Tuo tie meitä vie ||Pappis


Metsää, maita ja mantuja. Lähinnä rosoista havumetsää, sekä kivikkoista maastoa.

Valvoja: Crimson

Avatar

Monarkki

Viestit: 14486

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Loka 01, 2012 12:33

Tuo tie meitä vie ||Pappis

Raella


Pohjoisessa, lähellä Kleth vuoria, oli lunta jo ehtinyt laskeutua maahan. Vetistä, vuorokaudessa katoavaa lunta, mutta lunta se silti oli. Kesä pohjoisessa oli harvinaisen lyhyt, syksy iski aikaisin ja talvi sitäkin kovemmin. Kaikkeen osattiin kuitenkin varautua pohjoisilla lumivuorilla, varsinkin kääpiöiden toimesta. Pitkään, synkkään talveen oltiin varauduttu jo kesän alusta alkaen, eikä jälleen näyttänyt tulevan sen kummoisempaa ongelmaa kaamoksesta.
Tämäkin, yllättävän aurinkoinen mutta vilpoinen syyspäivä näytti alkavan aivan normaalisti. Paitsi ei eräälle neitokaiselle. Raella oli jo pitkään suunnitellut seikkailua, tutkimusretkeä ihmisten kaupunkiin. Kuulemma tuo oli lumoava paikka, suuri ja ihmeellinen. Ei vetänyt arkkitehtuurin jykevyydessä vertoja kääpiöille, mutta silti! Totta kai kaikki uusi ja tuntematon kiinnosti yhä kasvavaa kruununperijää! Ketäpä ei kiinnostaisi! Ei Raella ollut poikkeus siinä missä kukaan muukaan nuori, kokematon ja seikkailunhaluinen neito.

Tämä operaatio piti kuitenkin suorittaa salassa. Kaikki eivät ehkä olleet niin innoissaan siitä, että prinsessa lähti hyppimään pitkin sodan runtelemaa valtakuntaa, miten itse lystäsi. Mutta ei hän yksin aikonutkaan lähteä, ei missään nimessä. Mukaansa tuo oli valinnut kaikista kääpiöistä luotetuimman ja läheisimmän. Oman henkivartijansa, Numman. Tuolle oltiin kerrottu suunnitelmista ja houkuteltu tuo lähtemään mukaan salaiselle seikkailuretkelle jo kuukausi aikaisemmin ennen lähtöä. Lähtöä oli suunniteltu yhdessä, kerätty kaikki tarpeelliset kartat ja tarvikkeet mukaan. Muonaa jonkin verran, vaatteita, taljoja ettei yöllä kylmä tulisi. Kaikkea tarpeellista, ei mitään tarpeetonta. Tavaraa vain sen verran, mitä juhdat jaksoivat kantaa. Raellan oma myskivuohi Olaf jaksoi kantaa melko paljon omaisuutta, sillä oli yksi niistä rotunsa suurimmista edustajista. Hopeanharmaa ratsu oltiinkin nyt varustettu lähtöön, satuloitu ja lastattu tarpeellisin tavaroin.

Aikataulusta jos jostain Raella halusi pitää kiinni. Housuihin ja tunikka-asustukseensa sonnustautunut, hupulliseen viittaan verhoutunut kruununperillinen olikin aikataulusta edellä ja odotteli paraikaa henkivartijaansa sovitussa paikassa, vuoren rinteellä, tasanteella, josta johti tie alas pohjoiseen Quinn metsään. Hiljainen, syrjäinen reitti. Ei liikaa katseita, ei liikaa ihmettelijöitä. Kaipaaville osapuolille oltiin jätetty kirje omalle yöpöydälle, josta nuo saattoivat lukea, mihin prinsessa oli lähtenyt ja toivottavasti antaa tämän hoitaa seikkailunsa rauhassa, luotetun ystävänsä seurassa.


// Pappis my lov--- i mean buddy, cmere
otin pieniä aloituksenvapauksia, deal with it //

Viesti Ma Loka 01, 2012 6:02

//Aksu my bitc--- i mean dear friend here I am. I shall deal with this.

Numma

Aluksi Numma oli yrittänyt suostutella Raellaa luopumaan ideastaan tehdä pieni salaretki ihmisten kaupunkiin. Aluksi. Lopulta nuori henkivartija oli joutunut vain kestämään sen, että oli vain henkivartija ja prinsessa oli hänen vastuullaan. Jos tämä lähtisi yksi matkaan... Kääpiö ei uskaltanut edes ajatella seuraksia ja näin ollen kuninkaan suuttumus tulisi olemaan yksin hänen, kun he tulisivat takaisin. Niin kauan, kun Hänen korkeutensa on kunnossa minulla ei ole mitään kaduttavaa, Numma ajatteli vaikka tiedostikin, että tämä nimenomainen tempaus juuri vaaransi prinsessan, jos harvinainen kehnosti kävisi.

Kääpiö huokaisi ja maisteli syksyistä aamuilmaa. Raella oli ehtinyt jo kaiketi lähteä tapaamispaikalle, ainakin Olafin poissaolosta päätellen. Prinsessa saisi kuulla tästä, koska hänen oli vastuutonta liikkua yksinään linnan ulkopuolella. Numma kapusi oman lämpimänruskean myskivuohensa selkään ja kiiruhti sinne, missä häntä kaiketi jo odotettiinkin.

"Teidän korkeutenne", Numma ilmoitti tulostaan toruvasti ja hiljensi myskivuohensa vauhtia.
"Teidän olisi pitänyt odottaa minua ennen kuin lähditte tänne, tiedätte kyllä miksi", hän ei katsonut tarpeelliseksi nalkuttaa Prinsessalle, että hän oli edelleenkin henkivartijansa vastuulla ja, jos hänelle kävisi jotain Numma ei voisi koskaan antaa sitä itselleen anteeksi.
"Taisitte odottaa retkeä kovin innoissanne, kun nousitte ylös näin varhain", kääpiö sanoi jättäen torut sikseen. Muodollinen puhuminen kuninkaallisten läsnäollessa oli uuvuttavaa, mutta hän oli jo niin tottunut siihen, ettei jaksanut asiasta liiemmin piitata. Ainakin silloin tällöin hänellä oli lupa retostella ja puhua rumia veljiensä kanssa ilman poliittisen korrektiuden häivääkään.

//TUO TIE KOHTI UUTTA
Avatar

Monarkki

Viestit: 14486

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Loka 13, 2012 11:39

Odottavan aika tuntui aina pitkältä. Raellasta se pieni hetki, jonka hän joutui odottelemaan, tuntui ikuisuudelta. Todellisuudessa prinsessa ei joutunut odottamaan edes puolta tuntia, kun henkivartijansa jo saapui paikalle. Nuoruudentyhmyyden täyttämä kuninkaallinen vilkaisi Nummaa tuon käydessä huomauttelemaan odottamisesta.
Sinä olit liian hidas Raella pamautti Nummalle vitsillä, tietäen että itse hän oli ollut liian ajoissa valmis. Tosin, eipä seikkailu aikatauluja katsonut, silloin mentiin kun siltä tuntui!
Raella kävi kuitenkin kapuamaan Olafin selkään sillä välin, kun Numma päivitteli prinsessan innokkuutta.
Totta kai odotin! Nuorempi kääpiö kävi hihkaisemaan samalla kun sai iskettyä ahterinsa satulaan Ei sitä joka päivä pääse ihmisten kaupunkiin Olaf komennettiin liikkeelle ja valkeanharmaa myskivuohi lähti liikkeelle sen kummemmin vikuroimatta.

Meidän pitää sopia muutamasta säännöstä, ennen kuin ihmistenilmoille pamahdamme Raella jatkoi puhumista samalla kun matka juuri oli alkanut Koska olemme liikkeellä noh, salaa.. periaatteessa.. tavallaan joka tapauksessa meidän tuskin kannattaa jokaiselle vastaantulijalle toitottaa oikeita identiteettejämme, vai?
Raella oli ajatellut, että ainakin matkan ajan olisi parasta pitää tittelit piilossa, mikäli joku ei tunnistaisi kasvoja. Matkan varrella oli kääpiökylä jos toinenkin, jossa joku saattaisi tunnistaa kruununperillisen. Kuitenkin, mikäli mahdollista, lieni ainakin Raellan mielestä parasta pysyä mahdollisimman näkymättömissä. Ihmistenkaupunki oli sitten eri asia ja prinsessa oli sen verran tyhmän naiivi, ettei ollut edes miettinyt asiaa niin pitkälle.
Joten, meidän pitää luopua joistakin tavoistamme. Teitittelyt sikseen! Raella ja Numma olivat tunteneet jo niin pitkään, ettei prinsessa oikeastaan olisi pistänyt edes pahakseen, jos Numma olisi alkanut omatoimisesti ilman käskyä sinuttelemaan siniveristä. Kuitenkin, oli varmasti helpompaa aloittaa moinen tuttavallinen puhetapa, kun siihen sai myös teititeltävältä osapuolelta luvan. Tai niin Raella oletti.
Pitäisikö meidän keksiä jopa valeidentiteetit jos johonkuhun satumme törmäämään?
Nuoren kääpiöneidon puheesta ei ollut tulla loppua. Äänestään ja höpötyksestään kuuli selvästi, että tuo oli innoissaan kuin lapsi jouluaattona. Se oli varmaa, ettei Raella antanut tämän matkan aikana tulla liian pitkiä hiljaisia hetkiä!


// *ja sitten tähän väliin joku erittäin juustoinen ja melodinen, hölmösti sanoitettu laulu matkaamisesta ja uusista seikkailuista* //

Viesti Ti Loka 23, 2012 1:44

Numma ei halunnut käydä huomauttamaan, että sovittu tapaamisaika oli vasta niillä hetkillä, mutta kaiketi täsmällisyys -joskin liioiteltu- oli kuninkaalliselle hyve. Tosin ei karkaaminen toiseen kaupunkiin salaa henkivartijan kanssa. Vaiteliaasti Numma lähti seuraamaan Raellaa pitäytyen sopivan välimatkan päässä ja tarkkaillen ympäristöä herkeämättä. Samalla hän sai myös kuunnella pohdintoja, joissa oli kyllä perää. Tosin kaksi neitoa ilman mieshenkilöä myskivuohien kanssa kiinnitti huomiota oli tilanne mikä tahansa. Kääpiöistä puhumattakaan. Jopa on soppa, kääpiö ajatteli vaikka seikkailu kiinnosti häntäkin.
"Niin on kaiketi parasta, teid- Raella", Numma vastasi. Kuninkaallisen sinuttelu tuntui erikoiselta ja hän oli varma, että saisi isältänsä ympäri korvia, jos tämä tietäisi hänen tekevän sitä kuninkaallisen itse läsnä ollessa.
"Valeidentiteetit ovat loistava idea, mutta pyrkikäämme siihen ettemme törmää kehenkään, joka saattaisi tunnistaa prinsessan", kääpiö sanoi ja ajatteli huolestuneena majataloja, jossa he kaiketi joutuisivat yöpymään.
"Onko teillä ehdotuksia, Raella?" Numma kysyi tajuten liian myöhään taas teititelleensä. Tähän tulisi menemään kauan.

//Yh, lyhyt
Avatar

Monarkki

Viestit: 14486

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Marras 08, 2012 4:44

Raella ei voinut olla virnistämättä pienesti Numman korjatessa tittelin hänen nimellään. Oli oikeastaan mielenkiintoista kuulla Numman puhuvan hänestä etunimellään, mitä ei ollut tapahtunut.. no, koskaan. Ei ainakaan Raellan kuullen.
Olet oikeassa Nuorempi naisista kävi pohtimaan, mistä heidän mahdollisesti kannatti kulkea. Olisi tyhmää kulkea läpi jokaisen kylän, mitä matkalla olisi. Mutta jossain heidän oli pysähdyttävä yöpymään, tässä matkassa tulisi vierähtämään päivä jos toinenkin.. Ehkä enemmänkin, sen näki sitten.
No, lienee kai parasta leiriytyä metsään, mikäli mahdollista. Eiköhän matkan varrelta löydy suojaisia paikkoja, joissa viettää yö. Lienee kai parasta vältellä kylissä vierailemista? Raella ei ollut aivan varma omista suunnitelmistaan, joten ei ollut yllätys, että nuorempi kävi kyselemään neuvoa kokeneemmalta.

Teitittelyt kuullessaan Raella kävi virnistämään. Vanhoista tavoista oli vaikea päästä eroon.
No, jos et pääse eroon teitittelystä, niin kai voisimme ottaa asetelman, että minä olen jonkun hienon aatelissuvun vesa ja sinä palvelija. Ei turhan vaikea muistaa, eihän? Ratsut kävivät askeltamaan varmanoloisena alas vaikeakulkuista vuorenrinnettä, suunnaten kohden metsänreunaa. Matkalla koetettiin totta kai vältellä kaikki vartiotorneja ja satunnaisesti partioivia vartioita. Sehän tästä puuttuisi, että matka tyssäisi jo ennen kuin se alkaisikaan.


//Thats what she said..
Pahoittelen kestoa.
Jos et vastaisuudessa lyhyitä halua tehdä niin anna mennä ja vie peliä eteenpäin, tyyliin JA HE KÄVELIVÄT PARI TUNTIA METSÄSSÄ IHAILLEN KUOLLEITA KUKKIA JA OHI KIITÄVIÄ RUSAKOITA //

Viesti La Marras 24, 2012 9:11

//KUOLLEITA RUSAKOITA JA OHI KIITÄVIÄ KUKKIA

"Metsissä piileskevät ryövärit sekä sotilaspartiot", Numma huomautti vaikka hyökkääjien vaara ei ollut sen pienempi kylissä. Vaikka kääpiöt olivatkin ihmisten puolella, epäihmisten vihaajia riitti joka junaan.
"Joten meidän siis kannattaa olla varuillamme", kääpiö lisäsi, koska metsän suojissa poissa ihmisten katseilta, kuninkaallisen paljastuminen ei ollut kovinkaan suuri uhka, joskaan ei mahdotonta.
Raellan ehdotus oli tervetullut ja Numma pystyi melkein kuulemaan kuinka häneltä tippui pois yksi huolenaihe.
"Totta kai, neiti", hän vastasi hymyillen ja matka jatkui vaitonaisena.

Aurinko oli ehtinyt kohota jo korkealle, kun kaksikon rauhaisa matkanteko kohtasi pientä turbulenssia.
"Neiti, odottakaa", Numma oli sanonut, kun metsän uumenista alkoi kuulua ääniä, painavia askelia. Ne kuuluivat kauempaa ja tuntuivat etääntyvän koko ajan samoin kuin samasta suunnasta kuuluva matala örähtely. Numma näytti merkin ja he jatkoivat matkaa, mutta aiempaa hitaammin, valmiina kiihdyttämään myskivuohensa laukkaan, mikä ei varsinaisesti ollut mikään kehuttava nopeus. Numma ja Raella etenivät muutaman sata metriä, kun askeleiden rymina palasi ja tuli suoraan heitä kohti. Parinkymmenen metrin etäisyydessä äänien aiheuttaja tuli näköetäisyydelle.
"Se on peikko", Numma sanoi ohjatessaan myskivuohensa peikon ja prinsessan väliin. Peikko oli neljä kertaa Nummaa isompi ja pidempi. Suurissa, karvaisissa käsissään tuo piteli suurta ryhmisauvaa, joka yksinään oli yhden kääpiön levyinen ja ihmisen pituinen. Numman kirveet olisivat hammastikku kokoa, jos vertailemaan lähdettäisiin.
"Ottakaa etäisyyttä, neiti, niin vedän sen huomion minuun", hän sanoi ohjeistaen ja hakkasi kirveitään yhteen kuuluvasti saadakseen peikon huomion itseensä.
Avatar

Monarkki

Viestit: 14486

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Joulu 01, 2012 4:15

Oli todellakin onni, että Numma oli kokeneempi kaksikosta. Mikäli Raellan seurana olisi ollut joku yhtä tumpelo, mitä nuori kruununperijä itse, olisi tämä matka varmasti päättynyt jo ennen kuin edes alkoikaan. Raella luottikin täysin Nummaan ja tuon taitoihin selvitä vuoren ulkopuolella, vaikkei hänellä ollut hajuakaan kuinka kokenut Numma oli. Raella kuitenkin uskoi henkivartijaksi nimitetyn naisen osaavan sentään jotain, tuskin tuo nyt ihan toistaidoton oli.
Matka jatkuikin mukavasti, Klethin jäädessä kauas taakse. Metsässä matkaaminen oli rentouttavaa ja hiljaista, vastaan ei pahemmin tullut ketään ja jos tuli, kierrettiin mokomat hieman kauempaa. Kiinni ei haluttu jäädä, sillä jos joku kävisi tunnistamaan kaksikon, eivät he pitkälle pääsisi ennen kuin joku taluttaisi seikkailijakaksikon takaisin Klethin uumeniin.

Raella havahtui matkanhuumastaan vasta, kun Numma kävi pyytämään nuorempaansa odottamaan. Sillä samalla sekunnilla käytiin pysäyttämään ratsu. Siinä missä Nummakin, kuunteli Raella metsän ääniä. Jokin suuri liikkui lähistöllä, mutta kuulosti siltä, kuin olento liikkui kauemmas. Hitaasti matkaa lähdettiin jatkamaan Numman johdatuksella. Ääntäkään ei päästetty silkasta jännityksestä. Jännityksestä, joka pisti pulssin kohoamaan ja niskakarvat nousemaan.
Pian ryminän aiheuttaja kuitenkin palasi ja kävi ilmi, että kyseessä oli peikko. Valtava sellainen. Raella oli vain kuullut puhuttavan peikoista, eikä ollut uskonut ikinä kohtaavansa moista. Siinä se nyt kuitenkin seisoi, haisevana ja ennen kaikkea rumana muutamien metrien päässä. Numma käski ottamaan etäisyyttä, jonka Raella tekikin. Peikko tosiaan kiinnitti huomion Nummaan tuon lyödessä kirveitään yhteen.. ainakin hetkeksi.

Kirveistä syntynyt metakka kävi pelästyttämään Olafin, joka ei nähnyt äänen aiheuttajaa ja panikoi. Pillastunut myskivuohi päästi ilmoille määkäisyn, käyden pukittamaan muutamaan otteeseen, ennen kuin lähti pinkomaan suuna päänä satunnaiseen ilmansuuntaan. Raella kävi huutamaan Olafia pysähtymään, samalla kun koetti vetää otusta ohjista tottelemaan.. tuloksetta. Myskivuohi oli täysin holtiton syöksyessään kauemmas vaarallisesta äänestä. Jälleen yksi pukitus vauhdista, jonka seurauksena Raella kävi viimein tipahtamaan sarvipäisen ratsun selästä.
Siitäkös peikko oli kiinnostunut. Kirveiden kalistelu ei käynyt enää herättämään kolossin huomiota, vaan provosoivan karjaisun saattelemana oli otus lähtenyt harppomaan pakoon lähteneen perään.


// Vaikka sitten niinkin! Numma, ole soturiprinsessa Xena //

Viesti Su Tammi 06, 2013 4:56

Numma katsoi kauhistuneena Olafin suuntaan, kun tuo säikähti hänen aiheuttamaansa ääntä. Kääpiön oma ratsu ei ollut reagoinut koviin kolahduksiin sen kummemmin, koska se oli totutettu meteliin, mutta sama tilanne ei ilmeisestikään ollut Raellan oman henkilökohtaisen ratsun kanssa, joka oli alkanut pukittamaan vaarallisesti. Tämä kiinnitti peikon huomion Nummasta Raellaan, joka oli juuri lentämässä komeassa kaaresta myskivuohensa selästä maahan.
"Prinsessa!!" Numma huudahti ja käänsi myskivuohensa Raellaa ja sinne päin suuntaavaa peikkoa kohti. Hän hoputti ratsuaan ja ollessaan tarpeeksi lähellä hän nousi sekunnon murto-osaksi seisomaan satulalle ennen kuin hyppäsi lujaa karjuen peikon selkään, johon hän iski kirveensä. Veri roiskahti ja tahrasi Numman vaatteet, kun hän kiskoi toisen aseistaan irti saastaisesta lihasta. Peikko karjui tuskasta ja raivoista ja alkoi heittelehtiä yrittäessään saada minikokoista kääpiötä irti selästään. Numma joutui käyttämään jok'ikistä olemassaolevaa lihastaan ettei niin olisi käynyt. Nainen huomasi peikon suuren nuijan vilahtavan silmäkulmassaan ja siinä samassa se osui vain muutamien senttien päähän hänestä itsestään. Nuija etääntyi ja Numma lähti nopeasti kapuamaan ylöspäin peikon päänseudulle, mikä oli huomattavasti helpompaa nyt, kun se oli paikallaan. Otus ei selvästikään kyennyt ravistelemaan selkäänsä ja tähtäämään sitä samaan aikaan. Tuskainen karjunta täytti metsän taas, kun Numma irrotti toisenkin kirveensä irti peikon selästä ja käytti aseitaan koukkuina kiipeämistä varten.
"Perääntykää, prinsessa...!" kääpiö huusi peikon alkaessa taas riehumaan ja heilumaan nuijansa kanssa. Vaikka sen huomio ei ollutkaan enää kiinnittynyt Raellaan, hän oli hyvinkin vaarassa jäädä ihan vain jalkoihin, jos ei muuten.
Avatar

Monarkki

Viestit: 14486

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Tammi 30, 2013 8:16

Raella kävi ähkien kömpimään kontilleen ja siitä horjahdellen tolpilleen, pudistellen päätään. Koskaan ei ollut mukavaa tipahtaa ratsun selästä, oli ratsu sitten suuri tai pieni. Kääpiöiden kokoon nähden myskivuohet olivat kohtuullisen isoja, riippuen tietenkin yksilöstä. Olaf oli kuitenkin jo täysikasvuinen myskihärkä, tietenkin tuon selästä oli matkaa maahan jonkin verran. Kaikkien onneksi ei Raella ollut tipahtanut niskoilleen tai murtanut mitään. Tai ei ainakaan tuntunut siltä. Selkä sekä lantio olivat iskusta hellinä, mutta eivät huutaneet kivusta.
Ensimmäinen asia, minkä Raella näki, oli kohti harppova peikko. Koko keho kävi jännittymään silkasta kauhusta ja tilanteentaju tuntui valuvan korvista ulos. aina oli Raella uskonut selviävänsä tositoiminnasta, iltaisin aina kuvitellen itsensä ties minkälaisissa seikkailuissa ja kuinka hän olisi reagoinut ja tehnyt, tositilanteen tullen. Nyt kuitenkin, kun se tositilanne oli edessä, ei nuori kääpiö liikahtanut minnekään. Pää löi tyhjää ja nuorinainen tuijotti peikkoa, kasvoillaan peura ajovaloissa ilme.

Onneksi paikalla oli kuitenkin joku, joka oli tilanteen tasalla, ellei jopa sen edellä. Numma osasi ryhtyä heti toimiin, täyttäen sen yhden ainoan työtehtävänsä, minkä omasi: suojeli prinsessaa omalla hengellään. Pienen hetken kesti Raellalla tajuta, että Numma oli puuttunut peliin. Silmiään pari kertaa räpäyttäen, tajusi Raella viimein kohdistaa katseensa Numman puoleen, joka peikon selässä nyt roikkui. Kahdesti ei Numman täytynyt käskeä Raellaa perääntymään, kun Raella kävi hitaasti, takellellen nyökkäämään ja kiiruhti kauemmaksi raivosta riehuvasta peikosta.
Yhä oli siniverinen kovin hämillään tapahtumista, kääntyessään katsomaan kohden taistelua, joka raivosi keskellä hiljaista metsää. Hiljaiseksi metsää ei kyllä voinut kutsua, tuon peikon karjuessa vertahyytävästi raivosta

// olen tylsä ja en vie eteenpäin kokonaisuudessa
Kill it Xena//

Viesti Ma Helmi 18, 2013 9:22

Numma ehti kaikessa rytäkässä nähdä sivusilmällä kuinka prinsessa perääntyi kauemmas riehuvasta peikosta, joka oli tampannut alas hyvän alan metsänpohjaa. Peikon nuija heilahti uudemman kerran osuen lähimpään mäntyyn, jonka runko pirstoutui osumakohdasta tuuman paloiksi. Tällä välin Numma kapusi taas ylöspäin jättäen peikon selkään veriset kirveenjäljet. Otus ulvoi ja karjui vuoron perään ja silloin kun se ei yrittänyt lyödä Nummaa nuijallaan se yritti ravistella tätä selästään, mutta sinnikkään kääpiön onnistui pitää ote vaikka pariin otteeseen hän olikin hyvin lähellä saada nuijasta tai lentää maahan.
Itse asiassa niin loppujen lopuksi kävikin. Heti sen jälkeen, kun Numman onnistui iskeä toinen kirveistään suoraan peikon kaulavaltimoon, otuksen koura tarttui kääpiöön ja viskasi tämän kuin räsynuken usean metrin päässä jököttävään puuhun, joka otti Numman selän ilolla vastaan lyöden samalla ilmat pihalle tämän keuhkoista. Käheä korahdus, joka pakeni ilman mukana hänen keuhkoistaan, hukkui peukoin ulvahduksiin, jotka täyttivät koko metsän veren valuessa tämän kaulasta ja selästä vuolaana virtana. Hyvin pian huuto alkoi vaimeta ja valtavien askelten tömähdykset hiljenivät hoiperteliviksi askeliksi ennen kuin valtava ruho kaatui kuolleena ja verisenä maahan. Numma yritti liikkua, mutta hänen selkänsä ei antanut moiselle myöten ja hän oli aika varma, että luita oli murtunut, jos ei yksi niin useampi. Hengittäminen teki kipeää hänen yrittäessä saada tasattua syntynyttä happivajetta ja jokainen terävä henkäisy vihloi kylkiä, selkää ja kurkkua.
Nainen vilkaisi peikon ruhon suuntaan ja oli tyytyväinen nähdessään otuksen kuolleena. Vähän kauempana hän erotti Raellan ja pieni hymy käväisi hänen kasvoillaan ennen kuin ilme vaihtui taas tuskaiseen irvistykseen.

//Xena murskaa
Avatar

Monarkki

Viestit: 14486

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Maalis 24, 2013 3:58

Kaikki tapahtui loppujen lopuksi suhteellisen nopeasti. Lukkoon mennyt prinsessa ei edes ehtinyt tajuta, mitä tapahtui, ennen kuin peikko oli kaatunut huutamisen ja riehumisen jälkeen maahan, kuolleena. Siniverinen tuijotti tätä ruhoa hetken sanattomana, koittaen herätellä itseään shokista. Sen shokin saattoi nähdä hätääntyneillä kasvoilla, Raellan seistessä sanaakaan sanomatta paikoillaan. Hiljentynyt metsä osittain auttoi tilannetta, Raellan pikkuhiljaa palatessa taas maanpäälle. Vaikkei hän mitään suuria ponnisteluja ollut joutunut tekemään, takoi sydän silti tuhatta ja sataa. Hengittäminen oli nopeaa, paniikinomaista, samalla kun vihdoista viimein jalat alkoivat täristä silkasta jännityksen laantumisesta.
Ja silloin Raella ymmärsi vilkaista ympärilleen. Missä oli henkilö, jota sai tästä kaikesta kiittää? Vihreä katse etsi hätääntyneenä ympäriltä Nummaa, kunnes katse tavoitti henkivartijan.

Raella otti pari hoipertelevaa askelta Numman suuntaan, kunnes lähti juoksuun maassa makaavan henkivartijansa luokse.
O-oletko kunnossa?! Raella parkaisi langetessaan polvilleen Numman viereen. Hän ei uskaltanut kuitenkaan koskea Nummaan, ties vaikka olisi kosketuksellaan pahentanut tilannetta. Kädet olivat automaattisesti nousseet koskeakseen, mutta pysähtyneet ilmaan, Raellan tietämättä mitä sitä oikein tekisi tällaisessa tilanteessa


// Xena murskattiineikun Xena murskasi

15. toukokuuta

rätätätät, peli jäihinpoikki minun osalta, kun venynyt vähän. Mutta ota yhteyttä jos ja kun haluat jatkaa loppuun! //

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö