It's you again!

Majataloja löytyy montakin, mutta suurin osa on suunniteltu lyhyempikasvuisille vierailijoille. Vain muutama majatalo tarjoaa huoneita, joissa myös ihmisenkokoinen matkalainen saattaisi hyvin viettää yönsä.

Valvoja: Crimson

Re: It's you again!

ViestiKirjoittaja kiifpro » 18 Touko 2015, 19:53

Enki

"Ei tietenkään ole", En nauroi toisen valitukselle, ettei hän ollut reilu kun kutitti. Poika katsoi tyttöä ilkikurisesti, mutta lennähti vain muutaman sekunnin päästä selälleen tytön kietaistessa kätensä sinisilmäisen kaulaan ja vetäisten itsensä istumaan. Nyt osat olivatkin vaihtuneet, ja tällä kertaa Enki oli alimmaisena Fannlaugin kihertäessä pojan päällä. "Oi voi! Armoa!", En uikutti yrittäen pyristellä vapaaksi.
"Teen mitä vain jos päästät irti", poika sanoi dramaattisesti.

//tosi tynkä
kiifpro
 

Re: It's you again!

ViestiKirjoittaja Sumikko » 19 Heinä 2015, 12:56

"Mitä tahansako?" Fannlaug varmisti virnistäen toiselta.
"Mietitäänpäs... Mitäs tässä keksisi?" tyttö pohti ääneen. Fannlaug kumartui lähemmäs Enkiä kuin salaliittolainen janaurahti pienesti.
Juonittelun Enkin pään menoksi keskeytti kuitenkin huoneen suljetulta ovelta kuuluva koputus. Fannlaug katsahti Enkiin hieman syyllisen näköisenä ja kiepsahti nopeasti toisen viereen.
"Kuka siellä?" hän huhuili.
"Minä, Thuda, täällä vain olen. Ajattelin ilmoittaa, että lähdemme isäsi käymään Dejanalla. Älkää te sillä välin polttako ainakaan koko taloa!" Fannlaugin äidin ääni kuului oven ulkopuolelta.
"Selvä" tyttö huikkasi.
"Vanhempani lähtevät kylään sisarelleni, joka on muuttanut omilleen" tuo selvensi Enkille.
Sumikko
 

Re: It's you again!

ViestiKirjoittaja kiifpro » 31 Heinä 2015, 16:54

//Ehkä mää alan vähitellen aktivoitumaan. Saa nähdä. ;)

Enki katsoi huvittuneena syyllisesti poikaan katsahtavaa tyttöä, kun tuo kiepahti pois hänen päältä. Mielessään tummahiuksinen nauroi. Erä voitto hänelle, kiitos vain sille joka oven tuolla puolen mekkaloi.
Fannlaugin perässä Enki nousi istumaan myös, ja kuunteli vierestä tuon ja tytön äidin keskustelua. Pieni hymy hiipi kääpiön huulille kun Fannlaugin äiti käski olla polttamatta koko taloa. 'Niin, puoletko saa polttaa?' poika mietti itsekseen hymyillen. Okei, ehkä sitä puoltakaan ei saanut, mutta ajatus oli silti huvittava.
Fannlaugin selventäessä vanhempiensa lähtevän tytön siskon luokse, En nyökkäsi. "Siskosi on sitten saanut muutettua pois kotoa. Yksinkö hän asuu?" kääpiö kysyi. Nolona Enki haroi tummia hiuksiaan ja jatkoi: "Minunkin pitäisi vähitellen jo harkita muuttamista, mutta kotona on niin helppo olla. Vanhempani ovat kyllä jo hieman kyllästyneitä siihen että roikun vain kotona. Veljenikin muutti jo kotoa. Ei vain huvita asua yksin." Viimeisen lauseensa jälkeen En katsoi nopeasti tyttöön päin. Nyt hän oli tainnut mokata...
kiifpro
 

Re: It's you again!

ViestiKirjoittaja Sumikko » 31 Heinä 2015, 17:09

"Jep, hän otti ja muutti omaan taloonsa vähän sen jälkeen, kun me olimme muuttaneet tänne parisen vuotta sitten." Fannlaug selitti hänen sisarestaan kyselevälle pojalle.
"Dejana asuu miehensä Conorin ja heidän poikansa kanssa yhdessä" hän jatkoi. Kummastuneena tyttö katsoi Enkin kasvoille kohonnutta ilmettä.
"Onko jokin vinossa?" tuo kysyi tummahiuksiselta kääpiöltä.

"Minäkin voisin omilleni muuttaa, mutta koska vanhemmat ovat mitä ovat, luultavasti asun tässä talossa niin kauan kunnes menen naimisiin tai he kyllästyvät minuun," Fannlaug nauroi, "Ensimmäistä vaihtoehtoa ei kyllä varmaan hetkeen ainakaan tulla panemaan käytäntöön."
Virnistys kohosi neidin kasvoille Enkin mainitessa, ettei yksin asuminen juurikaan poikaa huvittanut.
"Kenenkäs kanssa sitten asua haluaisit?" Fannlaug kysyi pojalta pilke silmäkulmassa.

//Hiphei! Bileet pystyyn x)
Sumikko
 

Re: It's you again!

ViestiKirjoittaja kiifpro » 31 Heinä 2015, 17:19

Enki katsoi tyttöä tyrmistynyt ilme kasvoilleen kohonneena. Conor... Olisiko mahdollista että tuon vaimo Dejana olisi Fannlaugin sisar? "Ei mikään ole varsinaisesti vinossa, mutta no... Minulla on veli, Conor, joka asuu Dejana nimisen vaimonsa kanssa. Ja heilläkin on poika", Enki sanoi meinaten revetä totaalisesti. Olihan tämä nyt jokseenkin hupaisaa, heidän sisaruksensa asuivat yhdessä jollain käsittämättömällä tuurilla.
"No hmmm... Haluaisin asua jonkun mukavan ihmisen kanssa", poika sanoi virnistäen ja kokeillen samalla kipeää nenäänsä. "Joka ei välttämättä raivoa jos joudun katutappeluihin tavernan väen kanssa", hän lisäsi naurahtaen.
kiifpro
 

Re: It's you again!

ViestiKirjoittaja Sumikko » 01 Elo 2015, 14:44

"Mitäh? Asuvatko minun sisareni ja sinun veljesi... Tai siis ovatko he yhdessä? Miten minä en ole voinut tietää? Miksi me emme ole koskaan nähneet toisiamme?" Fannlaug järkyttyi. Kuinka oli mahdollista, että hän ei ollut tiennyt Enkistä, vaikka heidän sisaruksensa olivat yhdessä?
"Mikäs siinä sitten heidän ollessa" tyttö naurahti.

"Minun seurani ei sitten vai kelpaisi?" Fannlaug härnäsi Enkiä. Itse hän olisi hyvinkin voinut kelpuuttaa toisen saman katon alle, mutta sitä hän ei pojalle sanoisi. Ainakaan vielä.
"Minkäs sille voi, jos aina vaan sinä pyörit niissä tappeluissa" Fannlaug nauroi.
Sumikko
 

Re: It's you again!

ViestiKirjoittaja kiifpro » 01 Elo 2015, 15:15

"Kai he sitten asuvat", Enki nauroi. "Tai no, Conor ei ole oikea veljeni, vaan serkku. Asun tätini ja setäni luona, mutta he ovat minulle perhe", poika kertoi ja heittäytyi selälleen makaamaan. Tummahiuksinen poika katseli kattoa kuunnellen Fannlaugin puhetta vieressään. Totta, oli kummallista etteivät he olleet tienneet toisistaan. Tosin, eiväthän heidän vanhempansakkaan olleet tavanneet kuin kerran, ja tuskin he silloin puhuivat Enistä ja Fannlaugista.

Enki katsahti toista sinisillä silmillään ilkikurinen virnistys kasvoillaan. "Ehkä kelpuuttaisinkin, ei voi tietää", En sanoi ja iski silmää. "Enkä minä nyt tahallani tappeluihin joudu, itsehän ne kävivät päälle", poika sanoi hieman puolustelevasti.
kiifpro
 

Re: It's you again!

ViestiKirjoittaja Sumikko » 08 Elo 2015, 21:31

"Niin aina" Fannlaug hymähti. Auringonvalo pilkisti verhojen takaa, joten tyttö nousi ja kiskaisi mokomat pimentimet syrjään. Kirkkaus tulvi huoneeseen. Fannlaug kiskotteli oikein kunnolla ja katsahti sitten Enkiin.
"Eiköhän kömmitä jo ylös, ettei puolta päivää mene pelkästään vuoteessa, niin mukavalta kuin se kuulostaisikin" hän totesi pojalle. Mieluusti tyttö olisi jäänyt köllimään vielä hetkeksi lämpimään, mutta nousta olisi pakko.
"Tuota... Vaatteesi ovat tuossa tuolin selkänojalla. Minun oli pakko riisua sinua hieman, ettet aivan paistuisi." Fannlaug sanoi ja punastui rajusti. Nyt poika tiesi juuri Fannlaugin vähentäneen tuon vaatetusta uloimpien kerrosten verran. Että pitikin mennä esittämään asia tuolla tavalla.
"Minä voin ottaa omani mukaan ja mennä eri huoneeseen, niin että saat pukea rauhassa päällesi" Fannlaug ehdotti pienesti.
Sumikko
 

Re: It's you again!

ViestiKirjoittaja kiifpro » 09 Elo 2015, 11:09

Enki katsoi kun Fannlaug repäisi verhot syrjään ja auringonvalo tulvi huoneeseen. Kirkkaus sokaisi pojan hetkeksi ja tuo hieroi silmiään nousten vähitellen seisomaan venytellen lihaksiaan ja jänteitään. Tytön todetessa, että heidän oli pakko nousta jossain kohtaa, vaikka sängyssä olisi ollut ihan mukavakin viettää kokopäivä, En naurahti. "Se on kyllä totta. Mutta sittenhän kaikki vasta mutkikkaasti menisi jos vain nukkuisimme koko päivän", poika vastasi edelleen venytellen. Toinen olkapää oli hieman kipeä, sillä siinä oli oikein kunnon mustelma. Ilmeisesti hän oli illalla tipahtanut sille tai jotain, kun hänen kimppuunsa oli hyökätty. Ei voinut tietää.
Enki katsoi punastuvaa tyttöä kun kertoi että oli ottanut Eniltä vaatteita pois. Pojan siniset silmät tarkkailivat tiiviisti lattiaa kuumotuksen noustessa myös tuon kasvoille. "Okei.. No minä voin pukea tässä eikun..", poika sönkkäsi hieman hämmentyneenä. Voi kökkö, menipäs taas vaihteeksi hyvin...
kiifpro
 

Re: It's you again!

ViestiKirjoittaja Sumikko » 09 Elo 2015, 14:21

"Juu, minä kipaisen pukemaan tuohon viereiseen huoneeseen" Fannlaug mutisi pää syvällä arkussa, jossa hän säilytti vaatteitaan. Löydettyään etsimänsä helakanpunainen tyttö käveli ripeästi ovelle, pujahti siitä aulan tapaiseen tilaan ja jatkoi kulkuaan edelleen nyt tyhjänä olevaan vanhempiensa huoneeseen.
Yöpuvun virkaa toimittava pellavapaita vaihtui nopeasti aluspaitaan, jonka päälle tyttö kiskoi vaalean lyhythihaisen. Vihreä hame löysi myös tiensä omalle paikalleen. Syvään huokaisten Fannlaug istui sängyn reunalle. Hänen sormensa haroivat pitkiä, lähes vyötäisten yli ulottuvia punaisia hiuksia verkkaiseen tahtiin. Tänään Fannlaug päätti jättää hiuksensa auki. Mitä hän oikein oli tekemässä? Sitä tyttö ei tiennyt itsekään.
Fannlaug nousi ylös, ja tottunein askelin kulki huoneen ovelle. Se narahti hieman, kun tyttö pujahti takaisin aulaan.
"Oletko valmis?" Fannlaug osoitti kysymyksensä oven toisella puolella olevalle pojalle.
Sumikko
 

Re: It's you again!

ViestiKirjoittaja kiifpro » 09 Elo 2015, 15:35

Enki katsoi kuinka Fannlaug pujahti pois huoneesta vaatteet mukanaan. Poika lysähti jälleen istumaan sängylle ja pudisti päätään. Elämä oli aivan liian outoa, se oli pakko kyllä todeta.
Hetken aikaa istuttuaan poika nousi ylös ja laittoi pellava paitansa ja liivinsä päälle. Varovasti hän yritti myös haroa hiuksensa jotenkin järkevään kuosiin, mutta itsepäiset suortuvat vain pysyivät väärillä paikoilla. Turhautuneena hän antoi hiusten olla. Ei niitä saanut ikinä mitenkään järkevästi.
Poika lähti kohti ovea ja avasi sen juuri kun Fannlaug tuli sen taakse huhuilemaan. Ovi törmäsi suoraan toiseen ja sai tuon ainakin horjahtamaan. Pelästynyt En ryntäsi oven toiselle puolelle katsomaan oliko toinen kaatunut. "Oletko kunnossa, sattuiko?" hän kysyi pahoillaan ja tunki itsensä vahingossa aivan toisen lähelle huomaamatta sitä itse laisinkaan.

//Pätkäää..
kiifpro
 

Re: It's you again!

ViestiKirjoittaja Sumikko » 09 Elo 2015, 16:52

Ovi pamahti suoraan Fannlaugia päin. Tyttö ei osannut lainkaan odottaa sitä, joten tuo horjahti melko ahtaassa tilassa seinää vasten. Samassa pakalle säntäsi Enki, joka kysyi, oliko käynyt kuinkaan.
"Noo, olen ihan hyvässä jamassa siihen nähden, että minut juuri yritettiin tyrmätä oman huoneeni ovella" Fannlaug naurahti kyyneleiden kihotessa silmiin. Ei häntä sattunut ollut, mutta puinen ovi oli osunut häntä suoraan ohimoon.
Huolestunut En pyyhälsi lähemmäs tyttöä kuin varmaan oli suunnitellut. Fannlaug tuijotti hetkisen tuon sinisiin silmiin, ja tunsi kuinka viime päivinä aivan liian tutuksi tullut puna nousi hänen kasvoilleen. Himputti, miksi hän aina nolostui tälläisistä? Tyttö hieroi ohimoaan ja kallisti sitten päätänsä eteenpäin niin, että tuon otsa kolahti Enkin otsaan.
"Senkin pölhö" Fannlaug hymähti.

//Täältäkin pulppuaa vain näitä tynkiä...
Sumikko
 

Re: It's you again!

ViestiKirjoittaja kiifpro » 09 Elo 2015, 18:14

Enki katsoi huolissaan tyttöä kun kyyneleet kihosivat tuon silmiin. Varovasti hän meni perässä ja huomasi tytön ohimoon nousseen kuhmun. "Anteeksi, olen pahoillani", poika sanoi osaamatta oikein tehdä mitään. Pitikin olla taas tohelo, ja paiskata puinen ovi suoraan toista päin. Niiin hänen tapaistaan. Aina hän onnistui mokaamaan jotenkin typerästi.
Vasta nyt, kun tyttö katsoi häntä suoraan silmiin Enki tajusi olevansa aivan liian lähellä Fannlaugia. Kuitenkaan, vaikka hän se huomasi, ei poika osannut liikahtaakkaan, vaan katsoi toista takaisin silmiin. Varovasti En siirsi vasemman kätensä nojaamaan seinään tytön oikean olkapään yli. Fannlaug punastui ja hieroi ohimoaan kolauttaen päänsä tahallaan pojan otsaan. 'Pölhö', tyttö sanoi. Enki katsoi lattiaan hetken aikaa. Naurahtaen hieman. "Heh, niin taidan olla", hän sanoi nostaen katseensa takaisin tyttöön.

En seisoi tytön edessä ja liikutti kättänsä tuon poskelle. Aivan yllättäen, pojan edes tajuamatta mitä tuo teki, hän suuteli edessä olevaa tyttöä suulle. Vaikka suudelma kesti vain muutamia sekuntteja, se tuntui ties moneltako minuutilta. Enkin irrottaessa huulensa tytöstä, puna levisi tuon kasvoille vahvempana kuin koskaan. "A-anteeksi, en... En ti-tiedä mikä minuun me-meni", hän änkytti tytölle.
kiifpro
 

Re: It's you again!

ViestiKirjoittaja Sumikko » 09 Elo 2015, 18:52

"Ei se mitään, ei minun käynyt kuinkaan. Sellaista sattuu." Fannlaug vastasi toisen pahoitteluihin oven paiskaamisesta tyttöä päin. Kuhmu ohimoon varmaan tulisi, muttei se ollut vakavaa. Elämästä ei voinut selvitä ruhjeitta, sen hän oli huomannut jo aikoja sitten.
Vaikutti siltä, että Enki oli huomannut seisovansa hyvin lähellä tyttöä. Poika ei kuitenkaan siirtynyt kauemmas, mikä ei Fannlaugia todellakaan haitannut. Enin toinen käsi nojasi hänen olkapäänsä yli seinään, ja tuo katsoi Fannlaugia silmiin. Jos olisi ollut mahdollista, tyttö olisi varmasti punastunut entisestään, mutta hän oli jo nyt kauniin punainen. Fannlaug värähti, kun pojan kämmen koski hänen poskeaan.
Täysin varoittamatta (tai merkit olivat varmaan olleet jo hetken ilmassa, mutta Fannlaug oli liian typertynyt huomatakseen niitä) Enki kumartui lähemmäs ja suuteli Fannlaugia. Hän yllättyi niin, että jähmettyi paikalleen älyämättä vastata suudelmaan tai tehdä yhtään mitään muutakaan. Samassa Enki oli jo kauempana, soperrellen jotain älytönsä, joka saattoi etäisesti muistuttaa anteeksipyyntöä. Fannlaug vei pojan kasvoille ja käänsi ne kohti omiaan.
"Kuule. Ei haittaa pätkääkään" hän totesi ja suuteli nyt vuorostaan hämilleen mennyttä Enkiä.
Sumikko
 

Re: It's you again!

ViestiKirjoittaja kiifpro » 09 Elo 2015, 19:09

Enki katsoi Fannlaugia hämillään kun tuo taas vuorostaan suuteli poikaa itseään. Varovasti En työnsi tytön seinää vasten ja vastasi suudelmaan. Vaikka tyttö olisi halunnutkin liikkua ei siihen tainnut olla enää mitään mahdollisuutta pojan pitäessä hänet itsensä ja seinän välissä. Mutta se ei vaikuttanut järin paljoa haittaavan tyttöä.
Pienen hetken kuluttua En katsoi tyttöä hieman hämillään. Miten ihmeessä he olivat tähän päätyneet? Fannlaugin käytävään suutelemaan, hyvin kyllä meni. Mitä jos tytön vanhemmat tulisivat takaisin ja löytäisivät nuoret käytävästä Enin pitäessä heidän tytärtään seinän ja itsensä välissä? Siitä ei voisi seurata yhtään mitään hyvää. Ainakin näin poika luuli. Kuinka moni isä oli innostunut kun oli löytänyt tyttärensä jostain epäilyttävistä olosuhteista.

Miettimistauon jälkeen poika tajusi kuitenkin tuijottavansa Fannlaugia suoraan silmiin. Varovasti hän käänsi katseensa hetkeksi muualle kasvot punaisina ja kääntyi jälleen katsomaan toista itsepäisen hiussuortuvat pyrkiessä jälleen silmille.
kiifpro
 

EdellinenSeuraava

Paluu Majatalot

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron