It is I, the adventure ll Suskari


Metsää, maita ja mantuja. Lähinnä rosoista havumetsää, sekä kivikkoista maastoa.

Valvoja: Crimson

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2173

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti Su Joulu 17, 2017 4:23

Re: It is I, the adventure ll Suskari

Mies hymähti Kalmalle, jonka terävästä älystä oli piikitellyt taho kuin taho. "Ehkäpä sitten olin väärässä, myönnän sen", Edward totesi virne kasvoillaan. Hänen katseensa oli ovela, mutta ei mitenkään Kalmaa kohtaan hyökkäävä. Enemmänkin se sama vanha tuttu ystävällinen katse kera pienen vilahduksen kataluutta. "Sitten olen omillani", ihmissusi vastasi koiran sanoihin. Hän hieman epäili kykyjään ja oman kehonsa tasapainoisuutta. Mitä tahansa voisi tapahtua minä hetkenä hyvänsä. Kalma esitti suunnitelman alun, johon Edward nyökkäsi. "Niin, se voisi olla viisainta", hän vastasi. Tietysti ihmissutta mietitytti se, että miten Kalma pärjäisi heikentynyttä noitaa vastaan koirana. Olihan noita silti voimakas, mutta epävakaa. Olisi varmaan parasta uhata demonia ja kysyä mistä noidan löytäisi.
Kalma oli myös oikeassa, ettei tästä välttämättä olisi vastusta tuolle. "No en usko, että hän katsoisi sinua pelkkänä hupina", hän ilmoitti. Hänestä ei koskaan ollut tuntunut, että demoni piti kaikkien elävien olenjen rääkkäämistä hupina. Ehkä tuolla olisi kierommat tavat rääkätä tätä. "Sitten löytää. On parempi, että hän löytää minut, enkä minä häntä. Säästää aikaa turhalle etsimiselle", Edward pohti ja katsoi Kalmaan. Hän virnisti, kun toinen sanoi, ettei hän sitten saisi kuolla. "En ajatellutkaan", ihmissusi sanoi iloisesti kuin menneisyys ei enää painanut hartioita. Kuin masennus olisi tipotiellään ja tämä melkeinpä odotti häntä heiluen pientä yöllistä taistelua.

Ajatteliko Kalma matka yksin helvetiin. Edward nauroi. "Älä nyt hulluja puhu, kyllä me pysymme elossa, tähänkin asti hän on pitänyt hengissä", mies totesi ja viittasi noidan tekoihin, jotka eivät viitanneet tappamisen himoon millään tavalla. Oli totta, ettei kaksikko tiennyt, mitä heillä oli edessä. "Niin, mutta yö vasta sen sitten näyttää, mitä meillä on edessä oikeasti", ihmissusi sanoi levittäen kätensä. Juuri silloin kuului askelia. Pehmeitä askelia, jotka ilmestyivät keittiön ovelle. Haya nojasi sen karmeihin hymy huulillaan. "Onnea pojat", hän sanoi ja katosi savuna ilmaan. Talo alkoi hyytävällä tavalla nauraa, kaiusti ja ontosti.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3993

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ti Joulu 26, 2017 8:12

Re: It is I, the adventure ll Suskari

Ed ei vaikuttanut paljoa murehtivan tulevaista tapahtumista vaan vaikutti mekoisen huolettomalta sen suhteen mitä tulevaisuus olisi tuomassa. Ehkä se olisi hyvä.. ja Kalma itsehän oli miestä tähä seikkailuun pyytänyt. Koira heilutti iloisesti hieman häntäänsä kun Ed huomautti tähänkin asti hengissä pysymisestä. Kyllä, kuoleman porteilla oli käyty useammin kuin kerran yhdessä ja sinne ei koskaan päädyttäisi.. ainakaan toivottvasti.
"Niin! Saa nähä mitä se eukko--" Kalma ei ehtinyt sanojaan paljoa pidemmälle jatkamaan kun takaa kuului pehmeitä askeleita ja kun koira käänsi päätään nojasi Haya leveästi hymyillen vasten ovenkarmia, toivotellen seikkailijoille paljon paljon onnea matkaan. Sitten noita oli poissa samalla kun koko talo tuntui nauravan heille Hayan omalla naurulla.
"No tiedämme nyt ainakin, että hän tietää.." Kalma sanoi katsoen Ediä ehkä hieman huolissaan. Tämän piti olla yllätys, eikä suoraan ansaan juokseminen pää kolmantena jalkana.

Päivä kului hermostuneissa merkeissä kun Kalma ravasi huoneesta toiseen, ehkä kävi makaamassa jossakin nurkassa, muttakiersi aina uudestaan sen saman ringin talossa kun kunnes aurinko alkoi laskemaan... ja talon täytti hitaasti pimeys. Kalma jolkotti Edin luokse.
"Nyt se alkaa.." Kalma sanoi itsestään selvyyden ja kuuli kuinka talo alkoi jälleen pitää omaa elämäänsä kun Hayan voimat alkoivat jälleen rakoilemaan.
"Oletko valmis.. ja varma tästä?"
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2173

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti To Joulu 28, 2017 6:01

Re: It is I, the adventure ll Suskari

Yllätys se oli pitänyt olla. Talon nauraessa ja Hayan kadotessa Edwardille oli tullut ilmiselväksi, että noita tiesi keskustelun. Ihmissuden ilme oli synkkä, mutta sen kuitenkin peitti alleen katala hymy. Ansa tai ei, ihmissusi tunsi, että olisi aikaa lopettaa tämä pelleilly. Haya oli pitänyt häntä otteessaan kaksikuukautta, jonka syy oli auttaa häntä poistamaan Thanatos. Nyt kuitenkin Edwardin mieli oli toista mieltä. Hän tunsi, ettei tästä olisi hyötyä. Ajatuksia saattoi Thanatos toki manipuloida Edwardin tajuamatta, mutta hän piti sitä nyt omana ajatuksenaan. Hän piti noidasta eromiasta hyvänä ajatuksena ja oman leimansa rikkomista. Vapaaksi pääsyä. Hän saattoi ajatella hätiköidysti, mutta sydämessä hakkaava sydän tuntui nostattavan ihmissuden innokuutta kuin leikki lasta. Hän kaipasi toimintaa, hän kaipasi niitä lähellä olevia tilanteita. Ehkä kuoleman lähellä käynti ei olisi niin paha asia. Tuolloin Edward tunsi palauttavan ajatuksensa. "Niin, nyt hän tietää", hän vastasi Kalmalle, muistaen kyllä tämän sanat.
Päivä kului hitaasti. Kalma ravasi huoneesta huoneeseen, kun taas Edward tutki niitä, haisteli hajuja ja jäljitti demonia. Pientä poikaa ei kuitenkaan koko päivänä ollut näkynyt. Ihmissusi tiesi kyllä, miltä demoni haisi, eikä hänen varmaan olisi kovin vaikeaa jäljittää tätä. Ellei yön tullen huoneiden muoto ja vaihtuvuus sekoittaisi hänen hajuaistiaan. Lopulta ihmissusi asettui istumaan aloilleen oleskeluhuoneeseen. Jostain syystä Edward tunsi hikoilevan hieman enemmän kuin normaalisti. Ei häntä pelottanut ja hän oli täysin varma päätöksestään sekä suunnitelmalta. Hänellä oli kuitenkin jotankin hieman ahdistunut olo, mikä väänsi hänen oloaan tällä tavalla?

Talo alkoi illan tultua elämöimään ja Kalma saapui ihmissuden luokse ilmoittaen tapahtumien alkaneen. Edward nyökkäsi, hän katsoi hetken käsiään, kun Kalma kysyi oliko hän valmis ja varma tästä. Hetken ihmissusi tuntui empivän, niin kuin vanhan kunnon Edward, mutta se pian peittyi vahvan ja häijyn äänen alle. "Tietenkin. Onhan tämä yksi mahdollisuus monista", mies vastasi ja Thanatoksen läsnä olo tuntui pusertuvan läpi äänen. Kuitenkin mies ei ollut vaihtanut persoonaansa. Siinä oli edelleen se sama Edward, mutta tämän eleet ja puhe tuntui vahvistuneen Thanatoksen olemuksella. Mies virnisti häijysti, mutta vakavoitui ystäväänsä kohtaan. "Aletaan etsimään", hän ilmoitti ja muuttui sudeksi.
Susi nuuhki ensin oleskelu huonetta, jossa seinät, tavarat ja lattia tuntui elävän aivan omaa elämäänsä. Onneksi sentään ovet eivät vaihtaneet paikkaa tai vaihtuneet. Ihmissusi lähti oleskelu huoneesta odottaen hetken koiraa mukaansa. Sitten hän kirsu alhaalla suuntasi keittiöön. Hän pysähtyi hetkeksi. Suden häntä nousi ylös, tiukkana ja dominoivana. Se vilkaisi koiraan, mutta jatkoi hitaasti keittiön kaapin viereen, jonne oli ilmestynyt luukku. Juuri sopiva suurelle sudelle. Se oli ilmiselvä ansa, mutta Edwardissa oli esillä enemmän Thanatosta ja tuon verenhimo tuntui loistavan sen silmistä. Tämä sai suden hitaasti työntämään päänsä luukusta. Huone mihin hän ilmestyi oli pimeä, edes suden tarkka silmä ei nähnyt ympäristöä. Hän tunsi koiran läsnäolon ja tuoksun vierellään. Samaan aikaan heiluva luukku antoi pientä valoa sisälle huoneeseen. Silloin ihmissuden karvat nousivat pystyyn ja se saman tien muuttui ihmiseksi. Edward ei aikaillut, se tarttui Kalman niskavilloihin, ehkä hieman väkivaltaisesti ja survaisi koiran takaisin keittiöön, vielä kun luukku oli siinä. "ETSI SE NOITA!" Edward karjaisi Kalmalle ja päästi koirasta irti. Oikeastaan käsi, joka oli pitänyt Kalmasta kiinni, tuntui värähtävän, tiputtavan koiran ja se vedettiin luukun toiselle puolelle todella nopeasti.

Edward seisoi pimeässä, mutta hänen silmänsä alkoivat tottua pimeään. Hän erotti hahmon, joka oli häntä kolmekertaa suurempi. Mikä oli saanut Edwardin toimimaan silloin, olivat olleet ne punaiset silmät. Nyt ne tuijottivat häntä suoraan silmiin. Demoni ei ollut mitään sitä, miltä se oli näyttänyt Kalmalle näyttäytyessään. Oliko se edes sama demoni oli ihmissuden ainoa kysymys, kun hän sai suuresta käsivarresta. Mies lensi ilmaan, jossa ei tuntunut olevan seiniä tai kattoa. Hän kuitenkin iskeytyi jotain seinää vasten ja valui siitä alas. Edward irvisti ja muuttui sitten ihmissudeksi. Hän pidätelisi suunnitelman mukaisesti demonia, jotta Kalma voisi etsiä noidan. Oikeastaan Kalman ei tarvinnut etsiä noitaa. Koska tämä tuntui olevan aina lähistöllä.
"Kas hei", kuului ääni, joka oli matalampi kuin Hayan, mutta se tuntui muuttuvan kesken lauseen vanhemmaksi. Haya seisoi koiran vierellä tai ainakin se minkä saattoi lukea noidaksi. Noidan muoto muuttui jatkuvaksi, miehestä naiseksi, vanhasta nuoreksi. Ihmisestä eläimeksi. Kuin noita ei kykenisi pitämään muotoaan kasassa. Silti tämä rauhallisesti käveli koiran viereen. Samaan aikaan luukku katosi, jolloin Edwardin tie oli suljettu keittiöön. "Haluatko katsoa kuinka Edwardilla menee?" Haya kysyi hymyillen läpi kuuden eri kasvon. Noita heilautti kättään keittiön seinää kohden, jolloin se paljasti tapahtumat takaansa kuin ikkuna konsonaan. Siellä oli ihmissusi, joka hyökkäili epävarmasti suurta, petomaista, siivekästä ja sarveikasta demonia. Demoni ei tehnyt mitään suurta, löi ihmissutta vain sivuun tai seinille, mutta ei juuri aikonut tappaa tätä.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3993

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti La Joulu 30, 2017 3:16

Re: It is I, the adventure ll Suskari

Koiran kasvoille nousi epävarma hymy ja häntäkin heilahti muutaman kerran kun Ed, pienen empimisen jälkeen ilmoitti olevansa täysin valmis tähän suureen koitokseen. Pienesti koiraa sävähdytti se Thanatoksen olemassa oleva ääni Edin kehossa, mutta kai tuo oli niin kauan hyvä kun tuo ei häntä repisi kappaleiksi? Ei ollut tähänkään asti niin tehnyt.
Edin ja Thanatoksen sekoituksen omistava mies sitten ilmoittikin etsinnän alkavan. Jämäkästi koira nyökkäsi kun Ed muuttui itse sudeksi ja Kalma vain laski kuononsa maahan. Koira kulki pitkin asuntoa kirsu nuuhkien ja tuhnuttaen puista lattiaa samalla kun sen epävakaa taikuus narisutti taloa, kuin se olisi halunnut hajota liitoksiltaan. Koira kuitenkin pysyi tiukasti ihmissuden perässä, etteivät he joutuisi äkisti erilleen. Tosin se tapahtuisi joka tapauksessa jos talo vain päättäisi vetäistä lattian pois alta. Niin ei kuitenkaan tapahtunut kun sutta huomattavasti pienempi koira seurasi Ediä keittiöön, joka äkisti pysähtyi häntä pystyssä ja valpaana. Kalma katsoi empivänä Edwardia, joka vilkasi takana seisovan koiran päälle ja käveli muutamalla askeleella keittiön nurkkaan, jonne oli ilmestynyt sinne kuulumaton luukku. Sellainen josta suuri susi juuri mahtui sisään. Ansa, sen näki hölmökin, mutta siitä huolimatta suuri susi työnsi päänsä aukosta sisään.
"..Se on ansa." Kalma sanoi suden perään kun tuo oli tunkenut päänsä sisälle ja ehkä hetken odotti että suden pää leikkaantuisi vähintäänkin irti, mutta sitä ei tapahtunut kun susi käveli sisään. Kalma katsoi luukkuun kadonnutta sutta ja hyppäsi perässä sekunttia myöhemmin. Huone jossa kaverukset olivat, oli pimeä ja siinä ei tuntunut olevan mitään seinää tai lattiaa, kuin he olisivat seisoneet tyhjyyden päällä. Missä he nyt oikein olivat? Takana oleva luukku alkoi kadota ja Kalma katsoi kuinka se hitaasti painautui kiinni, ollen sanomassa siitä jotakin Edwardille kun tuo olikin äkisti tarrautunut koiran niskakarvoista kiinni ja seuraavaksi Kalma tajusi olevansa takaisin keittiössä. Hayan talossa... Ed oli käskenyt etsiä noidan ja nyt luukku oli poissa, sekä koira yhtä pöllähtäneen näköinen kuin oksalla istuva hömötintti.

Ei ollut yllätys että takaa kuuluva vieras matala sai koiran säpsähtämään ja kääntymään kohden.. vanhempaa miestä? Se oli kuitenkin hetken illuusio kun noita oli jälleen toisessa olomuodossa, kuin demoni nainen ei olisi osannut päättää kuka olisi halunnut olla. Niin nopeasti noidan olemus vaihtui hahmosta toiseen. Kalman niskakarvat nousivat pystyyn ja ylpeänä häntäkin nousi koiran päästäessä murinaa kurkustaan. Noita ei kuitenkaan tuntunut välittävän koiran uhkailusta vaan käveli tyynen rauhallisesti koiran vierelle, kysyen halusiko koira nähä miten tuon susi ystävällä menisi? Kalma mulkoili vain pahasti noidan päälle, joka ilman vastausta avasi ikkunan kaltaisen näkymän koiralle ystävästään, sekä noidan demonista. Kalma oli vähällä käydä kumartuneen noidan kurkkuun kiinni kun sivusilmällä Kalma näki ystävänsä tilanteen.. Kalman pää kääntyi kohden ikkunaa kokonaan ja vihaa täynnä oleva ilme muuttui järkytykseksi. Tuotako vastaan hän oli ystävänsä lähettänyt!? Edillä, edes Thanatoksen avustamana, ollut mitään sanottavaa tuolle demonille! Ed oli tuolle kuin säälittävä häiritsevä ötökkä! Ihmissutta heiteltiin pitkin huonetta ja sen tilaa kuin jauhosäkkiä ympäriinsä, ilman mahdollisuutta hyökätä. Kalman katse kääntyi Hayaan edessään.. koira empi, mutta hammasta purren ja rohkeutensa keränneenä Kalma hyökkäsi. Hän oli nyt ainoa, joka voisi tehdä jotakin Edin hyväksi!

Kalma ei voinut luottaa mihinkään muuhun kuin siihen, että Hayan voimat olivat epävakaat ja näin ehkä noita ei kyennyt puolustautumaan kunnolla. Asiaa tietenkin olisi auttanut hänen ihmismuotonsa, kuin pieni säälittävä koira. Muuta ei kuitenkaan ollut kun koira yritti ensi töikseen käydä noidan jalkaan kiinni repiäkseen reisilihakset auki estääkseen kunnollisen liikkumisen, tai kävelyn.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2173

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti La Joulu 30, 2017 3:48

Re: It is I, the adventure ll Suskari

Edwardin tietämättä Kalma kävi omaa kamppailuaan seinän toisella puolella. Hänellä ei ollut mitään tietoa siitä miten valtava demoni loppujen lopuksi oli tai miten kauhistuttava tämä oli. Ihmissuden iskeytyessä kuudetta kertaa seinää vasten tämä alkoi miettimään. Hänellä ei ollut pakopaikkaa, ei vaihtoehtoa juosta karkuun. Tämä oli selvästi täysiumpikuja, joka omasi suuren tilan. Ei hän tuntenut haavoittuneensa. Demonin iskut olivat laiskoja, pois luoltaan työntäviä, mutta niissä oli silti voimaa, jopa ihmissudelle. Silti hän nousi ylös joka kerta ja yritti. Hänellä ei ollut muuta keinoa.
Haya naurahti pienesti. Kalman järkyttynyt ilme olisi pitänyt ikuistaa hänen seinälleen. Koira keräsi itsensä melko nopeasti ja kääntyi hyökkäämään noitaa päin. Hayan monikasvoiset kasvot virnistivät. Koira kävi puremaan hänen jalkaansa. Jalka, joka muuttui jatkuvasti naisesta mieheksi ja milloin miksikin eläimeksi hajosi koiran hampaiden alla. Se oli sankkaa, tummaa savua, joka kerääntyi nopeasti paikoilleen. "Oi, anteeksi. En osaa pitää oikein fyysistä muotoa näin öisin", Haya avasi suunsa. Ääni kuulosti kuorolta eri ääniä. Noita ei kuitenkaan tehnyt elettäkään hyökätä takaisin. Tämä vain katsoi ihmissuden ja demoninsa leikkiä. Sitten aineettomalta tuntuvat kädet tarttuivat Kalman päähän ja ohjasivat ne rauhallisesti uudelleen katsomaan kohti ikkunaa. "Katso, nyt se tapahtuu", Haya kuiskasi innoissaan.

Edward ei kokenut taistelua väsyttäväksi, voimia vieväksi. Hän oli vain loikkinut, väistellyt ja saanut silloin tällöin demonin käsistä. Miksi ihmissusi sitten tunsi itsensä äkkiä hyvin väsyneeksi ja voimattomaksi. Häntä oli myös alkanut särkeä päätä. Hän alkoi voimaan huonosti. Edward pysähtyi hetkeksi, hänen oli pakko. Hänen kehonsa tärisi, hän tunsi sen. Hallitsematon tärinä koko kehossa. Ihmissuden muoto alkoi pakolla haihtua ja paljasti altaan kalpean miehen. "Mitä ihmettä..?" Edward mutisi ja yritti katsoa täriseviä käsiään. Hetken hän oli myös odottanut, että demoni käyttäisi tämän tilanteen hyväkseen ja surmaisi, mutta mitään sellaista ei kuitenkaan tapahtunut. Ihmissusi oli hämmentynyt omasta tilastaan, mutta pian hänen kehonsa pakottautui nelinkontin. Vatsassa väänsi. Edward irvisti ja puristi vatsaansa, kun yhtäkkiä mies oksensi. Ei se mikään tavallinen oksennus ollut, vaan sakeaa, harmaata nestettä. Sen mukana tuli jotain sädehtivää, joka valaisi pimeyden. Vihreä smaragdi loisti sakean harmaan aineen keskellä.
Toisella puolella seinää Haya katsoi haltioituneena sädehtivää smaragdia. "Tuollaista minulla ei ole ollutkaan", hän huokaisi hymyillen ja katsoi Kalmaan. "Älä edes kuvittele, että kykenisit tappamaan minua ollessani tällainen", noita puhui koiralle. "Ei se auta ollenkaan tilannettasi", hän mainitsi. Samaan aikaan seinän toiselle puolelle näyttävä ikkuna katosi ja seinään ilmestyi ovi. Oven avasi mies, ulkomuodoltaan tämä muistutti paljon Hayan rakastettua ja surmattua. Mies oli kuitenkin ilmiselvä demoni, joka kantoi pökertynyttä ihmissutta sylissään. Noita ja demoni katsoivat pientä koiraa yhdessä hymyillen. Noita kävi ottamaan vihreän smaragdin demonilta ja katsoi sitä ihaillen. Hän tuli jopa näyttämään sitä Kalmalle. "Katsos, ystäväsi ongelma on nyt pois pyyhitty, hän voi vaikuttaa ehkä hieman toisenlaiselta, kun herää, joten älä hermostu", noita ilmoitti.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3993

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti La Joulu 30, 2017 4:55

Re: It is I, the adventure ll Suskari

Koira jo kuvitteli hetken saanneensa noidan leukoihinsa kun ne terävät hampaat alkoivat jo painautumaan ihoa vasten, kun yllättäen koira vain haukkasi tyhjää ilmaa kun leuat loksahtivat kiinni. Kalma katsoi ympärillensä ja löysi Hayan muuttuvan hahmon asettuvan seuraavaan pisteeseen seisomaan. Pahoitteli jopa omaa epätasapainoisuuttaan tässä pikkuisessa taistelussa. Kalma urahti vihaisena ja paljasti uudestaan hampaansa noidalle aikomatta kuunnella tuon puheita. Koira hyökkäsi uudestaan noitaa kohden, mutta Kalma ei ehtinyt kuin muutaman askeleen ottaa kun aineettomat kädet yllättäen tarrasivat koirasta kiinni ja käänsivät ne kohden näyteikkunaa, jossa Hayan demoni ja Edward yhä ottivat mittaa toisistaan. Kalma yritti rimpuilla irti noidan käsistä irti, mutta se tuntui turhalle.
"Päästä minut irti eukko!" Koira ärisi tuon puheen läpi ja rimpuili vihaisena äristen, kun tosiaan alkoi tapahtumaan.

Edin ihmissuden muoto oli kadonnut ja sen paikalla seisoi alaston kalpea mies, joka tärisi kuin puun lehti tuulessa. Kalma pelkäsi demonin iskevän millä hetkellä hyvänsä, mutta niin ei koskaan käynnyt kun Ed kaatui omatoimisesti nelinkontin lattialle ja oksensi jotakin. Se oli harmaata ja sen keskellä säkenöi vihreä smaragdi. Kalma tuijotti sitä silmät levällään ja se uhmakas murina oli muuttunut hiljaiseksi huolestuneeksi uikutukseksi.
"Mitä teette hänelle!?" Kalma ärähti huoli äänessään kun näki ystävänsä vajoavan tajuttomuuteen, kun Haya taas huomautti koiralle että taistelu olisi turha. Ei koira pärjäisi heille, eikä se auttaisi koiran tilannetta laisinkaan. "Mikä muka sitten!?" Kalma kysyi äristen kun ikkuna muuttui jälleen ja sen sisältä nyt astui aikuinen mies tajuton Ed sylissään. Kalma käänsi katseensa ja näki edessään miehen, jonka hän muisti.. tai ainakin kasvot. Oliko tuo ollut se sama, jolta oli leikattu pää irti Hayan menneisyydessä? Koira urisi miehelle korviaan luimistaen ja katsoi kuinka Haya otti vihreänä kimmaltelevan smaragdin käsiinsä ja esitti sitä koiralle. Kalmaa se ei kiinnostanut, vaikka se kyllä hieno olikin.

"Aivan kuin en olisi hermostunut jo valmiiksi!" Kalma ärisi ja selvästi punnisti oman pelkonsa kanssa hyökkäystä kaksikon kimppuun, mutta toisaalta viha oli hyvin voimakas tunne. Ja Kalma oli hyvin epätoivoinen tilanteestaan, peloissaan ja raivoissaan, jonka johdosta koira sai rohkeutta yrittää vielä kerran. Yhden kerran, mutta tällä kertaa kohteena oli Ediä pitävä mies. Kerta Haya pystyi olemaan aineeton... ja mies valtava demoni? Hullutta, mutta Kalma teki paljon asioita joita hän katuisi myöhemmin. Kalma yritti kaataa miehen oman painonsa alle ja päästä samantien tuon kurkkuun kiinni silkalla raivon voimalla.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2173

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti La Joulu 30, 2017 9:41

Re: It is I, the adventure ll Suskari

Koira oli hämillään, peloissaan ja vihainen. Mitä eläin teki siinä tilanteessa? Luonnollisesti sen mitä vaistot käskivät kun oltiin työnnetty nurkkaan. Kaa loikkasi Hayan sijaan miestä kohden. Pieni koira iskeytyi vasten miestä, joka tiputti siinä samassa ihmissuden sylistään lattialle. Kuului tömähdys ja ryskettä, kun koira oli kiinni demonissa. Haya sen sijaan oli haihtumut ilmaan hyvin nopeasti. Noidan punainen silmä tuntui löytyvän jostain aivan muualta. Demoni veti koiran leukojen väliin käden, ettei tuo purisi häntä kaulasta. Mies naurahti, tämän ilme oli enemmän eloa täynnä kuin ennen. "Luuletko todellasi vieväsi minulta kaiken sen, mitä olen kasannut tähän hetkeen asti?" Tuo huusi koiralle ja pyrki heittämään koiran irti kädestään. Demoni nousi ylös maasta, mutta ei juurikaan ottanut demonista muotoaan. Tämä katsoi pientä koiraa ja siirtyi samaan aikaan ihmissuden viereen. "Sinun pitäisi kiittää, ystäväsi persoona ongelma on kadonnut kuin tuhkatuuleen minun ansiostani", mies ilmoitti ja tarttui sitten Edwardin päähän. Mies nostinaurahti toisen kasvot koiran katsottavaksi. "Tehdään sopimus. Minä annan sinulle ihmismuotosi, mutta sinun on näytettävä käytöksessäsi kehitystä. Muuten nuori ystäväsi menettää henkensä. Oh, tai voin luoda sinulle tilanteen, jossa hän oikeasti hylkää sinut iäksi, niin kuin isäntäsi", mies ehdotti.

Ne olivat demonin säännöt, demonin, joka ei kaihtanut keinoja pitääkseen omansa. "Onko meillä sopimus? Vai murskaanko hänen päänsä tässä ja nyt?" Mies piti Edwardin päätä käsissään. "Tietysti Haya ilomielisesti opettaa sinulle hyvät käytöstavat ja muuta, ettet tyhmyyksissäsi juokse ongelmiin", mies lisäsi hymyillen ja katsoi Kalmaa. "Ah, niin. Voin myös päästää sinut rakkaittesi luokse. Mutta sinun on palattava aina välillä, aivan kuten hänenkin oli", ehtoja jaeltiin ja vsihtoehtoa kieltäytymiselle ei annettu. Jos koira olisi yhtään järkevä, tuo suostuisi.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3993

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti La Joulu 30, 2017 10:31

Re: It is I, the adventure ll Suskari

Kalma oli oikeastaan hyvin iloinen kun se sai upotettua hampaansa demonin lihaan, jota koira purikin sydämmensä kyllyydestä kaiken raivonsa demonin käteen maistaen tämän mies puolisen demonin veren suussaan. Se tuntui hyvältä pitkän tauon jälkeen. Hyvin pitkän tauon jälkeen. Koira ravisti päätään puolelta toiselle veren tirskuessa hieman sinne tänne, kun havahtui ääneen. Sen miehen ääneen edessään, jota koira jäi katsomaan kulmiensa alta yhä muristen korvat luimussa kun yllättäen mies demoni nosti kättään, jossa koira roikkui, ja ravisti sitä muutaman kerran niin että Kalma lensi keittiössä olevia kaappeja päin selkä edellä. Kalma oli ravistettu irti kuin surkea ötökkä konsanaan pois demonin kimpusta. Silti tämä jääräpäisyyden huipentuma nousi ylös yhä niskakarvat pystyssä ja nuoli verisiä huuliaan siinä ohessa valmiina ottamaan vaikka sitten ottamaan lisää osumaa vastaan, mutta demoni kävelikin Edin luokse. Kalman silmät laajenivat ja pelko siitä, että demoni vain murskaisi suden kallon siihen paikkaan oli todellinen, mutta ei sen sijaan demoni mainitsi että Kalma saisi kiittää demonia avusta. Hän oli juuri parantanut Edin persoonallisuus ongelman. Kalma ei vakuuttunut vaan koira oli kireä kuin nuoli jousella valmiina käymään demonin kimppuun, joka nyt tarrasi tajutonta ihmissutta päästä ja nosti sitä aavekoiralle katsottavaksi. Kalma nytkähti paikallaan, mutta ei ehtinyt ottamaan kunnon koiran askeltakaan kun demoni löi jo sopimuksen pöytään. Kalma katsoi ystäväänsä ja sitten demonia, jonka ilme oli kierolla tavalla vakava, sillä tuo tiesi olevansa se joka naruista veti.

Demoni lupasi palauttaa hänen ihmiskehonsa, mutta koiran käytös olisi muututtava, tai Ed saisi siitä kärsiä kuoleman kautta tai demoni järjestäisi Kalmalle samanlaisen tilanteen, jossa hänen isäntä oli koiran hylännyt. Kalman kasvoilla näkyi järkytys kun koiran silmät laajenivat kun hänen vaihtoehtojaan kavennettiin aina vain pienemmiksi pakotteiden avulla. Kalma olisi nostanut sodan tästä, mutta liukas kielinen demoni kysyi jo oliko sopimusta tulossa vai olisiko koiran ystävän taru jo nyt tässä? Kalma empi ja yritti avata suutaan paineen alla, kun mies vielä lisäsi että Haya mielellään opettaisi koiraa käyttäystymään, kuten tuon pitäisi. Ja vastineeksi käytöksestään Kalma saisi mahdollisuuden palata ulkomaailmaan, jopa perheensä luokse, mutta koiran olisi aina palattava.
Kalma tuijotti demonia ja sitten nopea vilkaisu Edwardiin. "Hyvä.. on.. päästä hänet irti." Kalma pyysi demonilta.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2173

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti Ma Tammi 01, 2018 2:47

Re: It is I, the adventure ll Suskari

Demonin kasvoille nousi hymy, kun hän oli saanut ahdistuneen eläimen nurkkaan ja syöttänyt tälle vaihtoehtoja, joiden puolesta ei kyetty kieltäytymään. Jos Kalma oli koskaan kuullut Edwardin suusta, että noita oli hyvin katala käyttämään kieltään ja ehtojaan saadakseen sen mitä halusi. Mitä noita sitten ikinä halusikaan Kalmalta, tuntui ettei Kalma sitä vielä osannut. Sen sijaan noita tarjosi mahdollisuuden kouluttautua ja sivistyä, hän saattoi haluta koiralta tämän typeryyden piirteen. "Hienoa!" mies sanoi iloisesti ja laski ihmissuden pään alas kuin kukkavaasin konsonaan. Demoni ojentui sitten Kalmaa kohden, kuiskaten koiralle korvaan. "Kerta tulet omaamaan ihmismäisen hahmon, on sinun myös osattava ihmisten käyttämä tieto sekä yleissivistys", tämä totesi. Demoni koski hetken päästä koiraa rintaan. Turkin alla oleva tatuointi alkoi hohtaa ja muuttua. Sen koko pieneni ja samaan aikaan Kalman koiranmuoto sai väistyä ihmismäisen muodon päästessä esille. Tatuointi kuitenkin jäi paikoilleen, se oli vain kooltaan kaksikertaa pienempi. Demoni hymyili koirasta tulleelle miehelle kävi nopeasti pyöräyttämässä kättään ihmissuden yllä. Lattian kautta näkyi kun jokin välähti ja katosi. Sitten mies katsoi Kalmaan kerran ja katosi.
Aamun valjetessa Edward avasi silmänsä. Hänellä ei ollut muistukuvan kuvaa viime yöstä. Muistikadotuksen lisäksi hänellä oli kovin erilainen olo. Mies nousi ylös missä ikinä sitten olikaan ja katsoi ympärilleen. "Kalma?" hän huhuili toista. Mies säpsähti hieman omaa ääntään, se tuntui vähän käheältä kuin kurkkukin. Ihmissusi hieroi päätään ja yritti muistaa yötä, mutta mitään ei tullut mieleen. Hänellä oli kovin tyhjä olo kuin osa häntä olisi mennyt jonnekin, mutta samaan aikaan se oli hänellä. Ei, se joku, jonka nimeä mies ei enää muistanut oli hänessä yhä. Hetken Edward katsoi eteensä tyhjästi, mutta hänen kasvoilleen levisi pirteä ja tavallaan erilainen hymy. Pieni naurahduskin kävi pyörähtämässä suussa. "Se on ohi... Vihdoinkin", hän mutisi itsekseen ja hieraisi päätään.

Ihmissusi ei osannut kuvailla oloaan eikä utuisilta tuntuvia muistukuviaan jostakusta, joka oli hänelle samaan aikaan hyvin läheinen ja samaan aikaan vihollinen. Nyt tämä joku oli kuitenkin yhtä hänen kanssaan. Niin hänestä tuntui.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3993

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ma Tammi 01, 2018 5:52

Re: It is I, the adventure ll Suskari

Kalma seisoi häntä koipien välissä paikallaan ja tuijotti demonia, joka hänelle hymyili kieroa hymyään. Kun oli onnistunut saamaan pienen uhrinsa ahdistettua nurkkaan ja tekemään mitä itse halusi. Kalma ei tietenkään pitänyt tilanteesta, toisin kuin demoni, joka puhkui intoa pienestä uhristaan. Demoni laski koiran susi ystävän pään varovasti takaisin lattialle ja katsoi sitten koiraan. Kalma luimisti korviaan hermostuneena kun demoni laski päänsä koiran tasolle ja kuiskasi koiran korvaan sanat. Kerta koira, joka omisti ihmismäisen kehon, oli osattava käyttäytyä kuin ihminen.. ei kuten alhainen eläin. Kalma höristi korviaan ja katsoi demonia. Siinäkö se oli? Siinäkö kaikki?

Sitten demoni nosti kätensä koiran karvaiselle rinnalle ja koski sitä hellästi, jolloin siinä oleva tatuointia muistuttava kuvio alkoi hohtamaan ja pienentymään, mutta ei poistunut kokonaan. Samalla koiran hahmon piirteet alkoivat väistymään kun tilalle muuttui takaisin se tuttu musta tukkainen mies punaisella hohtavalla silmällä, vain Jackin piirteet omistaneena. Kalma katsoi itseään ja tuntui jotenkin oudolta olla jälleen pitkästä aikaa ihminen.. tai olla siinä hahmossa, jonne koira naamioutui. Miehen kasvoilla kävi pieni hymyn kare ku sai vihdoinkin olla tässäkin muodossa, mutta nosti sitten katseensa demoniin, joka hymyili yhä uhri lampaallensa ja avasi käden liikkeellä lattian jonne Edward ilmeisesti katosi.
"Hei..!?" Kalma älähti kun demonikin sitten oli poissa vain jättäen miehen seisomaan keittiöön samalla kun Hayan talo piti omaa elämäänsä, sekä noidan olevan itse ties missä. Edkin oli siirretty muualle. Minne? Kalma muisti Hayan sanat, että Ed olisi aamulla ehkä käytökseltään hieman erilaisempi. Ehkä hukka olisi viety vain takaisin makuuhuoneeseen?

Aamun sarastaessa jo talo oli lopettanut elämänsä ja talon oli täyttänyt hiljaisuus. Kalma nukkui lattialla Edin sängyn vierellä ihmishahmossaan kerta ei ollut muuallekkaan kehdannut majoittua. Hayan oma käyttämä tilat kun tuppasivat haisemaan tuon käyttämälle savukkeelle, voimakkaalle pistävälle myrkylle.
"Hienoa.. Ole nyt hiljaa." Kalma mutisi tokkurassa ja veti kättään kasvojensa päälle kun ehkä jossakin unen tokkurassa kuuli Edin äänen tajuamatta sitä mitä ihmissusi oikeasti juhlisti. Ed? Missä!? Kalman unenpöpperöiset aivot heräsivät vasta sekunttien päästä kun Kalma tajusi Edin heränneen. Kalma loikkasi istumaan räjähtäneen näköisenä ja kääntyi katsomaan Ediä.
"Oletko kunnossa!?" Kalma loikkasi pystyyn ja alkoi tutkimaan kovin huolestuneen näköisenä miestä läpikotaisin, ettei tuo ollut loukannut itseään. "Anteeksi.. että lähetin sinut sinne yksin!" Kalma pahoitteli ja muisti kyllä mitä oli tapahtunut.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2173

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti Ma Tammi 01, 2018 8:02

Re: It is I, the adventure ll Suskari

Edward kuuli Kalman äänen ja oletti pienen mustan koiran hyppäävän hänen syliinsä, mutta se taisi kyllä olla ihan jokin muu kuin koira. No ei Kalma ihan sylin tullut, mutta sängyn laidalle, jossa mies oli. Tämä näytti hieman räjähtäneeltä, mutta ihmiseltä. Edward muisti vain pätkiä sieltä ja täältä, mutta kyllä hän tiesi Kalman olleen jonkin aikaa koira. Ennen kuin ihmissusi kuitenkaan ehti avata suutaan, Kalma tuntui räjähtävän puhumaan hänekin puolestaan. Tämä loikkasi pystyyn ja rupesi tutkimaan häntä kuin potilasta. "Mitäh?" Edward ehti vain sanoa ja hätistää ystävänsä kauemmaksi itsetsään. "Mitä sinä oikein... Olen kunnossa", Edward sanoi ja hänen ilmeensä oli vakava. Kalman pahoitellessa kaikkea sattunnutta, mies vain hämmentyi entisestään. "Mitä sinä selität... Tai siis.. En minä muista", hän sanoi ja pyöräytti itsensä sängyn laidalle.
Ihmissuden olemuksessa tuntui huokuvan erilaista, siitä puuttui se ylenpalttinen kiltteys. Hänestä ei huokunut sellaista masentunutta auraa, mitä aiemmin, lisäksi ihmissusi vaikutti tasapainoisemmalta. "Niin siis... Mistä nyt on kyse. En ole aivan ajan tasalla mitä kaikkea hössötät. Olen ainakin mielestäni aivan kasassa", mies sanoi. Hänen äänen sävynsä oli terävä, hieman epäilevä ja häkeltynyt. Edward tarvitsi tilanne katsauksen, hän tarvisi tälle kaikelle nyt selityksen, mistä Kalma oikein hössötti. Silloin ihmissusi muisti. Tuon kasvoille nousi hymy ja tämä katsoi ystäväänsä kirkaasti. "Olet taas ihmismäinen!" Edward sanoi ja tarttui Kalmaa olista ja antoi tälle miehekkään halauksen. Halaus kesti vain hetken kun ihmissusi paukautti toista lempeästi oikealle käsivarrelle. "Mitä tapahtui? Miten olet taas tuollainen?" Edward kysyi.

Ihmissusi sai kuulla yöstä ja Kalman seikkailusta. Hän ei tiennyt miten reagoida kuin pienesti hymähdellen. "Joten...Olen vapaa menemään?" ihmissusi kysyi Kalmalta hetken tauon jälkeen. Hän vilkaisi paitansa alle rintaansa. Siellä ei enää kiilunut musta tatuointa, joka sitoisi hänet aina palaamaan tämän noidan luokse. Hän tiesi kuinka epäreilulta se tuntui Kalmaa kohtaan ja vanha kunnon Edward ei olisi varmaankaan kilteyttään jättänyt koiraa yksinään noidan armoille, mutta Edwardin täytyi lähteä. Hänellä oli joku, joka odotti häntä kotiin vaikeiden ajatustensa kanssa. Vaikka osa ajoista olikin hänelle todella sumeita ja vielä sumeampia olivat ne ajat pienen lapsen kanssa, jonka nimeä hän ei muistanut.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3993

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti La Helmi 03, 2018 2:42

Re: It is I, the adventure ll Suskari

Ed hätisteli hyvin hämmentyneenä ja yllättyneenä ystäväänsä pois kimpustaan, ja no Kalma antoi tilaa astuen taaemmas. Huoli silti näkyi miehen kasvoilla kun tuo katsoi susi ystäväänsä, joka vakuutti olevansa täysin kunnossa ja hyvin voiva. Ei sitä tiennyt... ties mitä se noita oli Edille tehnyt. Sen lisäksi, että pakotti hänet jäämään tänne opiskelemaan. Ainakin Ed näytti saaneen muistinmenetyksen viime öisistä tapahtumista ja kysyikin mitä oli tapahtunut. Kalma huokasi ja oli käymässä kertomaan mitä oli tapahtunut, mutta yllättyi jonkin verran kun ihmissusi iloitsi hänen puolestaan. Kalma kohotti kulmiaan ja saikin Ediltä halauksen, sellaisen miehekkään halauksen.
"Niin.. mutta se noita haluaa minusta yhä jotakin." Kalma sanoi hieman vaisuna kun Ed oli päästänyt irti ja kysyikin sitten uudestaan selitystä viime öisille tapahtumille. Kalma tietenkin kertoi sen minkä tiesi ja samalla myös sen, että Haya aikoi pitää häntä yhä täällä, mutta lieventänyt tuomiotaan koiralle. Ja tietenkin sen miä Edille oli tapahtunut, tai mitä Kalma itse tiesi. Ei hän tiennyt mitä se demoni, tai Haya olivat ihmisudelle tehneet.
"Osittain.. minun on palattava tänne aina. Niin kauan kun Haya minut täällä aikoo pitää." Kalma hymähti vaisuna ja katsoi Ediä, joka kurkkasi paitansa alle. Tuolla ei ollut enään kirouksen merkkiä, joten tuo oli vapaa lähtemään. Kalma katsoi Ediä pitkään.
"Sinä lupasit." Kalma sanoi vakavan surullisena Edille, joka oli luvannut jo olla hylkäämättä häntä toistamiseen.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2173

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti La Helmi 03, 2018 5:11

Re: It is I, the adventure ll Suskari

Kalma rupesi selventämään tilannetta. Tilanne tuntui ihmissudesta hyvin kaukaiselta, mutta silti hyvin tutulta. Hän ei vain osannut osoittaa asiaa, joka vaivasi hänen tyhjältä tuntuvaa mieltään. Oikestaan hänen mielensä tuntui paljon kevyemmältä, tyhjemmältä. Ihan kuin sieltä puuttuisi jotain, joka oli kulkenut ihmissuden rinnalla jonkin aikaa. Aihe vaihtui kuitenkin Edwardin lähtöön, johon Kalma tuntui takertuvan hyvin tiukasti kiinni. Surullinen mies sanoi, että hän oli luvannut. Luvannut olla hylkäämättä ystäväänsä. Mies katsoi Kalmaa rauhallisesti. "En minä sinua hylkää. Ei hylkääminen ole sitä, jos lähden tapaamaan läheisiäni ja palaan sitten takaisin", ihmissusi vastasi toiselle. Hän istui nyt sänkynsä laidalla katsoen Kalmaan. Edwardilla ei nyt täysin ollut ihan muistissa, miksi hän oli alun perinkään hylännyt Kalman tai siis miksi hän olisi hylännyt? Oliko hän hylännyt tämän joskus. Mitä hän oli edes luvannut toiselle? Jotenkin hänen viimeaikaiset muistonsa, tuntuivat hyvin olemattomilta. Hän ei saanut niitä esille ja hänen muistinsa tuntui olevan täynnä aukkoja. "Minä... En muista kaikkea", Edward totesi Kalmalle hetken kauhun ilme kasvoillaan. Se kuitenkin katosi yhtä nopeasti kuin oli ilmestynyt. "Muistini on täynnä aukkoja, en edes... Ehkä se syy löytyy viime yöstä, josta kerroit", ihmissusi totesi ja sulki silmänsä. Hän kuitenkin nosti taas katseensa Kalmaan. "Ei ole mitään hätää, ettenkö rikkoisi lupausta", hän sanoi hymy huulillaan.

//Kiitos pelistä :DD//
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all
Edellinen

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia