Opin enemmän, opin sinut (Aksu)


Kaupungista löytyy monta toria, joilla järjestetään kansanjuhlia ja tapahtumia, sekä silloin tällöin myyjäisiä. Tiet pidetään siistinä ja alati valaistuina, vartijoiden pitäessä tarkkaa kuria syrjäisemmilläkin kujilla.

Valvoja: Crimson

Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2451

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti Su Heinä 14, 2013 6:29

Opin enemmän, opin sinut (Aksu)

(Jatkoa täältä!)

Pulla

Matkaa ei ollut jäljellä nimeksikään sen jälkeen, kun hobitti oli kiirehtinyt kysymään, pitäisikö heidän taivaltaa vielä pitkälti. Ei aikaakaan, kun suuret pääporteiksi kutsutut rautaovet olivat kohonneet heidän edessään käytävän kasvaessa ja liittyessä suurempaan luolaan, ja Pulla seisoi kaiken hulinan takana silmät mahtipontisuudesta selällään. Hän ei huomannut juuri lainkaan kaikkea sitä väenrunsautta, joka porttien takana velloi. Hän ei huomannut edes kojuja, joiden myyjät olivat pian ympäröineet hänet äänillään ja tavaroillaan, joiden käyttötarkoituksista Pulla ei olisi voinut olla edes varma. Raella ei hetkahtanut noiden myyjien puheisiin, ja Pulla käveli hänen perässään kuin unessa eikä nähnyt tai kuullut varsinaisesti mitään.
Herralle tästä oiva päähine, kaikui etäällä, kun he ohittivat kojuja ja lähestyivät valtavia portteja. Pullan piti nostaa päätään jo niin ylös, että suklaanruskeat kiharat tarrautuivat kutittamaan paljasta niskaa, jonka edestä viitan huppu oli valunut alas. Hobitin olisi tehnyt mieli pysäyttää Raella hetkeksi, hän olisi halunnut katsella kaikkea tätä uutta ja jännittävää rauhassa ja tutustua kaikkiin asioihin, jota tällä luolalla oli tarjota. Olisiko kääpiökaupunkikin tällainen? Miksi kaikki olivat jääneet tähän? Pulla tietenkin oletti, että portista sai kävellä sisään, jos oli vain menossa kaupunkiin - turvajärjestelyt eivät olleet hänelle tuttuja eikä hän keskittynyt edes Raellan ja vartijoiden puheisiin tutkiessaan portteja, jotka näyttivät jo selkeästi sen, että kääpiöt eivät turhia kainostelleet metallinkäsittelytaidoillaan. Vaikka kivet ja pöly olivatkin sumentaneet raudan ja saaneet sen paikoin näyttämään ikivanhalta, oli portti Pullalle enemmän kuin mieleen, ja hän olisi halunnut sivellä sitä kädellään kuin kokeillakseen, oliko rauta vieläkin takomisesta lämmin. Siltä se todella näytti.
Yhtäkkiä hobitin piti kuitenkin taas liikahtaa eteenpäin vartijan pukkaistessa häntä lempeästi olkapäälle: portti oli hänelle ja tytölle auki, ja siitä pitäisi mennä nopeasti etteivät epätoivotut vieraat ryntäisi sisään. Pulla jäi katsomaan taakseen parrakasta vartijaa kohti, kun portti sulkeutui hänen takanaan. Se, mitä hänen edessään aukesi hänen kääntyessään, oli kuitenkin sokaisevaa.

Pulla ei ollut aluksi varma, oliko hän astunut auringonvaloon vai vuoren sisälle piilotettuun kaupunkiin. Hän huomasi seisovansa paikallaan suu raollaan ja päästävänsä kurkustaan jonkinlaista ihmettynyttä narinaa. Näky oli kuitenkin sananmukaisesti henkeäsalpaava: kallion sisään louhittu, lokerikkoinen ja suunnattoman laaja kokonaisuus oli kaikin mahdollisin tavoin kauniimpi kuin Pulla oli odottanut - se ei ollut sumea, pölyinen ja alkeellinen luolamiesrakennelma, vaan mitä taitavinta kiviarkkitehtuuria ja mitä loistokkaimpia soihtuja sisältävä alue. Mikä mielenkiintoisinta, niin mahtipontiseksi kuin kaupunki olikin tehty, se oli silti kääpiöiden, eli Pullankin mittakaavaan rakennettu.
Hobitti pudisteli päätään ja katseli kaikkea tuota harmauden keskelle louhittua elämää. Paksuihin panssareihin ja nahkavaatteisiin sonnustautuneet, partansa mitä moninaisimpiin kampauksiin solmineet kääpiömiehet kävelivät pitkin kivisiä portaikkoja, jotka johtivat paikasta toiseen. Valtavat polttopuupinot kohosivat majatalojen, asumuksien ja ties minkälaisten kivimökkeröiden pihoilla, eivätkä tietenkään turhaan. Koska auringonvaloa ei ollut, kaupungin reunustoilla ja keskellä kohosi valtavia kokkoja joiden liekit lämmittivät muuten koleaa luolaa. Lisäksi talojen seinustoilla oli soihtuja ja tienpielissä paloi kivisiä pylväitä joiden sisällä tuli paloi yhtä lailla. Tämä kaikki tuli oli siis sokaissut Pullan aluksi yhtä tehokkaasti kuin aurinko, mutta nyt valkeus oli jo tasoittunut hänen silmiensä edestä tunnelmalliseksi, punertavankultaiseksi ja lämpimäksi valoksi. Hän ei tiennyt mitä sanoa. Kaikki tämä ristiriita, lämmin tuli ja kylmät kivet, lyhyen kansan paljous pitkästä aikaa, majataloista raikuva valtava bassonauru ja mehevien paistien haju, saivat hänet melkein liikuttumaan.
"Minä... Näytä minulle kaikki", Pulla pyysi ja katsoi silmät tuikkien Raellaa unohdettuaan jo tämän kylmän karkean luonteen. Pulla ei tuntenut tällä hetkellä mitään muuta kuin lämpöä ja innostuksen riemua, joka sai hänet vapisemaan.

//Liikuimme tänne. Suo anteeksi ettei tullut aiemmin!
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 2/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar

Monarkki

Viestit: 13614

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Heinä 16, 2013 10:01

Raella

Raellalle kaupunki ei ollut ihmetys eikä mikään. Olihan hän koko pienen elämänsä täällä jo pyörinyt, eikä varsinaisesti osannut sitä nähdä niin mahtipontisen hienona, mitä vieraat varmasti näkivätkin. Tietenkin hän osasi arvostaa kansansa ja sukunsa juuria, kulttuuria ja arkkitehtuuria, mutta hänelle se kaikki oli niin Tavallista. Raella olisi antanut mitä vain, jotta olisi päässyt käymään ihmisten kaupungissa, linnasta puhumattakaan! Hän halusi nähdä sen, entistä enemmän, palavammin, kuin mitään muuta. Valitettavasti Raella ei voinut lähteä, eikä yksin uskaltanut. Ehkä vielä jonain päivänä hän lähtisi seikkailemaan, kun sen aika koittaisi! ehkä vielä joskus.
Raella kävelikin tuttuun tapaansa kovin rentona ja jokseenkin välinpitämättömännäköisenä eteenpäin, Pullan ihastella kaupunkia siinä missä kuka tahansa uusi tulokas. Vastaantulevat kääpiöt eivät joko tunnistaneet prinsessaa tai ne jotka tunnistivat, vain pudistivat päätään hymyillen Raellan virnistäessä pienesti. Tietenkin hän halusi pitää matalaa profiilia kaupungissa, onnekseen Raella oli melko hyvä siinä.

Nuorennaisen katse kääntyi kuitenkin Pullan puoleen, tuon pyytäessä Raellaa näyttämään kaiken hänelle. Tulitukka kävi naurahtamaan pienesti, mutta nyökkäsi sen jälkeen tomerasti.
Jos välttämättä haluat kaupunkikierroksen, niin mennään sitten! Raella julisti, samalla kun lähti reippaammin askelin näyttämään hobitille paikkoja.
Ja niin Raella myös teki. Kääpiö käytti kaiken käsissä olevan ajan ja sitähän oli paljon kävelyttääkseen Pullan koko kaupungin läpi, tai ainakin niiden kaikkien merkittävimpien paikkojen. Torit, aateliston korttelit, suuremmat monumentit ja julkiset rakennukset. Jokaisen Raella kävi näyttämään ja esittelemään, ainakin niin hyvin, mitä osasi. Tietenkin kaupungista löytyi myös paikkoja, joista Raella ei kauheasti tiennyt kuten alemman luokan korttelit mutta ne tuskin olivat edes näyttämisen arvoisia. Kääpiöprinsessa esitteli myös paikallisia, parhaita seppiä työssään. Se oli arvostetuin ammatti täälläpäin, tietenkin sepät halusivat pajojensa olevan melko avoimia, niin että ohikulkijat saattoivat nähdä mitä mestarit työstivät.

Lopuksi, pitkän kierroksen jälkeen, he saapuivat leveälle, mahtipontisen tien risteykseen.
Ja tämä tie johtaa itse kuninkaan linnakkeelle! Tuo tuolla, sitä ei voi olla huomaamatta Raella kävi päättämään jaarittelunsa, osoitellessaan nyt kohti kuninkaan linnakkeen portteja, jotka toden totta olivat jopa kaupunginportteja mahtipontisemmat. Joskin, näin kaukaa niitä ei kunnolla nähnyt.
Vartijat tosin tulevat hätyyttämään sinut pois jos menet pällistelemään portteja liian läheltä JOKA TAPAUKSESSA! Onko nälkä? Minulla on nälkä. Kiljuva nälkä! Mennäänkö syömään? Minä voin tarjota! Vihdoista viimein Raella kävi vaihtamaan puheenaihetta kaupungin esittelystä muuhun, joka nyt sattui olemaan ruoka. Eihän hän ollut syönyt sitten aamun mitään, kierroksen aikana päivä oli ehättänyt vieriä mukavasti eteenpäin. Johan tässä nälkä alkoikin olla!


// Minulle tuli nälkä. Mennäänkö heseen? //
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2451

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti Ke Heinä 17, 2013 1:32

Pulla

Hobitti veti sieraimiinsa luolansisäistä ilmaa ja tunnusteli sitä. Haju oli erilainen kuin maan päällä, vähän raudanhajuinen - aromissa oli jotain samaa kuin siinä, jos suuhun joutui verta. Haju ei kuitenkaan ollut yhtä pistävä, siihen oli sekoittunut lähimpien majatalojen ruuan tuoksu ja Pulla oli aistivinaan oluenkin. Sitten hänen nenänsä turtui hajuun, ja ilma tuntui samalta kuin mikä tahansa ilma. Kenties kokkojen savulla oli osuutta asiaan.
Raella oli jo kävellyt hyvän matkaa eteenpäin, vaikkakin hitaasti, joten Pulla ei ollut vielä hukannut häntä väenpaljouteen. Hän pinkaisi tämän parin juoksuaskeleen avulla kiinni ja seisoi jälleen tytön rinnalla rinkkansa naruista kiinni pidellen.

Pulla oli onnesta soikea, kun vielä jonkun aikaa sitten vähän nihkeästi alkanut tuttavuus tämän punapään kanssa tuotti jopa oikeaa tulosta: Raella lupasi näyttää Pullalle paikkoja! Oikeastaan hän oli kutsunut sitä kaupunkikierrokseksi, mikä kuulosti hobitin korvaan vielä paremmalta. Pulla ei ehtinyt sanoa sanaakaan, kun kääpiötyttö nosti tahtia ja lähti talsimaan eteenpäin. Siispä pieni mies keskittyi vain pysymään Raellan kintereillä ja katsomaan ihaillen tätä kivien paljoutta. Vastaantulevat kääpiöt soivat Pullalle joko ihmeellisen ystävällisiä, vaikkakin melko hymyttömiä katseita, tai sitten katsoivat häntä kummastellen. Ihme kyllä, Pulla ei huomannut kuin pari itseensä kohdistunutta yrmeää katsetta, eikä hän voinut olla niistäkään varma kääpiöiden valtavien viiksi- ja partakarvojen takia. Olivatko kääpiöt todella näin ylenpaattisen suvaitsevaisia, vai muistuttiko Pulla niin paljon kääpiötä ettei häntä osattu tuomita? Ehkä hänen olisi pitänyt leikata jalkakarvansa ja liimata ne viiksikseen, niin valeasu olisi ollut täydellinen. Kääpiöiden hiukset eivät tosin olleet kiharoita, joten ehkä valeasu ei olisi toiminut toivotulla tavalla.

Kierrosta Pulla ei osannut kuvailla sanoin. Hän vain lipui Raellan perässä, esitti kiinnostuneena kysymyksiä kaikesta johon halusi takertua, ja Raella osasi lähes aina vastata. Nuoreksi kääpiöksi hän tiesi valtavan paljon kaupungistaan, joten hänen täytyi olla seikkaillut siellä usein, jos ei jatkuvasti. Valtava tori oli Pullan mielestä mielenkiintoinen, sillä se poikkesi suuresti haltioiden ja ihmisten torista. Pulla oli ollut onnekas nähdessään kummatkin. Haltioiden torille, kylästä puhumattakaan, hän ei olisi missään nimessä päässyt ilman Aberecin apua, ja haltioiden tori oli ollut ilman muuta kaunis näky. Silkkikankain päällystettyjä kojuja ja ihan valtavasti kasveja ja hedelmiä. Monet niistä olivat merten takaa tuotuja harvinaisuuksia, mutta myös haltioiden omilta pelloilta oli mahdollista ihailla satoa. Ihmisten tori taas oli paljon sekavampi ja siellä oli luultavasti ihan kaikkea. Krääsää, ruokaa, aseita, vaatteita, mitä tahansa värkkejä, eivätkä kojut olleet niin siisteissä muodostelmissa kuin haltioiden torilla. Tämä kääpiöiden tori taas oli erilainen sekin. Siinä missä haltiat suojasivat kojunsa paksuin silkein, ei kääpiöiden tarvinnut suojautua sateelta, eli kojujen päällä ei näkynyt samanlaisia katoksia. Osassa oli, ja ne näyttivät Pullan silmään nahkaisilta, mutta saattoivat ihan hyvin olla paksua puuvillaa. Osa näytti pikkuruisilta puisilta mökeiltä, ja tarjolla oleva tavara oli paljolti samanlaista kuin ihmisten kylässä, vaikkakin kokoluokka oli erilainen. Torilla oli kuitenkin myös ihmisiä kääpiöiden lisäksi, sillä hehän olivat nyt liittolaisia. Pulla oli jo ehtinyt unohtaa sen kaiken loiston keskellä.
Aateliston korttelit olivat kauniit, ja asuintalojen seinät, pylväät ja portaikot olivat täynnä kaiverruksia, pihoilla oli patsaita ja parvekkeita kannattelivat veistokset. Hobitti ajatteli kaikkea sitä vaivannäön määrää joka tähän kaupunginosaan oli aikanaa sijoitettu, joten asuminen täällä mahtoi olla kallista. Millaisia kääpiöitä tai ihmisiä täällä asui? Oliko kellään varaa asua näissä taloissa? Kauanko niiden rakentamiseen meni? Mitä tuo patsas esittää? Raellalla oli useimpiin kysymyksiin vastaus ja Pulla kuunteli niitä joka kerta hiirenhiljaa imien kaiken mahdollisen tiedon muistiinsa. Sama koski mitä tahansa kohdetta jossa he kävivät ja josta kääpiö hänelle kertoi, ja varsinkin seppien pajoilla vieraillessaan Pulla halusi kuunnella kaiken. Eri henkilöiden tarinat olivat hänen mielestään kaikkein kiinnostavimpia. Eräällä valtavalla pajalla, jossa aseita oli avoimen alasinpihan ympärillä esillä seinillä, Pulla päästi tahtomattaankin kuuluvan "miten upeita"-henkäyksen kun hän iski silmänsä sepän kätten töihin. Seppä itse, joka oli parrakas ja iäkkään näköinen, soi hobitille kiitollisen virneen ja hänen kasvojensa rypyt lisääntyivät puolella leveän hymyn levitessä karvaisille kasvoille. Pulla oli mielissään siitä, että seppä antoi hänen käydä katsomassa aseita lähempääkin. Hänen olisi tehnyt mieli hipelöidä jokaista, mutta ei viitsinyt kohteliaisuussyistä koskea yhteenkään, paitsi pieneen tikariin jota seppä antoi hänen pidellä käsissään.
"Kokeile, kuinka kevyt se on", seppä oli sanonut karkealla yhteiskielellä, ja Pulla oli saanut kokeilla. Tikari oli tottavie ollut kevyt, paljon kevyempi kuin hänen oma veitsensä jota hän kantoi lanteillaan. Hänen oma aseensa ei myöskään ollut yhtä koristeellinen kuin kaikki nuo taidonnäytteet sepän pajalla. Miltäköhän sitten haltioiden paljon puhutut aseet mahtoivat näyttää?

Kun kierros oli ohi ja Pulla alkoi saada käsitystä siitä, miltä kaupunki kokonaisuudessaan näytti, Raella pysäytti heidät suureen risteykseen. Pullan jalat olivat alkaneet väsyä hänen huomaamattaan, joten hän koukisteli jalkojaan vuorotellen etteivät ne tipahtaisi itsekseen. Kyykistely loppui kuitenkin lyhyeen, kun Raella osoitti kohti kuninkaan linnaketta. Pulla höristi kärjistä suippoja korviaan ja tillitti suoraa siihen suuntaan, johon kääpiön käsi viisoi. Linna oli mahtava. Pulla ei ollut edes kiinnittänyt siihen huomiota aikaisemmin innostuttuaan kaikista maallisista ja rahvaista asioista, joita kaupungilla oli tarjota. Nyt hän kuitenkin huomasi koko kuninkaallisen rakennelman mahtipontisuuden, ja tuijotti sitä sinisillä silmillään. Harmikseen hän sai kuitenkin kuulla, että vartijat lähettivät turhan lähelle menevät ihmettelijät pois. Ymmärrettävähän se oli.
"Se on tosi hieno", Pulla sanoi ja katseli kaihoisasti linnaa, kun Raella alkoi puhua syömisestä. Ruoka? Syömään? Pulla oli unohtanut äärimmäisen nälkänsä innostuksensa keskellä. Kuinka hän olikin saattanut? Nyt nälkä palasi ampuvana voimana hänen mahaansa ja sai sen murisemaan.
"Mennään toki, mennään toki!" Pulla vastasi ja hänen silmänsä olivat mennä ristiin, kun hän ajatteli kaikkia meheviä ruokia, joita majataloilla oli tarjota.
"Mutta enhän minä voi antaa naisen tarjota minulle! Minun tässä pitäisi tarjota sinulle kiitokseksi kierroksesta, tai vähintäänkin maksaa oma ateriointini, Raella hyvä", Pulla sanoi sitten hymyillen, rypistäen hieman kulmiaan. Olihan hänellä kuitenkin rahaa mukanaan... Vaikkakaan hän ei ollut varma siitä, paljonko kääpiöiden ruuat maksoivat.
"Sinun pitänee päättää ruokapaikka, sillä tiedät varmasti missä ruoka maistuu parhaimmalta. Minulle ei ole niin väliä. Olen niin nälkäinen, että voisin syödä tuon patsaan", Pulla sanoi virnistäen ja osoitti linnan vastaisella suunnalla sijaitsevaa, työläiskääpiöitä esittävää kiviveistosta.

//Voi kyllä, mennään vain. Otan kana-aterian kiitos ja kokis päälle.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 2/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar

Monarkki

Viestit: 13614

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Heinä 21, 2013 1:17

Raellan innoksi ja onneksi myös Pulla kannatti ruokailua. Hänellä oli jo kiljuva nälkä ja tuntui, että se oli kasvanut vain entisestään kierroksen aikana. Olisihan se ollut sääli, jos hobitti olisi kieltäytynyt ehdotuksesta. Meinaan siinä tapauksessa Pulla olisi silti saanut tulla mukaan ja katsella sitten, kun kääpiö ahmi itsensä täyteen samalla kun itse ei pistänyt muruakaan suuhun. Ja sekös olisi ollut ikävä tilanne.
Jälleen railakas naurahdus karkasi Raellan suusta, Pullan todetessa, ettei voinut antaa naisen tarjota ateriaa.
Et taida tuntea kääpiönaisia pahemmin... Nuori naisenalku hymisi, pudistellen pienesti päätään Sinä olet nyt minun vieraani kaupungissamme, anna kun kestitsen sinua. Isäni pitäisi siitä, että huolehdin tuomistani vieraista, kuten tapoihin kuuluu! Joten älä sinä huolehdi yhtään kuluista, minä maksan!
Raellallahan oli kaiken lisäksi valuuttaa, jolla maksaa useammankin vieraan ruokailut paikassa kuin paikassa. Hän halusi tavata kääpiön, joka uskalsi evätä prinsessalta ja tuon vierailta ruokailumahdollisuuden omassa kapakassaan tai ravintolassa. Sellaista paikkaa sai kyllä etsiä. Tosin, ei Raella kovin tunnistettavissa vieläkään ollut, mutta kyllä he ruokaa saisivat.

Seuraa vain minua! Tosin, sen sinä varmaan osaatkin jo tähän mennessä Raella naurahti lopulta, lähtiessään johdattamaan Pullaa vielä kerran paikasta toiseen. Matka ruokapaikkaan ei ollut pitkä, sillä Raella tiesi yhden todella tasokkaan ja ennen kaikkea hyvän majatalon näiltä ylimystöjen nurkilta. Siellä kehtasi kestitä korkea-arvoisempaakin vierasta! Ruoka oli hyvää ja riittoisaa, sekä oluet priima luokkaa.
Majatalon ovesta astuttua avautui edessä mitä kodikkain ja lämminhenkisin tila. Väkeä ei vielä ollut paljoksikaan paikalla, mutta illan lähestyessä täyttyisi tämäkin majatalo enemmän tai vähemmän arvokkaammista vieraista. Tällä hetkellä paikalla oli juuri saapuneen kaksikon lisäksi vain muutama hassu vieras.
Majatalon emäntä tuli vastaan uusia vieraita, tunnistaen nuoren prinsessan. Joskin, minkäänlaisiin muodollisuuksiin ei taivuttu, emännän tuntiessa Raellan paremminkin. Raella oli usein käynyt tässä majatalossa piilottelemassa ja emäntä osasi jo arvata, miten kannatti Raellaa puhutella, tuon vaatetuksen perusteella. Vieraat toivotettiin lämpimästi tervetulleiksi, Raellan ilmoittaessa, että hän ja uusi ystävänsä olivat tulleet tänne syömään. Siitähän majatalon emäntä innostui ja kävi saattamaan nuoret vieraansa koreaan, hieman sivummalla olevaan pöytään, alkaen samalla luetella mitä olisi tänään tarjolla vieraille.
No, mitä haluat syödä? Raella kävi kysymään Pullalta, istahtaessaan pöytään.


// No hyvä, minä tarjoan. Saat sitten katsoa, kuinka sikailen ja syön kymmenen kerrosateriaa. Kevyt colalla tietenkin, olenhan dietillä //
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2451

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti Ti Heinä 30, 2013 6:01

Pulla

Kiharahiuksinen pudisteli päätään niin, että hiussuortuvat helisivät. Hänen kasvoilleen levisi vieno hymy.
"En tunnekaan, sinä olet ensimmäinen", hän vastasi mielissään siitä, että saattoi nyt sanoa tuntevansa yhden kääpiön. Mikä mahtava saavutus! Kukaan kotikylässä ei varmasti osannut unelmoidakaan tällaisesta! Olisipa Pullalla ollut maalaus, jonka hän olisi voinut viedä mukanaan tästä paikasta. Ehkä hän olisi joskus voinut näyttää sen vanhemmilleen, jos palaisi kotiinsa tai kävisi siellä kääntymässä. Muut hobitit eivät nimittäin varmasti uskoisi korviaan jos Pulla kertoisi, mitä kaikkea oli kokenut. "Frippi Bunce, olet oikea tarinoitsijoiden mestari", äiti sanoisi ja pudistelisi päätään punaiset posket helottaen. Isä polttelisi piippuaan, naureskelisi, ja pyytäisi Pullaa kertomaan lisää, sillä hänen tarinansa ovat viihdyttäviä. Pulla palasi takaisin kääpiöiden asuttamaan luolaan ja rypisti otsaansa. Ehkä hän toisi vanhempansa katsomaan tätä näkyä omin silmin jonain kauniina päivänä.
Raella ei suostunut siihen, että hobitti maksaisi oman ateriansa. Hänen isänsä kuulemma olisi hyvillään, jos kuulisi tytön pitäneen huolta vieraastaan. Pulla hymyili ja kuvitteli päässään vanhan, harmaapartaisen isäukon, joka taputtaisi Raellaa tyytyväisenä päälaelle. Isällä olisi selässään valtava kirves ja jalassaan pehmoiset tohvelit, ja hän viettäisi suurimman osan päivästään torkkuen kivisessä nojatuolissa. Olikohan Raellalla monta sisarusta?
"Hyvä on sitten! Mutta minä varoitin sinua, aion tyhjentää koko sen majatalon tai kapakan, johon minut viet!" Pulla sanoi virnistellen ja käveli Raellan toiselle puolelle pari kertaa ympäri pyörähtäen ja rinkkansa naruista kiinni pidellen. "Me hobitit näet pidämme ruuasta."

Pulla seurasi kuuliaisesti Raellaa niinkuin oli tehnyt tähänkin asti. He kulkivat osittain samoja katuja kuin he olivat äskettäinkin kävelleet kierroksen aikana, ja osittain aivan uusia kujia ja laajoja teitä. Parivaljakko pysytteli suurempien rakennusten kupeessa, jonka alueella asuvat kääpiöt olivat hyvinpukeutuneita ja joiden kaikki karvat, niin hiukset kuin parrat ja viikset, oli kammattu ja letitetty siististi.
Majatalo, jonka he valitsivat oli lämpimästi sisustettu ja kaikin puolin siisti rakennus. Se sisälsi paljon puuta ja kalusteet oli verhottu punertavanruskein kankain. Verhot olivat punaisia ja valkoisia ja niissä oli pieniä kukkasia. Pulla katseli hymyillen ympärilleen. Keittiöstä leijaili vastustamaton tuoksu joka muistutti vastapaistettua piirakkaa, mutta siinä oli jotain uuttakin. Majatalon emäntä otti heidät kohteliaasti ja avosylin vastaan johdattaen heidät peremmälle hienosti katettuun sivupöytään. Majatalo ei ollut täynnä, pikemminkin tyhjillään. Vain pari vierasta heidän lisäkseen, eikä se haitannut Pullaa. Hänestä ruokapaikka oli oikein viihtyisä! Pieni mies oli tästä kaikesta niin tohkeissaan, että häneltä meni ohi koko ruokalistan alku. Lopusta hän sai kuitenkin kiinni ja jäi sitten hieromaan mietteliäänä leukaansa. Kalaa, lammasta, makkaraa, ankkaa, härkää, päivän erikoinen, keittoja ja leipiä ja salaatteja. Raella halusi hänen ilmeisesti tilaavan ensin, joten hänelle ei jäänyt juurikaan miettimisaikaa. Vaan ei se mitään.
"Aloitetaanpa vaikka juustokeitolla ja limpulla. Palanpainikkeeksi ehkä vähän lohta, jos saan pyytää. Niin ja pääruuaksi voisin ottaa sen päivän erikoisen - mikä se sitten onkaan, saatte vapaasti yllättää minut - ja juotavaksi alkuun vuohenmaitoa ja pääruuan kanssa tilaisin kunnon tuopin parasta olutta, jota teillä on tarjota", hobitti luetteli sormiaan apuna käyttäen ja soi sitten leveän, vilpittömän hymyn emännälle joka kuunteli tilauksia. Hänen tummat hiuksensa oli palmikoitu ja palmikot oli poimittu useille rinkeleille. Myös hänen otsaansa koristi letti, jonka sekaan oli pujoteltu punainen nauha. Suurimman osan hiuksista kuitenkin peitti päälaelle asetettu ja niskan takaa kiinnitetty huivi, joka esti hiuksia putoilemasta ruokaan. Pulla ei osannut arvioida tämän ikää, mutta mikään nuori hän ei enää ollut. Huulet olivat tummanpunaiset ja niin täyteläiset, että Pulla halusi melkein tökätä niitä ja kokeilla puhkeaisivatko ne.
"Mitä arvon neiti tilaa?" hobitti kysyi leikkisästi vastapäätään istuvalta nuorelta naiselta ennenkuin emäntä ehti tehdä saman, ja nosti itsensä paremmin tuolilleen.

//Tietysti, tietysti. Tarjoaisivatpa ne Cola Zeroa, siinä ei ole kaloreita.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 2/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar

Monarkki

Viestit: 13614

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Syys 01, 2013 3:08

Haastava virne levisi siniverisen kasvoille, Pullan uhkaillessa syövänsä koko majatalon tyhjäksi. Oli vaikea uskoa noin pienen miehen kykenevän syömään yhtään sen enempää, mitä kääpiönaiset vetivät leipäläpeensä aamupalaksi. Hobitti kun oli niin kovin laihanoloinen, ainakin verrattuna kääpiöihin. Tietenkin Raella vertasi hobitin ruumiinrakennetta oman kansansa ruumiinrakenteeseen. Jos Pulla olisi ollut kääpiö ja näyttänyt tuolta, jopa naiset olisivat nauraneet mokomalle ruipelolle. Mutta mistä Raella tiesi, ehkä Pulla oli hobitiksi tukeva? Kuten todettu, ei hän ennen ollut nähnyt yhtäkään hobittia.
Raella antoi Pullan tilata rauhassa koko ateriansa, majatalonemännän ottaessa ylös kaiken sen, mitä Pulla halusi tänään suuhunsa ahtaa. Huvittuneen kysyvänä tuo tuhti täti kyllä katseli pientä miestä, jonka tilaus kuulosti siltä, kuin suurempikin asiakas olisi pöytään istunut. Ehkä se tulisi olemaan huvittavaa katsoa, kuinka pikkumies yrittäisi ahtaa itseensä kaiken tilaamansa. Tai kenties hobitti yllättäisi ja omistaisikin pohjattoman vatsan, ken tietää?

Kun Pulla oli saanut tilauksensa tehtyä, oli Raellan vuoro.
"Pistä aivan sama tilaus, mutta vaihda olueksi sitä tummaa, mistä isäkin tykkää ja pääruuaksi jotain, mihin sulatat sitä aina niin ihanaa vuohenjuustoasi! Äläkä unohda jälkiruokaa, vieraani pitää saada maistaa suussa sulavaa kurpitsapiirakkaasi!" Olisi huomattavasti helpompaa kyökille pistää vain samaa tarjolle yhteen pöytään, joten miksipäs Raella alkaisi yhtään sen enempää prameilemaan. Kyllä hän kotona saisi sitten ties mitä illallisella taas vaatia, joten prinsessa ei nähnyt mitään syytä alkaa täällä turhan vaativaksi ja vaikeaksi. Eipä hän yleensä kovin vaikea tapaus ollutkaan. Paitsi silloin, kun piti vaatekaappia uusia. Raella vihasi vaatteiden sovittamista ja niiden hankkimista, varsinkin, kun hän ei saanut aina välttämättä edes päättää itse, mitä olisi halunnut.
Iloisesti nauraen, päätän pudistellen emäntä lähti sitten kyökin puolelle toimittamaan tilausta, jättäen seikkailijat keskenään pöytään hetkeksi.
"Hän on todella mukava. Kuten aikalailla kaikki täällä" Raella tokaisi kääntäessään katseensa poistuvan emännän takamuksesta Pullaan "Tai no, mistä minä tiedän kuinka härskin röyhkeää porukkaa on syrjäisemmillä kujilla. En pahemmin siellä päin liiku, sattuneista syistä".


//Nyt tekee ihan aikuisten oikeesti mieli colaa. Damn. Tässä, ota tekstiä jonka sain aikaan kuumeessa. En ota vastuuta ei palautusoikeutta //
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2451

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti To Syys 05, 2013 9:19

Pulla

Hobitti ehti jo odottaa innolla sitä litaniaa, jonka kääpiönainen aikoisi tilata, ja sieltähän se sitten putkahtikin. Kenties se oli samaa luokkaa kuin Pulla oli olettanut, sillä Raella oli hieman häntä kookkaampi ja hän oletti että kääpiöiden ruokahalu oli melkein yhtä suuri kuin hobittien, mutta oluttilaus oli ehkä hieman oudoksuttava. Tummaa olutta? Pulla ei ollut kovin tumman oluen ystävä, ja vielä oudoksuttavampaa se oli naisilta. Toivottavasti talon paras olut ei siis tarkoittanut tumminta mahdollista, sillä ne saivat silmät vuotamaan. Paras ei tarkoittanut samaa kuin vahva, vaan hyvän makuinen. Raella kuitenkin mainitsi että hänen isänsäkin piti tuosta samaisesta oluesta - lieni joku majatalon emännän hyväkin tuttu - joten ehkä makuelämykset kulkivat suvussa. Pulla oli silti ajatellut mielessään niin syvänkultaisen oluttuopin että tumma ei sopinut siihen kastiin laisinkaan.
Raella lisäsi tilaukseensa jälkiruuan. Pulla ei ollut sitä vielä tehnyt, siltä varalta että haluaisi syödä toisenkin pääruuan, mutta Raellan tilaus koski Pullaakin. Ei hän kuitenkaan valittanut, sillä kurpitsapiirakka kuulosti makunystyröitä hivelevältä! Toivottavasti sen mukana tulisi kermavaahtoa. Pulla päätti lisätä sen tilaukseen saman tien.
"Kurpitsapiirakkaan sopii erinomaisesti kermavaahto", Pulla lisäsi ja nyökkäsi hyväksyvästi Raellan tilauksen perään. Täti saisi vispata kermaa niin että hauiksiin sattuisi huomenna. Tosin hänen karski ulkomuotonsa viesti jo siitä, että voita oli kirnuttu ja leipiä vaivattu hieman useampaankin otteeseen.

Kun nainen oli viilettänyt huvittuneena kyökin puolelle, Pulla käänsi katseensa seuralaiseensa.
"Oi kyllä, hän vaikutti oikein ystävälliseltä. Toivottavasti tapaan lisää hänen kaltaisiaan täällä", Pulla tokaisi hyväuskoisesti ja katseli sitten ympärilleen. Tila miellytti häntä syvästi, värit olivat mukavat ja saivat hänet rauhoittumaan. Se oli tärkeää ruokaa syödessä: tunnelman tuli olla kohdallaan ja olon rentoutunut. Silloin ruoka maistui parhaimmalta. Eniten nämä ehdot täyttyivät ehkä retkeillessä metsän siimeksessä ja eväitä syödessä, sillä silloin eväiden ei tarvinnut olla kummoisetkaan, ne maistuivat hyvältä joka tapauksessa. Ehkä ulkoilmassa leijaili jotain salaisia ainesosia, joita jokaiseen ruokaan olisi pitänyt lisätä, että ne olisivat maistuneet yhtä maukkailta.
Pulla ei toisaalta ihmetellyt sitä, että Raella ei liikkunut kääpiökaupungin syrjäisimmillä seuduilla. Lienikö se vain sitä että hän oli nainen ja syrjäseuduilla oli ällöttävää ja ehkä likaista ja pimeää, vai siksi että hänellä oli jotain traumoja kyseisistä paikoista.
"Ymmärrän, ymmärrän", Pulla nyökytteli ja kohotti kulmiaan. "Ovathan syrjäiset tienpielet kuitenkin sen verran vaarallisia."
Pulla virnisti ja heilautti sitten kättään naurahtaen.
"Kunhan vitsailin, älä hyökkää. Voisin kuvitella että kukaan ei uskalla käydä kimppuusi", hän sanoi suoraan ja pudisteli päätään huvittuneena.

Jonkun ajan kuluttua kyökistä alkoi leijailla täyteläinen tuoksu, joka sai Pullan ruokahalun äärimmilleen. Hänen mahaansa väänsi eikä hän meinannut löytää hyvää asentoa istua tuolillaan, kun emäntä jo saapui alkupalojen kanssa. Hänellä oli kummassakin kädessään soppakulhot ja ylempänä käsivarrellaan lautaset, joissa oli limppua ja lohta. Pulla läiskäisi kätensä yhteen onnellisena.
"Oivalliseen aikaan! Kiitoksia oikein paljon", hän hymisi tohkeissaan ja otti lusikan käteensä melkein heti kun se oli laskettu pöydälle.
"Sen pitemmittä puheitta, hyvää ruokahalua arvon neiti", Pulla sanoi ja kävi käsiksi keittoon.

//No hyi olisin kyllä halunnut palauttaa :< Minne minä sen nyt laitan. Matkasi käyköön siis kauppaan kohti limsahyllyjä!
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 2/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar

Monarkki

Viestit: 13614

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Syys 10, 2013 12:58

"Varmasti tapaat!" Raella hihkaisi Pullan toiveisiin, ennen kuin ehätti edes miettiä asiaa. Toisaalta.. Pulla oli ulkopuolinen, ei heidän kansaansa. Monet katsoivat vieraita yleensä nenänvartta pitkin, eivätkä pahemmin välittäneet edes keskustella noiden kanssa. Korkeintaan vain, jos mokomat meinasivat ostaa jotain. Rahaa se vierasrahakin oli. Ehkä Pullaan suhtauduttiin nyt hieman lempeämmin, kun hän oli prinsessan seurassa? Se saattoi olla syy, kuka nyt edes kehtaisi harkita käyttäytyvänsä huonosti prinsessan vierasta kohtaan? Siitähän saattaisi lähteä henki! Tosin, eipä Raella ollut kovin herkästi kuolemantuomioita kenellekään langettamassa, oliko se sitten hyvä vai huono ominaisuus kruununprinsessalta, siitä voitiin olla montaa eri mieltä.
Riemukas hörähdys karkasi kääpiönaisen suusta, Pullan käydessä toteamaan vitsailleensa ja uskoi, ettei kukaan Raellan kimppuun uskaltanut käydä.
"Parempi olisi. Voisi päät putoilla sen johdosta" Kääpiö totesi virnistäen, antaen Pullan tulkita asian ihan miten itse halusi. Mistä sitä tiesi, jos Raella olikin kova taistelija ja niitti päitä kuin heinää? Todellisuudessa hän oli aika tumpelo, mutta isäpappa kyllä piti huolen, jos joku edes vilkaisisi tytärtä rumasti, niin siitä saattaisi seurata kauheita.

Kauaa ei kaksikon tarvinnut odotella, kun kyökistä leijunutta tuoksua seurasi itse ateria pöytään. Siinä missä Pulla näytti enemmän kuin innostuneelta, tyytyi Raella vain virnuilemaan iloisesti. Johan tässä nälkä alkoikin olla ja oli vain hyvä, että ruoka tuotiin nopeasti pöytään. Odottelu olisi ollut pelkkää piinaa!
"Kuin myös, herra hyvä" Raella vastasi hobitille, joka ruokahaluja toivotteli. Sen pidemmittä puheitta, kävi myös Raella kiinni ateriaansa, joka näytti maittavan enemmän kuin mainiosti kääpiönaiselle. Ruokaa suorastaan ahmittiin, mutta silti jokseenkin hillitysti ja siististi. Eihän prinsessan sopinut porsastella, oli kyseessä sitten oma koti tai vieras paikka. Tosin, kääpiöiden ruokailutavat olivat yleensä vähän vauhdikkaampia ja ronskimpia, mitä esimerkiksi ihmisillä. Illanistujaiset hovissa saattoivatkin olla erittäin mielenkiintoista seurattavaa loppu illasta...


// Njähähähähä. Arvaa onko kiva oikeesti vastailla tähän, kun tulee armoton nälkä aina! Tämä ei ole reilua. Sit kun kaapissakaan ei oikein oo mtn syötävää niin pylly >: //
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2451

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti Pe Loka 04, 2013 2:49

Pulla

Ruuan herkullinen tuoksu täytti hobitin nenän niin, ettei hän hetkeen kuullut tai nähnyt muuta, kuin soppaa kaapivan lusikan ja lautasen äänen ja leivän pehmeän kuoren rutinan, tai tuon ihanaisen alkupalan täydellisen ulkomuodon. Pulla lusikoi juustokeittoa suuhunsa ja haukkasi välillä leipää, välillä dippasi sen keittoon ja hörppi juomaansa tyytyväisenä.
Sitten Pulla vasta ehätti mietiskelemään Raellan sanoja: hän oli maininnut jotain päiden putoamisesta. Pulla rypisti mietteliäänä kulmiaan ennenkuin antoi aivojensa johdatella häntä pitemmälle. Raella ei näyttänyt vaaralliselta, saatika sitten suurelta kääpiösoturittarelta, joka kaataisi vastustajiaan kuin heinää. Pulla hymähti ääneen.
"Päiden putoamisesta puheenollen... Lujasta luonteestasi päätellen, en lainkaan ihmettele", hän päätti muotoilla kohteliaisuutensa. Ja se oli oikeasti kohteliaisuus! Hobitin mielestä oli hienoa, että Raella oli lujaluonteinen. Olisi voinut olla vaikeaa kommunikoida hirveän ujon kääpiötytön kanssa, eikä moinen olisi luultavasti edes pitänyt ulospäinsuuntautuneesta Pullasta. Kun taas nyt, kun Pullalla oli vastassaan suuriegoinen pieni nainen, hänen piti melkein kiistellä tämän kanssa statuksestaan.

Kun soppakulho oli tyhjä, Pulla taputteli mahaansa tyytyväisenä. Leipä oli kadonnut lautaselta lohineen kaikkineen ja maitokuppikin oli tyhjentynyt jo aikoja sitten.
"Kyllähän tuolla murinan sai kieltämättä kaikkoamaan", Pulla aloitti tyytyväisyys äänestään paistaen, "mutta kumpa pääruoka tulisi jo." Hän ei malttanut odottaa saada nähdä, mitä päivän erikoinen piti sisällään. Yleensä hän ei tilannut erikoisia ellei ollut varma ravintolan laadusta - muutenhan siellä saattoi olla vaikka kyökkimestarin eilisiä sukkia ja lattialta lakaistut pölyt sun muita sattumia - mutta tämä paikka oli näyttänyt heti alkuun mainiolta. Vieläpä kun Raella oli tarjoutunut maksamaan kaikki ruuat, ei miehen tarvinnut edes laskea, riittäisivätkö hänen rahansa ruokiin.
Pian vanhempi kääpiönainen ilmestyi jälleen salin puolelle runsaan kokoiset oluttuopit kourassaan, kiikuttaen ne sitten nuoren seurueen pöytään. Hän sanoi pääruokien saapuvan tuota pikaa, mutta vielä ne eivät olleet ihan valmiit. Pulla kiitti oluesta ja katsoi sen kellertävänkultaista väriä ihaillen, sillä värihän oli juuri priima! Raellan olut oli huomattavasti tummempaa, kuin hobitin.
"Itse en niin piittaa tummasta oluesta, lienee sukuni peruja... Ainoastaan isäni pikkuserkku piti kovasti tummasta oluesta, mutta se olikin ihan eri juttu se. Minun perheessäni sitä juotiin vain jos joku kohteliaasti tarjosi, mutta ei koskaan vapaaehtoisesti", Pulla selitti ja huljutteli olutta tuopissaan, ennenkuin otti siitä ensikulauksen. Maku oli hyvä, täyteläinen ja viileä, ehkä jopa hieman makea.
"Oikein hyvää! Jos joskus perustan panimon, voisin pyytää häneltä reseptin. Tekisin siitä ehkä vähän laimeampaa. Voisin nimetä sen kääpiönkaatajaksi", Pulla nauroi ja otti toisenkin kulauksen pyyhkien sitten suupielensä hihaansa.
"Kävipäs mielessäni, että oletko koskaan käynyt tämän vuoren pinnalla? Tai sen päällä, huipulla? Mieti millaiset näköalat sieltä olisi, sieltähän voisi nähdä vaikka lohikäärmeitä", Pulla vouhotti saatuaan jo tarpeeksi energiaa ruuasta käyttäytyäkseen kuin tavanomainen pirteä hobitti käyttäytyi.
"Haluaisin käydä siellä. Voi olla, että kiipeämiseen menisi aikaa moniakin päiviä - pitäisi siis ottaa mukaan hyvää evästä. Ehkä lämmintä vaatettakin, voitko kuvitella miten kylmä siellä olisi, kun vuoren juurellekin melkein jäätyi! Minulla oli lunta tähän asti", Pulla selitti ja osoitti suurin piirtein napaansa. Sitten hän huomasi paidassaan tahran, ja jäi rapsuttelemaan sitä miettien mistä se oikein oli ehtinyt jo siihen tulla.

Ja jälleen heidät vastaan ottanut kääpiönainen saapui salongin puolelle, tälläkertaa pääruuat mukanaan, ja millainen ilmestys Pullan lautanen olikaan! Sitä ei melkein edes voinut kutsua lautaseksi, vaan se oli pikemminkin vati. Sen päälle oli aseteltu jokin grillattu sika tai sikaa muistuttava eläin, jonka päältä valui tirisevää, ruskeaa kastiketta salaattipedille, jolla lautanen - tai vati - oli pohjustettu. Salaatissa oli kirkkaanvihreitä lehtiä, oransseja ja punertavia hedelmiä ja vihreitä vihanneksia ja muutama kerma-sipuli-seokseen peitelty keitetty peruna. Noin valtavia perunoita keskellä talvea! Pulla oli täysin hämmästynyt ja puristi pöydänreunaa pidätellen ruokahaluaan, joka käski häntä sieppaamaan porsaan naisen käsistä ja hotkaisemaan sen yhdellä haukkauksella.
"Se on upea", Pulla sanoi kun lautanen jäi hänen eteensä, ja kiitti emäntää hymyillen.
"Saanko jo aloittaa?" Pulla kysyi toiveikkaana kun emäntä palasi keittiöön hakemaan Raellan annosta, eikä edes huomannut, että emäntä näemmä vähät välitti sanonnasta "naiset ensin".

//PHEW kylläpäs kesti mullakin. Mä syön melkein aina samaan aikaan kun kirjotan tätä >:D Lähetän vähän sullekin.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 2/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar

Monarkki

Viestit: 13614

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Marras 26, 2013 1:16

Re: Opin enemmän, opin sinut (Aksu)

Hobitin mainitessa päiden putoilemisesta, Raella soi miehelle vain pienen, kujeilevan virnistyksen. Mitään tuohon jopa kohteliaisuudeksi laskettavaan toteamaan ei kuitenkaan käyty vastaamaan sen koommin, vaan kääpiöneito jätti tilaan leijumaan sen pienen, mystisen tunnelman.
Ruokailu eteni kohtalaisen ripeään, vaikkei kumpikaan osapuoli varsinaisesti ahminut ruokaansa. Raellalla tosin oli tapana joskus moistakin harrastaa, kun syöminen tuntui vain turhalta välipaussilta kaiken muun tekemisen ohessa. Pientä kapina vibaa omaava prinsessa saattoikin toisinaan olla kovin huonoa pöytäseuraa illalliskutsuilla: Tuo joko käyttäytyi kuin metsämies emäntänsä pöydässä työpäivän jälkeen tai sitten kapinoi hiljaisesti ja nyreästi, mököttäen näkyvästi pöydässä kovin tylsistyneen oloisena. Kumpaakaan näistä ominaisuuksista ei kuitenkaan näkynyt nyt tässä seurassa.
"Kyyyyllä se sieltä kohta tulee, älä hätäile!" Raella kävi naurahtamaan Pullan saatua annoksensa jo katoamaan mahaansa, päivitellen, että pääruoka saisi tulla jo. Yllättävän iso mahalaukku noin pieneksi mieheksi. Raella oli selvästi aliarvioinut hobitin kyvyn ahmia ruokaa itseensä.

Pulla kävi myös kertomaan hieman perheestään ja heidän olut tottumuksistaan. Makunsa kullakin, mutta Raella ei voinut kieltää, etteikö häntä kiinnostanut tietää enemmän Pullasta ja tuon kotikulmista. Hobitteja kun harvemmin tällä vuorella vieraili.... Pulla taisi olla ensimmäinen... ainakin vuosisatoihin.
"Perusta toki panimosi lähelle meidän kaupunkia! Asiakkaita varmasti riittäisi" Prinsessa kävi tokaisemaan virnuillen, hobitin mainitessa panimon perustamisesta.
Puhe vaihtui yllättäen vuoren huippuun, Pullan käydessä tiedustelemaan, oliko Raella koskaan käynyt siellä. Kääpiö kävi pudistamaan päätään reippaasti, kuunnellessaan samalla, kuinka Pulla kertoi haluavansa käydä siellä.
"Sitten saat kyllä varautua kunnon pakkasiin" Raella kävi naurahtamaan "Lohikäärmeitä siellä tuskin on, tai emme ainakaan mokomia ole nähnyt vuosisatoihin, mutta se viima ja pureva pakkanen iskee kyllä luihin ja ytimiin! Harva sinne kiipeää vapaa-ehtoisesti... tosin, tietääkseni meillä on yksi torni siellä... Jossa satunnaisesti on tähystäjiä. Sieltä kyllä näkee ja kauas!" .

Viimein myös pääruoka saapui, hobitin selvästi innostuessa jälleen annoksesta. Raella ei voinut kuin virnuilla itsekseen, hänelle kun nämä kievarin pienet pidot olivat niin vaatimattomia, verrattuna hovin suuriin illallisiin. Ehkä Raellan pitäisi joskus raahata Pulla sellaisille käymään...
"Anna mennä vain!" Oli vastaus Pullan kysellessä, saisiko jo aloittaa, samalla kun emäntä hyppeli kyökinpuolelle hakemaan kruununprinsessan annosta, jotta neiti saisi syödä vieraansa kanssa yhdessä. Eikä siinäkään kauaa mennyt, kun Raellan annos saapui...



// ÄLÄ SINÄ PUHU MINULLE KESTOISTA YHTÄÄN katso nyt tätäkin *hakkaa laivan reunaa*. Nyt on taas nälkä ja tekee mieli olutta, mutta kello on 12 päivällä ja oon menossa terveystarkastukseen, joten en ehkä vedä viiden aterian päivällistä ja kittaa litraa olutta kitaan tähän väliin....
vielä //
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2451

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti Su Joulu 29, 2013 3:26

Re: Opin enemmän, opin sinut (Aksu)

Pulla

Raella ehdotti, että Pullan olisi pitänyt perustaa panimonsa jonnekin kääpiöiden läheisyyteen. Hobitti virnisti, mutta jäi pohtimaan asiaa itsekseen. Hmm, kyllä, ehkä. Hänellä ei ollut mitään hajua siitä, mihin malliin Crypt oikein oli rakennettu; hän ei tiennyt missä suhteessa ihmisten, haltioiden ja kääpiöiden linnoitukset sijaitsivat toisiinsa nähden, eikä hän ollut muista etäisyyksistä varma, kuin ihmisten ja kääpiöiden kaupungin välisestä kävelymatkasta. Hän ei myöskään tiennyt, mitä kaikkea Crypt ylipäätään piti sisällään. Sen vuodenajat hän tunsi jo suunnilleen nähtyään ne kaikki omin silmin, mutta niistä ei juuri ollut hyötyä. Pulla osasi kyllä sopeutua säätiloihin mutta kaipasi jotain, jonka avulla suunnistaa. Koska Cryptin tähtitaivas oli hänelle outo, ei siitä vielä herunut apua. Ehkä hän joskus hankkisi jostain kartan, kun saisi tilaisuuden. Tai jospa hän saisi edes joskus vilkaista jotain Cryptin karttaa, niin hän voisi painaa sen muistiinsa, eikä hän enää koskaan olisi hukassa.

Raella tuotti lohikäärmeenkesyttäjä Buncelle pettymyksen tokaisemalla, että kääpiöt eivät olleet nähneet vuosisatoihin lohikäärmeitä vuorillaan. Hobitti rypisti otsaansa, nipisti suunsa suppuun ja puuskahti syvään. No missä ihmeessä niitä sitten oli, jos ei vuorilla? Olivatko ne kuolleet sukupuuttoon? Pulla halusi uskoa Raellan olevan väärässä, vaikka hän tiesi, että kääpiö todennäköisesti tunsi oman vuorensa paremmin, kuin vasta saapunut hobitti. Siitä huolimatta Pulla päätti vakaasti, että vartiotornin satunnaiset tähystäjät olivat huononäköisiä - tai sitten kääpiöt ylipäätään olivat. Kenties hän joskus vielä kiipeäisi tuohon torniin ja katselisi lohikäärmeen lentävän.

Luvan saatuaan Pulla päästeli ruokaansa menemään, eikä edes huomannut, että nuoren neidonkin lautanen saapui. Mies poimi edestään paloiksi leikattuja hedelmiä maistellakseen mitä ne oikein olivat, mutta vain puolet mauista olivat hänelle tuttuja, loput puolet uusia. Makeaa, kirpeää ja jopa hapanta. Pulla maisteli myös vihanneksia ensialkuun, ja ne vaikuttivat tutummilta. Hän palasi hetkeksi jonnekin hobittikylän syövereihin sadonkorjuun aikoihin, jolloin he pieninä poikina ja tyttöinä olivat juosseet viljelijöiden pelloilla ja maistaneet mitä mullasta sattui nousemaan. Joku oli huhujen mukaan nielaissut joskus madon, sillä oli syönyt niin vauhdilla pellosta nostamansa porkkanan. Pulla ei olisi ihmetellyt, vaikka tuo hurjaksi "söin madon tarkoituksella"-tarinaksi paisunut juttu olisikin ollut totta, mutta juuri nyt hänellä oli edessään jotain paljon parempaa, kuin lieroja. Napsittuaan tarpeekseen rehuja hobitti kävi kiinni itse lihaan ja perunoihin. Hän käytti aterimiaan ihan senkin takia, että saisi sovitettua suuhunsa samaan aikaan sekä perunaa, lihaa, että salaattia. Perunat maistuivat oikein oivallisilta ollakseen talviperunoita, ja liha oli mitä mureinta. Pullan sieraimista pääsi innostunutta pihinää kun hän ahti ensimmäisen haarukallisen suuhunsa. Miten hyvältä ruoka saattoikaan maistua! Kun pala oli ryöminyt ruokatorvesta alas, Pulla huokaisi tyytyväisenä ja vilkaisi Raellaa.
"Upeaa, upeaa kertakaikkiaan", hän henkäisi kiharat heilahtaen ja unohti sitten taas hetkeksi kääpiön olemassaolon sukeltaessaan ruokasfääreihin. Vaalea kastike sopi perunoihin hyvin, mikä taas meni hienosti yksiin lihan kanssa, jonka päällä oli jotain ruskeaa mausteista kastiketta, joka taas puolestaan sopi myös perunoihin. Kaikki oli valmiiksi pohdittua ja viimeisteltyä, ja Pulla todella arvosti sitä. Se, että ruokaan panostettiin, kertoi tietysti omalla tavallaan ylellisyydestä. Hobitti pohti, kuinka ihmeessä Raellalla oikein oli varaa tällaiseen - maksaa nyt hänen ruokansa vielä omansa lisäksi? Ehkä hän tienasi hyvin tai oli saanut valtavan perinnön, eihän siihen muutakaan selitystä ollut. Raella ei näyttänyt laittomien puuhien harjoittajalta, hän oli liian sievä, myönnettäköön, sellaiseen.

Pian Pullan lautanen oli melkein tyhjä ja hän nojautui taaksepäin tuolillaan.
"Mahani poksahtaa", hän huokaisi ja katseli likaisenvalkeiden luiden kasaa, joka porsaasta oli jäänyt jäljelle. Lautasella oli yhä jonkin verran hedelmäpaloja jotka olivat osittain sotkeutuneet kastikkeisiin, ja jokunen perunanpuolikas. Pulla sulki hetkeksi silmänsä vain, että jaksaisi aukaista ne uudelleen.
"Onneksi jälkiruoka menee eri mahaan!" hän huudahti sitten pyyhkien ruokaliinalla suupieliään ja nousten parempaan asentoon. Hän ei ollut aikoihin ollut näin kylläinen, joten oli jo aikakin. Hänhän oli alkanut peräti laihtua, eikä se ollut hyvästä. Äiti sanoi aina, että ruokaa oli syötävä pysyäkseen terveenä. Jos Pulla aikoi selvitä takaisin ihmisten tai haltioiden pariin tuossa lumessa, joka häntä ulkona odotti, ei hän voisi olla heikoimmillaan, tai hän ei kenties koskaan pääsisi perille. Ajatus sai Pullan vakavoitumaan hetkiseksi, mutta hän virkistyi muistettuaan, miten hienossa paikassa juuri sillä hetkellä oli.
"Oliko sinun ruokasi hyvää? Näyttää ainakin siltä", hobitti sanoi hymyillen ja katseli Raellan tyhjää lautasta.
"Syötkö aina näin hyvin?" hän kysyi sitten ja katseli ympärilleen. Kapakka oli edelleen hiljainen. Pulla ei edes ollut varma, sopiko tällaista tyylikästä paikkaa kutsua kapakaksi, mutta nimi sai kelvata niin kauan kun hänen ei tarvitsisi sanoa sitä ääneen. Hän otti tuoppinsa käteen ja kulautti hyvän hörpyn alas kurkustaan, jättäen oluen sitten huljumaan käteensä. Sen kultaista pyörrettä oli ilo katsella.
"Olisipa veljeni päässyt tänne. Hän olisi pitänyt tästä varmasti", Pulla hymähti surkuhuvittuneesti ja katseli sitten hymyillen Raellaan. "Hän olisi pitänyt sinustakin varmasti." Pulla laski tuoppinsa takaisin pöydälle ja olut kiersi sen reunoja vielä hetkisen äskeisen pyörivän liikkeen takia. Relly olisi pitänyt kääpiöistä varmasti ylipäätään, he kun olivat melkein saman kokoisia, kuin hobitit. Ja söivät vähintään yhtä koreasti!
"Pidämmekö vähän taukoa ennen jälkiruokaa, vai tuleeko sekin heti perään?" Pulla kysyi seuralaiseltaan toinen kulma kohollaan ja vilkaisi kyökkiin. Hän toivoi saavansa hengähtää hetken, sillä pelkäsi, ettei koko kurpitsapiirakka muuten mahtuisi hänen sisäänsä. Se olisi vääryys ja sääli, sillä jos Pullan oli pakko syödä toisen siivellä, hän söisi kyllä koko rahan edestä.

//Hirveä autohittaus: Raella söi koko ruokansa.
Ja vielä mitä. Sen kunniaksihan juuri syödään! Vedän tässä samalla viimeisiä joulukonvehteja napaan ja nyt on suolaisennälkä. Tämä peli on vaarallinen. Jos ihmiskunta menettää joskus ruokahalunsa, linkataan niille tämä peli niin se herää taas.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 2/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar

Monarkki

Viestit: 13614

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Helmi 22, 2014 4:12

Re: Opin enemmän, opin sinut (Aksu)

Ja sitten syötiin ja syötiinkin kunnolla. Ruokailun ajan molemmat osapuolet olivat jokseenkin hiljaisia, sillä ruokasuussa ei saanut puhua ja ruoka oli niin hyvää, ettei siitä kehdannut taukoa pitää. Oli jo aikakin syödä, ainakin Raellan. Satunnaiset seikkailut kaivostunneleihin vaativat veronsa ja laadukas ruoka maistui aina! Maistui niin hyvin, että eipä kruununprinsessa jättänyt lautaselle muuta kuin murusia aterian päätteeksi. Myös Pullalle näytti maistuvan. Raella saattoi vain ihmetellä, kuinka noin pieneen mieheen mahtui niin paljon ruokaa. Hobitin kuitenkin mainitsessa toisesta mahasta, johon jälkiruoka menisi, saattoi Raella vain naurahtaa ja sisimmissään miettiä, millainen rakenne hobiteilla oikeastaan olikaan.. Ehkä noilla olikin kaksi mahaa? Tai kenties enemmän? Se kyllä selittäisi ruokahalun.
"Sinä onnekas! Minulla kun on vain yksi... mutta sinne mahtuu vielä vaikka kuinka paljon!" Raella kävi naurahtamaan lopulta, taputellen pienesti vatsaansa "Ruokani oli hyvää, kyllä. Täällä ruoka on aina hyvää, jos minulta kysytään!". Tosin, kotonakin oli hyvää ruokaa, mutta jostain syystä hovissa nautittu ruoka ei maistunut aina niin hyvältä, mitä majatalossa. Tai vieraissa. Raella tosin halusi matkustaa pidemmällekin ja kokeilla hieman erikoisempia ruokia... Prinsessa tuskin malttoi odottaa, että pääsisi käymään ihmisten kaupunkiin. Kuulemma mokomilla oli erilainen ruokavalio, mitä kääpiöillä, mutta Raellahan ei uskonut mitään ennen kuin itse näki ja koki!
"Kyllä. Toisinaan jopa enemmänkin. Harvoin sitä nälkää näkee, hyvä vain" Neitokainen haki parempaa asentoa tuolissaan, samalla kun käsi kävi nostamaan tuopin pöydältä.

Pullan mainitessa veljensä, kävi Raella hymähtämään pienesti. Hänellä oli vain yksi velipuoli, mutta kyllä hän mokomasta välitti. Vaikka välillä sisaruksien tapaan otettiinkin yhteen.
"Miksei veljesi sitten ole mukanasi? Jäikö hän kotiin?" Raella kävi kyselemään, kiinnostuessaan Pullan perheestä. Olikohan hobiteilla kuinka suuret perheet? Tietenkin sekin kiinnosti, mutta Raella ei katsonut sopivaksi lähteä kyselemään moisia nyt ruokapöydässä....
"Tulkoon heti perään, eihän tässä ole vielä mitään sulateltavaa edes!" Prinsessa kävi julistamaan, hänen ainakin teki jo kovasti mieli jälkiruokaa.


// Aivan hirveä hittaus, nyt kyllä bannin sut tästä hyvästä. Jäähylle, kuukauden bannit tuli. Kehtaatkin. Anteeksi vastailun kesto mutta kun >: RUOKAA OMONOMON, onneks oon isällä, tänään on tulossa taas hyvää ruokaa. Sit voin leikkiä Raellaa //

((2.6.2014 Myö vetäisen hahmoni pois KOSKA OLEN HIRVEÄ KAKKIAINEN ja siivoilen pelejäni jotka on ollu pitkään hiljasina muiden osalta. Ota yhteyttä sitten jos ja kun teikä haluaa jatkaa tätä niin polkastaan taas aktiiviseks! ))
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2451

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti Ke Kesä 10, 2015 12:30

Re: Opin enemmän, opin sinut (Aksu)

Pulla

Hobitti pyöritteli lautasliinaa kädessään ja paineli sillä sitten suupieliään. Hän viikkasi likaisen kohdan siivosti piiloon liinan sisään, ennen kuin laski sen takaisin pöydälle. Raellalla oli kuulemma vain yksi maha, ja Pulla hymyili hänelle ilkikurisesti, vaikka alkoikin hetken jo epäillä omaa sutkautustaan. Olikohan mahdollista, että hänellä olisi sittenkin kaksi mahaa? Itsetietoinen seikkailija ei kuitenkaan voinut alkaa kyseenalaistaa ajatuksiaan, joten pitäytyi sanomassaan. Toinen maha jälkiruualle se olkoon siis! Ainakin äiti oli aina sanonut niin, kun veljekset olivat kilpaa ahtaneet suustaan alas kakkuja ja piiraita. Pullan täytyi kyllä myöntää, että Raella oli vähintään yhtä lahjakas syömään, kuin hänkin. Ei ollut mitenkään tavallista, että nuoret tytöt pystyivät syömään niin paljon, ja Pulla piti tuota piirrettä lähes arvostettavana. Ehkä se kertoi erinomaisesta terveydestä? Tai sitten vain loputtomasta ruokahalusta.
"Voin uskoa sen, hyvä neiti! Tämä paikka on ilmiömäinen. Toivoisin, että tällaisia olisi myös kaupunkinne ulkopuolella", Pulla vastasi sitten Raellan tokaisuun, ja katseli jälleen ympärilleen. Niin, haltiakylän ruokapaikat olivat huomattavasti hillitympiä ruokalistoiltaan, ja ihmisten ruoka oli niin kallista, ettei Pullalla olisi kuuna päivänä ollut varaa syödä ihmiskaupungissa näin koreasti. Hänen rahansa olivat riittäneet lähinnä toriruokaan, joskaan siinä ei aina ollut ollut moittimista. Esimerkiksi ihmisten vastaleivottu leipä oli oikein hyvää. Hobitti saattoi vain pyöritellä päätään ja tuijottaa Raellaa ihmeissään, kun tämä lisäsi syövänsä lähes joka päivä näin hyvin ja näin hienosti.

Sitten kääpiönainen päätti ottaa puheeksi Pullan veljen. Hetken kiharapehkon alla kaareutuvat kulmakarvat saivat väliinsä huolestuneen rypyn. Olikohan Rellyn mainitseminen virhe? Tietysti oli oletettavaa, että Raella kysyisi hänestä, olisihan hänen pitänyt tulla ajatelleeksi sitä. Pulla levitti kasvoilleen rauhallisen, joskin melko paikatun hymyn.
"Ei, hän..." Pulla aloitti ja kohensi istuma-asentoaan hieman. "Pikemminkin hän jäi sotanne jalkoihin." Pulla katui heti teitittelymuotoaan, sillä eihän Raellalla todennäköisesti ollut asiaan osaa tai arpaa. Sota oli suurten hallitsijoiden tekoja.
"Tarkoitan, ihmiset hyökkäsivät kimppuumme, kun olimme väärän puolen edustajan seurassa", Pulla pyrki aukaisemaan äskeistä lausettaan. Minun parhaan ystäväni seurassa. Hän katseli kastikkeessa lilluvia hedelmänpaloja ja puolikasta perunaa. Äskeinen lause ei tuntunut hänestä yhtään sen paremmalta. Hobitille tuli sellainen olo, kuin hän olisi juuri iskenyt sotakongiin ja julistanut sodan ihmisten kautta kääpiöille. Siispä hän päätti lisätä vielä lauseita edellisten perään, vaikka pelkäsikin vain sekoittavansa soppaa entisestään ajattelemattomuuksissaan.
"Mutta sitä päivää on seurannut jo useita päiviä. Uskon, että hän seuraa minua kaikkialle. Ja enhän minä olisi lainkaan niin suuri seikkailija, jollei minulla olisi mitään, minkä puolesta taistella", hän päätti tarinansa ja väläytti sitten aidon hymyn, sillä äskeinen lause oli hänen mielestään niin onnistunut. Kunpa hän muistaisi sen vielä, kun alkaisi kirjoittaa omaa elämänkertaansa.

Siinä samassa majatalon emäntä pyyhälsi takaisin sisään ja leikkasi äskeisen keskustelun utelemalla, olivatko ruuat maistuneet.
"Suorastaan parasta ruokaa, mitä olen vuosiin syönyt! Erittäin onnistunutta! Ja haluaisimme siirtyä saman tien jälkiruokaan, mikäli se sopii", Pulla sanoi ja rypisti Raellalle haastavasti kulmiaan hymyillessään, sillä tämä oli todennut, että he jaksaisivat syödä piirakat heti pääruuan perään. Haaste oli täten vastaanotettu! Eiköhän se äskeinen possuastia ollut jo ehtinyt löytää tiensä ulos mahasta, jotta piirakka mahtuisi tilalle. Majatalon emäntä nyökkäsi mielissään ja ilmoitti tuovansa kurpitsapiirakat lisukkeineen mitä pikimmiten. Pulla naputteli sormenpäitään toisiaan vasten odottelevasti ja myhäili itsekseen. Jos piirakka olisi yhtä hyvää kuin jälkiruoka, Pulla kyllä muuttaisi tähän majataloon asumaan. Pullan olisi tehnyt mieli kysyä Raellan perheestä vastineeksi, mutta tunsi aiheen olevan jotenkin pakkopullaista juuri nyt. Ehkä hän kysyisi sitä myöhemmin.

//MA ELÄN ja voi herrajumala että tulee nälkä tätä peliä pelatessa taas.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 2/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar

Monarkki

Viestit: 13614

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Heinä 07, 2015 12:55

Re: Opin enemmän, opin sinut (Aksu)

Kasvoilla alati pysynyt hymy kävi hyytymään pienesti, muuttuen pahoittelevaksi Pullan käydessä kertomaan, kuinka veljensä oli saanut osan tämän mantereen sodasta. Vain sen takia, että oli sattunut olemaan väärän henkilön seurassa, kun paikalle oli toisia sattunut. Tai no, eihän Raella voinut tietää oliko tämä koko totuus, ei hän tiennyt oliko Pulla - ja tuon edesmennyt veli - oikeasti vihollisen puolella ja mikäli oli, niin oli prinsessa tehnyt suuren virheen tuodessaan tuon miehen heidän kaupunkiinsa, mutta... Ei hän uskonut Pullan olevan vaaraksi. Vilpittömältä ja hyväsydämiseltä tuo oli alusta asti vaikuttanut. Ja jos totta puhuttiin, ei Raella tiennyt etelän tilanteesta ja toimitavoista, ei hän ollut edes tietoinen, että ihmistenkin puolella oli taruolentoja, jopa haltioita. Hänelle kaikki oli niin yksiselitteistä, että haltiat sotivat ihmisiä vastaan ja he olivat ihmisten puolella tässä sodassa. Mutta oliko se sitten ihme, ettei nuori kruununprinsessa tiennyt pahemmin mitään sodasta ja "miesten" jutuista.
Vaikka olisi hän kyllä halunnut tietää...

"Otan osaa", Oli ainoa mitä Raella saattoi sanoa tähän väliin, voimatta varsinaisesti samaistua tunteeseen. Hän ei ollut menettänyt ketään läheistään onnekseen. Mutta jo pelkkä läheisen menettämisen ajatteleminen sai oudon kivistävän tunteen nousemaan rintaan, ei Raella halunnut menettää ketään läheistään! Mutta, varmasti sekin olisi ennemmin tai myöhemmin edessä...
Majatalon emäntä pyyhälsi paikalle ennen kuin tämä surullinen keskustelu ehätti mihinkään suuntaan kulkea, kysellen miten ruoka oli maistunut. Raella nosti kasvoilleen jälleen sen tutun hymyn nyökkäillen Pullan sanojen mukana, sen pahemmin lisäämättä mitään tuon puheisiin. Jälkiruoka kuitenkin pistettiin seuraavaksi jonoon ja emäntä lupasikin kiikuttaa kurpitsapiirakat paikalle heti, kun kykenisi. Hienoa, jos jotain Raella rakasti niin tämän majatalon kurpitsapiirakoita.
"Lyön vaikka vetoa, ettet koskaan ole syönyt niin hyvää kurpitsapiirakkaa, mitä täältä saa", Raella kävi myhisemään tyytyväisenä, samalla kun nojautui paremmin tuolinsa selkänojaan.
"Olet siis tavannut haltioita?", Raella kävi vaihtamaan puheenaihetta takaisin äskeistä sivuten, kuulostaen enemmänkin uteliaalta mitä tuomitsevalta tai epäilevältä, "Millaisia he ovat? Hirveitä hujoppeja ja typeriä narsisteja, kuten tarinat kertovat?".


// MÄKIN ELÄN kai ehkä jotenkuten mikä anemia ja ainainen väsymys. Kyllä tää tästä. Mut aina kun puhutaan kurpitsapiirakasta niin tulee mieleen vaan tää biisi //
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2451

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti Su Heinä 19, 2015 8:56

Re: Opin enemmän, opin sinut (Aksu)

Pulla

"En uskalla lyödä aiheesta vetoa kanssasi, sillä uskon sinun olevan täysin oikeassa!" Pulla naurahti nojautuen eteenpäin molemmat kämmenensä pöytää vasten, ja pudisteli sitten tyytyväisenä päätään. Hän nippaisi pöydälle tippuneen perunanpalan etusormellaan lattialle, mutta irvisti saman tien pahoittelevasti toimintansa suoritettuaan. Hän ei aina muistanut käytöstapojen tärkeyttä tällaisissa hienommissa paikoissa, joten rykäisi vain puolihuolimattomasti lattialle lennätetyn perunanpalan suhteen ja nojautui sitten tuoliinsa. Sitten Raella jo vaihtoikin heidän keskustelunsa aihetta sellaiseen suuntaan, että Pulla tunsi suipohkojen korviensa nousevan hörölleen.
"Olen tavannut, niin", Pulla sanoi onnellisena siitä, että tiesi vihdoin jostain Raellaa enemmän, ja risti sitten kämmenensä pyöritelläkseen peukaloitaan. Hobitti oli myös mielissään siitä, että Raella oli niin kiinnostunut aiheesta. Hän ei tiennyt, kuinka paljon uskaltaisi haltioista puhua, sillä he olivat niin salamyhkäisiä omasta olemassaolostaan. Raellan kysymys sai kuitenkin jatkoa, ja kun Pulla yritti pidätellä innostustaan, hän sai suunsa lähinnä vääntymään maailman muikeimpaan, supistuneimpaan virneeseen.
"Ei, eivät suinkaan, eivät minun tapaamani haltiat", Pulla vastasi sitten kättään leyhytellen ja kumartui takaisin pöydän yläpuolelle. Hän pohti hetken, ja korjasi sitten:
"Tai no, hujoppeja he kyllä ovat, mutta osa heistä on lyhyempiä. Eivät niin lyhyitä, kuin me. Haltioiksi lyhyitä. Heillä on valtavan pitkät ja kiiltävät hiukset, ja he ovat... Kauniita. Hyvin kauniita. Välillä aivan hämmentää katsoa heitä. He kylpevät auringonvalossa kuin vesipisarat ja ovat niin hillittyjä, niin seesteisiä, voitko kuvitella! Tunsin oloni vallan ulkopuoliseksi heidän keskellään, mutta kun he totesivat minut harmittomaksi, he olivat ihan ystävällisiä. Heillä on valtavan suipot korvat! Ja he syövät hyvin vähän lihaa, sääli." Pullan intoryöpylle ei meinannut tulla loppua ja hän kurtisti kulmiaan miettiessään lisää.

Kurpitsapiirakka oli tuotu hobitin nenän alle hänen selittäessään, mutta hän ei ollut huomannut sitä. Sen sijaan että olisi vieläkään tajunnut piirakan olemassaoloa, hän keksi lisää sanottavaa haltioista.
"En ole koskaan nähnyt punapäistä haltiaa", hän aloitti ja viittasi Raellan hiuksiin, "enkä kiharahiuksisiakaan, sillä heidän hiuksensa ovat monesti suorat. Hassua! Aivan kuten hobiteissakaan ei ole suorahiuksisia yksilöitä, se on tärkeä piirre se. Niin, ja heillä on valtavia hedelmätarhauksia josta he saavat kaikki hedelmät tuoreina, ja hedelmiä oli niin paljon, etten edes tiennyt kaikkien nimiä! Kadut ovat vihreitä ja kukkivia ja mystisiä, ihan kuin olisi joutunut keskelle valtavaa kukka-asetelmaa. Mahtavaa. Vien sinut joskus sinne, jos ystäväni antaa luvan. Se olisi upeaa! Näkisit kaikki paikat omin silmin, näkisit, miten kaunista se on", Pulla päätti vihdoin innostuksensa ja katsahti sitten eteensä hämillään.
"Voi! Kiitos piirakasta!" hän huikkasi hieman nolostuneena keittiön suuntaan ja sai vastaukseksi majatalon emännän hörsyvän naurun. Hän ei ilmeisesti ollut laittanut pahakseen. Pulla tarttui lusikkaan ja työnsi suuhunsa palan piirakkaa, jonka taikina oli mitä suussasulavinta ja kurpitsahillo hivelevän makeaa. Hän hymähti itsekseen piirakan maukkaudelle.
"Toki en ole koskaan käynyt itse haltiakaupungissa, jonka kuulin nousseen aroille. Vain piilopaikassa. Ja silloinkin seisoin porttien takana pitkään, ennen kuin sain mennä sisään. Ystäväni vei minut sinne, joten en koskaan pääsisi omin avuin takaisin. Olen kuullut, että kukaan ei-haltia ei löydä sinne", hobitti selvensi ja tuijotti Raellaa mietteliäänä pitkän tovin, ennenkuin syventyi taas kakkupalaansa.
"Olit oikeassa, tämä on tosi hyvää. Parempaa kuin yksikään toinen maistamani kurpitsapiirakka", Pulla tokaisi sitten velmusti virnistäen ja heilautti lusikkaansa tyytyväisesti ilmassa, kuin miekkaa ikään.

//Piirakkabiisi on accurate. Mun ruoka loppui ja halajan lisää. HALAJAN KAKKUA TAI PIIRAKKAA.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 2/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?
Seuraava

Paluu Tiet ja torit

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö