Ei tässä näin pitänyt käydä...


Kaupungista löytyy monta toria, joilla järjestetään kansanjuhlia ja tapahtumia, sekä silloin tällöin myyjäisiä. Tiet pidetään siistinä ja alati valaistuina, vartijoiden pitäessä tarkkaa kuria syrjäisemmilläkin kujilla.

Valvoja: Crimson

Viesti Ke Maalis 18, 2015 5:58

Ei tässä näin pitänyt käydä...

Fannlaug

Fannlaug kulki puolijuoksua tavernalta poispäin. Hänellä ei ollut mikään kiire, torille ostoksille kun oli menossa, mutta kaupungin ilma tuntui tänään tavallista painostavammalta. Talojen kiviset kulmat ja kaupungin kujat vilisivät tytön silmissä tuon viipottaessa eteenpäin. Hameenhelmat hulmuten Fannlaug kertasi mielessään ostoslistaansa. Leipää, hunajaa sekä perunoita olisi ainakin ostettava. Tavernan ruokiin menevät ainekset tilattiin isommissa kuormissa muualta, mutta niitä ei jäänyt ylimääräiseen käyttöön, joten perheen oli ostettava omat ruokatarvikkeensa muualta.

Tyttö saapui viimein torille, ja sulautui nopeasti vilinään. Tottuneesti Fannlaug pujotteli suurehkon tori laidalta keskemmälle. Kaikenlaisia kasvoja tuli vastaan. Osan hän tunnisti, suurinta osaa kuitenkaan ei. Fannlaugin ajatukset harhailivat sinne sun tänne, eikä tuo siksi huomannut vanhan mahakkaan kääpiön astuvan hameen helman päälle. Äkkinäinen nykäisy sai tytön kaatumaan vasten satunnaista vierasta kääpiötä. Nopeasti Fannlaug nousi ylös, kiroten kerran pari ja kääntyi katsomaan taakseen. Kaatumisen syytä ei näkynyt mailla halmeilla.

Nyt Fannlaug vasta muisti kaatuneensa jotakuta vasten, ja kiirehti pyytelemään anteeksi.
"Anteeksi, olen todella pahoillani, ei ollut tarkoitus kaatua teitä vasten..." tyttö höpötti ensimmäisiä mieleen tulevia pahoittelujaan.

Viesti La Huhti 18, 2015 8:05

Re: Ei tässä näin pitänyt käydä...

//Pahoittelut kauheasta kestosta...!

Enki

Enki käppäili verkkaisesti eteenpäin suuressa tungoksessa, joka täytti koko torin. Paikalle oli saapunut kääpiö jos toinenkin, niin kuin yleensäkkin. Yleensä kaikki parhaat ruokatarvikkeet kun sai läheltä. Jo aamulla torille oli saapunut todella moni pystyttämään erilaisia kojujaan, joiden sisältö vaihteli vaatteista aseisiin, ja siitä ruokaan.
Yleensä nuori kääpiö poika ei päätynyt torille, mutta tänään Cassandra oli tehnyt selväksi, että Enkikin sai tehdä jotain sen eteen että asui yhä kotona. Niinpä En oltiin lähetetty hakemaan torilta jotain, mistä saisi tehtyä päivän ruuan. Ajatuksena hänellä oli etsiä jostain ainakin leipää, perunaa ja kalaa. Ehkä Sandra onnistuisi jotenkin taikomaan niistä jotain.

Kävellessään kohti vähän matkan päässä olevaa kalakojua, En tarkkaili ympäristöään syvän sinisillä silmillään. Muutama tuttu kasvo tuli vastaan, mutta kukaan ei ehtinyt tervehtiä häntä. Kaikki keskittyivät vain pujottelemaan kantamustensa kanssa. Vain muutama nuori kääpiö tyttö hihitti Enkin kulkiessa ohi, johon hän ei edes vaivautunut reagoimaan. Tärkeintä oli nyt löytää sitä kalaa...

Yhtäkkiä Enkiä tönäisi joku tämän oikeaan kylkeen. Vaikka poika ei aivan voimaton ollut, hontelon ulkomuotonsa vuoksi lennähti hän jonkin verran sivulle onnistuen kuitenkin pitämään tasapainonsa. Samantien hän kääntyi, ja tarkisti kuka oli onnistunut tässäkin rytäkässä... En näki suurin piirtein itsensä ikäisen tytön, joka pahoitteli nopeaan tahtiin tekemisiään.
"Ei se mitään, ei minun käynyt kuinkaan", Enki vastasi hymyillen. Vaivautuneena hän haroi tummia hiuksiaan, jotka sojottivat kurittomasti joka suuntaan. "Tuota, mikä teidän nimenne on?"

Viesti Su Huhti 19, 2015 8:01

Re: Ei tässä näin pitänyt käydä...

Fannlaugin katse osui suurinpiirtein saman ikäiseen kääpiöpoikaan. Puna kohosi tytön poskille. Fannlaugia samaan aikaan nauratti ja hävetti tilanne. Että tuollaiseen ilmestykseen olikin sitten pitänyt törmätä. Ei siinä mitään, voisi tyttö sen uudelleenkin tehdä. Poika kysyi Fannlaugin nimeä, ja hän kiirehti vastaamaan:
"Juu, tuota... Olen Fannlaug Thudasdottir, tavernan pitäjän tytär. Sano ihan Fannlaug vain." Tyttö kiinnitti katseensa tähän uuteen ilmestykseen.
"Entä kuka te olette?" vastavuoroinen kysymys lausuttiin niin kuin kotona oli opetettu. Päässään Fannlaug teki pikaisia laskelmia. Hänellä oli vielä hieman rahaa jäljellä palkkapäivästä, joten...
"Anteeksi vielä ihan kamalasti, että minä sillä tavalla teihin satuin törmäämään... Voisinko vaikka korvaukseksi tökeryydestäni tarjota aterian jossain tämän kaupungin ruokapailassa?"
Ei Fannlaug olisi kelle tahansa ateriaa tarjonnut, mutta tyttö halusi tutustua poikaan. Tietää tästä ilmestyksestä hieman enemmän.

//Tynkä...

Viesti Su Huhti 19, 2015 8:28

Re: Ei tässä näin pitänyt käydä...

Enki

'Vai että Fannlaug', Enki ajatteli. Poika mittaili punastunutta tyttöä sinisillä silmillään päästä varpaisiin, kuin yrittäen selvittää, mikä tämä oli naisiaan. Fannlaugin esittäessä kysymyksen, se ainainen typerä virnistys nousi pojan kasvoille. "Olen Enki. Voit kutsua minua myös Eniksi, jos haluat", poika sanoi hymyillen ja ojensi kätensä käteltäväksi.
Hetken päästä tyttö ehdotti, että tarjoaisi aterian pojalle anteeksipyyntönä tökeryydestään. Enki katsoi Fannlaugia aivan ihmeissään. Jokainenhan tässä tönäisi päivittäin kääpiöitä ja ihmisiä torilla, ei siinä mitään uutta ollut. Jälleen En haroi tummia hiuksiaan hämillään, miettien, mitä hänen tarjoukseen pitäis vastata.

Hetken mietittyään Enki vastasi tarjoukseen. "Okei, kai se käy, vaikken kyllä ymmärrä, että miksi vaivaudut tarjoamaan minulle ruokaa", poika sanoi hymyillen vienosti, ja odottaen tytön seuraavaa reaktiota.

Viesti Ma Huhti 20, 2015 12:01

Re: Ei tässä näin pitänyt käydä...

"Katsos, se on varmaan tuo juttuseuran puute. Asun vielä kotona, muttei porukoista oikein ole syvällisempään keskusteluun. Tokihan työssäni tarjoilijana tulee tavattua mitä eriskummallisinta kulkijaa, mutta... Tavernassa käyvät eivät yleensä tuppaa olemaan sitä laadukkainta seuraa" Fannlaug selitti Enkiksi esittäytyneelle pojalle.
Tyttö lähti kävelemään pois torin hiostavasta tungoksesta. Mukulakivet jalkojen alla tuntuivat viileiltä. Fannlaug sai peräänsä mulkoilevia katseita työntyessään väkijoukon läpi. Kyynärpäätaktiikka ei näyttänyt olevan kaikkien mieleen. Koska väkijoukossa ei erityisemmin mahtunut kääntymään, Fannlaug saattoi vain toivoa, että Enki seurasi perässä.
Torin laidalla hän pysähtyi.
"Minne me menemme syömään?", tyttö kääntyi Enkin puoleen, "Onko toiveita?"

Viesti Ma Huhti 20, 2015 3:24

Re: Ei tässä näin pitänyt käydä...

Enki

En katsoi Fannlaugia tuon selittäessä syytään tarjota pojalle ruokaa. "Aah... Ymmärrän. Tosin en tiedä, olenko minä yhtään sen syvällisempää seuraa", poika sanoi virnistäen. Tottahan tuo toisaalta oli, eipä tavernassa varmaan pyörinyt erityisen syvällistä väkeä, tai ainakaan yhtä nuorta, kuin Fannlaug itse. Enki itsekkään ei ollut juurikaan törmännyt ikäiseensä kääpiöväkeen nyt vähään aikaan, ainakaan puhumisen merkeissä. Ehkä oli ihan mukavaa vaihtelua keskustella jonkun muunkin kanssa, kuin Sandran. Velikin kun oli lähtenyt jo kotoa.

Reippaasti En lähti seuraamaan edeltään muita tuuppivaa Fannlaugia. Vasta seuratessaan edellä kulkevaa tyttöä, hän kiinnitti huomiota hänen paljaisiin jalkoihinsa. Poika kohotti hieman kulmiaan, muttei sanonut mitään. Ei kaikilla välttämättä ollut kenkiä, eikä tarvinnutkaan olla.
Pian he olivat päässeet ulos torin hikisestä tungoksesta. Vaikka oli vasta kevät, ulkona oli jo suhteellisen lämmin, minkä takia Enkikin oli vaihtunut jo kesähousuihinsa. Lämmin ilma sai kuitenkin aikaan aika hikisen olon, varsinkin kun oli juuri juossut torilla. En kääri "valkoisen" pellavapaitansa hihoja hieman, ja vilkaisi sitten Fannlaugia, joka kyseli toiveita ruokapaikan suhteen. "Ei minulla ole mitään väliä. Päätä sinä kun kerta tarjoat", hän kuittasi kyselyn. Kääpiö venytteli hieman käsiään ja pyyhkäisi sitten itsepäisen hiussuortuvan pois naamaltaan. "Lähdetäänkö kävelemään vaikka tuohon suuntaan, ehkä sieltä löytyisi jokin ruokapaikka?", poika kysyi osoittaen torilta pois päin vievää isoa katua.

Viesti Ma Huhti 20, 2015 6:22

Re: Ei tässä näin pitänyt käydä...

Fannlaug ja Enki kävelivät hieman rauhallisempaa katua pitkin ruokapaikan toivossa. Muutama kääpiö katsoi heitä kummissaan, osa heistä varmaan tunsi Enkin, ja osa Fannlaugin, yksittäiset kulkijat saattoivat tunnistaa kummatkin, mutta kukaan ei ollut nähnyt heitä samaan aikaan missään. Olivathan he vasta tavanneet äsken. Tuttujen kysyville ilmeille Fannlaugilla oli tapana virnistää.

"Hei, jos mentäisiin tuonne" Fannlaug osoitti ravintolaa vasemmalla "olen itse käynyt syömässä siellä pari kertaa, ja ruoka on ihan hyvää." Enkillä ei näyttänyt olevan mitään sitä vastaan, joten parivaljakko suuntasi mouruavien vatsojensa kanssa sinne.
Fannlaug astui sisälle tummasta puuovesta, ja tervehti ravintolan pyylevää emäntää. Enki ja Fannlaug pujottelivat pöytien välistä ja istuivat nurkkapöytään. "Mitäs arvon herralle saisi olla vatsantäytteeksi?" Fannlaug pelleili.

Viesti Ma Huhti 20, 2015 7:49

Re: Ei tässä näin pitänyt käydä...

Enki

En katseli ympärilleen rennosti tallustellessaan eteenpäin kadulla. Kulkijoita tuli vastaan paljon, ja jotkut yksittäiset tutut kasvot kaduilla saattoivat tunnistaa Enkin. Osa katseli myös Fannlaugia kummeksuen ja vilkaisivat sitten arvioivasti Enkiä. Poikaa lähinnä huvitti muiden katseet, katsokoot jos lystäsivät. Rauhallisesti hän otti harppovia askeliaan Fannlaugin vieressä ja kiinnitti huomiota taivaaseen, jota hänestä oli välillä hauska katsella. Varsinkin sininen taivas, jossa kellui muutama ohut pilvi, oli Enin mielestä hieno.

Jonkin ajan kuluttua Fannlaug kysyi Eniltä, kävisikö eräs ravintola, jossa tyttö oli kuulemma itse käynyt muutaman kerran. Poika heitti nopeasti arvioivan silmäyksen ravintolaan, ja nyökkäsi sitten. "Mikäpäs siinä, sinähän sen päätät, kun kerta tarjoat", hän tokaisi hymyillen ja asteli tumman puuoven luo ja avasi sen Fannlaugille virnistäen ilkikurisesti. Tyttö asteli ovesta sisään ja En käveli tuon perässä sisään tervehtien ravintolan emäntää. Ripeästi ja ketterästi Enki pujotteli itseään hieman lyhyemmän tytön perässä nurkkapöydän luo, jonka ääreen hän istahti. Huvittunut virnistys kohosi pojan kasvoille Fannlaugin pelleillessä pöydän toiselta puolelta tilaamisesta. "Enpäs vielä tiedä. Arvon neiti voisi varmaan suositella jotain, kun on kerta ennenkin täällä käynyt", En vitsaili takaisin.

Pienen hiljaisuuden jälkeen poika päätti kysyä jotain Fannlaugilta, että oppisi tuntemaan tätä vähän paremmin. "Missä sinä muuten asut? Ja oletko suurin piirtein saman ikäinen, kuin minä? Olen siis 17", Enki töksäytti ja hymyili anteeksipyytävästi kömpelön kysymyksensä takia. Tarjoilija toi pöytään kannun, jossa oli vettä ja lasit kummallekkin. Naisen poistuttua Enki käänsi katseensa jälleen Fannlaugiin ja odotti mahdollista vastausta.

Viesti Ma Huhti 20, 2015 8:32

Re: Ei tässä näin pitänyt käydä...

"Noo... Keittiömestarin kalapata tai riistalintumuhennos on erinomaista" Fannlaug virnisti "Tosin, jos herralla ei ole nälkä, niin annokset voivat tuntua hieman suurilta.". Ravintola ei ollut kovin täynnä, päivällisaika oli tainnut mennä jo ohi. Ainoastaa siellä täällä istui muutamia kääpiöitä rupattelemassa. Tunnelma tummasta puusta rakennetussa rakennuksessa oli kerta kaikkiaan kotoisa.

Tarjoilijatyttö tuli tuomaan juotavaa, ja kysyi heiltä tilauksia. "Minulle riistalintumuhennosta ja vihanneksia. Arvon herralle sitten..." Fannlaug siirsi puheenvuoron toiselle. Tarjoilijan otettua tilaukset vastaan, Enki kysyi Fannlaugin ikää.
"Eikän hienolta neidiltä ikää sovi kysyä" tyttö nauroi. "Ei vaiskaan, olen 19, mikäli en ole seonnut laskuissa vuosien mittaan." Poika oli kertonut olevansa Fannlaugia kaksi vuotta nuorempi. "Mitä sinä teet kaiket päivät kotona? Lorvit ja häiriköit, eikös?" Fannlaug naureskeli.

Viesti Ti Huhti 21, 2015 7:17

Re: Ei tässä näin pitänyt käydä...

Enki

"Vai että kalapataa ja riistalintumuhennosta", En naurahti huvittuneena. Hetken aikaa En puntaroi, pitäisikö ottaa jompikumpi vaihtoehdoista, vaikkei hänellä ollut kovin kova nälkä. Poika päätti odottaa, mitä Fannlaug itse ottaisi, ennen kuin päättäisi itse ruokansa.

Pian tilaukset piti kuitenkin antaa ja Enki kuunteli tarkasti mitä Fannlaug tilaisi. Lintumuhennoksenhan tuo halusi, ja vihanneksia. Tytön siirtäessä puheenvuoron hänelle, En teki nopean päätöksen omasta syömisestään. "Minulle voi laittaa saman", hän sanoi päättäväisesti. Tarjoilija kiitti ja kipitti takaisin keittiöön kertomaan kokille asiakkaiden tilaukset.
Kuunnellessaan toisen puhetta, En kaatoi kummallekkin lasiin vettä. Fannlaug kertoi olevansa kaksi vuotta vanhempi, kuin poika itse. Eli 19vuotta. "Pahoitteluni, en voinut vastustaa kiusausta kysyä sinun ikääsi, kun tiesin että olet vuoden tai pari itseäni vanhempi", Enki virnuili tytölle ja yritti tavoitella äänessään pahoittelevaa sävyä, tosin huonoin tuloksin. Fannlaugin kysyessä, mitä hän kotona teki, En joutui hieman miettimään vastaustaan. "Itseasiassa, kotona taidan lorvia kaiket päivät. Välillä käyn metsästämässä, tai autan Cassandraa, eli äitipuoltani käymällä torilla ostamassa ruoka tarpeet. Vaikka Sandra varsinkin valittaa, että minun pitäis viimeistään 18 täytettyäni muuttaa pois kotoa tai hankkia edes töitä", En kertoi ja yritti jälleen työntää yhtä itsepäistä hiuskiehkuraa, pois naamaltaan.

Viesti Ti Huhti 21, 2015 2:55

Re: Ei tässä näin pitänyt käydä...

Tarjoilija kävi tuomassa ruoan, ja Fannlaug pureskeli porkkanaa samalla kun nyökytteli Enkin puheille.
"Minä olen tarjoilijana vanhempieni pitämässä tavernassa. Työ on ihan mukavaa, palkka on kohtuullinen, mutta on sitten myös niitä huonompia hetkiä. Asun kotona joten mistään vuokrastakaan ei ole huolta. Meillä on lisäkseni palkattu toinen tarjoilija, vanhempani hoitavat ruoanlaiton ja sen sellaisen." Fannlaug kertoi.

"Onko ruoka kelvollista hänen korkeudelleen?" Fannlaug tiedusteli Enkiltä. "Entä onko herralla jokin aikaraja, jolloin valtakunnan velvollisuudet kutsuvat, ja tyttöjen kanssa pyöriminen saa luvan loppua?" tyttö naureskeli. Hän haukkasi palan linnusta, ja katseli ympärilleen. Pojan kasvoilla roikkui yksi itsepäinen ruskea suortuva.

Viesti Ti Huhti 21, 2015 3:26

Re: Ei tässä näin pitänyt käydä...

Enki

Tarjoilijan tuodessa ruuan, Enki kiitti ja ryhtyi tarkastelemaan annostaan, selittäen samalla miksi maleksi kotonaan. Fannlaug söi jo omia vihanneksiaan, ja poikakin päätti jättää ihmettelyn sikseen ja syödä. Samalla kun hän onki lautaseltaan kurpitsan palasen ja lintua, kuunteli En vuorostaan tytön selostusta elämästään. "No, sinulla on sentään työ ja oikea perhe", Enki sanoi kohauttaen olkiaan. "Kieltämättä työpaikka ja oma talo houkuttelisivat, mutta tiedä sitten, tuleeko siitä mitään vielä", poika jatkoi hieman surkeutta äänessään. Olihan hän jo veljen lähdöstä asti miettinyt kuinka haluaisi muuttaa kotoa ja hankkia töitä. Mutta toistaiseksi ne olivat vain haaveita. Ensin pitäisi saada työpaikka, josta saisi rahaa vuokraan. Ja jos työpaikkaa ei ollut, yhtälö oli mahdoton.

Fannlaugin kysyessä onko ruoka kelvollista, En virnisti typerästi. "Ei toki, muuten vain olen syönyt jo melkein kaiken", hän nauroi. Ruoka oli ollut yllättävän hyvää, mikä oli positiivista. "Eipä minulla mitään aikarajaa taida olla, kunhan nyt iltaan mennessä kotiin ehdin", En vastasi toisen kysymykseen virnistäen ilkikurisesti ja iskien silmää. Tarjoilija touhotti heidän ohitseen tarkistaakseen, olivatko he syöneet jo, mutta häipyi aika nopeasti. "Oletko syönyt pian?" poika kysyi asettaen omat aterimensa kello viiden asentoon.

Viesti Ti Huhti 21, 2015 3:48

Re: Ei tässä näin pitänyt käydä...

"Olenhan minä" Fannlaug sanoi vielä suu täynnä ruokaa, ja kiirehti nielaisemaan. Tyttö vinkkasi tarjoilijalle, joka toi laskun. Kun rahaa vielä hieman jäikin, oli varaa antaa tippiä. Tarjoilijatyttö näytti ilahtuneelta, ja Fannlaug tiesi omasta kokemuksestaan, kuinka tuollaiset pienet ystävälliset teot kummasti piristivät mieltä. Kaikkein kamalimpia olivat asiakkaat, joille ei mikään kelvannut ja joiden kanssa sai tinkiä loputtomiin, ja sitten vielä piti yrittää klähmiä tai vähintään huudella perään. Kyllähän tyttö sen käsitti, että ei voinut maksaa ylimääräistä, jos rahaa ei ollut, mutta epäkohtelias käytös häntä inhotti. Ja varsinkin kun osa sellaisista suorastaan pursusi rahaa.

Kaksikko astui jo hieman viilenneeseen ilmaan. Aikaisimmat puodit ja putiikit olivat jo menossa kiinni. Torikin suljettaisiin kohta. Siitä Fannlaug muistikin, että hänen oli pitänyt vielä ostaa perunoita!
"Hei En, unohdin kokonaan että minun täytyi vielä käydä torilla! Ilta oli niin mukava, että ajantaju katosi kokonaan!" Fannlaug pulputti pojalle.

Viesti Ti Huhti 21, 2015 4:04

Re: Ei tässä näin pitänyt käydä...

Enki

Kun Fannlaug oli maksanut tarjoilijalle ruuat, ja jopa hieman tippiä, he astelivat ulos ravintolan ovesta. Ilta oli jo hieman viilennyt, ja En laski paitansa hihat jälleen alas. Aurinko oli jo laskemaan päin, eikä se lämmittänyt enää juurikaan. Karu totuus kesän hienoisesta kaukaisuudesta iski jälleen vasten kasvoja, kun viileä keväinen ilma vielä kylmeni tuulen ansiosta.
Yhtäkkiä Enki tajusi, että ei ollut ostanut mitään kotiin viemiseksi. Torilla käynti oli unohtunut kokonaan, ja vaikka hän itse olikin nyt täynnä, muu perhe oli vielä nälän kourissa. Pojan hämmästykseksi myös vieressään kävelevä tyttö oli unohtanu ostoksensa, joten syyllisyys oli helpompi kestää. "Minulle kävi aivan samoin, piti ostaa kalaa Cassalle, mutta se unohtui", En sanoi irvistäen. "Lähden saman tien etsimään sen kojun, vaikkei siellä varmaan enää mitään ole", hän lisäsi vielä. Nopeasti En tarkasti, että reisitaskussa oli rahapussukka, ennen kuin kääntyi vielä hyvästelemään Fannlaugin. "Heihei sitten, oli mukava tavat, Fannlaug!" En sanoi hymyillen. "Pidä huoli itsestäsi", hän vielä sanoi ja taputti tyttöä olalle. Suotuaan vielä hymyn toiselle, hän pinkaisi juoksuun lyhyillä jaloillaan kohti toria. Ehkä hän löytäisi vielä jotain ruokaa...

//Tää taisi olla tässä. Kiitos pelistä ^^//

Viesti Ti Huhti 21, 2015 4:12

Re: Ei tässä näin pitänyt käydä...

//Vielä viimeinen...//

Kävi ilmi että Enkille oli käynyt aivan samoin kuin Fannlaugille. Fannlaug mietti mitäköhän Orik ja Thuda sanoisivat moisesta. Tyttö saattoi kuvitella isänsä nauravan äänen: "Vai että syömässä... Eikö sitä kotona ruokita kunnolla? Holtitonta menoa..." Eivät he vihaisia olisit, luultavasti nauraisivat moiselle kömmähdykselle.

Fannlaug hyvästeli Enkin ennen kuin tämä katosi kaupungille. Tyttö toivoi näkevänsä toisen vielä uudelleen tämän elämän aikana. Fannlaug seisoi hetken viileässä illassa, ennen kuin lähti pimenevään kaupunkiin etsimään sitä pirun perunakojua.

//Eipä mitään, kiitos sulle ja Enille =)//

Paluu Tiet ja torit

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö