Quo ab?

Metsää, maita ja mantuja. Lähinnä rosoista havumetsää, sekä kivikkoista maastoa.

Valvoja: Crimson

Quo ab?

ViestiKirjoittaja Lotdow » 03 Helmi 2012, 20:19

//Ja niinkuin en olisi parempaan nimeä kesksinyt. Tämä peli on Pappikselle varattu.

Paderdor

Aurinko oli jo kadonnut Kleth vuoren taakse ja pimeys oli laskeutunut. Kuutakaan ei näkynyt taivaalla, jotta se olisi valonsa suonut pohjoisille metsille. Havupuut oivat peittyneet paksuun lumikerrokseen, joka sai ne näyttämään valtavilta kynttilöiltä. Ne harvat pienet taimet, joiden oksille ei lunta ollut kertynyt, heiluivat hiljaisessa tuulessa. Välillä pystyi kuulemaan jonkun eläimen rapistelua metsikössä, mutta pääosin oli hiljaista. Susiakaan ei kuulunut, ilta oli varmaan liian nuori niiden metsästysreissuille. Lunta oli niin iso kerros maassa, että yksikin kääpiötä lyhyempi olisi voinut hukkua sinne. Siksi sopikin arvuutella, mikä oli saanut paccõntin liikenteeseen sinä iltana, kun pakkanenkin oli kova.

Paderdor hyppelehti eteenpäin lumihangessa, upoten aina leukaan asti lumikinoksiin. Matkan taittaminen oli hidasta puuhaa sillä säällä ja paccõntia alkoi jo hiljalleen kaduttaa että hän oli ylipäätään astunut ulos luolastoista tänä iltana. Kirkasta ei onneksi ollut, mutta paremminkin olisi voinut nähdä. Paderdor aivasti kerran ja nuolaisi sitten räkäistä nenäänsä. Nyt teki mieli syödä jotakin, mutta lepakot olivat jääneet luolastoihin nukkumaan, ennenkuin lähtisivät yölennolle. Kääpiöitä ei ollut näkynyt koko matkan aikana yhtäkään. Ehkä heillä oli vielä kovat puheet ihmisten kanssa, tai sitten heillä vain oli järkeä pysyä sisätiloissa tällä säällä. Paderdor painoi päänsä lumihangelle hengästyneenä. Hän oli matkannut tuskin kilometriä pidemmälle ja hän oli jo nyt tekemässä kuolemaa pakkassäässä. Pad haukkasi lunta suuhunsa ja rouskutteli sitä hetken aikaa. Kylmä jää tuntui ikävältä hampaisiin ja paccõntti sylkäisi lumet ulos suustaan.

Pienen tauon älkeen matka jatkui taas samaan tyliin. Paderdor rukoili että joku kantaisi hänet tämän jälkeen kotiin. Tai sitten hän jäisi päiväksi tänne metsikköön. Pad nuuski ilmaa ja kuunteli luonnon ääniä. Toisin kuin useat, hän pystyi kuulemaan kaikki pienetkin rusahdukset ja äännähdykset. Hän kuuli oravan mässytyksen lisäksi myös askelia. Lyhyitä josta päätellen matkaaja ei ollut haltia, pitkiä kun olivat.
"Kääpiöitä!" Paderdor innostui ja ilmaisi ajatuksensa infraäänessä, ennenkuin lähti pomppimaan pitkin lumikinoksia entistä tarmokkaammin eteenpäin. Kääpiöillä oli mukanaan aina kaikkea kivaa tavaraa.
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 03 Helmi 2012, 23:15

Numma

Suhahdus, isku, vinkaisu ja verta. Isokokoinen rusakko rojahti kuolleena lumeen, veren valuessa sen rintakehästä, värjäten kaiken punaiseksi. Kauempana piilotellut kääpiö laski varsijousensa ja lähti tarpomaan lumessa saaliinsa luokse. Rusakon suuret mustat silmät tuijottivat kuoleella kauhulla tyhjyyteen, kun kääpiönainen veti nuolen irti ja puhdisti turkin lumella verestä, jonka jälkeen hän sitoi raadon köydellä takakäpälöistään kolmen muun rusakon seuraksi, joita kantoi selässään.
"Varsin hyvä saalis..." nainen totesi itselleen ja kääntyi katsomaan taivasta. Aurinko oli jo laskemassa ja oli muutenkin aika kääntyä kotiin päin. Hän ei tahtonut viettää yötä metsässä, varsinkaan tällä alueella. Talvisaikaan metsässä oli paljon susia, eikä kääpiöllä ollut montaakaan nuolta mukanaan. Kääpiö lähti talssimaan kohti kylää tietäen, että matkaan kuluisi parikin tuntia jolloin metsässä ei enää nähnyt kunnolla, jos ei laisinkaan, eteensä.

Kuten nainen oli arvioinutkin, pimeys oli laskeutunut, eikä hän ollut vielä lähelläkään kotia. Siinä tarpoessa, hän katui hieman sitä, että oli jäänyt vielä pyydystämään kolmannen ja neljännen rusakon. Kahdessakin olisi ollut riittävästi syötävää. Eikä hänen olisi edes tarvinnut vaivautua metsästämään! Hänhän oli sentään Numma Grawen! Prinsessan henkivartija sekä entisen kenraali Ntolt Grawenin tytär! Joka vain sattui pitämään metsästämisestä niin paljon, että teki sitä ihan huvikseen. Tänään oli vielä ollut hyvä sauma siihen, koska hänellä ei ollut työtehtäviä. Numma pysähtyi hetkeksi ja antoi silmiensä rauhassa totutella pimeään metsään. Hyöty ei ollut suuren suuri, vaikka hän olikin tottunut tähän metsään muutenkin. Kuusen takaa saattoi ilmestyä susi tai hirvi tai vaikkapa paccõnti, mutta Numma oli kuullut etteivät nuo otukset juuri liikkuneet luolien ulkopuolella. Voi, miten väärässä hän olikaan.

//Tadaa
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 03 Helmi 2012, 23:58

Paccõntti näki minuutti minuutilta paremmin eteensä, kun valo alkoi poistua kokonaan paikalta. Hänen suomuläikkänsä näkyivät jo valojen lailla lumihangessa aina kun hän sinne upposi. Paderdor nuuhki ilmaa ja yritti pysyä lumen päällä. Tuloksetta tietysti, lumi oli kuin vettä jonka päällä ei kellunut lummekaan. Pad harkitsi puuhun kiipeämisen vaihtoehtoa, mutta jätti asian sikseen. Noihin kynttiläkuusiin ei kannattanut edes yrittää kiivetä. Paderdor näki yössä kuin ihmiset päivällä. Ehkä sinisemmän sävyisenä kuin yleensä, mutta tarpeeksi tarkasti erottaakseen kaukana liikkuvan hahmon. Hän ei osannut sanoa niin kaukaa mitä rotua tai lajia henkilö edusti, mutta oli melkein varma ettei kyseessä ollut mikään nelijakainen eläin. Ainakaan paccõntti.
"Hei siellä!" Paderdor huikkasi infra- ja ultraäänien eri sävyillä, varmistaakseen ettei kaukana kulkeva hahmo ollut paccõntti. Kuka siellä ikinä menikin, hän pääsi lujempaa kuin Pad, jonka takia hän ei ollut varma ehtisikö saavuttaa hahmoa.

Paderdor loikki eteenpäin niin että lumi pöllysi. Hän kaipasi mahdollista seuraa tällä hetkellä ja kenties löytäisi jonkun taas jolta huijata kaikkea kivaa mukaan. Olihan hänellä jo monenmoista tavaraa, muttei mitään kääpiöiden aseiden tapaista. Söpö naama ei saanut kääpiöitä luovuttamaan aseitaan mitenkään helposti. Paderdor ähki ja yritti muodostaa jotainjärkevää lausetta.
"Hei! Sinä siellä!" hän huusi ja koko lause kuulosti kamalan epämuodostuneelta. Paccõntti joutui nuolaisemaan taas räät nenästään, jotteivat ne ennättäisi karvoille asti. Hän pääsi sen verran lähelle hahmoa, että erotti lyhyehkön kaksijalkaisen kääpiön. Nainen vai mies, sitä ei voinut sanoa. Eihän kääpiöistä voinut edes sanoa, koska noille kasvaisi parrat naisillekin. Paderdor loikki eteenpäin lumihangella kohti hahmoa, toivoen samalla ettei saisi varsijousen nuolesta turpaansa. Haavoja oli ikävä nuolla kun keili pakkasi jäädä niihin kiinni ja vain repiä haavaa.
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 05 Helmi 2012, 20:59

Numma

Kääpiö kuuli ensimmäisenä liikkeen ja se sai hänet säpsähtämään. Susi? Numma ajatteli ja hamuili jo kirvestä vyöltään. Kuullessaan tulijan huudon, nainen kiskaisi nopeasti kirveen ja huitasi sen tylpällä puolella ilmaa.
"Kuka siellä??" hän huusi ja otti askeleen taaksepäin ympärilleen vilkuillen. Nähdessään, mikä tulija oli, Numma ei ollut aluksi uskoa silmiään ja aluksi hän epäilikin niitä. Olihan ilta kuitenkin aika pimeä, kun ei kuukaan näkynyt taivaalla.
"Herranen aika..." Numma henkäisi ja laski kirvestään hieman, "Paccõnti? Mitä asiaa sinulla on minulle?", hän kysyi laittamatta vielä kirvestään pois.

//Kistus, nyt ei tullut kyllä hyvää settiä, nytten.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 05 Helmi 2012, 21:14

//Worry not. Sisäistin juuri että olemme ensimmäiset pelaajat täällä pohjoisessa Cryptissä :D

Paderdor melkein hukkui lumeen kun yritti saavuttaa kääpiötä. Paccõntti saavutti kuin saavuttikin kääpiön, joka osoittautui erittäin tuliseksi naiseksi. Kirveen tylppä pää meni aivan Padin nenän edestä. Hän uikahti hieman säikähdyksestä ja karvat nousivat pörrölleen. Ah, kääpiöt eivät siis olleet unohtaneet tätä melkein kadonnutta rotua. Lohduttava tieto. Paccõntti heilautteli häntäänsä ja istahti hangelle. Naisella oli kirveskin. Loistavaa! Paderdor ei siirtynyt suoraan asiaan vaan mietti mahdollisia aloitussanoja.
"Hei. Eikun, sen minä sanoin jo. Mitäs kääpiö tekee metsässä tähän aikaan?" Paderdor uteli ja lähti pyörimään pientä ympyrää. Hänen katseensa oli naisen sijaan kirveessä jota nainen piteli. Ei ollut muilla elikoilla kääpiöiden kirveitä ei. Hän ottaisi sen mielellään vastaan kun aika tulisi. Paderdor nuolaisi nenäänsä jälleen ja huomasi mukana matkaavan rusakon. Se kelpaisi vielä paremmin! Säästyisi saalistamiselta tänään, ja rusakot olivat mukavaa vaihtelua iänikuisiin lepakoihin. Pad loi katseensa kääpiöön ja totesi:
"Hieno jänis." Paccõntti toivoi samalla ettei se paljastanut häne aikeitaan.
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 05 Helmi 2012, 21:26

Numma

"Olen palaamassa kylään", Numma vastasi selittelemättä asiaa sen enempää. Vaikkei toinen ollutkaan vihamielinen, liikaa ei koskaan kannattanut kertoa. Tosin ei Nummalla ollut mitään salaamisen aihettakaan varsinaisesti. Paccõntti osoitti kiinnostusta kääpiön saalista kohtaan oikein huulian lipoen. Numma ei tätä pimeässä erottanut.
"Tattis vain", hän kiitti ja ylpeili mielessään hyvistä metsästystaidoistaan.
"Ne ovat kai saaneet hyvin syödäkseen tänä talvena", Numma jatkoi ja suoristi selkäänsä.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 06 Helmi 2012, 16:33

Paccõntti jatkoi ympyrän kieretelyä, vihreät silmät pimeässä hohtaen. Hänelle tottavie kelpaisi jänis.
"Sinun kaltaisellesi kääpiölle ei varmaan tule talvisin nälkä, kun noilla taidoilla elätte", Paderdor lausui hunajaisesti. Hän pyshtyi rapsuttamaan takajalallaan alaleukaansa.
"Meillä paccõnteilla sen sijaan on aina ongelmia", hän vielä sanoi. Paderdor istahti aivan kääpiön eteen, kallisti päätään, laski korvansa alas ja pisti kielensä pienesti esiin. Lyhyesti sanottuna sitä sanottiin kerjäämiseksi, kun Pad aloitti:
"Tarvitsetko koko jäniksen?" Hän räpytteli pariin kertaan silmiään ja kietoi häntänsä jalkojensa ympärille tottuneesti. Paderdor painoi päätään vähän kumaraan ja katsoi alhaalta ylös suoraan kääpiön silmiin. Hän nuolaisi nopeasti taas nenäänsä ja jatkoi hiljaa:
"Voisit antaa puolet siitä minulle, nälkiintyvälle paccõntille." Hän ehdotti sitä kuin olisi tarjoutunut vastaanottamaan puolet. Pad piti saman ilmeen ja pelasi vielä viimeisen päälle.
"Kiltti?" Paderdor jäi odottamaan siihen lumihankeen. Nämä jutut joko onnistuisivat tai olisivat onnistumatta, mutta omalla tavalla tämä oli hauskaa tekemistä talvipäivälle. Tai yölle. Pad pysyi aivan liikkumatta paikallaan ja kylmä alkoi levitä jo varpaisiin. Pirun pakkanen, muuttaisi vaikka etelään.
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 09 Helmi 2012, 13:19

Numma

Numma vilkaisi kerjäävää paccõntia ja sitten taas saalistaan. Toisen imartelut kyllä lisäsivät Numman anteliaisuutta, vaikka hän punnitsikin mielessään kumpi painoi vaa'assa enemmän. Anteliaisuus vai se, että rusakon turkista ja lihasta saisi ihan hyvät rahat? Paccõnti tuijotti yhä kääpiötä hellyyttävästi ja pian toinen ei voinut muuta kuin antaa periksi.
"Olkoon", Numma puuskahti ja otti yhden rusakoista ja viskasi sen toiselle.
"Olekin kiitollinen, mokoma laiska elukka", kääpiö sanoi vitsaillen ja kiristi köyttä kolmen jäljelle jääneen rusakon ympärillä. Hänhän metsästi muutenkin vain huvikseen, joten eiköhän häneltä vähän irronnut saalista ilmaiseksi antaa.
"Mussuttele rauhassa ja minä lähden kotiin", Numma sanoi ja kääntyi jatkaakseen matkaansa.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 09 Helmi 2012, 19:22

Kerjääminen, söpö katse. Se kaikki toimi kuin leikki ja Paderdor sai osansa saaliista. Jos kyseessä olisi ollut jokin kevyempi eläin kuin rusakko, hän olisi kenties voinut napata sen ilmasta, mutta tllä kertaa hän antoi jäniksen tumpsahtaa maahan. Pad käveli sen luokse ja poimi suuhunsa. Häntä heilui tyytyväisenä sivulta toiselle. Kääpiö oli jo lähdössä kohti kotia, mutta Paderodor pisti väliin oitis.
"Onko sinulla kiire?" hän kysyi ja pudotti jäniksen hetkeksi aikaa maahan. Paderdor nousi pystyyn ja vajosi taas lumihankeen.
"Vastahan aloitettiin puhuminen, en edes kuullut nimeäsi", paccõntti ilmoitti, poimi jäniksen ja tarpoi kääpiön eteen taas. Katse kääpiössä, ajatukset kirveessä. Ilkeää mutta niin se vain meni. Paderdor kävi makuulteen ja laski rusakon etujalkojensa päälle, ennenkuin alkoi mutustamaan sen karvaista nahkaa irti herkullisen lihan päältä. Verta alkoi levitä vähän lumelle kun Paderdor vilkaisi ylöspäin, veti vähän lihaa suuhunsa ja nosti päänsä taas ylös. Hän odotti sopivaa hetkeä iskeä söpöt silmänsä kirveeseen.
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 13 Helmi 2012, 22:56

Numma

"On jo pimeä", Numma vastasi toisen kysymykseen, "Olisin tahtonut ehtiä kylään ennen pimeä tuloa, mutta..." Hän jätti lauseen lopun leijumaan ilmaan, koska eiköhän se ollut aika ilmiselvää, että kotiinlähtö oli viivästynyt aika paljon. Paccõnti kiersi kääpiön eteen kuin ei aikoisi päästää tätä kotiin lainkaan.
"Nimeni on Numma", Numma kertoi ja lähti kiertämään toisen ympäri, "Pahoitteluni, mutta minun pitäisi kiiruhtaa kotiin."
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 19 Helmi 2012, 11:24

Paccõntti ei ottanut kuuleviin korviinsa, vaan loikki takaisin kääpiön, Numan, eteen. Hitaasti hän laski taas rusakon maahan ja kohotti katseensa Numan silmiin.
"Kelpaako edes seura?" Paderdor ehdotti hiljaisesti ja heilutteli häntäänsä, kun poimi rusakkonsa ja käveli Numman vierelle. Samalla hän teki selväksi että tulisi joka tapauksessa, väliä hällä mitä Numma itse siitä miettisi. Paderdor lähti taas tarpomaan reippaasti eteenpäin lumessa, suussa maistuivat karvat. Pad vilkuili vähän väliä kauemmas metsikköön. Ketään muuta ei tuntunut olevan lähettyvillä, mutta susiahan täällä näki melkein yleisesti.
"Asutko kääpiöiden kylässä?" Pad kysyi sössöttäen jäniksen takia, ja mietti heti perään kysymyksensä typeryyttä. Tottakai, missä muuallakaan kääpiöt asuisivat. Paderdor laski jäniksen maahan ja paransi otettaan siitä. Matka jatkui taas.
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 04 Maalis 2012, 00:16

Numma

Toinen oli kieltämättä sinnikäs, se Numman oli pakko myöntää. Kääpiö ei vastannut myöntävästi paccõntin kysymykseen, muttei kieltänytkään. Otus tuli Numman perässä kuin uskollinen lemmikki vaikka olikin kaikkea muuta kuin sitä.
"Asun", nainen sanoi vastaten kysymykseen koruttomasti. Lähistöllä ei ollut juuri muita kyliä, joten missä muualla hän olisi asunut.
"Entä sinä? Majailetko jossain luolassa?", Numma kysyi sillä oli itsekin hieman utelias, millaisia otuksia paccõntit olivat. Hän oli kuullut niistä ja tiesi suurinpiirtein millaisia otuksia ne olivat, mutta siinä se sitten olikin.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 04 Maalis 2012, 10:34

Paderdor nyökytti ankarasti päätään, niin että jäniksen raajat olivat lähteä sijoiltaan.
"Khyll-ä", hän vakuutti. "Luolassa kääpiöiden ilmoilla!" Paccontin häntä teki vispaavaa liikettä sivulta toiselle ja hänen kielensä pilkotti suusta. Lumessa oli yllättävän vaikea kulkea. Numma tuskin halusi häntä reppuselkäänsä kuitenkaan, joten matkaa oli parempi jatkaa mukisematta. Urheiluhan oli kivaa, omalla tavallaan, vaikka mieluusti Pad nukkuisi tälläkin hetkellä. Paccontin silmät tiirasivat ahnaasti Numman kirveen suuntaan ja tämä odotti vain oikeaa hetkeä aukaista sanallisen arkkunsa. Hän ei pystynyt odottamaan enempää.
"Hieno kirves", Paderdor sai kieuttua ja heilutteli hyvän tuulisesti häntäänsä, kuten koirat tapasivat tehdä. Niiltä eläimiltä pystyi oppimaan monenmoista. Hän valmistautui vetämään söpön ilmeensä esille tai ruikuttamaan kääpiön kuuroksi. Olihan sitä kaikkea vähän harrasteltu vähän kaikkean kanssa. Paderdor vilkaisi Nummaa ja toivoi tämän ojentavan kirveensä hänelle sanoen: Ole hyvä, se on sinun.
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 15 Maalis 2012, 23:09

Numma

"Kiitos", Numma vastasi varovasti toisen kehuun hänen kirveestään. Toki sitä kehuttiin usein, se oli parhainta kääpiöiden käsityötä, jonka hän oli isältään perinyt. Kirves oli hyvin arvokas niin tunteilla kuin rahallakin mitattuna.
"Sain sen isältäni", nainen päätti vielä paljastaa ja jatkoi lumessa tarpomista kaikessa hiljaisuudessa. Häntä ei hirveästi kiehtonut puhua aseista muiden kuin kääpiöiden kanssa. Jos kehuja olisi ollut joku muu kuin tämä kyseinen pacconti, hän olisi voinut puhua kirveestään vaikka kuinka ja pitkään. Lisäksi toisen aneleva ilme itsessään tuntui varsin epäilyttävältä.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 16 Maalis 2012, 10:16

//Liikkuiko sun ava? o.O Vai näenkö harhoja?

Paccõntti tallusteli eteenpäin ja oli kuulevinaan pienen epäilyksen kääpiön äänessä. Jostain syystä "sain sen isältäni", sai koko asian sille taajuudelle, että tästä tulisi erittäin hankalaa. Kääpiöt nyt olivat aina hankalia kerjätä, varsinkin miehet. Paderdor laski jäniksen maahan jälleen, parantaakseen otettaan. Kerjäys oli aivan oma lajinsa muiden harrastusten rinnalla. Piti katsoa ettei homma lähtenyt yliampuvaksi, sitä kautta sai usein kuonoonsa.
"Me paccõntit emme tarvitse aseita, lajitoverit ainakin väittävät niin", Paderdor tuhahti. "Minä olen erimieltä. Jos minulla olisi kädessä miekka ja kilpi, pystyinsin olemaan edes puolet siitä mitä te kääpiöt olette." Äänestä paljastui kehunta ja tekokateellisuus. Oikeasti Paderdor oli varsin tyytyväinen siihen että omista neljä jalkaa ja turkin. Paccöntti tiirasi maastoa. Siitä päätellen, että hänen kuvakulmastaan oli hyvinkin valoisaa, taisi olla oiekasti aika pimeää.
"Miten te teette kirveitä? Toki olen kuullut, kuten kaikki täällä Cryptillä, miten eteviä takojia te olette, mutta tuollaisen taideteoksen kanssa luulisi menevän useampikin hetki. Olenko oikeassa?" Paderdor laski jo aavistuksen verran korviaan alaspäin, vaikkei odottanutkaan minkään sortin ihmeitä tapahtuvan.
Lotdow
 

Seuraava

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron