Fannlaug nyökytteli, kun Adanna kertoi aikovansa etsiä jostain majatalon jossa yöpyä. Fannlaug olisi itse mieluusti halunnut tarjota toiselle yösijan, mutta valitettavasti talossa ei ollut vierashuoneita. Taverna alkoi hiljalleen tyhjentyä, kun kääpiöt katosivat yksin tai pieninä ryhminä kaupungin yöhön.
Adanna pyysi vettä. Kääpiöneito kääntyi ja kaatoi kannusta viileää vettä mukiin. Se oli haettu talon takapihalla olevasta kaivosta. Fannlaug kallisti päätään. Oliko hän vain kuullut väärin, vai oliko tytön puhe sammaltanut hieman? Vahvoja juomia parivaljakko ei ollut nauttinut, joten ei toinen voinut olla juopunutkaan. Fannlaug kääntyi ja laski veden pöydälle, vain nähdäkseen kuinka Adanna otti tukea pöydästä.
"Köynnöksiä."
"Anteeksi?" Fannlaug oli kysyi hämmentyneenä. Adanna oli istuutunut ja tuijotti nyt pöytää. Näkeeköhän hän siinä jotain, mitä minä en näe, pälkähti Fannlaugin päähän. Hän astui lähemmäs tyttöä, eikä toisen tarvinnut edes kokeilla Adannan otsasta tuon lämpöä. Tyttö hohkasi kuumaa kuin kamiina. Fannlaugille varmistui nyt siitä, ettei toisella ollut kaikki hyvin.
"Mikä sinulla on? Tarvitsetko jotain?" Kääpiö kysyi Adannalta.
"Thudaa! Tulisitko käymään?" Hän huusi äidillensä yläkertaan.
//Anteeksi ihan hirviästi yli-inhimillisen pitkästä kestosta vastauksen kanssa! Toivottavasti et oo kauhian vihainen x.x //