Kirjoittaja Pappis » 03 Helmi 2012, 23:15
Numma
Suhahdus, isku, vinkaisu ja verta. Isokokoinen rusakko rojahti kuolleena lumeen, veren valuessa sen rintakehästä, värjäten kaiken punaiseksi. Kauempana piilotellut kääpiö laski varsijousensa ja lähti tarpomaan lumessa saaliinsa luokse. Rusakon suuret mustat silmät tuijottivat kuoleella kauhulla tyhjyyteen, kun kääpiönainen veti nuolen irti ja puhdisti turkin lumella verestä, jonka jälkeen hän sitoi raadon köydellä takakäpälöistään kolmen muun rusakon seuraksi, joita kantoi selässään.
"Varsin hyvä saalis..." nainen totesi itselleen ja kääntyi katsomaan taivasta. Aurinko oli jo laskemassa ja oli muutenkin aika kääntyä kotiin päin. Hän ei tahtonut viettää yötä metsässä, varsinkaan tällä alueella. Talvisaikaan metsässä oli paljon susia, eikä kääpiöllä ollut montaakaan nuolta mukanaan. Kääpiö lähti talssimaan kohti kylää tietäen, että matkaan kuluisi parikin tuntia jolloin metsässä ei enää nähnyt kunnolla, jos ei laisinkaan, eteensä.
Kuten nainen oli arvioinutkin, pimeys oli laskeutunut, eikä hän ollut vielä lähelläkään kotia. Siinä tarpoessa, hän katui hieman sitä, että oli jäänyt vielä pyydystämään kolmannen ja neljännen rusakon. Kahdessakin olisi ollut riittävästi syötävää. Eikä hänen olisi edes tarvinnut vaivautua metsästämään! Hänhän oli sentään Numma Grawen! Prinsessan henkivartija sekä entisen kenraali Ntolt Grawenin tytär! Joka vain sattui pitämään metsästämisestä niin paljon, että teki sitä ihan huvikseen. Tänään oli vielä ollut hyvä sauma siihen, koska hänellä ei ollut työtehtäviä. Numma pysähtyi hetkeksi ja antoi silmiensä rauhassa totutella pimeään metsään. Hyöty ei ollut suuren suuri, vaikka hän olikin tottunut tähän metsään muutenkin. Kuusen takaa saattoi ilmestyä susi tai hirvi tai vaikkapa paccõnti, mutta Numma oli kuullut etteivät nuo otukset juuri liikkuneet luolien ulkopuolella. Voi, miten väärässä hän olikaan.
//Tadaa