Tarjoilija ja kasvinmetsästäjä
Adanna oli pyörinyt monen tunnin ajan kääpiöiden kaupungissa. Hän oli onnistunut eksymään pahanpäiväisesti yrittäessään löytää jotakuta, joka tietäisi jotain uutta yrteistä tai parantamisesta. Jokaisesta naapurustosta löytyi tietenkin oma parantaja, mutta oli sitten toinen asia oliko parannustaidot kunnollisia tai sitten sellaisia, joista Adanna ei ollut vielä kuullut. Hän oli jo kaikki tavalliset yskän ja nuhan kadottamiskeinot käynyt läpi ja tiesi niiden olevan sisarelleen hyödyttömiä. Aivan kuin missään ei olisi ollut uutta asiaa. Ehkä ei ollutkaan niin hyvä idea tulla tänne ilman varmaa tietoa uudesta lääkkeestä tai keinosta.
Adanna oli kierrellyt talosta toiseen kysellen parantajista ja hän oli saanut ystävällisen opastuksen aina uuteen paikkaan, jossa oli taas uusi kääpiö, joka kertoi samat keinot väännellen niitä omien oppiensa mukaan hieman erilaisiksi. Muunnelmia oli toki tuhansia, mutta tavalliset flunssan parannuskeinot olivat hyödyttömiä. Hän kaivoi laukustaan monista lukukerroista kuluneen kirjeen, jossa kerrottiin pikkusisko Luljetan saaneen taas pitkän kuumekauden eikä Adannan viimeksi tuomat yrtit auttaneet ollenkaan. Adanna huokaisi surumielisesti ja taitteli kirjeen takaisin laukkuun.
Nuori nainen alkoi jo väsyä ja katseli ympärilleen löytääkseen paikan missä levähtää. Parin minuutin etsimisen jälkeen kutsuvalta näyttävä taverna tulikin eteen. Adanna suuntasi askeleensa sitä kohti helpottuneena. Hän voisi lepuuttaa särkeviä jalkojaan ja syödä kunnon ruoan pitkästä aikaa. Viimeisestä kerrasta olikin vierähtänyt jo puolitoista viikkoa.
Oviaukko oli suunniteltu kääpiöille, kuten miltei kaikki tässä kaupungissa, ja Adannan täytyi kumartua ettei kolauttaisi päätään karmiin. Sisällä oli muutamia kääpiöitä, jotka olivat tulleet viettämään iltapäivää tuopillisen ääreen, joten tunnelma oli rauhallinen, miltei unelias. Adanna pujotteli tuolien ja pöytien lävitse tiskille.
//Tervetuloa :D