Leikitään vakoojia || Nipustin

Kaupungista löytyy monta toria, joilla järjestetään kansanjuhlia ja tapahtumia, sekä silloin tällöin myyjäisiä. Tiet pidetään siistinä ja alati valaistuina, vartijoiden pitäessä tarkkaa kuria syrjäisemmilläkin kujilla.

Valvoja: Crimson

Leikitään vakoojia || Nipustin

ViestiKirjoittaja Aksutar » 08 Helmi 2013, 15:34

Raella

Ei tämäkään sovi! Sininen ei ole värini! Jo kymmenes valittava parkaisu karkasi kääpiöprinsessan suusta, siniverisen jo selvästi alkaessa närkästymään koko tilanteeseen.
Oli jälleen koittanut aika uusia hieman vaatevarastoa, mistä Raella taas ei pitänyt niin kovasti. Totta kai hän oli valmis kantamaan yllään arvolle sopivia vaatteita, mikäli se isää miellytti, mutta mekkojen sovittaminen ja niiden hankkiminen ei ollut tälle menosta pitävälle naisenalulle sitä mieluisinta puuhaa. Malttamaton sielu ei olisi jaksanut vetää ylleen mekkoa jos toistakin ja kuluttaa aikaansa tuntitolkulla tässä räätälinliikkeessä, jonne kuninkaalliset saattoivat ylpeänä astella. Vähempään ei tyydytty, kuin kaupungin parhaaseen. Luvassa oli tärkeitä juhlatilaisuuksia ja tapaamisia, joihin prinsessakin saisi ottaa osaa. Täytyihän neidon näyttää hyvältä, kerta vielä naimatonkin oli. Asemansa puolesta Raellan ei ollut vaikea löytää sitä kumppania, mutta neito itse halusi pysyä vielä villinä ja vapaana. Tosin, jos kuningas päättäisi, että nyt oli aika naittaa tytär hyvälle vävylle, ei Raellalla ollut valtaa alkaa vastaan väittämään. Raella ei pitänyt ideasta, mutta ei myöskään aikonut uhmata isänsä tahtoa. Jos hän jotakuta kunnioitti, arvosti ja halusi miellyttää, niin isäänsä.

Lämpimästi sisustetun, kivisen huoneen väki alkoi jo pikkuhiljaa turhautua nirppanokkaisen prinsessan kanssa, joka ei vaikuttanut olevan kovin yhteistyöhaluinen tilanteen suhteen. Ehkä Raella oli vain lähtenyt väärällä jalalla liikkeelle ja oli tarkoituksella hankala, vain, koska ei itse pitänyt tästä tilanteesta. Mutta Raella ei edes ajatellut olla helppo tässä tilanteessa, vaan kiukutteli omalla tavallaan, kapinoiden jokaista ehdotusta vastaan. Kaikesta löytyi muka vikaa, paitsi vanhoista vaatteista, jotka jo omistettiin. Kangas oli väärän väristä tai väärää materiaalia, helma oli liian lyhyt tai pitkä, mekko liian löysä tai liian kireä. Aina jos prinsessa hetken oli hiljaa peilin edessä, mekkoa katsellessaan, etsi tuo vain jotain, mistä valittaa. Se saattoi olla hankalampi tehtävä, jos oikeasti sattui pitämään mekosta
Mukaansa linnalta Raella oli totta kai ottanut kamarineitonsa. Eihän prinsessa nyt tällaiseen tilanteeseen ilman moista voisi mennä!
Emmekö voisi pitää taukoa? Raella puuskahti päästessään irti sovitetusta mekosta, oikoen samalla alushameensa helmoja.
Avustajat pyörittelivät turhautuneena silmiään katsellessaan toisiaan, samalla kun Raella marssi huoneessa sijainneen alkovin puoleen ja lässähti jykevälle penkille, ilmoittaen näin, että hänen mielestään tauko oli paikallaan. Se, kauanko tauko kestäisi, riippui täysin prinsessasta. Mitä kauemmin tuo kiukuttelisi, sitä kauemmin kaikki he viettäisivät päiväänsä täällä.


// Nipustiiiiiinnn. ota tylsä aloitus ja tule Oamin kanssa paikalle pelastamaan päivä //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Nipustin » 13 Helmi 2013, 13:58

//Oh my beloved Aksu, the pleasure is all mine. We're all just your humble servants~//

Oami Folkriver

Jälleen uusi toivoton parkaisu ja jälleen uusi hylätty ehdokas. Tämäkin onnekin mekko päätyisi takaisin vaatevarastoon eikä lähtisi somistamaan prinsessa Raellan vaatekaappia. Oami hymyili jälleen lempeän anteeksi pyytävästi paikalla olevalle henkilökunnalle, jota arvatenkin alkoi tympiä prinsessan tyytymättömyys vaikka tälle oli esitelty yhden jos toisenkin laista loisteliasta käsitöiden parhaimmistoa. Kauppiaan omistaja mahdollisimman ymmärtäväisesti hymyillen lähetti seuraavat tyttösensä hakemaan uusia mekkoja prinsessan sovitettavaksi.
Oami ryntäsi auttamaan turhautuneen prinsessan ulos sinisestä, Oamin mielestä erittäin kauniista ja laadukkaasta, mekosta. Prinsessa julisti haluavansa taukoa ja näin ollen painelikin istumaan, jättäen kaikki muut näillä varoituksi tyytymään kohtaloonsa. "Pidetään pieni tauko, prinsessakin voi varmasti paljon paremmin sen jälkeen", Oam yritti puhutella henkilökuntaa pehmeällä äänellään, mutta silmien pyöräytyksistä päätellen moni ei uskonut kääpiöneidon optimistista aatosta.

Oam pyysi henkilökunnalta vesilasin, sekä jotain pientä suuhun pantavaa ja hänelle tuotiinkin pyytämänsä lasi vettä ja sen kyytipojaksi kuivalihaa muutama siivu. Sai kelvata, joten hentoinen kamarineito lähti kiikuttamaan näitä "rauhan eleitä" prinsessalleen.
"Juokaa vähän ja maistakaa kaupunginosan oman pyytäjän valmistamaa kuivalihaa, sanoivat että se on varsin herkullista", Oam laski kantamuksensa prinsessan vierelle hymyillen tapansa mukaisesti, "Sitten jaksattekin varmasti paremmin". Oami oli ollut useamminkin mukana kun Raellalle täytyi uusia vaatekaapin sisältöä, joten tiesi ettei tästä liikkeestä päästäisi kotiin ellei prinsessa suostuisi edes harkitsemaan jotain asuja.
"Minusta se sininen oli erittäin kaunis, kirjailut olivat suorastaan kuin enkelten kätten jälkeä. Eikö se teistäkin ollut mainio?" Oami tosiaan tarkoitti kaikkea mitä sanoi, mutta hänen mielestään nyt mikä tahansa mekko olisi kaunis, aina hän löysi jotain mitä kehua niissä. Tarkkasilmäisenä tyttönä hän oli myös oppinut tulkitsemaan Raellasta jollakin tasolla milloin tuo selvästi piti mekkoa käyttökelpoisena vaikkei sitä myöntänytkään vaan haukkui tuon kuitenkin. Näin ollen Oamin ei kannattanut tuhlata aikaansa kehumalla sitä sinistä mekkoa, sillä siinä ei ollut niin sanotusti voittaja ainesta.
"Mutta olette varmasti oikeassa ettei sininen ole ehkä tänää oikea vaihtoehto. Pyysin jo tuomaan teille uusia mekkoja, joita voitte sovittaa kun tauko on ohi, ja tällä kertaa pyysin että he toisivat jotain punertavaa. Punainenhan saa teidät näyttämään erittäin kauniilta, eikö? Sehän on niin vahva, ylväs, mutta silti kaunis väri. Juuri niinkuin meidän prinsessammekin on."
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 15 Helmi 2013, 17:25

Ainoa, joka vaikutti ottavan tilanteen rauhallisesti, oli kamarineito Oami. Jostain syystä Oami oli myös ainoa, jolle Raella ei halunnut tai viitsinyt kiukutella tässä tilanteessa. Jos hän jonkun takia hankalaa käytöstään halusi pahoitella, niin Oamin. Olihan pitkä aikaisesta kamarineidosta tullut jo jonkin asteen ystävä Raellalle, eikä hän pitänyt siitä ajatuksesta, että rasitti myös ystävänsä hermoja lapselliseksi laskettavalla temppuilullaan. Mutta silti prinsessa oli sen verran jääräpäinen ja tuohtunut, että halusi jatkaa vielä kiukutteluaan.
Ikkunasta ulos tuijottava katse kääntyi kuitenkin Oamin puoleen, tuon lähestyessä prinsessaa kera vesilasin ja kuivalihan. Pieni hymy kohosi muuten niin närkästyneille kasvoille, Raellan kääntyessä paremmin Oamin puoleen.
Ei minulla kyllä nälkä ole... Mutta ehkä olet oikeassa, kiitos Oamin tarjousta ei käyty torjumaan, sillä hyväähän tuo vain tarkoitti. Mikäli kyseessä olisi ollut joku muu kera lahjusten, olisi Raella saattanut vain nyrpistää nenäänsä.

Vesilasi nousikin vierailemaan kääpiöneidon huulilla, siniverisen kuunnellessa kamarineitonsa mielipidettä viimeisimmästä mekosta.
Olihan se kaunis, mutta ei minua varten Raella ei käynyt valehtelemaan, olihan mekko toden totta ollut nätti ja varmasti kelvannut kuninkaallisellekin, mutta silti Raella ei pitänyt sitä itselleen sopivana. Sininen oli niin kovin... jäätävä ja rauhallinen väri. Raella oli itse tulinen ja räiskyvä persoona, kera liekehtivänoranssien hiuksien, ei hänelle omasta mielestään sopinut mikään sininen... Tai valkoinen Sinulle se voisikin ehkä sopia! Raella kuitenkin huomautti.
Punainen, kyllä, se on enemmän värini. Ehkä niistä mekoista viimein löytyisi muutama, joihin sekä minä että isä olisimme sitten tyytyväisiä... en kehtaa sentään tyhjin käsin palata linnalle, passittaisivat meidät takaisin tänne alta aikayksikön! Raella ei voinut olla naurahtelematta pienesti ajatukselle, samalla kun kävi maistamaan kuivalihaa.
Joko tämä alkaa puuduttamaan sinua?


// Oh dear Nipustin, ei sitä niin nöyräksi heittäydytä. Minä etsin ystäviä, en palvelijoita //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Nipustin » 21 Helmi 2013, 21:50

//When I'll act your leader, I'll be proud but gracious. When I'll act your servant, I'll be humble and obedient. But with or without the act, I shall always be your friend.
Sittenhän sä oot kuin mä:) Siinäpä vasta lause jota ei aina tule mieleen heittää jollekin joka on sivuston ylläpitäjä:D//

Lempeä hymy välähti Oamin kasvoilla kun Raella otti hänen pienet tuomisensa vastaan vaikka aluksi sanoikin ettei tämän ollut nälkä. Mutta ruoka loi hyvää oloa, vaikkei sitä nälkään syötäisikään joten pikkuinen suupala oli mainio lääke pienen kiukunpuuskan tyynnyttämiseen. Vesi oli sitten vain kyytipojaksi.

Hentoisen kääpiön poskille nousi heleä puna kun Raella huomatti sen sinisen mekon olen varmasti sopivampi Oamille kuin tälle itselleen. "Ei kait nyt sentään, voi en minä ole niin korea..." Oam sanoi ujostelevasti, sillä hänen yllään ei tosiaan useasti nähnyt niin kauniita mekkoja, mekkoja jotka tahtoivat loistaa kauniiden prinsessojen päällä. Siniselle mekollekin olisi ollut pettymys päätyä kamarineidon koristeeksi.
Sanoessaan ettei itse ollut korea oli kääpiöiden keskuudessa tunnetun mielipiteen mukainen. Naisen tuli olla täyteläinen ja uhkea, kuten heidän valtakuntasa upea prinsessa oli - ei tälläinen tuuleen mukana taipuvainen pajun oksanen. Vaikka kukkihan pajukin vaatimattomin kukkasin aina kerran vuodessa.

Oami nyökkäili ja myöntäili toisen viisaisiin sanoihin siitä ettei ollut asiaa linnaan tyhjin käsin kun sitten taas täältä kuitenkin itsensä löydettäisiin jälleen peilailemasta. Oamikin kikatti Reallan naurahtaessa, sillä kyllä hänkin saattoi keksiä parempia tapoja viettää aikansa kun ravata jatkuvasti täällä.
Prinsessan kysymys sai Oamin pudistelemaan päätään oikein äidillisen lempeästi. "Ehei ollenkaan. Minähän suorastaan nautin kun saan olla teidän - siis sinun - apunasi. Ei tämä ehkä ihan rentoa puuhaa ole, mutta pyrin aina ajattelemaan että ei ole parempaa tapaa viettää aikaa kun kera ystävän. Joten, ei väliä minne te menette, minä tulen kyllä mukana ja luulen ettei minua saisi kyllästymään näihin hommiin sitten millään." Kuitenkin preppauspuheensa jälkeen Oamin kasvoilla käväisi aivan yhtäkkiä hieman alakuloisempi ilma ja katse vilkaisi nopeasti alaspäin. Vaikka tämä eleily olikin vain sekunnin tai korkeintaan kahden mittainen yhteensä, ei se varmasti jäänyt prinsessalta huomaamatta sillä he kuitenkin kävivät tässä juuri keskustelua ja on vain kohteliasta kiinnittää huomiota siihen, jonka kanssa oikein jutustelee.
Oami huokaisten avasi hieman murhettaan: "Vaikka rakastankin työtäni, olen miettinyt soisitteko minulle ehkä loman joskus lähi tulevaisuuteen. Minä toivoisin lähteä etsimään erästä. Minun isoveljeäni..." Kääpiöneito oli jo paljon enemmän itsensä näköinen ja tämän kasvoilla lepäili jopa suloinen hymy, mutta silti silmät kuvastivat huolta ja epätietoisuuta. Oam ei ollut oikeastaan koskaan juurikaan sanallakaan maininnut tästä kyseisestä veljestään ja varsin painava syy hänellä siihen olikin. Olihan veli sentään vihollisten leirissä, eikä vielä ihan minä tahansa roskien keräilijänä vaan haltia kuningas Aranin henkilökohtaisena velhona.
Ehkä asiasta oli joissain piireissä ollut huhuja ja puheita kääpiöiden keskuudessa, sillä faktat Yurelin, kyseisen isoveljen, olinpaikasta päättyivät siihen kun tämä oli lähtenyt opiskelemaan etevämmäksi velhoksi. Huhupuheet taas kattoivat miehen kohtalon haltioihin liittymisestä aina kuolemaan asti.

"Mutta", Oami heilautti lettiään ja käännähti takaisin sovituskoroketta päin jossa prinsessa oli aikaisemmin vaatteita esitellyt, "Emmeköhän me nyt voisi päästää henkilökunnankin pitkän työpäivän piinastaan ja mennä etsimään muutama oikein kaunis mekko kotiin vietäviksi, eikös juu?"
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 24 Maalis 2013, 12:40

Raella ei voinut kuin hymyillä lempeästi, Oamin verratessa häntä ystäväkseen. Sitä harvoin kuuli palvelusväeltä, mikä sinänsä oli ymmärrettävää. Palvelusväki eli palvellakseen siniverisiä, ei seurustellakseen heidän kanssaan. Sitä varten olivat aateliset ja muut korkea-arvoiset. Ei siis olisi ollut ihme, jos Oamikin olisi ollut yksi niistä monista palvelijoista, jotka eivät uskaltaneet edes kunnolla vilkaista siniveristen suuntaan, etteivät vain tehneet jotain väärää ja menettäneet siten työnsä tai pahempaa. Oami oli kuitenkin Raellan ystävä, olivathan he yhdessä yleensä suurimman osan päivästä. Siinä ehti kiintymään toiseen enemmän kuin palvelija-palveltava tasolla. Ainakin Raella ehti, olihan toki niitäkin henkilöitä, jotka näkivät palvelijat vain ja ainoastaan alempiarvoisina esineinä, jotka eivät ansainneet inhimillistä kohtelua.

Raella oli kommentoimassa tätä kamarineidon tokaisua, kun yllättäen hennomman haltian ilme muuttui synkemmäksi. Sillä samalla sekunnilla sulkeutui Raellan suu ja oranssitukkainen jäi suorastaan odottamaan, että Oami avautuisi vähän. Tuollainen ilme ei tullut itsestään, tuosta vain, ilman syytä.
Ja sieltähän se sitten tuli, Oami kysyi mitä nöyrimmin lomaa, jotta voisi etsiä isoveljeään. Raella ei muistanut kuulleensa tästä isoveljestä ennemmin, eikä hänellä siten ollut mitään hajua, kuka mahtoi olla kyseessä.
Senkun vain kysyt ajoissa, enköhän minä jonkin aikaa ilman kamarineitoa pärjää Raella naurahti, pitäen oman äänensävynsä tutun ystävällisenpirteänä. Hän ei halunnut latistaa mielialaa yhtään enempää, sen sijaan hän pyrki piristämään Oamia. Vaikka eihän se hänen tehtävä oikeastaan ollut.
Raella pomppasi ylös tuolilta ja käveli takaisin korokkeelle, Oamin ehdotuksen myötä. Siltikään Raella ei nähnyt syytä vaihtaa puheenaihetta äskeisestä.
Missä veljesi sitten mahtaa olla? Prinsessa kysäisi vilkaistessaan Oamin suuntaan, samalla kun paikalle kiikutettiin jälleen muutama koreankaunis mekko, jotka tällä kertaa värimaailmaltaan olivat enemmän Raellan mieleen Jossain päin kaupunkia? Vai kenties lähikylissä?
Et ole ennen puhunut tästä veljestäsi. Etkö ole vain viitsinyt vai etkö ole halunnut?


// tässähän tulee melkein speshul olo o3o

15. toukokuuta

rätätätät, peli jäihinpoikki minun osalta, kun venynyt vähän. Mutta ota yhteyttä jos ja kun haluat jatkaa loppuun! ////
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Nipustin » 09 Syys 2013, 23:18

Oami Folkriver

Prinsessa oli kyllä aivan liian hyvä Oamille, kalpea kääpiö neito totesi jälleen mielessään, sillä joku toinen olisi raivostunut moisesta ideastakin siitä että palvelija tahtoi pitää lomaa. Olisivat onnellisia kun edes saivat palvella siniverisiä ja näin saivat tarkoituksen elämälleen, mihinkäs silloin lomaa kaivattiin? Oam hymyilikin herttaiseen tapaansa silmät kiitollisuutta säihkyen sen hetken kun Raella oli puhunut. Voi tietysti ilmoitan hyvissä ajoin ajan kohdan, ja lupaan myös etten viivy kauaa! Oami lupasi oikein ilahtuneena, yrittäen kuitenkin olla kuulostamatta liian iloiselta, niiaten nätisti.

Oamin ehdotus oli hyväksytty, sillä arvon prinsessa oli marssinut ylväästi takaisin korokkeelle, joka oli kaikille merkki palata takaisin mekkojen sovittelu rumbaan. Erilaisia, kerrassaan ihania, mekkoja kiidätettiin jälleen prinsessan ylle puettaviksi ja Oam näki tehtäväkseen osallistua pukemiseen närkästyneiden työläisten apuna. Hänhän kuitenkin oli loppujen lopuksi kokeneempi prinsessan pukemisessa avustuksessa kuin kukaan näistä toisista.
Samassa aiheessa näköjään vieläkin oltiin, vaikka kamarineito tunsikin aiheen epämiellyttäväksi hän oli tavallaan kiitollinen että prinsessa pakotti hänet näin käsittelemään asian joka selvästi hänen mieltään painoi ja oli painanut jo jonkin aikaa. Ensimmäisenä prinsessa olisi halunnut tietää missä hänen veljensä oikein mahtoi majaansa pitää, ikävä kyllä Oamilla ei ollut harmainta hajuakaan. Onneksi lisäkysymys esitettiin melkein samaan hengenvetoon, ettei kamarineidon tarvinnut tuskastella aikaisemman kysymyksen olemattoman vastauksen parissa. Tuota, en ole tiennyt, Hän aloitti myöntämällä totuuden varovaisesti samalla kun suoristeli prinsessan päälle juuri pujotetun mekon helmaa suoraan ja kunnolla, Olen nyt vasta alkanut kuulla näitä huhuja hänestä, tuntuu kuin ne olisi haluttu pitää minulta salassa tähän asti Hetken hiljaisuus oli paikallaan sillä tässä toteamuksessaan hän syytti jotakuta, tai joitakuita, asian pimittämisestä häneltä. Kiireesti hyväsydäminen kamarineito kävi korjaamaan äskeistä väitetään: Tai oletan ettei kukaan ole oikeastaan kuullut hänestä pitkään aikaan. Veli katosi aikanaan lähdettyään opiskelemaan taikuutta, kovin sekavaa ja epävarmaa kaikki tykkänään. Hänestä tuli kuulema aika hyväkin.
Mekko oli nyt koko näyttävyydessään prinsessan yllä ja Oamista tämäkin kuten jokainen aikaisemmistakin oli kerrassaan häikäisevä. Olette niin kaunis! Sehän istuu vallan koreasti teidän yllenne! Oam kehaisi yrittäen saada myös Raellan näin huomaamaan mekon hyvät puolet.
Olipa mekon kohtalo mikä hyvänsä, se tuli silti riisua seuraavan mekon tieltä, joka oli enemmän leikkisän oranssin värinen mitä äskeinen. Siinä sitä puettaessa Oam jatkaa nyt kertomustaan hiljaisella äänellään: Minulla ei siis tosiaan ole mitään vainua hänestä. Minulla on johtolankoinani vain kymmenittäin hulluja, sekä aina vain hullumpia, huhuja, enkä tiedä, mitä uskoa! Olen ihan pihalla Enkä tunnu löytävän vastauksia täältä, joten siksi ajattelin lähteä etsimään niitä toisaalta. Vaikka aihe veti Oamia luonnollisesti hieman haikeaksi, tuo kuitenkin aina välillä väläytti hellän hymynsä liikkeen avustajille sekä itse prinsessalle ettei vaikuttaisi mitenkään murheen murtamalta.

//Minä tein sen! Vastasin! Pitäisi olla itsestään selvää mutta hohoo vähän tästä ylpeä olen~//
Nipustin
 


Paluu Tiet ja torit

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron