Kirjoittaja Mori » 28 Joulu 2017, 18:01
Yllätys se oli pitänyt olla. Talon nauraessa ja Hayan kadotessa Edwardille oli tullut ilmiselväksi, että noita tiesi keskustelun. Ihmissuden ilme oli synkkä, mutta sen kuitenkin peitti alleen katala hymy. Ansa tai ei, ihmissusi tunsi, että olisi aikaa lopettaa tämä pelleilly. Haya oli pitänyt häntä otteessaan kaksikuukautta, jonka syy oli auttaa häntä poistamaan Thanatos. Nyt kuitenkin Edwardin mieli oli toista mieltä. Hän tunsi, ettei tästä olisi hyötyä. Ajatuksia saattoi Thanatos toki manipuloida Edwardin tajuamatta, mutta hän piti sitä nyt omana ajatuksenaan. Hän piti noidasta eromiasta hyvänä ajatuksena ja oman leimansa rikkomista. Vapaaksi pääsyä. Hän saattoi ajatella hätiköidysti, mutta sydämessä hakkaava sydän tuntui nostattavan ihmissuden innokuutta kuin leikki lasta. Hän kaipasi toimintaa, hän kaipasi niitä lähellä olevia tilanteita. Ehkä kuoleman lähellä käynti ei olisi niin paha asia. Tuolloin Edward tunsi palauttavan ajatuksensa. "Niin, nyt hän tietää", hän vastasi Kalmalle, muistaen kyllä tämän sanat.
Päivä kului hitaasti. Kalma ravasi huoneesta huoneeseen, kun taas Edward tutki niitä, haisteli hajuja ja jäljitti demonia. Pientä poikaa ei kuitenkaan koko päivänä ollut näkynyt. Ihmissusi tiesi kyllä, miltä demoni haisi, eikä hänen varmaan olisi kovin vaikeaa jäljittää tätä. Ellei yön tullen huoneiden muoto ja vaihtuvuus sekoittaisi hänen hajuaistiaan. Lopulta ihmissusi asettui istumaan aloilleen oleskeluhuoneeseen. Jostain syystä Edward tunsi hikoilevan hieman enemmän kuin normaalisti. Ei häntä pelottanut ja hän oli täysin varma päätöksestään sekä suunnitelmalta. Hänellä oli kuitenkin jotankin hieman ahdistunut olo, mikä väänsi hänen oloaan tällä tavalla?
Talo alkoi illan tultua elämöimään ja Kalma saapui ihmissuden luokse ilmoittaen tapahtumien alkaneen. Edward nyökkäsi, hän katsoi hetken käsiään, kun Kalma kysyi oliko hän valmis ja varma tästä. Hetken ihmissusi tuntui empivän, niin kuin vanhan kunnon Edward, mutta se pian peittyi vahvan ja häijyn äänen alle. "Tietenkin. Onhan tämä yksi mahdollisuus monista", mies vastasi ja Thanatoksen läsnä olo tuntui pusertuvan läpi äänen. Kuitenkin mies ei ollut vaihtanut persoonaansa. Siinä oli edelleen se sama Edward, mutta tämän eleet ja puhe tuntui vahvistuneen Thanatoksen olemuksella. Mies virnisti häijysti, mutta vakavoitui ystäväänsä kohtaan. "Aletaan etsimään", hän ilmoitti ja muuttui sudeksi.
Susi nuuhki ensin oleskelu huonetta, jossa seinät, tavarat ja lattia tuntui elävän aivan omaa elämäänsä. Onneksi sentään ovet eivät vaihtaneet paikkaa tai vaihtuneet. Ihmissusi lähti oleskelu huoneesta odottaen hetken koiraa mukaansa. Sitten hän kirsu alhaalla suuntasi keittiöön. Hän pysähtyi hetkeksi. Suden häntä nousi ylös, tiukkana ja dominoivana. Se vilkaisi koiraan, mutta jatkoi hitaasti keittiön kaapin viereen, jonne oli ilmestynyt luukku. Juuri sopiva suurelle sudelle. Se oli ilmiselvä ansa, mutta Edwardissa oli esillä enemmän Thanatosta ja tuon verenhimo tuntui loistavan sen silmistä. Tämä sai suden hitaasti työntämään päänsä luukusta. Huone mihin hän ilmestyi oli pimeä, edes suden tarkka silmä ei nähnyt ympäristöä. Hän tunsi koiran läsnäolon ja tuoksun vierellään. Samaan aikaan heiluva luukku antoi pientä valoa sisälle huoneeseen. Silloin ihmissuden karvat nousivat pystyyn ja se saman tien muuttui ihmiseksi. Edward ei aikaillut, se tarttui Kalman niskavilloihin, ehkä hieman väkivaltaisesti ja survaisi koiran takaisin keittiöön, vielä kun luukku oli siinä. "ETSI SE NOITA!" Edward karjaisi Kalmalle ja päästi koirasta irti. Oikeastaan käsi, joka oli pitänyt Kalmasta kiinni, tuntui värähtävän, tiputtavan koiran ja se vedettiin luukun toiselle puolelle todella nopeasti.
Edward seisoi pimeässä, mutta hänen silmänsä alkoivat tottua pimeään. Hän erotti hahmon, joka oli häntä kolmekertaa suurempi. Mikä oli saanut Edwardin toimimaan silloin, olivat olleet ne punaiset silmät. Nyt ne tuijottivat häntä suoraan silmiin. Demoni ei ollut mitään sitä, miltä se oli näyttänyt Kalmalle näyttäytyessään. Oliko se edes sama demoni oli ihmissuden ainoa kysymys, kun hän sai suuresta käsivarresta. Mies lensi ilmaan, jossa ei tuntunut olevan seiniä tai kattoa. Hän kuitenkin iskeytyi jotain seinää vasten ja valui siitä alas. Edward irvisti ja muuttui sitten ihmissudeksi. Hän pidätelisi suunnitelman mukaisesti demonia, jotta Kalma voisi etsiä noidan. Oikeastaan Kalman ei tarvinnut etsiä noitaa. Koska tämä tuntui olevan aina lähistöllä.
"Kas hei", kuului ääni, joka oli matalampi kuin Hayan, mutta se tuntui muuttuvan kesken lauseen vanhemmaksi. Haya seisoi koiran vierellä tai ainakin se minkä saattoi lukea noidaksi. Noidan muoto muuttui jatkuvaksi, miehestä naiseksi, vanhasta nuoreksi. Ihmisestä eläimeksi. Kuin noita ei kykenisi pitämään muotoaan kasassa. Silti tämä rauhallisesti käveli koiran viereen. Samaan aikaan luukku katosi, jolloin Edwardin tie oli suljettu keittiöön. "Haluatko katsoa kuinka Edwardilla menee?" Haya kysyi hymyillen läpi kuuden eri kasvon. Noita heilautti kättään keittiön seinää kohden, jolloin se paljasti tapahtumat takaansa kuin ikkuna konsonaan. Siellä oli ihmissusi, joka hyökkäili epävarmasti suurta, petomaista, siivekästä ja sarveikasta demonia. Demoni ei tehnyt mitään suurta, löi ihmissutta vain sivuun tai seinille, mutta ei juuri aikonut tappaa tätä.