lohikäärmeen kanssa ystävystyminen olisi varmasti vaikeaa, sillä niin isot pedot saattaisivat haluta pistellä hobitin suihinsa. Tai vaihtoehtoisesti ne ehkä välttelisivät kaikkea kontaktia ihmisten näköisten olentojen kanssa. Kuka tietäisi! Siitä Pullan olisi otettava itse selvää.
"Voit tulla joskus kanssani etsimään lohikäärmeitä, jos haluat. Ehkä sitten, kun talvi on ohi. Ulkona on niin kylmä ja kaikkea, joten ehkä nekin nukkuvat. Kai ne pitävät enemmän lämpimästä, jos ne kerran syöksevät tulta? Vai onkohan lumilohikäärmeitä olemassa?" Pulla kyseli, ehkä enemmän itseltään kuin Raellalta, vaikka katsoikin tätä silmiin.

"Mutta katsohan. Olemme ilmeisesti valmiit. Pitäisikö meidän maksaa ja jatkaa kierrosta? Täällä on varmasti vielä paljon nähtävää", Pulla ehdotti ja muisti sitten, että Raella oli luvannut kustantaa heidän ruokailunsa. Hän ei kuitenkaan aikonut muistuttaa kääpiötä asiasta, sillä ei halunnut olla epäkohtelias. Sen sijaan hän vain viittoi emännän jälleen saapumaan heidän luokseen ja kasasi aterimensa ja lautasensa servietteineen siistiin pinoon niin, että ne olisi helpompi viedä pois.

//No mun pitäis kans jo syödä lounas koska söin aamupalan monta tuntia sitten. Olo on ku onkimadolla. Oon saanu jonkun kuolemantautiflunssan ja katson mihin ebolaan tämä tästä johtaa :D MUTTA KATSO, VASTASIN!
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 2/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar

Monarkki

Viestit: 13539

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Loka 15, 2015 8:24

Re: Opin enemmän, opin sinut (Aksu)

Raella kävi nyökyttelemään kerran jos toisenkin Pullan tiedustellessa, pitikö neitokaisen isä haltioita vaarallisena. Niin myös Raella piti, hänelle kun oli pienestä pitäen kerrottu, että suippokorvaisia kannatti varoa - nuo olivat katalia ja selkään puukottavia persoonia, joihin ei voinut luottaa. Lisäksi kuulemma kovinkin itserakkaita ja typeriä. Tällainen mielikuva Raellalla oli haltioista ja se oli valitettavasti hänelle se ainoa totuus, minkä siniverinen tiesi. Vuoren sisällä asuva kansa kun ei tarjonnut kovin montaa näkökulmaa asioihin, kaikkien ollessa lähinnä samaa mieltä asioista, joita vuoren ulkopuolella tapahtui. Asuihan vuorella tosiaan myös niitäkin kääpiöitä, jotka eivät astuisi taivasalle mistään hinnasta! Peläten, että taivas tippuisi niskaan, tai että auringonvalo polttaisi heidät karrelle - eri syitä löytyi itse kultakin siihen, miksei koskaan vuorelta poistunut. Ja kuka Raella heitä oli tuomitsemaan, jos kansalaiset halusivat henkeen ja vereen pysyä kotikulmillaan ja puolustaa kaupunkia viimeiseen asti!
Kruununperijä kuunteli silmät mielenkiinnosta loistaen, kuinka Pulla kävi kertomaan katsovansa jokaista henkilöä yksilönä, jonka pohjalta ei kannattanut koko rotua tuomita. Eihän Raella moisestakaan ajattelutavasta ollut kuullut - tai sellaista ei varsinaisesti uskallettu prinsessalle tuoda esiin, jos Raella jotain kovinkin stereotyyppistä jostain toisesta rodusta meni sanomaan. Kuka sitä nyt siniveriselle uskalsi vastaan sanoa, jos ei ollut tuon läheinen tai omannut edes sen verran asemaa, että mielipiteensä olisi voinut ilmaista ilman pelkoa teloitusuhkauksista?
Mutta nyt kun Pulla oman kantansa asiaan toi, kuunteli Raella avoimin mielin. Nyt, kun tuo kulkuri kertoi asiasta ilman, että lähti varsinaisesti vastaan Raellalle väittämään. Tietenkin nuori neito olisi ottanut itseensä jos puolituntematon olisi hänen kanssaan argumentoimaan alkanut, sen verran lapsellinen ja nuori Raella oli! Olihan hän vielä kääpiöiden mittapuulla ennemmin teini-ikäinen, mitä nuori aikuinen, totta kai tyttö kränäsi vastaan tarpeen tullen ja kiukuttelisi kuin pahainen kakara, jos sille päälle sattui!

"Täällä harvoin kuulee moisia mielipiteitä muista", Raella huomautti lopulta Pullan sanojen perään, "Kovin usein joka suusta soi se sama virsi, minkä on kuullut jo aiemmin. Uusia näkökantoja tuovat lähinnä ne, jotka ovat käyneetkin vuoren ulkopuolella - pidemmällä kuin lähikylissä siis".
"Lähtisin mielelläni seikkailulle kanssasi!", Siniverinen hihkaisi lähes hypäten sijoiltaan ylös. Totta kai häntä olisi kiinnostanut lähteä maailmalle, vaikka heti! Mutta sitten oli aina se yksi este...
"Tosin, isäni siitä tuskin pitäisi. Ja no, eipä minusta taida olla kovin suureksi seikkailijaksi vielä", Huulia mutristettiin pienesti pettyneenä, mutta nopeasti se hymy palasi takaisin kasvoille.

Suurista seikkailuista huolimatta hobitti ei kuulemma koskaan ollut törmännyt lohikäärmeisiin. Sääli sinällään, mutta olivathan nuo olennot kuitenkin kovin mystisiä ja harvassa. Pohjoisessa niitä ei näkynyt pahemmin, jos ollenkaan - tosin mistä Raella tiesi jos heti nurkan takana olisi yksi odottamassa, ehkä niitä olikin vuoren ulkopuolella, mutta niistä ei vain kerrottu. Tosin, luulisi lohikäärmeiden olevan tarpeeksi hyvä pelote lapsille pysyä vuoren sisällä, jos siitä lähdettiin.
"En ole koskaan kuullutkaan mahdollisuudesta ystävystyä lohikäärmeen kanssa - mitä minä tiedän, ne ovat brutaaleja petoja, jotka eivät pahemmin sääli ketään", Raella hymähti mietteliäästi, "Tarut kertovat, kuinka Klethillä aikanaan oli lisko jos toinenkin - nuo olivat meidän aarteiden perässä. Mutta hurjimmat ja jalosukuisimmat soturit pistivät mokomat pedot päiviltä - eikä liskot sen jälkeen ole edes uskaltaneet vilkaista Klethin suuntaan!".
Lienikö se taru sitten totta vai ei, Raellalle se oli yhtälailla totta siinä missä oletukset ja ennakkoluulot haltioiden suhteen.

Kaksikko oli kuitenkin saanut jo ruokailtua ja oli aika jatkaa matkaa - kuten Pulla kävi indikoimaan. Emännän tullessa paikalle Raella kaivoi taskustaan esiin pienen, koristeellisen nahkapussukan, kaivaen sieltä esille kolikon jos toisenkin - antaen jälleen tippiä reippaasti majatalon emännälle hyvästä palvelusta ja mainiosta ruuasta. Emäntä kiitteli vieraitaan ja toivottelu nuo tervetulleeksi uudemmankin kerran, jättäen kaksikon sitten rauhaan.
"Onko sinulla jotain tiettyä mielessä?", Raella kyseli noustessaan tuolilta, samalla kun kukkaroaan takaisin taskuun ujutti, "Vai lähdemmekö vain kävelemään satunnaiseen suuntaan ja katsomme, minne päädymme?"


// SYÖ NAINEN. Siis syö, ruokaa sinä nainen. älä syö naista. Yhyyy kuolemantauteja pysy kaukana niiden kans musta, en haluu mitään tauteja nyt ku just pääsin eroon silmätulehduksesta. Ja btw Pullan ja Pumpkinin on pakko tavata joskus. KATSO. MINÄKIN VASTASIN //
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2450

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti Ma Tammi 04, 2016 12:34

Re: Opin enemmän, opin sinut (Aksu)

Pulla

Punapäisen kääpiötytön mielestä Pullan sanat haltioista olivat ennenkuulumattomia vuoren seinämien tällä puolen, tai ainakin hyvin harvassa tavattuja. Se sai Pullan miettimään, olisiko hänen pitänyt sittenkin olla varmuuden vuoksi toista mieltä, vaikka äsken hänen lauseensa olikin saanut hänen kiharansa melkein suoristumaan ylpeydestä. Kun Raella kuitenkin mainitsi "uudet näkökannat", leppyi hobitin aktiivinen mieli ja tämä päätti pysyvänsä sanojensa takana. Turhaahan se olisi muutenkaan enää muuttaa, mitä mieltä asioista oli. Sellainen oli heikkojen touhuja, pelkureiden. Eikä Pulla halunnut olla pelkuri, vaan suuri soturi. Nuoren miehenalun pyöreille poskille kohosi kirkas hymy, kun kääpiö kertoi, että lähtisi mielellään seikkailemaan hänen kanssaan. Vaistomaisesti hobitti nosti kätensä henkseleilleen, vaikkei vielä mitään vastannutkaan. Hän oli jo lähes vakuuttunut siitä, että saisi seuraa mukaansa, kun seuraavan kerran poistuisi vuoren sisältä. Sitten Raella kuitenkin tuntui kutistuvan silmissä äskeisen ilonpuuskan jälkeen, kun hän jatkoi, ettei hänen isänsä pitäisi siitä. Pulla kurtisti kulmiaan mietteliäänä. Itsehän hän oli isän maininnut, mutta melkoinen ilonpilaaja hän hobitin silmissä oli siitä huolimatta.
"Älähän sano noin", Pulla tokaisi sitten kannustavasti ja hymyili leveästi nuorelle naiselle. "Minusta sinä olisit upea seikkailija. Ja rohkeakin varmasti - luulen että osaisit pitää hyvin huolta itsestäsi. Tai pitäisinhän minäkin sinusta huolta, toki. Jos siis antaisit." Pulla lisäsi lauseen toisensa perään ja tunsi sitten punastuvansa. Hän ei ollut kovin kummoinen tyttöjen kehumisessa, ja olihan hän ollut täysi-ikäinen vasta joitain vuosia. Ei hän ollut pahemmin ehtinyt kosiskelemaan tyttöjä kotipuolessakaan. Vaikka eihän tuo äskeinen kommentti tietenkään kosiskelua ollut, vaan täysin viaton kehu ja kannustus, mutta se sai hobitin kiemurtelemaan silti henkselihousuissaan. Hetken hän toivoi että olisi ollut vain hiljaa, mutta kenties sellaiset sanat tekivät toisinaan hyvää kaikille.

Lohikäärmeet olivat yksi Pullan mielipuheenaiheista, ja siksi hän tunsikin paisuvansa innosta, kun Raellalla oli jaettavanaan sanasia niistä. Korvat höröllään ja kulmat kohollaan pieni mies kuunteli pienen naisen ihmettyneitä puheita siitä, kuinka kukaan ei ollut aiemmin puhunut lohikäärmeiden kanssa ystävystymisestä. Pulla oli välittömästi täysin vakuuttunut siitä, että hän tulisi jäämään historiaan maailman ensimmäisenä henkilönä - tai ainakin ensimmäisenä hobittina - joka koskaan olisi ystävystynyt lohikäärmeen kanssa. Tai joka olisi lentänyt lohikäärmeellä. Tai saanut lohikäärmeen elinikäiseksi kumppanikseen ja vaeltanut koko mantereen ympäri sen selässä! Yhtäkkiä Raella alkoi kuitenkin kertoa vanhaa tarua, jonka mukaan suuret ja arvostetut soturit olivat niittäneet Klethin lohikäärmeitä niiltä sijoiltaan, ja etteivät lohikäärmeet olleet koskaan sen jälkeen enää palanneet vuorille. Suuri lohikäärmeenystävä Frippi Bunce ei oikein voinut pidätellä järkytystään, kun Raella kertoi tarinaansa ylpeänä. Pulla huomasi suunsa jääneen auki, ja se sulkeutui kevyen nielauksen säestämänä.
"Voi, niinkö...? Luulen... Toivottavasti eivät sentään tappaneet kaikkia", Pulla esitti varovaisesti ja vilkaisi tulisieluista seuralaistaan kulmiensa alta.
"Tai toivottavasti ne eivät palaa koskaan kostamaan vaan osaavat pitää varansa. Niin mahtavilta teidän sotilaanne kuulostavat", hän jatkoi sitten ja nyökytteli päätään vakuuttuneena, vaikka sisimmässään olikin melko kauhuissaan. Lahdata nyt arvokkaita lohikäärmeitä! Vaikka ne olivatkin saattaneet olla riesa joskus aiemmin, kuka tietää. Vähän niinkuin kanit. Ne söivät kaikki vihannekset pelloilta ja ne oli pakko häätää pois, tai sadosta tulisi surkea. Ehkä lohikäärmeitä oli ollut aikanaan yhtä paljon, kuin kaneja.

Raellan rahapussi oli sievä ja Pulla katseli sitä ihaillen, samoin kuin sitä jalomielisyyden määrää, jota neito osoitti majatalon emäntää kohtaan. Kuinka paljon tippiä! Heidän täytyi todella olla entuudestaan hyvät ystävät, tai muuten Raella olisi hullu. Pulla tunsi itsensä äkkiä nukkavieruksi, ja mietti, mistä saisi itselleen yhtä korean rahapussin. Hänen omansa oli haperoitunutta nahkaa, ei lainkaan noin hieno, kuin kääpiön. Ehkä se oli kääpiöille ominaista, ehkä hän löytäisi itselleen samanlaisen jostain torin kojusta tai rahapussikaupasta. Mahtoiko sellaisia olla?
"En ole varma", Pulla vastasi sitten Raellan kysymykseen, mutta huomasi kääntävänsä vaistomaisesti katseensa kohti linnaa. Sen koristeelliset kivitornit ja valtavat veistokset kohosivat tovin kävelymatkan päässä siitä, missä he seisoivat.
"Tai, no... Linna olisi varmasti upea. Ymmärrän, ettei meidänlaisiamme ehkä päästetä sinne sisään, mutta voisimmeko käydä katsomassa sitä edes lähempää? Voitko kuvitella millaista sen sisällä olisi? Varmasti upeaa", Pulla henkäisi edelleen linnaa silmäten. Hän yritti kuvitella suuret holvikaaret ja jalokivet ja marmorilattiat mielessään, muttei luultavasti osannut kuvitella kaikkia hienouksia, joita linna saattaisi sisällään pitää.
"Olen aina halunnut käydä linnassa. Siellä saavat varmaan käydä vain aateliset, luuletko? Tai kuninkaan vieraat. Ehkä minun pitäisi ystävystyä kuninkaan kanssa. Tai sitten kaikki kuninkaat kutsuvat minut luokseen, kun olen mahtava seikkailija", Pulla puhui yhä ja käänsi sitten naurahtaen katseensa Raellaan. Jatko olisi hänestä kiinni.

//No enpäs sitten kahteen päivään ehtinyt takamustani painaa tietokoneen eteen. Pitikin luvata. Mutta tässä olen nyt! Söin ruokaa ja söin naisenkin, oli oikein hyviä. Ja Pulla ja Pumpkin tapaavat. Molemmilla on ruoka-aiheiset nimetkin ja kaikkea, se on selkeästi ENNE.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 2/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar

Monarkki

Viestit: 13539

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Huhti 11, 2016 4:14

Re: Opin enemmän, opin sinut (Aksu)

Raella kikatteli lähinnä itsekseen Pullan uhoillessa pitävänsä Raellasta seikkailuilla huolta, sikäli mikäli tuo antaisi - siinä ennen kuitenkin mainiten, että taisi tytöstä olla itsekin upeaksi seikkailijaksi. Tiedä häntä, Raella toki uskoi itsestään ties mitä, mutta tosipaikan tullen saattaisi tilanne olla toinen. Eikä hän kyllä raaskinut lähteä seikkailemaan itsekseen, ne uhmakkaat päivät olivat jo takana. Ennemmin hän lähti sitten kun siihen lupa saatiin ja mukana olisi tuttuja ja turvallisia sotilaita, kaiken varalta.
Matkaan kuitenkin käytiin, vaikkakin käveleminen näin tuhdin ruokailun päätteeksi oli kovin verkkaista ja rauhallista. Tosin eipä heillä ollut kiire minnekään - ei ainakaan Raellalla. Häntä ei juuri nyt kaivattu missään eikä hänellä ollut ohjelmassa mitään edes myöhemminkään, joten helposti sitä saattoi vielä aikaansa kulutella siellä täällä pitkälle iltaan. Siinä kävellessä siniverinen kuunteli, kuinka Pulla kertoi haluavansa mennä katsomaan linnaa lähempää. Harmitellen, ettei sisälle varmaan päässyt. Siinä vaiheessa Raellan kasvoille alkoi levitä mitä huvittunein virne, tytön myhäillen itsekseen toisen sanoille.

"Yleensä vain kutsuvieraat ja aateliset siellä ravaavat, mutta ehkä voisin näyttää sinulle paikkoja sielläkin - joskin makuukammariani en voi sinulle näyttää, se ei olisi soveliasta", Raella aloitti kovinkin suoranaisesti, vaikka ei vieläkään käynyt kertomaan olevansa kruununperillinen. Hän halusi katsoa, kauanko Pullalla menisi se hokata - selvästikään tuo ei prinsessaa ulkonäöltä tietänyt ja oliko se sitten ihmekään? Kuinka vasta kaupunkiin saapunut matkalainen sellaisen nyt olisi voinut tietää.
"Mitä taas tulee isääni, en tiedä kiinnostaako häntä varsinaisesti suurten seikkailijoiden kanssa pyöriä - Hän on itse suurin seikkailija, mitä pohjoisessa koskaan on nähty! Lupasi ottaa minut mukaan, seuraavan kerran kun etelään lähtee Scarlingtonien luona vierailemaan", Tyttö jatkoi, samalla kun kulku lähti kuin lähtikin suuntautumaan kohden mahtipontista linnaa.


// "meinaakko vastata hähähähähä" *on itte vastaamati kuukausiin* hyvä minä. Ruoka on hyvää. Pulla ja Pumpkin on ruokakaksoset. Ne syö kilpaa sitten kunnes halkeevat
30.5.2016 njoo täällä on sen verran hiljaista että vetäsen hahmoni pois. ota yhteyttä jos huvittaa jatkaa //
Edellinen

Paluu Tiet ja torit

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö