//Kyllä se silloin liikkui
Numma
"Kaikella kunnioituksella", Numma aloitti toista vilkaisematta, "Me kääpiöt olemme enemmänkin kuin miekka ja kilpi. Et ikinä voisi olla edes puoliakaan kääpiö." Nainen tiesi olleensa epäkohtelias, mutta hänen kääpiön ylpeytensä oli rikkumaton. Paccontin luulo, että kääpiöksi voisi tulla aseen ja suojan kanssa oli niin harhainen ja loukkaava, ettei Numma voinut sitä vain kohteliaasti sivuuttaa.
"En ole takomiseen erityisesti tutustunut..." nainen aloitti ja yritti muistella, mitä isä oli seppien työstä kertonut. "Kun seppä saa sopivan laatuista metallia, hän ensiksi puhdistaa sen kaikesta kuonasta ja aloittaa takomisen. En muista kunnolla yksityiskohtia, mutta sepän työ on vaativaa ja pitkäjänteistä!" hän huomautti ja vilkaisi paccontia.
"Monet ovat kisälleinä vuosikymmeniä jopa satoja ennen kuin he voivat ottaa mestarinsa paikan seppänä. Jokaisella mestarilla on oma yksilöllinen työtapansa. Isän mielestä tämän kirveen takonut mies oli paras seppä, kenet hän on koskaan tuntenut." Numma ei kertonut enempää, koska ei ensinnäkään varsinaisesti enempää tiennyt ja toiseksi, ulkopuolisille ei olisi muutenkaan hyvä kertoa kaikkea kääpiöistä vaikka toinen yrittikin vaikuttaa ystävälliseltä.